Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12660)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen, miksi jotkut eivät ymmärrä että ihmisille oikeasti tapahtuu kamalia asioita, kaikki ei ole trollausta. Osoittaa elämänkokemuksen puutostautia. Menetin oman puolisoni äkillisesti noin vuosi sitten, kuolema tuli ihan yhtäkkiä. Samoin olen menettänyt myös muita läheisiä äkilliseen sairaskohtaukseen tai syöpäsairauteen ennen ns. vanhuusikää. Nykyihminen pyrkii hallitsemaan ja luulee, että voi kontrolloida elämäänsä, mutta on hyvä tiedostaa että vaikka kuinka terveellisesti elää tai yrittää estää kuolemaansa sananmukaisesti vaikka juoksemalla tai hiihtämällä (kuolemaa pakoon) ihmisiä edelleen sairastuu ja kuolee kaikesta kontrolloinnista/elintavoista huolimatta.
28 v yhdessä, voimia Sinulle ja voimia ennenkaikkea siihen toipumisvaiheeseen, vaikka Mökkimies nyt onneksi selvisi ,mutta teillä on vielä toipumisen matka kuljettavana.Siihen menee aikaa mutta te selviätte kyllä. Sok
Kiitos kun kirjoitit. Kaikki ei todellakaan ole trollausta, ihmisille sattuu isoja asioita. Omia lähisukulaisia on kuollut syöpään 54 vuotiaana ja aivoinfarktia alle 50 vuotiaana jne. En itse pidä mitään itsestäänselvänä.
Mökkimies nyt selvisi elvytyksen ansiosta, mutta pelko uusiutumisesta aina on. Tilastot on karua luettavaa. Moni asia elämässä pitää muuttua, mutta pitää myös uskaltaa elää. Molemmat käydään nyt tahollamme tätä läpi, aikamoista tunnemyrskyä tämä on. Nukun onneksi hyvin, mutta aamulla se pahanolon klimppi on kurkussa heti. Olen äärettömän kiitollinen, että mökkimies selvisi. Silti tuntuu pirun itsekkäältä, että mielessä pyörii niin valtava pettymys yhteisen matkan peruuntumisesta, siitä että joudun nyt pitämään kolme viikkoa lomaa nyhjätäkseni kotona, sillä olen todellakin alkanut vihaamaan tuota joulun aikaa. On jo selvinnyt, että mökkimies tekee töitä sinä aikana ja se on hänen tapa peittää sitä pettymystä ja toki nyt vietämme joulun yhdessä. Silti tuo matka on nyt pikkuasia, siihen nyt vaan purkautuu itselläni isot tunteet siitä, että omaan elämään vaan ei pysty vaikuttamaan kun tietyiltä osin.
Tämä on nyt kriisi, jota käsittelemme molemmat. Olemme juuri nyt eri osoitteessa ja juttelemme tuntitolkulla puhelimessa. Ei ole helppoa nyt. Päivä kerrallaan mennään.
28v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole toipunut. Yhdessä 26v ja 2 lasta. Nyt sairaseläkkeellä pohjalla, sairas ja rahaton. Onneton ja särkynyt sydän. Kaipaan vieläkin ex miestäni vaikka lähti toisen kanssa. Jotenkin salaa toivon että palattaisi yhteen. Siksi ilmeisesti olen pysähtynyt ja ikään kuin odotan häntä jos hän tulisikin takaisin. Hän on vapaa nyt- en vain uskalla puhua asiasta- en kestäisi torjuntaa. Hän kyllä tietää että ikävöin. On turvallista elää tässä haaveessa. Elämä vain menee. Olen jo 55v. Lapsetkin jo isoja.
Tuli vain nyt mieleeni, että onko Mökkimiehen viisasta tehdä töitä noin pian? Ymmärrän yrittäjyyden, mutta ajattelisin, että rauhallinen yhdessä vietetty joulunaika olisi molemmille hyvä asia.
En nyt tarkoita etteikö työasioita jossain mielessä voi hoitaa. Mutta pääasia olisi jossain muussa.
En tiedä sairastumisen syytä, mutta tuli heti mieleeni työstressi tai liika työnteko.
Hei Hukassa, nyt otat vähän perspektiiviä asiaan ja tulet järkiisi. Sinussa ei ole mitään vikaa kun haluat normaalin parisuhteen ja perhe-elämän. Muistan omalla kohdallani kun vastaavassa tilanteessa nuorena vaimona menin käsittelemään "mustasukkaisuuttani" psykologille. Nyt viisikymppisenä tajuan, että minussa ei ollut mitään vikaa, vain mieheni itsekäässä ja sikamaisessa käytöksessä. Mieheni erosi juuri neljännestä vaimostaan, uusi oli ollut jo pitkään rinnalla - eli hänen olisi pitänyt käydä siellä psykologilla keskustelemassa siitä miksi ei pysty normaaliin parisuhteeseen.
Ja myös minä olen avioeroperheen lapsi. Viimeiset viisi vuotta välttelin sisarukseni kanssa kotona olemista silloin kun vanhemmat olivat paikalla, niin pahalta se tuntui. Vähintäänkin saman ajan toivoimme että olisivat eronneet ja olisimme saaneet jonkinlaisen rauhan ja kunnollisen mallin perhe-elämästä, ilman sitä isää. Sisarukseni ei ole vielä viisikymppisenäkään päässyt yli niistä asioista mitä lapsuudenperheessä tapahtui. Ja kumpikaan meistä ei ole antanut anteeksi äidillemme, joka ei tajunnut erota ajoissa. Ehkä koti lapsille, ja p*skat! Se maksoi meille molemmille mielenterveytemme.
Ymmärrän että pelkäät, eroaminen on hyppy uuteen. Mutta pärjäät kyllä, ja olet onnellisempi kuin koskaan. Se onnellisuus vetää puoleensa kunnollisen miehen. Ja kun lapsesi näkevät miten sinulla on hyvä olla ja uskaltavat itsekin olla onnellisia. Kun katsot tarkemmin niin huomaat miten lapsesi kärsivät sinun huonosta olostasi, he tuntevat ja vaistoavat kaiken mitä sinäkin. Se että roikotat perhettäsi tässä tilanteessa on pahoinpitelyä. Elämä on yhtä selviytymistä nyt, eli asiat voivat kääntyä vain parempaan suuntaan. Vapauta itsesi sikamiehestäsi. Yhteiskunta antaa paljon apuja eroavalle, kunhan vain pyydät!
28, kaikki tunteet mitä tunnet nyt ovat täysin ymmärrettäviä. Anna niiden tulla ja mennä. Shokkivaihekin voi ottaa oman aikansa. Jos tunteet jotenkin kulminoituvat peruuntuneeseen matkaan, niin mitä sitten. Ehkä voit yrittää auttaa itseäsi eteenpäin pohtimalla, mitä kaikkea peruuntunut matka sinulle tavallaan edustaa. Menettämisen pelkoa, pelkoa siitä voiko elämästä enää nauttia entiseen malliin, menettämisen pelkoa hyvästä parisuhteesta? Esimerkiksi. Matka on jotain konkreettista ja ihmisillä on taipumus keskittyä konkreettisiin asioihin etenkin silloin kun elämä heilahtaa isosti paikoiltaan.
On selvää, että noin iso tapahtuma muuttaa väkisin teidän molempien elämää. Mökkimiehen täytyy nyt myös pohtia elämän tärkeysjärjestystä. Voit kuitenkin luottaa siihen, että asioilla on taipumus järjestyä. Elämä löytää uudet uomansa kyllä yleensä, ennemmin tai myöhemmin.
On hyvä, että et jää hautomaan asioita yksin sisällesi, vaan purat myös omia tuntojasi jonnekin. Tännekin saa aina avautua.
Hukassa, miten menee?
Kuurankukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli vain nyt mieleeni, että onko Mökkimiehen viisasta tehdä töitä noin pian? Ymmärrän yrittäjyyden, mutta ajattelisin, että rauhallinen yhdessä vietetty joulunaika olisi molemmille hyvä asia.
En nyt tarkoita etteikö työasioita jossain mielessä voi hoitaa. Mutta pääasia olisi jossain muussa.
En tiedä sairastumisen syytä, mutta tuli heti mieleeni työstressi tai liika työnteko.
Ei ole viisasta. Juuri juttelimme puhelimessa ja on miettinyt asioita itsekseen eilisen jälkeen, eilen vasta varmistui se, että emme todellakaan voi ko. kaukomatkaa tehdä ja sitä pettymystä molemmat tahoillansa mietti. Kyllä siinä nyt ainakin viikko vietetään yhdessä ilman mitään työkuvioita.
Ihan tota työkuviota en ole avannut täällä, tavallaan oli neljä nyt viisi yritystä, kaksi eri pääalaa. Töitä todellakin on, mutta mökkimiehen lisäksi on kaksi muutakin yrittäjää. Kaikki yrittäjät tekevät myös ihan oikeasti töitä yrityksissä. Mökkimiehen pitäisi nyt olla muualla reissuumme asti. Mutta, kun mökkimies joutui sairaalaan niin isot voimat pistettiin pyörimään ja kaikki mökkimiehen loppuvuoden "oikeat työt" on järjestetty toisin. Nyt mökkimies hoitaa ns. toimistotöitä ja pieniä "juoksevia" asioita ja oikeesti muutaman tunnin päivässä.
Aikoinaan kun tavattiin niin mökkimies sanoi, että tulee varmasti kuolemaan ns. saappaat jalassa, työ on kaikki kaikessa ja niiden vastapainona nämä reissut.
Tuohon sairastumiseen sanoisin, että kaikki on vaikuttanut = miessukupuoli, ikä, perussairaudet, elämäntavat ja liika duunimäärä. Stressiä mökkimies ei duunista tunne. Kyllä mökkimiehen ensimmäiset sanat minulle oli "että, haluaa elää" ja muutoksia pitää tehdä paljon. Muutoksia on jo tehnyt.
Kaikesta on nyt vasta niin vähän aikaa, että tähän kaikkeen pitää nyt yhdessäkin tottua ja olla kiitollisia, että saadaan vielä yhdessä herätä aamuun.
28v yhdessä
Hei 28v yhdessä!
Ei ole itsekästä tuntea pettymystä matkan peruuntumisesta, vaan inhimillistä. Vastaavia, ääneen sanottuna hullulta kuulostavia ajatuksia sinulle varmasti tulee jatkossakin. Kokemus minkä olet joutunut käymään läpi ja sen luoma epävarmuus aiheuttaa tunteita laidasta toiseen. Koko tunneskaala tulee käytyä läpi, mukaanlukien pettymyksen tunne suurempiin sekä vähäpätöisiinkin asioihin. Anna pahojenkin tunteiden tulla, ne kuuluvat prosessiin. Älä pidättele tai vähättele niitä. Mökkimiehen ohella myös sinun pitää toipua, joten sinulla on oikeus olla itsekäs, tai ennemminkin sinun pitää olla itsekäs. Olemalla armollinen itseäsi kohtaan autat myös Mökkimiestä pääsemään takaisin jaloilleen.
Valoa synkän ajanjakson keskelle toivottaa
Lumimyrsky
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta 28 pysäyttävästä tapauksesta tuli vielä mieleeni sellainen ajatus, että usein kun ajatellaan stressiä, niin työ on yksi ilmeinen stressinaiheuttaja. Mitä se tietysti onkin. Mutta työ voi olla myös suojaava tekijä. Esimerkiksi rasittavissa elämänvaiheissa työstä voi saada myös rutiinia, turvaa ja jotain muuta ajateltavaa. Työ on monille ihmisille myös tärkeää ja siitä luopuminen voisi itsessään aiheuttaa stressiä.
Toinen asia mikä tuli mieleeni on se, miten rasittavaa tämä nykyelämä kaikkine moninaisuuksineen on. On etätyötä, läsnätyötä ja hybridityötä. On matkustamista paikasta toiseen. Voi olla useampia asuinpaikkoja, koteja, mökkejä. Tavarat ja tärkeät ihmiset hajallaan siellä täällä. Jatkuvaa siirtymistä paikasta toiseen, mikä on rasittavaa jo itsessään. On erilaiset digitaaliset alustat ja muut vempaimet, jotka pitää hallita. Lisäksi kaikki positiivisetkin elämänmuutokset aiheuttavat jo tutkitusti stressiä. Rakastumiset, uudet ihmissuhteet, uudet sukulaiset, uusperheet. Muuttaminen. Kaiken uuden luominen. Ylipäätään kaikki elämänmuutokset.
Moni voisi ajatella, että nämä nyt ovat näitä ensimmäisen maailman ongelmia ja on pahempaakin. Totta kai on. Mutta halusin vain tuoda esille, että elämme kaikki melkoisessa nykymaailmassa, jonka olemme itse luoneet. Ja sillä on varmasti omat vaikutuksensa stressiin ja terveyteen.
Summa summarum. Joskus sitä vain kaipaisi rauhaa. Yksinkertaista elämää. Miten monen avioerokin voi viivästyä vain sen takia, ettei vaan jaksa lähteä muuttamaan elämää?
Kuurankukka
Siihenkin kannattaa varautua, että suhteen dynamiikka todella työelämän muutoksien myötä muuttuu. Hassusti se, että onkin nyt enemmän aikaa kuin ennen ei ainakaan heti tule positiivisena muutoksena. Siis kun se muuttuu näin pakosti, ei siten, että itse olisi asian suunnitellut ja järjestänyt. Voi hyvinkin molemmille tulla sekin tunne, että on "liikaa aikaa" yhdessä. Tämän havaitsin itse kun vaihdoin töitä, eli matkat jäi isosti, vaikka ei kokonaan pois.
Se ei tarkoita, että toisen kanssa ei olisi hyvä tai että ei halua olla toisen kanssa, vaan ihminen kun on semmoinen, että kaikkeen tottuu ja muutokseen on totuteltava. On tottunut omaan aikaan, omiin tapoihin jne.
Matka on iso asia, meillä on suunnitelmissa lähteä ihan pienimuotoisesti (ei siis mikään erityinen luxus tms.) tutuille hoodeille ensi viikolla ja kyllä olisi kamala pettymys, jos ei toteudukaan. Ihan sama mikä syy, niin harmittaisi todella.
Hukassa, kyllä sinunkin kuulumiset kiinnostaa, tänne mahtuu kaikenlaista kertomusta, ei oikeasti kannata ainakaan noiden muutaman mölisijän vuoksi ajatella, että ei!
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökki myyntiin.
Miksi menisi myyntiin ? Se on paikka, jossa toinen pystyy rentoutumaan ja osaa olla tekemättä mitään. Eihän lääkärit ole kieltäneet elämästä, "aloillaan" makaaminen koko päivän on huono juttu. Nyt jo vaikka tapahtumasta on vain hetki on ihan selkeät liikunnan ohjeet, oloa pitää kuunnella ja rasitus pysyä rajoissa.
28 v yhdessä
Kuurankukka, Lumimyrsky ja Maratonparkuja. Kiitos monta hyvää kirjoitusta/näkemystä.
Mökkimiehelle työ on enemmän kuin "työtä", kyseessä perheyritykset ja elämäntyö. Mökkimies todellakin "kuolisi pois" jos työtä ei saisi tehdä. Nyt on enemmän kyse siitä, että jotain pitää jättää pois. Mökkimiehen tytär jo sanoi kesällä isällensä, että jos isä jättäytyisi pois tämän yhden alan suorittavasta työstä, päivät kun tuppaavat olemaan 8-16 h ja hyvin fyysistä hommaa (näissä hommissa poikanikin on mukana). Mökkimiehen pitää nyt itse funtsia asiat ja hyväksyä tilanne. Tämä on tosi iso juttu hänen minäkuvaan.
Mökkimiehellä ei vaan ole tapana jäädä märehtimään, hänelle tapahtunut on jo tapahtunut ja suunnitelmat muuttuneet. Sitten mennään sitä kohti. En minä Hänen niskaan voi kaataa omaa pahaaoloani tai pettymistä. Minulle se matka oli erityinen matka kauas uusiin maihin, ensimmäinen ajallisesti pitkä matka ja siihen oli säästetty kesältä lomia, säästetty rahaa jne. Romanttista aikaa odotettiin molemmat, mökkimies odotti lomaa kuin kuuta nousevaa. Lisäksi vakuutusyhtiö ei korvaa lentolippujani. Silti se on vaan matka. Lomiani yritän juuri perua, jos edes osan saisin siirtää, en missään nimessä haluaisi niitä pitää. Kaksi edellistä joulua on ollut ihan hirveetä kakkaa, eka joulu liian lähellä eroon muuttoa exän kanssa ja viime joulu yksin kipujen kanssa. Joulukuu oli minulle joskus rakkain kuukausi.
Onneksi tässä on nyt aikaa sulattaa tätä kaikkea hetken ennen pyhiä ja yrittää hyväksyä myös tämä sisäinen pelko.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapauksesta on vain hetki ja nyt on jo töissä? Ei kuulosta hirveän vakavalle tästä syystä. 28 on kova liioittelemaan ja hakemaan huomiota erinäisin tavoin
Sinä saat ajatella ihan mitä vaan. Enhän täällä ole ihan tarkkaa kertonut milloin asia tapahtui ja kyllä sairaslomaa on vuoden loppuun saakka. Eihän se tietenkään ole vakavaa kun ihminen elvytetään, helikopterikin lähetetään "huvin vuoksi". Sinun huomiota en todellakaan kaipaa, jos joskus koet jotain samaa niin tajuat ehkä sitten.
Myötäelämisestä olen kyllä kiitollinen ja asioiden kirjoittaminen tänne on helpottanut kovasti minua.
Onneksi tässä on nyt aikaa sulattaa tätä kaikkea hetken ennen pyhiä ja yrittää hyväksyä myös tämä sisäinen pelko.
Näinhän se on. Toisaalta voi nyt ajatella, että ne kaikki tunteet on nyt taas koettu = tulipahan taas selväksi, mikä on tärkeää ja sikäli myös, miten eteenpäin, eli ainakin on taattua, että ihan pieni juttu ei teidän suhdetta heilauta. Niin monen harmiksi täällä🤣
Minä ymmärrän täysin, että Mökkimies pyrkii edes jonkinlaisiin töihin heti kun vähänkään pystyy. Niin olen itse isojen asioiden kohdalla tehnyt myös. Voi olla, että se ei ole järkevää, mutta itselleni myös työ on ollut arjen pyörimisen selkäranka, antaa muuta ajateltavaa ja tuo rytmiä. Jos jäisin kokonaan oman pääni sisään ilman ulkopuolisia virikkeitä, tulisin hulluksi, kun vaan kelaisin synkkiä skenaarioita.
Lisäksi niin paljon kun tukea rakkaista onkin ja niin ehdottoman tärkeitä kun he näissä tilanteissa ovatkaan olleet, niin miten tämän nätisti sanoisi: heidän huolenpitonsa on myös rasittavaa, kun heitä täytyy lohduttaa. Teen sen tietysti mielelläni, toivon, että tätä ei nyt ymmärretä väärin, mutta työ on semmoista neutraalia. Puhutaan asiaa ja piste. Tätä on vaikea selittää ja tiedän, että rakkaiden joskus vaikea ymmärtää, koska onhan se vähän raukkamaistakin, paeta kaikkien tunteita jonnekin muualle, myös omiaan.
Toivottavasti 28v saat lomasi siirrettyä, toivottavasti työnantaja ymmärtää, että tämä olisi just paikka tukea työntekijälle osoittaa, että ollaan samalla puolella. Ellet, sitten pitää katsella kotimaan kohteita ja käydä kaikissa niissä maaseutumuseoissa, minne ei aiemmin ole ennättänyt!
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28, luulenpa, että tämä kokemus voi jopa vahvistaa teidän suhdetta. Isoissa elämänkäänteissä on nimittäin pakko pysähtyä tarkastelemaan, mikä on elämässä tärkeintä. Etenkin kun terveys on vaakalaudalla.
Asioille on toki annettava aikaa, että asettuvat uusiin uomiinsa. Mökkimiehen on nyt määritettävä uudet puitteet elämälleen ja myös se, mikä on tärkeintä jos jostain on luovuttava.
Yritä ajatella matkasta niin, että se kohde ei katoa mihinkään ja sinne voi lähteä myöhemminkin paremmalla ajalla. Tai sitten jonnekin muualle. Lentolippurahat - se on lopulta kuitenkin vain rahaa.
Kuurankukka
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tässä on nyt aikaa sulattaa tätä kaikkea hetken ennen pyhiä ja yrittää hyväksyä myös tämä sisäinen pelko.
Näinhän se on. Toisaalta voi nyt ajatella, että ne kaikki tunteet on nyt taas koettu = tulipahan taas selväksi, mikä on tärkeää ja sikäli myös, miten eteenpäin, eli ainakin on taattua, että ihan pieni juttu ei teidän suhdetta heilauta. Niin monen harmiksi täällä🤣
Minä ymmärrän täysin, että Mökkimies pyrkii edes jonkinlaisiin töihin heti kun vähänkään pystyy. Niin olen itse isojen asioiden kohdalla tehnyt myös. Voi olla, että se ei ole järkevää, mutta itselleni myös työ on ollut arjen pyörimisen selkäranka, antaa muuta ajateltavaa ja tuo rytmiä. Jos jäisin kokonaan oman pääni sisään ilman ulkopuolisia virikkeitä, tulisin hulluksi, kun vaan kelaisin synkkiä skenaarioita.
Lisäksi niin paljon kun tukea rakkaista onkin ja niin ehdottoman tärkeitä kun he näissä tilante
Kyllä minä hyvin ymmärrän mökkimiehen tarpeen tehdä töitä tässäkin tilanteessa, se on todellakin niin iso kuva Hänen elämää ja ne kaikki ihmiset työkuvioissa tärkeitä. Kun nyt vähän tiettyjä asioita jarruttaisi, mutta katsellaan.
Ihmiset tahtovat hyvää, mutta juuri tuo, että esim. lähellä kuolemaa käynyt helposti "joutuu" lohduttajaksi ja uudestaan ja uudestaan käymään läpi ne samat jutut. Oma pää niitä varmaan käsittelee, mutta sitten haluaisi ajatella muutakin. Tämän koin myös eroni aikoihin kun ystävättäreni joka oli se lähin tuki, niin aina tavatessani niin hirveästi kyseli ja sanoinkin aina, että on niin ihana kuulla Hänen juttujansa, että en jaksaisi puhua omista suruistani, että niitä tulee pyöritettyä päässä koko ajan.
Luultavasti saan siirrettyä vain kolme päivää pois, eli pitämättömät kesälomat pitää pitää. Kolme päivää olisi mennyt talvilomaa.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
28, luulenpa, että tämä kokemus voi jopa vahvistaa teidän suhdetta. Isoissa elämänkäänteissä on nimittäin pakko pysähtyä tarkastelemaan, mikä on elämässä tärkeintä. Etenkin kun terveys on vaakalaudalla.
Asioille on toki annettava aikaa, että asettuvat uusiin uomiinsa. Mökkimiehen on nyt määritettävä uudet puitteet elämälleen ja myös se, mikä on tärkeintä jos jostain on luovuttava.
Yritä ajatella matkasta niin, että se kohde ei katoa mihinkään ja sinne voi lähteä myöhemminkin paremmalla ajalla. Tai sitten jonnekin muualle. Lentolippurahat - se on lopulta kuitenkin vain rahaa.
Kuurankukka
Katsotaan, miten käy. En ole itse tästä suhteesta pois lähtemästä, mutta pitää tästä pystyä puhumaan mökkimiehen kanssa. Tämä on nyt ensimmäinen asia ikinä, josta emme pysty puhumaan, mökkimies ei ymmärrä kuinka pahalta minusta tuntui ja tuntuu. Kuinka onnellinen olen, että selvisi, mutta kuinka minua pelottaa. Toisaalta tunnen hänet ja hänen on käsiteltävä oma kokemus ensin. Molempien elämä muuttui, mutta Hän on se jonka pitää muutoksia tehdä. En halua Hänen päälle myöskään kaataa omaa taakkaani, mutta haluan tulla nähdyksi.
Lomaa en varmaan saa ikinä kasattua tuollaista määrää yhteen ajankohtaan. Lentolippurahat on vain rahaa, mutta sesonkiaikaan ja kauas niin ei ihan pieni raha. Kun kaikki tapahtui niin eihän tuo matka ollut mielessäni laisinkaan, pää vaan hoki että kun toinen vain selviää jne. Loppujen lopuksi tuo matka on vain joku sanko, johon potkin sen pahanolon mikä on.
Onnellinen olen kunhan saan Hänen kanssa aikaa vielä viettää.
28 v yhdessä
Mitä Sinulle Hukassa kuuluu ?
Nyt 28v yhdessä on saanut höpötettyä omasta elämästäni niin paljon, että se on nyt koluttu loppuun tältä erään. Luen täällä kyllä, en siis katoa, mutta jopa mulla tulee korvista ulos omat juttuni. Kiitos kaikille myötäelämisestä ja kirjoituksista.
28 v yhdessä
Sinä saat ajatella ihan mitä vaan. Enhän täällä ole ihan tarkkaa kertonut milloin asia tapahtui ja kyllä sairaslomaa on vuoden loppuun saakka. Eihän se tietenkään ole vakavaa kun ihminen elvytetään, helikopterikin lähetetään "huvin vuoksi".
Mitä se käyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lupasin pysyä poissa, mutta haluan lämpimästi kiittää kirjoituksista ja myötätunnosta.
Nyt todella fyysisesti reagoin perskärpäsen kirjoituksiin siitä että mökkimies ei ole ollut tosissaan ja kuinka se minut jätti, lähellä tuo jälkimmäinen toki oli.
Tajuan nyt, että tarvitsen ammattiapua. Pärjäsin "hyvin" erosta 28 yhteisen vuoden jälkeen, mutta nyt ei pää kestä tätä. Kun toista elvytetään vieressäsi, ihmisiä tuli paikalle koko ajan lisää, helikopteria myöten (ei päässyt laskeutumaan). Seisoin nurkassa ja olo oli ihan kummallinen, jotenkin katsoin tilannetta kuin ulkopuolelta. Luulen, että en muista edes kaikkea. Mökkimies operoitiin sairaalassa pariin kertaan. Nyt näyttää niin hyvältä kuin tilanteeseen nähden voi näyttää, mutta joku shokkitila alkaa laskeutumaan nyt päälleni. Pelko, kokoaikainen pelko puristaa ja viha, olen ihan helvetin vihainen. Ja taas se hassu
Oi ei, miten huonoja uutisia, 28 v!
Nyt ei muu auta kuin laittaa kaikki voimavarat toipumiseen ja elämän keräilyyn. Vaikka tuntuu pieneltä ja turhalta kaikki muu, niin kyllähän on oikeus myös harmitella peruuntunutta matkaa ja olla huolissaan töistä. Ne on kuitenkin elämässä olevia asioita, jotka ovat yksi osa kokonaisuutta.
Ei tässä nyt mitään fiksuja sanoja ole. Nämä on niin isoja iskuja. Kriisiavun hakeminen on hyvä ajatus, jos sellaista vain mistä löytyy. Ja on ehkä hyvä, että jaksoit jakaa meidän kanssa, koska voit luottaa, että täältä tulee lämpimiä ajatuksia!
T: MaratonParkuja