Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12660)
Viiltävän tarkkaa analyysiä. Lumimyrsky sanoi sen täysin kaunistelematta ja suoraan: ei teidän liittonne tule tuosta enää paremmaksi muuttumaan. Mennyt on mennyttä, parempi myöntää tilanne ja katsoa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttakaa eri huoneisiin nukkumaan. jos olette erosta jo puhuneet, niin ero on!
Täälläkin puhutaan erosta, mutta rahan takia ei muutto ole ihan heti mahdollista. Jaksamista.
Mua hämmentää tämä, että porukan mielestä lasten takia ei kannattaisi yhdessä olla. Oma kaveripiiri on täynnä pareja joita nimenomaan sitoo lapset ja lainat. Kaikki romanttinen tunne parien väliltä kuollutta ja jotkut vauvavuosista asti nukkuneet eri huoneissa. Silti arki rullaa ja talous toimii. Ihan tasapainoiselta vaikuttaa eikä tulis mieleenkään, ett nämä lapset tästä traumatisoituisivat tulevaisuudessa. Eron myötä menis koko arki sekasin. Kyllä vaan lapset kuuluu etusijalle laittaa. Oman elämän ja itsensä ajattelemisen aika sieltä koittaa myöhemmin! Jos on lapsia hommannut, niin heidät tulee AINA laittaa itsensä edelle. Näin se vaan menee
Ihan noin mustavalkoisesti asiaa en näe, mutta osittain täytyy kyllä olla samaa mieltä tuon edeltävän kommentinjättäjän kanssa tuosta lapsiasiasta. Nykymaailma on mennyt siihen suuntaan, että äidin ja isän huvit ja tarpeet aina laitetaan lasten edelle ja lapset menevät siinä sivussa. Välillä ero tosiaan on paikallaan enkä ota kantaa siihen olisiko se Hukassa olevalle oikea päätös. Hänen miehensähän tässä tuntuukin laittavan omat halunsa lasten edelle. Silti näistä monista viisaistakin neuvoista kuultaa se, että pikkulapsivuodet on jääneet kauas taa tai niitä ei ole koskaan ollutkaan. Onhan se ihan kauheeta rumbaa! Kyllä siinä kaikki parit taitaa jossain vaiheessa äärirajoilla käydä, jopa ne onnellisimmat ja toisiinsa sitoutuneet. Ja uusioperheet ne vasta sekavia soppia lapsille ovatkin. Minulta kyllä riittää ymmärrystä tuolle ettei lasten ydinperhettä haluta rikkoa. Mielestäni Hukassa miettii tässä kohdassa aivan oikeaa asiaa. Tuskin aapeen lapsillekaan ero oli parempi ratkaisu. Tässä tilanteessa se toki oli pakollista sillä mies oli narsisti. Sitä tarkoitan sillä etten ole niin mustavalkoinen, vaan joskus eri on välttämätön. Mutta onko se sitä Hukassa olevalle koska kuitenkin perhehetket ovat onnellisia ja niitä on? Itsensä kannalta varmaan olisi parempi tuollaisesta miehestä päästä, mutta entäpä lasten kannalta. Kyllä heitä pitää miettiä myös, jollei oma mielenterveys tai fyysinen terveys ole uhan alla
Vierailija kirjoitti:
Mua hämmentää tämä, että porukan mielestä lasten takia ei kannattaisi yhdessä olla. Oma kaveripiiri on täynnä pareja joita nimenomaan sitoo lapset ja lainat. Kaikki romanttinen tunne parien väliltä kuollutta ja jotkut vauvavuosista asti nukkuneet eri huoneissa. Silti arki rullaa ja talous toimii. Ihan tasapainoiselta vaikuttaa eikä tulis mieleenkään, ett nämä lapset tästä traumatisoituisivat tulevaisuudessa. Eron myötä menis koko arki sekasin. Kyllä vaan lapset kuuluu etusijalle laittaa. Oman elämän ja itsensä ajattelemisen aika sieltä koittaa myöhemmin! Jos on lapsia hommannut, niin heidät tulee AINA laittaa itsensä edelle. Näin se vaan menee
Valitettavasti noinhan se kuvio tosi usein menee, mutta onko se oikein?
Jos se, että vauvavuosista lähtien nukutaan eri huoneissa, kaikki romanttiset tunteet ovat kuolleet ja kumpikin puoliso on tyytyväinen tilanteeseen, niin hienoa, sittenhän se on ihan oikein. Mutta jos jompi kumpi puolisoista on tilanteeseen tyytymätön, niin sitten se ei ole oikein ja asialle pitää tehdä jotakin.
Sääli kaveripiiriäsi, ja sääli kaikkia muitakin, jotka joutuvat elämään noin. Kaveripiirisi pariskunnissa on todennäköisesti vaikka kuinka paljon pareja, joista ainakin toisella (todennäköisesti miehellä) on meneillään sivusuhde. Kun lapset ovat lentäneet pesästä ja asuntolaina on maksettu, mies häipyy kun lapset ja laina ei enää sido. Hän aloittaa uuden elämän sellaisen kumppanin kanssa, johon häntä sitoo sydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minne 28 hävisi?
En ole hävinnyt, luen täällä kyllä taustalla. Olen aivan hajalla itse. On koskettanut kovasti muistutukset, kuinka jokainen päivä on lahja ja että muistettaisiin sanoa rakkaille joka päivä kuinka tärkeitä he ovat. Elämä on yllätyksiä täynnä.
En pysty nyt jakamaan asiaa, jota käyn läpi, mutta meinaa paniikkihäiriötä iskeä juuri nyt.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi 28, iso halaus sinulle. Voimia siihen mitä nyt käyt läpi.
Muista hengittää. Jo yksi tietoinen hengitys rauhoittaa. Toki se on vain pienen pieni ensiapu, mutta joissain tilanteissa pelastus.
Ap
"Minulta kyllä riittää ymmärrystä tuolle ettei lasten ydinperhettä haluta rikkoa. Mielestäni Hukassa miettii tässä kohdassa aivan oikeaa asiaa."
Minusta ydinperheessä ei ole avoimia suhteita. Ei ihme, etteivät nuoremmat enää hanki lapsia, kun ovat nähneet vanhempiensa elävän yhdessä "lapsien takia". Ei mitään kivaa eikä hauskaa ja lämmintä yhdessä puolison kanssa. Vain taloutta ja etäisyyttä. Tyytymättömyyttä. Alistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat eivät ole koskaan yksioikoisia, joten tilanteet varmastikin riippuvat. Jos ollaan lasten takia yhdessä, niin se opettaa lapsille jotakin esim. sen, että he ovat tärkeitä. Samalla se voi opettaa, että aikuisten tarpeet eivät ole tärkeitä, jolloin lapsi oppii myös sen, ettei heidän tarpeensa ole aikuisena tärkeitä. Lapset voivat oppia myös sen, että raha tai jokin muu asia on parisuhteessa tärkein asia. Heiltä voi jäädä näkemättä, mitä rakkaus on jne... Omilla valinnoilla jokainen näyttää lapsilleen, mikä on tärkeä asia.
Olen itse eronnut ja valinnalla olen näyttänyt lapsille, ettei huonoon suhteeseen kannata jäädä, vaikka joutuukin luopumaan jostakin. Vaikka taloudellisesti tilanne heikkeni, niin en halunnut näyttää lapsille, että rahan takia kannattaa olla yhdessä. Rakkaus on tärkeämpää. Toki siihen liittyy kääntöpuolensa, josta lapset ovat saaneet ikävä kyllä osansa, mutta niin olisivat saaneet myös yhdessä ollessa. Koen, että näin saivat enemmän hyvää ja vähemmän ikäviä asioita.
Joku sanoi joskus, että lasten koti on vanhempien parisuhde. Sellaista kotia en halunnut heille tarjota.
Edellinen vielä jatkaa. Olen itse elänyt perheessä, jossa vanhemmat ovat olleet yhdessä lasten takia. Aistin sen lapsena ja toivoin, että vanhemmat olisivat eronneet. Luultavasti tämä on ollut syynä siihen, että päädyin parisuhteeseen, johon päädyin ja olin siinä liian pitkään. En tiennyt millainen on hyvä parisuhde ja lähteminen oli vaikeaa. En halunnut tarjota samaa lapsilleni kuin vanhempani, vaikka vanhempien ajatus oli hyvä. Omat lapseni ehkä haluavat tarjota ydinperhettä, kun ovat kokeneet lapsena vanhempien eron. Toivon, että olen pystynyt näyttämään lapsilleni, mitä on rakkaus ja ettei huonoihin suhteisiin kannata jäädä. Koen, että sillä pääsee pitkälle vaikkei mutkatonta elämä ja parisuhteet silti ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne 28 hävisi?
En ole hävinnyt, luen täällä kyllä taustalla. Olen aivan hajalla itse. On koskettanut kovasti muistutukset, kuinka jokainen päivä on lahja ja että muistettaisiin sanoa rakkaille joka päivä kuinka tärkeitä he ovat. Elämä on yllätyksiä täynnä.
En pysty nyt jakamaan asiaa, jota käyn läpi, mutta meinaa paniikkihäiriötä iskeä juuri nyt.
28 v yhdessä
Hei 28
hengessä mukana, tsemppiä Sulle
Kukaton Tuumis
Todella hyvää pohdintaa täällä monestakin eri näkökulmasta. Varsinkin Lumimyrskyn raadollinen analyysi puhutteli minua.
Kommentoin vain lyhyesti kahta asiaa. Ensinnäkin tuota, että mies yllyttää Hukassa vieraisiin. Minulla tuli mieleen kaksi mahdollista syytä. Ensinnäkin se, että mies yrittää helpottaa omaa syyllisyyttään joko omissa tai muiden ihmisten silmissä. Toiseksi se, että rakkaus on loppu. Mies ei enää välitä mitä Hukassa tekee. Mustasukkaisuus on mielestäni täysin normaali ja yleinen tunne, jos ihminen jota rakastaa on intiimi muiden kanssa.
Toinen tärkeä asia on lapset. En usko itse ollenkaan siihen, että ydinperheen koossa pitäminen hampaat irvessä kaikissa olosuhteissa palvelee lasten etua. Arvokkaita ovat kommentit tässä ketjussa, jotka on kirjoitettu jo aikuistuneiden lasten näkökulmasta.
28, voimia siihen mitä käytkään läpi nyt. Voimaa ja valoa myös kaikille muillekin.
Kuurankukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minne 28 hävisi?
En ole hävinnyt, luen täällä kyllä taustalla. Olen aivan hajalla itse. On koskettanut kovasti muistutukset, kuinka jokainen päivä on lahja ja että muistettaisiin sanoa rakkaille joka päivä kuinka tärkeitä he ovat. Elämä on yllätyksiä täynnä.
En pysty nyt jakamaan asiaa, jota käyn läpi, mutta meinaa paniikkihäiriötä iskeä juuri nyt.
28 v yhdessä
Hiljaiseksi veti.
Niin, elämä on valoa ja varjoa. Isoja tunteita vuoroin puoleen, vuoroin toiseen.
Tietämättä sen tarkemmin mistä on kyse, toivon Sinulle voimia jaksaa tilanteessa ja käsitellä sitä yksityisesti lähimpiesi kanssa. Olet varmasti monen meistä myötätuntoisissa ajatuksissa, ja olet matkan varrella antanut valtavasti toivoa monille meistä. Olet siis ollut - ja olet edelleenkin meille tärkeä.
Kiitos Sinulle jakamastasi Valosta. Nyt on meidän muiden jälleen aika tukea Sinua ja antaa Sinulle rauhaa ja tilaa työstää tilannetta ja tunteitasi. Toivotan kaikkea mahdolista hyvää siihen suuntaan.
ISO, ISOISO HALI <3 <3 <3
Onko mökkimies kuvioissa vielä? Edes joskus?
Terveiset sinulle 28.
Mitä ikinä nyt käytkään läpi, niin toivon sinulle valtavasti voimia tähän päivään ja toivoa huomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Onko mökkimies kuvioissa vielä? Edes joskus?
Tekisi mieli sanoa jotain todella rumaa, mutta en sano.
Hengissä on (vielä), pelko pusertaa rintaani koko ajan. Päivä kerrallaan eteenpäin. Jos onneni saa Sinut noin kateelliseksi niin voit lopettaa vainoomiseni, tätä tilannetta ei kannata kadehtia.
28 v yhdessä
Hei Hukassa, tässä kommentteja kirjoittamaasi. Pahoittelen, että tekstini saattaa paikoin vaikuttaa tylyltä ja kyyniseltä.
Meillä on kuitenkin myös perheen laatuaikaa kohtuullisesti ja vietämme lomat yhdessä ja meillä on äärimmäisen mukavaa.
Miehesi on päässyt tilanteeseen, missä voi poimia rusinat pullasta, eli hänelle helpon ja sopivan laatuajan. Hänen ei ota vastuuta lapsistanne eikä liitostanne, vaan on siirtänyt ne Hukassa'n hoidettavaksi.
Pääasiassa touhu on ollut tanssimista, suutelua ja muutama pidemmälle mennyt kokeilu ilman yhdyntää. Yksi varsinainen seksikerta on ollut, mutta se ei mennyt laisinkaan loistokkaasti. Epäilen siis melko varmasti, että nyt hän on löytänyt jonkun, jonka kanssa seksi sujuu ja siksi sitä on vaikea sanoa minulle ääneen.
Uskotko tämän oikeasti? Miehesi on kyllä harrastanut seksiä vuosien ajan niin paljon kuin mahdollista, mutta hän ei kerro totuutta, koska haluaa että kotona tilanne säilyy ennallaan ja seksiäkin saa aina halutessaan. Tätä uusinta naista kohtaan hänellä on alkanut muodostua tunteita. Sitä hänen on vaikea sanoa sinulle ääneen. Se että teillä on ollut keskenänne seksiä, kiihkeääkin, ei tarkoita sitä etteikö mies olisi ollut aktiivinen myös muiden kanssa.
Olen yrittänyt löytää itsestäni kokeilunhalua ja mieheni toivoisi, että minäkin osaisin pitää hauskaa muiden kanssa ja voisimme helpommin jakaa kokemuksiamme.
Ei miehesi halua, että pitäisit hauskaa muiden miesten kanssa. Kyllä hän sinut tuntee, tietää ettet tekisi sellaista. Hän haluaa, että siinä vaiheessa jos/kun hän löytää naisen, jonka mukaan haluaa lähteä, hän voi sanoa että sinullakin on ollut ulkopuolisia suhteita, jotta hän itse ei näyttäisi ulospäin pahalta ja liittonne rikkojalta.
Hän potee huonoa omatuntoa siitä miten minua kohtelee, mutta kuitenkin tämä ikäkriisi on valloillaan vahvasti ja vapauden ja riippumattomuuden kaipuu suuri.
Hän ei pode huonoa omatuntoa siitä miten huonosti kohtelee sinua ja lapsianne. Jos hän kokisi huonoa omatuntoa, hän lopettaisi hurvittelun tai ottaisi eron ja sen myötä yrittäisi rakentaa tervettä suhdetta perheeseensä. Hän sanoo potevansa huonoa omatuntoa, koska se on asia, minkä hän tietää sinun haluavan kuulla.
Minä otan hänelle keveät jutut liian syvällisesti. Tämän vuoksi hänen on vaikea olla rehellinen. Hän ajattelee loukkaavansa minua turhaan, koska omasta näkökulmastaan juttu on mitätön ja minä mielessäni luon suuria skenaarioita.
Eli miehesi sysää sinun syyksesi sen, ettei voi olla rehellinen. Hän ei ota vastuuta edes valehtelustaan.
Ajattelen, että miksi heittää pitkä ja hyvä suhde pois pienen nuorena väliin jääneen hurvittelun vuoksi? Jos meillä on tämän vaiheen jälkeen vielä vuosia onnellista elämää edessä, niin eikö se ole sen arvoista?
En sanoisi viittä vuotta pieneksi hurvitteluksi, vaan vakiintuneeksi käytännöksi. Mies ei tule lopettamaan toisten naisten tapailua, koska hänellähän on sinun lupasi. Mies lopettaa hurvittelun siinä vaiheessa, kun hän tapaa jonkun, jonka kanssa haluaa haluaa jatkaa suhdetta vakavissaan. Paluuta entiseen ei ole, vaikka Hukassa sitä kuinka toivoisi. Kuten täällä aiemmin sanottukin, miehesi ei kunnioita sinua. Ei sinun tunteitasi eikä elämääsi. Eikä lapsianne.
Tilanteesi on todella hankala ja helppoja ratkaisuja ei ole. Muista Hukassa, että sinä et ole tätä tilannetta aiheuttanut. Kysy itseltäsi: haluanko elää ihmisen kanssa, joka tietoisesti aiheuttaa minulle pahan olon?
Kaikkea hyvää elämääsi!
Lumimyrsky