Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

"Täällähän on sullekin povattu, että huuma kestää vain pari vuotta ja uskon, että 5 lasta saattaa puolittaa ajan. "

:D

Käsititte väärin, ei tämä uusi kommentoija tarkoittanut mitään  erikoiskohtelua vaan nimenomaan, että aloittaja yrittäisi olla hänen luonaan olevan lapsen kanssa mahdollisimman  normaalisti. 

Minusta tämä kommentoija ei ole jumissa vaan yrittää hakea uusia näkökulmia, mutta ne eivät taida tänne sopia. 

Vierailija kirjoitti:

Käsititte väärin, ei tämä uusi kommentoija tarkoittanut mitään  erikoiskohtelua vaan nimenomaan, että aloittaja yrittäisi olla hänen luonaan olevan lapsen kanssa mahdollisimman  normaalisti. 

Minusta tämä kommentoija ei ole jumissa vaan yrittää hakea uusia näkökulmia, mutta ne eivät taida tänne sopia. 

Kyllähän ne sopisivat, jos ne olisivat osuvia. Annan esimerkin: jos kerron meneväni ostamaan maitoa, ei minulle ole apua siitä, että joku uutena näkökulmana esittää, että sinun muuten kannattaisi ostaa maitoa.

Ap kanssaan olevan lapsen kanssa normaalisti. Se ei kuitenkaan tietenkään poista äidin surua siitä, että toisten lasten kanssa ei ole yhteyttä  Eikö se ole ihan normaalia? Se ei enää kuitenkaan, kiitos sen henkisen työn, mitä ap on tehnyt, lamauta häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsititte väärin, ei tämä uusi kommentoija tarkoittanut mitään  erikoiskohtelua vaan nimenomaan, että aloittaja yrittäisi olla hänen luonaan olevan lapsen kanssa mahdollisimman  normaalisti. 

Minusta tämä kommentoija ei ole jumissa vaan yrittää hakea uusia näkökulmia, mutta ne eivät taida tänne sopia. 

Kyllähän ne sopisivat, jos ne olisivat osuvia. Annan esimerkin: jos kerron meneväni ostamaan maitoa, ei minulle ole apua siitä, että joku uutena näkökulmana esittää, että sinun muuten kannattaisi ostaa maitoa.

Ap kanssaan olevan lapsen kanssa normaalisti. Se ei kuitenkaan tietenkään poista äidin surua siitä, että toisten lasten kanssa ei ole yhteyttä  Eikö se ole ihan normaalia? Se ei enää kuitenkaan, kiitos sen henkisen työn, mitä ap on tehnyt, lamauta häntä.

 

Käsitin, että tämä uusi kommentoija tarkoitti, että se ehkä auttaa myös luomaan suhdetta muihin lapsiin jos yrittää olla mahdollisimman normaalist kotona olevan lapsen kanssa. Kun lapset juttelevat keskenään ja kuulevat, että äiti onkin nyt normaali. Ei pura ahdistustaan luonaan olevaan, eikä kysele, eikä syytä isää tms. Isän luona asuvat helpottuvat ja ehkä alkavat vähitellen luottaa, että äiti on normaali jonka kanssa voi olla yhteydessä. Ihan järkeenkäypää minusta. 

Siihen vielä, kun sanotaan, että aloittamaan ei päde ne keinot kuin muihin kun on niin erikoista jotenkin. Mutta kun niitä keinoja ei oikein ole muita kuin niitä jotka ne ovat. Ei ole jotain "erikoiskeinovarastoa" olemassa. Lasten kanssa keinot ovat ne samat kuin muillakin ja usein rajallisetkin. Mutta niillä on pärjättävä. Mitä muuta voi yrittää kuin viedä mäkkärille, leffaan, johonkin mistä lapset/nuoret saattavat kiinnostua? Jos kotiin eivät tule käymään. 

Ensin tietysti pitää rauhoittaa tilanne ja luoda luottamus, että äidin kanssa "uskaltaa" kommunikoida. Siihen voi juuri auttaa kotona olevan lapsen luottamuksen luominen siihen, että äiti on rauhallinen ja normaali. 

5763:lle ihan hirveen hyökkäävä kirjoittaja olet! Pitäisikö sinun lopettaa tuo jankkaaminen ja hyökkääminen muita kirjoittajia kohtaan! Ole siis hiljaa!

Käsitin, että tämä uusi kommentoija tarkoitti, että se ehkä auttaa myös luomaan suhdetta muihin lapsiin jos yrittää olla mahdollisimman normaalist kotona olevan lapsen kanssa. Kun lapset juttelevat keskenään ja kuulevat, että äiti onkin nyt normaali. Ei pura ahdistustaan luonaan olevaan, eikä kysele, eikä syytä isää tms. Isän luona asuvat helpottuvat ja ehkä alkavat vähitellen luottaa, että äiti on normaali jonka kanssa voi olla yhteydessä. Ihan järkeenkäypää minusta. 

Puutun nyt vielä tähän vastoin parempaa tietoani.

Sen perusteella, mitä itse olen asioita lukenut ja ymmärtänyt, tätä ongelmaa ei ole koskaan ollutkaan. Siis ap pn ollut "normaalisti kotona" ihan koko ajan siellä asuvan lapsen kanssa. Hän ei siellä syyttele isä tai kysele tai tms. Joten tosiaankaan tämän pyörän keksiminen uudelleen hyväksi konstiksi on tehoton ja turha keino.

Äiti on siis normaali. Siitä ei ole ollut kysymys. Isä sen sijaan on hoitanut eron omalta puoleltaan tavalla, joka ei ole normaali. Äiti ei voi tätä asiaa muuttaa, 

Ap on tehnyt ison, itsereflektoivan työn edellä olevan hyväksymiseen. Olen iloinen siitä hänen puolestaan ja voin kuvitella, miten paljon voimavaroja se on vaatinut. Siitä syystä näin vierestä koen, että on haitallista, jopa ilkeää, että täällä siihen puoleen asiasta ei kiinnitetä lainkaan huomiota, vaan palataan vaan sori sana, mutta jankkaamaan, miten hänen tulisi olla normaali. 

Haluan uskoa, että tätä tehdään ihan hyvässä hengessä ja halussa auttaa, mutta kenties joskus olisi tarpeen miettiä, onko oikeasti se oma tapa paras sittenkään, etenkin, jos siitä saa palautetta useammaltakin? muulta. Tosin myönnän, että en ole ihan perillä enää kuka on kirjoittanut mitä, 

T: MaratonParkuja

Täytyy ex-narsistin puolisona todeta, että narsistihan ei koskaan ota vastuuta omasta osuudestaan vaan uhriutuu. 

Lapsuuden traumat aktivoituvat parisuhteissa. Ei haluta epäonnistua uudestaan tärkeässä aikuisihmissuhteessa. Jos lapsen psykologinen kehitys onnistuu lapsuudessa, niin silloin hän on tasavertaisessa parisuhteessa aikuisena. 

Vaikuttaa, että täällä on kaksi kuppikuntaa:

#Alusta asti/pitkään mukana olleet

#Hiljattain keskusteluun liittyneet

Silloin toki on ymmärrettävää, että paljonkin erilaisia kommentteja kertyy. Ei riitä, että lukee aloituksen (reilun kahden vuoden takaa) ja muutaman viimeisen sivun, jos haluaa kokonaiskuvan asiaan.

t.alusta asti mukana ollut

Vierailija kirjoitti:

Käsitin, että tämä uusi kommentoija tarkoitti, että se ehkä auttaa myös luomaan suhdetta muihin lapsiin jos yrittää olla mahdollisimman normaalist kotona olevan lapsen kanssa. Kun lapset juttelevat keskenään ja kuulevat, että äiti onkin nyt normaali. Ei pura ahdistustaan luonaan olevaan, eikä kysele, eikä syytä isää tms. Isän luona asuvat helpottuvat ja ehkä alkavat vähitellen luottaa, että äiti on normaali jonka kanssa voi olla yhteydessä. Ihan järkeenkäypää minusta. 

Puutun nyt vielä tähän vastoin parempaa tietoani.

Sen perusteella, mitä itse olen asioita lukenut ja ymmärtänyt, tätä ongelmaa ei ole koskaan ollutkaan. Siis ap pn ollut "normaalisti kotona" ihan koko ajan siellä asuvan lapsen kanssa. Hän ei siellä syyttele isä tai kysele tai tms. Joten tosiaankaan tämän pyörän keksiminen uudelleen hyväksi konstiksi on tehoton ja turha keino.

Äiti on siis normaali. Siitä ei ole ollut kysymy

Senverran tähän, että lapset ovat hyvin herkkiä vaistoamaan tunnelmat, äänensävyt ja sanomattomat sanat. Jokuhan siinä on, ei pelkkä miehen manipulointi, että lapset jotenkin välttelevät yhteydenpitoa. Esimerkiksi aloittaja kertoi aiemmin, että hänen luonaan asuva lapsi oli sanonut "älä kysele" kun tuli juttua tästä  vastaamattomuudesta. Oli joko niin, että älä kysele heiltä tai älä kysele häneltä. Tai molemmista. 

Jos ap täällä kertoo, että lasten yhteydenpito on hänelle ongelma ja vaivaa häntä niin kun sen tilanteen korjaamiseksi ei ole oikein muuta neuvoa kuin, että olla mahdollisimman normaali ja rauhallinen. Keksikää sitten joku viisas täällä muu konsti. Kun tämä neuvo nyt tuntuu olevan joillekin aloittajaa aliarvioiva. 

Ei nuo pitkät moneen kertaan luetellut hienot pohdinnat ole tuottaneet sen parempaa tulosta. Tosin ehkä näille itselleen tarpeellisia kun ovat saaneet tänne kirjoittaa. Nyt kun on aikaa kulunut voi jo sanoa suoremmin ja ihan talonpoikaisjärkeä käyttäen. Asiat eivät aina hoidu pelkillä hienoilla kielikuvilla vaan joskus ihan tavallisella puheella, arkisella olemisella ja käytöksellä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ap täällä kertoo, että lasten yhteydenpito on hänelle ongelma ja vaivaa häntä niin kun sen tilanteen korjaamiseksi ei ole oikein muuta neuvoa kuin, että olla mahdollisimman normaali ja rauhallinen. Keksikää sitten joku viisas täällä muu konsti. Kun tämä neuvo nyt tuntuu olevan joillekin aloittajaa aliarvioiva. 

Ei nuo pitkät moneen kertaan luetellut hienot pohdinnat ole tuottaneet sen parempaa tulosta. Tosin ehkä näille itselleen tarpeellisia kun ovat saaneet tänne kirjoittaa. Nyt kun on aikaa kulunut voi jo sanoa suoremmin ja ihan talonpoikaisjärkeä käyttäen. Asiat eivät aina hoidu pelkillä hienoilla kielikuvilla vaan joskus ihan tavallisella puheella, arkisella olemisella ja käytöksellä. 

 

Luitko koko ketjun alusta asti???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap täällä kertoo, että lasten yhteydenpito on hänelle ongelma ja vaivaa häntä niin kun sen tilanteen korjaamiseksi ei ole oikein muuta neuvoa kuin, että olla mahdollisimman normaali ja rauhallinen. Keksikää sitten joku viisas täällä muu konsti. Kun tämä neuvo nyt tuntuu olevan joillekin aloittajaa aliarvioiva. 

Ei nuo pitkät moneen kertaan luetellut hienot pohdinnat ole tuottaneet sen parempaa tulosta. Tosin ehkä näille itselleen tarpeellisia kun ovat saaneet tänne kirjoittaa. Nyt kun on aikaa kulunut voi jo sanoa suoremmin ja ihan talonpoikaisjärkeä käyttäen. Asiat eivät aina hoidu pelkillä hienoilla kielikuvilla vaan joskus ihan tavallisella puheella, arkisella olemisella ja käytöksellä. 

 

Luitko koko ketjun alusta asti??

Olen lukenut ja juuri sen vuoksi. 

Törmäsin nyt aktiivisena pyörivään ketjuun otsikolla "Mies teki ja sanoi jotain niin käsittämätöntä".

Ensinäkin, löysin itseni sieltä, joku kirjoittaja viittasi tähän ketjuun ja minun "erotarinaani". Hyvin kiteytetty parin vuoden elämäni, oudolta se tuntui, mutta toisaalta ihan hyvältäkin.

Lisäksi kun ketjun luin kokonaan niin ihan kaikki klassiset asiat oli edessä, tämän naisen tilanteessa kyseessä on miehen ystävä samasta harrastuksesta. Voi hitto, naisella on kaikki se muutos / suru yms. vielä edessä. Toivottavasti Hänellä silmät aukeaa ja ymmärtää suojella itseänsä.

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan itse avioero niin eriskummallinen olekaan, vaan se että ero tullut omista lapsista.Jumissa ei mielestäni ole ollut ap enää aikoihin, vaan...

Aloittaja (ja tukijansa) ovat moneen kertaan sanonut, että häneen ja heidän eroonsa ei voi verrata muita eroja ja tapauksia. On joku eriskummallisuus siinä suhteessa. Ja tämä lasten tilannehan juuri liittyy eroon, ilman sitä ei tätä ongelmaa olisi. Ja itsehän hän kaiken aikaa vetoaa, että kun mies manipuloi ja lapset ovat valinneet mukavammat olot miehen luona jne. Ero, molemmat vanhemmat ja heidän käytöksensä, tämä kokonaisuus, liittyvät tietenkin myös lapsiin ja heidän käytökseensä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden traumat aktivoituvat parisuhteissa. Ei haluta epäonnistua uudestaan tärkeässä aikuisihmissuhteessa. Jos lapsen psykologinen kehitys onnistuu lapsuudessa, niin silloin hän on tasavertaisessa parisuhteessa aikuisena. 

Valitettavasti vain ei ole niin, että olisi joku automaatti, joka lupaa aikuisihmissuhteissa yhtään mitään lapsuuden perusteella. Vaikka vanhemmat olisivat kuinka onnistuneet turvaamaan onnistuneen psykologisen kehityksen lapsuudessa, elämä heittelee ja yllättää.

Toisaalta lapsuudessa traumatisoituneet voivat onnistua hyvinkin reflektoimaan tapaansa toimia ja ymmärtää lainalaisuuksia jne ja onnistua olemaan tasavertaisessa parisuhteessa.

Lapsuus on toki hyvin tärkeä tekijä, mutta ei siellä sentään lukkoon lyödä kenenkään tulevaisuutta täysin. Ja toisaalta, erittäin harva haluaa epäonnistua missään ihmissuhteissa, sentään.

T: MaratonParkuja

Luin juuri artikkelin, jossa ne lapset, jotka joutuivat varomaan vanhempiensa käytöstä tai olemaan tuntosarvet pystyssä ja seurailemaan vanhemman/vanhempiensa mielialaa niin jatkoivat tätä käytöstä myös aikuisuudessa. Myös omassa parisuhteessaaan, usein ja miltei aina se tapahtuu alitajuisesti. 

Hei 28v yhdessä,

Harjoittelepa pokerin pitämistä tulevilla viikoilla. Et ehkä osaa vielä mieltää miten eksäsi kaiken kiduttamisesi jälkeen edes kehtaa alkaa juttusille kanssasi, mutta usko kun kerron: hän yrittää heruttaa, mitata miehisyyttään verrattuna Mökkimieheen ja testata, onko hänellä mahdollisuuksia päästä takaisin.

Hän tietää miten pohjalukemissa ja surun syövereissä kävit hänen menettämisen vuoksi, joten hän voi luulla olevansa sinulle se kaikista tärkein aina ja ikuisesti. 

Melkein tunnen sääliä eksääsi kohtaan kun hän nyt asuu siellä moni-isäisen lapsiperheen keskellä. Mahtaa olla rankkaa. Mahtaa myös olla rankkaa, kun lapsien äidin huomio saattaa pian olla kiinnittynyt seuraavaan vampattavaan mieheen. Kuka siellä työpaikalla on seuraavana vuorossa..?

Olen tuolta Redditin puolelta oppinut sanonnan, että mikä pettämisellä alkaa, se pettämiseen päättyy. Miestenvamppaajat jatkavat omaa touhuaan ja ex-puolisoaan pettänyt mies alkaa usein seksiviesteillä eksälleen. Sulle saattaa alkaa kilahtaa eksältä viestiä viestin perään, usein yön pimeinä tunteina kun uusi kumppaninsa nukkuu. 

Jos eksä yrittää uudelleen houkutella sienestämään, kerro että Äs-marketista saa Rainbow- ja Extra-herkkareita purkissa todella halvalla. Säästyy bensat ja kaikki. 

Sun eksä on kyllä ollut ihan mahoton tapaus. Ihan mahoton. Vaikka hän on toistanut monilta osin täysin samat askelet kuin muutkin pettäjät kautta maailmanhistorian, on hän osannut myös yllättää ainutlaatuisilla kuvioillaan. Merkillinen tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Hei 28v yhdessä,

Harjoittelepa pokerin pitämistä tulevilla viikoilla. Et ehkä osaa vielä mieltää miten eksäsi kaiken kiduttamisesi jälkeen edes kehtaa alkaa juttusille kanssasi, mutta usko kun kerron: hän yrittää heruttaa, mitata miehisyyttään verrattuna Mökkimieheen ja testata, onko hänellä mahdollisuuksia päästä takaisin.

Hän tietää miten pohjalukemissa ja surun syövereissä kävit hänen menettämisen vuoksi, joten hän voi luulla olevansa sinulle se kaikista tärkein aina ja ikuisesti. 

Melkein tunnen sääliä eksääsi kohtaan kun hän nyt asuu siellä moni-isäisen lapsiperheen keskellä. Mahtaa olla rankkaa. Mahtaa myös olla rankkaa, kun lapsien äidin huomio saattaa pian olla kiinnittynyt seuraavaan vampattavaan mieheen. Kuka siellä työpaikalla on seuraavana vuorossa..?

Olen tuolta Redditin puolelta oppinut sanonnan, että mikä pettämisellä alkaa, se pettämiseen päättyy. Miestenvamppaajat jatkavat

Apuva. Jotenkin en usko, että exä yrittää pitää yhteyttä minuun. Jäi kyllä jo eilen naurattamaan MaratonParkujan kommentti, että kohta exä on ovellani sieniveitsi tanassa (no, mun mielikuvitus "näki" jotain ihan muuta tanassa). Tuli kyllä nyt mieleen kun poika kertoi, että isä oli ihan kysynyt, että onko mökkimies hyvä mies. Jonkinlainen uteliaisuus selkeästi on elämääni.

En minä todellakaan usko, että exä takaisin haluaisi ja toisaalta, ei sillä ole merkitystä sillä minä en häntä huolisi. Kyllä minulla on ihan kaikki tunteet kuollut. Olen todella onnellinen nainen tällä hetkellä. 

En nykyiseen naiseen ota muuta kantaa, mutta onhan se viisi lasta kolmen eri miehen kanssa aikamoinen ansioluettelo. Jos nainen olisi nuorempi niin olisiko neljännelle jo lisää lapsia tulossa. 

Yksi syy eroomme oli kuulemma se, että exä ei ole ikinä asunnut yksin jne. Hah, no ei sitä yksin asumista kovin kauan kokeillut (max. vuoden verran). Ihmettelen, että exä ei ota / suostu juttelemaan tästä asunnon myynnistä tosissaan, luulen että suojelee omaisuuttaan tällä tavalla. Tulee kyllä myös mieleen ne alkuajat kun minulle sanottiin eron syynä olevan masennus niin muistan kuinka sanoin, että haluan seistä rinnalla yms. Niiden keskustelujen yhteydessä myös sanoin, että kun asunto myydään niin sen jälkeen ei ole paluuta. Tilanne oli todellakin silloin eri, sillä en tiennyt toisesta naisesta. Olen tässä moneen otteeseen puhunut asunnon myynnistä ja kyllä se vielä tänä vuonna tapahtuu.

Kaikkea sitä miettiikin.

28 v yhdessä 

Ja jälkikäteen kyllä voin sanoa, että kummallinen tapaus tuo exäni oli ja on = ) 

Vierailija kirjoitti:

Käsitin, että tämä uusi kommentoija tarkoitti, että se ehkä auttaa myös luomaan suhdetta muihin lapsiin jos yrittää olla mahdollisimman normaalist kotona olevan lapsen kanssa. Kun lapset juttelevat keskenään ja kuulevat, että äiti onkin nyt normaali. Ei pura ahdistustaan luonaan olevaan, eikä kysele, eikä syytä isää tms. Isän luona asuvat helpottuvat ja ehkä alkavat vähitellen luottaa, että äiti on normaali jonka kanssa voi olla yhteydessä. Ihan järkeenkäypää minusta. 

Puutun nyt vielä tähän vastoin parempaa tietoani.

Sen perusteella, mitä itse olen asioita lukenut ja ymmärtänyt, tätä ongelmaa ei ole koskaan ollutkaan. Siis ap pn ollut "normaalisti kotona" ihan koko ajan siellä asuvan lapsen kanssa. Hän ei siellä syyttele isä tai kysele tai tms. Joten tosiaankaan tämän pyörän keksiminen uudelleen hyväksi konstiksi on tehoton ja turha keino.

Äiti on siis normaali. Siitä ei ole ollut kysymy

Olen seurannut tätä keskustelua alusta saakka suhteellisen säännöllisesti.

Tyydyn vain toteamaan että ihminen on monesti sokea omalle tekemiselleen silloin kun on liian lähellä, ts elää sitä tilannetta.

Onhan joku kokenut kipeäksi erota hyvästä liitostaan ja toivonut, että ne hyvät ajat palaisivat takaisin. Vain huomatakseen ajan kuluttua, ja saatuaan tilanteeseen etäisyyttä, ettei se liitto niin hyvä ollutkaan, vaan itseasiassa aika epätasa-arvoinen ja suorastaan väkivaltainen.

Ne on ne tunteet. Kun jokin näppäilee niitä syvimpiä epävarmuuksia ja pelkoja niin järki jää monesti vähän lapsipuolen asemaan. Siksi itse olen kokenut aina mukavaksi sen kun joku kaveri tai sisko tuo esiin vähän toisenlaista näkökulmaa. Niitähän voi aina hetken pohtia, ihan tuntematta itseään uhatuksi.