Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Tai että onko sillä taaperolla nyt oikeat rukkaset sadekelille.

Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä siitä, että naisten ei pitäisi alistua tälle kiltteyskasvatukselle, joka siis mielestäni kuitenkin ON olemassa. Mutta ei, siitä en ala minäkään tässä keskustelussa enempää vatvoa, sillä se menee tilastojen luettelemiksi ja linkkien väkertämikseksi ja kohta jo tekoälystä haetaan pontta omille sanoille, joten ei ole tämän ketjun aihe.

Mutta tuosta ylläolevasta: onko sinusta siis ok, että miestä ei kiinnosta se, onko taaperolla koko päivän märät kädet`? 

Pitkällehän tosiaan nämä kertomukset perustuvat siihen, että naiset kokevat miesten pettäneen heidät kahdella tavalla, jättäneen yksin huolehtimaan arjesta sekä sen jälkeen siirtyneet valehdellen ja ikäviä temppuja tehden uuteen suhteeseen. Tai haluavat säilyttää vanhan suhteen ja pitää uutta siinä sivussa.

Niin miten tuo ylläoleva nyt pitäisi siis ymmärtää: että naisen kuitenkin tulee ymmärtää, että mies ole vastuussa siitä, missä vaatteissa laittaa taaperon ulos, koska kumminkin on jotain nestettä lisännyt jonnekin, ja samalla naisen toisaalta tulisi olla vahva oman elämänsä toimija, joka siirtyy sohvalle tai jotain.

En kyllä tiedä huomaatko, mutta todennat itse nyt hyvin sitä, mitä naisen pitäisi olla ja mitä ei saisi olla tai jotain. Ei saa ihan selvääkään kyllä.

Vierailija kirjoitti:

31 vuotta pian ja sikana 💩💩💩

Vierailija kirjoitti:

Tai että onko sillä taaperolla nyt oikeat rukkaset sadekelille.

Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä siitä, että naisten ei pitäisi alistua tälle kiltteyskasvatukselle, joka siis mielestäni kuitenkin ON olemassa. Mutta ei, siitä en ala minäkään tässä keskustelussa enempää vatvoa, sillä se menee tilastojen luettelemiksi ja linkkien väkertämikseksi ja kohta jo tekoälystä haetaan pontta omille sanoille, joten ei ole tämän ketjun aihe.

Mutta tuosta ylläolevasta: onko sinusta siis ok, että miestä ei kiinnosta se, onko taaperolla koko päivän märät kädet`? 

Pitkällehän tosiaan nämä kertomukset perustuvat siihen, että naiset kokevat miesten pettäneen heidät kahdella tavalla, jättäneen yksin huolehtimaan arjesta sekä sen jälkeen siirtyneet valehdellen ja ikäviä temppuja tehden uuteen suhteeseen. Tai haluavat säilyttää vanhan suhteen ja pitää uutta siinä sivussa.

Niin miten tuo ylläole

Minä olen epämuodikkaasti sitä mieltä, että sukupuolilla on omat ilmeisesti hormonitoimintaan ja /tai aivojen välittäjäaineisiin & rakenteeseen liittyvät mielenkiinnon ja huolellisuuden kohteensa. Otat random valinnalla 20 taaperoa ja pistät ne leikkihuoneeseen niin puolen tunnin päästä pojat resuaa tyynyjen tai leikkivasaroiden kanssa tai päristelee pikkuautoilla ja tytöt peittelee nukkea tai keittää teetä. Minä en osaa sanoa mikä tämän selittää, munkin mitä tasavertaisimmassa perheessäni oli sattuneesta syystä jos jonkinlaista lelua tarjolla lapselle ja traktori, lapio ja pallo löysivät juuri konttaamaan oppineen pojan käteen itsestään. Isänsä laittoi ruokaa, vaihtoi vaippa, nukutti sylissä, syötti, imuroi, luuttusi jne, televisiossa ei pyörinyt koskaan mikään muu kuin teletapit tai late lammas.

Jostain syystä naaras huolehtii poikasesta lähes lajin kuin lajin kohdalla -mikä siihen naaraan ajaa kun ei varmaan mikään simpanssien tai rastaiden herrakerhokaan ole näin sikarin ja konjakin äärellä päättänyt, että naaraat punaisiin kaapuihin ja synnyttämään?

Eli yritän sanoa, ettei se, että miehellä unohtuu huolehtia lapsen säänmukainen pukeutuminen tai imurointi ei ole huolellista ole välttämättä naisen aliarvostamista ja palvelun odottamista. Vaan ihan kyvyttömyyttä. Ihminen on oppimiskyvyltään eläinten huippua ja moni mies onkin oppinut hyvin kodinhoitoa. Toiset heikommin. Jotkut sitten ei välitä eikä koe sitä miehiselle arvolleen sopivana tai jotain.

Hyvä on jos kiltiksi kasvatettu ymmärtää sen itsessään, ja huomaa ettei mieheni ole millään muotoa ansainnut oikeutta pyöriä vieraissa naisissa tai valehdella. Sitten on myös niitä eron partaalla keikkuvia liittoja, joissa punnitaan järkisyitä kuten lapset tai omakotitalo, talous ja vene. Ja senkin voi sanoa ääneen, ei realiteettien punnistemista tarvitse hävetä ja peitellä jonkin kiltteyden taakse.

Hukassa kirjoitti: "Hänen tunne-elämänsä on jotenkin häiriintynyt ja hänen on todella vaikea asettua toisen asemaan ja joustaa hulluista näkemyksistään."

Miehesi empatiakyky, eli kyky asettua toisen asemaan, on siis puutteellinen. Se on sellainen iso puute ja itse asiassa todella surullinen asia, jolle ei oikein mahda mitään, varsinkaan ulkopuolelta.

On aika mahdoton yhtälö muodostaa sellaisen ihmisen kanssa pitkän päälle aidosti tasavertaista ja toimivaa parisuhdetta tai perhe-elämää. Sitä ominaisuutta kun tarvii niin monessa tärkeässä kohdassa, niin aikuisten kesken kuin lastenkin kanssa.

"Toimiakseen" tuollainen suhde vaatii siltä toiselta aina paljon suurempaa joustoa ja panostamista, paikkaamista, eli pitkän päälle ihan kohtuuttomasti. Sellainen ei ole tervettä. Eikä suhteessa voi olla oikeaa realistista turvaa tai perustetta luottamukseen. Matto kun voidaan vetää jalkojen alta käytönnössä koska vain mitä erilaisimmista itsekekeisistä syistä. Hankalahan sellaista on ns. normaalin empaattisen ihmisen oikein ymmärtääkään, miten toisen mieli tuolloin toimii. Lähinnä siis vain itsekeskeisistä lätökohdista.

Sanoisin kyllä pääpiirtettäin, että mitä nopeammin eroaa, sitä pienemmät vahingot, ja pääsee toipumaan ja rakentamaan omaa elämää uudelta pohjalta. Kyllä tuollaisessa suhteessa ihminen usein hajoaa, vaikka kuinka rakastaisikin, ja varsinkin juuri silloin, jos rakkaus ei vaan ota loppuakseen, kaikesta ikävästä huolimatta. Asian ymmärtämistä (empatiapuutteellisuuden laajat vaikutukset) ja eroamista hankaloittaa tietenkin sekin, jos kuitenkin on niitä hyviäkin aikoja ja hetkiä, joilloin tuo puute ei ole sillä tavalla esillä, onhan se ihminen paljon muutakin.

t. se joka kirjoitti, että miehesi on jo lähtenyt parisuhteesta 

ps.

Edellinen vielä jatkaa tuosta toisen asemaan asettumisen osaamattomuuden vaikutuksista:

Elämän kriisikohdissa tuo empatiakyvyn puuttellisuus saattaa tulla aika erikoisella tai brutaalillakin tavalla joskus esille, vaikka ei muuten välttämättä niinkään isosti aina näkyisi, varsinkin silloin kun menee ns. "hyvin" ja empatiavajeisen mieleisesti (ja puoliso joustaa sen itsekkään tarpeen vaatiessa), mutta jos eteen tulee vaikkapa suurempia vaikeuksia, kuten sairautta, tai jokin iso menetys, niin esim. sairastunut puoliso saatetaan hylätä hyvinkin kylmästi samoin tein. Erossakin kannattaa varautua ihmeellisyyksiin. Hukassan mieskin jo nyt esim. olettaa, että Hukassa mahdollisen eronkin jälkeen jäisi roikkumaan ja odottelemaan hänen mahdollista paluutaan. Näkee siis vain oman tarpeensa ja halunsa tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Tai että onko sillä taaperolla nyt oikeat rukkaset sadekelille.

Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä siitä, että naisten ei pitäisi alistua tälle kiltteyskasvatukselle, joka siis mielestäni kuitenkin ON olemassa. Mutta ei, siitä en ala minäkään tässä keskustelussa enempää vatvoa, sillä se menee tilastojen luettelemiksi ja linkkien väkertämikseksi ja kohta jo tekoälystä haetaan pontta omille sanoille, joten ei ole tämän ketjun aihe.

Mutta tuosta ylläolevasta: onko sinusta siis ok, että miestä ei kiinnosta se, onko taaperolla koko päivän märät kädet`? 

Pitkällehän tosiaan nämä kertomukset perustuvat siihen, että naiset kokevat miesten pettäneen heidät kahdella tavalla, jättäneen yksin huolehtimaan arjesta sekä sen jälkeen siirtyneet valehdellen ja ikäviä temppuja tehden uuteen suhteeseen. Tai haluavat säilyttää vanhan suhteen ja pitää uutta siinä sivussa.

Niin miten tuo ylläole

En kyllä tiedä huomaatko, mutta todennat itse nyt hyvin sitä, mitä naisen pitäisi olla ja mitä ei saisi olla tai jotain.

ei oo mikään pakko olla elämänsä toimija ja hyvin saa olla kiltti. Puolensa varmaan molemmilla lähestymistavoilla. Ja ikävät puolensa myös.

Mielenkiintoista keskustelua taas. Nyt vähän itsellä kyllä tökkäisee tämä, että samalla kun selitetään, että lasten hoito on naisilla ihan aivoissa ja hormoneissa heitä myös syyllistetään siitä, että mitäs ovat niin kilttejä, täytyy vain pitää puolensa. Ilmeisesti siis kiltteys ei ole näissä samoissa hormoneissa eikä toisaalta se tule kasvatuksenkaan tuloksena. Eli jäämme siis käsitykseen, että jotkut naiset ovat vain tyhmyyttään kilttejä?

No vähän kärjistystä, mutta itseäni haittaa nämä äärimmäisen ristiriitaiset selitykset: miehet ovat loogisia ja rationaalisia, mutta eivät osaa pukea kurahanskoja sateella, kun ei se heitä kiinnosta. Itse ajattelen, että ei tuon tekeminen mitään hormoneja vaadi, vaan ihan normaalia maalaisjärkeä. Ei sitä itselleenkään kesätakkia talvipakkasella pue, joten miksi lapselle ei pukisi sateella sadevaatteita.

Ketjun aiheeseen tämä liittyy siten, että jos alamme ylipäätään selittelemään pois näitä kokemuksia jollain yleistyksillä naisista vaikka sen vähemmän hyötyä siitä yksilöille on.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista keskustelua taas. Nyt vähän itsellä kyllä tökkäisee tämä, että samalla kun selitetään, että lasten hoito on naisilla ihan aivoissa ja hormoneissa heitä myös syyllistetään siitä, että mitäs ovat niin kilttejä, täytyy vain pitää puolensa. Ilmeisesti siis kiltteys ei ole näissä samoissa hormoneissa eikä toisaalta se tule kasvatuksenkaan tuloksena. Eli jäämme siis käsitykseen, että jotkut naiset ovat vain tyhmyyttään kilttejä?

No vähän kärjistystä, mutta itseäni haittaa nämä äärimmäisen ristiriitaiset selitykset: miehet ovat loogisia ja rationaalisia, mutta eivät osaa pukea kurahanskoja sateella, kun ei se heitä kiinnosta. Itse ajattelen, että ei tuon tekeminen mitään hormoneja vaadi, vaan ihan normaalia maalaisjärkeä. Ei sitä itselleenkään kesätakkia talvipakkasella pue, joten miksi lapselle ei pukisi sateella sadevaatteita.

Ketjun aiheeseen tämä liittyy siten, että jos alamme ylipäätään s

Lapsen hoitaminen = kiltteys? Ja kiltteys = tyhmyyttä? En itse ehkä ihan kokenut lasteni hoitamista niin, mutta olemme toki kaikki yksilöitä.

Hukassa, kiitos kun kerroit tilanteestasi nyt. Minusta myös kuulostaa siltä, että muutosta on tapahtunut ajattelutavassasi parempaan suuntaan. Esitän muutaman ajatuksen, jotka heräsi kirjoituksestasi.

Se, että tunnet ylimielisyyttä miestä kohtaan, kielii kunnioituksen katoamisesta. Se on varsin terve ja normaali reaktio tilanteessasi. Ajattelen niin, että kunnioitus ja luottamus ovat tärkeitä peruspilareita rakkaudessa. En näe teidän suhteessanne mahdollisuuksia enää kumpaankaan niin kauan kuin mies pitää oikeutenaan pitää sivusuhdetta yllä. Mielestäni sinun ei pidä muuttaa käytöstäsi neutraalimpaan suuntaan, vaan antaa ylimielisyyden ja negatiivisen asenteesi näkyä. Ei ole normaalia, että sinua satutetaan ja sinun pitäisi hymyillä sen jälkeen. Silloin tekisit väkivaltaa itseäsi kohtaan ja mitätöisit omat tunteesi. Lisäksi viestittäisit miehellesi, että on hyväksyttävää satuttaa sinua.

Pohdit paljon miehen lapsuutta ja sen vaikutusta miehen käytökseen. Se on varmasti hyvää ja validia pohdintaa, mutta siinä piilee riski. Nimittäin se, että saatat oikeuttaa tai katsoa miehen käytöstä sormien läpi sen takia, että hänellä on ollut rankka lapsuus. Mikään ei oikeuta kohtelemaan sinua niin kuin sinua nyt kohdellaan.

Lisäksi jälleen pyörimme siinä, mitä miehen päässä tapahtuu. Kääntäisinkin katseen nyt sinuun. Minusta sinun kannattaisi pohtia sitä, mikä sinun historiassasi tai lapsuuden kokemuksissasi voi mahdollisesti aiheuttaa sen, että annat kohdella itseäsi näin. Viisi vuotta on pitkä aika. Olet oikeilla jäljillä kun pohdit esimerkiksi omien vanhempiesi avioliiton vaikutuksia omaan käytökseesi. Nämä ovat kysymyksiä, joita voit nostaa esille myös psykologin kanssa.

Minusta on todella hyvä, että keskustelet tilanteestasi läheisten kanssa. Tarvitset toista näkökulmaa, mitä miehesi sinulle syöttää. Lisäksi tarvitset elämääsi ihmisiä, jotka tukevat sinua. Ystäviä ei ole koskaan liikaa, mutta erityisesti sinun tilanteessasi niitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa, jos ero toteutuu.

En osallistu sinänsä mielenkiintoiseen tasa-arvokeskusteluun muuten kuin toteamalla, että esitetyt argumentit ovat joissakin kommenteissa varsin heppoisia. Minusta esimerkiksi sillä, että asiat ovat Suomessa paremmin kuin suurimmassa osassa muuta maailmaa, ei voida perustella sitä, että tilanteeseen tulisi tyytyä. Tosiasioita ovat edelleen esimerkiksi se, että naiset ovat yliedustettuina lähisuhdeväkivallan uhreissa ja miehet taas pörssiyhtiöiden hallituksissa. Mikäli tällaiset tosiasiat kielletään, ollaan vaaravyöhykkeessä ja lapset ovat silloin hyvin todennäköisesti sukupuolistereotyyppisen kasvatuksen uhreja. En myöskään ymmärrä, miten epätasa-arvoista kotitöiden jakautumista perustellaan biologialla tai hormoneilla. Tällaiset argumentit ovat niin heppoisia, etten lähde edes keskustelemaan tästä asiasta. Joillakin näyttää olevan myös vaikeuksia keskustella asioista yleisellä tasolla, vaan asiat heti henkilöityvät. Ehkä silloin osutaan arkaan paikkaan omassa parisuhteessa tai lähipiirissä. Epätasa-arvoon, joka kukoistaa, mutta jota on kova kiire peittää ulkopuolisten silmiltä ja ehkä itseltäänkin.

Lähinnä otan popparit esiin jos tämän tasoinen debatti vielä jatkuu :D

Hukassa, pura vaan tänne ajatuksiasi jos siltä tuntuu. Minä huomaan usein, että kun kirjoitan tai puhun asioista jonkun kanssa, niin omat ajatuksenikin selkiytyvät samalla. Mielellään kuulen myös muiden kuulumisia ja hyviä analyysejä.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista keskustelua taas. Nyt vähän itsellä kyllä tökkäisee tämä, että samalla kun selitetään, että lasten hoito on naisilla ihan aivoissa ja hormoneissa heitä myös syyllistetään siitä, että mitäs ovat niin kilttejä, täytyy vain pitää puolensa. Ilmeisesti siis kiltteys ei ole näissä samoissa hormoneissa eikä toisaalta se tule kasvatuksenkaan tuloksena. Eli jäämme siis käsitykseen, että jotkut naiset ovat vain tyhmyyttään kilttejä?

No vähän kärjistystä, mutta itseäni haittaa nämä äärimmäisen ristiriitaiset selitykset: miehet ovat loogisia ja rationaalisia, mutta eivät osaa pukea kurahanskoja sateella, kun ei se heitä kiinnosta. Itse ajattelen, että ei tuon tekeminen mitään hormoneja vaadi, vaan ihan normaalia maalaisjärkeä. Ei sitä itselleenkään kesätakkia talvipakkasella pue, joten miksi lapselle ei pukisi sateella sadevaatteita.

Ketjun aiheeseen tämä liittyy siten, että jos alamme ylipäätään s

Menee kilometrin ohi aiheen pahoittelut. Mutta minkä vuoksi mies sitten sun mielestä unohtaa ne rukkaset? Ilkeyttään vai osoittaakseen naiselle paikkansa?

Ihmetyttää tässä keskustelussa toisaalta sekin miksi kaikki miehet pitää leimata törkymöykyiksi sen enempää kun naisia tyhmyyttään liian kilteiksi. Eiköhän meissä ole kaikenlaisia persoonia.

naiset ovat yliedustettuina lähisuhdeväkivallan uhreissa

tartun vaan tähän, koska tämä on niin totena toisteltu lause. Jos kyse on parisuhteista lähisuhteina niin perhebarometri 2024 mukaan miehet kokevat parisuhteessaan enemmän henkistä ja fyysistä väkivaltaa kuin naiset. Muista lähisuhteista en osaa sanoa.

Vähentääköhän vastakkainasetteleva julkinen keskustelu parsiuhteissa esiintyvää väkivaltaa

Vierailija kirjoitti:

Hukassa, kiitos kun kerroit tilanteestasi nyt. Minusta myös kuulostaa siltä, että muutosta on tapahtunut ajattelutavassasi parempaan suuntaan. Esitän muutaman ajatuksen, jotka heräsi kirjoituksestasi.

Se, että tunnet ylimielisyyttä miestä kohtaan, kielii kunnioituksen katoamisesta. Se on varsin terve ja normaali reaktio tilanteessasi. Ajattelen niin, että kunnioitus ja luottamus ovat tärkeitä peruspilareita rakkaudessa. En näe teidän suhteessanne mahdollisuuksia enää kumpaankaan niin kauan kuin mies pitää oikeutenaan pitää sivusuhdetta yllä. Mielestäni sinun ei pidä muuttaa käytöstäsi neutraalimpaan suuntaan, vaan antaa ylimielisyyden ja negatiivisen asenteesi näkyä. Ei ole normaalia, että sinua satutetaan ja sinun pitäisi hymyillä sen jälkeen. Silloin tekisit väkivaltaa itseäsi kohtaan ja mitätöisit omat tunteesi. Lisäksi viestittäisit miehellesi, että on hyväksyttävää satuttaa sinua.

Pohdit paljon miehen lapsuutta ja se

sulla on yleensä niin kypsiä ja monelta kantilta pohtivia kirjoituksia mutta nyt et malttanut olla piikittelemättä. Mitenkähän jos ei kyse olekaan siitä, että joku peittelee omaa alistetuksi joutumistaan, vaan siitä että joku kokee nuo yleistykset omalla kohdallaan hyvin vieraana. Miksi ihmeessä esim mun äitini olisi kasvattanut musta jonkun nöyristelijän kun ei itsekään ole sellainen :D

Menee kilometrin ohi aiheen pahoittelut. Mutta minkä vuoksi mies sitten sun mielestä unohtaa ne rukkaset? Ilkeyttään vai osoittaakseen naiselle paikkansa?

Liityn keskusteluun tästä ja toivottavasti enemmän ketjun hengessä, vaikka oikeastaan ei nämä mietinnät kyllä erityisen pieleen sikäli mene, että erilaiset pettymyksen ja aliarvostuksen sekä nimenomaan epätasa-arvon kokemuksethan ovat olleet ytimessä.

Oletan, että mies todellakaan ei välitä, minkälaisissa rukkasissa lapsi lähtee ulos. Häntä ei siis kiinnosta oman lapsensa hyvinvointi sen vertaa, että katsoisi ikkunasta ja toteaisi, että siellä sataa, joten tarvitaan kurarukkaset. Hänelle on aivan ok, että ottaa lähimmät käteen sattuvat ja työntää lapsen niissä eteenpäin. 

Jos puhumme siis täyspäisestä, töissä käymään kykenevästä ja ilman edunvalvontaa pärjäävästä ihmisestä, en osaa kuvitella muuta syytä. Siitä olen samaa mieltä tuon yhden edellisen kanssa, että ei nyt ainakaan mihinkään hormoneihin voine syytä jäljittää. Yleensä kai miesten selitys onkin, että no emmää ajatellu. Emmää huomannu. 

Ja tämä on se ongelma, joka johtaa suhteen muihinkin ongelmiin, kuten tässä ketjussa on  huomattu. Mies ei siis edes oman lapsensa hyvinvoinnista välitä oman mukavuutensa yli. Valitettavasti tämä vaikuttaa olevan ihan aidosti tilanne monessa perheessä ja parisuhteessa, vaikka se ei juuri tätä kijrjoittajaa - eikä minua - kosketakaan. 

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Menee kilometrin ohi aiheen pahoittelut. Mutta minkä vuoksi mies sitten sun mielestä unohtaa ne rukkaset? Ilkeyttään vai osoittaakseen naiselle paikkansa?

Liityn keskusteluun tästä ja toivottavasti enemmän ketjun hengessä, vaikka oikeastaan ei nämä mietinnät kyllä erityisen pieleen sikäli mene, että erilaiset pettymyksen ja aliarvostuksen sekä nimenomaan epätasa-arvon kokemuksethan ovat olleet ytimessä.

Oletan, että mies todellakaan ei välitä, minkälaisissa rukkasissa lapsi lähtee ulos. Häntä ei siis kiinnosta oman lapsensa hyvinvointi sen vertaa, että katsoisi ikkunasta ja toteaisi, että siellä sataa, joten tarvitaan kurarukkaset. Hänelle on aivan ok, että ottaa lähimmät käteen sattuvat ja työntää lapsen niissä eteenpäin. 

Jos puhumme siis täyspäisestä, töissä käymään kykenevästä ja ilman edunvalvontaa pärjäävästä ihmisestä, en osaa kuvitella muuta syytä. Siitä olen samaa mieltä tuon

Toisaalta samainen mies saattaa pukea itselleen samalla lailla säähän tai tilanteeseen sopimattomat vaatteet..

t. vaimo jonka mies hiihteli latvalinnustamassa ilman hanskoja, koska tällä kertaa ne hanskat unohtui kotiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee kilometrin ohi aiheen pahoittelut. Mutta minkä vuoksi mies sitten sun mielestä unohtaa ne rukkaset? Ilkeyttään vai osoittaakseen naiselle paikkansa?

Liityn keskusteluun tästä ja toivottavasti enemmän ketjun hengessä, vaikka oikeastaan ei nämä mietinnät kyllä erityisen pieleen sikäli mene, että erilaiset pettymyksen ja aliarvostuksen sekä nimenomaan epätasa-arvon kokemuksethan ovat olleet ytimessä.

Oletan, että mies todellakaan ei välitä, minkälaisissa rukkasissa lapsi lähtee ulos. Häntä ei siis kiinnosta oman lapsensa hyvinvointi sen vertaa, että katsoisi ikkunasta ja toteaisi, että siellä sataa, joten tarvitaan kurarukkaset. Hänelle on aivan ok, että ottaa lähimmät käteen sattuvat ja työntää lapsen niissä eteenpäin. 

Jos puhumme siis täyspäisestä, töissä käymään kykenevästä ja ilman edunvalvontaa pärjäävästä ihmisestä, en osaa ku

Joo kyllä näitä tapauksia aina löytyy, mutta minä ymmärsin, että tuossa edellisessä annettiin vastaus siihen, että tähän syitä haettiin yleisesti miesten ja naisten erilaisesta biologiasta ja hormonitoiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee kilometrin ohi aiheen pahoittelut. Mutta minkä vuoksi mies sitten sun mielestä unohtaa ne rukkaset? Ilkeyttään vai osoittaakseen naiselle paikkansa?

Liityn keskusteluun tästä ja toivottavasti enemmän ketjun hengessä, vaikka oikeastaan ei nämä mietinnät kyllä erityisen pieleen sikäli mene, että erilaiset pettymyksen ja aliarvostuksen sekä nimenomaan epätasa-arvon kokemuksethan ovat olleet ytimessä.

Oletan, että mies todellakaan ei välitä, minkälaisissa rukkasissa lapsi lähtee ulos. Häntä ei siis kiinnosta oman lapsensa hyvinvointi sen vertaa, että katsoisi ikkunasta ja toteaisi, että siellä sataa, joten tarvitaan kurarukkaset. Hänelle on aivan ok, että ottaa lähimmät käteen sattuvat ja työntää lapsen niissä eteenpäin. 

Jos puhumme siis täyspäisestä, töissä käymään kykenevästä ja ilman e

"

syitä haettiin yleisesti miesten ja naisten erilaisesta biologiasta ja hormonitoiminnasta"

Tosiaan mikähän niihin sitten lopulta vaikuttaa enemmän ja mikä vähemmän, who knows. Jokuhan siinä on että yleisesti uroksien käytöstä leimaa toiminnallisuus ja naaraiden viestintä. Voisi kuvitella että se liittyy naaraan haavoittuvaan asemaan kun se kantaa tai hoivaa (imettää) jälkeläistä, on ollut biologisesti tarkoituksenmukaista että uros fasilitoi ja puolustaa ja naaras osaa viestiä omista ja jälkeläisten tarpeista. Mutta joo, riittää mun puolesta tätä lajia. Kun biologisia taipumuksia ei ole olemassa ollenkaan ja ihmislapsi on syntyessään tabula rasa joka oppii kaiken sosiaalisesta ympäristöstään, niin pian varmasti näemme myös uroskissoja hoivaamassa kahdestaan adoptoimaansa pentua ja se on pelkästään upea asia, koska naaraskissat ovatkin olleet alisteisessa asemassa imettäessään.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan mikähän niihin sitten lopulta vaikuttaa enemmän ja mikä vähemmän, who knows. Jokuhan siinä on että yleisesti uroksien käytöstä leimaa toiminnallisuus ja naaraiden viestintä. Voisi kuvitella että se liittyy naaraan haavoittuvaan asemaan kun se kantaa tai hoivaa (imettää) jälkeläistä, on ollut biologisesti tarkoituksenmukaista että uros fasilitoi ja puolustaa ja naaras osaa viestiä omista ja jälkeläisten tarpeista. Mutta joo, riittää mun puolesta tätä lajia. Kun biologisia taipumuksia ei ole olemassa ollenkaan ja ihmislapsi on syntyessään tabula rasa joka oppii kaiken sosiaalisesta ympäristöstään, niin pian varmasti näemme myös uroskissoja hoivaamassa kahdestaan adoptoimaansa pentua ja se on pelkästään upea asia, koska naaraskissat ovatkin olleet alisteisessa asemassa imettäessään.

Ihmisistä puhuttaessa, ei puhuta naaraista, uroksista ja pennuista. Siksi jotenkin tekstisi on vastenmielinen.

Vierailija kirjoitti:

Otat random valinnalla 20 taaperoa ja pistät ne leikkihuoneeseen niin puolen tunnin päästä pojat resuaa tyynyjen tai leikkivasaroiden kanssa tai päristelee pikkuautoilla ja tytöt peittelee nukkea tai keittää teetä. 

Ei todellakaan pidä paikkaansa. Mun tyttö aina leikki ja päristeli autoilla ja remusi leikkimiekoilla ym. Hän ei ikinä leikkinyt nukeilla, vaikka niitäkin oli tarjolla. Nyt hän on jo teini-ikäinen.

Tämä ketju on vaikuttaa luiskahtaneen ihan eri aiheisiin, kuin mitä otsikko käsittelee.

En mene mökille jumittamaan yksin. Juon kossuwichyä.

Kuuntelen eppujen 20 vuotta ja sikana.