Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12658)
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin. Eihän tässä ole ollut enää aikoihin kyse parisuhteesta, pettämisestä jättämisestä, niistä ap on ollut yli jo aikoja sitten.
Onko lapsille parempi olla täysin ilman äitiä? Isän ja isän uuden perheen kanssa? Oli se uusi perhe miten hyvä tahansa, omakotitalo kivempi asua ja pelit ja vehkeet houkuttelevampia entä äidin kämänen kaksio. Vaikka se äiti ei olisi jokahetki osannut omaa kipua ja tuskaa piilottaa? Vaikka se äiti olisi käytökseltään tyhmä ja hankala, tai mitä nyt onkaan?
Se on vanhemman tehtävä tukea lasten ja toisen vanhemman suhdetta. Pitää kiinni siitä, että teinit laiskuuttaan siirtyy sinne toisen vanhemman luo edes jotenkin. Eikä laittaa lapsia valitsemaan vanhempien väliltä ja tehdä kaikkensa sulkeakseen tämä toinen vanhempi täysin pois lasten elämästä.
Joidenkin mielestä täällä se on oikein, savustaa lapsilta toinen vanhempi elämästä. Niiden toivon joskus oppivan asian itse, k
Kyllä. Tottakai pitää! Jokainen ajatteleva aikuinen joka lastaan rakastaa, pyrkii tukemaan lapsen ja toisen vanhemman suhdetta. Mutta kun ihmiset eivät aina ole niin ajattelevia ja todellisuudessa vain omiin tekemisiisi voit vaikuttaa. Mikäs sitten avuksi? Ottaa lapset välikappaleeksi ja alkaa se 'isäsi sitä' ja 'äitisi tätä' leikki? Tai koittaa vedota lapsiin omilla tunteillaan? No, en suosittele ihan omakohtaisen kokemuksen perusteella. Sanon tämän vielä kerran niin selvästi kuin osaan:
teini-ikäisellä on oikeus ajatella ihan ensimmäisenä sitä omaa kasvuaan ja mitä siihen itse henkisesti tarvitsee. Siis sanalla sanottuna olla itsekäs. Jos (ja usein kun) teini alkaa säälitellä vanhempaansa siitä omasta kehitysvaiheeseen kuuluvasta henkisestä irtiotostaan, niin hänen kehityksensä häiriintyy.
Tällä ei tarkoiteta sitä, etteikö teinilta ole lupa odottaa asiallista käytöstä ja toisten huomioon ottamista. Mutta hän vasta opettelee. Hän toimii äidin ikävän, kasvamisen pelon, syyllisyyden, voimakkaan itsenäistymisen tarpeen ja heittelehtivien hormoniensa ristipaineessa. Jos sinä siis näytät teinille, että äiti nyt kärsii tästä sinun käytöksestä, niin sinähän soittelet juuri niitä kipupisteitä minkä kanssa teinillä on muutenkin vaikeaa. Jos sinä sanot, että äidin ei tarvitse olla sitten ollenkaan yhteydessä kun sinä vaan äyskit, niin jälleen, sinä lyöt sinne missä epävarmuus on suurin: kelpaanko minä vanhemmalleni, vaikken ole pieni sylikirppu enää vai hylkääkö äiti. Saanko siis kääntää selän äidille ja silti tietää, että hän on siellä jos kurkkaan taakseni.
Mitä voi tehdä, on kysyä miksi teini haluaa äyskiä ja että voisiko vaikka koittaa olla ystävällisempi. Ja sitten harjata koko jutun pois selästään.
Teini-ikäisen vanhemmuus on usein yksipuolista nautintaoikeutta välittämisen ja hellyyden/hyväksymisenosoitusten suhteen. Siksi etenkin eron jälkeen olisi tärkeää koittaa löytää joku muu itsetunnon ja hyvän olon lähde. Se on vaikeaa kun otetaan pois kertalinttuulla sekä sen parisuhteen luoma, vähintään turvallisuuden tunteen ja tuttuuden hormoni oksitosiini, että sama onnihormoni sen äidin kaikkein läheisimmän siteen pikkuhiljaa heiketessä. Kuitenkin olisi hyvä koittaa muistaa, että se teinikin on menettänyt jotain. Sekin koittaa vaan rakentaa jotain uutta menetetyn tilalle, uutta todellisuutta. Omalla vielä osaamattomalla -ja monesti opportunistisella ja materialistisella - tavallaan.
Ei syyllistetä lapsia. Pidetään se aikuisten keskinäisena vaikuttamiskeinona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin. Eihän tässä ole ollut enää aikoihin kyse parisuhteesta, pettämisestä jättämisestä, niistä ap on ollut yli jo aikoja sitten.
Onko lapsille parempi olla täysin ilman äitiä? Isän ja isän uuden perheen kanssa? Oli se uusi perhe miten hyvä tahansa, omakotitalo kivempi asua ja pelit ja vehkeet houkuttelevampia entä äidin kämänen kaksio. Vaikka se äiti ei olisi jokahetki osannut omaa kipua ja tuskaa piilottaa? Vaikka se äiti olisi käytökseltään tyhmä ja hankala, tai mitä nyt onkaan?
Se on vanhemman tehtävä tukea lasten ja toisen vanhemman suhdetta. Pitää kiinni siitä, että teinit laiskuuttaan siirtyy sinne toisen vanhemman luo edes jotenkin. Eikä laittaa lapsia valitsemaan vanhempien väliltä ja tehdä kaikkensa sulkeakseen tämä toinen vanhempi täysin pois lasten elämästä.
Joidenkin mielestä täällä se on oikein, savustaa lapsilta toinen vanhempi elämästä. Niiden toivon joskus oppivan asian itse, k
Kerrotko vielä miten se on tuon ukon toiminnan hyväksymistä jos neuvoo alottajaa, ettei nyt pahentaisi asiaa lastensa kanssa.
Eihän me muutkaan täällä mitään sille voida vaikka se äijä kuluttaisi kaiken energiansa aloittajan asioiden sotkemiseen. Sillä sen sijaan on merkitystä miten ap itse toimii kun se ex on niin pataitsekäs kun on, eikä kysy meiltä keltään siihen lupaa.
Olen monesti miettinyt, ja varmaan ottanut esillekin, tämän lapsen tilanteen ja mielialat, joka asuu nyt aloittajan luona. Tuntui pahalta, kun jossain kohtaa ketjua aloittaja, monessakin viestissä, kertoi, että hän on nyt menettänyt lapsensa. Sitten kuitenkin jotain kautta kävi ilmi, että yksi lapsi/teini (ikiä en ole saanut selville) asuukin hänen luonaan. Tuli tunne, että eikö tämä lapsi ja asumistapa olekaan merkityksellinen.
Tämä lapsi/teini on kovassa ristiaallokossa myöskin. Yrittää selvitä tasapuolisena pitämällä yhteyttä sisaruksiinsa ja isäänsä. Ilmeisesti viettää aikaa myös isänsä luona. Ja taas sitten olemalla tasapuolinen ja seurata miten äidin ja muiden sisarusten välit lutviintuvat vai lutviintuvatko. Mitenkään ei ole käynyt ilmi miten tähän on päädytty eikä vissiin muille silloin kuulukkaan. Mutta ei tälläkään lapsella helppoa varmaan kuviossa ole.
muistan kun ystävä joskus joutui exänsä kaikenlaisen kiusanteon kohteeksi ja pahin oli tietysti lasten kautta. Eihän sitä perspektiiviä oikein saanut tilanteeseen niin kauan kun eli yksin. Pelko siitä, että jää täysin yksin eron jälkeen ja toinen vie kaiken ihan ilkeyttään on vissiin aika halvaannuttava tunne. Homma alkoi sujumaan (lastenkin kanssa) vasta kun ystävä löysi uuden suhteen ja lakkasi nakkaamasta kakkaa sen exän peleistä. Jonkunlaista itsesabotaasia siinä varmaan oli mukana, ei lasten suhteen hylätyksi tulemisen pelko alkoi sitten toteuttaa itseään. Sitten kun sai toisen aikuisen tueksi ja turvaksi niin lastenkin oli varmaan helpompi suhtautua äitiinsä. Eli jotain ois hyvä olla mistä ammentaa sitä itseluottamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut alusta asti, enkä vaan muista ainuttakaan konkreettista esimerkkiä miten mies on narsisti ja manipuloija. Kusipää kyllä Joo, koska hommasi sen sivuhoidon, mutta ei se narsistiksi & manipuloijaksi. Ainiin, ap melkein juuri meinasi kertoa mutta ei sittenkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina vakiojeesustelijat väittää että "sama jankkaaja" ilmestyy keskusteluun. Newsflash: tunnustan kritisoineeni aloittajan toimintaa, mutta en ole kaikkien niiden viestien taustalla, meitä on vähintään (mutta erittäin todennäköisesti enemmän kuin) kaksi.
Leski 2v.
Onko "vakiojeesustelija " mielestäsi sellainen ihminen, jolla on empaattinen mielenlaatu ja joka kokee mielekkääksi antaa vertaistukea vaikeita asioita kärsineelle kanssaihmiselle. Vai mitä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut alusta asti, enkä vaan muista ainuttakaan konkreettista esimerkkiä miten mies on narsisti ja manipuloija. Kusipää kyllä Joo, koska hommasi sen sivuhoidon, mutta ei se narsistiksi & manipuloijaksi. Ainiin, ap melkein juuri meinasi kertoa mutta ei sittenkään...
Minä muistan montakin esimerkkiä miehen manipuloinnista. Ap on monta kertaa kirjoittanut miten mies toimi vielä kun elivät perheenä ja monia esimerkkejä miten mies toimii lasten kautta. Itse myös inhoan sitä kuinka helposti nykyään käytetään narsisti termiä, mutta Ap:n tilanteessa ihan oikeutetusti. Onneksi Ap on löytänyt / saanut oikeata vertaistukea (tästä ketjusta nykyään aika paljon pelkkää kuraa). Sinun kirjoituksesi loppuosa on se syy miksi Ap:n ei kannata avautua yhtään enempää, en minä ainakaan avautuisi, sillä muutama henkilöhän vain odottaa millä keinoin pääsisi näykkimään/nälvimää/epäilemään ja kommentoimaan kuinka Ap:n kokemakin on väärin koettu.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Aina vakiojeesustelijat väittää että "sama jankkaaja" ilmestyy keskusteluun. Newsflash: tunnustan kritisoineeni aloittajan toimintaa, mutta en ole kaikkien niiden viestien taustalla, meitä on vähintään (mutta erittäin todennäköisesti enemmän kuin) kaksi.
Kohta 5700 kirjoitusta "vakiojeesustelijoilta" ja vakiojankkaajilta. Hyvinhän tässä pyyhkii. Ja kyllähän Teitä "jankkaajia" on enempi kuin kaksi, mutta parin kirjoitustyyli erottuu hyvin. Eikä kaikki "jankkaaminen" ole mitenkään negatiivista, keskustelu ja erilaisten näkemysten esiintuominen on hyvä juttu silloin kun ne jotenkin perustelee asiallisesti. Viestien ilkeä sävy saa välillä näkemään punaista.
Todellakin voisi yrittää asettua toisen asemaan ja suhtautua lempeästi ns. kuunnella. Se on vain joillekin tosi vaikeaa.
Itse sain moneen otteeseen hyviäkin neuvoja ja esim. kaikki se epäilys siitä, että eksälläni olisi toinen nainen oli silloin totta. Minä olin väärässä, minä en olisi uskonut ikinä, elin aikamoisessa viattomuuden kuplassa. Nyt näen ympärillä paljon vastaavia kuvioita ja huokaisen syvään. Elämä on.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti 28 v yhdessä menet täysin kritiikittä ap:n jankkauksien taakse. Sun pohdinta erosta ja uudesta alusta on ollut kiinnostavaa ja eteenpäin menevää.
Käyttäjä6094 kirjoitti:
Onko "vakiojeesustelija " mielestäsi sellainen ihminen, jolla on empaattinen mielenlaatu ja joka kokee mielekkääksi antaa vertaistukea vaikeita asioita kärsineelle kanssaihmiselle. Vai mitä tarkoitat?
Vakiojeesustelija on henkilö, joka täysin puusilmäisesti uskoo kaikki ap:n selitelmät, joissa ei ole logiikan häivää, ja aina vaan huutaa kuorossa että ex on narsisti ja manipuloija, hallelujah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä6094 kirjoitti:
Onko "vakiojeesustelija " mielestäsi sellainen ihminen, jolla on empaattinen mielenlaatu ja joka kokee mielekkääksi antaa vertaistukea vaikeita asioita kärsineelle kanssaihmiselle. Vai mitä tarkoitat?
Vakiojeesustelija on henkilö, joka täysin puusilmäisesti uskoo kaikki ap:n selitelmät, joissa ei ole logiikan häivää, ja aina vaan huutaa kuorossa että ex on narsisti ja manipuloija, hallelujah!
Eli tässä on henkilökohtaista motiivia taustalla, siltä tämä on vähän haiskahtanutkin. Sen sijaan että "ampuu alas" muiden kertomuksia, kertoisitko omakohtaisia kokemuksia eroamisesta ja eteenpäin siirtymisestä.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä6094 kirjoitti:
Onko "vakiojeesustelija " mielestäsi sellainen ihminen, jolla on empaattinen mielenlaatu ja joka kokee mielekkääksi antaa vertaistukea vaikeita asioita kärsineelle kanssaihmiselle. Vai mitä tarkoitat?
Vakiojeesustelija on henkilö, joka täysin puusilmäisesti uskoo kaikki ap:n selitelmät, joissa ei ole logiikan häivää, ja aina vaan huutaa kuorossa että ex on narsisti ja manipuloija, hallelujah!
Eli tässä on henkilökohtaista motiivia taustalla, siltä tämä on vähän haiskahtanutkin. Sen sijaan että "ampuu alas" muiden kertomuksia, kertoisitko omakohtaisia kokemuksia eroamisesta ja eteenpäin siirtymisestä.
-eri
Olet sekaisin
Olen lukenut ketjua kyllä, mutta aika vähän kirjoitellut sillä elämäni on nykyään todella hyvää ja tasaista.
Minulla ja mökkimiehellä menee todella hyvin. Olen tutustunut Häneen lapsiin paremmin, eli vietimme juhannuksen mökillä isolla porukalla. Olen vieraillut mökkimiehen äidillä ja nyt Hän tulee mökille yhdeksi yöksi meidän kanssa. Siitä alun tapailusta on todellakin siirrytty ihan oikeaan parisuhteeseen. Nyt meillä alkoi yhteinen parin viikon loma ja huomenna lähdemme lähes viikoksi mökille ja seuraavalla viikolla lähdemme viideksi päiväksi ulkomaille.
Onneksi en alkuun juossut karkuun vaan uskaltauduin heittäytyä.
Pakko lopettaa, sillä palstahan menee juuri kiinni.
Hyvää kesää,
28v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin. Eihän tässä ole ollut enää aikoihin kyse parisuhteesta, pettämisestä jättämisestä, niistä ap on ollut yli jo aikoja sitten.
Onko lapsille parempi olla täysin ilman äitiä? Isän ja isän uuden perheen kanssa? Oli se uusi perhe miten hyvä tahansa, omakotitalo kivempi asua ja pelit ja vehkeet houkuttelevampia entä äidin kämänen kaksio. Vaikka se äiti ei olisi jokahetki osannut omaa kipua ja tuskaa piilottaa? Vaikka se äiti olisi käytökseltään tyhmä ja hankala, tai mitä nyt onkaan?
Se on vanhemman tehtävä tukea lasten ja toisen vanhemman suhdetta. Pitää kiinni siitä, että teinit laiskuuttaan siirtyy sinne toisen vanhemman luo edes jotenkin. Eikä laittaa lapsia valitsemaan vanhempien väliltä ja tehdä kaikkensa sulkeakseen tämä toinen vanhempi täysin pois lasten elämästä.
Joidenkin mielestä täällä se on oikein, savustaa lapsilta toinen vanhempi elämästä. Niiden toivon joskus oppivan asian itse, k
Ap itse kirjoitti tuon, huomaa kyllä kirjoitustyylistä.
28v, minua kiinnostaa tietää onko asuntonne saatu myytyä vai jarruttaako exä?
Mukava kuulla että sinulla ja ap:lla menee paremmin, älkää välittäkö noista jankkajista!
Hyvää kesänjatkoa kaikille myötäeläjille💐
Minusta on toisia ihmisiä aliarvioivaa ja itseään nostavaa kutsua joitain keskustelijoita jankkaajiksi. Jopa sanoa, että ei välitetä heistä. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja oikeus kyseenalaistaa jne. Minä nyt kyseenalaistan sen ovatko nämä ihmiset joilla on tähän ketjuun omasta mielestään sopivat mielipiteet yhtään sen parempia ihmisinä kuin tuntevat olevansa.
Alue: Aihe vapaa
Olen seurannut ketjua koko ajan. On selvää, että vaikka lukee samaa ketjua jokainen lukija näkee ja kokee asiat omalla tavallaan. Minusta on typerää sanoa muita ihmisiä typeräksi sen takia, että ovat eri mieltä, sanovat omia mielipiteitään, kyseenalaistavat tai kaipaavat täsmennyksiä tai loogisuutta tarinaan. Minusta se on ihan normaalia ja järkevää toimintaa.
On selvää, että myös aloittaja ja tarinan kirjoittaja näkee ja kokee asiat omalla tavallaan. Se on ymmärrettävää, mutta ei ole kiellettyä, (tai taitaa olla) että lukijat myös kokevat ja näkevät tarinan omalla tavallaan.