Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Onkohan hukassa trolli joka täällä vedättää hyväuskoisia palstalaisia
Vierailija kirjoitti:
Onkohan hukassa trolli joka täällä vedättää hyväuskoisia palstalaisia
höpöhöpö. Ei mitään viitteitä sellaiseen
Psykologi sanoi, että olen yrittänyt jo niin paljon, että koska en ole vielä valmis eroamaan, niin nyt pitäisi vain yrittää hyväksyä tilanne ja olla odottamatta mieheltä enää mitään, koska se kuormittaa mieltä vielä lisää.
Kovaa tekstiä, mutta näinhän se reaalielämässä on. Mutta nyt vain on niin, että epäilen, että seksikoukkusi ihan oikeasti sekoittaa pääsi, etkä kykene näkemään kokonaisuutta.
Käytännössä mies tuskin tulee koskaan edes haluamaan mitään vko-vkosysteemiä lasten kanssa, vaan ottaa heidät tyyliin joka toinen vkonloppu. Siinä ajassa ei liiallinen ruutuaika tms. ennätä vielä lapsia pilaamaan.
En tiedä, millä sanoin sinulle pitäisi kertoa, että tuo on lapsillekin niin hemmetin haitallinen dynamiikka. Vaikka lapset ovat pieniä, totta kai he ovat havainneet, että kodissanne on kahden kerroksen väkeä: yksi, jolle on sallittu ihan kaikki ja kolme, joille asetetaan sääntöjä. Kun he tuosta kasvavat, kiitokseksi saat kyseenalaistuksen siitä, miksi sinä siinä nipotat, kun iskän mielestä on ihan ok, että tehdään näin.
Sitäkään en tiedä, miten sanoittaisin, kun sanon, että miehesi siis ei aio, eikä koskaan ole aikonut tehdä mitään kompromisseja tai tulla puolitiehen vastaan. Hän aikoo pitää toimintatapansa ihan joka ikisen asian suhteen mitä onkaan päättänyt tehdä. Hän pahoittelee sitä toki, mutta tavallisen puolipahoittelun tavoin: hän on pahoillaan, jos hänen toimintansa loukkaa sinua, mutta ei siitä, että toimii näin. Vastuu siirtyy loukkaantujalle. Eikä tässä nyt enää ole kysymys mistään loukatuista tunteista, vaan syvällisestä satuttamista, joka alkaa vaikuttaa kokonaisvaltaiseen terveyteesi.
Sanon nyt suoraan vielä tämänkin, kun kerran aloitin. Lapsille olisi nyt parempi, että reilusti asuisitte kahta taloutta. Toista, jossa lapsilla on heille terveellisemmät ja tulevaisuutta ajatellen "paremmat" säännöt. Ja toinen, jossa voisi iskän kanssa pitää hauskaa aina silloin tällöin. Koska tämä on nyt roolinne joka tapauksessa. Mitä pidemmälle aika kuluu, sen suuremmin tämä ristiriita korostuu ja tulee aiheuttamaan jumalatonta ristiriitaista ristiaallokkoa koko perheen arkeen.
Tämähän ei estä sinua jatkamasta seksisuhdetta miehen kanssa, edes. Tehän voitte tapailla samalla tavalla kuin mies nyt tapailee "ystäväänsä". Jos tämä ei kuulostanut hyvältä, niin myönnän, ei ollut ehkä tarkoituskaan...
Pyydän taas anteeksi näitä kovia sanoja, mutta tässä kohtaa hirvittää niin pirusti, että en osaa muita käyttää!
T: MaratonParkuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan hukassa trolli joka täällä vedättää hyväuskoisia palstalaisia
höpöhöpö. Ei mitään viitteitä sellaiseen
Ikävä kyllä. Lohduttais mieltä jos olis!
Lisään vielä sen, että totta kai mies ajattelee, että ei tässä, laitetaan vene vesille ja viihtyy siellä itsekin. On irtiotto arjesta ja omanlaistaan elämää ja taattu tapa tekohengittää tilannetta taas monta kuukautta eteenpäin. Ensin on veneen odotus ja sitten muistelu, tilanne rauhoittuu.
Mietin vain, että tuleeko tästä venekesästä yhtä auvoisa sinunkaan kannaltasi kun tiedät, mitä syksymmällä rannassa odottaa.
T: MaratonParkuja
Voi käydä myös kuin AP:n tapauksessa, että lapset ovatkin lähes täysin miehen vaikutusvallan alla, jos Hukka lähtee. Kuten Maraton-Parkujakin totesi niin sehän näyttäytyy lapsille hauskanpitona ja rentona elämänä kun isän luona ei mitään rajoja olisi mihinkään. Hukka sitten yksin pienessä kerrostaloasunnossaan voi avuttomana seurata tilannetta vain vierestä. Ei sekään aivan terveeltä mallilta lapsille kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Voi käydä myös kuin AP:n tapauksessa, että lapset ovatkin lähes täysin miehen vaikutusvallan alla, jos Hukka lähtee. Kuten Maraton-Parkujakin totesi niin sehän näyttäytyy lapsille hauskanpitona ja rentona elämänä kun isän luona ei mitään rajoja olisi mihinkään. Hukka sitten yksin pienessä kerrostaloasunnossaan voi avuttomana seurata tilannetta vain vierestä. Ei sekään aivan terveeltä mallilta lapsille kuulosta.
Niin, kun lapset ovat jo niin isoja, että ovat ymmärtäneet makean elämän houkutukset ja pystyvät päättämään itse, missä ovat. Sen vuoksi sanonkin, että kun aikaa kuluu = lapset kasvaa, niin tekee myös ongelma, joka on se varsinainen, eli isän asema ja tavat perheessä.
Minusta se on niin paljon isompi juttu kuin joku ystävätär, joka ei tietysti ole ihan vähäpätöinen sekään. Tosin tässä tapauksessa en usko, että mies haluaa lapset kuten APn mies teki. Tai no, ehkä siinä tapauksessa, jos hän todella on samassa tilanteessa kuin APn mies, eli katsottuna valmiiksi jo taloon muuttava uusi arjen pyörittäjä.
Uskon, että Hukan (hyvä lempinimi, jos se Hukalle käy!) mies pakkaa lapset nätisti hänen mukaansa, eikä ole valmis heidän arjestaan vastaamaan edes sillä kevyellä kädellä kuin nyt tekee. Uhriutuu toki vilkkaasti asemastaan, miten häneltä on kaikki viety lapsia myöten, kun Hukka näin itsekkäästi päätti lähteä.
T: MaratonParkuja
MaratonParkujan tarkkanäköisyys ja pettämätön raatorehellisyys on kuin suuntaisi kirkkaan valonheittimen suoraan huolellisesti piiloteltuun ja varjeltuun roskaläjään. Kaikki paljastuu.
Kaikki muut näkevät kirkkaasti mistä asiassa on kysymys, mutta Hukassa itse takertuu edelleen veneen laitaan kuin henkensä hädässä ja koettaa selitellä asioita ennen kaikkea itselleen. "Koska ainutlaatuinen kipinä... Koska vene..." Ihmettelen vaan, että missä se ainutlaatuinen kipinä näkyy? Ei ainakaan Hukassan miehen suhtautumisessa, hänellähän kipinöi ainoastaan sivusuhteen suuntaan ja tarvitsee sitä, koska kipinä teidän kahden välillä on sammunut. En myöskään ymmärrä, miten Hukassa pystyy väittämään silmät kirkkaina edes itselleen, että hän tuntee kipinää mieheen, joka pettää häntä ja panee toista naista jatkuvasti. Kuulostaa todella sadistiselta, jos suoraan sanon.
Hukassalla ei siis ole rohkeutta tehdä ratkaisua. "Vielä", hän selittää itselleen. Mutta jollei toimi nyt, ei toimi koskaan. Mies käytää tätä surutta hyväkseen eikä ota mitään vastuuta mistään tekemisistään (ei myöskään lapsista) vaan sysää kaiken Hukassan hennoille harteille, jotka notkuvat taakan painosta. Kauanko ajattelit kestää tätä itsesi nöyryyttämistä ja omanarvontuntosi nakertamista yhä olemattomammaksi? Kuulostaa myös vähän siltä, että psykologi ei ole pätevä, mutta tietenkin hän mielellään antaa sinun "työstää asiaa kaikessa rauhassa", hänhän saa sitä enemmän rahaa mitä pitempään käyt hänen vastaanotollaan selvittelemässä päätäsi. Ei siis mitään kiirettä hänen puoleltaan, päin vastoin suorastaan. Miksi tappaa lypsävä lehmä? Suosittelisin tilalle ratkaisukeskeistä terapeuttia, jotta pääsisit eteenpäin ennenkuin tuhoat myös fyysisen terveytesi. Tilanteesi hirvittää ja toivon että sisuunnut ja löydät voimaa ottaa oman ja lastesi elämän haltuun ennen kuin on liian myöhäistä.
Haluaisin myös muistuttaa Hukassalle, että vaikka mies olisi miten hyvä "pano" tai vaikka vene olisi miten hieno tai kiva, niin maailma on täynnä hyviä panoja ja kivoja veneitä. Niitä on vaikea löytää jos jää roikkumaan toimimattomaan suhteeseen eli väärän veneen laitaan ikuisiksi ajoiksi. Ja toisekseen, mikä saa sinut kuvittelemaan, että mies on ylipäätään aikeissa veneillä kanssasi ensi kesänä? Varmasti hän vie tuon toisen naisen myös veneretkilleen pitämään hauskaa ja nauttimaan elämästä. Sinulle jää ehkä säälistä jotain rippeitä ja pöydältä pudonneita muruja, jos niitäkään.
Pitäisi osata päästää irti veneestä, miksi se on niin vaikeaa?
Tyypillisiä pitkän suhteen ongelmia. Ei sen kummempaa. Teineinä kun mennään kimppaan niin jossain vaiheessa lähes poikkeuksetta ihastuu jompikumpi ulkopuoliseen. Huuma vie hetkeksi mennessään, mutta se menee ohi. Ei sen takia kannata koko yhdessä rakennettua elämää heittää romukoppaan. Pää kylmänä vaan Hukassa! Jossain vaiheessa tuo kuitenkin olisi ollut edessä.
Vierailija kirjoitti:
MaratonParkujan tarkkanäköisyys ja pettämätön raatorehellisyys on kuin suuntaisi kirkkaan valonheittimen suoraan huolellisesti piiloteltuun ja varjeltuun roskaläjään. Kaikki paljastuu.
Kaikki muut näkevät kirkkaasti mistä asiassa on kysymys, mutta Hukassa itse takertuu edelleen veneen laitaan kuin henkensä hädässä ja koettaa selitellä asioita ennen kaikkea itselleen. "Koska ainutlaatuinen kipinä... Koska vene..." Ihmettelen vaan, että missä se ainutlaatuinen kipinä näkyy? Ei ainakaan Hukassan miehen suhtautumisessa, hänellähän kipinöi ainoastaan sivusuhteen suuntaan ja tarvitsee sitä, koska kipinä teidän kahden välillä on sammunut. En myöskään ymmärrä, miten Hukassa pystyy väittämään silmät kirkkaina edes itselleen, että hän tuntee kipinää mieheen, joka pettää häntä ja panee toista naista jatkuvasti. Kuulostaa todella sadistiselta, jos suoraan sanon.
Hukassalla ei siis ole rohkeutta tehdä ratkaisua. "Vielä", hän
MIES kuvittelee veneilykesän korjaavan kaiken, ei Hukka. Tai näin ainakin yrittää uskotella Hukalle, ehkäpä myös itselleen. Voi olla, että toivoo näin käyvän. Todellisuudessa asia ei niin helposti käy. Hukka mielestäni itse ei vaikuta tähän uskovan, vaan yrittää ottaa etäisyyttä. Aina kun on yhdessä oltu, niin eihän se rakkaus sieltä niin vain kuole vaikka kuinka käskyttäisi. Kokemusta on. Ensirakkaus on merkityksellinen.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisiä pitkän suhteen ongelmia. Ei sen kummempaa. Teineinä kun mennään kimppaan niin jossain vaiheessa lähes poikkeuksetta ihastuu jompikumpi ulkopuoliseen. Huuma vie hetkeksi mennessään, mutta se menee ohi. Ei sen takia kannata koko yhdessä rakennettua elämää heittää romukoppaan. Pää kylmänä vaan Hukassa! Jossain vaiheessa tuo kuitenkin olisi ollut edessä.
Eikä sekään ole tavatonta, että nainen pitkissä suhteissa alistetaan kynnysmatoksi, joka raataa koko perheen puolesta ja saa palkinnoksi itse vain arvostelua ja naureskelua muun perheen taholta. Sitten sitä yli viiskymppisenä miettii, mihin helkkariin koko elämä vilahti, nyt on jäljellä vain katkerat vuodet.
Mies on älynnyt jo lähteä nuoremman matkaan, siinä kun itse odotteli milloin mitäkin, mm. sitä, että menee ensin ohi nuo ihastumiset, sitten miesvaihdevuodet, jne. Aina saa nainen odotella aikaa parempaa, joka ei kyllä koita.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisiä pitkän suhteen ongelmia. Ei sen kummempaa. Teineinä kun mennään kimppaan niin jossain vaiheessa lähes poikkeuksetta ihastuu jompikumpi ulkopuoliseen. Huuma vie hetkeksi mennessään, mutta se menee ohi. Ei sen takia kannata koko yhdessä rakennettua elämää heittää romukoppaan. Pää kylmänä vaan Hukassa! Jossain vaiheessa tuo kuitenkin olisi ollut edessä.
Minua kiinnostaa tietää, mitä mielestäsi Hukalle on odotettavissa, kun on pitänyt päänsä kylmänä ja tuo on mennyt ohi? Siis nythän hän vastaa käytännössä yksin kaikesta perheeseen liittyvästä, kotitöistä, lapsista, lasten syömisistä alkaen. Joten mikä ihanuus häntä siis sinun mielestäsi odottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisiä pitkän suhteen ongelmia. Ei sen kummempaa. Teineinä kun mennään kimppaan niin jossain vaiheessa lähes poikkeuksetta ihastuu jompikumpi ulkopuoliseen. Huuma vie hetkeksi mennessään, mutta se menee ohi. Ei sen takia kannata koko yhdessä rakennettua elämää heittää romukoppaan. Pää kylmänä vaan Hukassa! Jossain vaiheessa tuo kuitenkin olisi ollut edessä.
Minua kiinnostaa tietää, mitä mielestäsi Hukalle on odotettavissa, kun on pitänyt päänsä kylmänä ja tuo on mennyt ohi? Siis nythän hän vastaa käytännössä yksin kaikesta perheeseen liittyvästä, kotitöistä, lapsista, lasten syömisistä alkaen. Joten mikä ihanuus häntä siis sinun mielestäsi odottaa?
Kaukana on onni ja autuus siitäkin kun yrität pienellä rahalla yksinhuoltajana selvitä tässä nykymaailmassa. Lapset joutuvat jättämään harrastuksensa ja mietitään mitä on rahaa ostaa ruuaksi. Kaikki maksaa ja Trumpin sekoilujen myötä kallistuu entisestään. Se syö mielenterveyttä ja kuormittaa aivan toisella tapaa. Sossun luukulle joutuu moni ja epätoivoisia aikoja eletään. Ei pidä vähätellä taloudellisen tasapainon merkitystä mielenterveyteen
Kaukana on onni ja autuus siitäkin kun yrität pienellä rahalla yksinhuoltajana selvitä tässä nykymaailmassa. Lapset joutuvat jättämään harrastuksensa ja mietitään mitä on rahaa ostaa ruuaksi. Kaikki maksaa ja Trumpin sekoilujen myötä kallistuu entisestään. Se syö mielenterveyttä ja kuormittaa aivan toisella tapaa. Sossun luukulle joutuu moni ja epätoivoisia aikoja eletään. Ei pidä vähätellä taloudellisen tasapainon merkitystä mielenterveyteen.
Myönnän, että tässä varmaan on pointtia, jota itse en osaa ajatella/kuvitella. Voi olla, että olen naiivi kun ajattelen, että silti taloudellisia seikkoja tärkeämpää on henkinen hyvinvointi. Tai voi olla, että en osaa nähdä taloudellisten seikkojen kuormittavuutta niiden kokonaisuudessaan tai jotain sellaista.
Tahtoisin myös uskoa, että Hukan mies haluaisi turvata lastensa toimeentulon kaikissa tilanteissa, mutta tietysti ja varmasti on suurta naiiviutta nimenomaan, että sellaista ajattelen. Saattaahan olla hyvinkin, että hunajaisista sanoistaan huolimatta (miten ymmärtää erohalua ja sen, että Hukka ansaitsee parempaa jne.) toden tullen olisi aivan eri ääni kellossa.
Mutta toisaalta, mikään ei myöskään takaa, etteikö tuohon päädyttäisi joka tapauksessa. Siis miehen aloitteesta. Joten siltä pohjalta ajatellen taas sinnitteleminen oman terveyden uhalla tuntuu varsin riskisijoitukselta sekin.
T: MaratonParkuja
Hukassa, miten mies on päässyt yli siitä sinun syrjähypystäsi? Tuntuuko se jääneen kalvamaan häntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisiä pitkän suhteen ongelmia. Ei sen kummempaa. Teineinä kun mennään kimppaan niin jossain vaiheessa lähes poikkeuksetta ihastuu jompikumpi ulkopuoliseen. Huuma vie hetkeksi mennessään, mutta se menee ohi. Ei sen takia kannata koko yhdessä rakennettua elämää heittää romukoppaan. Pää kylmänä vaan Hukassa! Jossain vaiheessa tuo kuitenkin olisi ollut edessä.
Minua kiinnostaa tietää, mitä mielestäsi Hukalle on odotettavissa, kun on pitänyt päänsä kylmänä ja tuo on mennyt ohi? Siis nythän hän vastaa käytännössä yksin kaikesta perheeseen liittyvästä, kotitöistä, lapsista, lasten syömisistä alkaen. Joten mikä ihanuus häntä siis sinun mielestäsi odottaa?
Kaukana on onni ja autuus siitäkin kun yrität pienellä rahalla yksinhuoltajana selvitä tässä nykymaailmassa. Lapset joutuvat jättämään harrastuksensa ja mietitään mitä on rahaa ostaa ruuaksi. Kaikki maksaa ja Trumpin sekoilujen myötä kallistuu entisestään. Se syö mielenterveyttä ja kuormittaa aivan toisella tapaa. Sossun luukulle joutuu moni ja epätoivoisia aikoja eletään. Ei pidä vähätellä taloudellisen tasapainon merkitystä mielenterveyteen
Eli tämä ilmeisesti tarkoittaa selkosuomella sitä, että Hukka tuntee kipinää enää pelkästään miehen lompakkon, siihen taloudelliseen turvaan? Aika tyypillinen toimintamallihan se on, etenkin tällä vauvapalstalla. Mutta onko se hyvä malli, onkin jo aivan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisiä pitkän suhteen ongelmia. Ei sen kummempaa. Teineinä kun mennään kimppaan niin jossain vaiheessa lähes poikkeuksetta ihastuu jompikumpi ulkopuoliseen. Huuma vie hetkeksi mennessään, mutta se menee ohi. Ei sen takia kannata koko yhdessä rakennettua elämää heittää romukoppaan. Pää kylmänä vaan Hukassa! Jossain vaiheessa tuo kuitenkin olisi ollut edessä.
Minua kiinnostaa tietää, mitä mielestäsi Hukalle on odotettavissa, kun on pitänyt päänsä kylmänä ja tuo on mennyt ohi? Siis nythän hän vastaa käytännössä yksin kaikesta perheeseen liittyvästä, kotitöistä, lapsista, lasten syömisistä alkaen. Joten mikä ihanuus häntä siis sinun mielestäsi odottaa?
Kaukana on onni ja autuus siitäkin kun yrität pienellä rahalla yksinhuoltajana se
Ei, vaan tarkoittaa sitä, että kyseinen kirjoittaja toimisi noin. Hukassa ei ole sanonut toimivansa, vaan jotain ihan muuta, selkokielellä. Mutta luetun ymmärryksen puute on kyllä tavanomaista tällä palstalla.
Juu täällä tuntuu monella olevan niin vahva taloudellinen asema, ettei osata ajatellakkaan millaista pennien laskemista se monilla on. Keskituloisetkin ovat vaikeuksissa tämmöisellä nykypäivän hintatasolla. Se on raaka totuus. Kehotetaan vaan muuttamaan hetkeksi pois kotoa etäisyyttä saamaan, mutta harvalla tosiasiassa sellaiseen muuviin on tosta noin vaan mahdollisuutta. Jos on hyvätuloinen eikä pieniä lapsia niin mikäs siinä lähteä hetkeksi tai vaikka pysyvästi asumaan omilleen. Nyt on asuntomarkkinatkin niin jähmeät ettei sitä vanhaa kotiakaan sormia napsauttamalla myydä. Taloudellisia seikkoja ei pidä tärkeänä sellainen, jonka niitä ei tarvitse miettiä. Kaikille se ei valitettavasti ole mahdollista vaan toisia tiukka taloustilanne määrää ja sitoo. Hukassa ei kuitenkaan ole nyrkin alla hengenvaarassa, joten kyllä voi olla mahdollista että taloudellinen puoli näyttelee myös isoa roolia päätöksenteossa. Olosuhteiden pakko. Ymmärtääkseni mies on heistä se suuremmassa taloudellisessa vastuussa oleva ylitöineen
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin tutulta. Itse olin melkein kaksi vuotta miehen kanssa, joka on toistuvasti kertonut ettei hän rakasta, ei näe minua romanttisesti yms hirveätä. Ja joo, silti meni kauan että seksi jäi kokonaan pois. Lopulta se meni siihen pisteeseen, etten kyennyt enää saamaan seksistä edes fyysisesti mitään. Siinä vaiheessa oli helppo lopettaa.
Lopulta mies muutti pois, kun vaadin sitä. Toivoin kuitenkin, että hän alkaisi kaivata ja haluaisi takaisin. Tuskallista on, että joudun koko ajan olemaan tekemisissä vauvaikäisen lapsen takia. Alussa helpotti, mutta nopeasti aloin tuntea itseni tosi surkeaksi. Tästä on jo muutama kk ja edelleen kamppailen asian hyväksymisen kanssa. Todella rankkaa, tsemppiä kaikille saman asian kanssa kamppaileville.
On kyllä hirveätä miten miehet puhuvat naisille noin, en rakasta sinua, en näe sinua romanttisesti, ja silti kärttävät seksiä! Kuvottavaa.
Mutta toisaalta kauheaa miten naiset suostuu tuohon. Kai se kun heille seksi on niin emotionaalista niin luulevat että miehenkin tunteet uudelleen heräävät. Vaikka todellisuudessa mies hakee vaan fyysistä nautintoa, ei väliä keltä.
😅😅😅