Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskin kassit tyhjiks ja vetäsin pelin pois pillusta.
Kokeneemman naisen kanssa ei tarte pidätellä.
M67
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu esimerkiksi sillä joka tietoisesti ja vapaaehtoisesti elämänsä käyttää sellaiseksi epäilemänsä ketjun lukemiseen
Sieltäpä taas hyökkäsit, aina kun joku vaan sattuu jotain negatiivista teistä kirjoittaa.
Kyllä tänne saa omia epäilyksiään kirjoitella, jos siltä tuntuu. Menkää kirjoittelemaan jonnekin muualle, jos yleisillä palstoilla ette kestä totuuksia.
Teititteletkö kirjoittajaa kun eikös niitä täällä pitänyt vaan yksi olla? Jännä, että peukutuksia näiden vakkareiden kirjoituksiin silti aina on useita kappaleita
Se on muuten ainoa paikka tämä vauvapalsta, missä vakkarit pääsevät pätemään. Oma elämä on mennytkin sitten päin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten ainoa paikka tämä vauvapalsta, missä vakkarit pääsevät pätemään. Oma elämä on mennytkin sitten päin...
En kyllä keksi paljon mitään surullisempaa. Paitsi ehkä sen, ettei pääse pätemään edes vauvapalstalla, vaan kokee täälläkin tarvetta purkaa pettymyksensä ja katkeruutensa tuntemattomiin ja kahdehtii anonyymien netinkäyttäjien tykkäyksiä. Mutta eihän niin surullisia hahmoja varmaan edes ole?
Tätä aina jaksan ihmetellä. Avataan ketju, mikä ei pätkääkään kiinnosta. Vaivaudutaan kommentoimaan, usein monisanaisesti, miten ollaan erimieltä ja ettei yhtään aihe kiinnosta :)
Miksi ihmeessä?
Itse ohitan semmoiset otsikot hymähtäen ja jatkan sellaiseen ketjuun, mikä innostaa.
Niinpä. Erilaisia ollaan. Jossain ketjussa käy usein 'vakooja' kommentoimassa, jos joku viesti ei hänen mielestään kuulu aiheeseen :)
toistuvasti tapahtuu tuo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveisiä täältä sairastuvalta, kohta viikko oltu kipeänä / kuumeessa ja eilen sitten lääkäri totesi että keuhkoputkentulehdus, korvatulehdus ja poskiontelontulehdus. Ensimmäistä päivää nyt oikeasti sairauslomalla, etätöistä on olevinaan niin vaikeata "olla pois".
Kiitos jälleen kaikista asiallisista kirjoituksista.
Ymmärrän kyllä, että exäni asioista ollaan kiinnostuneita, olenhan "meidän" elämää niin kovasti täällä jakanut. Itse en ole exältä kysynyt mitään heidän elämästä (ei kuulu minulle). Eikä taustalla ole kämpän myyntiin liittyen mitään ulosottojuttuja. Oma itsensä Hän ei ole, sinänsä harmi, mutta Hänen "ongelmat" on Hänen. Yritän nyt vaan elää pojan muutoksessa mukana innoissani, niin että tästä jää hyvä mieli minulle ja pojalle ja luottaa, että heitäkin elämä kantaa ja talouspuoli on se joka huolettaa. Kun kummallakaan nuorella ei ole vakituisia tuloja. Haikealta se tuntuu kun ainokainen lähtee omilleen, mutta luonnollista se kuitenkin on.
Mökkimiehenkin elämässä isoja juttuja ja yritysasioita muuttuu, eli niitä pitempiä "talvikausien eroja" ei enää tule. Jotain vanhaa jää pois, mutta töitä riittää edelleen.
Kun nyt tämän inhottavan pöpön saisin itsestäni pois niin olisi kivempaa.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Terveisiä täältä sairastuvalta, kohta viikko oltu kipeänä / kuumeessa ja eilen sitten lääkäri totesi että keuhkoputkentulehdus, korvatulehdus ja poskiontelontulehdus. Ensimmäistä päivää nyt oikeasti sairauslomalla, etätöistä on olevinaan niin vaikeata "olla pois".
Kiitos jälleen kaikista asiallisista kirjoituksista.
Ymmärrän kyllä, että exäni asioista ollaan kiinnostuneita, olenhan "meidän" elämää niin kovasti täällä jakanut. Itse en ole exältä kysynyt mitään heidän elämästä (ei kuulu minulle). Eikä taustalla ole kämpän myyntiin liittyen mitään ulosottojuttuja. Oma itsensä Hän ei ole, sinänsä harmi, mutta Hänen "ongelmat" on Hänen. Yritän nyt vaan elää pojan muutoksessa mukana innoissani, niin että tästä jää hyvä mieli minulle ja pojalle ja luottaa, että heitäkin elämä kantaa ja talouspuoli on se joka huolettaa. Kun kummallakaan nuorella ei ole vakituisia tuloja. Haikealta se tuntuu kun ainokainen lä
Voi 28 :)
Toipumista, lämmintä juotavaa, lepoa
t.Tuumis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon vermeet metsään- ja erälle Mökkimiehen varusvarastolta.
https://x.com/Mokkimies/status/1900507701345390832
Paranemisia 28.
Nyt on paljon tauteja liikkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet tullut todella pitkän matkan ja käynyt läpi valtavan suuren kasvun. On kohtuutonta, että joudut edelleen kestämään tuota kaikkea. On niin väärin, että eron jälkeenkin ex edelleen vaikuttaa elämääsi. Hän on sairas. Vahvasti narsistinen ihminen. Tuhoaa kaiken ja kaikki lähellään, hitaasti mutta varmasti. Olen todella pahoillani puolestasi, että olet joutunut hänen uhrikseen. Mutta matkaasi seuranneena olen varma että sinä selviät tästä voittajana. Olet selvinnyt jo! Olet kääntänyt kaiken kokemasi voimaksi ja voitoksi. Sinä selviät, voitat vaikeudet. Olet jo nyt todella vahva, pystypäin seisova nainen joka uskaltaa puolustaa itseään ja rakkaimpiaan.
Exäsi joutuu elämään itsensä kanssa koko elämänsä. Joskus muutkin lähellään olevat ymmärtävät totuuden. Sinä olet päässyt siitä pois ja etäälle. Antaa hänen hämmentää ja sörkkiä. Se on tietenkin valtavan surullista ja tuhoisaa, että tuhoaa edelleen lastenne elämää.
Pidä huoli itsestäsi!
Eräs ketjua pitkään seurannut, nimimerkitön.
M36 voisitko kertoa kuulumisiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet tullut todella pitkän matkan ja käynyt läpi valtavan suuren kasvun. On kohtuutonta, että joudut edelleen kestämään tuota kaikkea. On niin väärin, että eron jälkeenkin ex edelleen vaikuttaa elämääsi. Hän on sairas. Vahvasti narsistinen ihminen. Tuhoaa kaiken ja kaikki lähellään, hitaasti mutta varmasti. Olen todella pahoillani puolestasi, että olet joutunut hänen uhrikseen. Mutta matkaasi seuranneena olen varma että sinä selviät tästä voittajana. Olet selvinnyt jo! Olet kääntänyt kaiken kokemasi voimaksi ja voitoksi. Sinä selviät, voitat vaikeudet. Olet jo nyt todella vahva, pystypäin seisova nainen joka uskaltaa puolustaa itseään ja rakkaimpiaan.
Exäsi joutuu elämään itsensä kanssa koko elämänsä. Joskus muutkin lähellään olevat ymmärtävät totuuden. Sinä olet päässyt siitä pois ja etäälle. Antaa hänen hämmentää ja sörkkiä. Se on tietenkin valtavan surullista ja tuhoisaa, että tuhoaa edelleen lastenne
Komppaan tätä
Aina jaksan ällistellä, miten pitkään ketju on elänyt, kerännyt paljon kirjoittajia, tarjonnut useimmiten tukea ja turvaa, neuvoja, tsemppiä...
Jatka samaan malliin Ap :)
Keväisiä päiviä kaikille
Tuumis
Vierailija kirjoitti:
M36 voisitko kertoa kuulumisiasi?
Kiinnostaisi meitä muitakin...
Tuumis
Kyllä on kuulkaa sinnikäs pöpö päällä. Jo toinen viikonloppu kun lepään. Ensimmäinen kerta kun en lähtenyt edes mökille mökkimiehen mukana. Siellä iso porukka puunkaatohommissa ja itseni tuntien en olisi osannut vain olla. Pää on täynnä räkää meikäläisellä ja naapuritkin varmaan kuuntelee yöt yskääni.
Ap on kulkenut kyllä pitkän matkan siitä kun ketjun aloitti. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että vajaan 3 kk:n päästä siitä on kolme vuotta.
Ja siitä tulee tässä kuussa kaksi vuotta kun mökkimiehen tapasin. "Yhden" yön seikkailu on hieman venynyt. Niinä päivinä kun emme näe niin juttelemme pitkiä puheluita, eikä meillä jutut lopu ikinä. Ihana tunne on se, että vaikka olisi yksin niin ei tunne itseään yksinäiseksi. Paljon on yhteisiä suunnitelmia ja asioita.
Tuumiksen elämä kuulostaa kyllä täydelliseltä ja nimenomaan Tuumiksen näköiseltä.
Sellainen sisäinen rauha on kyllä itsellekin löytynyt. Elämä on rauhoittunut, eikä se nyt aina yhtä juhlaa ole, mutta sitä arvostaa jokaista hetkeä.
Kunhan nyt tässä höpöttelin ajankuluksi, mukavaa Sunnuntaita kaikille.
28 v yhdessä
Onko Hukassa joutunut kokonaan hukkaan? Toivottavasti ei.
Ehkäpä Hukassa on vaan jatkanut elämäänsä eteenpäin. Tasainen vaihe kotona menossa? Ei tee mieli, eikä ole tarve tänne avautua? Jatkaa elämäänsä perheenä miehensä kanssa?
Kunnes jossain vaiheessa jälleen herää todellisuuteen, siihen ettei halua semmoista elämää missä elää??
Nyt ei halua meille tilannetta päivittää, ajattelee, että hänet lynkataan täällä koska ei ole eronnut?
En minä oikeasti tiedä laisinkaan missä mennään ja mitä Hukalle kuuluu. Kunhan arvailin.
Hukassa, olisi kiva kuulla sinun ihan omia ja aitoja kuulumisiasi.
Muidenkin tietysti.
28, toivottavasti olet jo tervehtynyt.
Ap:lle kaikkea hyvää.
Iltaa kaikille. Huomasin joku aika sitten, että palsta on jälleen aktivoitunut ja olen nyt kirinyt kommentit kiinni ja odottanut, että omatkin ajatukseni lähtisivät tänne lentämään. On kuitenkin ollut melko vaikea saada tartuntapintaa niihin ja koska täällä on kyselty, päätin nyt yrittää väkisin puristaa muutaman sanasen tämän hetken tilanteesta.
Edelleen tässä yhdessä ollaan ja arki sujuu välillä leppoisammin ja välillä raskaammin. Mieheni on sanonut, että on sivunaiselleen tehnyt selväksi, ettei ole eroamassa, mutta ovat edelleen kavereita ja tekemisissä. Hän sanoi sopineensa tämän kanssa, että vähentävät tapaamisia, mutta kertoi minulle kuitenkin, ettei tahdo naista täysin hylätä. Kehottaa minua uskomaan meidän vahvaan liittoomme ja kertoo, että tunteet minua kohtaan eivät ole kuolleet, vaan vahva kemia ja yhteys ovat tallella. Sivunaisen kanssa suhde on pinnallisempi ja hän mieltää sen kaveruudeksi. Hän ei halua erota, mutta ymmärtää sen, jos haluan erota ja etsiä itselleni paremman miehen. Sanoo, ettei hänen kohtelunsa minua kohtaan ole oikein ja ansaitsisin parempaa. Kuvittelee edelleen, että kyseessä on vain vaihe ja elämä helpottaa ja parisuhde alkaa taas kukoistamaan, kun saamme veneen vesille ja ehdimme viettämään enemmän aikaa yhdessä. Ymmärrettävästi harva varmaan uskoo näiden hänen puheidensa todenperäisyyteen, mutta sitä en voi kiistää, etteikö välisemme kipinä olisi poikkeuksellisen vahva ja jostain ihmeen syystä se ei ole sammunut kaikesta huolimatta.
Itse olen pyytänyt lähiaikoina etäisyyttä häneen ja väliseemme läheisyyteen, jotta saisin tilaa ajatuksilleni ja vaimennettua sen vetovoiman väliltämme. Olen jollain tasolla hyväksynyt tilanteen ja yritän valmentaa itseäni irti hänestä ja suhteestamme. Olen yrittänyt tämän vuoden aikana vastuuttaa häntä lasten asioissa enemmän, mutta siitä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään. Hän ei muista mitään (edes omia asioitaan) ja joudun jokatapauksessa vaivaamaan päätäni asioilla. Olen yrittänyt olla hiljaa ja antaa hänen hoitaa asioita omalla tavallaan, mutta hänellä on myös valtavan erilainen näkemys arjen pyörittämisestä. Hän ei omatoimisesti esimerkiksi huolehdi lasten ruokailuista, koska kokee, että heidän pitää itse osata ilmoittaa kun ovat nälkäisiä. Saattavat siis lähteä harrastuksiin tai kavereille syömättä ja palata illalla kotiin nälkäisinä ja täynnä raivoa. Ruutuaikaa hän ei myöskään koe tarpeelliseksi rajoittaa, joka näkyy lasten käytöksessä heti. Nukkumaanmenoajoille hän ei myöskään anna suurta painoarvoa eikä yhteiselle laatuajalle lasten kanssa ilman laitteita. Lapset ovat kuitenkin vielä kohtuullisen pieniä, joten en yksinkertaisesti ole vielä valmis siihen, että he asuisivat mieheni kanssa aina osan ajasta. Ymmärrän, että meidän erilaiset perhetaustamme vaikuttavat tähän valtavan erilaiseen näkemykseemme. Ei hänestä kukaan lapsena ole huolehtinut, vaan he ovat olleet omillaan pienestä pitäen. Psykologi sanoi, että olen yrittänyt jo niin paljon, että koska en ole vielä valmis eroamaan, niin nyt pitäisi vain yrittää hyväksyä tilanne ja olla odottamatta mieheltä enää mitään, koska se kuormittaa mieltä vielä lisää. Aika solmussahan tämä elämä siis edelleen on, mutta työstän asioita mielessäni pikkuhiljaa eteenpäin.
- Hukassa
Sieltäpä taas hyökkäsit, aina kun joku vaan sattuu jotain negatiivista teistä kirjoittaa.
Kyllä tänne saa omia epäilyksiään kirjoitella, jos siltä tuntuu. Menkää kirjoittelemaan jonnekin muualle, jos yleisillä palstoilla ette kestä totuuksia.