Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Pahus, luulin jo löytäneeni syvemmänkin näkemyserimielisyyden. Olin väärässä.

Mutta joo, onhan Hukassan miehen käytös ihan täyttä itsekeskeistä humppaa. Valitettavasti oma kokemus meistä päihdeperheissä kasvaneista (= joka neljäs Suomessa, suunnilleen) on kuitenkin se, että harvoin sieltä ihan priimaa parisuhdemarkkinoille tule. Empatiakyvyn kannalta tai muuten. Joko ajatellaan pelkästään itseä, tai pelkästään toista, tai ainakin se keskialue on kovin kapea. Minulla ei kuitenkaan ole sinällään epäilystä, etteikö mies olisi alunperin (ja vieläkin) rakastanut vaimoaan kovasti. Hänen käsityksensä rakkaudesta vain voi olla hieman erikoinen, ja peräisin sieltä omasta lapsuudesta. Itse esimerkiksi luulin aina, että sanat ovat rakkautta. Kunnes tajusin, että hetkinen, mites nämä teot?

Missään tapauksessa mahdollistaja ei ole vastuussa toisen käytöksestä. Ikinä, koskaan, milloinkaan. Täysipäinen ihminen ei toimisi niin kuin Hukassan mies toimii, ei kahta sanaa siitä. Mutta kun näitä kyvyttömiä ja rajattomia riittää joka resiinaan, niin sitten jää se oma vastuu ko. käytöksen rajaamisesta, kun se tietoisuuteen iskee.

Ei se omien rajojen asettaminen tietenkään takaa, että toinen muuttuisi. Joskus niinkin voi kuitenkin käydä. Mutta eipähän sitten ainakaan tarvitse katsella toisen tötöilyä, ja säilyy itsekunnioituskin. Vaikeinta ainakin minulle on ollut antaa anteeksi itselleen se, miten on antanut miesten minua kohdella. Ja se itseruoskinta ei sitten muuten yhtään edistä itsekunnioitusta ja omien rajojen asettamista. Mutta se on sitten taas jo vähän eri tarina... Vastuun ottamisella ja itsensä syyttelyllä on kuitenkin vissi ero.

-Liekki

toista ihmistä on ihan äärettömän vaikeaa muuttaa ulkoapäin, ainakaan pysyvästi. Se kannattaisi jokaisen ihan oikeasti sisäistää.

Hallelujah. Vain omia tekoja voi sopeuttaa toisen toimintaan reagoiden tai proaktiivisesti omien /yhteisten tarpeiden mukaan.

Liekki, kiitos pitkästä viestistäsi ja erityisesti analyysistä erilaisten kiintymysmallien vaikutuksesta parisuhteeseen. Uskon, että kuvailemasi tilanne ei ole lainkaan harvinainen parisuhteissa. Näissä tilanteissa näen avaimen muutokseen siinä, että tulee tietoiseksi omista käyttäytymismalleistaan ja luopuu niistä. Toimii toisin. Eli vähän samaa mitä aiemmin kirjoitin kun totesin, että mikään ei muutu jos mikään ei muutu.

En tiedä ymmärsinkö nyt oikein, mutta en hahmota suurta eroa edelleenkään näkemyksissämme. Viimeiset viestini Hukassa nimimerkille päättyivät nimenomaan toiveisiin löytää omat rajansa sekä siihen, että hänellä on oikeus sanoa mitä hän haluaa parisuhteessa eli yksiavioisen suhteen. Ajattelen niin, että jokaisella on oikeus ja suorastaan velvollisuus sanoa ääneen mitä parisuhteessaan haluaa ja mitä ei kun on kyse tärkeistä asioista. Ollaanko yksiavioisessa suhteessa vai ei on ehdottomasti tärkeä asia. Uskon myös, että Hukassa on nimenomaan mahdollistanut käytöksellään miehen toiminnan. Se ei silti poista miehen vastuuta omasta käytöksestään. Hän tietää miten se loukkaa Hukassa nimimerkkiä ja jatkaa silti. Parisuhteessa on kaksi ihmistä ja molempien tarpeiden pitäisi olla yhtä tärkeitä. Nyt miehen tarpeet ovat jyränneet Hukassa nimimerkin siinä määrin, että hän voi pahoin ja hänen terveytensä on mahdollisesti vaarassa.

Liekki, minulla lyö liekkiä (!) kyllä kaikenlainen henkinen väkivalta, hyväksikäyttö ja itsekkyys, joka on mielestäni Hukassa nimimerkin miehellä terveellisestä hyvin kaukana.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Erillisyys on hyvä asia aina. Tämä keskustelu täällä on hyvin antoisaa. Nyt on todettava Liekille, että kallistun MaratonParkujan ja Kuurankukan kannalle koskien Hukassa nimimerkin tilanteeseen.

Alkuun ajattelin ja arvostinkin Hukassa nimimerkin miestä "rehellisyydestä" (peilaantu ehkä omaan tilanteeseeni), mutta mielipiteeni on muuttunut rajusti matkan varrella. Olen samaa mieltä, että Hukassan vastuussa on omat rajat ja yleensäkin oma elämä. Kun nyt ollaan parisuhteessa ja pitkässä sellaisessa, niin jonkinlaisia kompromissejä pitää tehdä molempien. Hukassa on aivan liian kiltti. On totta, että Hukassa on suostunut noin 5 vuotta sitten järjestelyyn jossa mies saa "lentää kukasta kukkaan", mutta Hänellä on oikeus muuttaa mieltä. Minusta 5 vuotta on pitkä aika leikkiä nuoruuden poikamiespäiviä. Eikä miestä tietenkään voi pakottaa luopumaan itsekkäistä haluistaan. Mies on selkeästi tehnyt päätöksen että haluaa pitää vaimon + lapse

Kiitos 28 v :) MaratonParkujan ja Kuurankukan tavoin toivon, etten ole pohdinnoissani liian suora.

Emme ole eri mieltä mistään, mitä yllä kirjoitit. Hieman silti jopa yllättikin, miten vahvasti epäillen suhtaudut Hukassan miehen rehellisyyteen. Niin kuin kyllä itsekin teen, lähinnä viittasin rehellisyydellä siihen, että yleensä vaan mennään selän takana eikä edes aleta satuilla mitään avoimista suhteista. Ellei sitten harvinaisen röyhkeästi haluta syödä kaakkua, ja pitää sen myös.

Itse en lapsuuteni jälkeen luottanut lähtökohtaisesti yhtään keneenkään. Ei toki ollut syytäkään, kun ei ollut yhtään luotettavaa aikuista. Elämän varrella rinnalleni on kuitenkin kasautunut mittava joukko ihmisiä, joihin olen oppinut luottamaan kuin kiveen. Sitä on tajunnut, että vaikka keneenkään ei voi luottaa absoluuttisesti kaikissa tilanteissa (meillä jokaisella kun on omat murheemme ja elämämme), niin on myös ihmisiä, jotka ovat aidosti luottamuksen arvoisia. Kinkkinen homma on sitten tunnistaa, kuka mitäkin on.

Itse edelleen lähtökohtaisesti epäilen kaikkia miehiä jollain primitiivisellä tasolla parisuhdekontekstissa. Ja samanaikaisesti olen sitten ollut aivan käsittämättömän naiivi ja halukas uskomaan pelkkää hyvää ja rakkautta siinä toivossa, että Jospa Tämä Kerta Olisi Erilainen. Noh, ei ole ollut. Sellainen rajaton toivotaantoivotaan harvoin tuo tulosta.

Minua hieman hämmentää, miten pitkään sinulla oli kyky ja halu luottaa ex-miehesi sanoihin. Hänen puhehousunsahan kun vissiin olivat pesussa pitkin matkaa. Ja kuitenkin sinulla oli myös lapsuudessasi isä, joka on myös petti luottamuksesi. Tunsit exäsi toki pitkään ennen suhteeseen ryhtymistä, ja mietin olikohan tämä syy siihen, että pystyit niin vakaasti luottamaan häneen puhehaluista huolimatta?

Ihmettelen ja ihastelen edelleen kykyäsi olla kaiken kokemasi jälkeen - Maaret Kalliota lainaten - lujasti lempeä :)

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuosta miehen kokemuksesta aiemmin. Tarkoituksena oli varmaankin tuoda esille, että sellaisen kaikkensa suhteelle antavan, epäitsekkään kiltin miellyttäjän puolisollakin on oma näkemyksensä yhteiselämästä. Joskus kiltteys ei ole pohjimmiltaan kovin kilttiä tai epäitsekkyys epäitsekästä. Siis silloin kun se pitää sisällään motiivin: jos minä uhraan aivan kaiken itsestäni tälle suhteelle, niin sitten sinäkin varmasti haluat tehdä niin. Ehkä on helpompi hahmottaa tuollaisen suhteen ongelmallisuus jos ajatellaan muuta suhdetta kuin se intiimisuhde. Mitäpä tuumaisitte jos oma äitinne soittaisi tai viestisi joka päivä kertoakseen rakkaudestaan, ilahduttaisi viikottain lahjoilla tai itse leipomillaan piirakoilla, tarjoutuisi siivoamaan teille joulusiivouksen, ottamaan lasten harrastuksiin kuljettamiset vastuulleen, löytäisi teille ihanat kappaverhot kesäksi ja hyvän ja edullisen vaihtoauton kun omanne on reistaillut.

Tai jos vieläkin mietityttää onko ylitetty rajoja vai ei, niin vaihdetaan tilalle anoppi..

Ehkä mulla on sitten poikkeuksellinen tilan tarve, mutta kyllä minua on ahdistanut tunne että olen toiselle ihmiselle aivan koko elämä. Ei se keskinäistä kunnioitusta varsin lisää.

Tuosta killtteydestä jatkaisin myös, että usein sanotaan ns. kiltteydeksi sitäkin, jos ei osaa tai uskalla tavallisesti sanoa mitä haluaa tai mikä hiertää. Tuollainenhan ei ole ollenkaan itse asiassa kilttiä toista kohtaan, vaan se on oleellisten asioiden pimittämistä toiselta, mikä voi olla itse asiassa aika itsekeskeinenkin lähtökohta, Jotkut haluavat välttää mahdollista pientäkin erimielisyttä niin pitkälle, että se on jo valheellista ja asiat siten vääristyvät, eikä tämä ole ollenkaan reilua suhteen toiselle osapuolelle. Eli siis joskus pelkuruutta ja rehtiyden puutetta kutsutaan myös mielestäni aika virheellisesti kiltteydeksi.

Puhun tässä nyt siis ns. kohtuu normaaleista suhteista, en esim. (henkisesti) väkivaltaisista suhteista, joissa toisella osapuolella helposti alkaa se munankuorilla kävely ja kaiken varominen ja kuulostelu, toisen kohtuuttomien reaktioiden välttämiseksi, mikä onkin sitten ihan eri asia ja muodostunut toimintamalli toisen väkivaltaiseen käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Liekki, kiitos pitkästä viestistäsi ja erityisesti analyysistä erilaisten kiintymysmallien vaikutuksesta parisuhteeseen. Uskon, että kuvailemasi tilanne ei ole lainkaan harvinainen parisuhteissa. Näissä tilanteissa näen avaimen muutokseen siinä, että tulee tietoiseksi omista käyttäytymismalleistaan ja luopuu niistä. Toimii toisin. Eli vähän samaa mitä aiemmin kirjoitin kun totesin, että mikään ei muutu jos mikään ei muutu.

En tiedä ymmärsinkö nyt oikein, mutta en hahmota suurta eroa edelleenkään näkemyksissämme. Viimeiset viestini Hukassa nimimerkille päättyivät nimenomaan toiveisiin löytää omat rajansa sekä siihen, että hänellä on oikeus sanoa mitä hän haluaa parisuhteessa eli yksiavioisen suhteen. Ajattelen niin, että jokaisella on oikeus ja suorastaan velvollisuus sanoa ääneen mitä parisuhteessaan haluaa ja mitä ei kun on kyse tärkeistä asioista. Ollaanko yksiavioisessa suhteessa vai ei on ehdottomasti tärkeä asia. Uskon

Nyt kun olen saanut teiltä MaratonParkujan kanssa tarkennuksia, niin aivan masentavan samoilla linjoilla olemme... :) Pitää yrittää kovemmin!

Kun teidän liekehdintäänne luin, kävi mielessä onko teidänkin helpompi suuttua toiseen kohdistuvasta huonoon käytöksestä kuin itseen? Minulla nimittäin on tällainenkin viehättävä erityispiirre. Saattaa olla puhtaasti omani.

-Liekki

Kyllä minä ainakin osaan suuttua myös itseeni kohdistuvasta huonosta kohtelusta. Lyö liekkiä niin sanotusti :) Ja se vasta lyökin jos huono kohtelu kohdistuu rakkaaseen tai läheiseen ihmiseen.

Teidät nimimerkilliset tässä ketjussakin olen jotenkin päässäni kuvitellut. Kun ajattelen Hukassa nimimerkkiä, näen hänet edessäni toppatakissa ja sydäntä kääntää ajatella, miten häntä kohdellaan.

Tunteellinen olen. Kaikin puolin.

Kuurankukka

Voi hämmennyksen sekamelska Sinun kanssasi Liekki. Tuo 8024 kirjoituksesi minulle osui ja upposi (eikä ole ainut kirjoituksesi joka teki saman). 

Jos nyt unohdetaan rakas poikani ja mökkimies, niin on selvää että elämäni kaksi pisintä ihmissuhdetta on ollut isäni ja exäni kanssa. Siinä kaksi miestä, jota olen rakastanut ja luottanut Heihin 100%. Olin aina isän tyttö. Isäni oli ja on aivan hurmaava ihminen selvinpäin, humalassa useimmiten hirviö ja tästähän se oma tarkkailijan luonne on syntynyt. Kyllähän sieltä lapsuudesta on monenmoisia muistoja. Isäni on edelleen rakas minulle. No, sitten se exä, olimme noin 28 vuotta yhdessä ja tunsimme noin 15 vuotiaasta asti. Osittain se luottamus syntyi myös siitä millainen henkilö oli ystävänä ja miten toimi sinkkuna naisten kanssa ennen kuin aloimme olemaan yhdessä. Yksinkertaisesti minulla ei ollut mitään syytä epäillä eikä minulla ollut kokemuksia pettämisestä. Minähän en nähnyt suhteessamme mitään ongelmia, hellyyttä+läheisyyttä oli loppuun asti, exän "rakkauden" teot/käytös ei muuttunut.

Jatkan 1/2 

28v yhdessä 

2/2

Olen edelleenkin ihminen, joka ajattelee, että toista ihmistä ei voi muuttaa. Ihminen pitää ottaa elämäänsä juuri sellaisena kuin Hän on, tämä ei tietenkään tarkoita että kaikkea p@skaa pitäisi hyväksyä, mutta jos p@skaa on paljon niin ihminen pitää tiputtaa pois omasta elämästä. Minulla siis on lehmänhermot rakastamiani ihmisiä kohtaan. 

Näen Hukassa nimimerkissä niin itseäni. Näen Hänen miehen käytöksessä niin paljon exääni, vaikka isona erona on se, että mies toimii "luvalla" ja miehellä on (limaset) puhehousut. Sama henkinen pelaaminen kuitenkin taktiikkana ja tunnen tuskaa Hukassa nimimerkin puolesta, kun näen missä vaiheessa Hän kulkee. Kun se halu uskoa toisen puheisiin/tekoihin on. Se päivä tulee kun Hukassa oikeasti herää miettimään ja oppii suuttumaan. Eniten pelkään, että Hukassa elää odottaen että mies muuttuu ja käykin niin että mies lähtee ja Hukassa havahtuu siihen, miten elämä meni.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Kas, nyt löydettiin ensimmäinen rivienrakoilu minun ja MaratonParkujan ja Kuurankukan välillä. Ehkä ihan hyväkin, säilyy terve erillisyys :D

Epäilen myös, että tämä pohdinta ei kerää suurta suosiota, vaan sellaistahan se elämä on.

Kuten ehkä rivien välistä on käynyt ilmi, parisuhdehistoriani on melkoinen sotku. Sieltä löytyy kaksi vuosia jatkunutta epäsuhdetta, joiden aikana on veivattu edestakaisin. Kiintymys on ollut molemminpuolista, mutta minun kontrollintarpeeni ja vastapuolten välttelevä kiintymysmalli ovat aiheuttaneet aivan älytöntä kissanhännänvetoa: Toinen kontrolloi, toinen pyrkii kaikin keinoin (ei aina kaunein) välttämään toisen hallintapyrkimyksiä. Mitään sitoumuksia ei haluta tehdä, mitkään sopimukset eivät pidä ja silti kumpikaan osapuoli ei osaa luovuttaa toisesta.

Kyyniset voisivat tietysti sanoa sen perinteisen, että miehet eivät vain ole olleet niin kiinnostuneita minusta, ja pitäneet vara

Voi olla, että omassa luetun ymmärtämisessäni on jotakin vikaa, mutta en minä mitään rivinrakoilua ole teidän, heidän tai meidän välillä löytänyt, pikemminkin päin vastoin. Kaikkihan me olemme korostaneet Hukassa -nimimerkin omaa vastuuta muutoksen käynnistämisestä ja rohkaisseet häntä toimimaan hyvän( tai edes kohtalaisen) sään aikana. Jokainen kirjoittaja on toki esittänyt saman asian omin sanoin ja hiukan eri tulokulmasta.. Ja jos Hukassa jää odottamaan miehen taholta tulevaa muutosta, tiedämme kaikki, mihin suuntaan se muutos tapahtuu. 

Onhan täysin selvää, että mies jatkaa mahdollisimman pitkään nauttien täydestä palvelusta kahden naisen hemmoteltavana. Toinen leikkii kotia, niistää lapset ja keittää ruuan valmiiksi, kun taas mies tulee töistä valmiiseen pöytään ja jatkaa siitä edelleen suoraan toisen naisen lakanoihin toteuttamaan vaihtelunhaluaan. Arvatkaapa vaan, kiintyvätkö mies ja tuo toinen nainen kerta kerralta enemmän ja syvemmin toisiinsa noiden intiimien kohtaamistensa aikana?

Vielä tekee mieli muistuttaa, miten naisilla on usein hankala tapa raskautua yllättäen siinä vaiheessa, jos miehen on vaikea irrottautua edellisestä liitosta. Näitä tapahtuu todella usein, ja täälläkin seurattiin henkeä pidättäen esim. M36:n tarinaa, kun naisten valtataistelun keskellä hänelle hankkiutui raskaaksi ensin exä, sittemmin Tyttis.

Pahoittelen ajoittaista inhorealismia, mutta nämä on niin nähty. Käsikirjoitus on lähes aina sama.

Sivusta, en ole koko ketjua lukenut. Mitä tapahtuu, jos Hukassa nimimerkin elämässä kolmas osapuoli alkaa haluamaan muutoksia. 

Liekki, sivuja useampi taaksepäin ja kirjoituksesi nro 7992.

Kuvaat siinä täydellisesti exäni, sen miten näen Hänet tänä päivänä. 

Kirjoitin siihen liittyen eilen pitkän tekstin, mutta pyyhin kaikki pois. Iski tekstikateus: mm. Liekki, MaratonParkujan ja Kuurankukan tekstit, siis kuinka hienosti, fiksusti ja lukijalle miellyttävällä tavalla kirjoitettuja. Kaikilla kuitenkin oma upea tapa. No, tänään päätin, että jos olen tänne kirjoitellut 2v 7kk niin jatkan edelleen, omalla tyylilläni.

Mukavaa viikonloppua kaikille,

28 v yhdessä 

28, minä näen myös sinussa ja Hukassa nimimerkissä samaa. Jossain vaiheessa taisin todetakin, että kaipaisin sinua keskusteluun Hukassa tueksi. Niin samoilla laduilla jotenkin olette liikkuneet ja vaikutatte molemmat myös kilteiltä ihmisiltä, jopa siinä määrin, että se voi kääntyä teitä itseänne vastaan.

Olet myös hyvä esimerkki siitä, että kaikesta selviää ja eron jälkeen voi olla onnellinen. Jopa hyvin pian.

Olen vakuuttunut siitä, että jos tarpeeksi kauan viettää samassa sängyssä aikaa, niin tunteita herää. Hukassa voi valitettavasti olla lähempänä eroa kuin uskookaan eikä se ole välttämättä enää hänen oma päätöksensä.

Kuurankukka

28 vuotta 😄 ja sikana

Täällä mökkimies hei 🥒

Ap, 28

Olisitteko ikinä, kuuna kullanvalkeana päivänä uskoneet, että alkanut kirjoittelu kantaa tänne asti, ja ties miten pitkälle vielä???

Mieltäni lämmittää, että aina uusia kirjoittajia tulee mukaan. Kertoen saaneensa täältä omaan elämäänsä eväitä tms

Luen kyllä ahkerasti edelleen, en useinkaan kirjoita, koska elämämme on kovin tasaista, samanlaista, tuttua, mukavaa...

Terkut kaikille :)

Tuumis

Vierailija kirjoitti:

Liekki, sivuja useampi taaksepäin ja kirjoituksesi nro 7992.

Kuvaat siinä täydellisesti exäni, sen miten näen Hänet tänä päivänä. 

Kirjoitin siihen liittyen eilen pitkän tekstin, mutta pyyhin kaikki pois. Iski tekstikateus: mm. Liekki, MaratonParkujan ja Kuurankukan tekstit, siis kuinka hienosti, fiksusti ja lukijalle miellyttävällä tavalla kirjoitettuja. Kaikilla kuitenkin oma upea tapa. No, tänään päätin, että jos olen tänne kirjoitellut 2v 7kk niin jatkan edelleen, omalla tyylilläni.

Mukavaa viikonloppua kaikille,

28 v yhdessä 

Minkä ikäinen olet? 

Ensinnäkin: MITÄ??? Ei saa pyyhkiä pois!!! Haluamme todellakin lukea pohdiskelut. Koen, että multa on huijattu kirjoitus😀

Sitten runsaudenpulassa tuohon rehellisyyteen. Taisin aikanaan sanoa 28v, että sen kun tietäisi, kumpi on todella pahempi vaihtoehto: sekö, että asiat nyt ei ole niinkuin puhehousuton ei edes esitä, vaiko että hän oikeasti noin tunnoton mölli.

Sama nyt Hukassa miehen kanssa. En ole varma, kumpi on huonompi juttu, sekö, että hän ei ole aivan rehellinen vaiko se, että eipä paljon haittaa olla ensin itsekäs ja sitten superitsekäs. 

Liekiltä todella hyvää pohdiskelua alkoholistiperheiden lapsista jälleen kerran, palaan niihin hieman mietiskeltyäni.

Sen verran kuitenkin luottamusasioista, että minä lähden luottamaan toiseen sillä mielellä, että kyllä se luottamus jollain tapaa vielä petetäänkin ja juuri siksi, että ei kukaan ole täydellinen. Ihminen tekee virheitä ja virhearvioita, on ajattelematon, on itsekäs, jne. Minä itsekin etenkin niin teen ja olen. Se ei ole ongelma. Ongelma jos tulee, se tulee siitä, mitä luottamuksen pettämisen jälkeen tapahtuu.

Pystytäänkö asiasta puhumaan ja millä tavalla. Mitä tapahtuu toisen toiminnassa jne. 

On vielä paljon, mihin haluan näissä mahtavissa kirjoituksissa palata, mutta paree tehdä se paremmalla ajalla, ettei mene viestit ihan sekoiluksi!

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

28, minä näen myös sinussa ja Hukassa nimimerkissä samaa. Jossain vaiheessa taisin todetakin, että kaipaisin sinua keskusteluun Hukassa tueksi. Niin samoilla laduilla jotenkin olette liikkuneet ja vaikutatte molemmat myös kilteiltä ihmisiltä, jopa siinä määrin, että se voi kääntyä teitä itseänne vastaan.

Olet myös hyvä esimerkki siitä, että kaikesta selviää ja eron jälkeen voi olla onnellinen. Jopa hyvin pian.

Olen vakuuttunut siitä, että jos tarpeeksi kauan viettää samaissa sängyssä aikaa, niin tunteita herää. Hukassa voi valitettavasti olla lähempänä eroa kuin uskookaan eikä se ole välttämättä enää hänen oma päätöksensä.

Kuurankukka

Olen todella onnellinen, että otin oman elämäni haltuuni. Se oli todella vaikea päätös, vielä 2 kk ennen exä sai harvinaisesti ne puhehousut päällensä ja sanoi, "että uskoo yhteiseen tulevaisuuteemme". Tätä en ymmärrä laisinkaan vieläkään, kun myöhemmin selvisi että nykyinen oli julkaissut suhteen jo uutena vuotena. Teot eivät kohdanneet sanoja ja siksi päätöksen lopulta itse tein. Eron jälkeen niitä muita valheita on tullut niin paljon eteen, että se että Hukassa miehellä on ne puhehousut olemassa ei vakuuta minua laisinkaan. Hukassa nimimerkillä tietää vain ne asiat mitä toinen kertoo, en usko laisinkaan niin kevyisiin seikkailuihin tai tähän ystävyystarinaan kolmannen osapuolen kanssa. Ja jos ei muuta, niin seuraava seikkailu voi olla jokatapauksessa se joka vie miehen kokonaan. 

Tiedän myös kuinka ikävältä Hukassa nimimerkillä on lukea näitä, kun aika yksimielisesti olemme samaa mieltä miehestä. Toivon, että kirjoituksemme ei ahdista Sinua. Meidän on helppo kirjoittaa, mutta Sinä elät sitä elämää. 

28v yhdessä 

🍆 ei ota eteen. Oon kyllästynyt muijaan. Aina mökille. Olen huijannut hyvän aikaa.