Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12652)
Vierailija kirjoitti:
Kellonaikoja ja päivämäriä kun tarkkailee niin vois luulla että jotkut kysymyksen esittäjät ja vastaukset paukahtaa parin minuutin sisällä.
Olisiko sitten sama henkilö kuitenkin kyseessä?
Ja miksi näin?
Meneekö huomio vereen vai mikä mättää?
Mikään ei mätä. Tämä on keskustelupalsta ja silloin kun ns. keskustelu käy "kuumana" niin tulee turhankin usein kurkattua uusimpia kirjoituksia. Itselläni käy usein niin kun kirjoitan pidempää tekstiä niin samaan aikaan on tullut monta muuta kirjoitusta, joita ei ole nähnyt ennen omaa tekstiä.
Minua ei lakkaa hämmästyttämästä, nämä kommentit "että sama henkilö kyseessä" tai että joku tarkkailee kellonaikoja ja päivämääriä. Miten ihmeessä jaksaa ketjua seurata / lukea.
Minä, Ap, Kuurankukka, Tuumis, MaratonParkuja, m36 ja moni muukin ollaan ihan varmasti yksi ja sama henkilö. Eikö niin.
28 v yhdessä
Jonka työkone alkoi tekemään isoja päivityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika yksipuolista keskustelua jos vain ainoastaan pysytään siinä, että ap kertoo miltä hänestä nyt minäkin päivänä tuntuu. Ja sitä sitten pitää hellävaroen ja varovasti kommentoida. Sitten nämä kolme muskettisoturitarta peesaavat ja alkavat kertoa omia kokemuksiaan ja miten on heillä mennyt, pysyen tietenkin vain "oikeissa" asioissa. Joku vietailija saattaa kommentoida, mutta vain myös oikeista aiheista ja mitenkään ottamatta kantaa oikein mihinkään. Tässä on nyt sitten pyöritty pari vuotta ja pitää siis edelleenkin, jos ei niin, "ojentajat" astuvat pramille melko vikkelään.
Itse koen, että ero on ollut meidän useammin kirjoittelevien kohdalla siinä, että me vastaamme siihen, mitä kukakin kirjoittaa. Välillä on sanottu kyllä aika rankkojakin asioita, tai itse koen sanoneeni. Mutta ne ovat perustuneet täällä kirjoitettuihin asioihin, ei kuvitelmiin si
En ole joka ikistä kommenttia lukenut, mutta mitä olen niin kyllä ne on valtaosin konditionaalissa:'voisiko olla', 'entäpä jos', 'mistäpä tiedämme vaikka'. Hatarasti muistelisin jossain alussa kun useampi kommentoija sanoi jollekin kirjoittajista että kuulostaa (jälleen oman elämänkokemuksen pohjalta) siltä että miehelläsi on jo toinen katsottuna. Aivan samanlaista jaarausta oli tuloksena. Ja mitä tulee tuohon 'mieheen', joka hämmästyttävän nopeasti löysi paikalle kun hänestä puhuttiin, kaiken itse kertomansa evidenssin pohjalta hän on se mies josta koko ketju kertoo. Sinänsä ihan hyvää proosaa, tuoda väliin myös se pöydän toisen puolen kertomus, mutta kuvittelisin (jälleen konditionaali) että itse sumutuksen ja petoksen kohteeksi juuri joutunut suhtautuisi vähän ankarammin vastaavanlaisesta tempustaan selittävään selkärangattomaan valehtelijaan.
No, olipahan miten oli, aloittajan kirjoitusten perusteella väitän, ettei hän ole valmis luopumaan kiukustaan. En siis keksi omasta päästäni, tai projisoi, vaan luen sen nyt hänen kommenteistaan ja vastauksistaan. Joskus, vuosien päästä, kun koko ero on vaan muisto synkästä hetkestä elämän varrella, saattaa muutamat eron jälkeiset valinnat kaduttaa. Silloin on muistettava, että ne olivat omia valintoja.
Yhteistyö ei ole vielä sama kuin anteeksianto ja unohdus. Yhteistyö ei ole yhtä kuin eron tai sitä edeltävän silmäänpissimisen siunaaminen. Niin uskomatonta kuin se onkin, lapset haluavat suhteen vanhemapaansa, vaikka se vanhempi on itsekäs sika. Paradoksaalisesti, lapset saattavat jopa vaikuttaa preforoivan sitä vanhempaa, jonka lojaalius lasta kohtaan on kyseenalaista. Asiat asioina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellonaikoja ja päivämäriä kun tarkkailee niin vois luulla että jotkut kysymyksen esittäjät ja vastaukset paukahtaa parin minuutin sisällä.
Olisiko sitten sama henkilö kuitenkin kyseessä?
Ja miksi näin?
Meneekö huomio vereen vai mikä mättää?
Mikään ei mätä. Tämä on keskustelupalsta ja silloin kun ns. keskustelu käy "kuumana" niin tulee turhankin usein kurkattua uusimpia kirjoituksia. Itselläni käy usein niin kun kirjoitan pidempää tekstiä niin samaan aikaan on tullut monta muuta kirjoitusta, joita ei ole nähnyt ennen omaa tekstiä.
Minua ei lakkaa hämmästyttämästä, nämä kommentit "että sama henkilö kyseessä" tai että joku tarkkailee kellonaikoja ja päivämääriä. Miten ihmeessä jaksaa ketjua seurata / lukea.
Minä, Ap, Kuurankukka, Tuumis, MaratonParkuja, m36 ja moni muukin ollaan ihan varmasti y
Tämä kuurankukka on tuttu myös toisaalta
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika yksipuolista keskustelua jos vain ainoastaan pysytään siinä, että ap kertoo miltä hänestä nyt minäkin päivänä tuntuu. Ja sitä sitten pitää hellävaroen ja varovasti kommentoida. Sitten nämä kolme muskettisoturitarta peesaavat ja alkavat kertoa omia kokemuksiaan ja miten on heillä mennyt, pysyen tietenkin vain "oikeissa" asioissa. Joku vietailija saattaa kommentoida, mutta vain myös oikeista aiheista ja mitenkään ottamatta kantaa oikein mihinkään. Tässä on nyt sitten pyöritty pari vuotta ja pitää siis edelleenkin, jos ei niin, "ojentajat" astuvat pramille melko vikkelään.
Itse koen, että ero on ollut meidän useammin kirjoittelevien kohdalla siinä, että me vastaamme siihen, mitä kukakin kirjoittaa. Välillä on sanottu kyllä aika rankkojakin asioita, tai itse koen sanoneeni. Mutta ne ovat perustuneet t
Samaa mieltä. Tuossa kohtaa meni uskottavuus. Petetyksi tulleet on ärhäkkänä kaikissa muissa aiheeseen liittyvissä keskusteluissa, mutta tässä "ei haluta tuomita".Muistan myös, että aloituksen tehneellä oli jo aiemmin joku ketju, jossa pyöritteli miehen sivusuhdetta, mut tässä aloituksessa ei enää oliskaan tiennyt varmaksi toisesta naisesta.
Tämä viestien lainaaminen on kyllä ihan takapuolesta, eli esim. tuosta edellisestä kirjoituksesta ei selviä mikä on se viimeisin viesti johon kirjoittaja kommentoi.
Joka tapauksessa. Henkilökohtaisesti sanon, että pettäminen on todella väärin, parisuhteessa pahin loukkaus mitä voit pitkäaikaiselle kumppanille tehdä. Minun kohdallani kuitenkin jätti suurimmat arvet se pitkäaikainen valheiden vyyhti, ei varsinaisesti se itse "akti". Suuressa mittakaavassa näin jälkikäteen olen petettynä tullut siihen lopputulokseen, että se pettäminen oli kuitenkin vain oire miehen pahoinvoinnista ja ero olisi varmasti tullut myöhemmin kuitenkin. En hyväksy eksäni toimintaa, että petti minua, yksinkertaisesti raukkamainen teko, mutta ei se eksän teko määrittele minua enää tai hetkauta päätäni. Kunnioitus meni ihmistä kohtaan.
Ap:n eksän toinen nainen tai m36:n toiminta eksän suuntaan ei ollut oikein. Tapanani ei vaan ole "jeesustella" asioilla, jotka muidrn elämässä tapahtuneet. Eteenpäin olisi kuitenkin pyrittävä.
Kaikki mennyt on muuttanut minua ihmisenä paljon, onko se myös ikä vai mikä, mutta ei se elämä niin yksinkertaista ole. Joskus on hyvä muistaa, että kukaan ei ole täydellinen. Toivottavasti eksäni hoitaa asiat paremmin nykyisessä suhteessaan, mutta se ei ole enää minun murheeni.
28v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aika jännä juttu tämä M36 hairahdus ja kaksoiselämä, että " mitäs me täällä nyt häntä aletaan tuomitsemaan". Kyllähän sitä maailmassa sattuu lipsahduksia, ollutta ja mennyttä. Kiva ja ihanaa kun nyt menee noin hyvin plaa plaa. Mutta kuitenkin silloin kun ja jos se oma rakas ukkeli tai jonkun muun täällä on erehtynyt tätä pienempäänkään uskottomuuteen, saati vastaavaan, niin hän saa kyllä niin tulikivenkatkua ja ei pahemmin toivotella, että ihanaa. Ei saa sympatioita eikä ymmärrystä. Niin omalta kumppaniltaan kuin uskoakseni palstan monelta naiseltakin.
Ei tarvitsekaan, kurjaa tämän kokeneille, mutta hiukan on outoa.
Vierailija kirjoitti:
Se on aika jännä juttu tämä M36 hairahdus ja kaksoiselämä, että " mitäs me täällä nyt häntä aletaan tuomitsemaan". Kyllähän sitä maailmassa sattuu lipsahduksia, ollutta ja mennyttä. Kiva ja ihanaa kun nyt menee noin hyvin plaa plaa. Mutta kuitenkin silloin kun ja jos se oma rakas ukkeli tai jonkun muun täällä on erehtynyt tätä pienempäänkään uskottomuuteen, saati vastaavaan, niin hän saa kyllä niin tulikivenkatkua ja ei pahemmin toivotella, että ihanaa. Ei saa sympatioita eikä ymmärrystä. Niin omalta kumppaniltaan kuin uskoakseni palstan monelta naiseltakin.
Ei tarvitsekaan, kurjaa tämän kokeneille, mutta hiukan on outoa.
Eihän siitä meidän tuomitsemisesta ole mitään hyötyä, se ei saa tehtyä tekemättömäksi. Pettäminen ei ole ikinä oikein, minä olen sen kivun mitä pettäminen saa aikaiseksi kokenut. Se oli henkisesti todella rankkaa, mutta siitä selviää. Ansaitusti jokainen pettäjä saa saadakin tulikivenkatkua niskaansa, mutta siitä ei ole mitään hyötyä jos se levy jää soimaan päähän. Minä petettynä voin ihan aidosti nykyään sanoa jopa minua pettäneelle, että toivon kaikkea hyvää uuteen parisuhteeseen. Toki tämä vaati aikaa ja jonkinlaisen anteeksiannon ja tietenkin sen, että oma rakkaus on kokonaan kuollut.
Ymmärrän kuitenkin hämmennyksesi, et sinä ole väärässä. Me ollaan jokainen erilaisia.
Itse asian kokeneena voin sanoa, että loppujen lopuksi se pettäminen ei ollut suurin asia 28 vuotta kestäneen parisuhteen päättymisen yhteydessä, vaan se itse ero, perheen hajoaminen, valheet jne ja se, että silmät aukeaa sille, että se rakastamasi ihminen ei ollut sitä mitä luulit. En osaa oikein ilmaista asiaa.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on aika jännä juttu tämä M36 hairahdus ja kaksoiselämä, että " mitäs me täällä nyt häntä aletaan tuomitsemaan". Kyllähän sitä maailmassa sattuu lipsahduksia, ollutta ja mennyttä. Kiva ja ihanaa kun nyt menee noin hyvin plaa plaa. Mutta kuitenkin silloin kun ja jos se oma rakas ukkeli tai jonkun muun täällä on erehtynyt tätä pienempäänkään uskottomuuteen, saati vastaavaan, niin hän saa kyllä niin tulikivenkatkua ja ei pahemmin toivotella, että ihanaa. Ei saa sympatioita eikä ymmärrystä. Niin omalta kumppaniltaan kuin uskoakseni palstan monelta naiseltakin.
Ei tarvitsekaan, kurjaa tämän kokeneille, mutta hiukan on outoa.
No tuo kommentti kuinka tyypin toiminta ex-vaimoa kohtaan ei ollut oikein paljastaa mistä tuossa selkääntaputtelussa on oikeasti kyse. Halutaan pitää kiinni siitä täälläkin kuullusta ajatuksesta, että orggis on aina orggis. Tulevat suhteet eivät ole yhtä merkityksellisiä, se alkuperäinen vaimo pitää aina ykköspodiumia kumppaninsa suhdehistoriassa.
Enkä tuota tavallaan edes kiistä. Oma exäni on esim ollut eittämättä yksi merkityksellisimpiä ihmisiä koko elämässäni. Kasvoimme yhdessä aikuisiksi, saimme lapsen, teimme lähes kaikkea yhdessä ensimmäistä kertaa. Mutta se oli sitä aikaa ja nyt on nyt. Nykyisen puolison kanssa en ole tehnyt mitään suurta tai näyttävää. ei lapsia, ei omakotitaloa, ei yhteisiä pankkitilejä, ystäväpiiriä, edes kihlausta. Hän on silti nyt jaetulla ykkössijalla elämäni tärkeimpien joukossa, toinen tietysti silmäteräni ja aurinkoni: teini-ikäinen mölli :) Nykyinen kumppanini on henkisen kasvuni ja sieluntilani kannalta merkittävin. Olisi kamalaa ajatella, että olisin häntä exän kanssa pettänyt silloin kun en vielä tiennyt kuinka tärkeä hänestä tulee. Kuka pettää tuoretta rakkautta muutenkaan?
En myöskään missään tapauksessa haluaisi, että tuoreessa avioliitossa elävä exäni pitäisi minua millään muulla tasolla tärkeänä kuin mitä itse yllä kuvaan. Haluaisin että hänelle tuo minun elämäni keskipiste olisi niin ikään sitä, mutta siinä joudun valitettavasti pettymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on aika jännä juttu tämä M36 hairahdus ja kaksoiselämä, että " mitäs me täällä nyt häntä aletaan tuomitsemaan". Kyllähän sitä maailmassa sattuu lipsahduksia, ollutta ja mennyttä. Kiva ja ihanaa kun nyt menee noin hyvin plaa plaa. Mutta kuitenkin silloin kun ja jos se oma rakas ukkeli tai jonkun muun täällä on erehtynyt tätä pienempäänkään uskottomuuteen, saati vastaavaan, niin hän saa kyllä niin tulikivenkatkua ja ei pahemmin toivotella, että ihanaa. Ei saa sympatioita eikä ymmärrystä. Niin omalta kumppaniltaan kuin uskoakseni palstan monelta naiseltakin.
Ei tarvitsekaan, kurjaa tämän kokeneille, mutta hiukan on outoa.
Eihän siitä meidän tuomitsemisesta ole mitään hyötyä, se ei saa tehtyä tekemättömäksi. Pettäminen ei ole ikinä oikein, minä olen sen kivun mitä pettäminen saa aikaiseksi kokenut. Se oli henkisesti todella rankkaa, mutt
Mitäpä tuumaisi 28 jos Mökkimies nyt paljastaisikin, että on duunaillut koko ajan samaan aikaan exänsä kanssa ja tämä olisi nyt raskaana? En tarkoita, että näin olisi, mutta ajatuksen tasolla. Olisiko, että no, tehtyä ei saa tekemättömäksi, kaikkea hyvää exälle ja vauvalle ja tulevalle isälle. Me tässä jatketaan yhdessä samaan malliin Mökkimiehen kanssa.
Ei oteta nyt esiin sitä, että minkä ikäinen exä on, olisiko mahdollista, vaan tosiaan vain ajatuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5550 kirjoittajalle, olipa tekstiä, jonka olisin voinut itse kirjoittaa. Hyvää pohdintaa.
Olen todella onnellinen nykyisessä suhteessa. Kuitenkin kaikki suuret / näyttävät asiat tapahtuivat edellisen 28 vuoden aikana, yhteen muuttaminen, kaksion osto, koiran hankkiminen, kihloihin meno, lapsen syntyminen, isomman asunnon osto jne. Kasvettiin nuoruudesta lähes 50 vuotiaaksi yhdessä. Oltiin onnellisia yhdessä todella kauan. Sitä ei kuitenkaan kukaan vie minulta pois, enkä mitään kadu. Suhde olisi voinut päättyä nätimmin, mutta aina ei mene niin.
Toisaalta minusta elämä on nyt helpompaa, uudessa suhteessa voi nauttia toisen kanssa olosta ilman paineita ja ajatuksia perheenperustamisesta tms. Minulle sopii hyvin myös tämä erillään asuminen. Minusta on kasvanut tällainen ihminen kuin olen pitkälti menneisyyden kasvattamana ja siihen mahtui paljon hyvää. Nyt minulla on uusi tärkeä ihminen rinnalla, myöskään rakasta poikaani unohtamatta.
M36:n osalta niin en kuitenkaan olisi voinut toimia niinkuin Hänen exä toimi, eli otti sänkyynsä varatun miehen. Eli m36 ei toiminut oikein, mutta ei myöskään eksä. Ja vaikka minun sängyssä eksä myös kävi niin erona oli se, että eksäni väitti että ei ole toista naista.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on aika jännä juttu tämä M36 hairahdus ja kaksoiselämä, että " mitäs me täällä nyt häntä aletaan tuomitsemaan". Kyllähän sitä maailmassa sattuu lipsahduksia, ollutta ja mennyttä. Kiva ja ihanaa kun nyt menee noin hyvin plaa plaa. Mutta kuitenkin silloin kun ja jos se oma rakas ukkeli tai jonkun muun täällä on erehtynyt tätä pienempäänkään uskottomuuteen, saati vastaavaan, niin hän saa kyllä niin tulikivenkatkua ja ei pahemmin toivotella, että ihanaa. Ei saa sympatioita eikä ymmärrystä. Niin omalta kumppaniltaan kuin uskoakseni palstan monelta naiseltakin.
Ei tarvitsekaan, kurjaa tämän kokeneille, mutta hiukan on outoa.
Eihän siitä meidän tuomitsemisesta ole mitään hyötyä, se ei saa tehtyä tekemättömäksi. Pettäminen ei ole ikinä oikein, minä olen sen kivun mitä pettäminen saa aikaiseksi kokenut. Se oli henkisesti todella rankkaa, mutt
"Ansaitusti jokainen pettäjä saa saadakin tulikivenkatkua niskaansa, mutta siitä ei ole mitään hyötyä jos se levy jää soimaan päähän. Minä petettynä voin ihan aidosti nykyään sanoa jopa minua pettäneelle, että toivon kaikkea hyvää uuteen parisuhteeseen. Toki tämä vaati aikaa ja jonkinlaisen anteeksiannon ja tietenkin sen, että oma rakkaus on kokonaan kuollut."
Tämähän on juuri se mitä aloittajalta on perätty! Että hänelle itselleen olisi eduksi muuttaa sitä päässä soivaa levyä.
Tuotakaan en ehkä ihan täysin ymmärrä miksi se, että toivoo toiselle hyvää vaatii oman rakkauden kuolemaa? Minä jollain tasolla rakastan exääni yhä 9 vuotta eron jälkeen. Varmasti rakastin ja ikävöinkin pari v eron jälkeen. Sitä suuremmalla syyllä toivon hänelle hyvää. Liittoomme liittyi pettämistä ja myös minun kannaltani riskialtista käytöstä, mutta ymmärrän sen, vaikken varsinaisesti hyväksykään. Olin mustasukkainen uudesta kumppanista. Äh, en minä tiedä enää mitä sanoa, jokainen on itse vastuussa omien tunteidensa käsittelemisestä vaikka toinen ihminen olisi ne ikävät tunteet aiheuttanut. Tunteet eivät ole mikään luonnonvoima tai force majeur. Aloittajan ja exänsä tilanne on jo selvästi vaikuttanut hänen suhteeseen lapsiinsa. Olisiko tuossa tärkeä syy tutkia kokonaisuutta uudenlaiselta kannalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän täällä syötetään, että aloittajan mies on kamala ja hirveä ja se on täysin totta, älkää yhtään yrittäkö, eikä saa hiukankaan mainita mitään myönteistä tai edes mitään näkökantaa tai mainintaa miehestä tai hänen elämästään kokonaiskuvaa luotaessa. Sitä enemmän ruokitaan aloittajan omaa ajatusta kuinka kauhea se mies onkaan ja miten ne lapsetkin sen valitsivat ja osituksessakin yrittää vetää ässiä hihastaan.
Olkoonkin vertaistukiketju, mutta siinäkin pitäisi saada olla erilaisia näkökulmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on aika jännä juttu tämä M36 hairahdus ja kaksoiselämä, että " mitäs me täällä nyt häntä aletaan tuomitsemaan". Kyllähän sitä maailmassa sattuu lipsahduksia, ollutta ja mennyttä. Kiva ja ihanaa kun nyt menee noin hyvin plaa plaa. Mutta kuitenkin silloin kun ja jos se oma rakas ukkeli tai jonkun muun täällä on erehtynyt tätä pienempäänkään uskottomuuteen, saati vastaavaan, niin hän saa kyllä niin tulikivenkatkua ja ei pahemmin toivotella, että ihanaa. Ei saa sympatioita eikä ymmärrystä. Niin omalta kumppaniltaan kuin uskoakseni palstan monelta naiseltakin.
Ei tarvitsekaan, kurjaa tämän kokeneille, mutta hiukan on outoa.
No tuo kommentti kuinka tyypin toiminta ex-vaimoa kohtaan ei ollut oikein paljastaa mistä tuossa selkääntaputtelussa on oikeasti kyse. Halutaan pitää kiinni siitä täälläkin kuullusta ajatuksesta, että orggis on aina orggis.
Mikä olisi näkemyksesi jos ei sulla olisi tuota uutta puolisoa? Se on niin helppoa sanoa päästä irti kun on itsellä joku mihin seuraavaksi tarttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mitäpä tuumaisi 28 jos Mökkimies nyt paljastaisikin, että on duunaillut koko ajan samaan aikaan exänsä kanssa ja tämä olisi nyt raskaana? En tarkoita, että näin olisi, mutta ajatuksen tasolla. Olisiko, että no, tehtyä ei saa tekemättömäksi, kaikkea hyvää exälle ja vauvalle ja tulevalle isälle. Me tässä jatketaan yhdessä samaan malliin Mökkimiehen kanssa"
Hyvä kysymys ja en ITSE voisi jatkaa suhdetta mökkimiehen kanssa. Se olisi minun päätös, päästäisin mökkimiehen viettämään perhe-elämää exän kanssa. En minä pystyisi jatkamaan ja luottamaan. Joku muu kuitenkin voi tehdä erinlaisen päätöksen, elämä on valintoja täynnä ja omien valintojen kanssa pitää elää.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän täällä syötetään, että aloittajan mies on kamala ja hirveä ja se on täysin totta, älkää yhtään yrittäkö, eikä saa hiukankaan mainita mitään myönteistä tai edes mitään näkökantaa tai mainintaa miehestä tai hänen elämästään kokonaiskuvaa luotaessa. Sitä enemmän ruokitaan aloittajan omaa ajatusta kuinka kauhea se mies onkaan ja miten ne lapsetkin sen valitsivat ja osituksessakin yrittää vetää ässiä hihastaan.
Olkoonkin vertaistukiketju, mutta siinäkin pitäisi saada olla erilaisia näkökulmia.
Kaikissa meissä on jotain hyvää. Jopa siinä eräässä saksalaisessa herrassa jonka tekoja kauhulla muistelemme ja opiskelemme historian tunneilla. Jopa hänestä on hyviä asioita löydettävissä. Ei paljoa, mutta on kuitenkin. Samoin meissä kaikissa on jotain pahaa. Toisissa enemmän ja toisissa vähemmän, mutta on kuitenkin. Aloittaja tietää tasan tarkkaan paremmin kuin me ne entisen miehensä hyvät ja huonot puolet. Ei hänen niitä ajatuksia tarvitse ruokkia. Häntä pitää tukea tuossa pyörityksessä muistamaan se, mikä on tärkeää. Kun joku hirveästi pyörittää, on se sitten hyvässä tai pahassa, siinä voi hukata suuntansa. Silloin on hyvä kun on muita muistuttamassa siitä, mihin sitä oikeasti pyrittiinkään alun perin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän täällä syötetään, että aloittajan mies on kamala ja hirveä ja se on täysin totta, älkää yhtään yrittäkö, eikä saa hiukankaan mainita mitään myönteistä tai edes mitään näkökantaa tai mainintaa miehestä tai hänen elämästään kokonaiskuvaa luotaessa. Sitä enemmän ruokitaan aloittajan omaa ajatusta kuinka kauhea se mies onkaan ja miten ne lapsetkin sen valitsivat ja osituksessakin yrittää vetää ässiä hihastaan.
Olkoonkin vertaistukiketju, mutta siinäkin pitäisi saada olla erilaisia näkökulmia.
Kaikissa meissä on jotain hyvää. Jopa siinä eräässä saksalaisessa herrassa jonka tekoja kauhulla muistelemme ja opiskelemme historian tunneilla. Jopa hänestä on hyviä asioita löydettävissä. Ei paljoa, mutta on kuitenkin. Samoin meissä kaikissa on jotain pahaa. Toisissa enemmän ja toisissa vähemmän, mutta on kuitenkin. Aloittaja tietää ta
Toivotaan hänen vuokseen että se pyrkimys on aito riippumattomuus. Eikä tarkoituksena ole osottaa perheelleen että he ovat kaikki valinnoillaan vieneet häneltä kaiken, kodin, lapset, taloudellisen vakauden, ilon.
Vierailija kirjoitti:
M36 täällä. Aivan totta ettei tänne tahdo enää avautua. Käyn kyllä kurkkimassa vakkareiden kuulumisia. Voin minä lyhyesti kommentoida kuulumisia. Pitkän väännön jälkeen saimme lasten tapaamissopimuksen päivitettyä. Saan nyt tavata vauvaa omassa kotonani (voiko sanoa vauva, on jo puolivuotias), keskiviikkoisin pätkäilta töiden jälkeen ja lapsiviikonloppuna sunntaina koko päivä. Huoltajuusasia minua edelleen kaivelee. Olen tutustunut hieman muutamaan huoltajuusriitaan ja tuntuu että huoltajuuksia on jaettu paljon heppoisemminkin. Harkitsen riitauttamista.
Tyttiksen kanssa olemme nyt muuttaneet virallisesti yhteen. Viimeiset pari viikkoa olemme hiljakseen tyhjentänyt tyttiksen vanhaa asuntoa. Tänään saimme valmiiksi. Huomisen otimme hyvissä ajoissa varmuudeksi vapaata. Teemme loppusiivuoksen ja avainten luovutuksen. Lauantaina lakkiaiset sekä pienimuotoiset juhlat nyt yhteisessä kodissamme. Syksyllä tyttiksestä tulee teekkari.
Sunnunt
🤮 keksitty hahmo mutta Hyi helvetti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M36 täällä. Aivan totta ettei tänne tahdo enää avautua. Käyn kyllä kurkkimassa vakkareiden kuulumisia. Voin minä lyhyesti kommentoida kuulumisia. Pitkän väännön jälkeen saimme lasten tapaamissopimuksen päivitettyä. Saan nyt tavata vauvaa omassa kotonani (voiko sanoa vauva, on jo puolivuotias), keskiviikkoisin pätkäilta töiden jälkeen ja lapsiviikonloppuna sunntaina koko päivä. Huoltajuusasia minua edelleen kaivelee. Olen tutustunut hieman muutamaan huoltajuusriitaan ja tuntuu että huoltajuuksia on jaettu paljon heppoisemminkin. Harkitsen riitauttamista.
Tyttiksen kanssa olemme nyt muuttaneet virallisesti yhteen. Viimeiset pari viikkoa olemme hiljakseen tyhjentänyt tyttiksen vanhaa asuntoa. Tänään saimme valmiiksi. Huomisen otimme hyvissä ajoissa varmuudeksi vapaata. Teemme loppusiivuoksen ja avainten luovutuksen. Lauantaina lakkiaiset sekä pienimuotoiset juhlat nyt yhteisessä kodissamme. Syks
Joo, ei ole miehen tekstiä. 'Pienimuotoiset juhlat nyt yhteisessä kodissamme'.
Samanlaista persoonatonta yleiskieltä kuin parilla muulla kirjoittajalla. Lauseet lyhyehköjä, välimerkkejä säästeliäästi. Tulee mieleen teksti joistain työohjeista (,ruoanlaitto, käsityöt..)tai matkailukohteiden vieraskirjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M36 täällä. Aivan totta ettei tänne tahdo enää avautua. Käyn kyllä kurkkimassa vakkareiden kuulumisia. Voin minä lyhyesti kommentoida kuulumisia. Pitkän väännön jälkeen saimme lasten tapaamissopimuksen päivitettyä. Saan nyt tavata vauvaa omassa kotonani (voiko sanoa vauva, on jo puolivuotias), keskiviikkoisin pätkäilta töiden jälkeen ja lapsiviikonloppuna sunntaina koko päivä. Huoltajuusasia minua edelleen kaivelee. Olen tutustunut hieman muutamaan huoltajuusriitaan ja tuntuu että huoltajuuksia on jaettu paljon heppoisemminkin. Harkitsen riitauttamista.
Tyttiksen kanssa olemme nyt muuttaneet virallisesti yhteen. Viimeiset pari viikkoa olemme hiljakseen tyhjentänyt tyttiksen vanhaa asuntoa. Tänään saimme valmiiksi. Huomisen otimme hyvissä ajoissa varmuudeksi vapaata. Teemme loppusiivuoksen ja avainten luovutuksen. Lauantaina lakkiaiset sekä pi
Ja vakkareiden kuulumiset my ass. Tämä hahmo ei ollut Koskaan aiemmin muista kiinnostunut - ketkä edes on vakkarit?
Voisko olla sama henkilö monen erityylisen kommentin takana?