Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan itse avioero niin eriskummallinen olekaan, vaan se että ero tullut omista lapsista.Jumissa ei mielestäni ole ollut ap enää aikoihin, vaan...

 

Aloittaja (ja tukijansa) ovat moneen kertaan sanonut, että häneen ja heidän eroonsa ei voi verrata muita eroja ja tapauksia. On joku eriskummallisuus siinä suhteessa. Ja tämä lasten tilannehan juuri liittyy eroon, ilman sitä ei tätä ongelmaa olisi. Ja itsehän hän kaiken aikaa vetoaa, että kun mies manipuloi ja lapset ovat valinneet mukavammat olot miehen luona jne. Ero, molemmat vanhemmat ja heidän käytöksensä, tämä kokonaisuus, liittyvät tietenkin myös lapsiin ja heidän käytökseensä. 

Aloittaja ja hänen hovinsa.

Hei kaikille kirjoittajille,

Onpas tämä ketju aktivoitunut ja sisältää hyvää pohdintaa monestakin eri näkökulmasta. Ilo kuulla, että elämä on mennyt eteenpäin monella ja toisaalta, että ketju voi antaa vertaistukea monelle, joille ero kaikkine ilmiöineen on vielä kipeä asia ja kesken. Kovasti voimia Aplle lasten kanssa. Toivon todella, että valoa tunnelissa näkyy tulevaisuudessa. 

Mutta syy, miksi kirjoitin, on kutsu sienimetsään. Ihan hymyilyttää tämä ehdotus. Ensinnäkin, pointsit 28 sinulle, että annoit nyt eksälle vastauksen, jota olisin toivonut jo vuosi sitten :) Ja toiseksi, kun monet pohtivat, miksi eksä käyttäytyy näin, niin minulle se näyttäytyy varsin loogisena. Hänhän jatkaa vain samaa peliään mitä on pitänyt jo vuosikausia eli lämmittelee välejä joka suuntaan ja pitää portteja auki niin paljon kuin mahdollista. Näinhän hän on toiminut jo vuosia, ehkä jopa paljon paljon kauemmin kuin 28 on aavistanutkaan.

Minulla on asiat hyvin ja elämä on mennyt myös eteenpäin. Ei suuria muutoksia, mutta olen hyvin onnellinen nyt. Toivon kaikille valoisaa syksyä ja onnea elämään :)

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille kirjoittajille,

Onpas tämä ketju aktivoitunut ja sisältää hyvää pohdintaa monestakin eri näkökulmasta. Ilo kuulla, että elämä on mennyt eteenpäin monella ja toisaalta, että ketju voi antaa vertaistukea monelle, joille ero kaikkine ilmiöineen on vielä kipeä asia ja kesken. Kovasti voimia Aplle lasten kanssa. Toivon todella, että valoa tunnelissa näkyy tulevaisuudessa. 

Mutta syy, miksi kirjoitin, on kutsu sienimetsään. Ihan hymyilyttää tämä ehdotus. Ensinnäkin, pointsit 28 sinulle, että annoit nyt eksälle vastauksen, jota olisin toivonut jo vuosi sitten :) Ja toiseksi, kun monet pohtivat, miksi eksä käyttäytyy näin, niin minulle se näyttäytyy varsin loogisena. Hänhän jatkaa vain samaa peliään mitä on pitänyt jo vuosikausia eli lämmittelee välejä joka suuntaan ja pitää portteja auki niin paljon kuin mahdollista. Näinhän hän on toiminut jo vuosia, ehkä jopa paljon paljon kauemmin kuin 28 on aavistanu

Voi ei. Itse yritin pitää ystävyyttä hengissä ex-miehen kanssa varmaan liian pitkäänkin. Ehkä hänkin on miettinyt että mulla on jotain taka-ajatuksia tai manipuloin.

Ihan käsi sydämellä:motiivi oli koska olisin mielelläni ollut hänen ystävänsä. Ja koska halusin lapsemme näkevän, ettei hänen "perheensä" ole uhattuna, äiti ja isi on kavereita.

Tästä on kahta koulukuntaa. Minä kuulun siihen, joka ihmettelee miksi se kaikkein tärkein ihminen vuosikymmenien ajalta pitäisi jättää kokonaan taakseen, koska sen kanssa ei enää harrasta seksiä. Tosin me emme sitä harrastaneet viimeiseen vuoteen muutenkaan. Olimme kuitenkin hyvät ystävät. Loukkaamiset ym erikseen, mutta suht sopuisa ero, en ihan ymmärrä miksi exää pitäisi demonisoida ja ajatella heti jostain yhteydenotosta, että varmaan haluaa vaan varmistella etten pääse irti, tai jotain.

Mitäpä jos sille tuli vain ikävä ja nostalginen olo ja ajatteli että ois kiva nähdä?

Pakkohan ei ole jos ei halua, mutta jospa se motiivi kuitenkin olisi ihan vilpitön ja ystävällinen?

Olisin sanonut heti sille exälle, että sieniä en tarvitse, mutta asunnonmyynnistä kyllä voidaan keskustella. Ja pitääkin. Alkaako taas tämä kissa ja hiirileikki eikä oikeista asioista saada suuta auki kumpikaan. 

Jotenkin kyllä luiskahti viihderomaanin puolelle, taitaa olla harhautus saada keskustelu pois alkuperäisestä aiheesta. 

Tästä on kahta koulukuntaa. Minä kuulun siihen, joka ihmettelee miksi se kaikkein tärkein ihminen vuosikymmenien ajalta pitäisi jättää kokonaan taakseen, koska sen kanssa ei enää harrasta seksiä. Tosin me emme sitä harrastaneet viimeiseen vuoteen muutenkaan. Olimme kuitenkin hyvät ystävät. Loukkaamiset ym erikseen, mutta suht sopuisa ero, en ihan ymmärrä miksi exää pitäisi demonisoida ja ajatella heti jostain yhteydenotosta, että varmaan haluaa vaan varmistella etten pääse irti, tai jotain.

Minä kuulun tähän koulukuntaan myös ja olen sitä mieltä, että ystävyys ihan kaikkien kanssa on yksi elämän tärkeimmistä pilareista ja vaalittavista asioista.

Mutta kun kaikilla on se historiansa. Tässä tapauksessa historia on sellainen, että kahden vuoden ajan valheita paljastui koko ajan lisää, toinen toistaan pahempia. Oletko sitä mieltä, että siinäkin tapauksessa ystävyyttä pitäisi pitää yllä, vaikka "ystävä" on valehdellut sinulle suunnilleen kaikissa elämän tärkeissä asioissa?

Minusta on ihan luonnollista ajatella, että ihmisellä, joka todistetusti valehtelee, voi olla myös vähemmän jaloja motiiveja muissa teoissaan. 

"Melkein tunnen sääliä eksääsi kohtaan kun hän nyt asuu siellä moni-isäisen lapsiperheen keskellä. Mahtaa olla rankkaa."

:D

 

Vierailija kirjoitti:

Tästä on kahta koulukuntaa. Minä kuulun siihen, joka ihmettelee miksi se kaikkein tärkein ihminen vuosikymmenien ajalta pitäisi jättää kokonaan taakseen, koska sen kanssa ei enää harrasta seksiä. Tosin me emme sitä harrastaneet viimeiseen vuoteen muutenkaan. Olimme kuitenkin hyvät ystävät. Loukkaamiset ym erikseen, mutta suht sopuisa ero, en ihan ymmärrä miksi exää pitäisi demonisoida ja ajatella heti jostain yhteydenotosta, että varmaan haluaa vaan varmistella etten pääse irti, tai jotain.

Minä kuulun tähän koulukuntaan myös ja olen sitä mieltä, että ystävyys ihan kaikkien kanssa on yksi elämän tärkeimmistä pilareista ja vaalittavista asioista.

Mutta kun kaikilla on se historiansa. Tässä tapauksessa historia on sellainen, että kahden vuoden ajan valheita paljastui koko ajan lisää, toinen toistaan pahempia. Oletko sitä mieltä, että siinäkin tapauksessa ystävyyttä pitäisi pitää yllä, vaikka "ystävä" on v

En ole sitä mieltä. Mutta olen sitä mieltä että motiivi on luultavasti ihan puhdas ja aikeiltaa hyvä. Pettäjä tuntee syyllisyyttä. Pitkään. Syyllisyys tuottaa kaikenlaisia nostalgisia tunteita ja naiiveja toiveita saada kaikki kauniiksi tarjoamalla ystävyyttä. Luulisin tietäväni kun aika lähietäisyydeltä olen kahta eroa seurannut, jotka sai aikaan se kun toinen puoliskoista löysi uuden rakkauden.  Olen siinä uskossa että nainen avautuu helpommin totuuden kanssa ja mies pelkää. Loukkaamista, eroa, talon menetystä, muutosta, entisen kumppanin menetystä kokonaan, sitä ettei uusi juttu kestäkään, yksin jäämistä jne jne. Ja siksi vilkuttelee päätöksen kanssa, salailee ja valehtelee. Petetyksi tulleet luulevat, että ihastuksen huumassa tärkeän ihmisen jättäminen kokonaan pois omasta elämästä olisi helppo päätös.  Miettikäähän omalle kohdallenne; olisiko teistä helppoa tehdä eropäätös, vaikka rakastavat tunteet olisi kokonaan historiaa, jos tietäisitte että puoliso katkaisee teihin sitten välit iäksi? Minä ainakin kiinnyn ihmisiin muutenkin kuin kikkelin tarjoajana tai yhteisen omaisuuden hoitajana. Se etten halua enää jatkaa pariskuntana ei tarkoita sitä että koko ukko olisi joutava heittää mäkeen. Ystävyyteen en tietenkään voi ketään velvoittaa, mutta olisipa kurjaa jos toiveeni nähtäisi jonain narsistinena manipulaationa

Vierailija kirjoitti:

Täytyy ex-narsistin puolisona todeta, että narsistihan ei koskaan ota vastuuta omasta osuudestaan vaan uhriutuu. 

Eli onko ap se narsisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan itse avioero niin eriskummallinen olekaan, vaan se että ero tullut omista lapsista.Jumissa ei mielestäni ole ollut ap enää aikoihin, vaan...

 

Aloittaja (ja tukijansa) ovat moneen kertaan sanonut, että häneen ja heidän eroonsa ei voi verrata muita eroja ja tapauksia. On joku eriskummallisuus siinä suhteessa. Ja tämä lasten tilannehan juuri liittyy eroon, ilman sitä ei tätä ongelmaa olisi. Ja itsehän hän kaiken aikaa vetoaa, että kun mies manipuloi ja lapset ovat valinneet mukavammat olot miehen luona jne. Ero, molemmat vanhemmat ja heidän käytöksensä, tämä kokonaisuus, liittyvät tietenkin myös lapsiin ja heidän käytökseensä. 

 

Mutta mitään evidenssiä ei ole näytetty siitä, että tässä olisi jotain eriskummallista ja että mies manipuloi lapsia. On vaan ap, joka ei hyväksy, että lapset valitsee mieluummin isän (enkä yhtään ihmettele).

Paljonkohan sellasia eroja edes on missä se jättäjä tai pettäjäjättäjä haluis myöhemmin takaisin. Oon itse ollut jonkinlaisena olkapäänä jo kolmessa erossa missä jätetty juuttui näihin  puolilupauksiin ja kauniisiin fraaseihin. Tai näihin klisheisiin minkä mukaan ruoho ei olis vihreämpää aidan toisella puolen. Oon kaikille nätisti sanonut etteihän sitä koskaan tiedä mutta jokuhan sitä on pielessä kun toinen haluaa erota. Että olisiko se ihan huono idea tässä kohtaa rakentaa omaa elämää eteenpäin, eihän se estä palaamasta myöhemmin yhteen jos niikseen. Yhdessä tapauksista itseasiassa rouva vetosi juurikin masennukseen ja halus muuttaa pois perheen kodista 'ainakin siksi aikaa että saa olla kerrankin hetken yksin'. Neuvojeni jälkeen mies myi talon ja hankki pienemmän kodin ja sinne lapsille huoneet. Kaikki alusta. Toinen mieshän sieltä paljastui lopulta. Harvoin kukaan lähtee kokonaisesta yhteisestä elämästä ilman että päätöstä ois harkittu pitkään ja hartaasti.  Siitä on silti vielä matkaa siihen että sanoisi suoraan että liitto on lopullisesti loppu. Näin oon nämä nähnyt omissa kokemuksissa.

Se etten halua enää jatkaa pariskuntana ei tarkoita sitä että koko ukko olisi joutava heittää mäkeen. Ystävyyteen en tietenkään voi ketään velvoittaa, mutta olisipa kurjaa jos toiveeni nähtäisi jonain narsistinena manipulaationa.

Mutta jos olist kaksi vuotta järjestelmällisesti valehdellut toisen suoriin kysymyksiin, lähestynyt toista valheellisesti, luvannut keskustella, tehnyt ohareita, sählännyt raha-asioita ja lopulta viimein kaiken paljastuttua hävinnyt kuvioista jättämällä edelleen suuren osan käytännön asioita selvittämättä jne. ei olisi sinun valintasi, millaisena sinun toiveesi nähtäisiin.

Sinun toiveesi nähtäisiin sinun aiempien tekojesi valossa. Se on semmoista. Jos kovasti toista satuttaa ja hänelle valehtelee, toinen lakkaa luottamasta siihen, että sinun toiveesi ovat vilpittömiä.

Vaikka ne olisivatkin, olsit menettänyt sen toisen luottamuksen valheidesi vuoksi. Kas kun toisilla olisi oikeus suojata itseään sinulta siinäkin tapauksessa, että sinä syyllisyyden tunnossasi nyt tuntisit nostalgisia tunteita ja haluaisit jälleen kerran naiivisti vaatia toista unohtamaan kaiken ja rakentamaan kauniiksi kaiken sinulle.

Itse asiassa, tämä on juuri se paikka, jossa heidän tulisi itseään sinulta suojata. Koska muutoin on vaara, että sinä vedät heidät mukaasi yhä uudelleen sinne, mistä he jo kerran selvisivät.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Se etten halua enää jatkaa pariskuntana ei tarkoita sitä että koko ukko olisi joutava heittää mäkeen. Ystävyyteen en tietenkään voi ketään velvoittaa, mutta olisipa kurjaa jos toiveeni nähtäisi jonain narsistinena manipulaationa.

Mutta jos olist kaksi vuotta järjestelmällisesti valehdellut toisen suoriin kysymyksiin, lähestynyt toista valheellisesti, luvannut keskustella, tehnyt ohareita, sählännyt raha-asioita ja lopulta viimein kaiken paljastuttua hävinnyt kuvioista jättämällä edelleen suuren osan käytännön asioita selvittämättä jne. ei olisi sinun valintasi, millaisena sinun toiveesi nähtäisiin.

Sinun toiveesi nähtäisiin sinun aiempien tekojesi valossa. Se on semmoista. Jos kovasti toista satuttaa ja hänelle valehtelee, toinen lakkaa luottamasta siihen, että sinun toiveesi ovat vilpittömiä.

Vaikka ne olisivatkin, olsit menettänyt sen toisen luottamuksen valheidesi vuoksi. Kas kun toisilla olisi oikeus s

Ok selvä. Sovitaan sitten niin että oman hyvinvoinnin takia kannattaa vihata kaikkea ja kaikkia mikä ei mennyt mieltä myöten, anteeksiantamatta ja ikuisesti. Kannattaa nautiskella siitä ajatuksesta että takasin se ukko minut haluaa, mutta turha on toivo, siinähän kärsit narsisti. Lapset on myös turmeltuneet narsistin vaikutuspiirissä joten ihan oman hyvinvoinnin nimissä niitten suhteen on viisainta luovuttaa. Itse kun on 100% virheetön, jonka me kaikki tietysti tiedämme tosiasiaksi koska siellähän se lukee. Kahden vuoden kommenteissa, vai ettekö osaa lukea? 

Kaikki on koitettu, kaikki on kärsitty, mitään ei voi enää tehdä kuin väännellä käsiä ja välillä täydentää tappiopäiväkirjanpitoa. Kunnes on kerätty riittävästi uhoa ja ylemmyydentunnetta että voidaan sanoa että on noustu kaiken yläpuolelle, heikkojen huonojen manipulatiivisten ihmisten.

Pian löytyy joku aivan yhtä täydellinen, jonka varaan voi taas kaiken toivonsa asettaa.  Kunnes joku päivä siitäkin paljastuu se narsisti. 

Tähän on kai hyvä summata viimeisen vuoden "keskustelu". 

Syyllisyys tuottaa kaikenlaisia nostalgisia tunteita ja naiiveja toiveita saada kaikki kauniiksi tarjoamalla ystävyyttä. 

Juuri näin. Eli siis vielä sen jälkeenkin kun toinen on ensin k*settanut oikein kunnolla, pitäiskin alkaa ystäväksi lievittämään hänen syyllisyyttään. Meillä hoettiin kanssa, että olihan meillä niin paljon hyvää yhdessä, ei heitetä sitä menemään. Niin oli, mutta valitettavasti hän heitti sen menemään.

Jos olisikin tultu reilusti sanomaan, että rakkaus on loppu, olisi ystävyys ollut todennäköinen. Mutta en mä enää luottaisi muuhunkaan ystävään, joka on mulle valehdellut ja kieroillut niin pitkälle, että epäilen omaa järkeäni, miksi luottaisin sen takia, että olen sitä joskus pannut?

Ystävyydet yleensä saattaa katketa vähemmästäkin. Ja jos sä et näe, että tuossa takana on kuin onkin narsismipiirteinen manipulointi, niin...

Ihana, ihana, viisas MaratonParkuja. Kiitos sanoistasi, ymmärryksestäsi. Ihailen sinun suurta viisauttasi näissä ihmisten välisissä kiemuroissa. 

Minä en oikeastaan jaksa samaa asiaa ruotia, tuntuu että olen samassa asiassa itseäni täällä jo usein puolustellut. Tuo maito vertaus oli hyvin osuva. Miksi tarjota neuvoja jotka on jo käytössä? Vain neuvon tarjoamisen tarpeesta? 

Sen sanon, jälleen, että se mitä puran tänne, ei ole sama kuin se, miten toimin lasteni kanssa. Ihmisellä pitää olla tila, paikka, seura missä purkaa tuntonsa, ettei ne kasva siksi rinnassa ahdistavaksi möykyksi. Möykyksi, joka on tullut tässä ketjussa kovin tutuksi. No, selvyydeksi sanon kuitenkin vielä, en kysele, en jankkaa, en ole ahdistuksessa ja itsesäälissä vellova ihmisraunio. Elämme aivan tavallista, hyvää arkea. 

Juuri kuuntelin podcastia narsismista, miten monesti siinäkin todettiin, että ilmiötä ei voi ymmärtää, jollei sitä ole itse kokenut. Kyse on vaan jostain niin normaalista poikkeavasta käytöksestä. Kyse on myös siitä, mitä vuosien narsistisessa suhteessa eläminen tekee sille uhrille. Tästä syystä eroa ei voi verrata ns. Normaaliin eroon. Niin valtavan satuttavia kun nekin liian usein on.

Ja toisaalta se tuttu helv**tti on turvallisemman tuntuinen kaikessa turvattomuudessaan kuin uusi ja erilainen elämä. Se on se missä ne lapset on kasvaneet. Tämänkin taisi MaratonParkuja jo aiemmin sanoa. Tämä tuli ilmi myös tuossa podcastissa jota kuuntelin. Jos aikuisen on siitä vaikea irtautua, miten vaikeaa se on nuorelle?

Onneksi elämässäni on ihmisiä jotka ymmärtävät. Muilla ei oikeastaan ole mitään väliä. En jaksa enää välittää muiden ajatuksista, ajatelkoon mitä haluaa. Pidän elämässäni heidät jotka tekevät minulle hyvää.

28, aivan uskomatonta tuo exäsi käytös. Ja taas niin osuvia sanoja MaratonParkujalta tähän sinunkin tilanteeseen. Minä todella näen exäsi oven takana sieniveitsi tanassa valmiina, että lähdetäänkö sieneen? Hieno vastaus sinulta tilanteeseen! Ihanaa sienisyksyä sinulle, pojallesi ja mökkimiehelle. 

Kiva kuulla että Kuurankukalla menee hyvin, ja elämässä onnea. 

Tuumikselle vilkutukset. Ja kaikille muillekkin, jotka olette aktivoituneet kirjoittamaan.

Vielä sanon sen, että uuden mielipiteen esittäminen on aina tervetullutta, parhaimmillaan hyvin silmiä avaavaa, saa pohtimaan asioita. Sitä pohdintaa minä meinaan teen, mietin edelleen paljon omaa olemistani parisuhteessa, äitinä. Nykyisin se ei ole enää semmosta järjettömässä syyllisyydessä rypemistä. Vaan raa'an rehellistä mietintää siitä kuka, mikä, minkälainen minä olen. Ja itseni hyväksyntää minuna. Mutta, jos se uusi mielipide on aina samaa, saman asian jankkaamista, asian joka menee vähän niinku asian vierestä. Kenelle siitä on hyötyä? Pitäisikö silloin pysähtyä miettimään sitä omaa neuvoaan? Että sopiiko se sitten oikeastaan tähän tilanteenseen? 

Tämä tilanne vaatii juuri niitä pohtivia viestejä, tämä ketju on paikka missä pohditaan asioita monelta kantilta. Se, ne pohdinnat, on tämän ketjun parhautta. Tämä ei ole niinkään "menen ostamaan maitoa" "Pitäisikö sinun mennä ostamaan maitoa" neuvojen ketju. Sen tyyppiset toimet jokainen tämän ketjun "päähenkilö" varmasti osaa itsekkin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyys tuottaa kaikenlaisia nostalgisia tunteita ja naiiveja toiveita saada kaikki kauniiksi tarjoamalla ystävyyttä. 

Juuri näin. Eli siis vielä sen jälkeenkin kun toinen on ensin k*settanut oikein kunnolla, pitäiskin alkaa ystäväksi lievittämään hänen syyllisyyttään. Meillä hoettiin kanssa, että olihan meillä niin paljon hyvää yhdessä, ei heitetä sitä menemään. Niin oli, mutta valitettavasti hän heitti sen menemään.

Jos olisikin tultu reilusti sanomaan, että rakkaus on loppu, olisi ystävyys ollut todennäköinen. Mutta en mä enää luottaisi muuhunkaan ystävään, joka on mulle valehdellut ja kieroillut niin pitkälle, että epäilen omaa järkeäni, miksi luottaisin sen takia, että olen sitä joskus pannut?

Ystävyydet yleensä saattaa katketa vähemmästäkin. Ja jos sä et näe, että tuossa takana on kuin onkin narsismipiirteinen manipulointi, niin...

Ei kukaan, kukaan, ole sanonut että on pakko olla valehdelleen exän ystävä.

Onko todella täysin mahdotonta kääntää se katse oman pään sisältä?  Kyse on nyt sen exän oletetuista motiiveista. Ehkä hänellä ei ole syytä olla katkera.  Eihän hänelle valehdeltu. Ei häntä lempattu toisen vuoksi. Hänellä voi siis varsin hyvin olla oikein myönteinen mielipide entisestä kumppanistaan. Hän voi vilpittömästä toivoa ystävyyttä. Miksei toivoisi? 

Mikä se tämän sienimiehen salainen motiivi sitten on? Ei tunne ruokasieniä ja haluaa exästään ilmaisen oppaan?

Aika paksua jo sanoa narsistiksi jos pyrkii jonkun kanssa ystävällisiin suhteisiin.  Ilmeisesti jos kerran olit mulkku, on oltava mulkku hautaan saakka, muuten olet narsisti. Ne 28 hyvää vuotta ei todellakaan kerro susta mitään kun 29:n olit mulkku

Ok selvä. Sovitaan sitten niin että oman hyvinvoinnin takia kannattaa vihata kaikkea ja kaikkia mikä ei mennyt mieltä myöten, anteeksiantamatta ja ikuisesti. Kannattaa nautiskella siitä ajatuksesta että takasin se ukko minut haluaa, mutta turha on toivo, siinähän kärsit narsisti. Lapset on myös turmeltuneet narsistin vaikutuspiirissä joten ihan oman hyvinvoinnin nimissä niitten suhteen on viisainta luovuttaa. Itse kun on 100% virheetön, jonka me kaikki tietysti tiedämme tosiasiaksi koska siellähän se lukee. Kahden vuoden kommenteissa, vai ettekö osaa lukea? 

Miksi tälläinen möksähdys ja ylilyönti?

Ei tietenkään mitenkään noin. Vaan nimenomaan kannattaa yrittää jättää taakse asiat. Lisäksi on ihan hyvä minun mielestäni (vain siis oma mielipiteeni) suhtautua kuitenkin tietyllä skeptisyydellä sen toisen tarkoitusperiin. Itse ajattelen jopa, että jos joku nyt oikeasti kykenee sumuttamaan sitä muka eniten rakastamaansa ihmistä pitkään, on hänellä luonteenpiirteitä, jotka eivät arvomaailmaani oikein siten istu, että tässä ystävyyttä kannattaisi alkaa hiomaan. Ja kieltämättä olen kyyninen kuspää, joka epäilisi motiiveja. 

En ajattele tässäkään tapauksessa, että 28v exä (jos nyt puhumme siis tästä tapauksesta, tuossa tunnut niputtavan kaksikin tarinaa yhteen) haluaa palata yhteen sinällään. Sen sijaan uskon, että hän nimenomaan haluaa ja kaipaa 28v ystävyyttä, tukea, kivoja sieniretkiä, jutustelua, jne. Sinusta se on ihan ok, miksi ei saisi haluta, ja sitä olen yrittänyt sanoa, että joskus teot ovat sellaisia, että toisten ei kannata suostua nostalgian vuoksi ajautua ystäväksi ihmisen kanssa, joka tuolla tavalla haluaa vain ottaa, tulla ja mennä.

Lisäksi myös uskon, että uusi nainen saisi valheet silmileen siitä, missä exä on kun sienessä on. Tuskin kertoo, että lähdenpä tästä exäni kanssa sieneen ja sitten juodaan mun vanhassa kodissa teet. Senkään puolesta 28v ei kannata tähän sotkeutua, koska tulee vielä sieltä uusiorouvakin silmille kaiken leikin päälle.

T: MaratonParkuja

Aika paksua jo sanoa narsistiksi jos pyrkii jonkun kanssa ystävällisiin suhteisiin.  Ilmeisesti jos kerran olit mulkku, on oltava mulkku hautaan saakka, muuten olet narsisti. Ne 28 hyvää vuotta ei todellakaan kerro susta mitään kun 29:n olit mulkku

Valitettavasti juuri ystävyys on se elämänalue, jossa näin se tuppaa menemään. Kun tarpeeksi persmäisen tempun toiselle teet, juuri ystävyyden menetät.

Sulla on kyllä jännä elämänkatsomus. Eli siis kun suhun ei ole sattunut, sulla on jees fiilikset, niin miksi se toinen tossa vielä sun mulkkua tekoa tahkoaa? Miksi se ei usko, että koska sä olet ollut mulle jees ja mä sulle mulkku, niin kyllä mulla mulkulla silti on vaan ihan kivat fiilikset olla sun kaiffari. Ihme porukkaa.

Ups. Onpa tullut paljon hyviä kirjoituksia, täytyy lukea uudelleen kaikki.

Exäni herättää tunteita monissa. Ja viime vuonna heräsi aikamoinen p@skamyrsky sieniretkestämme. Tänä vuonna sen nyt jätin väliin. Ihan aikuisten oikeesti en kuvittele exäni mitään minusta haluavan, älkää siitä olko huolissaan. En minä edelleenkään exääni vihaa, joitakin hänen valheitaan ja tekojaan kyllä. Osaan kyllä tarvittaessa käyttäytyä ja nykyään osaan puolustaa itseäni. Muistatte varmaan kuinka tärkeätä minulle oli ajatus ystävyydestä eron jälkeen. Niitä uusia kiemuroita ja totuuksia tuli vaan niin pitkään eteeni, että heräsin siihen, että nyt riitti. Olen voinut todella paljon paremmin ilman sitä ystävyyttä. Exä sen ystävyyden heitti romukoppaan ja sieltä en sitä poimi. En ole exälle mitään velkaa, ei minun tarvitse miettiä tuleeko sille nyt paha mieli kun en lähtenyt sienimetsään. Eron tekeminen on varmasti ollut todella vaikea asia hänelle, en epäile sitä ollenkaan, mutta elämä on valintoja täynnä ja hän valitsi nykyisen elämänsä. Olen kiitollinen hyvistä vuosista ja siitä, että minulla on ihana poika.

Niin, mä halkean ylpeydestä tällä hetkellä. Olin illalla poikani keikalla. Paikalle kävellessäni siellä täällä kulki nuorisoa päällänsä pojan bändin paita. Väkeä oli todella runsaasti paikalla. Minun olisi tehnyt mieli huutaa kaikille, että tuo kitaristi on minun poikani. 

28 v yhdessä 

Kylläpä täällä taas taputellaan toisiaan selkään. 

Ja miksei saisi taputella, onko siinä mielestäsi jotain pahaa, että empaattiset ja fiksut ihmiset kertovat omista eroistaan. Joista itsekin olen saanut paljon ymmärrystä. 

Ja edelleen olen sitä mieltä että jos se harmittaa, niin miksi lukea tätä ketjua.