Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Iltaa kaikille. Hyvä, että 28 on saanut käytyä hankalaa asiaa jo noin hyvin läpi. Varmasti Mökkimiehelle vaikea paikka. Eiköhän hän sieltä vielä puheliaana luonteena ajan kanssa avaudu.

Mies tosiaan palasi reissultaan myöhään sunnuntaina. Hän tuli hyvillä mielin kotiin ja oli jo loppuvaiheessa ikävöinyt. Itselleni ei ikävä tullut, vaan oli oikein helpottavaa keskittyä viikonloppu muihin asioihin. Viikon erillään nukkuminen teki alun raastavuuden jälkeen lopulta todella hyvää ja sain työstettyä ajatuksiani. Myös miehelleni se oli tehnyt hyvää ja hän sai aikaa ja rauhaa omille ajatuksilleen minun spekulaatioiltani. Minulla olisi tarve puhua ja puhua, kun taas hän tarvitsee tilaa. 

Eilen kävimme hieman tilannettamme läpi ja saimme ihan rakentavan keskustelun aikaan. Molemmat sitä eron vaihtoehtoa ovat miettineet, mutta kuitenkaan kumpikaan ei siihen vielä valmis ole. Mies sanoi, että hänellä on nyt tarve seikkailla, mutta mitään vakavaa hän ei halua, vaan rakkaus minua kohtaan on syvää eikä hän haluaisi rikkoa yhteistä elämäämme. Samalla hän ei haluaisi loukata minua ja tämän vuoksi hänen on vaikea olla minulle rehellinen, koska ei kestä katsoa kipuiluani. Koska minulla ei tällaista seikkailun tarvetta ole, kokee hän olevansa loukussa ja tekevänsä väärin ja tästä johtuen miettii toisinaan eroa. Taas kun yhteistä kivaa aikaa on, ajatus tuntuukin väärältä.

Itse kerroin, että hänen käytöksensä minua kohtaan on ollut todella väärin ja saanut minut voimaan äärimmäisen huonosti. Kerroin, että etäisyys on selkiyttänyt ajatuksiani ja se mitä näen, ei ole kaunista. Eron vaihtoehto on minunkin mieleni vallannut eri tavoin kuin ennen. Sanoin, että minun on tiedettävä missä mennään tämän syksyn uuden kuvion suhteen, jotta voin tehdä ajatustyötäni realistiselta pohjalta. Hän kertoi avaavansa tilanteen minulle kyllä, mutta tarvitsevansa aikaa. Hän kertoi tilanteen olevan friends with benefits -tyyppinen ja sen olevan molemmille ainoastaan hetken keveää hauskanpitoa. Nainen tapailee kuulemma muitakin miehiä. Hänen on vaikea puhua siitä, koska mitään tämän tyyppistä ei koskaan aikaisemmin ole ollut ja tietää sen loukkaavan minua. Hän myös mieltää asian niin, että minun olisi helpompi käsitellä se kun se on jo mennyt ja vanha juttu, josta ei enää olisi mitään stressin aihetta ja siksi olisi halunnut, että saan sen tietooni vasta myöhemmin. Näin hän on toiminut aiemminkin keveämpien juttujen, esimerkiksi pussailun kanssa. Ei ole kertonut siitä heti tuoreeltaan, vaan vasta hieman myöhemmin. Hän siis pyysi minulta aikaa, minä häneltä rehellisyyttä. 

 

jatkan seuraavassa viestissä

- Hukassa

 

Hukassa jatkaa

Sekava soppa todella! Olen tämän viiden vuoden aikana avannut silmäni ihmisten häikäilemättömyydelle ja huomannut, että pettäminen on todella yleistä. Sitä tapahtuu valtavan paljon ainakin omassa ikäluokassani ja se varmasti on yksi syy siihen, miksi olen yrittänyt avartaa ajatusmaailmaani ja sopeutua tähän tilanteeseemme. Toisaalta arvostan sitä, että mies on pystynyt tätä tarvettaan avaamaan minulle, vaikka se on hyvin kyseenalainen ja etenkin silloin viisi vuotta sitten asenteeni sitä kohtaan oli todella tuomitseva. Mielummin haluaisin, että asiat tapahtuvat yhteisymmärryksessä ja minulla säilyy vapaus valita ja lähteä. Olen tavallaan itse vastuussa siitä, jos kärvistelen tässä enkä saa lähdettyä. Se on oma valintani, vaikka olisikin järjetön. Koen siis säilyttäväni jonkinlaisen hallinnan elämääni. Jos taas asiat tapahtuisivat selkäni takana, eläisin valheellisesti onnellista perhe-elämää.

Koska molemmat huomasimme, että voimme paremmin kun emme käytä kahdenkeskistä aikaamme asian puimiseen (tai siis siihen, että minä puin sitä), sovimme nyt niin, että otamme happea ja elämme normaalia elämäämme. Kerran viikossa varaamme yhden illan keskustelulle, jolloin käymme ajatuksiamme ja aihetta läpi ja muuten siitä ei puhuta mitään, ellei tule jotain akuuttia. Testataan tätä ja toivotaan, että sen myötä saamme ajatuksiamme järjestykseen ja hieman keveämmän mielen. Nyt tilanne siis seestynyt. Tyyntä myrskyn edellä ehkä. Aika näyttää.

 

Pelottavan nopeasti se etäisyyden myötä tullut kylmähermoisempi asenne karisee pois siinä toisen kainalossa. Meillä se menee hieman päinvastoin. Minä olen sellainen, että mitä enemmän saan läheisyyttä, sitä enemmän sitä kaipaan. Toisaalta mitä etäämmällä olen, sen helpompaa se on ja kaipaan toista aina vähemmän. Toki kyse on meidän kohdallamme vain viikon tai kahden erossaolosta. Miehelläni taas halipula kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauemmin olemme etäällä. Tässäkin siis olemme erilaisia.

En ehdi nyt oikolukea vuodatustani, mutta toivottavasti siitä saa jotain selkoa!

Voi muru, 'hukassa'

Mutkia on matkassa Sinulla, mutta myös puolisollasi. Nuorina yhteisolon aloititte, tottakai ootte kasvaneet ajan myötä. Nyt tarttis vaan päättää, miten jatkatte eteen päin, molemmille sopivalle tavalla. Mitä luulet? Mitä puolisosi olisi täällä palstalla kirjoittanut omasta elostaan, siis oman versionsa teidän tarinasta?

Mieti rakas ihminen, mihin jaksat, mihin kykenet? Mikä on tulevaisuus?

Kukaton Tuumis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tässä on nyt aikaa sulattaa tätä kaikkea hetken ennen pyhiä ja yrittää hyväksyä myös tämä sisäinen pelko.

Näinhän se on. Toisaalta voi nyt ajatella, että ne kaikki tunteet on nyt taas koettu = tulipahan taas selväksi, mikä on tärkeää ja sikäli myös, miten eteenpäin, eli ainakin on taattua, että ihan pieni juttu ei teidän suhdetta heilauta. Niin monen harmiksi täällä🤣

Minä ymmärrän täysin, että Mökkimies pyrkii edes jonkinlaisiin töihin heti kun vähänkään pystyy. Niin olen itse isojen asioiden kohdalla tehnyt myös. Voi olla, että se ei ole järkevää, mutta itselleni myös työ on ollut arjen pyörimisen selkäranka, antaa muuta ajateltavaa ja tuo rytmiä. Jos jäisin kokonaan oman pääni sisään ilman ulkopuolisia virikkeitä, tulisin hulluksi, kun vaan kelaisin synkkiä skenaarioita. 

Lisäksi niin paljon kun tukea rakkaista onkin j

Kyllä minä hyvin ymmärrän mökkimiehen tarpeen tehdä töitä tässäkin tilanteessa, se on todellakin niin iso kuva Hänen elämää ja ne kaikki ihmiset työkuvioissa tärkeitä. Kun nyt vähän tiettyjä asioita jarruttaisi, mutta katsellaan. 

Ihmiset tahtovat hyvää, mutta juuri tuo, että esim. lähellä kuolemaa käynyt helposti "joutuu" lohduttajaksi ja uudestaan ja uudestaan käymään läpi ne samat jutut. Oma pää niitä varmaan käsittelee, mutta sitten haluaisi ajatella muutakin. Tämän koin myös eroni aikoihin kun ystävättäreni joka oli se lähin tuki, niin aina tavatessani niin hirveästi kyseli ja sanoinkin aina, että on niin ihana kuulla Hänen juttujansa, että en jaksaisi puhua omista suruistani, että niitä tulee pyöritettyä päässä koko ajan.

Luultavasti saan siirrettyä vain kolme päivää pois, eli pitämättömät kesälomat pitää pitää. Kolme päivää olisi mennyt talvilomaa.

28 v yhdessä 

Eikös niitä pitämättömiä kesälomapäiviä voisi ottaa rahana?

Jos taas asiat tapahtuisivat selkäni takana, eläisin valheellisesti onnellista perhe-elämää.

Niin, mutta tätähän nyt et voi tietää, todella, siis mitä selkäsi takana tapahtuu, kun miehesi on päättänyt annostella tietoa sitä mukaa, mitä päättelee sinun kestävän/tarvitsevan/ansaitsevan.

Hänellä on todella ylimielisen holhoava asenne tilanteeseen nyt. Hän toki kertoo selkeästi, mitä haluaa - huom! haluaa, ei tarvitse! - ja antaa ikään kuin ymmärtää, että nämä ovat ehdottomat reunaehdot, hänen haluamansa asiat ja nyt on enää kyse siitä, miten muu elämä sovitetaan niiden ympärille. Keskusteluahan ei edes käydä siitä, miksi hän kokee, että nämä FWB-suhteet ovat olennaisia ja tärkeitä perheelliselle miehelle. 

Sinälläänhän kuitenkin asia on hyvin selkeä, ei lainkaan monimutkainen. Miehesi haluaa avoimen liiton ja sinä et. Seksuaalisuuttaan ei voi valita, eli tuossa suhteessa jompikumpi joustaa. Mutta hyvä olisi miehenkin nyt hetki miettiä, että vaikka hän uhriutuukin loukussa olevaksi, sinä tosiasiassa jo joustat. Ja aika paljon!

Lisäksi en itse todellakaan kestäisi ajatusta, että mies käy jossain, missä käy muitakin miehiä! Ei kondomi suojaa kaikelta! Jos sitä siis toivottavasti käytetään. Mutta vaikka mitkään tauditkaan eivät olisi kuvassa, pelkkä mielikuva on itselleni kamala. Olen varmaan sitten tiukkis ja nipo:-(

Sori kovat sanat, mutta tarinasi menee tunteisiin, en tarkoita pahaa kuitenkaan!

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Voi muru, 'hukassa'

Mutkia on matkassa Sinulla, mutta myös puolisollasi. Nuorina yhteisolon aloititte, tottakai ootte kasvaneet ajan myötä. Nyt tarttis vaan päättää, miten jatkatte eteen päin, molemmille sopivalle tavalla. Mitä luulet? Mitä puolisosi olisi täällä palstalla kirjoittanut omasta elostaan, siis oman versionsa teidän tarinasta?

Mieti rakas ihminen, mihin jaksat, mihin kykenet? Mikä on tulevaisuus?

Kukaton Tuumis

 

Kiitos Tuumis tästä ja monista muista viesteistäsi! Luulenpa, että mieheni nimimerkki voisi hyvinkin olla tuo sama Hukassa. Toisaalta rakastaa ja on hyvä olla toisen kanssa, perhe maadoittaa ja rikkonaisen lapsuudenperheen rankkojen kokemusten jälkeen on se elämän ainoa turvallinen perhe, jonka luo kuitenkin aina tulee kaipuu. Ensirakkaus, jota kohtaan tunne ja kipinä ei ole kuollut ja näin ollen ei ole helppo jättää. Kuitenkin kokeilunhaluinen ja jatkuvasti liikkeessä ja touhussa oleva villi luonne on ruvennut ymmärtämään, että elämä on rajallinen. Entä jos vanhempana kaduttaa, että kaikki elämän kokemukset on koettu sen yhden ja ainoan naisen kanssa? Mistä voi tietää sen olevan parasta, jos ei ole mitään vertailupohjaa? Pitää elää ja ottaa kaikki irti vielä kun on elämä elettävänä. Kuitenkin myös perhe-elämä on iso ja tärkeä osa sitä elämää, mutta vapauden kaipuu on suuri ja sekoittaa tunteita. Jos voisi elää sen hurvitteluvaiheen kuitenkaan luopumatta perheestä ja jos vaimokin tekisi niin ja arvostus toista kohtaan kasvaisi sen myötä ja yhteiselo olisi entistä vahvempaa. Vaimo ei kuitenkaan ole innostunut tähän, joten tilanne on kieroutunut ja aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Käytös rikkoo omia arvoja eikä ole helppoa edes itse sietää omaa toimintaansa. Rikkoakko omaa tarvettaan vaiko vaimon? Yhteiskunta ja lähipiiri asettaa omat paineensa. Toisaalta oma tunne sanoo, ettei kaikkea ole järkeä heittää hukkaan hurvittelun takia, toisaalta ympäristön paine sanoo, että tulisi erota eikä toimia väärällä tavalla. Vaimo elää tunne edellä ja ottaa asiat suurempina kuin ne itselle ovat ja haluaa puhua niistä taakse jääneistä hetken huveista kyllästymiseen asti ja luo omia skenaarioitaan. Helpommalla pääsisi kun jättäisi kertomatta, mutta kuitenkin pitäisi pystyä olemaan rehellinen. Rehellisyys satuttaa toisen tunteita, mutta niin myös valehtelu. Hukassa siis sekä mies että vaimo!

- Hukassa

Vierailija kirjoitti:

Jos taas asiat tapahtuisivat selkäni takana, eläisin valheellisesti onnellista perhe-elämää.

Niin, mutta tätähän nyt et voi tietää, todella, siis mitä selkäsi takana tapahtuu, kun miehesi on päättänyt annostella tietoa sitä mukaa, mitä päättelee sinun kestävän/tarvitsevan/ansaitsevan.

Hänellä on todella ylimielisen holhoava asenne tilanteeseen nyt. Hän toki kertoo selkeästi, mitä haluaa - huom! haluaa, ei tarvitse! - ja antaa ikään kuin ymmärtää, että nämä ovat ehdottomat reunaehdot, hänen haluamansa asiat ja nyt on enää kyse siitä, miten muu elämä sovitetaan niiden ympärille. Keskusteluahan ei edes käydä siitä, miksi hän kokee, että nämä FWB-suhteet ovat olennaisia ja tärkeitä perheelliselle miehelle. 

Sinälläänhän kuitenkin asia on hyvin selkeä, ei lainkaan monimutkainen. Miehesi haluaa avoimen liiton ja sinä et. Seksuaalisuuttaan ei voi valita, eli tuossa suhteessa jompikumpi joust

MaratonParkuja osut asian ytimeen jälleen kerran. Mieheni on todella itsekäs. Hän toimii laput silmillä ja elää elämäänsä ottaen siitä kaiken irti. Noita samoja asioita kyseenalaistan itsekin. Minä olen liiankin epäitsekäs ja siksi ehkä yritän mukautua hänen tarpeisiinsa. Toisaalta nuorempana hän on mukautunut minun toiveisiini perheestä, kodista ja lemmikistä. Nuorena kun on yhteen menty, niin eihän sitä olla sen kummemmin ajateltu mitä elämältä halutaan ja millaisen ihmisen kanssa sitä olisi syytä tulevaisuus rakentaa. Pohjana on ollut ainoastaan vahva keskinäinen kemia ja tähän on ajauduttu kuin huomaamatta. Ja nyt ollaan lirissä! 

 

- Hukassa

Sepä se

Hukassa on nyt molempikin puoliso. Jo 5 vuotta! Ottakaapa nyt asia pöydälle. Miettikää, miten jatkatte tästä, näin  e i voi jatkua!!!

Sinä 'Hukassa' ansaitset parempaa.

Nyt. Pohtikaa asiaa. Molemmat...

Kukaton Tuumis

Vierailija kirjoitti:

Jos taas asiat tapahtuisivat selkäni takana, eläisin valheellisesti onnellista perhe-elämää.

Niin, mutta tätähän nyt et voi tietää, todella, siis mitä selkäsi takana tapahtuu, kun miehesi on päättänyt annostella tietoa sitä mukaa, mitä päättelee sinun kestävän/tarvitsevan/ansaitsevan.

Hänellä on todella ylimielisen holhoava asenne tilanteeseen nyt. Hän toki kertoo selkeästi, mitä haluaa - huom! haluaa, ei tarvitse! - ja antaa ikään kuin ymmärtää, että nämä ovat ehdottomat reunaehdot, hänen haluamansa asiat ja nyt on enää kyse siitä, miten muu elämä sovitetaan niiden ympärille. Keskusteluahan ei edes käydä siitä, miksi hän kokee, että nämä FWB-suhteet ovat olennaisia ja tärkeitä perheelliselle miehelle. 

Sinälläänhän kuitenkin asia on hyvin selkeä, ei lainkaan monimutkainen. Miehesi haluaa avoimen liiton ja sinä et. Seksuaalisuuttaan ei voi valita, eli tuossa suhteessa jompikumpi joust

Aito kaappihomo ja kulissinainen.

Mikset 28 v lähde itse silti reissuun, jos kerta maksettu ja lomat sovittu.

Aika kummalliselta tuntuu miehen kannustavan uskollista vaimoa käymään vieraissa. Olisiko kuvio silloin yhtään selkeämpi jos Hukassa tosiaan noudattaisi miehen tovomusta. Nyt mies sanoo olevansa loukussa tämän liian uskollisen vaimon kanssa vuoksi ja syyllisyyskin kolkuttaa. No voihan hitsin pimpulat sanon minä.

Miettiikö mies lainkaan miltä vaimosta sen jälkeen tuntuu jos vastoin omia arvojaan ja miehen mieliksi asian toteuttaisi. Olisiko vaan entistä tyytyväisempi ja vapaampi, miettimättä ytään vaimonsa tunteita edelleenkään. Olisiko vain tyytyväinen kun saisi syyllisyyden taakan harteiltaan vaimonsa selkänahalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mikset 28 v lähde itse silti reissuun, jos kerta maksettu ja lomat sovittu.

Niin, voisiko matkan vaihtaa johonkin muuhun tilanteeseen ja  itselle sopivaan? Onko kukaan ystävä joka voisi lähteä kaveriksi ellei yksin huvita? Jos Mökkimies alkaa olla jo paremmassa kunnossa, niin ei 28 kotona tarvitse päivystää. 

Hukassa,

Käytät paljon aikaa kertoaksesi, mitä miehesi ajattelee. Olen itse sortunut tuohon aivan samaan, selittämään, miksi toinen toimii kuten toimii. Kokemus on kuitenkin opettanut, että se on virheellinen toimintatapa.

Siinä tulee johdatelleeksi toisen sanomaan, mitä itse haluaa kuulla. Toinen lähtee johdatteluun mukaan joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tiedän miten vaikeaa on puheliaana ja etenkin puheliaampana kuin toinen olla ehdotelematta, että niin sun lapsuus varmaan aiheuttaa ja toisaalta ehkä näinkin...mutta se on paha ansa. Itsekin ajattelen, että voi kun vain pystyisin nyt antamaan toisen muotoilla sen kaiken sanottavan. Tulisi sitä rehellisempää puhetta.

On lisäksi epäreilua, jos hän nyt sanoo, että perhe ja lapset olikin vain sinun toiveesi ja nyt hän on sitten ikään kuin oikeutettu elämään poikamieselämää. Ja edelleen, ei tuo ole tarve. Se on halu. Voi olla voimakas halu, mutta tarve on asia, jota ilman kirjaimellisesti ei voi elää. 

Aikuisuus on sitä, että tehdään valintoja. Miehesi elää nyt lastensa ainutkertaisessa lapsuudessa. Jos omat lapsuudenkokemukset ovat olleet kovia, eikö hän ymmärrä, että tekee nyt lapsilleen samanlaista?

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset 28 v lähde itse silti reissuun, jos kerta maksettu ja lomat sovittu.

 

Niin, voisiko matkan vaihtaa johonkin muuhun tilanteeseen ja  itselle sopivaan? Onko kukaan ystävä joka voisi lähteä kaveriksi ellei yksin huvita? Jos Mökkimies alkaa olla jo paremmassa kunnossa, niin ei 28 kotona tarvitse päivystää. 

Itse en kyllä lähtisi, kun mistä sitä nauttisi, kun ajatukset on koko ajan toisen luona ja kaikesta, mitä näkisi, ajattelsi, että voi ei kun se toinenkin olisi täällä. Puhumattakaan kauhusta, jos joku käänne tulisi ja olisi jossain tosi kaukana, josta ei tullakaan noin vain takaisin.

Ehkä turha jossitella näitä, 28v tietää parhaiten, miten nyt toimia, päivä kerrallaan ja siinä toivossa, että jokainen niistä on eilistä parempi!

T: MaratonParkuja

Hän kertoi tilanteen olevan friends with benefits -tyyppinen ja sen olevan molemmille ainoastaan hetken keveää hauskanpitoa. Nainen tapailee kuulemma muitakin miehiä. 

No just kun kuvittelin, että kuvio ei voi mennä sairaammaksi! En käsitä, miten nainen voi sänkyynsä miehen, jonka tietää just käyneen samalla astialla muiden miesten kanssa. En käsitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset 28 v lähde itse silti reissuun, jos kerta maksettu ja lomat sovittu.

 

Niin, voisiko matkan vaihtaa johonkin muuhun tilanteeseen ja  itselle sopivaan? Onko kukaan ystävä joka voisi lähteä kaveriksi ellei yksin huvita? Jos Mökkimies alkaa olla jo paremmassa kunnossa, niin ei 28 kotona tarvitse päivystää. 

Lentoliput ei ole vaihdettavissa, jälkikäteen viisastuneena olisi pitänyt ottaa erikseen peruutusturva lipuille. Jos itselleni olisi tapahtunut jotain niin matkavakuutukseni olisi korvannut. Ja olen tottunut aiemmin matkustaa exäni ja/tai alaikäisen lapseni kanssa ja matkavakuutus olisi korvannut samassa taloudessa olevien matkan myös. Ei lähelläni olevilla ihmisillä ole nyt niin pitkiä lomia ja taas toisaalta ei se mökkimiehen lipun vaihto toiselle olisi onnistunut. 

Jos kyseessä olisi esim viikon Kreikan matka niin lähtisin yksinkin (toki rahallinen menetys ei olisi noin iso). Tälle matkalle en halua lähteä, matka on kauas, välilaskuja, useampi kohde jne, moni asia jännitti etukäteen. 

Joku kysyi aiemmin, että voisinko saada pitämättömät lomat rahana, se ei ikävä kyllä meillä onnistu. Sain siirtää kesälomani tähän juuri ja juuri ..... eli niiden siirto ei enää onnistu.

Tällä mennään, ei auta.

28 v yhdessä 

Mökki myyntiin.

Työpaikanvaihdos ja muutto paikkakunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Hukassa,

Käytät paljon aikaa kertoaksesi, mitä miehesi ajattelee. Olen itse sortunut tuohon aivan samaan, selittämään, miksi toinen toimii kuten toimii. Kokemus on kuitenkin opettanut, että se on virheellinen toimintatapa.

Siinä tulee johdatelleeksi toisen sanomaan, mitä itse haluaa kuulla. Toinen lähtee johdatteluun mukaan joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tiedän miten vaikeaa on puheliaana ja etenkin puheliaampana kuin toinen olla ehdotelematta, että niin sun lapsuus varmaan aiheuttaa ja toisaalta ehkä näinkin...mutta se on paha ansa. Itsekin ajattelen, että voi kun vain pystyisin nyt antamaan toisen muotoilla sen kaiken sanottavan. Tulisi sitä rehellisempää puhetta.

On lisäksi epäreilua, jos hän nyt sanoo, että perhe ja lapset olikin vain sinun toiveesi ja nyt hän on sitten ikään kuin oikeutettu elämään poikamieselämää. Ja edelleen, ei tuo ole tarve. Se on halu. Voi olla voimakas halu, mutta tarve on asia, jota ilman

Himpatti jälleen tämä MaratonParkujan viesti. Meni niin ytimiin, juuri näin se oli minullakin. Mies toimi miten toimi "kun oli se masennuskin jne." Sitä "kuuli" ja tulkitsi väärin, no omassa tapauksessani puhehousujen puute ei auttanut asiaa. Kuinka paljon täälläkin selittelin ja ymmärsin miehen tekemisiä loppuun asti, vaikka kokoajan tuli uusia totuuksia. 

Ja siksi Hukassa tekisi mieleni halata sinua ja ihan vähän myös ravistella. Voi kun arvostaisit itseäsi hieman enemmän. Mies toimii juuri niinkuin itse haluaa, luottamalla täysin siihen, että et lähde. Pelaa korttinsa "kylmää kuumaa" tyylillä, antaa lämpöä oikeissa suhteissa jotta pysyt siinä. Olette niin nuorena menneet yhteen, että et ymmärrä että toisenlaisiakin miehiä on. Menee tästä eteenpäin vuosi tai viisi vuotta niin mietit, miksi ihmeessä jäit.

Ja kyllä minä ymmärrän, että eroaminen ei ole helppoa ja hyppy tuntemattomaan on pelottava.

28 v yhdessä 

En nyt ole varma, onko ns. mökkimiehellä ollut aivoinfarkti, mutta semmoisen käsityksen sain. Hyvin on mennyt, jos jo puhuu pitkiä puheluja ja töitä miettii. Mun ystävä sai aivoinfarktin, kun joutui onnettomuuden jälkeen makaamaan pitkän aikaa lepopotilaana. Hän on ammatiltaan psykoterapeutti eikä pystynyt työhönsä pariin vuoteen, koska puhe ja ajattelu ei selkeätä. Ei pystynyt juuri soittelemaan pitkiin aikoihin; laittoi lyhyitä viestejä. Sitten tuon ai:n myötä seurasi kontrolli ja siinä löytyi keuhkosyöpä. Ja ei ole tupakoinut koskaan vaan erittäin terveelliset elämäntavat. Että siinä meni yli kolme vuotta hissun kissun kuntoutuessa. Ja vielä hyväkuntoinen tämä ystäväni, patikoi Alpeilla ahkerasti.

Eli kuulostaa lievältä tämä puheena oleva keissi. Mutta jos liiallinen työ ja stressi taustalla, niin elämäntavat pitäisi uusiksi laittaa. Kaikki eivät usko sitä ja seurauksena voi olla sydämen ongelmat seuraavaksi. Sepelvaltimot kaiketi tutkailtu.

Tulee mieleen Toivo Sukarin tapaus. 

https://www.is.fi/viihde/art-2000009345516.html

Tekee melkeinpä pahaa lukea tätä Hukassan vastausta, niin paljon hän tulkitsee miehen tekemisiä omista lähtökohdistaan käsin ja jotenkin oudon yliromantisoidusti, miestä edelleen kovasti puolustellen, selitellen ja ymmärtäen. Mistä sitä voi lopulta tietää, mitä toisen päässä liikkuu? Tässä on mielestäni aika suuri vaara aivan virheellisiin oletuksiin, todennäköisesti mies ajattelee aivan eri tavalla.

Mihin mies oikein tarvitsee sitä aikaa? Vakuuttuakseen siitä, että haluaa erota? Ehtiäkseen tutustua ja kiintyä entistä enemmän tähän uuteen naiseen? Hankkiakseen uuden asunnon ja järjestääksen asioita taustalla valmiiksi, jotta on helpompi erota? Kirjoitit itse, että "vaimo elää tunne edellä ja ottaa asiat suurempina kuin ne itselle ovat" kiteyttää hyvin asian ytimen: teidän parisuhde on sinulle paljon tärkeämpi kuin miehelle. Jos se olisi hänellekin tärkeä, hän ei toimisi noin. Hän ei edes kuvittelisi toimivansa noin.

Tuo miehen väittämä, että uusi nainen tapailee muitakin miehiä, on mitä luultavimmin silkkaa sumutusta ja se on tarkoitettu ainoastaan harhauttamaan sinut kuvittelemaan, että suhde ei olisi niin vakava kuin mitä se on.

Raakaa tekstiä, tiedän, mutta toivon ettei Hukassa kuitenkaan nielisi purematta ihan kaikkea mitä mies hänelle sanoo. Noilla seikkailuun taipuvaisilla kun on tapana esittää ns vaihtoehtoisia faktoja.