Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

8111: tämähän auttaisi jos tästä tyttöjen kiltiksi kasvattamisesta olisi nyt jossain jotain näyttöä, eikä sitä kuuluisaa mutua :)

https://yle.fi/a/3-10472942

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2004/03/09/ulos-kiltin-tyton-vaatteista

https://yle.fi/a/74-20079831

https://yle.fi/aihe/a/20-10005682

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006506348.html

Asia on täysin selviö, tosin ei niillä sanoin, mitä sinä käytät. Me emme elä tasa-arvoisessa maailmassa yhäkään ja se vaikuttaa aivan kaikkeen ja kaikkialla ja mitä suuremmassa määrin tutkimusaiheisiin (viittaus alimpaan linkkin).

Siinä, missä toisia kasvatetaan ottamaan paikkansa, toisia kasvatetaan väistämään, varomaan, vaikenemaan tietyissä yhteyksissä jne. Ei kuitenkaan niin, että kaikissa perheissä, luokissa jne. eikä myöskään niin, että viime vuonna kasvatettiin noin ja tänä vuonna näin. Sen kasvatuksen häntä, millaista meillä oli 40-50 -luvulla, näkyy yhä meidänkin yhteiskunnassamme.

Itsestäni on sanottava sen verran, että minulla on sekä tytär että poika. Perheessä nimen omaan poika nostaa eniten esiin naisten kohtelua kuten vaientamista/päälle puhumista, häirintää jne. Olen ylpeä, mutta minulle on selvää, että kaikki nuoret saati vanhemmat miehet eivät tätä asioiden tilaa tunnista ympäristössään eivätkä hyväksy ilmiselviä tutkimustuloksia.

Tunnistan lukemattomia tapoja, joilla minua ovat niin perhe, opettajat kuin yhteiskunta pyrkineet kasvattamaan mukautuvaksi, kiltiksi, väistymään, syyllistymään miehen teoista jne. On ollut kaikkea samasta työstä pienempään palkkaan ja vähättelyä, aiheellisesta vihaisuudesta leimaamista ja vaikkapa kehotuksia pysyä poissa paikoista, jossa joku voi ahdistella ja vaikka mitä siitä, minkä tunnistan tuosta yo. tietokirjasta. Kaikki nämä ovat tapoja opettaa kiltteyttä, osa suoraan ja osa epäsuoremmin. Useinkaan kasvatus ei nimittäin ilmene kovinkaan suoraan vaan erilaisina kulttuurisina käytänteinä, jotka kyllä muistavat palkita tai rangaista sen mukaan, miten oppivainen olet. Ja toki nohevat yksilöt sitten muistuttavat, miten naiset ihan itse vain eivät tajua tai osaa toimia toisin tai valitsevat toimia itselleen epäedullisesti. 

Hei Hukassa.

Mielestäni sinun olisi korkea aikasi "sanella" omat kriteerisi teidän parisuhteenne sääntöihin. Mies on näin omalta kannaltaan tehnyt jo pitkään, eivätkä ne säännöt selvästikään sinulle sovi. Totuus pöydälle.

En liikoja ajattelisi nyt tuota erolla pelottelua, mitä itse asiassa miehesi tekee välttääkseen oikean kohtaamisen näissä tärkeissä asioissa. Mies esittää kaunosanoin kuorruttaen, ja itse asiassa suhteenne vahvuutta korostamalla myös manipuloiden sinut entisestään venyttämään rajojasi (samalla kun itse ei jousta ollenkaan), että my way or higway. Vetelee sellaisista naruista, joiden tietää olevan sinulle tärkeitä arvoja. Eli hänen sännöillään tai ero. Olet kuitenkin tässä vaiheessa jo menettänyt sen parisuhteen ja sellaisen perhe-elämänkin, mistä olisit halunnut pitää kiinni.

MIehellä on selvästi manipuloivaa käytöstä, ja puhelahjoillaan ja näennäsellä hyvän ajattelulla hän hämärtää Hukassan todellisuutta, oman etunsa nimiin. Päättää Hukassan puolesta, mikä hänelle on hyvä, vaikka ajaa omia halujaan ja oikeutusta niille, totuuden kustannuksella.

Kyllä sinuna nyt laittaisin viimeistään tässä vaiheessa omat kortit pöytään ja katsoisin miehen mahdollisen bluffinkin tosiasioiden ja rajan tullessa vastaan. (Esim. vedät rajan yksiavioiseen suhteeseen ja perhe-elämässä tasapuolisempaan osallistumiseen, eritellen nuo asiat, jotta tulee selväksi mitä tarkoitat. Tai missä se sinun todellinen rajasi noissa ongelmakohdissa sitten meneekään.)

Mies joutuu sitten ensimmäistä kertaa ihan oikeasti myös miettimään omat prioriteettinsa, kun sinä lopetat liiallisen haitallisen joustamisen. Kun raja tuli oikeasti vastaan. Kuinka tärkeä se toinen nainen tai naisseikkailut todella on. Kuinka tärkeä olet sinä ja perhe-elämä. Mistä joutuisi oikeasti luopumaan eron tulessa. Mitä todella haluaa, kun kaikkea ei voi saada toisten käsimyksen kustannuksella.

Mies jatkaa tuota venyttämistään siihen asti kun toinen laittaa sen rajan tuolle toiminnalle. Jos laitat rajat, niin totuus miehen korusanojenkin ja selittelyjen ja epäterveen manipuloinnin takaa tulee esille. Pelottaako sinua kohdata se totuus? Mutta jos totuus puuttuu, niin mille sitä elämänsä perustaa?

Ymmärrän, että siinä on riskinsä, mIten mies regoi, kun viimein asetetaan se raja. Meneekö kaikki vain hullummaksi ja luonteesta paljastuu lisää ikävää, kun ei saakaan enää määrätä itsekkäästi kaikesta, johon on tottunut (siloitellen ja hämärtäen kauniin sanoin). Vai kokeeko mies ehkä jonkinlaisen herätyksen omasta itsekeskeisestä kuplastaan, hyvällä tavalla. En tiedä. Mutta miten valheessakaan voisi elää?  

t. se sama, joka pari päivää sitten kirjoitti, että mies on jo lähtenyt parisuhteestanne

Vierailija kirjoitti:

Ihmetystä herättää se, että kaikki epäilevät miehen valehtelevan. Hänhän on kertonut suoraan harvinaisen ikäviäkin asioita, joten millä perusteella syytä epäillä valheista? Toimintaansa en puolusta, mutta ei sitä nyt kannata paisuttelemaan ehdointahdoin ruveta, kun Hukalla on käsiteltävää muutenkin tarpeeksi.

No minusta on aika valheellista esim. selitellä toisen naisen tapailu siten, että olisi muka Hukassalle hyväksi, kun ei juokse sitten juuri nyt muissa naisissa. Esimerkkejä löytyy paljon. Valheellista on selitellä, että suhde on niin vahva, että kyllä ME tästä selvitään, kun eihän miehellä ole mitään seviämistä, vaan ainoastaan Hukassalla, kun mieshän elää unemaansa toisine naisineen ja sanelee kuinka toimitaan ja samalla manipuloi Hukassaa rakkaussanoilla "kestämään". Koittaa vierittää syyn Hukassan pahoinvoinnista ja uupumisEta muualle. Sellainen on valheellista. Selvästikään Hukassan miehelle edes rakkaus ei tarkoita samaa (toisesta aitoa välittämistä ja toisen aitoa huomioonottamista ja kunnioittamista) kuin suurimmalle osalle meistä. 

Se, että puhuuko mies tunteistaan toista naista kohtaan totta vai ei, on oikeastaan vain yksi yksityiskohta kaiken valheellisuuden, tunteettomuuden ja kylmyyden keskellä, jota mies rakkaudeksi kutsuu. Mies siis on elämäntapavalehtelija ja elää valheessa. Se, kuinka paljon valehtee koko ajan myös itselleen, ja kuinka paljon sumuttaminen on tarkoitettu suoraan vain toisen / toisten hämäämiseksi ja ohjailemiseksi, ei ole ihan selvää.

Tämä on testiviesti, onko muiden vaikea saada viestejään juuri nyt läpi?

(viestini, jota olen koittanut lähettää, ei sisällä mitään kyseenalaisia sanoja tms. mutta tulee ilmoitus että:

"Kommentti on ilmoitettu. Kommenttisi on jonoutettu moderointia varten ja julkaistaan hyväksynnän jälkeen.")

Testing, testing

Vierailija kirjoitti:

Testing, testing

Tämä ainakin meni heti läpi

"Mies joutuu sitten ensimmäistä kertaa ihan oikeasti myös miettimään omat prioriteettinsa, kun sinä lopetat liiallisen haitallisen joustamisen. Kun raja tuli oikeasti vastaan. Kuinka tärkeä se toinen nainen tai naisseikkailut todella on. Kuinka tärkeä olet sinä ja perhe-elämä. Mistä joutuisi oikeasti luopumaan eron tulessa. Mitä todella haluaa, kun kaikkea ei voi saada toisten käsimyksen kustannuksella.

Mies jatkaa tuota venyttämistään siihen asti kun toinen laittaa sen rajan tuolle toiminnalle. Jos laitat rajat, niin totuus miehen korusanojenkin ja selittelyjen ja epäterveen manipuloinnin takaa tulee esille. Pelottaako sinua kohdata se totuus? Mutta jos totuus puuttuu, niin mille sitä elämänsä perustaa?"

Juuri noin. Jos miehellä oli 5 vuotta sitten lupa ehdottaa uutta sopimusta liittoon, niin yhtä hyvin nyt hukassan pitää tehdä omansa juuri noin kuin tuossa kommentissa kirjoitettiin. Parisuhteessa/liitossa on kaksi sopijaa tasa-arvoisina osallisina.

Pari ajatusta tuli mieleen Hukassa-nimimerkin kirjoituksista:

Pahoittelen ensinnäkin, jos muistan jotain väärin. Lisäksi en suin surminkaan haluaisi satuttaa sinua, joten toivottavasti osaan sanoa sanottavani rakentavasti.

Ensinnäkin kiinnitin huomiota siihen, että miehesi tuntuu odottavan sinulta vanhemman hyväksyvää rakkautta. En pääse ajatuksesta, että aivan kuin hän kuten murrosikäinen kokeilisi, riittääkö sinun äidinrakkautesi hänen temppujensa sietoon. Ainoa vaan, että et ole hänen äitinsä vaan vaimo, jonka rajat hän kyllä tietää, mutta kävelee niiden yli.

Toiseksi: Sanoit jossain tuolla ajat sitten, että et halua kertoa oikein kenellekään, koska et halua saada näitä läheisiä vihaamaan miestäsi tms. Tiedostatko tähän liittyvän vahvan kontrollin kuin vihan avaimet tosiaan olisivat sinulla? Jos mies sinulta tällaista salailua edellyttää, hän ei kykene tarkastelemaan itseään ja toimintaansa rehellisesti vaan laittaa sinut inhottavia puoliaan kannattelemaan.

Itse luultavimmin aloittaisin psykologille puhumisesta. Kertoisin tilanteen, miehen tarinat ja mm. tuon ajatuksen vanhemman rakkauden odottamisesta (itse siis tekisin tämän) ja kuuntelisin ko. ammattilaisen mietteitä. Luultavasti haluaisin käydä lisäksi avoimen keskustelun ammattilaisen kanssa niin, että myös mies olisi mukana ts. pariterapiaa ilman sen kummempia ennakkoajatuksia, mutta niin, että tulee ulkopuolisen näkökulma tilanteeseen ja mies saisi hänen kaiken kuulleille korvilleen kertoa nämä olet liian hyvä minulle ja niin syvästi rakastan -jutut.

Tämän lisäksi sanoisin miehelle, että koska tämä on nyt meidän todellisuuttamme (jonka säännöt mies yksipuolisesti laati), puhun tilanteesta avoimesti kenelle tahdon. Tällä tarkoitan sitä, että oman tilanteen, voinnin jne. kuvaaminen on käytännössä mahdotonta ilman, että kertoo tästä miehen nuoruus 2.0 -vaiheesta, fanitytöistä/kavereista ja niin edelleen.

Tällaisia tuli nyt mieleen. Lämpimiä ajatuksia sinulle,

Tuike

"Tämän lisäksi sanoisin miehelle, että koska tämä on nyt meidän todellisuuttamme (jonka säännöt mies yksipuolisesti laati), puhun tilanteesta avoimesti kenelle tahdon."

Hukassa on kertonut suostuneensa avoimeen suhteeseen sillä edellytyksellä, että hän on se tärkein nainen ja miehen pitää olla rehellinen. Siksihän tuo tilanne tuntunee H:sta vaikeelta nyt. Mutta hänellä on oikeus/velvollisuuskin pitää huolta omasta, suhteensa ja lasten hyvinvoinnista ja esittää nyt omat ehdotuksensa.

Onpa koukuttava ketju. Muutaman päivän aikana ole lukenut tämän kokonaan  läpi. Tosin pakko oli valikoiden lukea , kommentteja riittää. Ap:n ja 28 v tekstit luin kaikki. Ihan huikea tuo Ap:n tarina . Miten on päässyt kamalasta tilanteesta huolimatta jaloilleen ja nauttii elämästään. 28 v tarina vei myös mennessään ja iloitsin mukana , kun löytyi Mökkimies. Ehdottomasti toivon saavani lukea molempien kuulumisia myös jatkossa. Ajan kanssa perehdyn myös muiden tarinoihin. 

Vänkääjät, besserwisserit , häiriköt ja omasta mielestään vitsikkäät tyypit typerine kommentteineen  - nämä myös ohitin sujuvasti. Että edes viitsivät , ei voi ymmärtää. Onko oma elämä niin tapahtumaköyhää , että pitää näillä palstoilla huudella. En myöskään ymmärtänyt, millä oikeudella vaadittiin tarkempia tietoja mm. AP:lta.  Huvitti myös se, kun väitettiin, että Ap, 28 v ( ja oliko myös Tuumis ) niputettiin yhdeksi ja samaksi henkilöksi. Ja välillä väitettiin, että keksittyä tarinaa kaikki. Silti silmät kiiluen odotettiin uusia kommentteja - joita sitten piti analysoida  melkeinpä sana sanalta. 

-Anne 

31 vuotta pian ja sikana 💩💩💩

Hei Anne,

Kiva kun kirjoitit, tämä reilu 2,5 vuotta on ollut kommenttejen osalta kuin oikeata elämää ylä- ja alamäkineen. Paljon olen itse saanut täältä tukea + neuvoja ja nykyään monia asioita pohdittavaksi itsestäni. 

Elämä on yllätyksiä täynnä. Tänään tuli 1v 9kk siitä kun mökkimiehen tapasin. Hän on nyt luonani viikon työkuvioiden takia ja viikonloppuna mennään (ylläri) mökille. Ollaan todella paljon yhdessä nykyään. Hyvä on olla näin.

Muiden tarinat herättävät paljon tunteita ja helposti peilaa omaan kokemaansa, mutta itsellänikään ei hälytyskellot soineet. Sitä ei vaan näe kun on liian lähellä. 

Pääosin asiallinen ketju, aiheesta joka ei ikinä vanhene.

Hyvää yötä,

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Hei Anne,

Kiva kun kirjoitit, tämä reilu 2,5 vuotta on ollut kommenttejen osalta kuin oikeata elämää ylä- ja alamäkineen. Paljon olen itse saanut täältä tukea + neuvoja ja nykyään monia asioita pohdittavaksi itsestäni. 

Elämä on yllätyksiä täynnä. Tänään tuli 1v 9kk siitä kun mökkimiehen tapasin. Hän on nyt luonani viikon työkuvioiden takia ja viikonloppuna mennään (ylläri) mökille. Ollaan todella paljon yhdessä nykyään. Hyvä on olla näin.

Muiden tarinat herättävät paljon tunteita ja helposti peilaa omaan kokemaansa, mutta itsellänikään ei hälytyskellot soineet. Sitä ei vaan näe kun on liian lähellä. 

Pääosin asiallinen ketju, aiheesta joka ei ikinä vanhene.

Hyvää yötä,

28v yhdessä 

Mökkitontun tarinaa

Vierailija kirjoitti:

 

8111: tämähän auttaisi jos tästä tyttöjen kiltiksi kasvattamisesta olisi nyt jossain jotain näyttöä, eikä sitä kuuluisaa mutua :)

https://yle.fi/a/3-10472942

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2004/03/09/ulos-kiltin-tyton-vaatteista

https://yle.fi/a/74-20079831

https://yle.fi/aihe/a/20-10005682

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006506348.html

Asia on täysin selviö, tosin ei niillä sanoin, mitä sinä käytät. Me emme elä tasa-arvoisessa maailmassa yhäkään ja se vaikuttaa aivan kaikkeen ja kaikkialla ja mitä suuremmassa määrin tutkimusaiheisiin (viittaus alimpaan linkkin).

Siinä, missä toisia kasvatetaan ottamaan paikkansa, toisia kasvatetaan väistämään, varomaan, vaikenemaan tietyissä yhteyksissä jne. Ei kuitenkaan niin, että kaikissa perheissä, luokissa jne. eikä myöskään niin, että viime vuonna kasvatettiin noin ja tänä vuonna n

yksikään näistä ei esittänyt minkäänlaista tutkimusta. 3/5 kertoi yksittäisen henkilön /henkilöiden tarinaa, 2/5 käsitteli yleisiä naisten asemaan liittyviä aiheita kaikkialla maailmassa, ei erityisesti Suomessa. Naisten jälkeen jääminen ansioissa liittyy työskentelyyn julkisella sektorilla, äitiysvapaisiin sekä olen valmis myöntämään, että jollain lailla erilaiseen sosiaaliseen asemaan yrityksissä: sosiaaliset suhteet auttavat etenemisessä uralla ja naisilla usein puuttuu halu luoda niitä työpaikalla muihin kuin lähikollegoihin. Mutta sovitaan niin, että etenkin ilmeisesti läntisessä Suomessa naiset ovat alistuviksi kasvatettuja ja minä voin olla tyytyväinen, että minun piireissäni ei ole.

sosiaaliset suhteet auttavat etenemisessä uralla ja naisilla usein puuttuu halu luoda niitä työpaikalla muihin kuin lähikollegoihin

Onko tämä osa samaa totuutta kuin se, että naiset hormonaalisista syistä hakevat vahvoja itsevarmoja miehiä, jotka sitten heitä alkavatkin alistaa?

Ihan shaibatsua juttelet. Naisilta ei puutu mitään muuta kuin itsekkyyttä, he hoitavat lapsensa, vanhempansa ja työpaikkojen ihmissuhteet, kaikki tämä syö energiaa.

MInä itse olen lapseton ja aika mulkero työelämässä, mutta edennyt olen vain sen verran kuin insinöörinpapereillani ansaitsenkin. Jos työelämässä haluaa siis oikeasti edetä, enemmän kuin sinne tiiminvetäjäksi, sitä pitää olla valmis luopumaan kaikesta muusta. Olla saatavilla 24/7 ja osoittaa se, valmis matkustamaan 200 päivää vuodesta vähintään jne.

Suurin osa naisista ei ole vaan noin hulluja ja miehistäkin yhä pienempi osa.

No jos tätä on pakko tilastojen valossa käydä:

Lammi-Taskulan (2008) mukaan Suomessa vuoteen 2002 asti vanhempain- ja hoitovapaata piti 23 prosenttia isistä. Vuonna 2003 käyttöön otettu bonusisyysvapaa on lisännyt isien vanhempainvapaan käyttöä 78 prosenttia ja vuonna 2005 10 prosenttia isistä piti vanhempainvapaata. 

Lammi-Taskula (2008) mukaan yhä useammat isät pitävät vanhempainvapaata kuin aikaisemmin, mutta isien vanhempainvapaat ovat lyhyitä ja silti isien kokonaisosuus vanhempainvapaiden pitämisestä on pieni. Vapaasti jaettavan vanhempainvapaan, joka on pituudeltaan noin 6,3 kuukautta, isien osuus on pysynyt vuosina 20062018 aikana noin kolmessa prosentissa, eikä uudistukset ole vaikuttaneet sen osuuteen.

Tutkielmassa selvisi vanhempainvapaiden jakautuvan edelleen epätasaisesti ja äitien käyttävät lähes kaikki vanhempainvapaat, vaikka vuosien varrella tehdyt uudistukset ovat lisänneet isien vanhempainvapaiden käyttöä.

Kaikkeen ei voi uudistuksella vaikuttaa, nimittäin Suomessa elävät yhä tiukasti sukupuoliroolit, jotka heijastuvat vanhempainvapaiden käyttöön. Tutkielmassa selvisi, kuinka enemmistö suomalaisista ajattelee, että äidin tulee pitää suurin osa vanhempainvapaista ja isän tulee pitää osa vapaista, sekä kuinka isän elättäjän rooli ja äidin hoivaajan rooli näkyy vapaiden jakautumisessa. Koska sukupuoliroolit opitaan varhain ja ne nähdään luonnollisina, niin niitä voi olla vaikea muuttaa ja ne tuottavat haasteita vanhempainvapaiden tasaisempaan jakautumiseen. Miehen rooli perheen elättäjänä mahdollisesti johtuu sukupuolten välisestä palkkaepätasa-arvosta. On mahdollista, että perheet automaattisesti ajattelevat, ettei miehen kannata jäädä kotiin, koska miehet tienaavat yleensä enemmän, kuin naiset. Voi olla, ettei perheissä ole edes laskettu, kuinka paljon vähemmän rahaa tulisi, jos mies olisikin kotona. lapsen kanssa. Enemmän tienaava saa myös enemmän vanhempainrahaa.

Nämä siis suoraan kandin työstä, jonka on tehnyt Turun Yliopistolle Iisa Kirjavainen vuonna 2024.

Pitää olla aika törppö, joka tämän tai tämän vaikutukset kieltää. Ja voisi jättää nyt tämän ketjun trollaamatta ja päteä paremmuudellaan niissä lukuisissa ketjuissa, jotka tätä aihetta käsittelee.

Vierailija kirjoitti:

sosiaaliset suhteet auttavat etenemisessä uralla ja naisilla usein puuttuu halu luoda niitä työpaikalla muihin kuin lähikollegoihin

Onko tämä osa samaa totuutta kuin se, että naiset hormonaalisista syistä hakevat vahvoja itsevarmoja miehiä, jotka sitten heitä alkavatkin alistaa?

Ihan shaibatsua juttelet. Naisilta ei puutu mitään muuta kuin itsekkyyttä, he hoitavat lapsensa, vanhempansa ja työpaikkojen ihmissuhteet, kaikki tämä syö energiaa.

MInä itse olen lapseton ja aika mulkero työelämässä, mutta edennyt olen vain sen verran kuin insinöörinpapereillani ansaitsenkin. Jos työelämässä haluaa siis oikeasti edetä, enemmän kuin sinne tiiminvetäjäksi, sitä pitää olla valmis luopumaan kaikesta muusta. Olla saatavilla 24/7 ja osoittaa se, valmis matkustamaan 200 päivää vuodesta vähintään jne.

Suurin osa naisista ei ole vaan noin hulluja ja miehistäkin yhä pienempi osa.

Ihan yleinen elämänkokemus kertoo. Aika vähän on tullut vastaan naisia, jotka olisivat mukana joka virkistyspäivässä ja joka golf-seurassa, naiset eivät yleisemmin (tutkittua tietoa) käy edes lounasravintolassa yhteislounailla. En itsekään mene työmatkoilla aina illalliselle, kokousten väliajoilla teen muita hommia enkä seurustele, enkä suurin surminkaan liittyisi mihinkään työporukan vapaa-ajan seuraan. Ja se lasikatto kohdallani meneekin sitten keskijohdossa. Olen kokenut olevani hieman itsekäs kun priorisoin levon ja esim mahdollisuuden käydä vaikka ostoksilla matkatyön ohessa..

"Jos työelämässä haluaa siis oikeasti edetä, enemmän kuin sinne tiiminvetäjäksi, sitä pitää olla valmis luopumaan kaikesta muusta. Olla saatavilla 24/7 ja osoittaa se, valmis matkustamaan 200 päivää vuodesta vähintään jne. Suurin osa naisista ei ole vaan noin hulluja"

Ja tämä on nyt sitten a)tasa-arvon ongelma b)naisten kiltteyttä? 

Ja samaan aikaan joku esittää todisteena kiltteydestään sen ettei koskaan kieltäydy työtehtävistä...

Miten se nyt siis on, onko se naisen valinta olla laittamatta rajattomasti aikaa urakehityksen alttarille (olla niin hullu) ja täten jäädä vaille johtotehtäviä vai patriarkaatin? Ja onko se kiltti joka lupautuu lähtemään taas kerran Kiinaan ratkaisemaan tuotannollista ongelmaa vai itsekäs, vai riippuuko se sukupuolesta kumpaa?

Vierailija kirjoitti:

No jos tätä on pakko tilastojen valossa käydä:

Lammi-Taskulan (2008) mukaan Suomessa vuoteen 2002 asti vanhempain- ja hoitovapaata piti 23 prosenttia isistä. Vuonna 2003 käyttöön otettu bonusisyysvapaa on lisännyt isien vanhempainvapaan käyttöä 78 prosenttia ja vuonna 2005 10 prosenttia isistä piti vanhempainvapaata. 

Lammi-Taskula (2008) mukaan yhä useammat isät pitävät vanhempainvapaata kuin aikaisemmin, mutta isien vanhempainvapaat ovat lyhyitä ja silti isien kokonaisosuus vanhempainvapaiden pitämisestä on pieni. Vapaasti jaettavan vanhempainvapaan, joka on pituudeltaan noin 6,3 kuukautta, isien osuus on pysynyt vuosina 20062018 aikana noin kolmessa prosentissa, eikä uudistukset ole vaikuttaneet sen osuuteen.

Tutkielmassa selvisi vanhempainvapaiden jakautuvan edelleen epätasaisesti ja äitien käyttävät lähes kaikki vanhempainvapaat, vaikka vuosien varrella tehdyt uudistukset ovat lisänneet isien vanhempainvapaiden käy

Luvut vain 15 vuotta vanhoja.. No joo. Edelleen enpä ole yhtäkään sellaista naista tavannut henkilökohtaisesti, lehtien palstoilla, televisiossa, enkä missään joka ei olisi halunnut ihan itse jäädä hoitamaan lasta kotiin. Ei ensisijaisesti taloudellisista syistä, eikä siksi, että kun nyt olen nainen niin täytyyhän tässä uhrautua, vaan siksi että vauvan hoito on kivaa verrattuna työelämään.

Onko tasa-arvo siis saavutettu ja toksinen kiltteys päihitetty vasta kun naiset menee takaisin sinne inhoamaansa työhön aiemmin ja miehet jää lapsen kanssa kotiin? Ilmeisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Anne,

Kiva kun kirjoitit, 

Elämä on yllätyksiä täynnä. Tänään tuli 1v 9kk siitä kun mökkimiehen tapasin. Hän on nyt luonani viikon työkuvioiden takia ja viikonloppuna mennään (ylläri) mökille. Ollaan todella paljon yhdessä nykyään. Hyvä on olla näin.

Muiden tarinat herättävät paljon tunteita ja helposti peilaa omaan kokemaansa, mutta itsellänikään ei hälytyskellot soineet.

Hyvää yötä,

28v yhdessä - 31 vuotta ja jankkaa vaan

Mökkiuuno

 

 

 

Hukassa olevan mies puhuu kuin kiristäjä, että ajattelen sinulle olevan miellyttäväpää, että katkaisen vain yhden sormesi kuin  kaikki viisi. Olen siis huomaavainen sinua kohtaan.