Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Minusta Hukassa on ottanut valtavan harppauksen kirjoittamalla tänne. Se mikä tekstistä välittyy on järjetön määrä sekä tilanteen että omien tunteidensa käsittelyä. Minusta asioiden käsittely on jo osittaista "päästää irti" maailmaa ja tässä tapauksessa se ei välttämättä tarkoita (vielä) kokonaan eroa vaan sitä, että se tunnepuoli kuitenkin viilenee asteittain miestä kohtaan. Minun on vaikea ymmärtää miten ihmeessä Hukassa pystyy tuollaiseen miehensä jakamiseen ja myöskin on pakko todeta "että, tuskin miehesi seikkailut on aiemminkaan olleet ihan niin viattomia kun on antanut ymmärtää" (tämän sanon kokemuksella). Lisäksi vaikuttaa, että uusin seikkailu on nyt saanut kiinnostuksen heräämään isommin, jälkikäteen voin sanoa, että olisi pitänyt itse ymmärtää sellaisesta oudosta ärtyneisyydestä merkit. Meillähän exän kanssa oli seksiä/läheisyyttä loppuun asti. Sen myös voin sanoa, että puolustin eksääni aina ja selittelin kuinka hyvä mies ja isä se oli (Kuurankukan kiusaksi). Minusta Hukassa ei ole avoimessa suhteessa, siinä tarvitaan kaksi sitä haluavaa. Hukassa elää nyt toisen osapuolen halusta jakaen miehen. En moiti, en arvostele, toivon että ymmärrät että ansaitsisit paljon enemmän. Ymmärrän myös että mikään ei ole niin yksinkertaista kun on ollut ihan nuoresta yhdessä ja on ne lapset.

Halaus Sinulle Hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta Hukassa on ottanut valtavan harppauksen kirjoittamalla tänne. Se mikä tekstistä välittyy on järjetön määrä sekä tilanteen että omien tunteidensa käsittelyä. Minusta asioiden käsittely on jo osittaista "päästää irti" maailmaa ja tässä tapauksessa se ei välttämättä tarkoita (vielä) kokonaan eroa vaan sitä, että se tunnepuoli kuitenkin viilenee asteittain miestä kohtaan. Minun on vaikea ymmärtää miten ihmeessä Hukassa pystyy tuollaiseen miehensä jakamiseen ja myöskin on pakko todeta "että, tuskin miehesi seikkailut on aiemminkaan olleet ihan niin viattomia kun on antanut ymmärtää" (tämän sanon kokemuksella). Lisäksi vaikuttaa, että uusin seikkailu on nyt saanut kiinnostuksen heräämään isommin, jälkikäteen voin sanoa, että olisi pitänyt itse ymmärtää sellaisesta oudosta ärtyneisyydestä merkit. Meillähän exän kanssa oli seksiä/läheisyyttä loppuun asti. Sen myös voin sanoa, että puolustin eksääni aina ja selittelin k

Niin ja ylläolevan kirjoitti 28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Lupasin pysyä poissa, mutta haluan lämpimästi kiittää kirjoituksista ja myötätunnosta.

Nyt todella fyysisesti reagoin perskärpäsen kirjoituksiin siitä että mökkimies ei ole ollut tosissaan ja kuinka se minut jätti, lähellä tuo jälkimmäinen toki oli.

Tajuan nyt, että tarvitsen ammattiapua. Pärjäsin "hyvin" erosta 28 yhteisen vuoden jälkeen, mutta nyt ei pää kestä tätä. Kun toista elvytetään vieressäsi, ihmisiä tuli paikalle koko ajan lisää, helikopteria myöten (ei päässyt laskeutumaan). Seisoin nurkassa ja olo oli ihan kummallinen, jotenkin katsoin tilannetta kuin ulkopuolelta. Luulen, että en muista edes kaikkea. Mökkimies operoitiin sairaalassa pariin kertaan. Nyt näyttää niin hyvältä kuin tilanteeseen nähden voi näyttää, mutta joku shokkitila alkaa laskeutumaan nyt päälleni. Pelko, kokoaikainen pelko puristaa ja viha, olen ihan helvetin vihainen. Ja taas se hassu tunne, että ei kestä muiden ihmisten iloisia vies

Voi "28", en enää oikein tiedä, mitä sanoa.

Olen niin pahoillani tilanteesta. Toivon sydämestäni, että Mökkimies toipuu ja saatte vielä elämänne järjestykseen, vaikka sitten uudessa muodossa. Teillä on toisenne. Se on iso apu ja toipilaalle elämänhalua lisäävä tekijä ja toipumisen nopeuttaja. Mutta Sinä olet nyt shokissa, ymmärrettävistä syistä. Tarvitset kriisiapua. Sinun on saatava sanoittaa ja purkaa kokemuksesi, aatoksesti ja tunteesi vielä useaan kertaan ammatti-ihmiselle ja saatava tukea. Jos et tiedä mistä hakea apua, aloita vaikka soittamalla MIELI ry:n kriisipuhelimeen (numero on 09-25250111). Sinne voi soittaa anonyyminä eikä puhelusta veloiteta. Puhelimessa vastaavat kriisityöntekijät ja koulutetut vapaaehtoiset. Sieltä varmasti osataan myös neuvoa eteenpäin.

Sinä ja Mökkimies olette ajatuksissani. Voimia, luottoa ja uskoa tulevaan!

ISOISO HALI <3 <3 <3

Surullista luettavaa, kun luottamus on kaiken pohja.

"Valheet satuttavat. Mies kertoo rakastavansa minua syvästi eikä halua erota. Kaipaa vain vähän omaa tilaa. Tiedostan toki, että sekin saattaa olla valhetta. Usein kuitenkin vaistoan valheet todella taitavasti enkä sinisilmäisesti usko enää hänen juttujaan." (hukassa)

Ei ole tervettä tuommoinen. Itse olen nuorempana ollut epäluotettavassa suhteessa ja kyllä se nakertaa ja sairastuttaa. Se, että en voisi uskoa kumppanini puheita, veisi minut kyllä hakemaan apua. Niin kuin veikin silloin aikoinaan ja sain niin asiantuntevaa näkemystä, että ymmärsin ja uskoin, ettei hiekalle voi rakentaa. 

Toinen mikä mietityttää tuossa, on se, että hyvin nuorena (mopoiässä) aloitetut suhteet: kummankaan persoonallisuus ei ole vielä kehittynyt täysin. Ja jos kasvetaan eri juttuihin ja arvoihin ym. niin sitä kannattaa rehellisesti miettiä. Kaikkihan me muutumme elämämme aikana ja tarpeetkin muuttuvat. Ja että pso sanoo, että tee minut mustasukkaiseksi, niin joo, todella kypsymätöntä. Ap:lla olisi mukava elämä, kun vuoroviikoin olisivat lapset. Mies ei ehkä halua, koska nyt saa kaiken. 

Luin tuon Hukassa kertomat ja sen perusteella tulee kyllä hyvin manipuloiva kuva miehestä. Mies tietää oikeat mittasuhteet, joiden mukaan H uskoo liioittelevansa asioita. Mies joutuu salaamaan siksi ja valehtelemaan Hukalle. Hukka on perinyt. Perussettiä, että vaimona varmasti sitoutunut, joka tekee kaikkensa rakkauden takia. Ja lasten. Ja ydinperheen. Ja esikoisen, joka saattaisi romahtaa erosta. Eli ketjussa menee. mies perheen päänä ja järkenä näkee ja tietää Hukan paremmin kuin tämä itse. Ja Hukka tietää lastensa jo etukäteen niin huolehtivana äitinä. Sellaiset uskomukset on nyt vallalla ja niitä ei saata kyseenalaistaa. Pidetään pakka kasassa. 

28, aikamoisia uutisia. Toivon, että kaikki kääntyy parhain päin. Mökkimies on varmasti parhaassa mahdollisessa hoidossa. Tuo on varmasti valtava shokki myös sinulle ja on hyvä, että saat kriisiapua.

Meille kaikille tämä on hyvä opetus siitä, että elämä on rajallinen. Siksi kannattaa miettiä, millaista elämää haluaa elää.

Toivotan usein viesteissäni voimaa ja valoa. Tuli mieleeni sellainen, että yksi mikä saattaa pitää kiinni tuhoisissa tilanteissa, on harhainen käsitys siitä, että voima tulee jotenkin siitä ukkoreppanasta vieressä, joka on niin heikko, että hakee huomiota sieltä sun täältä pönkittääkseen haurasta itsetuntoaan. Ei naiset, tämäkin ketju osoittaa, että voima on teissä itsessänne, sisällänne. Miettikää miten vaikeista tilanteista elämässänne olette aikaisemmin selvinneet ja mitä kaikkea muuta tehneet. Esimerkiksi kasvattaneet hienoja lapsia.

Parisuhteen kuuluu mielestäni olla sellainen, että siitä saa molemmat voimaa. Tämä pätee kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin.

Hukassa sisällä on nyt käynnistynyt prosessi ja uskon, että paluuta vanhaan ei enää ole. 

Osuipa silmiini mietelause, jossa todetaan, että nainen on lähdössä kun hän vaikenee. Hän yritti aikaisemmin kertoa mitä halusi, mutta sinä et kuunnellut.

Voimaa ja valoa kaikille.

Kuurankukka

Moi 28

Viesteillämme haluamme tukea Sua ja myötäelää. Sinnittele Sisko. Tuli vaan mieleen, miten poikasi voi? Hänhän on ollut Mökkimiehen kanssa työreissuilla ja muutenkin tekemisissä.

Pärjäilyä sinne

Kukaton Tuumis

Ei se tilanne tuosta parane olin samassa tilanteessa sinun kanssa, vaimoni hoki samaa noin vuoden verran kunnes ilmoitti käyvänsä katsomassa vuokrakämppää kaverillensa kaverinsa kanssa mutta se olikin häntä itseään varten. Jotenkin itse toivoin että tilanne paranisi mutta eipä parantunut ja kun vihdoin saatiin ns. lusikat jakoon niin tajusin miten paskamainen tilanne todellakin oli. Nyt asiat hyvin ja onneksi lähti.  

Kiitos jälleen tuesta ja myötätunnosta. Täällä pärjäillään, eilinen oli itkuinen päivä, mutta sitten kävin puolentoista tunnin kävelylenkillä ja oloa helpotti pari pitkää puhelua mökkimiehen kanssa. Mökkimies esittää reipasta, mutta selkeästi hieman jäätynyt. Koko loppuvuoden suunnitelmat meni uusiksi niin työrintamalla kuin meidän unelmaloman kanssa ja se on mökkimiehelle nyt erityisen vaikeata. Tässä on nyt moneen asiaan sopeuduttava molempien. Itselläni on nyt päällimmäisenä se menettämisen pelko, kaikki tapahtui niin ykskaks. Mä vihaan marraskuuta, kaikki isot pahat asiat tapahtunut marraskuussa, exän salakämpän paljastuminen ja samalla lopullisesti erilleen muutto ja nyt tämä mökkimiehen tilanne. Minua on ahdistanut kovasti myös joulut eron jälkeen ja olin nyt todella huojentunut siitä tulevasta yhteisestä unelmien lomasta. Nyt pitäisi yrittää saada matkavakuutuksesta jotain takasin, en ole varma saanko ja yrittää sopia työnantajan kanssa saisinko siirtää osan lomista ....

Silti kaikki nuo on toissijaisia asioita, tärkeintä on, että mökkimies selvisi ja selviää .... tilastot on pelottavia asioita. 

Tämä nyt oli tällainen turha höpötys, minä pärjään ja yritän sopeutua uuteen tilanteeseen.

Jatkan töitä, hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

28 v yhdessä 

Kuurankukka kirjoitti:

Parisuhteen kuuluu mielestäni olla sellainen, että siitä saa molemmat voimaa. Tämä pätee kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin.

Hukassa sisällä on nyt käynnistynyt prosessi ja uskon, että paluuta vanhaan ei enää ole. 

Molemmista olen 100% samaa mieltä.

Pitkässä parisuhteessa tulee varmasti erilaisia kausia ja hetkittäin voi tulla tilanteita, että toinen joutuu kannattelemaan toista enempi, mutta kaikissa suhteen käänteissä luottamus ja vastavuoroisuus pitäisi olla itsestäänselvää. Kyllä se parisuhdetta syö jos vain toinen "joutuu" tekemään kompromisseja kokoajan. 

Olen samaa mieltä, että Hukassa on herännyt ja paluuta ei vanhaan ole. Hukassa elää arkea, mutta sisällä käy kauhea kuhina.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Minusta Hukassa on ottanut valtavan harppauksen kirjoittamalla tänne. Se mikä tekstistä välittyy on järjetön määrä sekä tilanteen että omien tunteidensa käsittelyä. Minusta asioiden käsittely on jo osittaista "päästää irti" maailmaa ja tässä tapauksessa se ei välttämättä tarkoita (vielä) kokonaan eroa vaan sitä, että se tunnepuoli kuitenkin viilenee asteittain miestä kohtaan. Minun on vaikea ymmärtää miten ihmeessä Hukassa pystyy tuollaiseen miehensä jakamiseen ja myöskin on pakko todeta "että, tuskin miehesi seikkailut on aiemminkaan olleet ihan niin viattomia kun on antanut ymmärtää" (tämän sanon kokemuksella). Lisäksi vaikuttaa, että uusin seikkailu on nyt saanut kiinnostuksen heräämään isommin, jälkikäteen voin sanoa, että olisi pitänyt itse ymmärtää sellaisesta oudosta ärtyneisyydestä merkit. Meillähän exän kanssa oli seksiä/läheisyyttä loppuun asti. Sen myös voin sanoa, että puolustin eksääni aina ja selittelin k

          Jos toinen on jonkun muun kanssa ja haluaa jakaa itsensä kahden naisen kanssa niin se on kyllä vastaan maailmankaikkeuden lakeja. Kannattaa päästää irti eikä roikkua      suhteessa, joka ei tyydytä kumpaakaan. Irtipäästäminen on yksi henkimaailman laki ja se vapauttaa molemmat uuteen elämään.  Takertuminen on väärin energeettisesti, lapset myös vaistovat ja saavat sairaan parisuhteen mallin. 

Sorry mielipiteestäni, mutta näin sen koen.

Tänään juuri Hesarissa psykologi kirjoittaa, että on hyvä tavoite olla pitkittämättä eroa.

Kuurankukka

Ottamatta kantaa yksittäisen ihmisen elämään, niin eihän kaikille sovi yksi ja sama tapa elää. Ei kaikkien ole tarkoitus olla "perinteisessä" parisuhteessa tai edes parisuhteessa ollenkaan. Vaikka olisikin perinteisessä parisuhteessa, niin eihän siinäkään kaikilla ole samoja rajoja, toiveita ja tarpeita. Uteliaisuuttani kysyn, kuinka moni on oikeasti miettinyt, mitä kukin toivoo parisuhteelta tai toivooko edes sitä. Vaikka olisi asioita miettinyt, niin ne myös muuttuvat vuosien myötä, mikä kertoo siitä, ettei ole yhtä ja ainoaa tapaa olla parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

      Jos toinen on jonkun muun kanssa ja haluaa jakaa itsensä kahden naisen kanssa niin se on kyllä vastaan maailmankaikkeuden lakeja. Kannattaa päästää irti eikä roikkua      suhteessa, joka ei tyydytä kumpaakaan. Irtipäästäminen on yksi henkimaailman laki ja se vapauttaa molemmat uuteen elämään.  Takertuminen on väärin energeettisesti, lapset myös vaistovat ja saavat sairaan parisuhteen mallin. 

Sorry mielipiteestäni, mutta näin sen koen.

Minä koen ihan samoin. Tuo on perustavanlaatuinen ja tärkeä huomio, että kumpikaan ei tosiaan ole tyytyväinen suhteessa. Ei mies, joka hakee elämäänsä parempia kicksejä muualta, eikä Hukassa, joka ei pidä siitä mitä mies touhuaa. Kumpikaan ei silti vielä ole uskaltanut tehdä irtiottoa vaan roikkuu vanhassa. Mielenkiintoista olisi tietää, miten miehen viikonloppureissu vanhojen kaverien kanssa meni, mitä siellä tapahtui ja mitkä ovat nyt vibat kotona.

Vierailija kirjoitti:

Tänään juuri Hesarissa psykologi kirjoittaa, että on hyvä tavoite olla pitkittämättä eroa.

Kuurankukka

Niinhän se on. Kun oma eroni oli vihdoin vireillä ja järjestelin asioitani uuteen suuntaan, tunsin voivani taas alkaa hengittää vapaasti ja olla oma itseni. Kiroilin ainoastaan sitä, miksi en pistänyt asioita liikkeelle jo paljon, paljon aiemmin, vaikka käsitin ettei liitto tulisi kestämään loppuelämäämme. En kai vaan uskaltanut. Ja paljonhan siinä tietenkin oli vaivaa järjestellä uusiksi asumiset, omaisuudet ym kuviot, mutta lopputuloksena saavutettu vapaus oli ehdottomasti sen arvoista. Iso muutos elämässä oli todella iso muutos parempaan.

Kyllä täällä jotkut aika satuja kertovat,  hihihiii

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa yksittäisen ihmisen elämään, niin eihän kaikille sovi yksi ja sama tapa elää. Ei kaikkien ole tarkoitus olla "perinteisessä" parisuhteessa tai edes parisuhteessa ollenkaan. Vaikka olisikin perinteisessä parisuhteessa, niin eihän siinäkään kaikilla ole samoja rajoja, toiveita ja tarpeita. Uteliaisuuttani kysyn, kuinka moni on oikeasti miettinyt, mitä kukin toivoo parisuhteelta tai toivooko edes sitä. Vaikka olisi asioita miettinyt, niin ne myös muuttuvat vuosien myötä, mikä kertoo siitä, ettei ole yhtä ja ainoaa tapaa olla parisuhteessa. 

Joku voi haluta kiihkeästi. 

Asunnon. Rahaa. Olutta. Viiniä. Baaripistäytymisiä. Ruokaostosten maksajaa (pankkikorttia). Laskujen maksajaa. Auton katsastusmaksujen hoitajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa yksittäisen ihmisen elämään, niin eihän kaikille sovi yksi ja sama tapa elää. Ei kaikkien ole tarkoitus olla "perinteisessä" parisuhteessa tai edes parisuhteessa ollenkaan. Vaikka olisikin perinteisessä parisuhteessa, niin eihän siinäkään kaikilla ole samoja rajoja, toiveita ja tarpeita. Uteliaisuuttani kysyn, kuinka moni on oikeasti miettinyt, mitä kukin toivoo parisuhteelta tai toivooko edes sitä. Vaikka olisi asioita miettinyt, niin ne myös muuttuvat vuosien myötä, mikä kertoo siitä, ettei ole yhtä ja ainoaa tapaa olla parisuhteessa. 

Mutta siinähän se onkin. Kun nykyään ei ole pakko ahtautua muottiin, joka ei itselle sovi, niin tuntuu aivan oudolta, että jotkut nähtävästi vahvasti omia halujaan vastaan siihen tunkevat. Eivätkä lähde siinäkään tapauksessa, että toinen jo suoraan sanoo, että ero käy kyllä, kunhan puhut totta ja teet sen päätöksen.

Voi 28 v miten ikäviä uutisia! Nämä yhden tapaukset saisivat kyllä pysyä ketjusta pois tirisemästä vihaansa, sillä jos luulevat muiden heitä jotain tarkkanäköisinä älykköinä pitävän, erehtyvät. Inhottaa oikein, miten ilkeä pitää olla ja sitä paitsi täysin itsehillintäkyvytön, kun ei vaan pysty olemaan tätä ketjua klikkaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Seksiä on edelleen.

Mies ei halua että asiaa kerrotaan vielä kenellekkään. Kaikista vähiten lapsille.

On omilla reissuillaan, ja työreissuilla. Lomaa ei pidä meidän muiden kanssa. Kuulema siinäkin syy minussa, että vuosi vuodelta siirtänyt enemmän lomiaan syksyyn (metsästys...)

Minä toivon niin kovin asioiden korjaantuvan, etten pysty siirtymään toiseen huoneeseen. Heikko mikä heikko.

10% mielestä vaan ok harrastaa seksiä jos ollaan päätetty erota, mutta asutaan saman katon alla vielä. On siis normaalimpaa harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa? Mun mielestä tossa ei oo mitään pahaa jos molemmille ok :D

Minäkin ihmettelen, miksi jotkut eivät ymmärrä että ihmisille oikeasti tapahtuu kamalia asioita, kaikki ei ole trollausta. Osoittaa elämänkokemuksen puutostautia. Menetin oman puolisoni  äkillisesti noin vuosi sitten, kuolema tuli ihan yhtäkkiä. Samoin olen menettänyt myös muita läheisiä äkilliseen sairaskohtaukseen tai syöpäsairauteen ennen ns. vanhuusikää. Nykyihminen pyrkii hallitsemaan ja luulee, että voi kontrolloida elämäänsä, mutta on hyvä tiedostaa että vaikka kuinka terveellisesti elää  tai yrittää estää kuolemaansa sananmukaisesti vaikka  juoksemalla tai hiihtämällä  (kuolemaa pakoon)  ihmisiä edelleen sairastuu ja kuolee kaikesta kontrolloinnista/elintavoista huolimatta.

28 v yhdessä, voimia Sinulle ja voimia ennenkaikkea siihen toipumisvaiheeseen, vaikka Mökkimies nyt onneksi  selvisi ,mutta teillä on vielä toipumisen matka kuljettavana.Siihen menee aikaa mutta te selviätte kyllä.  Sokkireaktiohan siitä siltikin seuraa, sitä ei voi välttää ja se on myös oman itsensä selviytymisen kannalta normaalia, joka kuuluukin tulla. Me ihmiset reagoimme siihen monin tavoin, itselleni siihen kuului se, ettei pystynyt syömään mitään ja oksennutti useampi viikko. Minä menetin elämänkumppanini lopullisesti, hän oli myös paras ystäväni ja sielunkumppanini ja menetys oli sanoinkuvaamaton. Surua tunnen joka päivä edelleen, mutta elämä jatkuu. Se jatkuu koska tiedän että Hän olisi toivonut niin. Jokaisella meistä on tämä ainutkertainen elämä elettävänä, eli tähän mottoni (ja edesmenneen puolisoni motto myös)  "eläkää niin kauan kuin olette elossa" .-Leski