Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

5742:lle. En todellakaan provoa tai käy muissa keskusteluissa provoamassa.

Minua itseänikin ahdistaa jo Ap:n jumiutuminen siihen, että syystä tai toisesta ex manipuloi lapsia ja lapset ovat hänet hylänneet.

Lapset tarvitsevat henkireikää aikuistumisen tiellä. Jo ihan normaalissa perheessäkin äiti ja isä alkaa jossain vaiheessa v*tuttaa ja lapset ottavat vähän välimatkaa vanhempiin.

Jos äiti on "säälittävä", uhrituva niin ei ihme, että lapset haluavat tällaisesta äidistä hetkeksi irtiottoa. Riippuen ap:sta, jatkuuko tämä miten pitkään.

Edelleenkin ehdotan jotain neutraalia tekemistä, edes sitä mäkkärissä käyntiä. Ja ole normaali, juttele niitä näitä. Älä hirveästi kysele :) tai voivottele.

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuuttani kysyisin asian vierestä 28 v:ltä, että oletko ollut vielä tekemisissä entisten appivanhempiesi kanssa? Muistaakseni joskus kerroit heidän olevan mukavia ihmisiä. Ovatko he jääneet elämästäsi pois eron myötä? Entä muut entiset perhetutut?

Ex-appivanhemmat ovat ihania, mutta on se myönnettävä, että se viime joulu on viimeinen kerta kun olen Heidät nähnyt / ollut yhteydessä. Lähtiessä ex-appiukko muistutti, että ovi heillä on minulle aina auki. Kuitenkin kun eksäni järjesti minulta salaa pojalle tammikuussa 18v partyt nykyisen naisensa kotona, johon kutsui myös vanhempansa (tietenkin) niin koen, että aikani on siirtyä syrjään. Samoissa juhlissa juhlittiin myös nykyisen naisen yhden lapsen synttäreitä ja siis ex-appivanhemmat tapasivat nykyisen naisen vanhemmat, lapset jne. 

Ja kyllä ne muut entiset läheiset eksän puolelta on jääneet, kuten exän sisarukset ja heidän aikuiset lapset. Alkuun olin tekemisissä, mutta kyllä hieman kirpaisi tajuta, että kaikki ovat tienneet uudesta naisesta ennen minua vaikka ymmärrän, että sisaruksen tehtävä ei ollut sitä minulle kertoa. Tilanne on varmasti ollut vaikea Heille myös.

Näin se elämä menee ja uuteen on opittava, ihmisiä jää pois ja uusia tulee. 

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai saa olla erosta surullinen kun se tapahtuu. Itkeä ja olla "rikki".

Mutta kun siitä on jo 2 vuotta aikaa, niin pitäisi oikeasti mennä eteenpäin. Eikä miettiä mitä ex sanoo tai on sanomatta lapsille. 

Jos lapset ottavat etäisyyttä, ei pidä heitä tai exää siitä syyllistää, vaikka se nyt olisi jomman kumman vika.

Pyytää lapsia vaikka syömään jonnekin, jutella niitä näitä. Ei ahdistaa lapsia omalla katkeralla tunteella. Näyttää lapsille, että äiti on äiti. Ei uhriudu lasten edessä enää.

Hei tunnistan tämän tyylin, tämä tyyppi ei provoa vain tällä palstalla, vaan monella foorumilla. On yhdellä itse kerskunut, miten voi vedättää ketjuja satasivuisiksi tulemalla aina tuomaan sen saman, jo moneen kertaan keskustellun mielipiteen muka uutena ja muka omana ajatuksenaan. Saa sairasta iloa siitä, että toiset yrittävät oikeasti ke

Häh?

-sivusta

Lainaus Tuumiksen tekstistä:

"Kiitos 28. Kiitos siitä, että jaksat kannustaa, huolehtia, olla mukana keskustelussa. Joku toinen olis ja kääntänyt ketjulle selkänsä, kun oma elämä on mallillaan, oma kulta kainalossa ja välit poikaan kunnossa."

Kiitos kauniista sanoistasi. Yksinkertaisesti sanottuna tämä on minulle todella tärkeä ketju = 2v2kk sitten todellinen henkireikä ja nykyään toisella lailla tärkeä. Ero kaikkine "juonineen ja mutkineen" oli ihan varmasti yksi kipein asia elämässäni, se muutti tulevaisuuteni suunnan ja sai välillä epäilemään myös mennyttä. Toistan vanhaa kun sanon, että itse erosta toipuminen olisi ollut helpompaa ilman niitä "valheita"/roikottamista yms. Ero kasvatti valtavasti minua ihmisenä, näkemys ihmisistä muuttui, mutta onneksi säilytin kuitenkin rohkeuden tuntea ja olla oma itseni. Jossain eron alkuvaiheessa todella luulin, että en voi selvitä siitä tuskasta. Mutta selvisin ja poika on selvinnyt. 

Toivon, että edes joku saa voimia omaan valtavaan tunnetuskaan siitä ajatuksesta, että siitä kyllä selviää. Aika auttaa. Ihan en kuitenkaan sano, että aika parantaa haavat. Parantaa toki, mutta jäljet jää. Osana näen ne haavat myös oppirahana. 

Se päivä kyllä tulee, että tuntee jälleen onnellisuuden tunteita. Tärkeintä on tuntea niitä onnellisuuden tunteita arjessa.

Joskus voi käydä myös niin, että elämään ilmestyy uusi ihminen joka tuo elämään paljon vipinää.

Niin tai näin. Elämä jatkuu.

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai saa olla erosta surullinen kun se tapahtuu. Itkeä ja olla "rikki".

Mutta kun siitä on jo 2 vuotta aikaa, niin pitäisi oikeasti mennä eteenpäin. Eikä miettiä mitä ex sanoo tai on sanomatta lapsille. 

Jos lapset ottavat etäisyyttä, ei pidä heitä tai exää siitä syyllistää, vaikka se nyt olisi jomman kumman vika.

Pyytää lapsia vaikka syömään jonnekin, jutella niitä näitä. Ei ahdistaa lapsia omalla katkeralla tunteella. Näyttää lapsille, että äiti on äiti. Ei uhriudu lasten edessä enää.

Hei tunnistan tämän tyylin, tämä tyyppi ei provoa vain tällä palstalla, vaan monella foorumilla. On yhdellä itse kerskunut, miten voi vedättää ketjuja satasivuisiksi tulemalla aina tuomaan sen saman, jo moneen kertaan keskustellun mielipiteen muka uutena ja muka omana ajatuksenaan. Saa sairasta iloa siitä, että toiset yrittävät oikeasti ke

Ilmoitan nyt heti suoralta kädeltä, että en ole tämä kyseinen tyyppi joka on jo ajettu pois useamman kerran. (Ilmeisesti olen nk. jankkaaja 😁). Tämä nyt kommentoitu on eri ihminen. 

Voisiko olla mitenkään mahdollista käsittää, että näitä on muitakin jotka kirjoittavat samoilla ajatuksilla.  Tämä on eri tyyppi, jota nyt kielletään olemaan huomioimatta. Sanoisin, että erittäin avaramielistä keskustelua. Mutta nyt tosiaan haukutte väärää puuta. 

5743/5745, kuulehan nyt. Liika on liikaa sinullakin. Olet outo sinäkin. Kukaan ei ole tässä ketjussa kerskunut vedättävänsä ketjua satasivuiseksi tai muuta sellaista. Jos kommentit eivät miellytä niin silti ei ole oikeutta määräillä täällä kuka ja mitä saa kirjoittaa. 

Edelleenkin ehdotan jotain neutraalia tekemistä, edes sitä mäkkärissä käyntiä. Ja ole normaali, juttele niitä näitä. Älä hirveästi kysele :) tai voivottele.

Ehdotatko vielä, miten ap saa lapset sinne mäkkäriin, kun he eivät vastaa viesteihin eikä puheluihin? Minä ehdotan sinulle, että luet tätä ketjua. Ap on kertonut, että ei enää lähettele viestejä tms. kuin tarpeeseen, ei yritä väkisin pitää yhteyttä, odottaa lasten ottavan yhteyttä ensin jne.

Käsitätkö sinä, että yhteys on kokonaan poikki? Ei ole mitään tilaa käydä mäkkärissä ja jutella normaalisti.

Et tiedä mistä puhut, mutta tietävinäsi olet.

28 v vielä jatkaa.

Todella monen kuukauden jälkeen ex soitti minulle viime viikolla ja arvatkaapa mitä Hänellä oli asiaa ..........

No, viime vuonna aiheesta nousi hirmuinen myrsky palstalla = )

Soitti siis pyytääkseen minua kanssaan sienimetsään. Yritin kysellä yleiskuulumisia ja sen verran selvisi, että nyt on muuttanut naisensa kanssa yhteen (ja kuulemma se ahdistaa pahasti). Mitään muuta ei puhunut, vaan totesi että jutellaan lisää kun mennään sienestämään. Mieleeni tuli kaikki ne vuosi sitten luvatut puhehousujen pukemiset, jotka sitten puuttuivat kuitenkin.

Kyllä minä nyt eksälle sanoin, että mökkimiehen pihapiiristä (20 litraa) kerätyt sienet riittää, että metsään ei ole tarvetta päästä. Totesin kyllä, että nähdään jossakin vaiheessa, että paljon olisi asioita sovittavana/hoidettavana edelleen.

28 v yhdessä 

Jamal eeiiiihhhhhh!

Voisiko olla mitenkään mahdollista käsittää, että näitä on muitakin jotka kirjoittavat samoilla ajatuksilla.  Tämä on eri tyyppi, jota nyt kielletään olemaan huomioimatta. Sanoisin, että erittäin avaramielistä keskustelua. Mutta nyt tosiaan haukutte väärää puuta. 

Niin, nämä samat ajatukset tosiaan tullaan esittämään aina uudelleen, niin pieleen kuin ne menevätkin. Ongelma näissä on, että neuvot ovat varmasti hyviä ns. tavallisessa ero/riitatilanteessa, mutta ne eivät päde APn tilanteeseen. Ja tämän taas tietäisi, jos olisi tämän 2,5 v seurannut ketjua, APn tilanteen kehittymistä, erilaisia käänteitä, jne. Sen sijaan jos lukee aloituksen ja muutaman sivun taaksepäin, tulee hyvin helposti tietysti mieleen tämä heureka mikä monelle muullekin.

Ongelma näissä neuvoissa on, että ne ovat kuin sanoisi keskellä selkää hukkumasa olevalle, että jospa nyt liiottelet kuitenkin tilannettasi, neuvoni on, että uisketelet nyt ihan rauhassa rantaan ja nautit uimaretkestä.

Menee tunteisiin mulla joo, olen kokenut sen, mistä ap on kertonut. Koen sitä parhaillaan. Olen seurannut ketjua ja kelannut elämääni. Tämä on mulle todellista ja totta elämää, sulle kivaa palstaviihdettä, jossa saat päteä hyvillä neuvoilla.

Nyt on jopa 28v yhdessä nimimerkillä vaikea hahmottaa, kuka kirjoittaa mitäkin. Ne epäviralliset nimimerkit helpottaisi kovasti lukemista.

Jos tulkitsen oikein niin ketjuun on tullut yksi "uusi" kirjoittaja tai ainakin aktiivisesti kirjoittaja ja toinen kirjoittaja vastailee. Ja yksi "vanhoista" joka kokee itsensä "jankkaajaksi kutsutuksi" huolestui, kun kuvitteli, että Hänet sekoitetaan uudeksi kirjoittajaksi. 

Ehkä se olen minä vaan nyt joka olen sekaisin kirjoittajasta / lainauksista jne. Ehkäpä luen viimeiset 3 sivua uudelleen.

Paljon hyviä pohdintoja ollut ja ketju on taas aktiivinen.

28v yhdessä 

Soitti siis pyytääkseen minua kanssaan sienimetsään. Yritin kysellä yleiskuulumisia ja sen verran selvisi, että nyt on muuttanut naisensa kanssa yhteen (ja kuulemma se ahdistaa pahasti). Mitään muuta ei puhunut, vaan totesi että jutellaan lisää kun mennään sienestämään. Mieleeni tuli kaikki ne vuosi sitten luvatut puhehousujen pukemiset, jotka sitten puuttuivat kuitenkin.

Pakkohan tätä on kommentoida, vaikka jo vetäydyin taas hieman keskustelusta:-)

Apua, paljon olen mielestäni nähnyt ja jotakin kuullutkin, mutta sun exä vetää kyllä aina sanattomaksi!

En tohdi edes arvailla ajatuksiaan, mutta mielikuvia taas nousee. Esim. semmoinen, että hän kai aidosti kuvittelee teidän yhteytenne olevan niin sementoitu, että eihän sitä nyt joku parin vuoden ajan heitelty muutama pikkuvalhe romuta. Ei kai?

Lisäksi mieleen nousee, että onhan tässä nyt sieniretkestä kyse, onhan. Että eihän ole mielessä, että koska kämppää ei ole vielä myyty, niin siellähän se vanha elämä kätevästi odottelee. Että ei se Mökkimies voi vakavampi tapaus kuin tämä omakaan nyt tässä on. Joka ahdistaa. Kai saa tulla omaan kotiin, jos ahdistaa:-)

Ja kai saakin, jos ostaa sun puolikkaan kämpästä!

Minäkin olen vähän kirjoittajista sekaisin, mutta semmoinen ajatus taas, että kyllä näitä eroja on niin monenlaisia. Sen vuoksi ymmärrän, jos jotakuta ahdistaa ns. tusinaneuvot, koska moni, joka käy jotenkin erityisen vaikeaa eroa läpi, varmaan on ne konstit jo kokeillut ja vastassa onkin jotain, mitä ei ehkä itsekään ymmärrä.

Silloin ehkä vielä enemmän vain kaipaa sitä vakuutusta, että tästäkin voi selvitä ja kertomuksia, että niin on käynyt.

T: MaratonParkuja

28

Sun ukkos on ihan uskomaton sienireissuineen. Olis tosi hyvä, että saisitte pikaiseen loput yhteiset asiat sovittua. Ettei tulis enää ensi keväänä korvasieneen pyytelyä, heinäkuulla kantarelliin, myöhemmin syyssieniin... hah

Tuumis🌻

Tuumiksen tekstille hymyilen ja korjaan heti että ex-ukkos (ei ukkos). Nykyistä ukkoa en saisi kyllä sieniä poimimaan millään, onneksi jo mökin piha on täynnä sieniä. Niin ja mielellään kyllä tekee ruuat kun poimin. Ja sitten mökkinaapurissa kun on paras ystäväni niin suppilovahveroja käydään taas yhdessä poimimassa.

Ja MaratonParkuja älä vetäydy pois, tekstejäsi on todella antoisa lukea.

Ja molemmille totean, että exäni taitaa kyllä vetää sanattomaksi ja on todellakin "uskomaton". Aika yllättynyt olin yhteydenotosta monien kuukausien jälkeen. Että siis sienestämään ja että sitten puhutaan, ööööö. Eipä mulla enää puhuttavaa Hänelle ole. MaratonParkujan mielikuvat on hauskoja.

Koko puhelun (ehkä 10 min) mietin, että miten se kaikki puhuminen on niin vaikeaa ...... ja tajusin, että mökkimiehen kanssa puhuminen on niin vaivatonta, soljuvaa ja kivaa.

28 v yhdessä 

Hih, siinä 28v hymy hyytyy, kun ex on jonain päivänä oven takana sieniveitsi tanassa😂 

Täällähän on sullekin povattu, että huuma kestää vain pari vuotta ja uskon, että 5 lasta saattaa puolittaa ajan. Oikeasti aika kummallista, että jo 10 min puhelun aikana on kerinnyt tilittämään sulle ahdistuksensa = tuntuu siltä, että totta kai se onkin syy, miksi soitteli.

Hänen itsekkyytensä taitaa olla niin megaluokkaa, että oikeasti voisi kuvitella, että jos HÄN tahtoisi tulla takaisin, heittäisit kaiken muun ja ottaisit vastaan. Lisäksi olen huomannut, että ihmisillä, jotka eivät puhu on se oman pään sisäinen maailma usein ällistyttävän järkähtämätön, eli tekevät itselleen kaikenlaisia skenaarioita ja suunnitelmia, joihin oikeasti kuvittelevat toisten myöntyvän tai nitä jopa toivovan.

Noh, tää nyt on näitä mun spekulaatioita ja heittoja, mutta mähän olenkin ihminen, joka varautuu aina siihen, mihin ei voi varautua...

Todella kiva kuulla teistä kaikista taas ja kaikille uusille kirjoittajille voimaa, tänne voi tilittää ihan oikeasti niitä asioita, jotka on mielen päälllä!

T: MaratonParkuja

Jos kerran aloittajalla on kokonaan välit poikki lapsiinsa niin ei silloin voi tietenkään kutsua mäkkärille. Käsittääkseni hän kuitenkin lähettelee itse viestejä määrilleen. Silloinhan nämä neuvot ovat olleet ihan asiallisia. Kyselyjen sijaan voisi kokeeksi ehdottaa mäkkäriä tai vastaavaa. Ei siinä sen enempää häviä kuin muutenkaan. Mutta outoa kun tyrmätään heti uudempi näkökulma ja " mutta kun tämä...".

Kukaan ulkopuolinen ei ole sen kummemmin oikeassa tai väärässä toisiinsa nähden. Olemme kaikki vain aloittajan kertoman varassa. Antakaa arvoa niillekin mielipiteille, jotka yrittävät saada aloittajaa pois jumista ja pääsemään eteenpäin. Edelleen skoakseni täällä on monta sitä mieleltä, että myötäileminen tai voivottelu ei enää kahden vuoden jälkeen ole sekään välttämättä se oikea tapa. 

Kenenkään avioero ei ole niin eriskummallinen tapaus, etteikö siitä vain joillakin keinoilla ole eteenpäin päästävä. Jos vanhat konstit eivät ole kahteen vuoteen toimineet on silloin keksittävä uusia. 

Ei varmaan itse avioero niin eriskummallinen olekaan, vaan se että ero tullut omista lapsista.Jumissa ei mielestäni ole ollut ap enää aikoihin, vaan...

Vierailija kirjoitti:

28 v vielä jatkaa.

Todella monen kuukauden jälkeen ex soitti minulle viime viikolla ja arvatkaapa mitä Hänellä oli asiaa ..........

No, viime vuonna aiheesta nousi hirmuinen myrsky palstalla = )

Soitti siis pyytääkseen minua kanssaan sienimetsään. Yritin kysellä yleiskuulumisia ja sen verran selvisi, että nyt on muuttanut naisensa kanssa yhteen (ja kuulemma se ahdistaa pahasti). Mitään muuta ei puhunut, vaan totesi että jutellaan lisää kun mennään sienestämään. Mieleeni tuli kaikki ne vuosi sitten luvatut puhehousujen pukemiset, jotka sitten puuttuivat kuitenkin.

Kyllä minä nyt eksälle sanoin, että mökkimiehen pihapiiristä (20 litraa) kerätyt sienet riittää, että metsään ei ole tarvetta päästä. Totesin kyllä, että nähdään jossakin vaiheessa, että paljon olisi asioita sovittavana/hoidettavana edelleen.

28 v yhdessä 

Pakko sanoa että naurahdin.

- Alli

Ensinnäkin kiitos sinulle "jankkaaja", että ymmärrät minua :) olen se "provoilija", joka yrittää oikeasti miettiä ja saada ap:ta ymmärtämään, että voisiko hän jotain tehdä toisin lastensa kanssa.

5748/49:lle: olen lukenut lähes kaikki sivut, joitakin olen saattanut skipata kiireessä.

Jos välit ovat muihin lapsiin katkenneet, niin panostaisin tähän yhteen lapseen. Yrittäisin hänen kanssaan olla mahdollisimman normaali ja yrittäisin tehdä kaikkea kivaa hänen kanssaan. Itkisin pahaa oloa vaikka lenkkeilessä tai ystävien seurassa. Millään tavalla en näyttäisi enää, että ahdistaa, vaikka ahdistaisikin. Sisarukset kuitenkin keskustelevat keskenään ja varmasti kysyvät tältä yhdeltä lapselta, että onko äiti vielä "sellainen" tms.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin kiitos sinulle "jankkaaja", että ymmärrät minua :) olen se "provoilija", joka yrittää oikeasti miettiä ja saada ap:ta ymmärtämään, että voisiko hän jotain tehdä toisin lastensa kanssa.

5748/49:lle: olen lukenut lähes kaikki sivut, joitakin olen saattanut skipata kiireessä.

Jos välit ovat muihin lapsiin katkenneet, niin panostaisin tähän yhteen lapseen. Yrittäisin hänen kanssaan olla mahdollisimman normaali ja yrittäisin tehdä kaikkea kivaa hänen kanssaan. Itkisin pahaa oloa vaikka lenkkeilessä tai ystävien seurassa. Millään tavalla en näyttäisi enää, että ahdistaa, vaikka ahdistaisikin. Sisarukset kuitenkin keskustelevat keskenään ja varmasti kysyvät tältä yhdeltä lapselta, että onko äiti vielä "sellainen" tms.

No mutta kun juuri noinhan ap on sanonutkin tehneensä! Lisäksi hän on hakenut ammattiapua, saanut sitä, löytänyt vertaistukea, vahvistanut ystävyyssuhteitaan, etsinyt elämän pieniä iloja, nauttii koiran kanssa kävelyistä ja ylipäätään on mennyt eteenpäin elämässään aivan mahtavalla tavalla. 

Joskus iskee suru puseroon lapsista eron takia ja tietysti huolikin on, kun tuntee exän ailahtelevan ja manipuloivan luonteen. 

Mutta olen kyllä kanssasi siiinä eri mieltä, että ei apn tule mielestäni mitenkään erityisesti "panostaa" tähän yhteen lapseen, vaan elää hänen kanssaan sitä ihan normaalia elämää, jota nyt jaloilleen päästyään JA eteenpäin mentyään elää. Ei ole tarpeen äidin lähteä tekemään kaikkea kivaa sen yhden lapsen kanssa kuin mitä elämään nyt yleensäkin kuuluu.

Olet itse jumissa nyt siinä, että ap on mielestäsi jumissa.