Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (10606)
Voi että 28 tuo miehesi väistely puhumisesta on varmasti todella raskasta. Ei ole helppoa, jos joudut olemaan se, joka päätöksen lopulta yksin tekee.
Ehkä tyhjää parempi on kuitenkin se, että itse puhuu vaikkei toinen sanoisi mitään? Ja surettaa teidän pojan puolesta. Tiedän niin tuon tunteen, kun joutuu itse palasina kannattelemaan vielä lastakin.
Tuumis, tunneli on sortunut tällä hetkellä. Ei pienintäkään valon pilkahdusta.
Mies pistää kapuloita rattaisiin minkä ehtii. En todellakaan ymmärrä miksi!? Olen ehdottanut monenlaista, että pääsisin muuttamaan, mikään ei käy.
Nyt viikonloppuna tuli semmoista piilotettua uhkausta ja tekstiä, että pitkästä aikaa mulla meinaa mennä ruokahalu ja olen joutunut itseäni pakottaa syömään. Ihan hirveää. Ahdistaa todella paljon. Voisin vaan hautautua jonnekkin itkemään.
Talon myynnissä ei tapahdu yhtään mitään. Musta tuntuu että olen vankilassa täällä. Ja kaikkia yritetään käännyttää mua vastaan. Onneksi tiedän suhteeni lapsiin olevan vahva, ja ainakin 2 heistä näkevät täysin isän pelin läpi. Yksi ikävä kyllä nielee syöttiä kun kaipaa niin kovin isän huomiota. Enkä missään tapauksessa halua lähteä mukaan tähän hommaan mitä nyt yrittää.
Tää on kyllä oikeesti ihan pelkkää paskaa kaikki.
Nuo urpot viestit tuolla välissä taidan jättää huomiotta. Kauan tämä pysyikin siistinä, ja toivottavasti palaa semmoiseksi. Mulle on ihan se ja sama mitä joku kuvittelee. Minä puran tänne omaa päätäni pysyäkseni jollain tapaa järjissäni. Ja olen saanut täältä mahtavasti vertaistukea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kyllä hymyilyttää.
Joku aiemmin ehdotti että tavattais ap, 28 ja minä. Olispa helppo järjestää, jos oltais yks ja sama henkilö. Hah🤔Tuumis tässä. Palailen paremmalla ajalla🌻
Niinpä :) Voit hengata sivupersooniesi kanssa ja keksiä lisää tarinoita. Otit oikein emojit käyttöön. Edistystä. 😄👋
Häivy, idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Voi että 28 tuo miehesi väistely puhumisesta on varmasti todella raskasta. Ei ole helppoa, jos joudut olemaan se, joka päätöksen lopulta yksin tekee.
Ehkä tyhjää parempi on kuitenkin se, että itse puhuu vaikkei toinen sanoisi mitään? Ja surettaa teidän pojan puolesta. Tiedän niin tuon tunteen, kun joutuu itse palasina kannattelemaan vielä lastakin.Tuumis, tunneli on sortunut tällä hetkellä. Ei pienintäkään valon pilkahdusta.
Mies pistää kapuloita rattaisiin minkä ehtii. En todellakaan ymmärrä miksi!? Olen ehdottanut monenlaista, että pääsisin muuttamaan, mikään ei käy.
Nyt viikonloppuna tuli semmoista piilotettua uhkausta ja tekstiä, että pitkästä aikaa mulla meinaa mennä ruokahalu ja olen joutunut itseäni pakottaa syömään. Ihan hirveää. Ahdistaa todella paljon. Voisin vaan hautautua jonnekkin itkemään.
Talon myynnissä ei tapahdu yhtään mitään. Musta tuntuu että olen vankilassa täällä. Ja kaikkia yritetään käännyttää mua vastaan. Onneksi tiedän suhteeni lapsiin olevan vahva, ja ainakin 2 heistä näkevät täysin isän pelin läpi. Yksi ikävä kyllä nielee syöttiä kun kaipaa niin kovin isän huomiota. Enkä missään tapauksessa halua lähteä mukaan tähän hommaan mitä nyt yrittää.
Tää on kyllä oikeesti ihan pelkkää paskaa kaikki.Nuo urpot viestit tuolla välissä taidan jättää huomiotta. Kauan tämä pysyikin siistinä, ja toivottavasti palaa semmoiseksi. Mulle on ihan se ja sama mitä joku kuvittelee. Minä puran tänne omaa päätäni pysyäkseni jollain tapaa järjissäni. Ja olen saanut täältä mahtavasti vertaistukea.
Ap
Mitä ihmettä, miksi se mies tahtoo pistää kapuloita rattaisiin ja uhkailee? Mitä hän oikein tahtoo? En pysy lainkaan enää kärryillä hänen ajatuksenjuoksustaan. Miten hän oikein haluaisi asioiden olevan? Onko hänellä mielestään jokin parempi ehdotus tarjota, vai onko vain ryhtynyt ammattihankalaksi?
Toivotan sinulle kärsivällisyyttä, kyllä tämäkin ratkeaa parhain päin.
Ja urpot huutelijat voi tosiaan jättää täysin omaan arvoonsa; he ovat jo rangaistuksensa saaneet syntymällä tuollaisiksi.
Modet näkee ip-osoitteen. Ehkä ne vois antaa todistusaineistoa!?
Tämä on nyt melkein pelottavaa kirjoittaa näin pian perään kun se on niin epäilyttävää ja selkeä merkki, että ollaan yksi ja sama persoona (tähän laittaisin hymiön, mutta ei onnistu).
Mitä ihmettä se sun mies nyt tekee, voi hemmetti. Ymmärrän sen, että haluaa olla lasten kanssa tekemisissä ja sehän on hyvä, mutta arjesta Hänellä ei selkeästi ole todellista kuvaa. Vaikka Teillä parisuhde hajoaa niin jokainen "terve" aikuinen kyllä omille lapsilleen hyvää haluaa. Minkä ihmeen takia heittäytyy hankalaksi, mieshän silloin 8 kk sitten halusi eron. Olisi nyt tyytyväinen kun olet siihen valmis. Onko raha-asioissa jotain mitä et tiedä, mitä yrittää peitellä? Jotenkin outo tunne tulee, en tiedä miksi. Tekisi kyllä mieleni sanoa miehellesi pari sanaa. Ja asuntokauppa on nyt mitä on ja mun on pakko nyt myös varoittaa, että miehellesi ei varmaan mikään tarjous edes tulisi kelpaamaan.
Harmittaa Ap Sinun puolesta, kun on muutenkin rankkaa niin miehesi aiheuttamaa lisäharmia et tarvitsisi. Yritä pitää itsestäsi huolta, oikeesti, sä tarviit voimia.
Ja jatka ajatusten purkamista tänne palstalle, itselläni se auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt melkein pelottavaa kirjoittaa näin pian perään kun se on niin epäilyttävää ja selkeä merkki, että ollaan yksi ja sama persoona (tähän laittaisin hymiön, mutta ei onnistu).
Mitä ihmettä se sun mies nyt tekee, voi hemmetti. Ymmärrän sen, että haluaa olla lasten kanssa tekemisissä ja sehän on hyvä, mutta arjesta Hänellä ei selkeästi ole todellista kuvaa. Vaikka Teillä parisuhde hajoaa niin jokainen "terve" aikuinen kyllä omille lapsilleen hyvää haluaa. Minkä ihmeen takia heittäytyy hankalaksi, mieshän silloin 8 kk sitten halusi eron. Olisi nyt tyytyväinen kun olet siihen valmis. Onko raha-asioissa jotain mitä et tiedä, mitä yrittää peitellä? Jotenkin outo tunne tulee, en tiedä miksi. Tekisi kyllä mieleni sanoa miehellesi pari sanaa. Ja asuntokauppa on nyt mitä on ja mun on pakko nyt myös varoittaa, että miehellesi ei varmaan mikään tarjous edes tulisi kelpaamaan.
Harmittaa Ap Sinun puolesta, kun on muutenkin rankkaa niin miehesi aiheuttamaa lisäharmia et tarvitsisi. Yritä pitää itsestäsi huolta, oikeesti, sä tarviit voimia.
Ja jatka ajatusten purkamista tänne palstalle, itselläni se auttaa.
Ja 28v kirjoitti tuon edellisen.
Tosiaan ap, millä se miehesi oikein sinua uhkailee? Onko hän tulossa katumapäälle, jos sinä olet päässyt henkisesti hänestä etäämmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että 28 tuo miehesi väistely puhumisesta on varmasti todella raskasta. Ei ole helppoa, jos joudut olemaan se, joka päätöksen lopulta yksin tekee.
Ehkä tyhjää parempi on kuitenkin se, että itse puhuu vaikkei toinen sanoisi mitään? Ja surettaa teidän pojan puolesta. Tiedän niin tuon tunteen, kun joutuu itse palasina kannattelemaan vielä lastakin.Tuumis, tunneli on sortunut tällä hetkellä. Ei pienintäkään valon pilkahdusta.
Mies pistää kapuloita rattaisiin minkä ehtii. En todellakaan ymmärrä miksi!? Olen ehdottanut monenlaista, että pääsisin muuttamaan, mikään ei käy.
Nyt viikonloppuna tuli semmoista piilotettua uhkausta ja tekstiä, että pitkästä aikaa mulla meinaa mennä ruokahalu ja olen joutunut itseäni pakottaa syömään. Ihan hirveää. Ahdistaa todella paljon. Voisin vaan hautautua jonnekkin itkemään.
Talon myynnissä ei tapahdu yhtään mitään. Musta tuntuu että olen vankilassa täällä. Ja kaikkia yritetään käännyttää mua vastaan. Onneksi tiedän suhteeni lapsiin olevan vahva, ja ainakin 2 heistä näkevät täysin isän pelin läpi. Yksi ikävä kyllä nielee syöttiä kun kaipaa niin kovin isän huomiota. Enkä missään tapauksessa halua lähteä mukaan tähän hommaan mitä nyt yrittää.
Tää on kyllä oikeesti ihan pelkkää paskaa kaikki.Nuo urpot viestit tuolla välissä taidan jättää huomiotta. Kauan tämä pysyikin siistinä, ja toivottavasti palaa semmoiseksi. Mulle on ihan se ja sama mitä joku kuvittelee. Minä puran tänne omaa päätäni pysyäkseni jollain tapaa järjissäni. Ja olen saanut täältä mahtavasti vertaistukea.
Ap
Voi prkl, tuo lapsiin vaikuttaminen on kyl viimenen teko! Eikö (miltei)jokainen vanhempi halua parasta lapsilleen? Eikö ukkosi ollenkaan tajua millaista miehen/isän mallia antaa lapsilleen? Voi ettäs minuu raivostuttaa.
Selkeä ero olis paras! Lapset saisivat valita minkä verran isäänsä näkisivät. Erolapsista tulee kelpokansalaisia, toisin voi olla jos kotona ahdistavaa!
Voi tota huutomerkkien määrää, sori.
Oon niin huolissani aina pienimpien puolesta, jotka täysin syyttään joutuvat myrskynsilmään!!
Leppoisaa Laskiaista Ap
Ja sulle 28 kans,
Mielestäni pahoin näyttää ero teitäkin lähestyvän. Ethän voi loputtomasti sietää tuota puhumattomuutta. Ehdottaisin jonkunlaista tuumaustaukoa teillekin. Lapsen asiat hoitaisitte, mutta mieskin joutuisi todella miettimään mitä haluaa. Ja sinä.
Terkkuloita
Tuumis🌻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että 28 tuo miehesi väistely puhumisesta on varmasti todella raskasta. Ei ole helppoa, jos joudut olemaan se, joka päätöksen lopulta yksin tekee.
Ehkä tyhjää parempi on kuitenkin se, että itse puhuu vaikkei toinen sanoisi mitään? Ja surettaa teidän pojan puolesta. Tiedän niin tuon tunteen, kun joutuu itse palasina kannattelemaan vielä lastakin.Tuumis, tunneli on sortunut tällä hetkellä. Ei pienintäkään valon pilkahdusta.
Mies pistää kapuloita rattaisiin minkä ehtii. En todellakaan ymmärrä miksi!? Olen ehdottanut monenlaista, että pääsisin muuttamaan, mikään ei käy.
Nyt viikonloppuna tuli semmoista piilotettua uhkausta ja tekstiä, että pitkästä aikaa mulla meinaa mennä ruokahalu ja olen joutunut itseäni pakottaa syömään. Ihan hirveää. Ahdistaa todella paljon. Voisin vaan hautautua jonnekkin itkemään.
Talon myynnissä ei tapahdu yhtään mitään. Musta tuntuu että olen vankilassa täällä. Ja kaikkia yritetään käännyttää mua vastaan. Onneksi tiedän suhteeni lapsiin olevan vahva, ja ainakin 2 heistä näkevät täysin isän pelin läpi. Yksi ikävä kyllä nielee syöttiä kun kaipaa niin kovin isän huomiota. Enkä missään tapauksessa halua lähteä mukaan tähän hommaan mitä nyt yrittää.
Tää on kyllä oikeesti ihan pelkkää paskaa kaikki.Nuo urpot viestit tuolla välissä taidan jättää huomiotta. Kauan tämä pysyikin siistinä, ja toivottavasti palaa semmoiseksi. Mulle on ihan se ja sama mitä joku kuvittelee. Minä puran tänne omaa päätäni pysyäkseni jollain tapaa järjissäni. Ja olen saanut täältä mahtavasti vertaistukea.
Ap
Voi prkl, tuo lapsiin vaikuttaminen on kyl viimenen teko! Eikö (miltei)jokainen vanhempi halua parasta lapsilleen? Eikö ukkosi ollenkaan tajua millaista miehen/isän mallia antaa lapsilleen? Voi ettäs minuu raivostuttaa.
Selkeä ero olis paras! Lapset saisivat valita minkä verran isäänsä näkisivät. Erolapsista tulee kelpokansalaisia, toisin voi olla jos kotona ahdistavaa!Voi tota huutomerkkien määrää, sori.
Oon niin huolissani aina pienimpien puolesta, jotka täysin syyttään joutuvat myrskynsilmään!!Leppoisaa Laskiaista Ap
Ja sulle 28 kans,
Mielestäni pahoin näyttää ero teitäkin lähestyvän. Ethän voi loputtomasti sietää tuota puhumattomuutta. Ehdottaisin jonkunlaista tuumaustaukoa teillekin. Lapsen asiat hoitaisitte, mutta mieskin joutuisi todella miettimään mitä haluaa. Ja sinä.Terkkuloita
Tuumis🌻
Olen kyllä minäkin huolissani Ap:n tilanteesta, eli mies todellakin alkaa hankalaksi ja pahinta kaikessa on jos mies yrittää lapsia käyttää kiistakapuloina / vallan välineenä. Hyvin tuossa joku kirjoitti siitä, että miehen käytös voi johtua siitä, et Ap alkaa henkisesti irtaantumaan miehestä ja nyt uskon että se on miehelle ihan järkytys. Tiedän, että Ap tekee kaikkensa lapsien eteen ja silti tuo tilanne on kamala lapsille pitkittyessään. Pentele kun suututtaa.
Itse olen ihan hermona, sillä nyt on kyllä tajuntaani iskenyt se tosiasia että mieheni vitkuttelee, kaikki merkit on ilmassa, että mies ei vaan pysty tekemään lopullista päätöstä. Sisimmissään varmaan on tehnyt, mutta ei vaan pysty asiaa ilmaisemaan. Ja kyllä varmasti edelleen olen tärkeä Hänelle ja ei haluaisi kokonaan erota, mutta Hänelle riittäisi jonkinlainen "ystävyys". Totuus on nyt kuitenkin se, että itse en pysty ystävyyteen, eli minulla on liikaa tunteita. En selviä tästä millään muulla tavalla kuin kokonaan eroamalla ja se tietää sitten asunnon myynnit ja lapselle muutoksia. Olen nyt ilmoittanut ja vaatinut rauhallista keskusteluhetkeä, joka nyt toteutetaan huomenna. Todella pahoin nyt pelkään, että se on siinä sitten. Vatsa ihan sekaisin, ruokahalu mennyt ja uni on huonoa. Sanoin miehelle, että tarkoitus ei ole ahdistaa Häntä nurkkaan ja jos ei pysty puhumaan edelleenkään niin ainakin on pakko sitten kuunnella mitä minulla on sanottavaa.
Ajankohta on nyt aivan takapuolesta, eli täytän parin viikon päästä pyöreitä ja en ole pystynyt miettimään edes mitään pienintäkään juhlaa, en pysty .......
Hui, pakko lopettaa, minulla alkaa kohta kokous.
28v yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että 28 tuo miehesi väistely puhumisesta on varmasti todella raskasta. Ei ole helppoa, jos joudut olemaan se, joka päätöksen lopulta yksin tekee.
Ehkä tyhjää parempi on kuitenkin se, että itse puhuu vaikkei toinen sanoisi mitään? Ja surettaa teidän pojan puolesta. Tiedän niin tuon tunteen, kun joutuu itse palasina kannattelemaan vielä lastakin.Tuumis, tunneli on sortunut tällä hetkellä. Ei pienintäkään valon pilkahdusta.
Mies pistää kapuloita rattaisiin minkä ehtii. En todellakaan ymmärrä miksi!? Olen ehdottanut monenlaista, että pääsisin muuttamaan, mikään ei käy.
Nyt viikonloppuna tuli semmoista piilotettua uhkausta ja tekstiä, että pitkästä aikaa mulla meinaa mennä ruokahalu ja olen joutunut itseäni pakottaa syömään. Ihan hirveää. Ahdistaa todella paljon. Voisin vaan hautautua jonnekkin itkemään.
Talon myynnissä ei tapahdu yhtään mitään. Musta tuntuu että olen vankilassa täällä. Ja kaikkia yritetään käännyttää mua vastaan. Onneksi tiedän suhteeni lapsiin olevan vahva, ja ainakin 2 heistä näkevät täysin isän pelin läpi. Yksi ikävä kyllä nielee syöttiä kun kaipaa niin kovin isän huomiota. Enkä missään tapauksessa halua lähteä mukaan tähän hommaan mitä nyt yrittää.
Tää on kyllä oikeesti ihan pelkkää paskaa kaikki.Nuo urpot viestit tuolla välissä taidan jättää huomiotta. Kauan tämä pysyikin siistinä, ja toivottavasti palaa semmoiseksi. Mulle on ihan se ja sama mitä joku kuvittelee. Minä puran tänne omaa päätäni pysyäkseni jollain tapaa järjissäni. Ja olen saanut täältä mahtavasti vertaistukea.
Ap
Voi prkl, tuo lapsiin vaikuttaminen on kyl viimenen teko! Eikö (miltei)jokainen vanhempi halua parasta lapsilleen? Eikö ukkosi ollenkaan tajua millaista miehen/isän mallia antaa lapsilleen? Voi ettäs minuu raivostuttaa.
Selkeä ero olis paras! Lapset saisivat valita minkä verran isäänsä näkisivät. Erolapsista tulee kelpokansalaisia, toisin voi olla jos kotona ahdistavaa!Voi tota huutomerkkien määrää, sori.
Oon niin huolissani aina pienimpien puolesta, jotka täysin syyttään joutuvat myrskynsilmään!!Leppoisaa Laskiaista Ap
Ja sulle 28 kans,
Mielestäni pahoin näyttää ero teitäkin lähestyvän. Ethän voi loputtomasti sietää tuota puhumattomuutta. Ehdottaisin jonkunlaista tuumaustaukoa teillekin. Lapsen asiat hoitaisitte, mutta mieskin joutuisi todella miettimään mitä haluaa. Ja sinä.Terkkuloita
Tuumis🌻Olen kyllä minäkin huolissani Ap:n tilanteesta, eli mies todellakin alkaa hankalaksi ja pahinta kaikessa on jos mies yrittää lapsia käyttää kiistakapuloina / vallan välineenä. Hyvin tuossa joku kirjoitti siitä, että miehen käytös voi johtua siitä, et Ap alkaa henkisesti irtaantumaan miehestä ja nyt uskon että se on miehelle ihan järkytys. Tiedän, että Ap tekee kaikkensa lapsien eteen ja silti tuo tilanne on kamala lapsille pitkittyessään. Pentele kun suututtaa.
Itse olen ihan hermona, sillä nyt on kyllä tajuntaani iskenyt se tosiasia että mieheni vitkuttelee, kaikki merkit on ilmassa, että mies ei vaan pysty tekemään lopullista päätöstä. Sisimmissään varmaan on tehnyt, mutta ei vaan pysty asiaa ilmaisemaan. Ja kyllä varmasti edelleen olen tärkeä Hänelle ja ei haluaisi kokonaan erota, mutta Hänelle riittäisi jonkinlainen "ystävyys". Totuus on nyt kuitenkin se, että itse en pysty ystävyyteen, eli minulla on liikaa tunteita. En selviä tästä millään muulla tavalla kuin kokonaan eroamalla ja se tietää sitten asunnon myynnit ja lapselle muutoksia. Olen nyt ilmoittanut ja vaatinut rauhallista keskusteluhetkeä, joka nyt toteutetaan huomenna. Todella pahoin nyt pelkään, että se on siinä sitten. Vatsa ihan sekaisin, ruokahalu mennyt ja uni on huonoa. Sanoin miehelle, että tarkoitus ei ole ahdistaa Häntä nurkkaan ja jos ei pysty puhumaan edelleenkään niin ainakin on pakko sitten kuunnella mitä minulla on sanottavaa.
Ajankohta on nyt aivan takapuolesta, eli täytän parin viikon päästä pyöreitä ja en ole pystynyt miettimään edes mitään pienintäkään juhlaa, en pysty .......
Hui, pakko lopettaa, minulla alkaa kohta kokous.
28v yhdessä.
Hui 28. Nyt meitä jännittää molempia huominen...
Ai pyöreitä??? Harmi, kun korona ohi ja sen puolesta olis voinu juhlatki pitää. Mun pyöreät meni koronan aikaan sisarusten porukoiden kahvittelulla. Olis ollu kiva pitää kunnon pirskeet!
Nyt pistän peukutukset siihen suuntaan. Joku tolkkuhan tohon tilanteeseen pitää syntyä, onhan raskautta kestänyt kohta yli lasketun ajan... vitsailua🌻🌻👍
Tuumis
Voi että 28, nyt minäkin jännitän sun kanssa huomista. Toivon todella, että keskustelusta tulee hyvä. Että saatte asioita johonkin suuntaan, tai ainakin selvyyttä. Oli se suunta sitten mikä tahansa, on se varmasti parempi kun loputon epätietoisuus. Olen hengessä mukana, voimana olkapäällä jotta pysyt kasassa.
Varmasti aivan kamalaa odottaa huomista. Haluaisi sen olevan jo ohi ja toisaalta ettei sitä koskaan tulisi.
Voimia todella paljon!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että 28, nyt minäkin jännitän sun kanssa huomista. Toivon todella, että keskustelusta tulee hyvä. Että saatte asioita johonkin suuntaan, tai ainakin selvyyttä. Oli se suunta sitten mikä tahansa, on se varmasti parempi kun loputon epätietoisuus. Olen hengessä mukana, voimana olkapäällä jotta pysyt kasassa.
Varmasti aivan kamalaa odottaa huomista. Haluaisi sen olevan jo ohi ja toisaalta ettei sitä koskaan tulisi.
Voimia todella paljon!!!
Tämä siis ap
Ihmisen avioelämä ei ole aina herkkua. Yli 40 vuotta aviossa. Meillä oli kriisi noin puolivälissä. Etsin ratkaisua eri huoneissa olosta. Osittain auttoi. No tuli muuta ja nyt ollaan vierihoidossa. Mies huomasi katkohengitykseni. Eli tukea löytyy hankaluuksista huolimatta.
On yksi asia, mitä haluan kertoa. Avioliitto on tarkoitettu koko elämän mittaiseksi. Ison kirjan mukaan erota saa, mutta ei sitoutua toiselle, kuin vasta puolison kuoleman jälkeen. Näitä ei oikein opeteta missään.
Onko ap.lle mahdollista kirjata ylös hyvät ja huonot asiat liitossanne? Puolisolle sama. Pääsitte näkemään oikean tilanteen. Se ei välttämättä ole niin huono, kuin nyt tuntuu. Tosin miehen pitäisi tulla vastaan ajan käytössä. Autuaampi on antaa, kuin ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että 28 tuo miehesi väistely puhumisesta on varmasti todella raskasta. Ei ole helppoa, jos joudut olemaan se, joka päätöksen lopulta yksin tekee.
Ehkä tyhjää parempi on kuitenkin se, että itse puhuu vaikkei toinen sanoisi mitään? Ja surettaa teidän pojan puolesta. Tiedän niin tuon tunteen, kun joutuu itse palasina kannattelemaan vielä lastakin.Tuumis, tunneli on sortunut tällä hetkellä. Ei pienintäkään valon pilkahdusta.
Mies pistää kapuloita rattaisiin minkä ehtii. En todellakaan ymmärrä miksi!? Olen ehdottanut monenlaista, että pääsisin muuttamaan, mikään ei käy.
Nyt viikonloppuna tuli semmoista piilotettua uhkausta ja tekstiä, että pitkästä aikaa mulla meinaa mennä ruokahalu ja olen joutunut itseäni pakottaa syömään. Ihan hirveää. Ahdistaa todella paljon. Voisin vaan hautautua jonnekkin itkemään.
Talon myynnissä ei tapahdu yhtään mitään. Musta tuntuu että olen vankilassa täällä. Ja kaikkia yritetään käännyttää mua vastaan. Onneksi tiedän suhteeni lapsiin olevan vahva, ja ainakin 2 heistä näkevät täysin isän pelin läpi. Yksi ikävä kyllä nielee syöttiä kun kaipaa niin kovin isän huomiota. Enkä missään tapauksessa halua lähteä mukaan tähän hommaan mitä nyt yrittää.
Tää on kyllä oikeesti ihan pelkkää paskaa kaikki.Nuo urpot viestit tuolla välissä taidan jättää huomiotta. Kauan tämä pysyikin siistinä, ja toivottavasti palaa semmoiseksi. Mulle on ihan se ja sama mitä joku kuvittelee. Minä puran tänne omaa päätäni pysyäkseni jollain tapaa järjissäni. Ja olen saanut täältä mahtavasti vertaistukea.
Ap
Voi prkl, tuo lapsiin vaikuttaminen on kyl viimenen teko! Eikö (miltei)jokainen vanhempi halua parasta lapsilleen? Eikö ukkosi ollenkaan tajua millaista miehen/isän mallia antaa lapsilleen? Voi ettäs minuu raivostuttaa.
Selkeä ero olis paras! Lapset saisivat valita minkä verran isäänsä näkisivät. Erolapsista tulee kelpokansalaisia, toisin voi olla jos kotona ahdistavaa!Voi tota huutomerkkien määrää, sori.
Oon niin huolissani aina pienimpien puolesta, jotka täysin syyttään joutuvat myrskynsilmään!!Leppoisaa Laskiaista Ap
Ja sulle 28 kans,
Mielestäni pahoin näyttää ero teitäkin lähestyvän. Ethän voi loputtomasti sietää tuota puhumattomuutta. Ehdottaisin jonkunlaista tuumaustaukoa teillekin. Lapsen asiat hoitaisitte, mutta mieskin joutuisi todella miettimään mitä haluaa. Ja sinä.Terkkuloita
Tuumis🌻Olen kyllä minäkin huolissani Ap:n tilanteesta, eli mies todellakin alkaa hankalaksi ja pahinta kaikessa on jos mies yrittää lapsia käyttää kiistakapuloina / vallan välineenä. Hyvin tuossa joku kirjoitti siitä, että miehen käytös voi johtua siitä, et Ap alkaa henkisesti irtaantumaan miehestä ja nyt uskon että se on miehelle ihan järkytys. Tiedän, että Ap tekee kaikkensa lapsien eteen ja silti tuo tilanne on kamala lapsille pitkittyessään. Pentele kun suututtaa.
Itse olen ihan hermona, sillä nyt on kyllä tajuntaani iskenyt se tosiasia että mieheni vitkuttelee, kaikki merkit on ilmassa, että mies ei vaan pysty tekemään lopullista päätöstä. Sisimmissään varmaan on tehnyt, mutta ei vaan pysty asiaa ilmaisemaan. Ja kyllä varmasti edelleen olen tärkeä Hänelle ja ei haluaisi kokonaan erota, mutta Hänelle riittäisi jonkinlainen "ystävyys". Totuus on nyt kuitenkin se, että itse en pysty ystävyyteen, eli minulla on liikaa tunteita. En selviä tästä millään muulla tavalla kuin kokonaan eroamalla ja se tietää sitten asunnon myynnit ja lapselle muutoksia. Olen nyt ilmoittanut ja vaatinut rauhallista keskusteluhetkeä, joka nyt toteutetaan huomenna. Todella pahoin nyt pelkään, että se on siinä sitten. Vatsa ihan sekaisin, ruokahalu mennyt ja uni on huonoa. Sanoin miehelle, että tarkoitus ei ole ahdistaa Häntä nurkkaan ja jos ei pysty puhumaan edelleenkään niin ainakin on pakko sitten kuunnella mitä minulla on sanottavaa.
Ajankohta on nyt aivan takapuolesta, eli täytän parin viikon päästä pyöreitä ja en ole pystynyt miettimään edes mitään pienintäkään juhlaa, en pysty .......
Hui, pakko lopettaa, minulla alkaa kohta kokous.
28v yhdessä.
Hei 28,
no nyt alkoi jännittää täälläkin, vaikka sivullinen olenkin. Toivottavasti mies nyt sitten tosiaan tulee paikalle huomenna eikä jänistä. Ja toivottavasti hänellä on puhehousut jalassa, että saatte oikeasti keskusteltua tilanteen läpi.
Tuo kuvio mitä teillä on tässä ollut nyt parin kuukautta - eli että mies periaatteessa asuu muualla mutta silti vierailee tuon tuostakin siellä yhteisessä kodissanne, pussailee ja halailee - on tosiaan varmasti teitä kumpaakin hämmentävä. Siinä ei taida kumpikaan päästä perille siitä, onko teidän parempi yhdessä vai erikseen. Kumpikin vaan roikkuu siinä löyhässä hirressä ja välitilassa. Mitä jos pitäisitte muutaman kuukauden harkintatauon niin, että ette todellakaan ole lainkaan yhteyksissä ettekä näe toisianne, se voisi selvittää teille kummallekin paljonkin. Sopisitte ennalta päivämäärän x.x., jolloin pidätte uuden palaverin. Sitten olisi saattaneet ajatukset kristallisoitua ja päätöksetkin helpompi tehdä, mihin sitten ikinä päädyttekään.
Se ystävyyskin voi ihan hyvin olla mahdollista vielä jossain myöhemmässä vaiheessa, kun kaikki ovat päässeet elämässään eteenpäin ja asiat on käsitelty. Tai mahdollisesti jopa yhteenpaluu; ei ole olemassa lakia joka kieltäisi eronneita palaamasta myöhemmin yhteen, jos kummastakin siltä tuntuu.
Me ollaan kaikki täällä ketjussa mukana hengessä huomenna ja toivotetaan tsemppiä teille! ISO HALI!
Kiitos Ap ja Tuumis.
Suurella kauhulla todellakin odotan huomista ja juuri niinkuin Ap sanoi, että toivoisin, että olisi jo ohi ja toisaalta toivoisin, että ei tarvitsisi kokea sitä laisinkaan. Tekisi vaan niin mieli tunkea pää pensaaseen ja jatkaa haaveilua onnellisesta yhteisestä elämästä.
Tavallaan en osaa olla miehelleni vihainen, jos rakkaus loppuu niin se loppuu, meillä kaikilla on vaan tämä yksi elämä. Se mikä tässä eniten vaivaa on se, että miksi mies esitti loppuun asti, että kaikki on hyvin. Olisi ollut reilua tuoda jossakin vaiheessa tuntemuksiaan esiin, että olisin osannut varautua edes vähän. En myöskään ymmärrä miten näin pitkän yhteisen (hyvän) elämän jälkeen jätetty selviää surusta, miten tästä voi selvitä. Lisäksi kun tässä kuviossa on se masennus, ei mieheni ole oma itsensä. Pitää itsensä todella kiireisenä ylitöineen ja urheilulla ja nyt on alkanut tulla kysymyksiä, että onko miehellä kaikki hyvin kun on muuttunut entistä hiljaisemmaksi ja vetäytyy kaikista sosiaalisista tilanteista pois (aina ensimmäisenä).
Olen yrittänyt saada miehen puhumaan 8 kk tunteistaan, ajatuksistaan ja toiveistaan ..... Mies aina vaan hokee sitä tunteettomuuttaan, että kun ei tunne mitään, eikä mikään tunnu miltään. Mikä sitten on lääkityksen osuus en tiedä. Ja kyllä mies jossakin vaiheessa, myös mainitsi, että ei tiedä mitä elämältään haluaa. Mies, kohta 50v on nyt herännyt myös siihen, että ei ole asunnut ikinä yksin vaan muutti kanssani yhteen suoraan äitinsä luota. Olen varma, että jonkinlaisesta ikäkriisistäkin kyse, mutta toisaalta rakkauskin hävinnyt. Silti se käytös on kovin rakastavaa ja ristiriitaista kun nähdään.
Tämä oli nyt pään tyhjäämistä ja huomenna jollakin lailla viisaampi.
Todennäköisesti totaalinen välitauko yhteydenpitoon ja jonkinlainen jatkosuunnitelma tämän asunnon ja lapsen suhteen.
Tänään lapseni kysyi, että eikö millään voida asua tässä vielä vajaa vuoden kun Hän muuttaa heti pois kun täyttää 18v. Yritin niin kovin sanoa, että silloin on vielä lukio kesken yms ja mistä asunto ja millä rahalla jne. Yritin myös sanoa, että en halua Hänestä eroon eikä varmasti isäkään. Surettaa, että toinen stressaa aikuosten asioista.
Sorry, tulihan romaani. T: 28v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että 28 tuo miehesi väistely puhumisesta on varmasti todella raskasta. Ei ole helppoa, jos joudut olemaan se, joka päätöksen lopulta yksin tekee.
Ehkä tyhjää parempi on kuitenkin se, että itse puhuu vaikkei toinen sanoisi mitään? Ja surettaa teidän pojan puolesta. Tiedän niin tuon tunteen, kun joutuu itse palasina kannattelemaan vielä lastakin.Tuumis, tunneli on sortunut tällä hetkellä. Ei pienintäkään valon pilkahdusta.
Mies pistää kapuloita rattaisiin minkä ehtii. En todellakaan ymmärrä miksi!? Olen ehdottanut monenlaista, että pääsisin muuttamaan, mikään ei käy.
Nyt viikonloppuna tuli semmoista piilotettua uhkausta ja tekstiä, että pitkästä aikaa mulla meinaa mennä ruokahalu ja olen joutunut itseäni pakottaa syömään. Ihan hirveää. Ahdistaa todella paljon. Voisin vaan hautautua jonnekkin itkemään.
Talon myynnissä ei tapahdu yhtään mitään. Musta tuntuu että olen vankilassa täällä. Ja kaikkia yritetään käännyttää mua vastaan. Onneksi tiedän suhteeni lapsiin olevan vahva, ja ainakin 2 heistä näkevät täysin isän pelin läpi. Yksi ikävä kyllä nielee syöttiä kun kaipaa niin kovin isän huomiota. Enkä missään tapauksessa halua lähteä mukaan tähän hommaan mitä nyt yrittää.
Tää on kyllä oikeesti ihan pelkkää paskaa kaikki.Nuo urpot viestit tuolla välissä taidan jättää huomiotta. Kauan tämä pysyikin siistinä, ja toivottavasti palaa semmoiseksi. Mulle on ihan se ja sama mitä joku kuvittelee. Minä puran tänne omaa päätäni pysyäkseni jollain tapaa järjissäni. Ja olen saanut täältä mahtavasti vertaistukea.
Ap
Voi prkl, tuo lapsiin vaikuttaminen on kyl viimenen teko! Eikö (miltei)jokainen vanhempi halua parasta lapsilleen? Eikö ukkosi ollenkaan tajua millaista miehen/isän mallia antaa lapsilleen? Voi ettäs minuu raivostuttaa.
Selkeä ero olis paras! Lapset saisivat valita minkä verran isäänsä näkisivät. Erolapsista tulee kelpokansalaisia, toisin voi olla jos kotona ahdistavaa!Voi tota huutomerkkien määrää, sori.
Oon niin huolissani aina pienimpien puolesta, jotka täysin syyttään joutuvat myrskynsilmään!!Leppoisaa Laskiaista Ap
Ja sulle 28 kans,
Mielestäni pahoin näyttää ero teitäkin lähestyvän. Ethän voi loputtomasti sietää tuota puhumattomuutta. Ehdottaisin jonkunlaista tuumaustaukoa teillekin. Lapsen asiat hoitaisitte, mutta mieskin joutuisi todella miettimään mitä haluaa. Ja sinä.Terkkuloita
Tuumis🌻Olen kyllä minäkin huolissani Ap:n tilanteesta, eli mies todellakin alkaa hankalaksi ja pahinta kaikessa on jos mies yrittää lapsia käyttää kiistakapuloina / vallan välineenä. Hyvin tuossa joku kirjoitti siitä, että miehen käytös voi johtua siitä, et Ap alkaa henkisesti irtaantumaan miehestä ja nyt uskon että se on miehelle ihan järkytys. Tiedän, että Ap tekee kaikkensa lapsien eteen ja silti tuo tilanne on kamala lapsille pitkittyessään. Pentele kun suututtaa.
Itse olen ihan hermona, sillä nyt on kyllä tajuntaani iskenyt se tosiasia että mieheni vitkuttelee, kaikki merkit on ilmassa, että mies ei vaan pysty tekemään lopullista päätöstä. Sisimmissään varmaan on tehnyt, mutta ei vaan pysty asiaa ilmaisemaan. Ja kyllä varmasti edelleen olen tärkeä Hänelle ja ei haluaisi kokonaan erota, mutta Hänelle riittäisi jonkinlainen "ystävyys". Totuus on nyt kuitenkin se, että itse en pysty ystävyyteen, eli minulla on liikaa tunteita. En selviä tästä millään muulla tavalla kuin kokonaan eroamalla ja se tietää sitten asunnon myynnit ja lapselle muutoksia. Olen nyt ilmoittanut ja vaatinut rauhallista keskusteluhetkeä, joka nyt toteutetaan huomenna. Todella pahoin nyt pelkään, että se on siinä sitten. Vatsa ihan sekaisin, ruokahalu mennyt ja uni on huonoa. Sanoin miehelle, että tarkoitus ei ole ahdistaa Häntä nurkkaan ja jos ei pysty puhumaan edelleenkään niin ainakin on pakko sitten kuunnella mitä minulla on sanottavaa.
Ajankohta on nyt aivan takapuolesta, eli täytän parin viikon päästä pyöreitä ja en ole pystynyt miettimään edes mitään pienintäkään juhlaa, en pysty .......
Hui, pakko lopettaa, minulla alkaa kohta kokous.
28v yhdessä.
Hei 28,
no nyt alkoi jännittää täälläkin, vaikka sivullinen olenkin. Toivottavasti mies nyt sitten tosiaan tulee paikalle huomenna eikä jänistä. Ja toivottavasti hänellä on puhehousut jalassa, että saatte oikeasti keskusteltua tilanteen läpi.
Tuo kuvio mitä teillä on tässä ollut nyt parin kuukautta - eli että mies periaatteessa asuu muualla mutta silti vierailee tuon tuostakin siellä yhteisessä kodissanne, pussailee ja halailee - on tosiaan varmasti teitä kumpaakin hämmentävä. Siinä ei taida kumpikaan päästä perille siitä, onko teidän parempi yhdessä vai erikseen. Kumpikin vaan roikkuu siinä löyhässä hirressä ja välitilassa. Mitä jos pitäisitte muutaman kuukauden harkintatauon niin, että ette todellakaan ole lainkaan yhteyksissä ettekä näe toisianne, se voisi selvittää teille kummallekin paljonkin. Sopisitte ennalta päivämäärän x.x., jolloin pidätte uuden palaverin. Sitten olisi saattaneet ajatukset kristallisoitua ja päätöksetkin helpompi tehdä, mihin sitten ikinä päädyttekään.
Se ystävyyskin voi ihan hyvin olla mahdollista vielä jossain myöhemmässä vaiheessa, kun kaikki ovat päässeet elämässään eteenpäin ja asiat on käsitelty. Tai mahdollisesti jopa yhteenpaluu; ei ole olemassa lakia joka kieltäisi eronneita palaamasta myöhemmin yhteen, jos kummastakin siltä tuntuu.
Me ollaan kaikki täällä ketjussa mukana hengessä huomenna ja toivotetaan tsemppiä teille! ISO HALI!
Niitä puhehousuja toivon minäkin ja sitä, että ei jänistä (sekään ei olisi mitään uutta).
Ja tuosta miehen ravaamisesta täällä puoliksi omistamassa asunnossa niin tähän mennessä en ole pystynyt sanomaan ei. Osittain lapsenkin takia, osittain kun omistaa puolet (ei maksa mitään kuluja tällä hetkellä) ja kun miehen ihan kaikki tavarat on täällä. Härregood kuinka monta laatikollista kirjoja, levyjä, vaatteita, mutta pahin on kaikki intohimoisen kalastajan tarvikkeet. Näiden lisäksi myös kaikki vuosien varrella yhteiseksi saadut ja ostetut asiat. Niin kauan kun mieheni ei ole halunnut viedä mitään uuteen asuntoonsa niin olen pitänyt sitä hyvänä merkkinä = väliaikaisena ratkaisuna. Minua alkaa kyllä tämä miehen tavaroiden katsominen ahdistamaan. Ja totta puhut siitäkin, että se miehen halailu ja pussailu saa minut hämilleen.
99% varmuudella huomenna tapahtuu kipeältä tuntuva isompi ero. Toki, voi olla että siihen eroon tule yksi katko parin viikon päähän, sillä miehen vanhemmat on juhlaluulossa 50v päiväni takia ja ne ei todellakaan tiedä että poika on jättänyt perheensä / ei asu enää perheensä kanssa. Siis vaikka en ole mitään juhlia järjestämässä, en ole pystynyt kun en tiedä missä mennään niin miehen äiti ei ole ikinä unohtanut synttäreitäni. Olivat juhlimassa 30v ja 40v juhlat ja odottavat kyllä 50v tietoa. No, ehkä nyt olisi miehen aika asiasta kertoa.
Kiitos, että kirjoitit ja tsemppasit. T: 28v
Miten 28v teillä meni keskustelut? Ap- kaikki kunnossa?
Jonkinlaiset puhehousut oli saatu päälle. Tilanne jännitti selkeästi myös miestä. Ensimmäinen puoli tuntia järjesteltiin syntymäpäiviäni (mies höyrysi niitä ja mielessäni vain pyöri, että osallistuuko edes niihin kun päästään varsinaiseen asiaan).
Lopulta päästiin meihin ja tähän tilanteeseen. Se mihin todellakin kiinnitin huomiota oli että mies todella jännitti, oli jopa peloissaan. Sanoi minulle ensimmäisenä, että ymmärtää jos haluan mennä ja että ymmärtää minun tilanteeni ja on levoton juuri nyt kun pelkää mitä minulla mielessä. Se mikä tärkeintä niin sanoi, että missään nimessä ei ole luovuttanut meidän suhteen. Erilleen muutto on tehnyt hyvää ja kertoi, että tekee todella paljon töitä ja urheilee, mutta se tyhjä asunto on sellainen pakopaikka kun ahdistus iskee. Sanoitti myös nyt ensimmäistä kertaa sitä masennusta ja tunteettomuuttaan kaikkea kohtaan. Kun ihmiseltä häviää kaikki tunteet, rakkaus, ilo, hyvänolontunne, suru yms kaikki fiilikset. Ympärillä olevien todella läheisten ihmisten syöpäkamppailut aiheuttaa ahdistusta pahasti, sanoi, että ei osaa tuntea edes surua.
Keskustelu oli hyvä ja jonkinlaista tunnetta oli ilmassa eilen nimenomaan miehen puolelta.
Asunnon myyntiin asti ei puheet menneet, jatkan kaappien siivoilua, mutta kyllä se vaan niin on että en ole minäkään valmis vielä luovuttamaan.
Olen edelleen sitä mieltä, että meillä oli niin hyvä olla yhdessä 28 vuotta. Siis ennen miehen masennusta, että hengitän nyt syvään ja katsellaan mitä kevät tuo tullessaan.
T: 28v yhdessä
Huh. 28. Huh. Teillä on selkeästi yhteinen matka edessä. Todellakin. Paljon pitää muuttua/sopia. Mutta: voisitteko hetkeksi siirtää murheet sivuun ja juhlia sun juhlat?
Siis. Taas kerran: mitä mieltä miehesi on terveydentilastaan? Tiedän kyllä että masennuksia on erilaisia. Omaani en olisi kestänyt 8kk. Olo paheni koko ajan. Kaikki oli toivotonta. Mustaa. Noin kuukauden ajan olo vaan huononi. Lääkekokeilut ei tehonnu. Toivoin että kuolen. Luulin että kuolen. Ect hoito oli minun pelastukseni. Siis: ukkosi terveys on saatava kuntoon. Oikeasti. Mikään masennus ei ymmärtääkseni voi kestää noin kauan. Uusia toki voi.
Mutta olen tosi toiveikas teidän juttuunne, en usko että rakkaus on kadonnut minnekään.
Huiiii. Hankalaa voi olla, ei mahdotonta.
Tuumis🌻
Oma mies mököttää... käytiin kahvilassa ja viereisen pöydän mies alkoi jutella mulle, ihan arkisia. Juteltiin ja naurettiin. Oisko mies mustis??? En kehtaa kysyy...
Hei ap. Helmikuu alkaa olla lopuillaan. Näkyykö valoa tunnelin päässä asuntoasian suhteen? Toivon niin, et asia järjestyis. Siinä mielessä symppaan sua myös, et meil on vuokralla tää loma-asunto maalla. Ollut jo 7v, ja välillä omistaja aina väläyttelee mahdollisuutta et myis tän pois. Jatko olis meillekin sit epävarma. Katselen siis viikottain vuokra-asuntoja maalta. Ihania puutalo-osakkeita tarjolla joskus. Ehkä tahtosin semmoseen, jos tästä "paratiisista" joudutaan luopumaan.
Onko teillä selvyyttä tullut lasten asumiskuvioista?
Onnea uuteen/muuttuvaan tilanteeseen toivottaa
Tuumis🌻
28, onkos teillä yhtään pystytty puhumaan?
Miten lapsi selviää "oudossa" välitilassa?