Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12660)
Vierailija kirjoitti:
Juuri kuuntelin, kun esikoiseni puhui videopuhelua isänsä kanssa ja isä esitteli heidän reissumajoitustaan. On ikävä jo yhden päivän jälkeen, olispa pian jo sunnuntai, sanoi lapsi isälleen. Nämä on näitä suuria syitä. Ei ole niin helppo lähteä ja aiheuttaa ikävää. Tiedän, että ikävöisimme kaikki toisiamme suunnattomasti. Mieleni teki mieli mennä rupattelemaan mukavia ja kyselemään kuulumisia, mutta pidin pintani ja menin vessaan, kun mies siellä kyseli perääni. Näin pienet asiat ovat minulle vaikeita ja vaativat suurta itsekuria, joten eropäätös tuntuu valtaisan suurelta ja mahdottomalta.
- Hukassa
Lapsen kova ikävä yhden päivän jälkeen kertoo siitä, että hän kokee suurta epävarmuutta. Turvallisuutta riittävästi kokeva lapsi ei nimittäin reagoi yhtä vahvasti. Hänellä ei ole syytä siihen.
Tämän tulisi olla sinulle hälyytysmerkki siitä, kuinka hyvin lapsi teidän tilannetta lukee. Kyse ei ole pienestä asiasta, vaan teillä on valtava virtahepo olohuoneessa ja aivan jokainen perheessä sen aistii. Tämän jos minkä pitäisi olla sinulle se herättävä tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin myös sanomaan, että käsittämätöntä miten tuo maratonparkuja tiivistää! Niin monta kertaa olen ajatellut että vitsi kun ton olisin aikanaan silloin tajunnut.
Kiitos kauniista sanoista, mutta sen voin sanoa, että en minäkään silloin aikanaan tajunnut😀 vaan ajatuksia on noussut hyvästi aikojen jälkeen ja sitä paitsi tämä ketju on ollut siinä suureksi avuksi!
Tosi hyviä pointteja taas kaikilla. Tuo kunnioituksen esiin nostaminen etenkin, sillä hyvin paljonhan näissä tilanteissa on sitä, mitä vanhaan aikaan kutsuttiin ylistämällä alistamiseksi, eli kun kehutaan vaikka, miten rakastan sussa sitä, että jaksat taistella meidän puolesta niin oikeastaanhan siinä sanotaan, että taistele sinä niin minulla on enemmän tilaa berseillä.
Ja vaikka ajatellaan, miten itsestään selvä yhteys itsetunnon ja kunnioituksen välillä on, niin luulen, että prosessi kuitenkin on monimutkaisempi kuin päälle päin näyttää. Eli ihminen voi olla ihan hyvällä itsetunnolla varustettu, toimia tilanteissa hyvin, jne. mutta kuitenkin notkahtaa ottamaan vastaan epäkunnioittavaa käytöstä, koska oikeasti ei käsitä, että tämä toiminta tässä kertoo siitä, että minua ei kunnioiteta. Ja koko sanahan kuulostaa vähän vanhakantaiselta ja juhlalliselta, vaikka olenkin em. kanssa samaa mieltä, että lopulta se on kaikkien ihmissuhteiden kivijalka.
T: MaratonParkuja
Myös minä ihailen Maratonparkujan taitoa sanoittaa asioita.
Vaikka aihe on jälleen raskas ja riipaiseva, kuten tässä ketjussa niin usein. On mukava jälleen lukea näitä ihmisten viisaita kommentteja sinulle Hukassa. Ja toki samalla meille muillekkin.
Jälleen vertaistukea parhaimmillaan.
Tämän ketjun kirjoittajien taito on kirjoittaa asioista suoraan, turhia kaunistelematta mutta kuitenkin lämpimään, ymmärtävään ja kannustavaa sävyyn, ihmistä otetaan hartioista, katsotaan silmiin ja puhutaan suoraan, välillä hieman hellästi ravistetaan heräämään ja aukaisemaan silmät.
Olet, Hukassa isojen asioiden edessä. Ja silloin haluaa pitää tiukasti kiinni siitä tutusta mitä on, ja missä on myös sitä hyvää.
Monesti sen minkälaista elämä oikeasti voi olla, huomaa vasta kun vanha on jäänyt taakse.
Sinä uusi lukija, joka sivulta 23 hyppäsit loppuun. Kiitos sinulle sanoistasi. Asiat joista puhuit, on tulleet minulle tässä matkalla tutuiksi. Silti edelleen, aina kun joku ottaa puheeksi narsismin vahvistaa se minun omaa uskoani asiaan. Tieto on auttanut myös minua ymmärtämään. Samoin säännöllinen keskustelu tilanteesta ammattilaisen kanssa sekä vertaistuki eri muodoissaan. Silti, edelleen ajoittain erehdyn ajattelemaan, jospa ex nyt jo pystyisi normaaliin kommunikointiinlasten asioissa. Ei pysty. Joten nollalinja on todella paras, hän ei muutu.
Ap
Hyvä me!
Tää viime päivien keskustelu osoittaa, ett ketju on kruununsa ansainnut!!!
Ihana Ap, joka ketjun rohkeni aloittaa reilu 2v sitten, 28 jonka elämä mullistui matkan varrella monellakin lailla:). Maratonparkuja, Kuurankukka ja monet, monet muut, jotka tarinaansa, kommenttejansa ja tukeansa olette jakaneet...
Välillä ketju 'kuihtui', oli asiaton yms. Mutta kiitos 'Hukassa' olijan, löysimme taas perimmäisen, yhteisen sävelen. Toisen kuuntelemisen, kannustamisen...
Voi Naiset, Ootte Ihania, jatkakaa samaan malliin!!!
Kukaton Tuumis
28, miss oot?
Vaikka sanani saattavat kuulostaa välillä kovilta, ymmärrän minäkin oikein hyvin, miten vaikeaa voi olla päästää irti. Siitä kivustahan tämä koko ketju on syntynyt. On vaikea ajatus räjäyttää koko elämä, jota on rakentanut pitkään yhden ihmisen kanssa ja perhekin on perustettu ja koko maailma rakennettu tämän avioliiton varaan.
Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että talo kestää vain, jos perustus on kunnossa. Hiekalle ei kannata rakentaa. Hukassa, olet samassa tilanteessa kuin moni muukin tähän ketjuun kirjoittanut. Avioliittoasi ja sinua ei enää kunnioiteta. Niin paljon kuin se sattuukin, sinun on noustava tilanteen yläpuolelle ja alettava kunnioittaa itseäsi. Vain siten saat haluamasi muutoksen elämään, miltä se sitten jatkossa näyttääkin.
On inhimillistä pelätä muutosta ja usein tuntuu, että on turvallista takertua vanhaan, sillä siitä ainakin tietää, millaista se on. Mutta jos elämänsä päättää muuttaa, ei sitä koskaan tiedä mitä toisella puolella odottaa. Moni tässäkin ketjussa elämänsä radikaalisti muuttanut on nyt paremmassa, onnellisemmassa asemassa. Tällä hetkellä tiedät vain sen, että jos asiat jatkuvat näin, olet onneton.
Avoimet suhteet ovat mielestäni kuin ufot - en ole nähnyt toimivaa yhtäkään. Voi niitä silti olla olemassa, mistäs minä sen tietäisin. Mutta ainakin sellainen ratkaisu pitäisi perustua molempien vapaaseen tahtoon. Kuulostaa, että Hukassa elää elämää, jossa ainoastaan toinen osapuoli on tyytyväinen - ja sen kustannuksella, että Hukassa sydän on särkynyt.
Kuurankukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on nyt miettiä, ilman, että ajattelee lapsia, miestä, taloudellista turvaa, tuttua vanhaa elämää jne.: onko MINUN mielestäni tämä OK, onko MINUA kohtaan oikein tämä nyt viisi vuotta päällä ollut tilanne? Haluanko MINÄ elää tällaista elämää.
Ei mun tartte toista tukea olemaan parisuhteessa, kyllä sen parisuhteen on tarkoitus tukea mua!
Tämä kolahti itselleni kovaa, toivottavasti myös Hukassa olevalle - suurkiitos Maratonparkuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme mieheni kanssa nuoruuden rakastavaiset ja toistemme ensimmäiset kaikessa. Meillä on alakouluikäiset lapset ja olemme olleet noin 17 vuotta yhdessä. Ensimmäiset reilut kymmenen vuotta olivat tavallaan jonkunlaista alkuhuumaa ja näimme vain toisemme. Sitten muutama vuosi sitten vaistosin jotain erikoista olevan meneillään ja paljastuikin mieheni pieni seikkailu ja viestittelysuhde nuoreen naiseen. Olin täysin järkyttynyt ja hän suhteen katkaisi. Myöhemmin hän uskalsi kuitenkin avata itseään ja kertoi kaipaavansa kokemuksia myös muiden naisten kanssa. Itselleni herkkänä luonteena asia otti todella koville, mutta käsittelin aihetta aktiivisesti mielessäni, tein ajatustyötä ja kuuntelin sekä luin juttuja avoimista suhteista. Tähän sitten suostuin sillä ehdolla, että hän on minulle rehellinen eikä laita toista naista tärkeysjärjestyksessä edelleni. Nyt tätä uutta elämänvaihetta on jatkunut viisi vuotta ja olen kovasti kasvanut alun jälkeen sekä oppinut käsittelemään mustasukkaisuuttani sekä siedän asioita paremmin kuin ennen.
No jopa taas tarina. Miettikäähän logiikkaa ja matematiikkaa. Ei hallussa eli hukassa on. 17 v yhdessä ja muutama vuosi sitten vaistosi jotain erikoista. Ja sitten kertoo, että sitä avointa jatkunut nyt jo viisi vuotta. Ei siis täsmää. Ja että ikäkriisi taas. Näitä kliseisiä satuiluja taas ja otetaan tosissaan. Kävin ihan huvikseni tsekkaamassa tän ketjun, kun ponnahti näkyviin. Eikö edes kehuttu parkuja huomannut epäloogisuuksia?
Mun silmään täysin loogista. Muutama vuosi =3-5v, tässä tapauksessa 5. 17v-5v=12v. 12v=reilu 10v. Ei kai kukaan tuommoisia ryhtyis keksimään???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ankeuttaja löysi tämän hienon ketjun!
Hänellä täytyy olla ikäviä kokemuksia elämässään kun ihan asiakseen keksii kaikenlaista.
Hyvää joulunodotusta kaikille ja selkeneviä ajatuksia vaikeissa tilanteissa💐
Hyviä pointteja nostettu Hukassan tilanteesta. Ymmärrän varsin hyvin tuota näkökulmaa, mistä on pääosin kirjoitettu. Kuulisin mielelläni enemmänkin ajatuksia avoimen suhteen näkökulmasta. Kovin moni ei sellaisessa ole ollut eikä erityisesti toimivassa sellaisessa, joka tietenkin tuo oman mausteensa.
Pohdin lähinnä sitä, että avoimia suhteita ei voi täysin verrata monogamisiin suhteisiin eikä näin ollen voida vetää täysin samanlaisia johtopäätöksiä. Täällä esim. nostetaan sitä, että on hyvä, että Hukassa osaa kuunnella itseään ja olla itsekäs. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen on ensisijaisesti vastuussa omasta onnellisuudesta. Mielestäni myös miehellä on siihen oikeus. Jos mies on onnellinen avoimessa suhteessa, ei se ole silloin väärin, jos se on yhdessä sovittu. Se toki on väärin, jos ei pidetä kiinni sovituista säännöistä. En kuitenkaan lähtisi täysin tyrmäämään miestä hänen käytöksestään ja pitämään avointa suhdetta huonona. Siinä on hyviäkin puolia, mutta ei toimi kaikille. Onko tämä Hukassalle paras ratkaisu tai edes riittävä? Se mitä täälläkin on tuotu, on se, että Hukassan on ajateltava asioita omasta ja lasten näkökulmasta. Hukassa ei voi muuttaa miestään, vaan tehdä omat valinnat siltä pohjalta, miten mies toimii ja mitä hän itse kokee.
Pohtisin Hukassan tilanteessa sitä, mitä avoin suhde sinulle merkitsee. Millaisia tunteita se nostaa? Mitä se sinulle antaa? Ovatko nyt sovitut säännöt sinulle ok vai haluatko muutosta niihin? Haluatko itse elää avoimessa suhteessa? Miksi olet avoimessa suhteessa? Miehen toiveesta? Pelosta esim. menettää perhe/mies? Vai aidosti halusta olla siinä? Lisääkö se sinun onnellisuutta /tyytyväisyyttä elämään vai vähentääkö se sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän on avoin suhde vain miehen puolelta. Toki mies on sanonut/kehoittanut vaimoakin kokeilemaan muita. Mutta luulen, että vaimo ei itse halua avointa suhdetta. Hän on antanut nyt jo viisi vuotta miehen kokeilla ja odottaa tilanteen palaavan entiseen. Siksi hän on myöntynyt tilanteeseen. Käsittääkseni vastoin omaa tahtoaan.
Itse en oikein usko avoimeen suhteeseen vaikka se olisi yhdessäkin sovittu. Miten estää tunteita syntymästä muihin tai miten estää, ettei mustasukkaisuuden tai ahdistuksen tunteita synny kun toinen on jonkun muun kanssa? Eivät ihmiset kuitenkaan niin erilaisia psyykeltään ole. Harvoin myös on niin, että molemmat ovat samalla viivalla ja tasa-arvoisia asiassa. Usein toinen on myöntynyt, syitä on kuten tässäkin Hukassa on todennut. Vaikka näennäisesti on yhdessä sovittu.
Myös avoin suhde on turvattomampi. Täysin turvattu se ei tietenkään ole normaalissakaan suhteessa. Mutta kuitenkin kun sitoumus vain yhteen ihmiseen puuttuu niin se minun mielestäni höllentää ajatusmaailmaa parisuhteeseen ylipäätään. Olen kyllä sitä mieltä, että sillä systeemillä turvataan vain se seikka, että kotona on odottamassa joku, kuten on jo todettukin. Yksin jäämistä pelätään, siksi turvataan ja haalitaan monia ihmisiä elämään. Samalla saadaan tuntemaan itsensä halutuksi.
Vierailija kirjoitti:
Olemme mieheni kanssa nuoruuden rakastavaiset ja toistemme ensimmäiset kaikessa. Meillä on alakouluikäiset lapset ja olemme olleet noin 17 vuotta yhdessä. Ensimmäiset reilut kymmenen vuotta olivat tavallaan jonkunlaista alkuhuumaa ja näimme vain toisemme. Sitten muutama vuosi sitten vaistosin jotain erikoista olevan meneillään ja paljastuikin mieheni pieni seikkailu ja viestittelysuhde nuoreen naiseen. Olin täysin järkyttynyt ja hän suhteen katkaisi. Myöhemmin hän uskalsi kuitenkin avata itseään ja kertoi kaipaavansa kokemuksia myös muiden naisten kanssa. Itselleni herkkänä luonteena asia otti todella koville, mutta käsittelin aihetta aktiivisesti mielessäni, tein ajatustyötä ja kuuntelin sekä luin juttuja avoimista suhteista. Tähän sitten suostuin sillä ehdolla, että hän on minulle rehellinen eikä laita toista naista tärkeysjärjestyksessä edelleni. Nyt tätä uutta
Hah taas tänne änkee joku, joka kadehtii Maratonparkujan tapaa osata sanoa tai mökkimiestä 28 v elämässä. Mitä ihmettä tuossa on, parikytvuotta yhdessä, joissa 5 v alkaa oireilemaan. Jenkeillä on semmoinen sanontakin kuin seitsemän vuoden kutka, eli siinä vaiheessa alkaa heikoimmat viimeistään oireilla, että suhde on nähty.
Miehet yleensä niitä marilynin helmoja kyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ihmisiä, joissa toisella on muita tapailuja tai suhteita ja toisella ei, koska toinen ei ole kiinnostunut siitä. Ei sekään ole poissuljettu vaihtoehto, jos molemmat saavat toteutta itseään omalla tavallaan ja asioista sovitaan yhdessä.
Avoin suhde vaatii paljon avoimuutta ja rehellisyyttä, mihin ihmiset eivät ole tottuneet. Turvattomuutta se voi tuoda enemmän, kun ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu ja mahdollisuus tulla hylätyksi on suurempi. Samalla rehellisyys ja avoimuus tuo paljon myös turvaa, kun tietää missä oikeasti mennään ja asioista jutellaan ja yhdessä sovitaan pelisäännöt. Asia on erikseen, jos näitä ei ole. Avoin suhde ei tietenkään ole samanlainen kuin monogaminen eikä sen tarkoituskaan ole olla. Turvaa voi hakea monogamisesta suhteesta, mutta todellisuudessa turva on meissä itsessämme. Me voidaan tulla hylätyksi molemmissa suhteissa tai kokea sitä. Kuinka moni ihminen onkaan monogamisesta parisuhteessa sen takia, kun pelkää olla yksin? Turvaa siitä saa, mutta toimitaanko me silloin itsellemme parhaimmalla tavalla.
En ole erityisesti kummankaan tai minkään suhteen puolella, vaan sen, että me ollaan rehellisiä itsellemme ja toisillemme ja toimitaan sen mukaan.
Lisää vielä sen, että avoimeen suhteeseen varmasti päätyy paljon niitä, jotka hakevat turvallista keinoa tapailla muita. Silloin ollaan taas vääristä syistä.
Aiempien hyvien kommenttien lisäksi, haluan tuoda esiin elämän rajallisuuden. Koskaan ei tiedä, kuinka kauan saa terveenä elää. Kuvitellaan, että olet vuosia sietänyt ja mukautunut tuollaiseen hirveään tilanteeseen ja sitten yhtenä päivänä löydätkin kyhmyn rinnasta. Alkaa taistelu syöpää vastaan jo valmiiksi raastavassa tilanteessa. Tukisiko mies? Ulkonäkösi ja vointisi romahtaisi. Jos seuraavat vuodet jäisivät viimeisiksi, olisiko kannattanut antaa toisen sotkea sinut maanrakoon noin? Arvosta itseäsi. <3
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on avoin suhde vain miehen puolelta. Toki mies on sanonut/kehoittanut vaimoakin kokeilemaan muita. Mutta luulen, että vaimo ei itse halua avointa suhdetta. Hän on antanut nyt jo viisi vuotta miehen kokeilla ja odottaa tilanteen palaavan entiseen. Siksi hän on myöntynyt tilanteeseen. Käsittääkseni vastoin omaa tahtoaan.
Itse en oikein usko avoimeen suhteeseen vaikka se olisi yhdessäkin sovittu. Miten estää tunteita syntymästä muihin tai miten estää, ettei mustasukkaisuuden tai ahdistuksen tunteita synny kun toinen on jonkun muun kanssa? Eivät ihmiset kuitenkaan niin erilaisia psyykeltään ole. Harvoin myös on niin, että molemmat ovat samalla viivalla ja tasa-arvoisia asiassa. Usein toinen on myöntynyt, syitä on kuten tässäkin Hukassa on todennut. Vaikka näennäisesti on yhdessä sovittu.
Myös avoin suhde on turvattomampi. Täysin turvattu se ei tietenkään ole normaalissakaan suhteessa. Mutta kuitenkin kun sitoumus
Miten estää tunteita syntymästä? Miksi täytyy estää tunteita syntymästä? Tunteet ovat normaali asia. Tunteet ovat myös eri asia kuin toiminta eikä niiden mukaan ole pakko toimia. Houkutushan siihen on suuri ja se on taas eri asia. Sen kohtaaminen niin kuin avoin suhde yleensäkin vaatii paljon työtä itsensä kanssa, itsetuntemusta sekä halua ja kykyä kohdata vaikeitakin asioita. Kuulostaa siltä, että Hukassa on kasvanut paljon suhteen aikana ja oppinut paljon, mikä ei ole helppo asia eikä kaiken sen kohtaaminen. Ehkä nyt on tullut uuden tarkastelu paikka ja jonkinlaisen suunnanmuutoksen aika yhdessä tai erikseen. Toivon, että Hukassa luotat itseesi ja sydämesi ääneen. Tiedät kyllä mikä on oikein sinulle. Kaikkea hyvää sinulle!
Just tuo elämän rajallisuus...
Kun on mittarissa +60, alkaa väistämättä miettiä 'elämän ehtoopuolta', vaikkei mitään takeita ole jatkosta. Saatan elää suht terveenä 30 vuotta, saattaa tulla kyhmy rintaan huomenna, voin jäädä auton alle yms
Siksikin nautin tästä tavallisesta arjesta, äsken poikettiin kyläkuppilaan kavereita tapaamaan. Pizza paistuu uunissa, nautitaan elämän pienistä iloista
Samaa toivon Sulle 'Hukassa'. Jos elämä loppuisi nyt, mitä jäisi elämättä, kokematta? En pelottele, joka päivä kuolee monta ihmistä. Jari-myrskyssä 7, lapsia, aikuisia.
Miettikää tätä.
Kukaton Tuumis
"Ankeuttaja löysi tämän hienon ketjun!
Hänellä täytyy olla ikäviä kokemuksia elämässään kun ihan asiakseen keksii kaikenlaista."
Sumealla logiikalla ajellessa voi joutua hukkaan. Ehkäpä kommentoija on jo kokemuksistaan oppinut.
Onpa tullut valtavan paljon kommentteja! Olen todella kiitollinen, että jaksatte antaa erilaisia näkökulmia ja vielä noin runsassanaisesti tuikituntemattomalle ihmiselle. Luin jokaisen huolellisesti läpi kahteen kertaan, jotkut luin kolmekin kertaa. Sain niistä valtavan paljon ajattelemisen aihetta. Niihin paneutuminen vei sen verran aikaa, että nyt en ehdi tarkemmin kirjoitella. Pulkkamäki kutsuu! Kyllä täällä on viisaita ja asiallisia ihmisiä. Olen todella tyytyväinen, että empimisen jälkeen rohkaistuin tänne kirjoittamaan. Kommenttinne ovat kullanarvoisia. Oikein ihanaa lauantai-iltaa kaikille!
- Hukassa
Hei Hukassa,
Sinä olet se nyrkkiin puristettu pieni lintu, joka pikku hiljaa on tukehtumassa kuoliaaksi. Miehesi itsekeskeisyys ja itsekkyys on se puristava nyrkki. Muotitermejä käyttäen, miehesi kaasuvalottaa sinua niin, että näin sivullisena pahaa tekee.
Viisas vanhempi sukulainen sanoi minulle yli kaksikymmentä vuotta sitten, että parisuhteessa rakkaus on joskus voimakkaampaa ja joskus laimeampaa, mutta kunnioitus kantaa.
Raaka totuus on, että miehesi ei kunnioita sinua yhtään. Kyse ei ole mistään luonteenpiirteestä ja kylmäpäisyydestä. Kyse on kunnioituksen puutteesta. Voi olla, että hän edelleen sinua laimeasti rakastaa, mutta ilman kunnioitusta, lopputulos on se mitä olet viimeiset vuodet elänyt.
Ja usko minua, et ole ainoa nainen (tai mies) maailmassa jota on samoin kohdeltu. Minä ja tämä ketju olemme yhtä saman laulun suoratoistoa. Tai sävel on sama, sovitus vain hieman eri joka tarinassa.
Loppupelissä kysymys kuuluu, opitko sinä joskus itseäsi kunnioittamaan? Lastesi vuoksi toivon koko sydämestäsi että opit.
Terveisin, yksi nimetön
Ps. Olin koko lapsuuteni sinun lastesi asemassa. Usko pois, he tietävät että perhedynamiikkanne on täysin nyrjähtänyt. Myös minä tiesin, vaikka mitään ei minulle koskaan näytetty tai kerrottu. Tämän kieroutuneen lapsuuteni vuoksi kävin parikymppisenä vuosia terapiassa. Ja silti lankesin samaan roolin missä äitini aikoinaan eli. Olin kynnysmatto, jota toki vähän rakastettiin, mutta ei kunnioitettu pätkääkään.