Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä muistutus edelliseltä, että läheisyys on muutakin kuin fyysistä läheisyyttä. Toisaalta kaikki liittyy kaikkeen. Minulla ainakin katoaa halu syventää läheisyyttä millään tavalla, mikäli koen, että luottamusta ei ole. Toisaalta en pystyisi myöskään sellaiseen parisuhteeseen, jossa fyysistä läheisyyttä ei ole tai sitä suunnataan suhteen ulkopuolelle. Mutta kukin tyylillään. Ihmiset ovat erilaisia.

Kuurankukka

Samaa mieltä Kuurankukan kanssa. Mikäli luottamus ja henkinen läheisyys (johon siis kuuluu mm. tunnepuolen läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne) eivät parisuhteessa ole kunnossa ja kantimissaan, en edes pysty fyysiseen läheisyyteen. En vain yksinkertaisesti kykene nauttimaan fyysisestä läheisyydestä etäiseltä tuntuvan kumppanin kanssa, oli kyse sitten lyhyemmästä tai pitemmästä suhteesta. En saa sellaisesta mitään irti enkä halua (enää ikinä) kokea sellaista. Ja tämä siis on vain minun kokemukseni ja näkemykseni. Kuten sanottu, kukin tunnistakoon oman tyylinsä ja olkoon sille uskollinen.

En käsitä lainkaan, sori siitä, Hukassa olevan syyllistämustä oman taloustilanteensa selvittämisestä etukäteen miehelle siitä puhumatta. Se on täysin järkevää realistista tässä tapaiksessa. 

Kun nyt mietitään mitä kaikkea mies tekee ja puhuu Hukassa olevan selän takana, sekä myös edessäkään tuskin on rehellinen. Kun toinen elää noin selkeää omaa elämää on toisen myös elettävä edes sen verran omaa elämää, että ilman syyllisyyttä selvittää miten pärjää lasten kanssa mahdollisen eron jälkeen. Ja vaikka ei eroaisikaan niin ei se silti ole pahitteeksi. 

Varmasti tässä sellaista henkistä valmistautumista eroon olen tehnyt jo pidemmän aikaa. Olen paljon valmiimpi siihen kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta kuitenkin työtä on vielä tehtävänä. En näe tässä vaiheessa eroa sille, kumman puolelta eropäätös tulisi. Jos itse nyt keskeneräisenä repäisisin itseni väkisin irti tästä, olisi se yhtä rankka kokemus kuin jos mieheni sen päätöksen nyt tekisi. Tiedostan täysin, että hänkin saattaa sen tehdä, oli sitten uutta naista kuvioissa tai ei. Tässä tilanteessa uuden naisen läsnäolo ei kuitenkaan tulisi shokkina. Se ehkä jopa helpottaisi asiasta yli pääsemistä. 

 

Olen luonteeltani hyvin sitoutuvaa ja pitkäjänteistä sorttia. Ystävyyssuhteeni ovat pitkiä ja lujia eikä niissä suurta vaihtuvuutta tapahdu. Joidenkin ystävieni kanssa olen ollut ystävä vuosikymmeniä ja tuoreimmat uudet ystävyyssuhteeni ovat nekin kestäneet jo kymmenen vuotta. Olen sosiaalinen ja tuttavia minulla on paljon, mutta vaatii paljon, että luon syvän suhteen jonkun kanssa. Myös perheeni kanssa en koskaan voisi kuvitella olevani riidoissa, vaan suhteeni heihin on vahva ja luja. Mieheni on pitkään ollut minulle se läheisin ihminen ja on vaikea käsitellä asiaa, että tällaisesta vankasta suhteesta luopuisin. Kaikki elämässäni on ollut niin vakaata ja kestävää. Kuitenkin tiedostan, että se päivä todennäköisesti edessä on. Jos mieheni ei aloitetta eroon ennen minua tee, tilanne saattaa mennä niin, että käsittelen asian mielessäni valmiiksi, jonka jälkeen lähden, enkä takaisin palaa. Olen pitänyt reiluna sitä, että avaan hänelle tuntemuksiani matkan varrella, jotta hän tietää missä mennään. Teki hän mitä hyvänsä, haluan itse olla suoraselkäinen ja avoin. En hänelle mitään pahaa toivo.

Tuohon taloudelliseen valmistautumiseen en osaa oikein tarttua mitenkään. Näen asian niin, että jos ero tulee, on meidän aluksi pyydettävä hinta-arvio kodistamme ja tämän jälkeen vasta jonkinlaista ositusta on mahdollista ruveta miettimään. Omaisuus ei kuitenkaan ole mikään valtavan suuri. Palkkanikin on keskiluokkaa, joten mitään suuria säästöjä ei tässä lapsiperhearjessa pääse kertymään.

- Hukassa

Hei Hukassa

Olet selkeästi asioita miettinyt jo pitemmän aikaa. Oletteko puolison kanssa erosta puhuneet? 5v on aika pitkä aika 'kokea mennyttä nuoruutta', eikö vaan. Lapset oli kai tosi pieniä, kun hurvittelu alkoi?

Olet täällä saanut monenmoisia neuvoja äärestä laitaan, hyvä niin. Mutta: suurin apu Sinulle lienee se, että olet saanut suoltaa ulos tunteitasi, pahaa oloa, murheita, epävarmuutta, kaikkea. Se jotenkin helpottaa jäsentämään suurinta asiaa, sitä että Sinun on päätös elämästäsi tehtävä. SINUN!

Toivottavasti saatte asiat järjestykseen

Tsemppiä Sinulle

Kukaton Tuumis

En nyt aivan käsitä, miksi se, että kerron, kuten itse asiat koen ja miten itse toimisin, on Hukassa syyllistämistä. Ei kai sen enempää kuin sekään, että ollaan sitä mieltä, että ero on otettava heti?

Itse siis todellakin koen, että en alkaisi selvitellä mitään raha-asioita erityisesti toisen selän takana puhumatta toiselle mitään. Kokisin siis minä, tätä ei kai nyt voi korostaa tarpeeksi, peliliikkeeksi. Kun sulla on niitä naisia niin en mäkään sulle puhu siitä, että selvittelen raha-asioita!

Enkä sitä paitsi katso, että minun tarvitsisi sitä selän takana tehdä. Kyllä minä mieluummin ihan reilusti sanoisin, että tämä meidän juttu on nyt siinä jamassa, että minä käyn asianajajan pakeilla juttelemassa taloudellisesta asioista. Joka tapauksessa näitä asioita ohjaa eron sattuessakin ihan laki, eikä tavallisessa parisuhteessa yleensä ole mitään maagisia raha-asioita, jotka voidaan nopealla ja näppärällä toiminnalla vetää itseen päin. Mutta oikeuksistaan on hyvä olla tietoinen.

Ylipäätään tilanteessa, jossa ei olla vielä valmiita eroon kummankaan osalta, syistä huolimatta, en vaan näe kovin hedelmälliseksi sitä, että ikään kuin kasataan ammuksia molemmille puolille, mun raha-asiat vastaan sun naiset, sun lomanpitäminen vastaan mun anopin ostamatta jäänyt lahja, jne. Kun on ne lapsetkin siinä kumminkin keskellä. Kyllä sitä riitaa on luvassa ilmankin, jos on ollakseen. 

En ymmärrä, miksi tämän sanominen on syyllistämistä. 

T: MaratonParkuja

Mä olen kyllä maratonparkujan kanssa samaa mieltä. Aikanaan kun pettämiskuviota alkoi ilmaantua ja ero näyttää todennäköiseltä, totta kai mä suoraan miehelle sanoin, että talon yms. asioiden jakamisen selvittely alkaa nyt.

Olin jo niin vihainen että en olisi suostunut mitään luimistellen käymään jossain kyselemässä, vaan palkkasin lakiavustajan siinä paikassa. Ei meilläkään mitään mijoonan sveitsin tilejä liikuteltu, joten en käsitä, mitä niissä olisi ollut edes "selvittämistä".

Siinä on vain se juttu, että kun mies tajuaa Hukassa olevan niin päättäväinen ja tosisaan kun alkaa puhua eroon liittyvistä raha-asioista niin alkaa toimia myös henkisesti omaksi edukseen. Siis manipuloida lisää Hukassa olevaa pysymään suhteessa ja hyväksymään miehen toiminta. Mieshän ei ilmeisesti vielä halua erota tai ainakin sen pitää mennä hänen pasmojensa ja aikataulunsa mukaisesti, ei Hukassa olevan. Jos mies nyt "pelästyy"  niin hän lisää liirumlaarumeitaan ja lämmittä entistä enemmän aloittajaa ja samalla ymmärtäväinen ihminen taas entistä enemmän ymmärtää lisää ja oma tilanne hämärtyy entisestään. 

Minusta nyt Maratonparkuja liikaa luottaa miehen lojaalisuuteen ja "reiluuteen"  eikä näe asian toista puolta. Koska mies tuntee vaimonsa todella hyvin niin hänellä on keinot kääntää ja vääntää puheitaan juuri niin kuin itselle on edukseen ja saadakseen Hukassa olevan "ruotuun". Eli tilanne jatkuu samana ellei sekavampana täysin miehen masinoimana. 

Jos on itse altis manipulaatiolle, niin on toisen aliarvioimista olettaa muidenkin olevan. Toksisessa suhteessa on vaara muuttua itsekin toksiseksi eli alkaa juurikin pelaamaan. Se viittaa itsensä hukkaamiseen. Oma voima ja suoruus, niistä kannattaa pitää kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä maratonparkujan kanssa samaa mieltä. Aikanaan kun pettämiskuviota alkoi ilmaantua ja ero näyttää todennäköiseltä, totta kai mä suoraan miehelle sanoin, että talon yms. asioiden jakamisen selvittely alkaa nyt.

Olin jo niin vihainen että en olisi suostunut mitään luimistellen käymään jossain kyselemässä, vaan palkkasin lakiavustajan siinä paikassa. Ei meilläkään mitään mijoonan sveitsin tilejä liikuteltu, joten en käsitä, mitä niissä olisi ollut edes "selvittämistä".

Tämä toimii silloin kun ollaan päästy niin pitkälle, että on saanut itselleen varumden erota. Kuten Hukassakin nyt kertoo hän ei ole vielä valmis ja siloin asettaa itsensä alttiiksi, että peruu päätöksensä (jota siis ei ole efes tehnyt). Toinen pystyy vaikuttamaan vielä liikaa niin tunne kuin fyysiselläkin tasolla. 

Täytyy tajuta, että puhutaan kahdesta eri tilanteesta. 

28 vuotta,

Muuta. Myy kaikki. Mene vuokralle. Sopivan kokoinen hyväkuntoinen kompakti koti Sinulle. Älä heti haali uusia asioita, ihmisiä, aikatauluja, pakkoja elämääsi.

Relaa hyvä ihminen!

Tee elämästäsi mahdollisimman turvallista,  sujuvaa, yksinkertaista, helppoa vaihteeksi.

Sinulla oikeus vetää henkeä.

Älä kasaa taas heti uusia velvoitteita.

Lapsesi kasvaa aikuisiksi. 

Ole Sinä.

Hei Hukassa.

Kirjoitit pitkän viestin jälleen tilanteestasi ja mielestäni analysoit sitä varsin hyvin, mikä kertonee myös siitä että olet varmaankin pyöritellyt näitä ajatuksia jo pitkään mielessäsi. Viisi vuotta on pitkä aika. Rivien välistä kuultaa kiltti ja sitoutunut ihminen, pitkät ihmissuhteet puhuvat puolestaan.

Sinulla on todellakin kaikki oikeus maailmassa pohtia ihan kaikkia vaihtoehtoja ja myös sitä, mitä itse haluat ja onko sitä mahdollista saada tässä avioliitossa. Kannustan edelleen selvittämään myös taloudelliset asiat itsellesi ja pitämään huolta omista ja lastesi oikeuksista mahdollisen eron sattuessa. Yksi tärkeä osa tätä kokonaisuutta on asuminen. Mikäli koti myydään, niin missä voit asua lastesi kanssa ja niin edelleen. Mikä on mahdollista. Omien oikeuksien selvittäminen ei todellakaan ole mikään peliliike, vaan ihan tervettä järkeä. Etkä tee sitä miestäsi varten, vaan ihan omaa ja lastesi tulevaisuutta varten. Jos avioehtoa ei ole, niin omaisuus menee silloin käsittääkseni puoliksi.

Nämä voivat tuntua inhottavilta käytännön asioilta miettiä, mutta tässäkin ketjussa on tullut esille kaikenlaista ikävää eroon liittyen. Jos ihmisillä on taipumusta epärehellisyyteen joissain asioissa, niin sitä voi valitettavasti olla myös muilla elämän osa-alueilla.

Toivon sinulle voimaa ja valoa. Tänne saa vuodattaa jos koet siitä saavasi apua. Tärkeää on, että puhut jollekin mieltäsi vaivaavista asioista, olipa ne tunnepuolen tai käytännön asioita. Ei kysyvä tieltä eksy.

Kuurankukka

Tämä toimii silloin kun ollaan päästy niin pitkälle, että on saanut itselleen varumden erota. Kuten Hukassakin nyt kertoo hän ei ole vielä valmis ja siloin asettaa itsensä alttiiksi, että peruu päätöksensä (jota siis ei ole efes tehnyt). Toinen pystyy vaikuttamaan vielä liikaa niin tunne kuin fyysiselläkin tasolla. 

Täytyy tajuta, että puhutaan kahdesta eri tilanteesta. 

Myönnän, että en ymmärrä logiikkaa. Koska Hukassa siis on miehen vaikutusvallan alla ja manipuloitu ja kaasuvalotettu, hänen tulisi pyrkiä parantamaan tilannettaan salailulla, peittelyllä ja välttelyllä? Eli toimia täysin omia arvojaan ja asenteitaan vastaan?

Itselleni ainakin siitä vasta seurasi hämärtyneet päätökset ja usvaiset ajatukset, kun niissä hyvissä hetkissä, joita lmeisesti vielä on ja tahdotaan, painaisi syyllisyys. Minä tiedän tekeväni asioita joita sinä et tiedä minun tekevän.

Nimenomaan Hukassa käsittääkseni ei ole vielä tehnyt päätöstä. Mutta hänen tulisi alkaa toimia jo nyt ikään kuin päätös olisi jo tehty ja vielä salassa sittenkin. Kenen pää sellaista kestää?

Eli parannusehdotukseksi sille, että Hukassa elämästä poistuisi miehen kaksoiselämä ehdotetaan sitä, että Hukassa aloittaa oman. 

En luota tippaakaan miehen reiluuteen, mutta itselleni se ei olisi mikään syy itse alkaa toimia epäreilusti vaan päinvastoin, todeta, että ainakin minulla on tässä puhtaat jauhot pussissa, teit sinä miten hyvänsä.

Ja jos toinen aidosti vaikuttaa suuriin elämäsi päätöksiin, harvoin siitä tilanteesta pääsee laittamatta itseään likoon, kohtaamatta toista. Samahan se noilla spekseillä sitten on, miten sitä elämää suunnitellaan, jos miehell tosissaan on valta päätökset perua.

T: MaratonParkuja

Anteeksi nyt, Maratonparkuja. Mutta omien oikeuksiensa pitäminen ja elämänmahdollisuuksien kartoittaminen ei ole salailua, pelailua tai epärehellistä seläntakana toimimista. 

Kuten sanottiinkin jos ihminen, eli nyt mies, pystyy olemaan epärehellinen ja itsekäs jo avioliitossa niin hän pystyy olemaan sitä myös muussakin tilanteessa. 

Et ole ilmeisesti ollut suhteessa jossa olet vielä kiinni toisessa ja haluat nähdä ja selittää asiat hyvinpäin, vaikka toinen tekisi ja puhuisi mitä.

Muuten, mistä voimme tietää miten paljon mies on tänä aikana jo hiljaa turvannut ja tutkinut miten parhaiten hyötyy erosta? En usko, että tuo nykyinen nainen ja suhde on sellainen mitä mies kertoo. Se on vaan Hukassa olevalle kerrottua "totuutta". En usko, että mieskään riskeeraa terveyttään tai muutenkaan on tuollasessa kertomassaan kuviossa mukana. 

Talousasioidensa itsenäinen selvittely on eri asia kuin ruveta tekemään jotain vastoin omaa tahtoaan. Muutenkin on hyväksi Hukassa olevan itsenäistyä, ilman huonoa omaatuntoa. Hän voisi myös saada siitä voimia. Kuten on mieskin itsenäistynyt ja pitää tiukasti kiinni oikeuksistaan.

Siinä ymmärrän hyvin Hukassa olevaa, että miehen kehoitus mennä jonkun muun kanssa ON vastoin omaa tahtoa. Siihen ei pidä mennä. Tms. 

Miten omien asioidensa selvittely voisi edes olla vastoin omaa tahtoa tapahtuvaa? Eikö ne ole juuri henkilökohtaisia asioita? Vaikka ollaankin naimisissa ihmiset ovat silti erillisiä yksilöitä.  Ymmärrän normitilanteessa avoimuuden, mutta nyt ei olla missään normitilanteessa eikä lähelläkään sitä. 

Anteeksi nyt, Maratonparkuja. Mutta omien oikeuksiensa pitäminen ja elämänmahdollisuuksien kartoittaminen ei ole salailua, pelailua tai epärehellistä seläntakana toimimista. 

Ei tietenkään olekaan, en vain ymmärrä sitä, miksi ihmeessä noista pitäisi siis tehdäkään salailua.

Minä en siis osaa nähdä, miksi ihmeessä Hukassa pitäisi nyt käyttää energiaa siihen, että kulkee jossain salaa kyselemässä oikeuksiensa perään ja kartoittelee itselleen elämää, josta ei ole vielä ollenkaan varma, haluaako sitä edes elää.

Minusta olisi paitsi reilua, niin ennen kaikkea tervettä kertoa miehellle, että suhteemme saa minut niin epävarmaksi tulevaisuuden suhteen, että tahdon, että me nyt yhdessä kartoitamme taloudellisen tilanteen ja keskustelemme niistä siinäkin tapauksessa, että avioliitto ei jatku. 

Minun on hyvin vaikea uskoa, että suomalaisella tavallisella keskituloisella tai edes hyvinvoivalla pariskunnalla, jolla on yhteislaina talosta, veneestä tms. materiasta ja pari muksua kasvavassa iässä on ylenmäärin semmoista omaisuutta, jota pimittelemällä voi hyötyä parhaiten erosta. Joten tavallaan tämän korostaminen mielestäni - tai siis ainakin minulle - toisi ainoastaan yhden stressitekijän lisää.

Anteeksi vain, mutta minusta te nyt ehdottelette, että Hukassa ei pitäisi kohdata miestä suoraan missään tilanteessa, vaan hänen ainoa mahdollisuutensa on olla kusena sukassa, ettei vaan kävis mitään. Että vaan ei mies sitä tai että ei vaan mies tätä. Jatkaa siis tätä hankalaa kuviota vielä yhdellä elämän osa-alueella lisää.

T: MaratonParkuja

28 vuotta ja sikana (eppu normaalia)  

Tralalaaaa

Miten omien asioidensa selvittely voisi edes olla vastoin omaa tahtoa tapahtuvaa? 

Myönnän, että kyseessä on varmaan oma yksinkertainen luonteeni, kun vähän ihmettelen, että mikä omien asioiden selvittely?

Jos asiat ovat kuten ne tapaavat olla avioliitossa ilman avioehtoa, ei niitä selviteltäviä asioita oikeastaan ole. Sovittavia sen sijaan onkin runsaasti.

En tiedä, mistä Hukassa saisi selville esimerkiksi sen tiedon, haluaako mies ehkä ostaa veneen itselleen tai Hukassa osuuden talosta. Nämä ovat niitä asioita, jotka konkretisoituvat, kun ero on edessä. Sen vuoksi itse vaatisin keskustelua juuri asianosaisen, en muiden kanssa.

Sen sijaan omaa kantaansa näihin asioihin kannattaa miettiä, eli miten tärkeä itselle vene tai talo on siinä tapauksessa, että niissä ei enää olla perheenä. Oman pään sisäistä työtähän tämä kaikki on mielestäni enemmän kuin jotain vähän mystistäkin "omien asioiden selvittämistä tai kartoittamista".

T: MaratonParkuja

Miten tuollaista miestä voi kohdata suoraan joka on kiero kuin korkkiruuvi? Lisäksi toinen on yliymmärtäjä, kiltti ja kokematon muita miehiä kuin omansa. No joo, mikäs siinä sitten, mies on luistellut, halunnut olla vapaa, luikertelee edelleen tilanteista tarvitsemalla aikaa, annostellee ja sumuttaa mitä kertoo ja nyt sitten Hukassa olevan pitäisi olla suoraselkäinen ja kohdata mies rehellisesti ja suoraan. Eli antaa edelleen miehelle yksipuolista  ymmärrystä. Miltei kuin sahaisi omas oksaansa.

Nyt minä en puolestani ymmärrä logiikkaa. Miten "suora keskustelu" toimii yksipuolisesti? Eikö siihen tarvita kahta suoraa ihmistä? 

Talousasioidensa itsenäinen selvittely on eri asia kuin ruveta tekemään jotain vastoin omaa tahtoaan. Muutenkin on hyväksi Hukassa olevan itsenäistyä, ilman huonoa omaatuntoa. Hän voisi myös saada siitä voimia. Kuten on mieskin itsenäistynyt ja pitää tiukasti kiinni oikeuksistaan.

Edelleen oon maratonparkujan linjoilla. Mitä itsenäistymistä se on että ei suoraan miehen kanssa ala selvittämään niitä talousasioita vaan hissukoi jossain kylillä.

Huonoa omatuntoa tai syyllistämistä ei ole tehty vaan kerrottu mielipiteitä siinä kuin muutkin omista mielipiteistä nähden.

Nyt minä en puolestani ymmärrä logiikkaa. Miten "suora keskustelu" toimii yksipuolisesti? Eikö siihen tarvita kahta suoraa ihmistä? 

Itse asiassa ei. Suoraksi keskusteluksi riittää, että itse kertoo suoraan mitä ajattelee ja haluaa. Jos toinen sitten haluaa siinä keskustelussa sumuttaa, valehdella, jne. niin ei sitä keskustelua miksikään muuta omalta osalta.

Ja siihen omaan osaan nyt kannattaisi mielestäni Hukassa keskittyä, eikä taas alkaa ennakoimaan miehen toimintaa ja perustaa omaa toimintaansa sitten siihen sovitellen.

Joka tapauksessa epäilen, että taloudellinen puoli tuskin tässä nyt on se painavin, kerrotun perusteella. Ne asiat on aika lakimääräisiä joka tapauksessa, eikä niitä tässä kohtaa varmaan kummankaan puolelta oikein voi kamalasti muutella.

T: MaratonParkuja