Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
31 vuotta pian ja sikana 💩💩💩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat random valinnalla 20 taaperoa ja pistät ne leikkihuoneeseen niin puolen tunnin päästä pojat resuaa tyynyjen tai leikkivasaroiden kanssa tai päristelee pikkuautoilla ja tytöt peittelee nukkea tai keittää teetä.
Pitää paikkansa.
Aivan kuten luonnossa eläimetkin touhuavat.
Hukassa, kuten sinulle on muutkin jo sanoneet, on tuo ylenkatse aivan sallittu tunne. Ei varmasti tunnu hyvälle, mutta mieti kuitenkin kannattaako sinun pyrkiä siitä eroon, vai ottaa se merkkinä omien rajojesi löytymisenä? Se on miehesi käytös, mikä aiheuttaa sinussa sen reaktion. Miehesi toiminta saa sinut voimaan huonosti. Se on asia jolle on tehtävä jotain. Jos miehesi haluaa edelleen elää elämättä jäänyttä nuoruuttaan, sitten hän elää. Sinä voit vaikuttaa vain itseesi ja omiin ratkaisuihisi.
Mies selittelee, ihan puistattaa hänen selityksensä. Kuinka helppoa onkaan ulkopuolelta huomata se, miten nurinkurista hänen toiminta on. Mutta, tiedän omasta kokemuksesta miten vaikea siinä kaiken keskellä on nähdä selkeästi ja järkevästi. Siihen kaikkeen sokeutuu, alkaa itsekkin selitellä.
Minä en pidä nykyajan itsekeskeisestä ajattelusta parisuhteessa, enkä lastenkasvatuksessa. Oma aika, oma hyvinvointi, minä, minä ja minä asenne on monessa kohdassa mennyt mielestäni jo ihan överiksi. Tämä on varmaan taas yksi syy, miksi itse muokkauduin ja siedin liian pitkälle ja liian kauan. Hävisi se terve itsekkyys. Se, että joskus taas on sen paikka, että laittaa sen oman hyvinvoinnin etusijalle. Tämän rajan löytyminen voikin olla haastavaa. Milloin on aika luopua omasta lastensa hyvinvoinnin vuoksi, milloin on aika joustaa, kestää ja sietää parisuhteen ja perheen kasassa pysymisen vuoksi? Entä milloin se joustaminen alkaa kääntyä itseä vastaan? Milloin on vedettävä se raja, että nyt riittää, minua ei kohdella näin. En hyväksy tätä. Nyt minun on itseni vuoksi tehtävä näin, seurasi siitä sitten mitä hyvänsä? Koska parhaiten autat muita (lapsiasi) huolehtimalla itsestäsi.
Sukupuolisensitiivisyydestä. Se on myös yksi asia missä ollaan menossa ääripäähän. Kuten hyvin monessa asiassa tässä meidän onnellisessa maassamme. On todella hyvä, että jokainen lapsi, nuori ja aikuinen saa olla sitä mitä on. Olet sitten tyttö tai poika, sinut hyväksytään omana itsenäsi. Olisi tärkeä kasvattaa jokainen lapsi arvostamaan itseään. Hyväksyntä, rakkaus, rajat. Kun aikuinen asettaa lapselle rajoja, opettaa hän samalla lasta asettamaan omia rajojaan. Jos taas aikuinen on liian autoritaarinen, oppii lapsi vain miellyttämään. Varmasti moni meistä nyt aikuisista on aikanaan kasvatettu liian kiltiksi. Ja nyt kipuilemme omien rajojemme kanssa. On myös siinä omassa luonteessa minkälaisia olemme. Joku on empaattisempi, joku muokkautuu, joku on jyrä jo pienestä pitäen. Ja kyllä tyttö/poika kiinnostukset näkyy lapsissa. Ilman että sitä ruokitaan. Mutta, kyllä tässä on menty valtavasti eteenpäin, eikä lasten leikit ole enää niin sukupuoliroolittuneita. Silti, edelleen törmää tyttöjen/poikien leikkeihin/väreihin.
Ap
Just näin pian 35v sitten minut pettäneen ja jättäneen nuoruuden rakkaani (jonka olisin oikeesti silloin halunnut) ulkoilemassa rouvansa kanssa enkä voi sille mitään että vieläkin tuntuu pahalta nähdä hänet jonkun muun kanssa, vaikka tiedän että hän on ollut jo 30v sen saman naisen kans. Mut kylläpä pisti vaan edelleen sieluun ja vanhat muistot nousi pintaan.
28 v. yhdessä, teitkö taas töitä sunnuntaina, vaikka se ei ole sinun työpäiväsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28 v. yhdessä, teitkö taas töitä sunnuntaina, vaikka se ei ole sinun työpäiväsi?
En tehnyt töitä tänä viikonloppuna, vaan lähdettiin perjantaina mökille. Ajettiin kotiini todella myöhään eilen illalla. Oltiin taas yhdessä 10 päivää putkeen. Alun tapailuun nähden vietetään paljon aikaa yhdessä, joulukuussa 20 päivää ja nyt tammikuussa 16 päivää. Tämä on kyllä oikein sopivaa itselleni. Täällä kaikki hyvin ja luen kyllä keskustelut, mutta itselläni ei oikein ole ollut mitään kerrottavaa.
28v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 v. yhdessä, teitkö taas töitä sunnuntaina, vaikka se ei ole sinun työpäiväsi?
En tehnyt töitä tänä viikonloppuna, vaan lähdettiin perjantaina mökille. Ajettiin kotiini todella myöhään eilen illalla. Oltiin taas yhdessä 10 päivää putkeen. Alun tapailuun nähden vietetään paljon aikaa yhdessä, joulukuussa 20 päivää ja nyt tammikuussa 16 päivää. Tämä on kyllä oikein sopivaa itselleni. Täällä kaikki hyvin ja luen kyllä keskustelut, mutta itselläni ei oikein ole ollut mitään kerrottavaa.
28v yhdessä
Miksi sinä lasket noin tarkkaan monenako päivänä kuussa olette olleet yhdessä? Tämä ei ole mitään ivailua, ihan mielenkiinnosta kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 v. yhdessä, teitkö taas töitä sunnuntaina, vaikka se ei ole sinun työpäiväsi?
En tehnyt töitä tänä viikonloppuna, vaan lähdettiin perjantaina mökille. Ajettiin kotiini todella myöhään eilen illalla. Oltiin taas yhdessä 10 päivää putkeen. Alun tapailuun nähden vietetään paljon aikaa yhdessä, joulukuussa 20 päivää ja nyt tammikuussa 16 päivää. Tämä on kyllä oikein sopivaa itselleni. Täällä kaikki hyvin ja luen kyllä keskustelut, mutta itselläni ei oikein ole ollut mitään kerrottavaa.
28v yhdessä
Miksi sinä lasket noin tarkkaan monenako päivänä kuussa olette olleet yhdessä? Tämä ei ole mitään ivailua, ihan mielenkiinnosta kysyn.
No, ehkä hassu tapa. Lasken elämässäni paljon asioita lukemiksi. Voisin helposti laskea almanakastani monena päivänä olen ollut toimistolla vuonna 2024, monta päivää mökillä, monta päivää ulkomailla jne. Aikoinaan olin Excel-ihminen kirppismyynteineen yms. Ystävät tuntee minut (onneksi), aika usein aloitan "en ole laskenut", mutta ......
Yksi piirre minussa, toki onneksi vähenemään päin.
28 v yhdessä
Tässä läheisriippuvuudesta ja miten siihen pitää suhtautua. Puhuttelee minua täysin sillä olen eroamassa ja on todella vaikeaa pysyä päätöksessäni. Kerron koko tarinani joku päivä kun energiaa riittää.
https://hidastaelamaa.fi/2018/07/laheisriippuvuudesta-toipuminen-on-ros…
New Beginning
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska tapa toi 28 laskeminen.
Hukassa, miten menee?
Entä muut, mitä kuuluu? Liekki, Ap...
Vierailija kirjoitti:
Tässä läheisriippuvuudesta ja miten siihen pitää suhtautua. Puhuttelee minua täysin sillä olen eroamassa ja on todella vaikeaa pysyä päätöksessäni. Kerron koko tarinani joku päivä kun energiaa riittää.
https://hidastaelamaa.fi/2018/07/laheisriippuvuudesta-toipuminen-on-ros…
New Beginning
Onnea ja tsemppiä uuteen, tulevaan elämänvaiheeseesi, New Beginning!
Kerro ihmeessä tarinasi sitten kun siltä tuntuu. Kaikkea hyvää Sinulle ja voimaa pysyä päätöksessäsi. Kevättä ja valoa kohti mennessä varmaan helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin kertoa asiat niin kuin ne ovat, toisesta näkökulmasta. Mutta ei taida kärsiä kirjoittaa, kun heti menee joillakin tunteisiin.
Herkkä aihe jollekin, tosiaan.
Kyllä, puhuin exälle tunteistani, seksistä ja kaikesta muustakin mielen päällä olevasta. Exän mielestä kaikki oli hyvin, mitään ei tarvitse muuttaa suhteessamme jne..
Emme olleet enää samalla aaltopituudella. Halusin erota. Ero tuli exälle kuitenkin "yllätyksenä".
Tämänkin tein varmaan joidenkin mielestä väärin. Huomaan, että teillä on vielä paljon käsittelemättömiä asioita, vihaa tai katkeruutta. En tiedä. Mutta kenenkään sylkykupiksi en ala 😉
Oma kokemus sama. Sen jälkeen mies ei puhunut erosta mitään ja eli niin kuin aina ennenkin. Ei edes ajattele eroa. Yritän siis yksin järjestää kaiken. En yhtään ihmettele niitä ihmisiä jotka vaan nostavat kytkintä.
Miksi kakka kertyy kakan päälle. Miksei voi jo riittää? Paljonko ihmisen pitää kestää? Miten selvitä, kun elämästä viedään tärkein pois? Miten jaksaa pettymystä pettymyksen perään? Mitä sitten kun ei vaan enää jaksa. Voiko vaan haistattaa pitkät kaikelle ja antaa olla. Jos mikään ei auta. Hyväksyä se, että on epäonnistunut. Hyväksyä, että asioihin ei vaan voi vaikuttaa.
Ymmärrän, miksi ihmiset sortuu päihteisikn ja luisuu turmioon. Se turruttaa ainakin hetkeksi.
Mitä k...sipäisempi ihminen olet, sen paremmin tässä maailmassa ja elämässä pärjää. Röyhkeällä itsekkyydellä höystettynä empatia kyvyttömyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kakka kertyy kakan päälle. Miksei voi jo riittää? Paljonko ihmisen pitää kestää? Miten selvitä, kun elämästä viedään tärkein pois? Miten jaksaa pettymystä pettymyksen perään? Mitä sitten kun ei vaan enää jaksa. Voiko vaan haistattaa pitkät kaikelle ja antaa olla. Jos mikään ei auta. Hyväksyä se, että on epäonnistunut. Hyväksyä, että asioihin ei vaan voi vaikuttaa.
Ymmärrän, miksi ihmiset sortuu päihteisikn ja luisuu turmioon. Se turruttaa ainakin hetkeksi.
Mitä k...sipäisempi ihminen olet, sen paremmin tässä maailmassa ja elämässä pärjää. Röyhkeällä itsekkyydellä höystettynä empatia kyvyttömyydellä.
Ainoa asia mihin voi todella vaikuttaa on oma sisimpäsi, samalla se on ainoa asia joka voi olla täysin omassa hallinnassasi. Mikään muu ei voi olla, paitsi näennäisesti. Hallitse mielesi, tee kaikkesi saavuttaaksesi mielenrauhasi, niin myös kaikki muu asettuu ajan kanssa omalle paikalleen. Pysy omassa voimassasi horjumattomana, omassa keskipisteessäsi. Katso myrskyä ulkopuolelta, olet turvassa.
Kusipäiden pärjääminen tässä maailmassa on vain näennäinen asia. Loppuviimetteeksi voitto kääntyy katkeraksi tappioksi kun ihminen näkee itsensä ja tekonsa sellaisina kuin ne ovat. Elä niin, että pyri olemaan satuttamatta muita. Kosto satuttaa vain itseäsi, eikä se kannata koskaan. Karman laki on armoton ja saavuttaa myös nämä ns. menestyneet k*sipäät. Se menestys on hiekalle rakennettu. Jätä nämä omaan arvoonsa ja käännä katseesi omaan elämääsi.
Pyydä itsellesi voimia jaksaa eteenpäin ja apua. Älä epäröi, apu tulee kun pyydät sitä.
Hukassan viestejä jäin minäkin pohtimaan taas luettuani ketjua. Ihan tärkeä pointti miettiä, miksi itse sietää jotain, millainen historia on myös itsellä jne.
En sitä kuitenkaan tässä osaa ohittaa, millaisia ajatuksia miehen puheisiin ja tekoihin tuli mieleen. Minulla tökkäsi monikin asia noissa miehen puheissa. Hän siis ajattelee täysin omasta näkökulmastaan, että Hukassa hankkii jonkun Ladamiehen, jonka lemppaa myös sitten, kun mies on ajellut omallaan riittämiin. Luonnollisesti tämä tapahtuu just siinä kohtaa, kun miehen ajelut on ajeltu ja alkaa seesteinen loppuelämä.
Sellainen vaihtoehto ei käy mielessä, että Hukassalla on siinä vaiheessa uusi elämä ja mies, joka ottaa vakavasti sen, että Hukassa on ihminen, jolla on oma elämä ja oma tahto? Entä mitä jos itse elämä Hukassan lisäksi ei tottele miehen käsikirjoitusta ja jompi kumpi vaikka sairastuu tai jopa menehtyy eikä koskaan tule tätä odotettua huipentumaa, paluuta oikeaan rakkauteen pelivuosien jälkeen? Millainen tuska ja hämmennys jäisi tässä tapauksessa jälkeen jäävälle?
Hommahan meni jo, mutta jos nuoruus on jäänyt elämättä, minusta pitää valita lähdenkö elämään sitä nyt vai ajattelenko, että sain aika paljon, selvitän pääni ja totean, että kukaan ei tässä elämässä saa kaikkea ja aikuinen tajuaa sen. Koska kun menettää, tosiaan menettää. Joskus ei koskaan saa menetyksen tilalle yhtä hyvää kuin ennen oli. Sekin on fakta, jota ei aina haluta mahdollisuutena käsitellä. Joskus toki saa parempaakin, mutta aikuinen punnitsee ja keskustelee ensin ja toimii vasta sitten.
Tuo edellinen koskee toki Hukassaakin, mutta aika lailla olet saanut taipua ja itsestäsi luopua säilyttääksesi jotain, jota pidät suuresti arvossa. Osa väsymyksestä voi olla sitä, että rajoistaan luopuminen ja arvojensa vastaan eläminen on hyvin raskasta.
Tuike
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kakka kertyy kakan päälle. Miksei voi jo riittää? Paljonko ihmisen pitää kestää? Miten selvitä, kun elämästä viedään tärkein pois? Miten jaksaa pettymystä pettymyksen perään? Mitä sitten kun ei vaan enää jaksa. Voiko vaan haistattaa pitkät kaikelle ja antaa olla. Jos mikään ei auta. Hyväksyä se, että on epäonnistunut. Hyväksyä, että asioihin ei vaan voi vaikuttaa.
Ymmärrän, miksi ihmiset sortuu päihteisikn ja luisuu turmioon. Se turruttaa ainakin hetkeksi.
Mitä k...sipäisempi ihminen olet, sen paremmin tässä maailmassa ja elämässä pärjää. Röyhkeällä itsekkyydellä höystettynä empatia kyvyttömyydellä.
Ainoa asia mihin voi todella vaikuttaa on oma sisimpäsi, samalla se on ainoa asia joka voi olla täysin omassa hallinnassasi. Mikään muu ei voi olla, paitsi näennäisesti. Hallitse mielesi, tee kaikkesi saavuttaaksesi mielenr
Kun vaan pääsisi yli sielun kivusta.
Sekin on niin, että omien rajojensa pitämään opettelu on hyvin raskasta. Jos on jo valmiiksi väsynyt, surullinen, jopa masentunut, niin ei vaan sillä hetkellä pysty. En sano, etteikö olisi tarpeellista, kerron vain miten asia usein on.
Itse elän yksin, mutta jopa omien kavereiden ja ystävien kanssa on vaikeata opetella olemaan niin, että ei aina myönny, jos ei siltä tunnu tai ajatella, että mulle kyllä sopii, mitä se nyt haittaa.
Kun on ollut aina joustava ja myöntyväinen, miettii liikaa toisen kannalta eikä pysty sanomaan ei se on yllättävän vaikeaa ilman mitään elämänkriisiäkin. Myös monet alkavat ihmetellä, että mikä sille nyt on tullut. Se on ihan outo, ainahan sille on sopinut...onpas se nyt hankala. Vaikka kyse on ihan samasta ja normaalista käytöksestä mikä on muilla ollut koko ajan.
Nyt ohi aiheen hiukan, mutta liittyy kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Sekin on niin, että omien rajojensa pitämään opettelu on hyvin raskasta. Jos on jo valmiiksi väsynyt, surullinen, jopa masentunut, niin ei vaan sillä hetkellä pysty. En sano, etteikö olisi tarpeellista, kerron vain miten asia usein on.
Itse elän yksin, mutta jopa omien kavereiden ja ystävien kanssa on vaikeata opetella olemaan niin, että ei aina myönny, jos ei siltä tunnu tai ajatella, että mulle kyllä sopii, mitä se nyt haittaa.
Kun on ollut aina joustava ja myöntyväinen, miettii liikaa toisen kannalta eikä pysty sanomaan ei se on yllättävän vaikeaa ilman mitään elämänkriisiäkin. Myös monet alkavat ihmetellä, että mikä sille nyt on tullut. Se on ihan outo, ainahan sille on sopinut...onpas se nyt hankala. Vaikka kyse on ihan samasta ja normaalista käytöksestä mikä on muilla ollut koko ajan.
Nyt ohi aiheen hiukan, mutta liittyy kuitenkin.
Ei ole yhtään ohi aiheen. Olet ihan oikeassa, näin se on. Etenkin jos lapsena ei millään tavalla ole omien rajojen pitämiseen kasvatettu ja myös vanhemmilla on ollut epäselvät rajat. Kokemusta on. Ja juuri noin kuin sanot, kun asia sitten opettelee, se on kaikkea muuta kuin helppoa ja tulee aika paljon negatiivista, jota aiemmin myöntyvämmän ja miellyttämään ja mukailemaan taipuvan on vaikea kestää ja muuttaa toimintaansa.
Tuike
Alue: Aihe vapaa
Joo ja minun tuttu halusi pienenä poikana pukeutua äidin koruihin ja leikkiä tyttöjen kanssa. Elää nyt naisena. Taitaa olla yksittäistapaus kuitenkin? Sitä en osaa sanoa onko hänet kasvatettu kiltiksi vai tuntemaan oikeutensa, tai onko joku kilttiasetus naksahtanut päähän kun tuli kaapista.
Voitaneen kuitenkin todeta että meissä naisissakin on meitä harvinaisia poikkeuksia jotka emme ole yhtään kiltiksi pakotettuja vai miltä tähän mennessä oon vaikuttanut 😄