Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12658)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28 v yhdessä juo tässä aamukahvia ja on silmät aivan sikkurassa huonosti nukutun yön jälkeen. Mökkimiehen kanssa kaikki hyvin, viime viikko oltiin mökillä ja nyt ollaan oltu erossa hurjat kaksi päivää, mutta tänään illalla nähdään ja aamulla lähdetään lomamatkalle. Olemme olleet erillämme heinäkuussa yhteensä 5 päivää, hyvin tiiviisti vietämme aikaa yhdessä.
Elämä on kummallista ja herkkää. Minulla on aivan ihana poika, todella tunneälykäs ja kypsä ikäisekseen. Olemme nyt kahden päivän aikana keskustelleet todella paljon. Näen pojassani niin paljon itseäni, olemme monessa asiassa todella samanlaisia ja näen pojassani sen palon itsenäiseen elämään. Ovat nyt tyttöystävän kanssa ihan tosissaan hakemassa asuntoa itselleen, ovat tutkineet ja selvitelleet asioita. Kaksi opiskelevaa nuorta. Hieman yritin pojalle sanoa, että ovatko miettineet miten taloudellisesti pärjäävät jne. Pojalla on nyt todella kivasti ollut töitä mökkimiehen leivissä, eivät siis tee töitä aina yhdessä vaan nyt poika hyvin pärjää itsenäisesti ihan missä tiimissä vaan. Ja tähän väliin tuli minulle mökkimieheltä puhelu kun kysyi milloin poikani koulut alkavat, eli lisää työkeikkaa pukkaa.
Minulle iski eilen kuitenkin kriisi, valtava haikeus tulevasta muutoksesta. Sanoin pojalle, että autan missä voin ja ymmärrän omilleen muuton tarpeen. Sanoin ainoastaan, että ymmärtäähän sen että meidän tapauksessa takaisin kotiin muutto ei ole mahdollista. Poika oli jotenkin ymmällään ja kysyi mitä mä aion. Sanoin, että on todellakin aika myydä tämä asunto kun poika lähtee, että etsin itselleni sitten yksiön/pienen kaksion. Jotenkin poika kuitenkin ajatteli, että jään tähän. Poika sanoi, että ihan varmasti on muuttanut pois kotoolta vielä tämän vuoden puolella. Ai että kun kirpaisee rinnasta.
Jatkan vielä ....
28v yhdessä jatkaa.
Ne, jotka minut tuntevat niin tietävät, että minulle kaikki "vanha" ja tuttu tuo turvallisuuden tunnetta. Oli sama työpaikka 24 vuotta, parisuhde 28 vuotta, koirakin eli melkein 17 vuotta, sama taloyhtiö reilusti yli 20 vuotta jne. Ensin meni työ, sitten koira nukkui pois, sitten meni parisuhde ja nyt sitten poika haluaa omilleen ja se viimeinenkin tuttu "sama taloyhtiö/koti" on menossa. Kirpaisee ja lisään vielä, että oli todella monia kuukausia kun tässä asuminen oli täyttä tuskaa, olen todellakin halunnut pois tästä. Kaikkeen kuitenkin tottuu. Olen kuitenkin selvinnyt kaikista muistakin muuttuneista asioista ja selviän näistäkin. Katselin varmaan kolmeen asti yöllä sekä omistus, että vuokra asuntoja ja nyt ollaan silmät ihan sikkurallaan vajaan viiden tunnin yöunilla. Pikkuhiljaa alan pakkaamaan ja teen kaikkeni, että en vahingossa nukahda päiväunille, sillä aamulla on todella aikainen herätys (noin kello 5.00).
Elämä on kuitenkin hyvää ja olen onnellinen. Tänään sain jo aamulla mökkimieheltä puhelun (onneksi herätti) ja olen tehnyt lähtemättömän vaikutuksen mökkimiehen äitiin. Vietimme yhdessä mökillä kaksi päivää ja tänään oli mökkimiehen äiti soittanut heti aamulla ja pyytänyt minua mukaan erääseen tärkeään asiaan, vain siis minut Hänen kanssaan. Samoin mökkimiehen poika järjesti minulle ja mökkimiehelle täysin yllättäen erityisen illan. Minut on otettu hyvin vastaan. Siihen on tultu, että vaikka ollaan "erossa" niin jo kaksi kertaa tänäänkin mökkimies soittanut minulle, vaikka illalla nähdään.
Tämä oli taas pitkästä aikaan tällaista oman pään purkamista.
Aika paljon todella suuria elämänmuutoksia 28:lla. Ensin kaikki asiat samalla tavalla 20-28 vuotta ja nyt rytinällä kaikki palikat meneekin uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon isoja muutoksia 28:n elämässä.
Kaiken kokemasi myllerryksen jälkeen, saattaa isoista muutoksista jossain vaiheessa joku tuntua kovin ylitsepääsemättömälle. Tai sitten mikään ei enää tunnu missään.
Vaikeinta on muutokseen tarttuminen, sen konkretiaksi tekeminen. On niin kovin helppo vaan jäädä kellumaan ja lillumaan vanhaan tuttuun. Ymmärrän itse täysin sen, miten tuttu ja turvallinen tuo turvallisuuden tunnetta. Ja miten tuttu on sitä tuttua, ja helppoa, vaikkei turvallista olisikaan.
Onneksi elämässäsi on paljon hyvää, turvaa ja onnea tuovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin särähti korvaan tuo pojallesi sanomisen, että kotiin takaisin ei ole tulemista. Oma äitini olisi ottanut vaikka yksiöön. Onneksi on sellainen äiti elämässä ei laita ovea kiinni, voin luottaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin särähti korvaan tuo pojallesi sanomisen, että kotiin takaisin ei ole tulemista. Oma äitini olisi ottanut vaikka yksiöön. Onneksi on sellainen äiti elämässä ei laita ovea kiinni, voin luottaa siihen.
Sama. Mun aikuisista lapsista kaksi on joutunut turvautumaan tilapäisesti luokseni. En ymmärrä, että piti vielä sanoa tuo.
Tuumis tässä🌻
Kesä menee nopsaan, kummempia ei kuulu. On vaan niin kivaa tuon puolison kanssa, teen osa-aikaisesti töitä, varhennetulla eläkkeellä. Mennään yhdessä ja mennään erikseen, meille sopivasti...
Tuumaustauko aikanaan lujitti meidät yhteen, kerroinkin varmaan, että toukokuussa tuli 30 yhteistä vuotta täyteen ..
28:n elämä on mallillaan. Hyvä niin.
Ap:n kuulumisia kaipaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin särähti korvaan tuo pojallesi sanomisen, että kotiin takaisin ei ole tulemista. Oma äitini olisi ottanut vaikka yksiöön. Onneksi on sellainen äiti elämässä ei laita ovea kiinni, voin luottaa siihen.
Ymmärrän kommenttisi. Huonosti asian ilmaisin, eli tarkoitin että tähän pojan lapsuuden kotiin / kolmioon ei ole takaisin tulemista, sillä asunto myydään. Hätätilanteessa tietenkin luokseni pääsee vaikka sinne yksiöön. En siis ole hylkäämässä elämäni tärkeintä ihmistä, haluan vain, että miettivät taloudelliset asiat järkevästi, kyseessä kaksi lukiota käyvää nuorta. Kun ei ole mahdollista pitää asuntoa, johon pojan olisi mahdollista muuttaa takaisin niin kuin poissa ei olisi ollutkaan.
28v yhdessä
Kiva kuulla Tuumiksen kuulumisia ja on niin ihana kuulla, kuinka vahva suhde Teillä on. Se 30 vuottahan meilläkin exän kanssa olisi tullut täyteen jos kyseessä olisi ollut tuumaustauko. Viimeisestä tekstiviestistäkin on jo useampi kuukausi ja vielä pitempi aika viimeisestä puhelusta tai saatika näkemisestä. Näin on hyvä, elämme molemmat täysillä uutta elämäämme. Kuulin pojaltani, että exä oli yllättänyt ja kysynyt pojalta, että onko "mökkimies" hyvä mies. Poika oli todennut, että on.
Olimme mökkimiehen kanssa todella tiiviisti yhdessä koko heinäkuun (4,5 viikon aikana "erossa" yhteensä 5 päivää). Nyt olen kotona yksin toista päivää, mutta puhuimme puhelimessa eilen illalla/yöllä 3h. Voisin olla mökkimiehen kotona nyt, mutta olisin siellä töiden takia yksin vähintään 12h/pvä. Päätin tulla kotiin laittelemaan kirppisjuttuja valmiiksi. Olen todella onnellinen ja rakastunut, minulla on todella hyvä olla mökkimiehen kanssa. Tässä kuussa tulee 1v 4kk yhdessäoloa ja välillä vaikea uskoa, että miten ihmeessä tässä kävi näin. Todella syvällisesti, suoraan ja rehellisesti puhutaan ihan kaikesta ja siinä on niin suuri ero edelliseen suhteeni nähden. Olen nyt viettänyt paljonkin aikaa mökkimiehen äidin ja aikuisten lapsien kanssa. Nyt elokuussa on isot juhlat, johon mökkimies haluaa minut mukaan, tulee nyt sitten tavattua viimeisetkin mökkimiehen ystävät, sukulaiset, yhtiökumppanit yms. Elämä on hyvää ja olimme kyllä mökkimiehen kanssa onnekkaita kun elämämme kohtasi yllättäen.
Hyvää viikonloppua kaikille,
28v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää viikonloppua.
Onnea ja iloa täynnä 28:n päivitykset.
Mutta missä on ap? Mitä sinulle kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin särähti korvaan tuo pojallesi sanomisen, että kotiin takaisin ei ole tulemista. Oma äitini olisi ottanut vaikka yksiöön. Onneksi on sellainen äiti elämässä ei laita ovea kiinni, voin luottaa siihen.
Sama. Mun aikuisista lapsista kaksi on joutunut turvautumaan tilapäisesti luokseni. En ymmärrä, että piti vielä sanoa tuo.
No eiköhän tarkoitettu, että tähän samaan kotiin ei voi tulla, koska asunto myydään. Ei tietenkään, että uuteen ei saa tulla. Taas halutaan tulkita ikävimmän kautta.
Ihana kuulla miten hyvin 28:lla menee.
Kiva kuulla tuumiksenkin kuulumisia.
Mulla oli tosi hyvä kesä, niin ihania kohtaamisia omien ihmisteni kanssa jotka tietää, tuntee ja hyväksyy mut just semmosena kun olen. Sain niin paljon voimaa jaksaa.
Ja jaksamista tämä edelleen vaatii. Kaikenlaista. Vieraannuttamista. Lapsia viedään entistä etäämmälle minusta, minä olen se suuri ja paha asia mikä pitää saada heidän elämistään poistettua kokonaan. Isän mielestä siis. Ja varsin hyvin on tässä onnistunut.
Välillä asian kanssa on helpompi elää, välillä sattuu niin paljon ettei sitä voi sanoin kuvata.
Onneksi olen oppinut puhumaan ja hakemaan apua, tuki ympärillä on vahvaa. On ammattilainen apuna sanoittamassa minulle että tilanteessa vieraannuttamisen kriteerit täyttyy. Toiminta mitä ex tekee ja miten on aiemmin toiminut on hyvin tyypillistä lähisuhdeväkivalta tapauksissa. Tarvitsen tätä muistutusta, apua, tukea, sanoittamista. Muuten käännyn edelleen helposti sisään, ja alan etsimään syitä itsestäni, syyttämään itseäni.
Onneksi minulla on yksi lapsista luonani ja meillä menee tosi kivasti. Suhde häneen on vain entisestään vahvistunut.
Elämä on hyvää, elämässä on paljon hyvää. Elämä on paljon parempaa kuin suhteen aikana. Elämässä on myös valtavan suuri kipu ja ikävä jota en olisi koskaan kuvitellut kohtaavani. Sen kanssa on vain elettävä eteenpäin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin särähti korvaan tuo pojallesi sanomisen, että kotiin takaisin ei ole tulemista. Oma äitini olisi ottanut vaikka yksiöön. Onneksi on sellainen äiti elämässä ei laita ovea kiinni, voin luottaa siihen.
Sama. Mun aikuisista lapsista kaksi on joutunut turvautumaan tilapäisesti luokseni. En ymmärrä, että piti vielä sanoa tuo.
No eiköhän tarkoitettu, että tähän samaan kotiin ei voi tulla, koska asunto myydään. Ei tietenkään, että uuteen ei saa tulla. Taas halutaan tulkita ikävimmän kautta.
Anteeksi nyt kovasti, että tulin kertomaan omista kokemuksista teidän niiin empaattiseen ja ystävälliseen keskusteluunne. Mutta itseni ei kylläkään ole tarvinnut sanoa lapsilleni mitään vastaavaa enkä ole kuullut kenenkään muunkaan kertovan niin sanoneen. Sori siitä.
Lainaus "Anteeksi nyt kovasti, että tulin kertomaan omista kokemuksista teidän niiin empaattiseen ja ystävälliseen keskusteluunne. Mutta itseni ei kylläkään ole tarvinnut sanoa lapsilleni mitään vastaavaa enkä ole kuullut kenenkään muunkaan kertovan niin sanoneen. Sori siitä".
Oletkin ehkä ollut onnekas ja lapsen muuton jälkeen olet voinut asua edelleen siinä "isossa" asunnossa", jossa lapsen huone on edelleen tallella. Aina asiat ei mene niin. Onhan se lapsen hyvä tiedostaa miten asiat menee. Hätätilanteessa pojallani on sekä äiti ja isä.
28v yhdessä
miksi nainen roikkuu aina miehessä vaikka mies on paska!?..no sen takia kun naisella on huono itsetunto!potkut perseeseen miehelle ja tarpeen tullen voit kakaratki sysätä jonnekkin muualle ja aloittaa omanitsesi kanssa elämän joka paljon onnellisempaa kuin edellinen elämäsi
Alue: Aihe vapaa
Asunnon myynnin eteen ei olla tehty mitään. En voi sanoa tällä hetkellä, että exä erityisesti jarruttaisi. Emme ole nähneet emmekä keskustelleet moneen kuukauteen. Asun taloyhtiössä, jossa 24 asuntoa. Yhtiössä yhteensä 12 kolmiota/neljää huonetta ja myynnissä tällä hetkellä niistä neljä. Eivät mene kaupaksi. Olen nyt antanut asian toistaiseksi olla ja todennäköisestu samasta syystä kuin exäkin, eli pojan täytyy saada asua jossain. Emme ole exän kanssa riidoissa, mutta toisaalta myöskään emme ole missään tekemisissä.
Kyllä nyt syksyllä aion eksän istuttaa saman pöydän ääreen ja asiat keskustellaan läpi.
Onneksi poika on nyt jonkin verran saanut tehdä töitä mökkimiehelle ja tienannut omaa kesärahaa.
Juuri nyt makaan mökillä sohvalla masu täynnä viimosen päälle hyvää aamiaista. Mökkimies tekee hetken töitä. Nyt minä lähden poimimaan pihalta kantarellit, mökkimiehen äidin toivomuksena oli kantarellikastike ja minä enemmän kuin mielelläni sienet poimin.
Mukavaa kesää kaikille.
28v yhdessä