Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Tekee melkeinpä pahaa lukea tätä Hukassan vastausta, niin paljon hän tulkitsee miehen tekemisiä omista lähtökohdistaan käsin ja jotenkin oudon yliromantisoidusti, miestä edelleen kovasti puolustellen, selitellen ja ymmärtäen. Mistä sitä voi lopulta tietää, mitä toisen päässä liikkuu? Tässä on mielestäni aika suuri vaara aivan virheellisiin oletuksiin, todennäköisesti mies ajattelee aivan eri tavalla.

Mihin mies oikein tarvitsee sitä aikaa? Vakuuttuakseen siitä, että haluaa erota? Ehtiäkseen tutustua ja kiintyä entistä enemmän tähän uuteen naiseen? Hankkiakseen uuden asunnon ja järjestääksen asioita taustalla valmiiksi, jotta on helpompi erota? Kirjoitit itse, että "vaimo elää tunne edellä ja ottaa asiat suurempina kuin ne itselle ovat" kiteyttää hyvin asian ytimen: teidän parisuhde on sinulle paljon tärkeämpi kuin miehelle. Jos se olisi hänellekin tärkeä, hän ei toimisi noin. Hän ei edes kuvittelisi toimivansa noin.

Lainaus ei näköjään toiminut. Edellinen kommentti liittyi tähän Hukassa -nimimerkin tekstiin:

"Luulenpa, että mieheni nimimerkki voisi hyvinkin olla tuo sama Hukassa. Toisaalta rakastaa ja on hyvä olla toisen kanssa, perhe maadoittaa ja rikkonaisen lapsuudenperheen rankkojen kokemusten jälkeen on se elämän ainoa turvallinen perhe, jonka luo kuitenkin aina tulee kaipuu. Ensirakkaus, jota kohtaan tunne ja kipinä ei ole kuollut ja näin ollen ei ole helppo jättää. Kuitenkin kokeilunhaluinen ja jatkuvasti liikkeessä ja touhussa oleva villi luonne on ruvennut ymmärtämään, että elämä on rajallinen. Entä jos vanhempana kaduttaa, että kaikki elämän kokemukset on koettu sen yhden ja ainoan naisen kanssa? Mistä voi tietää sen olevan parasta, jos ei ole mitään vertailupohjaa? Pitää elää ja ottaa kaikki irti vielä kun on elämä elettävänä. Kuitenkin myös perhe-elämä on iso ja tärkeä osa sitä elämää, mutta vapauden kaipuu on suuri ja sekoittaa tunteita. Jos voisi elää sen hurvitteluvaiheen kuitenkaan luopumatta perheestä ja jos vaimokin tekisi niin ja arvostus toista kohtaan kasvaisi sen myötä ja yhteiselo olisi entistä vahvempaa. Vaimo ei kuitenkaan ole innostunut tähän, joten tilanne on kieroutunut ja aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Käytös rikkoo omia arvoja eikä ole helppoa edes itse sietää omaa toimintaansa. Rikkoakko omaa tarvettaan vaiko vaimon? Yhteiskunta ja lähipiiri asettaa omat paineensa. Toisaalta oma tunne sanoo, ettei kaikkea ole järkeä heittää hukkaan hurvittelun takia, toisaalta ympäristön paine sanoo, että tulisi erota eikä toimia väärällä tavalla. Vaimo elää tunne edellä ja ottaa asiat suurempina kuin ne itselle ovat ja haluaa puhua niistä taakse jääneistä hetken huveista kyllästymiseen asti ja luo omia skenaarioitaan. Helpommalla pääsisi kun jättäisi kertomatta, mutta kuitenkin pitäisi pystyä olemaan rehellinen. Rehellisyys satuttaa toisen tunteita, mutta niin myös valehtelu. Hukassa siis sekä mies että vaimo!"

Vierailija kirjoitti:

En nyt ole varma, onko ns. mökkimiehellä ollut aivoinfarkti, mutta semmoisen käsityksen sain. Hyvin on mennyt, jos jo puhuu pitkiä puheluja ja töitä miettii. Mun ystävä sai aivoinfarktin, kun joutui onnettomuuden jälkeen makaamaan pitkän aikaa lepopotilaana. Hän on ammatiltaan psykoterapeutti eikä pystynyt työhönsä pariin vuoteen, koska puhe ja ajattelu ei selkeätä. Ei pystynyt juuri soittelemaan pitkiin aikoihin; laittoi lyhyitä viestejä. Sitten tuon ai:n myötä seurasi kontrolli ja siinä löytyi keuhkosyöpä. Ja ei ole tupakoinut koskaan vaan erittäin terveelliset elämäntavat. Että siinä meni yli kolme vuotta hissun kissun kuntoutuessa. Ja vielä hyväkuntoinen tämä ystäväni, patikoi Alpeilla ahkerasti.

Eli kuulostaa lievältä tämä puheena oleva keissi. Mutta jos liiallinen työ ja stressi taustalla, niin elämäntavat pitäisi uusiksi laittaa. Kaikki eivät usko sitä ja seurauksena voi olla sydämen ongelmat seuraavaksi. Sepelvaltimot

Ei ollut kyse aivoinfarktista. Aivoinfarkti on minulle tuttu asia, eli sisarukseni sai aivoinfarktin alle 50 v:nä. Muistaakseni oli sairaalassa yli 6 viikkoa. Oli siis saanut jo useamman pienen aivoinfarktin (näkyivät vielä pään kuvissa) ja käynyt monta kertaa lääkärissä, kunnes yksi lääkäri otti tosissaan. Sairaalassa päätettiin, että sisarukseni operoidaan aamulla, mutta sinä yönä sitten tuli iso aivoinfarkti ja yöllä operoitiin. Sisaruksellani säilyi puhekyky, mutta kropasta meni toinen puoli ja alkuun ei tiedetty palaako toiminta koskaan. Pitkä kuntoutus oli edessä, mutta Hän voi hyvin.

Silti mökkimiehen täytyy elämäntapoja muuttaa isolla kädellä, elintapojen suhteen kaikella lailla.

28 v yhdessä 

Mieheni suusta nämä sanat ovat suoraan, sillä onhan näistä asioista tässä vuosien aikana ehditty puhua paljon. Eivät siis ole omia oletuksiani, mutta tiedostan toki sen, että olen tietyllä tavalla hyväuskoinen hölmö. Uskon sen mitä haluan uskoa ja sillä suojelen mieltäni. Negatiivisemmat asiat työnnän mieluummin pois mielestäni ja tartun siihen positiivisempaan puoleen. Niin se mieli toimii. Ajattelen myös, että mitä muuta voisin kuin uskoa. Jos hän valehtelee minulle, en voi kaivaa totuutta hänen kurkustaan ulos. Selkeisiin valheisiin en tokikaan usko, mutta tuollainen tunteiden avaaminen uppoaa minuun kyllä täysin. Haluaahan sitä uskoa kaikkea hyvää omasta puolisostaan. Myös eron tullessa haluaisin, että välimme ovat lasten takia lämpimät ja hyvät. Jos lähden sille linjalle, että epäilen kaikkea hänen sanomistaan, katoaa puheyhteys väliltämme täysin ja tilanne muuttuu vihamieliseksi. En halua katkeroitua ja olla täynnä vihaa.

Tiedostan sen, että teksteistäni kuultaa liika ymmärrys miehen tekemisiin. Mutta sitähän tämä on ollut ja siihen ajatukseni ovat paljon keskittyneet lähivuosina. Olen yrittänyt ymmärtää, ymmärtää ja ymmärtää. Koska itse näen asiat eri tavalla, olen tehnyt työtä ymmärtääkseni niitä mieheni näkökulmasta. Hullua ehkä, mutta sitä se on ollut eikä sellaisesta ajatusmallista ole helppo irtautua. Olen elämässäni muutenkin todella kova ymmärtämään toisten näkökulmia, enkä jaksa tuomita muiden tekemisiä. Voin vaikuttaa ainoastaan omaan käytökseeni. Ehkä elämä opettaa minutkin vielä kyynisemmäksi.

- Hukassa

Hukassa,

Huomaatko, että koko teidän suhteenne on kokonaan sinun varassasi? Sen, että sinä ymmärrät ja uskot sen, mitä sinulle annostellaan tietoa? 

Jos lähden sille linjalle, että epäilen kaikkea hänen sanomistaan, katoaa puheyhteys väliltämme täysin ja tilanne muuttuu vihamieliseksi. 

Eli todellakin on kyse vain siitä, mille linjalle sinä lähdet. Mies ei aio polkujaan muuttaa, ei tulla vastaan, ei luopua mistään, ei tehdä mitään muuta kuin sen, mitä haluaa. Ja hän haluaa aika hankalia asioita parisuhdemielessä - jos siis puheitaan uskomme.

Myönnän, että minäkin ihmettelen ennen kaikkea sitä, että sinä hyväksyt sen, että tällä naisella, jota mies tapailee, on aivan tiedetysti muita seksikumppaneita. Se on vakava terveysriski. Sinulle. Miehesi siis riskeeraa terveytesi ja sinut on vakuutettu ajattelemaan, että et voi muuta kuin olla tällä linjalla.

Itse asiassa ei ole ongelma se, että et halua epäillä kaikkea hänen sanomaansa, vaan se, että et usko, mitä hän oikeastaan sanoo.

Hän sanoo rakastavansa sinua, mahdollisesti totta. Hän sanoo haluavansa säilyttää perheen, todennäköisesti totta. 

Mutta kun kuuntelet kaikkea muuta mitä hän sanoo ja ennen kaikkea tekee, yhdistelmä on melkomoinen diili kannaltasi. 

Ei se, että myöntää tosiasiat tarkoita, että on pakko kyynistyä. Itse näen asian päinvastoin: kyynistyisin, jos uskottelisin itselleni asioita ja joutuisin toteamaan, että ne ovatkin olleet valhetta.

Ottaisin huomioon senkin, että mitä todennäköisemmin suhteessanne on nyt kolmas. Hänen tarinansa saattaa poiketa miehesi tarinasta paljonkin ja voi tulla aika, jolloin hän haluaa ja jopa vaatii saada kertoa sen sinulle. Teitä ei enää ole suhteessa kahta, vaan kolme, väittipä miehesi tapailun olevan kuin kevyttä hyvänsä, se silti on tapailua.

Ja miehesi on kertonut, että hän ehdottomasti haluaa jatkaa tätä tapailua. Usko siis, kun miehesi sanoo, että teillä on nyt kolmen, ei kahden suhde.

T: MaratonParkuja

Olen itsekin yliymmärtäjä. Olen yrittänyt opetella kyynisemmäksi, mutta se ilmeisesti on niin syvällä jo lapsuudesta johtuen.Se on hyvä piirre, mutta juuri esimerkiksi parisuhteessa se sokaisee jossain tilanteessa. 

Itse olin rakkaussuhteessa, avoliitossa, jossa nyt jälkeenpäin ajatellen tuolla ymmärtämiselläni myös pehmitin sitä seikkaa itselleni, että siedin miehen käytöstä jota ei olisi pitänyt sietää. Koska en ollut valmis lähtemään. Myös en halunnut, enkä voinut uskoa tiettyjä miehen piirteitä todeksi. Koska hän teki kanssani juuri tuota kuumaa/kylmää. Kun mies toisella kertaa oli ihana ja sanoi rakastavansa, niin tällainen ymmärtäjä vain sitten ymmärsi liikaa ne huonot jututkin. Myös kemia oli meillä vahvaa. 

Kun luen Hukassa kommentteja, niin tutulta nuo miehen toimintaperiaatteet tuntuvat. Mieheni ei tosin ollut noin avoimesti ihastunut tai uskoton muista, mutta oli kovin herkkä naisten ihailulle ja huomiolle. Sitä en osaa sanoa miten olisin suhtautunut jos mies olisi suoraan tunnustanut olleensa seksisuhteessa jonkun muun kanssa. En tänäpäuvänäkään tiedä oliko hän ollut vai vain ihastunut. Emme ole siis enää yhdessä. 

päästänkö irti vai pidänkö kiinni, siinäpä kysymys.

Hukassa on tuonut keskusteluun avoimen suhteen. Tosin heidän suhteessaan vain mies toteuttaa sitä. Se, mikä minua pistää silmään, on se, että avoimia suhteita markkinoidaan (googleta) juuri avoimuuden lisääntymisenä ja keskustelujen syvenemisellä. Nythän tässä Hukassa kertoo juurikin ongelmista hyvin avoimesti. Ja minusta pikemminkin suhde alkaa vääristyä, jos keskustelut painottuvat niin paljon niiden vatkaamiseen. Siis sen, miltä minusta tuntuu toisen suhteet suhteen ulkopuolisiin. Ja miltä sinusta tuntuu, kun minusta tuntuu tältä. Filosofisesti ajateltuna keisarin uudet vaatteet vievät älyttömään vatuloimiseen ja jatkuvaan tunteiden vatkaamiseen ja muka siten kasvamiseen ja kehittymiseen. Sellaista "vapautta" ja "iloa". Itse en jaksaisi tuollaista, vaan ennemmin haluaisin sitä yhdessäolon mielekkyyttä esim. kivojen harrastusten ja elämysten myötä. Ja ennemmin eläisin yksin ja ystävyyksistä nauttien. 

Itse asiassa ei ole ongelma se, että et halua epäillä kaikkea hänen sanomaansa, vaan se, että et usko, mitä hän oikeastaan sanoo.

Kuka tää maratonparkuja on😃 voi hitto että jysähti tämä taas!

Olin minäkin pitkään suhteessa, jossa mies sanoi ihan suoraan asioita, mm. että haluaa olla muidenkin kanssa ja että ei näe meidän suhteella olevan pitkää tulevaisuutta, mutta nyt voidaan olla yhdessä ja minä ymmärsin ja selittelin itselleni tuon mm. siten, että hän ei vielä ole valmis sitoutumaan, koska pelkää läheisyyttä lapsuuden vuoksi ja kaikkea skeidaa, mitä lueskelin itseoppaista ja parisuhdeoppaista.

Olin niin hullun rakastunut, että maalasin mielessäni mustan valkoiseksi. Kun niin halusin olla hänen kanssaan. Nyt jälkeenpäin se tuntuu ihan sairaalta, mutta silloin ajattelin vain että jos ymmärrän tarpeeksi paljon ja pitkään, asiat muuttuu kun hän pääsee yli traumoistaan jne jne.

No jätti mut toisen takia sitten.

Avoimesta suhteesta keskustelua kommentteineen vuodelta 2020. Melkoista säätöä:

"Kun aloitimme mieheni kanssa avoimen suhteen oli molemmilla pinnassa paljon negatiivisia tunteita: mustasukkaisuutta, riittämättömyyden tunnetta, luottamuspulaa jne.

Noista kaikista selvittiin puhumalla ja sopimalla tarkemmin säännöistä. Toisinaan, monen vuoden jälkeenkin, mustasukkaisuus tai riittämättömyyden tunne saattavat nostaa päätään, mutta puhuminen auttaa. Eikä noita tunteita varmasti olisi, jos ei rakastaisi toista.

Sen takia säännöt on tärkeitä. Saako suudella, entä käydä treffeillä, miten ehkäisy, saako yöpyä petikaverin luona, entäs halailu ja muu helliminen, onko suuseksiä vai pelkkää yhdyntää?

Itselleni mustasukkaisuuteen on auttanut se, että tapaan ne ihmiset etukäteen, joiden kanssa mieheni haluaa sänkyyn. Meillä on myös olemassa nk. mustalista eli lista henkilöistä, joiden kanssa ei harrasteta seksiä missään tilanteessa."

https://www.huonoaiti.fi/miten-tottua-avoimeen-suhteeseen/

Hei Hukassa,

miehesi valehtelee, uhriutuu, syyllistää sinua ja luistaa kaikesta vastuusta. Hän polkee sinut jalkoihinsa tehdessään omasta elämästään mukavaa ja jännittävää. Hän ei välitä sinusta tarpeeksi ollakseen puoliso, jonka ansaitset.

Suosittelen, että otat selvää kaikkiin eroon liittyvistä asioista. Sinulla tuntuu olevan vielä toistaiseksi aikaa tehdä suunnitelmat rauhassa valmiiksi. Selvitä mahdolliset asumiskuviot, raha-asiat, omaisuudenjako, turvaverkostot jne. Ota asioista ja oikeuksistasi selvää, ennen kuin olet totaalisesti rikki ja miehelläsi on kokonaan uusi elämä ja puoliso/perhe. Saat mielenrauhaa, kun tiedät että ei tarvitse hypätä tyhjän päälle ja on olemassa vaihtoehtoinen, hyvä elämä ilman miestäsi. Miehesi on jo päättänyt millaista elämää hän haluaa elää. Jossain vaiheessa päätösten teko tulee sinunkin eteesi, joten kannattaa olla valmiina kun se hetki koittaa.

Lue huolella MaratonParkujan kommentit, niissä on kerrottu kaikki oleellinen.

Kaikkea hyvää toivoen

Lumimyrsky

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin yliymmärtäjä. Olen yrittänyt opetella kyynisemmäksi, mutta se ilmeisesti on niin syvällä jo lapsuudesta johtuen.Se on hyvä piirre, mutta juuri esimerkiksi parisuhteessa se sokaisee jossain tilanteessa. 

Itse olin rakkaussuhteessa, avoliitossa, jossa nyt jälkeenpäin ajatellen tuolla ymmärtämiselläni myös pehmitin sitä seikkaa itselleni, että siedin miehen käytöstä jota ei olisi pitänyt sietää. Koska en ollut valmis lähtemään. Myös en halunnut, enkä voinut uskoa tiettyjä miehen piirteitä todeksi. Koska hän teki kanssani juuri tuota kuumaa/kylmää. Kun mies toisella kertaa oli ihana ja sanoi rakastavansa, niin tällainen ymmärtäjä vain sitten ymmärsi liikaa ne huonot jututkin. Myös kemia oli meillä vahvaa. 

Kun luen Hukassa kommentteja, niin tutulta nuo miehen toimintaperiaatteet tuntuvat. Mieheni ei tosin ollut noin avoimesti ihastunut tai uskoton muista, mutta oli kovin herkkä naisten ihailulle ja huomio

Kiitos kommentista. Kuulostaapa tutulta! Miten lopulta suhteenne päättyi? Kyllähän minä itsekin näen nuo Maraton-Parkujan, Lumimyrskyn, Kuurankukan ja muiden viisaiden pointit täysin totena ja tiedän, että itsekin olisin aiemmin ystäviäni neuvonut niin. Miksi siis olenkaan päätynyt tilanteeseen, jossa en löydä itsestäni sitä tarvittavaa voimaa lähteä elämään omaa elämääni. Miten sitä selittääkään itselleen, että myös haastavat ajat kuuluvat elämään ja niistä selvitään yhdessä. Ihmisillä on paljon pahempia murheita, joten eihän tämä oikeastaan ole mitään. Onhan meillä niin paljon hyvää ja yhdessä niin hirveän hauskaa. 

 

Myös eräs perustavanlaatuinen suurta onnellisuutta tuova elementti katoaisi (tai ainakin radikaalisti muuttaisi muotoaan) elämästäni mieheni myötä. Vietämme suuren osan kesästä merellä. Meillä on ihana vene, joka on minulle tärkeämpi kuin koti. Se on paikka, jossa viihdyn parhaiten maailmassa. Meri on aina ollut meitä yhdistävä elementti. Siellä kun katsoo auringonlaskun värejä horisontissa ja pulahtaa uimaan keskellä hiljaisuutta, ei parempaa mielenrauhaa voi saavuttaa. Lähdemme veneilemään aina, kun on vapaa-aikaa. Usein olemme ne ainoat hullut, joiden vene irtoaa rannasta huonommallakin ilmalla. Syksyllä menemme sieltä aamuisin töihin ja kouluun, ihan vaan jotta saamme nauttia illalla mahdollisimman pitkään, eikä tarvitse kiiruhtaa aikaisin kotiin laittamaan lapsia nukkumaan. Keksin asioita, jotta voin käväistä veneellä arkikiireiden lomassa. Vien kukkia tai käyn täydentämässä ruokatarvikkeita seuraavaa reissua varten. Se on pakopaikkani ruuhkavuosien pyöritykselle ja aallot tyynnyttävät mieltäni. Kesälomalla olemme pidemmällä reissulla koko loman; monta viikkoa putkeen. Se on valtavan suuri osa elämääni ja onnellisuuttani ja pelkään sen menettämistä suunnattomasti. Siellä lastenkin kanssa on kiireetöntä ja rentoa yhdessäoloa, jollaista ei muualta löydy. Se täydentää meidän molempien luonteita. Toisaalta veneellä on aina puuhaa ja sen kanssa saa liikuttua paikasta toiseen, joten rauhaton mieheni viihtyy siellä täydellisesti, toisaalta taas minun kotihiiren luonnettani ei jatkuva meneminen rasita, koska koti kulkee tavallaan jatkuvasti mukana. Materiaan ei saisi kiintyä, mutta niinpä vain olen kiintynyt ja suuresti. 

 

- Hukassa

Vierailija kirjoitti:

Iltaa kaikille. Hyvä, että 28 on saanut käytyä hankalaa asiaa jo noin hyvin läpi. Varmasti Mökkimiehelle vaikea paikka. Eiköhän hän sieltä vielä puheliaana luonteena ajan kanssa avaudu.

Mies tosiaan palasi reissultaan myöhään sunnuntaina. Hän tuli hyvillä mielin kotiin ja oli jo loppuvaiheessa ikävöinyt. Itselleni ei ikävä tullut, vaan oli oikein helpottavaa keskittyä viikonloppu muihin asioihin. Viikon erillään nukkuminen teki alun raastavuuden jälkeen lopulta todella hyvää ja sain työstettyä ajatuksiani. Myös miehelleni se oli tehnyt hyvää ja hän sai aikaa ja rauhaa omille ajatuksilleen minun spekulaatioiltani. Minulla olisi tarve puhua ja puhua, kun taas hän tarvitsee tilaa. 

Eilen kävimme hieman tilannettamme läpi ja saimme ihan rakentavan keskustelun aikaan. Molemmat sitä eron vaihtoehtoa ovat miettineet, mutta kuitenkaan kumpikaan ei siihen vielä valmis ole. Mies sanoi, että hänellä on nyt tarve seikkailla, mutta

Sanonpa vaan, että VMP!!!

Sua kyllä vedetään kölin alta ihan urakalla, voi olla että kun miehesi viimeinkin jättää sinut omilla ehdoillaan (on varmaan siirrellyt omaisuutta jo turvaan), niin et selviä siitä loppuelämäsi aikana. Ota nyt aloite ja ala suunnitella elämääsi ilman miestä ja ota ero sinun omilla ehdoillasi. Jos mies pääsee yllättämään, niin jäät pitkäksi aikaa kuin tyhjän päälle kun siitä järkytyksestä et ihan helposti selviä.

Suosittelen että luet tämän ketjun alusta asti niin huomaat mitä sik*ja miehet voivat olla ja miten niillä voi olla jo ero allekirjoitusta vaille suunniteltuna vaikka ovat edelleen samassa sängyssä, uusi muikki muuttaa tilallesi viikon sisällä siitä kun miehesi on saanut sinut kammettua ulos ja omaisuus muilutetaan sinulta piiloon, jopa lapset voidaan viedä. Se mitä miehet sanovat (en halua erota) ja mitä oikeasti ajattelevat ja mitä kulissien takana tapahtuu ovat täysin eri asioita. Jos miehesi pystyy pettämään sinua niin pystyy kyllä halutessaan valehtelemaan saadakseen haluamansa. Sivusuhteesta on ehkä jo päätetty tehdä pääsuhden, on vain muutamaa järjestelyasiaa vaille. Toivon että olen väärässä, mutta toivon myös että jos olen oikeassa, niin olisit tilanteen tullessa ainakin henkisesti valmistautunut asiaan.

Herää jo! Miehesi esittää sinulle hyvää ihmistä ja sumuttaa sinua häikäilemättä pitääkseen sinut aisoissa, hän ei ole se keneksi häntä olet luullut!!!!

Kesälomalla olemme pidemmällä reissulla koko loman; monta viikkoa putkeen. Se on valtavan suuri osa elämääni ja onnellisuuttani ja pelkään sen menettämistä suunnattomasti. Siellä lastenkin kanssa on kiireetöntä ja rentoa yhdessäoloa, jollaista ei muualta löydy. Se täydentää meidän molempien luonteita. Toisaalta veneellä on aina puuhaa ja sen kanssa saa liikuttua paikasta toiseen, joten rauhaton mieheni viihtyy siellä täydellisesti, toisaalta taas minun kotihiiren luonnettani ei jatkuva meneminen rasita, koska koti kulkee tavallaan jatkuvasti mukana. 

Menettämisenpelkosi on ymmärrettävää ja luonnollista. Vene ja siihen liittyvä aika ovat turvapaikkasi, missä voit rentoutua ja olla luottavaisin mielin, että miehesi osallistuu sen ajan elämäänne. 

Varaudu kuitenkin siihen, että jonain kesänä paikallasi saattaa olla joku toinen viettämässä ihania kesäpäiviä miehesi ja mahdollisesti myös lastesi kanssa. 

Voi Hukassa Sinua.

Tilanteesi todella herättää tunteita ja ajatuksia meissä jokaisessa. Joskus kaukaa on helpompi nähdä lähelle. Myötätuntoisena ajattelen kuinka kipeää Sinun tekee lukea näitä tekstejä. Olet todennutkin, että kirjoituksissa täällä on totuuden siemen. 

Kuvailit hyvin tuon rakkaan veneilyn Sinulle, kyseessä on kuitenkin "materiaali". Meillä oli myös vene, kuljimme asuntoautolla paljon ja oli exän suvun mökki, jossa vietimme todella paljon aikaa ympäri vuoden (28 vuotta). Meillä oli intohimona myös exän kanssa sienestäminen. Kaikesta luovuin, mutta muuta sitten tulee tilalle. 

Toivon kovin, että varaudut päästämään irti. Ihan tosissasi alat varautumaan myös eroon, sillä on oikeasti hyvinkin mahdollista että miehesi taustalla jo suunnittelee sitä. 

Hitto vie,

28 v yhdessä 

Lainaus: "Varaudu kuitenkin siihen, että jonain kesänä paikallasi saattaa olla joku toinen viettämässä ihania kesäpäiviä miehesi ja mahdollisesti myös lastesi kanssa."

28 v yhdessä toteaa, että juuri näin. Kuvailin ed.viestissäni, että vene, asuntovaunu ja mökki. Kipeätä teki törmätä ensimmäisiin kuviin, jossa exäni reissasi uuden naisen ja naisen lapsien kanssa vaunulla ja mökillä. Pahinta teki exän nykyisen kuva sosiaalisessa mediassa, jossa seisoivat koirani haudalla ihmettelemässä (sen olisi voinut jättää julkaisematta). 

Jännä huomata, miten eri tavalla ihmiset katsovat Hukassa olevan tilanne riippuen omasta taustasta. En ole ikinä tullut petetyksi, joten en osaa suhtautua niin epäilevästi kuin ehkä sen kokemuksen kanssa voisin suhtautua. Tarkastelen asiaa ennemminkin sen suhteen, mitä itse kukin haluaa. En myöskään osaa suhtautua yhtä tuomitsevasti kuin monet teistä miehen toiveisiin ja käytökseen, vaikkakaan en hyväksy epärehellisyyttä ja sääntöjen rikkomista. Vaikka monet asiat eivät mielestäni ole ok, niin Hukkassa on niihin suostunut, kuten avoimeen suhteeseen ja siihen liittyviin riskeihin. Vaikuttaa siltä, että Hukassa on nyt herännyt siihen, ettei kaikki olekaan ok hänelle, mikä on hieno juttu. Tarkoitus, kun ei ole elää miehen elämää, vaan omaa ja yhteistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ole varma, onko ns. mökkimiehellä ollut aivoinfarkti, mutta semmoisen käsityksen sain. 

Elämäntavat pitäisi uusiksi laittaa. 

Dokaako tai mitä käyttää?

Hei Hukassa.

Olet saanut paljon hyviä kommentteja ja se, mitä MaratonParkuja ja Lumimyrsky ovat todenneet, vastaa pitkälti myös sitä mitä sinulle olisin sanonut.

Lisään vain paria asiaa. Ensinnäkin, perustelet kovasti jäämistäsi sillä, että mies rakastaa sinua ja kipinää välillänne edelleen on. Totuus on valitettavasti kuitenkin se, että miehen käytös puhuu pikemminkin sen puolesta, että romanttinen rakkaus ja kipinä ovat nyt jossain ihan muualla. Rakkautta voi olla vaikka perheen koiraa kohtaan, mutta jos rakastaa toista oikeasti, ei varmasti halua vaarantaa sitä tieten tahtoen heilumalla muualla vaan haluaa sitoutua.

Toiseksi, on erittäin tärkeää, että huolehdit nyt kuntoon sekä taloutesi että terveytesi. Hanki tarvittaessa ulkopuolista apua, mutta pidä huoli siitä, että taloudelliset oikeutesi toteutuvat kun avioero koittaa. Kenen vene lopulta esimerkiksi on? Puhumattakaan muusta omaisuudesta. Onko teillä avioehto? Ja niin edelleen. Pidä myös huolta siitä, että säilyt terveenä ja toimintakykyisenä kaikissa olosuhteissa. Jo lastesikin takia. Mene sukupuolitautitesteihin ja lopeta seksin harrastaminen miehen kanssa. Et todellakaan tiedä, millaisen elinikäisen muiston olet jo mahdollisesti saanut siitä, että hänen on pitänyt "toteuttaa itseään" avioliitossa ettei jäisi elämä elämättä!

Kolmanneksi, nyt sinusta tuntuu siltä, että kaikesta joutuu luopumaan, mutta asia ei ole ollenkaan niin. Veneitä on muillakin ihmisillä ja meri kuuluu kaikille. Avioeron jälkeen on myös hyvin tyypillistä, että asiat, joita pelkäsi kaipaavansa, menettävät merkityksensä. Tilalle tulee uusia asioita. Sellaisia, joita sinä itse oikeasti haluat. Kunhan vain löydät ensin itsesi tuon itsekkään miehesi ajatusten ja tunteiden alta.

MaratonParkuja totesi naulan kantaan sen, mitä itsekin olisin sanonut. Nimittäin jotenkin Hukassa luiskahti taas pohtimaan mitä miehen pään sisällä tapahtuu, ymmärtämään miestä. Se on ajan hukkaa. Neuvoisin pikemminkin pohtimaan mitä sinun omassa päässäsi tapahtuu, mitä sinä itse haluat. Millaista elämää, millaisen parisuhteen. Kuka sinä ylipäätään olet. Voit aloittaa ihan pikkuasioistakin. Mitä haluat syödä ja tehdä tänään.

Kun löydät itsesi, tiedät myös mitä haluat. Kirjoituksistasi paistaa kauas, että et ainakaan tällaista elämää mitä nyt elät.

Voimia!

Kuurankukka

Hukassa on todellakin kertonut mietinnän jälkeen suostuneensa ns. avoimeen suhteeseen. On varmaan vaikeaa herätäkin siihen, ettei se toimikaan, kun on omasta mielestään kasvanut paljon. Yleisesti ottaen molempien pitäisi h a l u t a sitä avointa suhdetta jotta se pysyisi joten kuten balanssissa. Nyt suhde tuntuu olevan solmussa ja oikeasti, kannattaisiko nyt viimein hakea ammattiapua. Yleensähän sitä haetaan liian myöhään. 

28 v yhdessä toteaa, että juuri näin. Kuvailin ed.viestissäni, että vene, asuntovaunu ja mökki. Kipeätä teki törmätä ensimmäisiin kuviin, jossa exäni reissasi uuden naisen ja naisen lapsien kanssa vaunulla ja mökillä. Pahinta teki exän nykyisen kuva sosiaalisessa mediassa, jossa seisoivat koirani haudalla ihmettelemässä (sen olisi voinut jättää julkaisematta). 

Ei herranen aika. Tämä kaveri ei tosiaan lakkaa antamasta. Aina näitä kun luen, ajattelen, että saakeli on se pimpeli pom ja erityinen, todellakin. Ja ihmettelen kyllä naistakin, kun on aika vaikea keksiä, millä houkuttelupuheella minut saataisiin toisen exän lemmikin haudalle. Pyssy ohimolla voisi olla semmoinen.

Hukassa, minä en missään nimessä ajattele, että kaikki miehet aina sitä ja sitä. Mutta noin parisuhteiden dynamiikan kannalta, tai oikeastaan ylipäätään ihmissuhteiden dynamiikan kannalta, jotkut lainalaisuudet tuntuvat olevan totta.

Ja yksi niistä on, että meille annetaan sitä, mitä vaadimme. Eli jos asettuu alisteiseen asemaan, toinen kyllä sen hyväkseen käyttää ja tavallaan, miksi ei? On niin helppo itselleen vakuuttaa, että se, mitä annan toiselle, on hänelle riittävää, sillä eihän hän suhdetta lopetakaan.

Lumimyrskyn lista oli hyvä. Ei eroa tarvitse ottaa per heti, lähteä per heti, jos siihen ei kertakaikkiaan tunnu pystyvänsä. Mutta jonkinlaista varautumista ihan oikeasti kannattaa tehdä. Itse tekisin niin, että sanoisin miehelle suoraan, että haluan tiettyjen asioiden olevan selkeää välillämme ja vaatisin laittamaan ns. paperit kuntoon. Yhteinen näkemys siitä, miten omaisuus jaetaan, lasten huoltajuus, jne.

Jos mies sanoisi, kuten luulen sinun miehesi sanovan, että tämä on kiristystä ja uhkailua, kertoisin, että ei ole. Vaan normaalijärkisen ihmisen normaalijärkistä varautumista, joka täytyy tehdä jo lasten edun vuoksi. Lisäksi saat olla erikoisen tyytyväinen, että teen tämän suoraselkäisesti kanssasi keskustellen, enkä selkäsi takana. 

Sanoisin myös, että jos sinulla on oikeus tässä avioliitossa kokea, että tarvitset toisten kanssa seksiä, minulla on oikeus kokea, että talouteni on kaikissa tilanteissa laillisesti turvattu. Ja kaveri:  se on itse asiassa vähintä, mihin minulla on oikeus.

T: MaratonParkuja