Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12658)
Kiva Ap, että kirjoitit kuulumisiasi. Onneksi elämäsi sisältää paljon hyvää, ihania läheisiä ihmisiä ja kesä on ollut hyvä. Onneksi olet hakenut myös oikeanlaista tukea/apua tilanteeseen. Ymmärrän kivun kahden lapsen osalta ja tilanne on todella persiistä, mutta kuitenkin pystyt elämään niin hyvää elämää kuin mahdollista tilanteesta huolimatta. Onneksi välit on hyvät ja lämpimät kanssasi asuvan lapsen kanssa. Olet vahva nainen ja selviät kyllä.
Vaikka tilanteeni on eri niin omien terveysasioiden kanssa välillä on haastavaa, mutta yritän elää niistä huolimatta niin hyvää ja onnellista elämää kuin mahdollista.
Aika matka tämä reilu 2 vuotta on ollut.
Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille, jatkan kirppiskamojen kanssa (huokaus).
28v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus "Niinhän sitä voisi kuvitella. Lapseni sairastuttua oli hankittava isompi asunto. Ei harmittanut se. Elämä yllättää monin tavoin. Eikä kommenttini ollut sinulle vaan sille joka tuli ojentamaan".
Tilanteesi on ollut ihan toinen ja varmasti vastaavassa tilanteessa toimisin samalla lailla. Minulla poika haluaa aloittaa itsenäisen aikuisen oman elämän ja minun on aika päästää irti hänestäkin. Toki pysyn rinnalla, tuen ja autan, mutta annan tilaa. En vain pysty pitämään tätä lapsuuden kotia, aika päästää siitäkin irti. Tällä hetkellä en vielä edes ole varma jäänkö samaan kaupunkiin asumaan, aika näyttää. Todellakin tiedän, että elämä yllättää monin tavoin. Avoimin mielin tässä eteenpäin ja elämä heittää ylläreitä eteen aina.
Kaikkea hyvää Sinulle, t: 28v yhdessä
Kaipasin vuosikausia perhostani vaikkei se mitään auttanut.
Kummatkin aloittivat uuden elämän, kaipaus jäi silti.
Vielä 35v jälkeenkin ajattelen häntä, itsekin ihmettelen, miksi.
T: Kanimies jota pyöritytti
Vierailija kirjoitti:
Menen paskalle.
En kyllä ymmärrä mitä iloa saat tuosta hokemisesta ketjuun kun ketjuun.
Toki parempi mennä, että ei tule housuun.
Ihmiset ovat mielenkiintoisia, mietin miltä näytät, minkä ikäinen olet, oletko henkisesti ihan terve vai onko sulla vaan älyttömän huono huumorintaju ? Tai onko vaan tosi tylsää .....
Riippuu siitä missä on kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva oli kuulla kuulumisia. 28 selkeästi elää sitä ensihuumaa, joka kestää enimmillään noin 4 vuotta. Sen jälkeen suhde syvenee syväksi rakkaudeksi ja kumppanuudeksi tai sitten se rakkaus ns. loppuu. Aika näyttää, miten teidän käy. Toivon, että käy hyvin!
Minä kirjoittelin kesän alussa erämiehestä.
Se juttu ei kantanut, mutta opin siitä paljon asioita mitä mahdollisesti haluaisin ja mitä en halua elämääni tai suhteeseen.
Sain hetken olla hemmoteltavana ja hyvänä pidettynä. Toisaalta sitten arvomaailmat oli se mikä lopulta vaan oli liian erilaiset.
Minulla on vähän uuden alkua, toinen lapsista aloittaa uudessa koulussa ja se on lähempänä isän asuntoa, joten nuorempi varmaan viettää enemmän aikaa siellä. Vanhempi lähtee muutamaksi kuukaudeksi vaihtoon. Joten minä vietän syksyn varmaan aika pitkälti yksin metsän keskellä torpassani.
Nuoremman kanssa on taas kesä mennyt vauhdilla ja hiukan on tullut sanomista, minä yritin pitää rajoja ja exä antoi mennä. Nyt sitten selvitellään hölmöilyjä ja nyt sitten exäkin kai vähän heräsi. Onneksi ei mitään vakavaa ja yhdessä istutettiin nuori saman pöydän ääreen ja juteltiin pitkät tovit. Toivotaan että auttaa.
Viihdyn yksin mutta kyllä vähän herää ajatus, että olisiko aika jo valmis. Erosta on 2 vuotta.
Olen tehnyt paljon työtä itseni kanssa, miettinyt omia käyttäytymismalleja ja syitä miksi toimin kuten toimin. Mitä haluan ja mitkä on asioita joista en voi antaa periksi. Kävin viime syksynä eroseminaarin, suosittelen sitä kaikille.
Kesäloma meni iloisesti ja näin vanhoja ystäviä, vietin mukavia iltoja. Paljon naurua ja iloa.
Jokunen uusikin kohtaaminen , mutta ei mitään vakavaa. Tinderit jne on olleet paussilla keväästä, ei vaan jaksa.
Yksi talvella tapailemani tyyppi kummittelee edelleen mielessä, vaikka eihän se toiminut niin miksi en vaan saa sitä unohdettua. Ehkä sain siinä hetken jotain sellaista mitä olin vaan niin kauan kaivannut, mene ja tiedä.
Olen miettinyt talon vuokraamista, jos jään tähän yksikseni. Luopua en halua, tämä on suvun vanha paikka. Mutta joksikin aikaa voisin asua vaikka kaupungissa. Tämähän menee siis mökkinä, mutta toki kun yksin makselen niin en voi useampaa asuntoa pitää. Minähän siis viihdyn täällä metsässä yksikseni koiran kanssa vallan mainiosti, mutta onhan se välillä yksinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietinkin Sinua yksi päivä, joka erämiehestä kirjoitit. Lyhyempikin yhdessäolo voi olla tärkeää ja tuottaa hyvän mielen.
Minäkin olen satunnaisesti kohdannut 'hyviä tyyppejä' useinkin, on ollut tosi hienoja keskusteluja, ihmiset on niin mielenkiintoisia, monenlaisia elämänkohtaloita. Sekä miesten, että naisten tarinoita olen kuunnellut. Kaikenikäisten.
Mukavaa viikkoa Kaikille
Tuumis🌻
Tässä erämiehen tavannut.
Niin itsekin ajattelen, että lyhytkin kohtaaminen voi olla merkityksellinen ja viedä asioita ja omia ajatuksia eteenpäin.
Ja eihän tässä kiire ole minnekään. Olet sinut itseni kanssa ja viihdyn näinkin, en ehkä koskaan ole pakolla tarvinnut ketään elämääni, enkä ole tyytynyt vähempään kun mitä olen tuntenut tarvitsevani.
Olin myös exän kanssa yli 20 vuotta ja menimme yhteen parikymppisenä, enhän minä tiedä yhtään millaisen kumppanin haluan tai tarvitsen tai kuka on minun tyyppinen, koska olen koko aikuisiän ollut saman ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kirjoittelin kesän alussa erämiehestä.
Se juttu ei kantanut, mutta opin siitä paljon asioita mitä mahdollisesti haluaisin ja mitä en halua elämääni tai suhteeseen.
Sain hetken olla hemmoteltavana ja hyvänä pidettynä. Toisaalta sitten arvomaailmat oli se mikä lopulta vaan oli liian erilaiset.
Minulla on vähän uuden alkua, toinen lapsista aloittaa uudessa koulussa ja se on lähempänä isän asuntoa, joten nuorempi varmaan viettää enemmän aikaa siellä. Vanhempi lähtee muutamaksi kuukaudeksi vaihtoon. Joten minä vietän syksyn varmaan aika pitkälti yksin metsän keskellä torpassani.
Nuoremman kanssa on taas kesä mennyt vauhdilla ja hiukan on tullut sanomista, minä yritin pitää rajoja ja exä antoi mennä. Nyt sitten selvitellään hölmöilyjä ja nyt sitten exäkin kai vähän heräsi. Onneksi ei mitään vakavaa ja yhdessä istutettiin nuori saman pöydän ääreen ja juteltiin pitkät tovit. Toivotaan että aut
Saanko kysyä, miten eronne tapahtui? Millä tavalla arvomaailmat olivat erilaiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erämiehestä eronnut täällä
Hänen elämänpiiri oli aika pieni ja ehkä ajatukset maailmanmenosta erosi aikalailla.
Myös hänen ajatukset parisuhteesta oli melko perinteiset ja koska itse esim reissaan työnpuolesta ja jotenkin tuntui että toisen itsetunto ei olisi riittänyt siihen että näkeminen olisi ollut harvempaa.
Vaikea selittää, jokin vaisto alkoi vaan nousemaan.
Juttelimme asiasta jokusen kerran ja tavallaan hän ymmärsi, mutta seuraavassa lauseessa kumosi sen mitä juuri olimme keskustelleet. Itse en ole tässä vaiheessa valmis tietyistä asioista antamaan periksi.
Kiva kuulla sinun kuulumisia, erämiehestä eronnut. Ikävä, että suhde ei kestänyt. Ja toisaalta, varmasti viisas päätös erota "ajoissa".
Isoja muutoksia on tulossa sinunkin elämääsi.
Toivottavasti nuorempi ei ole kovin pahasti hölmöillyt, ja toisaalta, onneksi on jäänyt teoistaan kiinni ja hölmöilyt selvittelyssä.
Ajattelen itse niin, että on hyvä että lapsi/nuori jää kiinni, kun tekee jotain hölmöä, kiellettyä tms. Silloin asiaan pystytään puuttumaan ja siihen on mahdollisuus saada muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisia vaivaa läheisriippuvuus.
Moikka
Kerroin rakastumisesta joku 100 välilehteä sit, et oon polyamorinen.
Rakastan vaimoani, sen lisäksi vuoden sisään on mahtunut 25 vuotias nainen.
Alkuun oli tunnetta muutamilla tapaamisilla.
Sitten vaan ikäänkuin kävi välinpitämättömäks.
Ei myöskään tää 25 sit maininnut miesystävästään.
Meni maku. Ja väljähty.
Nyt ei vaimokaan enää oo kiinnostunut, vaik on meil muuten lämpimät välit.
M45
Rakkaus ei ole läheisriipuvuutta. Tai pelkoa olla yksin. Myöskään yksipuolisella säätämisellä ei mikään suhde kukoista.
Katsoin Netflixistä Dirty John: Betty Broderick. Kyseisen tarinan miehestä tuli mieleen ap:n mies.
Alue: Aihe vapaa
Niinhän sitä voisi kuvitella. Lapseni sairastuttua oli hankittava isompi asunto. Ei harmittanut se. Elämä yllättää monin tavoin. Eikä kommenttini ollut sinulle vaan sille joka tuli ojentamaan.