Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Kiitos taas hyvistä kommenteista! Ei tarvitse pelätä, että pahottaisin mieleni tai olisin asian kanssa niin heikoilla, että kommenttinne saisivat minut rikki. En ole tullutkaan täältä etsimään hyssyttelyä, vaan nimenomaan erilaisia näkemyksiä sekä suoria mielipiteitä, olivat ne sitten kuinka karuja tahansa. Kaipaan kriittistä herättelyä, jotta herään todellisuuteen. Myös mieheni käytöksestä heitän itsekin huumoria läheisteni kanssa. Kyllähän se touhu lähentelee usein farssia. Eli kaikenlaiset kommentit ovat minun puolestani täysin tervetulleita. Asiattomat letkautukset osaan sujuvasti ohittaa, kun taas asiallisia kommentteja jään pohtimaan mieleeni tarkastikin, vaikken aina tänne ehdi niin kovasti kirjoittelemaan ja kaikkiin vastaamaan. Siksi kiitänkin kaikkia yhteisesti. Näkemyksenne ovat minulle todella arvokkaita. 

 

Tuo Tuikkeen mainitsema äidinrakkaus on sellainen asia, jota olen itsekin miettinyt. Välillä tosiaan tuntuu, että miehelläni on nyt teini-ikä käynnissä ja hän sekoilee ajattelematta seurauksia. Hän ei ole saanut kotona teininä kiukutella turvallisesti niin kuin useimmat tekevät, vaan hän on päinvastoin kuunnellut äitinsä oikutteluja ja kiukutteluja. Joutunut nuorena ja ottamaan vastuun itsestään sekä nuoremmasta sisaruksestaan. Joutunut kantamaan vastuuta ja huolta myös äidistään. Isä ollut etäällä omissa touhuissaan eikä ole lapsistaan ottanut vastuuta. On nähnyt monenlaista ja joutunut hurjiin tilanteisiin jo pienestä pitäen. Elämä on ollut sellaista, että olen ihmetellyt useasti, ettei lapsia ole otettu huostaan. Ajattelen asian niin, että olen hänen ensimmäinen turvallinen kiintymyssuhteensa. Se joka seisoo vierellä ja hyväksyy hänet kaikkine virheineen. Valitettavasti nyt on alkanut tuntua siltä, ettei rakkauteni suinkaan ole yhtä rajatonta ja ehdotonta kuin äidinrakkaus, vaan sille on tulossa päätepiste. Hän hakee itsenäistymistä, riippumattomuutta ja vapautta ja sitä hän taitaa lopulta todella saada enemmän kuin uskoisikaan.

Myös olen samoilla linjoilla Liekin kanssa tuosta alkoholistiperheessä kasvamisen lopputuloksesta. Hänen tunne-elämänsä on jotenkin häiriintynyt ja hänen on todella vaikea asettua toisen asemaan ja joustaa hulluista näkemyksistään.

Itselläni on selkeästi tapahtunut nyt joku napsahdus. Surkuttelut on surkuteltu ja asenteeni on uhmakas. En enää itke hänen temppuilujaan, vaan suhtaudun jopa hieman ylimielisesti häneen. En pidä sellaisesta ylenkatsovasta asenteestani yhtään, vaan yritän päästä siitä yli ja löytää normaalin ja neutraalin suhtautumistavan. Olen elvyttänyt vanhan kauan tauolla olleen harrastukseni eloon ja huomaan sen tekevän minulle hyvää. Nyt kaivan vanhan oman itseni täältä ruuhkavuosien ja parisuhdekuorman alta esille ja panostan itseeni vaikka väkisin. Toki tiedän, että mieleni on aikahtelevainen ja tunnetilat menevät ja tulevat, mutta yritän nyt täysillä keskittyä siihen, että pitäisin kiinni myös omasta ajasta.

Työni on kaikinpuolin kuormittavaa ja tällä hetkeltä tuntuu sellaiselta, etten mitenkään jaksa sitä loppuelämääni tehdä. Olen itsekin miettinyt muita uravaihtoehtoja ja opiskelua, joten sitä ei miehen piikkiin voi laittaa, sillä se on täysin itsestäni lähtöisin ja hän on yrittänyt siinä kannustaa. Kuitenkin hän tuntuu näkevän työn suurempana kuormittajana kuin itsensä. 

- Hukassa

Vierailija kirjoitti:

31 vuotta pian ja sikana 💩💩💩

Hukassa, tottakai miehesi mielestä työsi kuormittaa sinua enemmän kuin hänen toilailunsa, muutenhan hän joutuisi kohtaamaan totuuden ;) 

Itselläni on kokemusta riitaisessa päihdeperheessä kasvaneesta vanhemmastani, josta taas tuli työnarkomaani. Olen samaa mieltä niin Liekin kuin Hukassan kanssa siitä, mitä päihdeperheessä kasvaminen vaikuttaa. 

Tuosta elämättä jääneestä teini-iästä taas on kokemuksia itselläni omasta elämästä, perheemme koki ison menetyksen kun olin murrosiän kynnyksellä ja minä reagoin jäämällä henkisesti sinne. Elin sitten murrosikääni 10-20 vuotta myöhemmin kuin muut ja nyt pyörittelen päätäni silloisille tempauksilleni. Toisaalta murrosiän eläminen vasta aikuisiässä ei oikeuta rikkomaan ja satuttamaan muita ihmisiä kuten miehesi sivusuhde tekee sinulle, Hukassa. Hyvä, että olet elvyttänyt vanhan harrastuksesi ja sinähän muistaakseni olit menossa psykologin juttusille. Toivottavasti psykologin kanssa synkkaa ja saat uusia näkökulmia tilanteeseesi. Muista olla raatorehellinen, ei tarvitse kaunistella eikä puolustella. Jos ei synkkaa, niin sitten vaihda psykologia

Tähkäpää

ööh...miten näin nopeasti sinulla mieli muuttui ja harrastuksetkin olet ennättänyt aloittaa? Päivä sitten en osannut muuta kuin itkeä ja surkutella

lue kommentit. puhui ennenkin itkeskelyn vähenemisestä ja itseensä keskittymisestä. sanoi myös mielialansa vaihtelevan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas hyvistä kommenteista! Ei tarvitse pelätä, että pahottaisin mieleni tai olisin asian kanssa niin heikoilla, että kommenttinne saisivat minut rikki. En ole tullutkaan täältä etsimään hyssyttelyä, vaan nimenomaan erilaisia näkemyksiä sekä suoria mielipiteitä, olivat ne sitten kuinka karuja tahansa. Kaipaan kriittistä herättelyä, jotta herään todellisuuteen. Myös mieheni käytöksestä heitän itsekin huumoria läheisteni kanssa. Kyllähän se touhu lähentelee usein farssia. Eli kaikenlaiset kommentit ovat minun puolestani täysin tervetulleita. Asiattomat letkautukset osaan sujuvasti ohittaa, kun taas asiallisia kommentteja jään pohtimaan mieleeni tarkastikin, vaikken aina tänne ehdi niin kovasti kirjoittelemaan ja kaikkiin vastaamaan. Siksi kiitänkin kaikkia yhteisesti. Näkemyksenne ovat minulle todella arvokkaita. 

 

Tuo Tuikkeen mainitsema äidinrakkaus on sellainen

ööö öööö ööööö sun kannataisi hankkia harrastus, kun täällä vaan nolaat itsesi. No todennäköisesti öööööööööö sielläkin.

Vierailija kirjoitti:

ööö öööö ööööö sun kannataisi hankkia harrastus, kun täällä vaan nolaat itsesi. No todennäköisesti öööööööööö sielläkin.

Nyt mummot koettakaa rauhoittua

totta että joskus tuntee itsensä aika nuoreksi ja avomieliseksi lukiessa tätä ketjua, vaikka ikääkin on jo (?) pian 45.

Vierailija kirjoitti:

totta että joskus tuntee itsensä aika nuoreksi ja avomieliseksi lukiessa tätä ketjua, vaikka ikääkin on jo (?) pian 45.

No se on kyllä aika vähän. MInä olen hämmästynyt näiden kirjoituksien viisautta ja oppinut paljon. Ikää on vasta 61. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

totta että joskus tuntee itsensä aika nuoreksi ja avomieliseksi lukiessa tätä ketjua, vaikka ikääkin on jo (?) pian 45.

No se on kyllä aika vähän. MInä olen hämmästynyt näiden kirjoituksien viisautta ja oppinut paljon. Ikää on vasta 61. 

 

Niin, voihan se olla että edeltävä ikäpolvi on aina seuraavaa viisaampi. Yhteiskuntakaan tai kulttuuri ei siksi ole ajan funktiona lainkaan kehittynyt parempaan suuntaan -kuten tässä onkin näköjään muutaman sivun verran kommentteja todistettu :)

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas hyvistä kommenteista! Ei tarvitse pelätä, että pahottaisin mieleni tai olisin asian kanssa niin heikoilla, että kommenttinne saisivat minut rikki. En ole tullutkaan täältä etsimään hyssyttelyä, vaan nimenomaan erilaisia näkemyksiä sekä suoria mielipiteitä, olivat ne sitten kuinka karuja tahansa. Kaipaan kriittistä herättelyä, jotta herään todellisuuteen. Myös mieheni käytöksestä heitän itsekin huumoria läheisteni kanssa. Kyllähän se touhu lähentelee usein farssia. Eli kaikenlaiset kommentit ovat minun puolestani täysin tervetulleita. Asiattomat letkautukset osaan sujuvasti ohittaa, kun taas asiallisia kommentteja jään pohtimaan mieleeni tarkastikin, vaikken aina tänne ehdi niin kovasti kirjoittelemaan ja kaikkiin vastaamaan. Siksi kiitänkin kaikkia yhteisesti. Näkemyksenne ovat minulle todella arvokkaita. 

 

Tuo Tuikkeen mainitsema äidinrakkaus on sellainen asia, jota olen itsekin miettinyt. Välillä tosiaan

Hei, mahtavaa Hukassa!

Nyt tuntuu todella olevan uusi ääni kellossa, näin reippaana et vielä olekaan palstalla näyttäytynyt. Uudet ajatukset ja mieleinen harrastus tekevät selvästi hyvää. Hieno juttu ja hyvä nähdä, että olemme saaneet sinua hieman heräteltyä painajaisestasi (välillä aika suorin sanoin) ja ravisteltua pölyjä päältäsi, sillä tilanteesi ei todellakaan ole toivoton. Isoja elämänmuutoksia on varmasti edessä, ja se on tarpeen. Pääasia että sinä itse otat ohjauksen käsiisi etkä ajelehdi muiden vietävänä.

Kun määrität tarkasti mitä haluat ja toimit sen mukaisesti, pääset ennen pitkää sinne minne haluatkin. Mies joko pysyy perässäsi tai tipahtaa kuvioista (mikä lienee paljon todennäköisempää), mutta sinun ei tosiaankaan tarvitse enää tanssia hänen pillinsä mukaan. Valitse sinä pillin sijaan vaikka huilu, saksofoni tai trumpetti ja ala soittaa oman elämäsi laulua niin voimallisesti, ettei kenenkään pillin ääni ei kuulu sen yli. Tämä siis kuvaannollisesti, toki jos olet musikaalinen ihminen niin anna palaa vaikka konkreettisestikin :)

Aika jännä ajatus, jos lähdet työn tai opiskelun suhteenkin uusille urille. Ties vaikka koko paletti menisi uusiksi, ja kotelosta kuoriutuu uusi upea perhonen mallia Hukassa 2.0.

Voimia, Hukassa! Sinä pystyt siihen kyllä!

yksikään näistä ei esittänyt minkäänlaista tutkimusta. 3/5 kertoi yksittäisen henkilön /henkilöiden tarinaa, 2/5 käsitteli yleisiä naisten asemaan liittyviä aiheita kaikkialla maailmassa, ei erityisesti Suomessa. Naisten jälkeen jääminen ansioissa liittyy työskentelyyn julkisella sektorilla, äitiysvapaisiin sekä olen valmis myöntämään, että jollain lailla erilaiseen sosiaaliseen asemaan yrityksissä: sosiaaliset suhteet auttavat etenemisessä uralla ja naisilla usein puuttuu halu luoda niitä työpaikalla muihin kuin lähikollegoihin. Mutta sovitaan niin, että etenkin ilmeisesti läntisessä Suomessa naiset ovat alistuviksi kasvatettuja ja minä voin olla tyytyväinen, että minun piireissäni ei ole.

Esitti sekä tutkimuksia että tutkijoita, jos tosiaan luet sekä linkit että lähteet huolella. Toki se vaatii myös kontekstin tarkastelua laajemmin. Lisäksi ihmiset, jotka näissä asiasta esittävät väitteitä, ovat tieteenaloillaan huipulla.

Naisten asema maailmalla ei ole irti Suomesta, todellakaan - vaikka moni asia on paremmin meillä, se ei ole sitä kaikilla eikä mitenkään stabiilisti (vaan ikävä kyllä jälleen mennään osin taaksepäin). Me olemme osa globaalisti toimivaa järjestelmää, joka on täysin kiistatta miesten hallitsema hyvin monella tapaa eikä siitä pääse ulkopuolelle, vaikka kuinka vänkäisi tai sulkisi silmät.

Sovitaanpa kuitenkin vaikka sitten niin, että sinun piireissäsi naiset eivät ole ALISTUVAKSI kasvatettuja.

Tapasi käsitellä asiaa on hyvin kärjistävä ja mustavalkoinen. Muu maailma eroaa Suomesta, ilmiöt, jotka kiinteästi liittyvät toisiinsa eivät sinun maailmassasi liity ja jos tutkimusta ei ole suoraan sinun sanojasi käyttäen tehty eikä se lisäksi näy sinun silmiisi, sitä ei ole ollenkaan. Jos siis ilmiselvästi kaikkialla ja kaikkia naisia ei kasvateta järjestelmällisesti alistuviksi eikä tästä ole tällä alistuvuuden käsitteellä tutkimusta (kiltteydestä muuten puhuttiin), niin ilmiötä ei ole. Jos tosiaan olet nainen, niin hyvin sisäistetty, kuinka kieltää niin tutkimustieto kuin kanssasisartensa kokemus.

Lumitöitä mökillä. Aina tätä samaa. Äijä laittoi safkaa. Nyt piereskelee ja nukkuu. 

Melkein kaksi vuotta. Arki on tullut.

Tytär lähetteli viestiä. Sitä ..tuttaa joku asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

totta että joskus tuntee itsensä aika nuoreksi ja avomieliseksi lukiessa tätä ketjua, vaikka ikääkin on jo (?) pian 45.

No se on kyllä aika vähän. MInä olen hämmästynyt näiden kirjoituksien viisautta ja oppinut paljon. Ikää on vasta 61. 

Kauhean vanha.

Tämähän on hauska ketju. Kyntöaurat voimaannutavat toisiaan. Sallittakoon heille, kun heillä ei muitakaan ole. 

-M38-

Vierailija kirjoitti:

Lumitöitä mökillä. Aina tätä samaa. Äijä laittoi safkaa. Nyt piereskelee ja nukkuu. 

Melkein kaksi vuotta. Arki on tullut.

Tytär lähetteli viestiä. Sitä ..tuttaa joku asia.

Mistähän tyttärestä tämä höperö jankuttaa. Ihailemallaan 28 v kun on poika. Mutta tämä varmaan niin fanittaa, että kun itsellään tytär niin leikkii, että se on 28 v poika. Nyt tää menis palstalle kirjoittelemaan!

Miten se nyt siis on, onko se naisen valinta olla laittamatta rajattomasti aikaa urakehityksen alttarille (olla niin hullu) ja täten jäädä vaille johtotehtäviä vai patriarkaatin? Ja onko se kiltti joka lupautuu lähtemään taas kerran Kiinaan ratkaisemaan tuotannollista ongelmaa vai itsekäs, vai riippuuko se sukupuolesta kumpaa?

Siitä, miten asioiden tila on ei voi johtaa sitä, miten niiden pitäisi olla. 

Tasa-arvon ongelmia (ja toden totta patriarkaatin luomusta) ovat todellakin sellaiset käytännöt, joilla suuri osa naisista ei vain yhdellä tavalla vaan eri tavoin suljetaan ulkopuolelle vallan kahvasta ja päätöksenteosta. Se, että tietynlaiset sosiaaliset suhteet edistävät etenemistä uralla ei ole mikään luonnon laki vaan yksinkertaisesti tapa, jolla on toimittu. Ei niin ole saatu parasta mahdollista (loppu)tulosta kyseisen toiminnon näkökulmasta vaan asiat on järjestetty niin, että on voitu suosia tietynlaista maskuliinia. Näinhän se patriarkaatti toimii. On ollut ja on herrakerhoja ja -seuroja yliopistoista urheiluseuroihin, joissa vallan rakenteet on rakennettu ja asiat sitten heille sopivalle tolalle taputeltu (ks. mm. Usan nykyjohto).

Jos asiat halutaan tehdä aidosti tasa-arvoisesti, ei ole mitään hyötyä tutkia sitä, toimivatko naiset riittävästi tavalla, joka on yhdistyy aiemmin mainitsemaani tietynlaiseen maskuliinisuuteen vaan täytyy toimia aidosti niin, että myös naisten potentiaali saadaan osaksi yhteistä pottia ja tällöin täytyy lähteä myös naistyypillisistä toimintatavoista (kuten on aiemmin lähdetty tietynlaisen maskuliinisuuden ensisijaistamisesta). Tästä hyötyisi lopulta suurin osa ihmisistä laajemman potentiaalin, monipuolisempien ratkaisujen ja monen muun hyödyn vuoksi. Niin kauan kun asiat ovat kuten ovat, on raukkamaista osoittaa naisten puutteeksi sitä, että he eivät ole riittävän miehiä.

Älkää nyt tämän yhden miestrollin antako vetää ketjua mihinkään tasa-arvokeskusteluun, niitä on jo netti täynnä. Vaikka hyviä puheenvuoroja on ollut niin tämä nyt varmaan ei ole paikka.

Älkää nyt tämän yhden miestrollin antako vetää ketjua mihinkään tasa-arvokeskusteluun, niitä on jo netti täynnä. Vaikka hyviä puheenvuoroja on ollut niin tämä nyt varmaan ei ole paikka.

 

Jep, 8216 (ja muutaman muun viestin kirjoittanut) vastaa, että ei kiinnosta jatkaa. Tätä vääntöä riittää, mutta keskitytään ketjun aiheeseen.

Hei Hukassa,

Mahtava homma, että taisteluhenki on noussut. Se välittyi jo aikaisemmin, ja nyt vahvempana.

Kiinnitin viimeisimmässä viestissä huomiota seuraavaan: En pidä sellaisesta ylenkatsovasta asenteestani yhtään, vaan yritän päästä siitä yli ja löytää normaalin ja neutraalin suhtautumistavan. 

Miehesi on jo pitkään laiminlyönyt tunteidesi huomioon ottamisen (jos on sitä koskaan tehnytkään) ja käyttäytyy kuin kävelevä ihmisper*e, myös suhteessaan toiseen naiseen. Miksi sinun pitäisi olla normaali ja neutraali, kun ei hänen käytöksensäkään sitä ole?

Kysyn ihan sillä, kun olen tajunnut myös itsessäni sisäistetyn vaatimuksen olla aina se aikuinen, kohtuullinen ja hyväkäytöksinen. Vaikka ihmiset ympärilläni olisivat aivan muuta. En tietenkään kannusta päättömään sekoiluun ja hallitsemattomaan vihanilmaisuun, mutta kyllä tilanne edellyttää vahvaa rajojen ilmaisemista, eikä se tapahdu kukkaiskielillä ymmärryttämällä.

Tunnet ylenkatsetta, koska miehesi käyttäytyy kuin holtiton teini-ikäinen. Minusta aivan oikea reaktio tilanteeseen. Jos hän haluaa sinulta kunnioitusta, on hänen aika alkaa ansaita sitä.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

yksikään näistä ei esittänyt minkäänlaista tutkimusta. 3/5 kertoi yksittäisen henkilön /henkilöiden tarinaa, 2/5 käsitteli yleisiä naisten asemaan liittyviä aiheita kaikkialla maailmassa, ei erityisesti Suomessa. Naisten jälkeen jääminen ansioissa liittyy työskentelyyn julkisella sektorilla, äitiysvapaisiin sekä olen valmis myöntämään, että jollain lailla erilaiseen sosiaaliseen asemaan yrityksissä: sosiaaliset suhteet auttavat etenemisessä uralla ja naisilla usein puuttuu halu luoda niitä työpaikalla muihin kuin lähikollegoihin. Mutta sovitaan niin, että etenkin ilmeisesti läntisessä Suomessa naiset ovat alistuviksi kasvatettuja ja minä voin olla tyytyväinen, että minun piireissäni ei ole.

Esitti sekä tutkimuksia että tutkijoita, jos tosiaan luet sekä linkit että lähteet huolella. Toki se vaatii myös kontekstin tarkastelua laajemmin. Lisäksi ihmiset, jotka näissä asiasta esittävät väitteitä, ovat tieteenaloillaan h

Edelleen, vastalause ei kohdistunut alunperinkään yksilöön vaan yleistävään väitteeseen että Suomessa "pojat kasvatetaan tuntemaan oikeutensa ja tytöt velvollisuutensa".

Minua ärsyttää tämä  kynnysmatoksi ja marttyyriksi asettautuminen naisten toimesta. Itsenäisempiä ja toimivaltaisempia naisia ei löydy ihan kirjaimellisesti mistään muualta tästä maailmasta kuin Suomesta ja ehkä Virosta. Se EI tarkoita että aivan kaikilla joka ikisellä yhdelläkin yksilöllä joka suomalaisten naisten keskuudessa kasvaa, on tasa-arvoinen asema kodissaan ja parisuhteessaan, mutta on aivan täyttä hölynpölyä väittää, että miehet yleisesti tässä maassa pitäisivät meitä jonain nöyrinä palvelijoinaan, koska heidät olisi kasvatettu joksikin herraisoherroiksi. Milloinkahan me naiset ymmärrettäisi se, ettei enemmistöä miehistä kiinnosta hevonkukkua onko joku roska lattialla tai lakanat vaihdettu joka viikko. Tai että onko sillä taaperolla nyt oikeat rukkaset sadekelille. Ei se ole mitään orjuuttamista, ettei ihmisellä jota asia ei kiinnosta eikä koe siitä mitään ymmärtävänsä jää se asia huolehtimatta. Aika moni nainen voisi katsoa nyt rehellisesti peiliin ja miettiä koskas itsellä tuli viimeksi lisättyä lasinpesunestettä, kilpailutettua sähkö tai vaihdettua ilmastointikoneen suodattimet. Ja juujuu, joku varmaan kertoo nyt juuri vaihtaneensa. Huoh.

Se miksi aihe minua ärsyttää on se kun tuntuu että moni jää jumiin siihen omaksuttuun kiltteyteen. Tuhlaa aikaa kietoutumalla siihen kiltteyteen kuin johonkin suojakaapuun. Eihän sitä nyt voi sohvalle mennä tai jättää miehen pyykkejä pesemättä tai hankkia omaa asuntoa kun olen liian kiltti. Etpäs ole, kun et vaan uskalla tehdä päätöksiä koska seuraukset pelottaa. Ja niin pitääkin pelottaa: jos muutat sohvalle kun epäilet miehen kostuttelevan tikkuaan muissakin lammikoissa, niin aina voi käydä niin, että se on miehelle yhtä kuin lupa erota. Mutta so what, edessä se tuossa tapauksessa olisi joka tapauksessa ja vähemmällä kipuilulla.

Toinen syy miksi se ärsyttää on oma pian aikuinen poika, joka on nyt saanut kuunnella puoli vuosikymmentä tuota suomalaiset pojat sitä ja tätä. Tyttöjen (osan) käyttäytyminen poikia (useimpia) kohtaan on ollut ihan suoranaisesti törkeää. Ja tästä on keskusteltu vanhempain illassakin sekä yläkoulun aikaan että nyt ryhmänopettajan kanssa lukiossa. Ihan vilpittömästi pelkään mikä on tämän nyt aikuiseksi kasvavan ikäluokan kyky muodostaa parisuhteita kun heitä on tällä jatkuvalla ongelmien kaivelulla vedetty vastakkaisiin poteroihin.