Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiä on edelleen.

 Miten pystyt tuohon, jos hän on sanonut, ettei enää rakasta ja haluaa pois?

En tiedä. Välillä ihan ok. Ja välillä tulee todella paha olla ja käytetty olo. Tiedän, että mies on niin läheisyyden kipeä, että hänelle on oikeastaan se ja sama kuka olisi vieressä, kunhan joku on lähellä ja kainalossa ja sitä seksiä saatavilla.

Kait tämä on jotain itsensä kiduttamista. Ja kun kieltäydyn, hän vuosien kokemuksella tietää miten saa minut syttymään, enkä lopulta enää heikkona pysyy sanomaan ei. Ja sitten itken yksin jälkikäteen.

Lopeta se kynnysmattona olo. Miehelläsi lienee jo toinen ja purkaa paineensa vielä sinuunkin. Olohuoneeseen nukkumaan ja lapsille tiedoksi että isi haluaa erota. piste

Hankit sen asunnon. Menet sinne heti. Sanot että tarvitset kaksi viikkoa omaa rauhaa ja et köy sinä aikana kotona lainkaan. Sitten vaan syöt hyvin nukut patjalla asunnossasi, kirjoitat päiväkirjaa ja käyt lenkillä, sitten huomaat että kas sinähän pärjäät paremmin kuin uskot.

Ap, asunnon vastaanottaminen on parasta mitä voit tällä hetkellä tehdä itsesi hyväksi. Pelkkä tietoisuus siitä, että sinulla on tarvittaessa rauhallinen turvapaikka tekee hyvää psyykkeellesi. Omassa asunnossa saat hengähdystaukoja ja kerättyä voimia jatkaa eteenpäin.

Ex-avomieheni jäi kuukausi sitten kiinni pitkästä sivusuhteestaan. Mies ei jotenkin kestänyt kiinnijäämistään ja kielsi kaiken, raivosi, uhkaili, yritti raiskata ja kuristaa ym, joten lähdin kodistamme muutaman päivän kuluttua mukanani vain vaatteita.

Sain vuokrattua pienen yksiön. Ostin halvimman patjan, peiton ja tyynyn mitä löysin ja nukuin niillä (ja nukun edelleen) - oli todella orpo olo, koska asunnossa ei ollut moneen päivään mitään muuta. Nukuin kuitenkin heti kuin tukki, ensimmäisen kerran vuosiin. Asuntoon on vain yksi avain, ja se avain on minulla.

Kun sinä Ap saat omaan asuntoosi avaimen, josta tiedät ettei samanlaista ole kammottavalla miehelläsi, tunnet jotain käsittämättömän vapautunutta riemua, lupaan sen. Pelottaa, mutta samalla on kuin lentoon lähdössä.

Ap, kuulostat ihanalta ja välittävältä äidiltä. Lapsesi purkavat ahdistustaan sinuun, koska olet heille turvallinen, luotettava ja rakastava ihminen. Kun he ovat aikuisia, he maksavat sinulle tämänhetkisen kestokykysi, turvasi ja rakkautesi monin verroin takaisin, he tulevat tukemaan sinua tulevina vuosina.  Miehesi kohtalo lastensa suhteen tulee olemaan ankea, ja sen hän on myös ansainnut.

Jos vain suinkin on mahdollista, hanki nyt se asunto ja oma avain. Väitän, että se on varma askel kohti parempaa.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Joka pirun ketjuun tämä sama teksti pitää tunkea???

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Kyllä lapset tarvitsevat selkeän struktuurin ja tapaamiset tiedettävä etukäteen, jotta voivat suunnitella elämäänsä, harrastuksiaan ym. Syömässä ja kahviloissa voi käydä vuoroviikoillakin/viikonloppuina.

Miten ap, selvisikö ne miehen lainaneuvottelut? Onneksi sinulla on suunnitelma nyt ainakin alkuun. Paljon auringonpaistetta ja jaksamista sinulle.

Eipä ole neuvottelut selvinneet. Haluavat lisää selvityksiä pankista, ja miehellä niiden toimittaminen tuntuu kestävän.

Talon myyntiä jatkettu, että jotain "tapahtuu" kuitenkin tässä samalla. Vaikka oikeasti mitään ei tapahdu. Mies ei suostu että tiputettais vähän myyntihintaa, että saatais uusia ihmisiä kiinnostumaan.

Päivät on erilaisia, edelleen. Ja jotenkin välillä oli paljon helpompiakin kausia. Nyt ahdistus ja pahaolo valtaa mielen taas paljon useammin. Onneksi välillä myös ok päiviä välissä.

Väsymys vaivaa edelleen, turnaus uupumus tähän kaikkeen.

Viimeksi tänään koitettiin keskustella osituksesta ja lapsista. Eipä tainnut edetä. Tosin, sen sanoin että lasten lähihuoltajuuden, eli lapset luokseni kirjoille, haluan. Sen puolesta olen valmis menemään vaikka käräjille. Muusta voin neuvotella.

Tosi vähällä rahalla koittaa selvitä tästä erosta. Ei haluais maksaa mistään mitään. Siihenkin sanoin, että on varmaan parempi että otetaan ulkopuolinen ihminen siihen sitten, ei tarvitse jälkikäteen sitten miettiä. Vetoaa siihen, että minä joudun sitten maksajaksi koska hänellä paljon velkoja. Sanoin että no sitten se on niin. Pitää sitten vaan myydä mönkijöitä ja kelkkoja pois, että saa velat maksettua. Sehän sai miehen hermostumaan. Vetosi siihen että lapsilla ei ole sitten millä ajella!! No, eipä ne ole niillä ennenkään saaneet ajella kun ihan yksittäisiä kertoja.

No näillä mennään. Eteenpäin. Kohtahan as

Avioerokin on selvä.

Ap

Voi ap. Tsemppaan niin sua. Tuntuu välillä et sanat loppuu ja toivon, et tunnet tän etä-myötäelämisen🌻

Kumpa saisitte asuntoasian järjestykseen! Olisi oma tupa - oma lupa.

Mukavaa vkl jatkoa. Olet vahva, olet arvokas!

Tuumis

* kuiskaa: Olispa hauska käydä yllättämässä 28 onnittelulaululla. Ap - otettais lasillinen viiniä ja kilistettäis päivänsankarille: Sää kasvoit neiitoo kaaunoinen🎼🎶🎵

Kevennystä💖🍸

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole neuvottelut selvinneet. Haluavat lisää selvityksiä pankista, ja miehellä niiden toimittaminen tuntuu kestävän.

Talon myyntiä jatkettu, että jotain "tapahtuu" kuitenkin tässä samalla. Vaikka oikeasti mitään ei tapahdu. Mies ei suostu että tiputettais vähän myyntihintaa, että saatais uusia ihmisiä kiinnostumaan.

Päivät on erilaisia, edelleen. Ja jotenkin välillä oli paljon helpompiakin kausia. Nyt ahdistus ja pahaolo valtaa mielen taas paljon useammin. Onneksi välillä myös ok päiviä välissä.

Väsymys vaivaa edelleen, turnaus uupumus tähän kaikkeen.

Viimeksi tänään koitettiin keskustella osituksesta ja lapsista. Eipä tainnut edetä. Tosin, sen sanoin että lasten lähihuoltajuuden, eli lapset luokseni kirjoille, haluan. Sen puolesta olen valmis menemään vaikka käräjille. Muusta voin neuvotella.

Tosi vähällä rahalla koittaa selvitä tästä erosta. Ei haluais maksaa mistään mitään. Siihenkin sanoin, että on varmaan parempi että otetaan ulkopuolinen ihminen siihen sitten, ei tarvitse jälkikäteen sitten miettiä. Vetoaa siihen, että minä joudun sitten maksajaksi koska hänellä paljon velkoja. Sanoin että no sitten se on niin. Pitää sitten vaan myydä mönkijöitä ja kelkkoja pois, että saa velat maksettua. Sehän sai miehen hermostumaan. Vetosi siihen että lapsilla ei ole sitten millä ajella!! No, eipä ne ole niillä ennenkään saaneet ajella kun ihan yksittäisiä kertoja.

No näillä mennään. Eteenpäin. Kohtahan as

Avioerokin on selvä.

Ap

Noitten miesten kommenttien jälkeen ota ehdottomasti joku ulkopuolinen hoitamaan ositus. Mies selvästi pelaa omaan pussiinsa noilla selittelyillään. Voit halutessasi pyytää oikeutta nimeämään pesänjakajan, ja vaikka ehdottaa pesänjakajaa (joku asianajaja). Kannattaa itse etsiä joku rehellinen asianajaja, ja ehdottaa häntä pesänjakajaksi. Pesänjakaja pystyy tarvittaessa vaikka myymään talonne, siihen hintaan kuin kaupaksi menee, jos mies jarruttaa talon myyntiä. Pesänjakaja maksaa vähintään joitakin tuhansia euroja. Ja älä missään nimessä maksa laskua yksin, jos sinulla on säästössä rahaa, ja mies on tuhlannut omat rahansa miesten leluihin. Ei ne mönkkärit sun muut ole osituksen ulkopuolella, jos ei ole avioehtoa niin listaan vaan kaikki omaisuus ja kaikki velat, ja puoliksi. Kun ositus etenee, niin kysy täältä tarvittaessa neuvoa.

Onko sulla mitään kirjallista dokumenttia siitä että mies haluaa erota (tekstaria/sähköpostia/... mieheltä, tai itseltäsi vaikka jotakin eroselvittelyihin liittyvän asian dokumenttia, kuten sähköpostia/tekstaria lastenvalvojalle, asuntohakemusta,...)? Jos ei, niin kannattaa ehkä hankkia, kun on eroamassa tuon luontoisesta miehestä.

Vierailija kirjoitti:

* kuiskaa: Olispa hauska käydä yllättämässä 28 onnittelulaululla. Ap - otettais lasillinen viiniä ja kilistettäis päivänsankarille: Sää kasvoit neiitoo kaaunoinen🎼🎶🎵

Kevennystä💖🍸

Toden totta, nyt taitaa tosiaan olla ajankohtaiset ne 28 v:n pyöreät synttärit. Valtavasti onnea sulle!Ja teille... Toivottavasti asiat ovat alkaneet sujua nyt hyvään suuntaan. Kerrohan jossain vaiheessa vähän väliikatunnelmia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

* kuiskaa: Olispa hauska käydä yllättämässä 28 onnittelulaululla. Ap - otettais lasillinen viiniä ja kilistettäis päivänsankarille: Sää kasvoit neiitoo kaaunoinen🎼🎶🎵

Kevennystä💖🍸

Toden totta, nyt taitaa tosiaan olla ajankohtaiset ne 28 v:n pyöreät synttärit. Valtavasti onnea sulle!Ja teille... Toivottavasti asiat ovat alkaneet sujua nyt hyvään suuntaan. Kerrohan jossain vaiheessa vähän väliikatunnelmia!

Siis väliaikatunnelmia tilanteen etenemisestä

Vierailija kirjoitti:

* kuiskaa: Olispa hauska käydä yllättämässä 28 onnittelulaululla. Ap - otettais lasillinen viiniä ja kilistettäis päivänsankarille: Sää kasvoit neiitoo kaaunoinen🎼🎶🎵

Kevennystä💖🍸

No olis tosiaan hauska käydä.

Paljon onnea 28! Olet kaiken onnen ja hyvän elämääsi ansainnut. Toivottavasti juhlapäiväsi on kaikin tavoin onnistunut.

Ap

Kyllä täällä vielä ollaan tukevasti ja tukevana 49 vuotias. Oikea juhlapäivä on ensi perjantai.

Jos nyt rehellisiä ollaan niin ei täällä kaikki hyvin ole. Ei ne hetkellisesti päälle puetut puhehousut auta, kun mikään ei muutu. Vaikka kuinka haluaisin olla toisen kanssa niin pelkään, että liian paljon on mennyt rikki. Alan myös tottumaan tähän yksin oloon, kaipaan kyllä läheisyyttä ja sitä tunnetta että on toiselle tärkeä ja että rinnalla on ihminen johon voi luottaa. Meillä oli niin, tai siis luulin niin. Meillä oli torstaina treffit ja käytiin elokuvissa ja mies tuli kotiin yöksi. Ei tuntunut mikään hyvältä, minulla ei ollut luonnollinen olo siellä elokuvissa. Kotimatkalla odotin kokoajan, että peruu yöksi tulon (niinkuin edellisen illan), ei perunut, mutta meni nukkumaan päänsäryn takia lähes heti. Mies oli jopa äkäinen ja outo. Syvä huokaus.

Ensi pe on todella pienimuotoiset juhlat, meitä on 10 henkilöä jotka vien syömään, mukana mies ja miehen vanhemmat. Seuraavana aamuna karkaan ystäväni kanssa Tallinnaan hotelliin (taas) = pois täältä. Jos ei ihmettä tapahdu niin vielä maaliskuussa ehdotan kokonaista taukoa suhteellemme, niin, että ollaan kokonaan erossa. Nyt, ehkä hämmästyitte, mutta mä luulen, että minun on pakko ihan itseni takia tehdä se.

Kaikki kuitenkin muuten ok, pärjäilen täällä. Suru ja ikävä helpottaa ja Tiedän, että miehellä ei tänä viikonloppuna mitään ohjelmaa, mutta silti en mahdu siihen kuvioon mitenkään. Kyllä mä mieluummin olen yksin kun ihmisen kanssa joka ei tunne minua kohtaan mitään. Toivon kyllä, että oltaisiin vielä yhdessä loppuelämämme, mutta jotain tämä asumusero alkaa minulle tekemään, en kestä sitä että mieheni heitti kaiken pois, hylkäsi minut ja lapsemme. Emme merkinneet tarpeeksi ja toisaalta uskaltaisinko enää rakastaa luottavaisesti, koska mies on jo kerran hylännyt kaiken. Toki se masennus, mutta silti, ei kaikki masentuneet jätä perhettänsä.

T: 28 v.

Jos mies halua lähteä niin ehdottomasti yrittäisin saada yksinhuoltajuuden. Saa siinä sitten maksaa elatusmaksuja yksiössä uuden mimminssä kanssa ja miettiä oliko tosiaan niin fiksua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä vielä ollaan tukevasti ja tukevana 49 vuotias. Oikea juhlapäivä on ensi perjantai.

Jos nyt rehellisiä ollaan niin ei täällä kaikki hyvin ole. Ei ne hetkellisesti päälle puetut puhehousut auta, kun mikään ei muutu. Vaikka kuinka haluaisin olla toisen kanssa niin pelkään, että liian paljon on mennyt rikki. Alan myös tottumaan tähän yksin oloon, kaipaan kyllä läheisyyttä ja sitä tunnetta että on toiselle tärkeä ja että rinnalla on ihminen johon voi luottaa. Meillä oli niin, tai siis luulin niin. Meillä oli torstaina treffit ja käytiin elokuvissa ja mies tuli kotiin yöksi. Ei tuntunut mikään hyvältä, minulla ei ollut luonnollinen olo siellä elokuvissa. Kotimatkalla odotin kokoajan, että peruu yöksi tulon (niinkuin edellisen illan), ei perunut, mutta meni nukkumaan päänsäryn takia lähes heti. Mies oli jopa äkäinen ja outo. Syvä huokaus.

Ensi pe on todella pienimuotoiset juhlat, meitä on 10 henkilöä jotka vien syömään, mukana mies ja miehen vanhemmat. Seuraavana aamuna karkaan ystäväni kanssa Tallinnaan hotelliin (taas) = pois täältä. Jos ei ihmettä tapahdu niin vielä maaliskuussa ehdotan kokonaista taukoa suhteellemme, niin, että ollaan kokonaan erossa. Nyt, ehkä hämmästyitte, mutta mä luulen, että minun on pakko ihan itseni takia tehdä se.

Kaikki kuitenkin muuten ok, pärjäilen täällä. Suru ja ikävä helpottaa ja Tiedän, että miehellä ei tänä viikonloppuna mitään ohjelmaa, mutta silti en mahdu siihen kuvioon mitenkään. Kyllä mä mieluummin olen yksin kun ihmisen kanssa joka ei tunne minua kohtaan mitään. Toivon kyllä, että oltaisiin vielä yhdessä loppuelämämme, mutta jotain tämä asumusero alkaa minulle tekemään, en kestä sitä että mieheni heitti kaiken pois, hylkäsi minut ja lapsemme. Emme merkinneet tarpeeksi ja toisaalta uskaltaisinko enää rakastaa luottavaisesti, koska mies on jo kerran hylännyt kaiken. Toki se masennus, mutta silti, ei kaikki masentuneet jätä perhettänsä.

T: 28 v.

Niin ja Kiitos onnitteluista.

Ja sorry, ihme ruikutus tuosta kirjoituksestani tuli. Niin paljon tuolla päässä tapahtuu.

Aikamoista itsensä tutkiskelua ja jonkinlaista ikäkriisiäkin meinaa pukkaa. Ei pelkästään se pyöreä 50 v vaan se jättäminen juuri tähän ikään näin pitkän suhteen jälkeen. Koko minä ja naiseus kadoksissa täysin. Kyllä tämä tästä tavalla tai toisella helpottaa.

28v.

Oma kämppä vain. Itse lähdin täysin tyhjään kämppään kun vaimon salasuhde selvisi, jätin kaiken kun en halunnut mitään vanhasta muistuttavaa ympärille tai tapella rahasta (kivasti jäi velkaa maksettavaksi siitä suhteesta). Istuin siellä sitten yksin keskellä tyhjää asuntoa viinipullo kädessä, talvitakin päällä nukkuen. Sitten jossain vaiheessa sain sängyn... sitten lampun... :) 

-M 39

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä vielä ollaan tukevasti ja tukevana 49 vuotias. Oikea juhlapäivä on ensi perjantai.

Jos nyt rehellisiä ollaan niin ei täällä kaikki hyvin ole. Ei ne hetkellisesti päälle puetut puhehousut auta, kun mikään ei muutu. Vaikka kuinka haluaisin olla toisen kanssa niin pelkään, että liian paljon on mennyt rikki. Alan myös tottumaan tähän yksin oloon, kaipaan kyllä läheisyyttä ja sitä tunnetta että on toiselle tärkeä ja että rinnalla on ihminen johon voi luottaa. Meillä oli niin, tai siis luulin niin. Meillä oli torstaina treffit ja käytiin elokuvissa ja mies tuli kotiin yöksi. Ei tuntunut mikään hyvältä, minulla ei ollut luonnollinen olo siellä elokuvissa. Kotimatkalla odotin kokoajan, että peruu yöksi tulon (niinkuin edellisen illan), ei perunut, mutta meni nukkumaan päänsäryn takia lähes heti. Mies oli jopa äkäinen ja outo. Syvä huokaus.

Ensi pe on todella pienimuotoiset juhlat, meitä on 10 henkilöä jotka vien syömään, mukana mies ja miehen vanhemmat. Seuraavana aamuna karkaan ystäväni kanssa Tallinnaan hotelliin (taas) = pois täältä. Jos ei ihmettä tapahdu niin vielä maaliskuussa ehdotan kokonaista taukoa suhteellemme, niin, että ollaan kokonaan erossa. Nyt, ehkä hämmästyitte, mutta mä luulen, että minun on pakko ihan itseni takia tehdä se.

Kaikki kuitenkin muuten ok, pärjäilen täällä. Suru ja ikävä helpottaa ja Tiedän, että miehellä ei tänä viikonloppuna mitään ohjelmaa, mutta silti en mahdu siihen kuvioon mitenkään. Kyllä mä mieluummin olen yksin kun ihmisen kanssa joka ei tunne minua kohtaan mitään. Toivon kyllä, että oltaisiin vielä yhdessä loppuelämämme, mutta jotain tämä asumusero alkaa minulle tekemään, en kestä sitä että mieheni heitti kaiken pois, hylkäsi minut ja lapsemme. Emme merkinneet tarpeeksi ja toisaalta uskaltaisinko enää rakastaa luottavaisesti, koska mies on jo kerran hylännyt kaiken. Toki se masennus, mutta silti, ei kaikki masentuneet jätä perhettänsä.

T: 28 v.

Voi 28v,

se tuumaustauko voisi tosiaan olla tarpeeseen ja se seikka, mikä selvittää päänne ja ratkaisee asian luonnollisesti joko puoleen tai toiseen kummankin osalta. Luulen, että teillä on nyt kummallakin aivan hirveästi paineita siitä, että ratkaisu pitäisi tulla nyt heti ja tilanteen muuttua entiselleen, hyväksi, kuin taikaiskusta.  Ehkä miehen päänsärkykin johtui niistä paineista? Voihan myös olla, että hän pelkäsi sinun taholtasi treffi-illan päätteeksi jotain romanttisia odotuksia tuolle illalle, ja pelkäsi sitä ettei tässä tilanteessa pystyisi niitä täyttämään. Joten pakeni päänsärkyyn. Voi olla ettei näin ole, mutta otathan kuitenkin huomioon tuon mahdollisuuden että voi olla.

Tämä teidän suhteenne on kuitenkin nyt muutoksessa ja kypsymässä, antakaa sille aikaa ja antakaa sen hakea uusi muotonsa. Olen ihan varma että olette merkinneet - ja merkitsette edelleen - miehelle valtavasti. Tuo ajatus, että miehesi ei tuntisi sinua kohtaan mitään.... Aivan varmasti tuntee, mutta ongelma on se, että masennuksen takia hän ei tavoita niitä tunteita. Sekin tuntuu pelottavalta.

Olen sinun puolellasi, mutta olen myös miehen puolella. Uskon että hän edelleen rakastaa ja haluaa rakastaa, mutta on totaalisen hukassa eikä ymmärrä mitä hänessä tapahtuu. Jollei hän siellä jossain sisimmässään rakastaisi, niin hän olisi jo häipynyt kokonaan, usko pois. Eikä olisi ollut niin peloissaan siitä, että lemppaat hänet. Eikä haluaisi sinua pussailla ja halailla.

Tallinnan karkumatka tulee varmasti jokatapauksessa tarpeeseen, muista elää ja nauttia parhaasi mukaan, vaikka tilanne parisuhteen osalta onkin nyt remonttityömaana. Kyllä sekin siitä selviää ajallaan. Ja puhehousut löytyvät taas. Osta vaikka miehelle Tallinnasta tuliaisiksi puheshortsit kesää varten. Hän voi sitten pukea ne ylleen merkiksi, kun olisi halukas puhumaan.

Ethän heitä kirvestä kaivoon, ethän.

ISO HALI!! <3 <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä vielä ollaan tukevasti ja tukevana 49 vuotias. Oikea juhlapäivä on ensi perjantai.

Jos nyt rehellisiä ollaan niin ei täällä kaikki hyvin ole. Ei ne hetkellisesti päälle puetut puhehousut auta, kun mikään ei muutu. Vaikka kuinka haluaisin olla toisen kanssa niin pelkään, että liian paljon on mennyt rikki. Alan myös tottumaan tähän yksin oloon, kaipaan kyllä läheisyyttä ja sitä tunnetta että on toiselle tärkeä ja että rinnalla on ihminen johon voi luottaa. Meillä oli niin, tai siis luulin niin. Meillä oli torstaina treffit ja käytiin elokuvissa ja mies tuli kotiin yöksi. Ei tuntunut mikään hyvältä, minulla ei ollut luonnollinen olo siellä elokuvissa. Kotimatkalla odotin kokoajan, että peruu yöksi tulon (niinkuin edellisen illan), ei perunut, mutta meni nukkumaan päänsäryn takia lähes heti. Mies oli jopa äkäinen ja outo. Syvä huokaus.

Ensi pe on todella pienimuotoiset juhlat, meitä on 10 henkilöä jotka vien syömään, mukana mies ja miehen vanhemmat. Seuraavana aamuna karkaan ystäväni kanssa Tallinnaan hotelliin (taas) = pois täältä. Jos ei ihmettä tapahdu niin vielä maaliskuussa ehdotan kokonaista taukoa suhteellemme, niin, että ollaan kokonaan erossa. Nyt, ehkä hämmästyitte, mutta mä luulen, että minun on pakko ihan itseni takia tehdä se.

Kaikki kuitenkin muuten ok, pärjäilen täällä. Suru ja ikävä helpottaa ja Tiedän, että miehellä ei tänä viikonloppuna mitään ohjelmaa, mutta silti en mahdu siihen kuvioon mitenkään. Kyllä mä mieluummin olen yksin kun ihmisen kanssa joka ei tunne minua kohtaan mitään. Toivon kyllä, että oltaisiin vielä yhdessä loppuelämämme, mutta jotain tämä asumusero alkaa minulle tekemään, en kestä sitä että mieheni heitti kaiken pois, hylkäsi minut ja lapsemme. Emme merkinneet tarpeeksi ja toisaalta uskaltaisinko enää rakastaa luottavaisesti, koska mies on jo kerran hylännyt kaiken. Toki se masennus, mutta silti, ei kaikki masentuneet jätä perhettänsä.

T: 28 v.

Niin ja Kiitos onnitteluista.

Ja sorry, ihme ruikutus tuosta kirjoituksestani tuli. Niin paljon tuolla päässä tapahtuu.

Aikamoista itsensä tutkiskelua ja jonkinlaista ikäkriisiäkin meinaa pukkaa. Ei pelkästään se pyöreä 50 v vaan se jättäminen juuri tähän ikään näin pitkän suhteen jälkeen. Koko minä ja naiseus kadoksissa täysin. Kyllä tämä tästä tavalla tai toisella helpottaa.

28v.

Höh. Saahan täällä ruikuttaa🌻. Hiukan vaikuttaa siltä, että puhumisen jälkeen hetkessä uskoit kaiken/monen asian kohentuvan. Eihän se niin mene. Kuukausitolkulla on ollut epätietoisuutta missä mennään. Ei ihan heti ole selkeä suunnitelma selvillä. Pikkuhiljaa.

Runo: Ei sumusta ole haittaa, kun suunta on selvillä (Eija Partanen)

Tunsin niin sinun olosi leffassa (mikä muuten oli?). Teil oli vähän niinkuin eka treffit. Muistan nuorena saman tilanteen: puolet ajasta pelkäsin et poika tarttuu käteeni, toisen puolen pelkäsin ettei tartukkaan!!!???.

Toi yhden kommentti remonttityömaasta on kuvaava. Tai palapelistä. Ensin kaikki on sekaisin, mutta lopussa palaset loksahtaa kohdilleen... muttei koskaan tarpeeksi nopeaan.

Vielä yksi vertaus. Teillä oli alussa kangaspuut valmiina, loimet suorassa ja enimmäkseen kirkkaita kuteita. Sitten yks kaks loimeen tuli sotku. Suorimiseen meni aikaa. Kuteita alkoi olla enemmän tummaa, harmaata. Pikkuhiljaa värit alkoi kirkastua. Valmiissa matossa on sitten päissä vaaleampaa, värikkäämpää. Keskellä on harmaampaa, haileampaa.

Hah. Olipas vertauskuva. Ontuvakin ehkä, mutta ymmärtänet pointin.

Tärkeintä on tahto yrittää yhdessä. Rakkaus, hellyys, luottamus ja... terveys.

TsemppiTsemppiterkut ja Tallinnaan niitä "puheshortseja" ostamaan. Voit ostaa molemmille. Sehän osoittaa, että puhuttavaa on. Molemmilla.

Tuumis🌻