Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12652)
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä nyt ihan tuosta vaan lähdetä yhdessä silmänräpäyksessä, simsalabim. Pitäähän siinä laitella ensin asumiskuviot uusiksi ja hommata jostain itselle uusi kämppä. Se ei käykään välttämättä ihan tuosta noin vaan kuten haaveillaan.
20 v sitten just näihin aikoihin etsin uutta kämppää. Muija ilmoitti ottavansa eron syksyllä 03 ja pääsin muuttamaan toiseen asuntoon vasta kesäkuun eka päivä 04. Voi video, millaista aikaa sekin oli. Epäonnisen miehen maanpäällinen viiden tähden helvetti.
Mun mies jätti mut ja lapset silmänräpäyksessä, simsalabim. Hän vain ilmoitti erohalunsa, pakkasi reppunsa ja häipyi omistamastani asunnosta suoraan salarakkaansa asuntoon. 17 yhteisen vuoden jälkeen. Että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä nyt ihan tuosta vaan lähdetä yhdessä silmänräpäyksessä, simsalabim. Pitäähän siinä laitella ensin asumiskuviot uusiksi ja hommata jostain itselle uusi kämppä. Se ei käykään välttämättä ihan tuosta noin vaan kuten haaveillaan.
20 v sitten just näihin aikoihin etsin uutta kämppää. Muija ilmoitti ottavansa eron syksyllä 03 ja pääsin muuttamaan toiseen asuntoon vasta kesäkuun eka päivä 04. Voi video, millaista aikaa sekin oli. Epäonnisen miehen maanpäällinen viiden tähden helvetti.
Mun mies jätti mut ja lapset silmänräpäyksessä, simsalabim. Hän vain ilmoitti erohalunsa, pakkasi reppunsa ja häipyi omistamastani asunnosta suoraan salarakkaansa asuntoon. 17 yhteisen vuoden jälkeen. Että näin.
No, voi se noinkin mennä. Todennäköisesti se oli jo suunnitellut ja junaillut kuvionsa uuden naisensa suhteen selkäsi takana ja vasta sitten viimeiseksi ilmoitti sinulle eroaikeensa ja lähti menemään. Kusipää oli jätkä sinua kohtaan.
Muistan aikanaan kun tuttavaperheen isä, perheessä useita lapsia, lähti vähän alle viisikymppisenä itseään yli 20v nuoremman naisen matkaan. Aivan tuosta vain. Moni oli pitänyt heitä ihannepariskuntana, mies oli ammatissaan menestynyt, äiti ollut useita vuosia kotona tiheästi syntyneiden lasten takia, oli kaunis koti ja molemmat olivat hyvin sympaattisia ja lämpimiä ihmisiä. Mies perusteli sillä, että hänellä on vain tämä yksi elämä ja nuoren naisen kautta elämä tuntuu "joltakin" enemmältä. Vaimo romahti niin pahasti että joutui hoitoon joksikin aikaa, ja lapsista huolehtivat sukulaiset ja ilmeisesti huostaanottokin oli lähellä. Sitä oli aivan kamala seurata sivusta, mutta perheen äiti kai lopultakin sitten jotakuinkin toipui, ja palasi omaan pienipalkkaiseen työhönsä usemman lapsen yksinhuoltajaksi. Isä ei hormonitohinoissaan paljon ehtinyt lapsiaan tapaamaan. Olen sittemmin ollut jo vuosia eri kuvioissa enkä tiedä mitä heille kuuluu, usein mietin että tuskinpa lapsille jä kovin lämpimät muistot isästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä nyt ihan tuosta vaan lähdetä yhdessä silmänräpäyksessä, simsalabim. Pitäähän siinä laitella ensin asumiskuviot uusiksi ja hommata jostain itselle uusi kämppä. Se ei käykään välttämättä ihan tuosta noin vaan kuten haaveillaan.
20 v sitten just näihin aikoihin etsin uutta kämppää. Muija ilmoitti ottavansa eron syksyllä 03 ja pääsin muuttamaan toiseen asuntoon vasta kesäkuun eka päivä 04. Voi video, millaista aikaa sekin oli. Epäonnisen miehen maanpäällinen viiden tähden helvetti.
Mun mies jätti mut ja lapset silmänräpäyksessä, simsalabim. Hän vain ilmoitti erohalunsa, pakkasi reppunsa ja häipyi omistamastani asunnosta suoraan salarakkaansa asuntoon. 17 yhteisen vuoden jälkeen. Että näin.
No, voi se noinkin mennä. Todennäköisesti se oli jo suunnitellut ja junaillut kuvionsa uuden naisensa suhteen selkäsi takana ja vasta sitten viimeiseksi ilmoitti sinulle eroaikeensa ja lähti menemään. Kusipää oli jätkä sinua kohtaan.
Tietenkin oli suunnitellut kaiken, erosta minulle ilmoittaminen oli vain 10 minuutin ilmoitusluontoinen asia sitten. Epäilen, että hänellä oli pitkään tuo salarakas.
Kyllä näitä mietin. Itse en koskaan lapsia tehnyt, koska en koe omaavani kovinkaan hyviä geenejä, ja suvussa on näitä munan-kuljettamia miehiä ihan tarpeeksi asti nähty. En ihmettele että syntyvyys Suomessa laskee, kyllähän naiset tietää tietää tämän , että kun mies lähtee, nainenhan se on pääsääntöisesti joka niitä lapsia jää hoitamaan. Ennen ei aina tiedetty, tai edes voinut valita, mutta nykyään tiedetään koska some. Ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitäs kaikille kuuluu?
Lisää tarinoita siitä, miten mies onkin paljastunut pettäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin kerran ukkomieheen. Totaalisesti. Oltiin tavallaan samoissa töissäkin toisinaan. Mieskin sanoi rakastavansa. Mutta heti kertoi myös, ettei aio erota, pienet lapset yms. Enkä minäkään hänen eroaan toivonut, sanoin vain, etten mihinkään ala. Firman juhlissa tanssittiin, hupsuteltiin, pidettiin hauskaa. Suudelmia pidemmälle ei edetty. Tätä kesti viitisen vuotta. Tapasin tulevan mieheni, yhdessä oltu kolkyt vuotta...
Tämä on minun tarinani. Joskus rakkaus ei riitä. Joskus se vie mennessään... on erilaisia tarinoita, yritän olla tuomitsematta. Elokuvat Hevoskuiskaaja, Hiljaiset sillat ja Parhaat vuotemme mm kuvaavat tunteita hyvin💕
💕 romanttinen tarina💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä nyt ihan tuosta vaan lähdetä yhdessä silmänräpäyksessä, simsalabim. Pitäähän siinä laitella ensin asumiskuviot uusiksi ja hommata jostain itselle uusi kämppä. Se ei käykään välttämättä ihan tuosta noin vaan kuten haaveillaan.
20 v sitten just näihin aikoihin etsin uutta kämppää. Muija ilmoitti ottavansa eron syksyllä 03 ja pääsin muuttamaan toiseen asuntoon vasta kesäkuun eka päivä 04. Voi video, millaista aikaa sekin oli. Epäonnisen miehen maanpäällinen viiden tähden helvetti.
Mun mies jätti mut ja lapset silmänräpäyksessä, simsalabim. Hän vain ilmoitti erohalunsa, pakkasi reppunsa ja häipyi omistamastani asunnosta suoraan salarakkaansa asuntoon. 17 yhteisen vuoden jälkeen. Että näin.
No, vo
Tuo on kieltämättä vaikea tilanne. Itsekin kokenut joskus vastaavaa. Mitä teet, suhde ei oikein tunnu miltään, eipä ole toisaalta mitään suurempia ongelmiakaan. Vuosia mennyt jo näin, mutta arki sujuu ja lapset voi hyvin. Kunnes, rakastut toiseen, vaikka työpaikalla, joten erossa pysytteleminen ei sekään onnistu. Mitä teet?
1. ilmoitat puolisolle, että nyt on erottava, koska on tällainen tilanne, että tunteet on kuolleet ja sellaisia on heräänyt jo toisaalle. No, silloinhan vedät maton jalkojen alta, etkä anna toiselle edes mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen.
2. Asetat jonkinlaisen koeajan, jonka aikana et ole yhteydessä kolmannen osapuolen kanssa ja koitat pelastaa vanhaa suhdetta. Tähän voin sanoa, että itse kokeneena, se ei ole enää tuossa kohtaa pelastettavissa, jos on ollut pitkään aikaan. Käydään terapiassa, työstetään suhdetta ja kun lopulta käteen jää ero, saat päällesi syytökset löyhässä hirressä roikottamisesta ja pelkuruudesta kun et heti tehnyt päätöstä.
3. Jatkat pelaamista kahteen päätyyn ja kuvittelet, että tilanne selviää itsekseen. Tämä on mielestäni vähiten suositeltava keino, mutta valitettavasti myös se kaikkein yleisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin se mies on tyytymätön?
On kenties paljon poissa kotoa koska käy jo toisen naisen luona.
Minuun. Arkeen. Lapsiin. Siihen ettei yhteistä aikaa ole. Teinien kanssa elämä on melkosta vääntämistä. Teen asiat väärin. Mielestään on vain rahottaja. Vaikka minä en ikinä ole häneltä rahaa vailla. Maksan omat ja lasten menot, ja laskut. Kun rahat ei riitä, tingin lähinnä omista menoista. Hän hoitaa lainan lyhennykset. + omat menonsa
Siitäkin on sitä mieltä, että maksaa meidän muiden kiittämättömien asumista. Lapsetkaan eivät osaa olla asiasta kiitollisia.
Itsellä täysin sama tilanne. Olen pankkiautomaatti jolle teinit vittuilee ja niiden kanssa väännetään kaikesta. Nimenomaan tuo kiittämättömien kakaroiden ja vaimon asumisen ja elämisen maksaminen on se mihin itsellä on mennyt lähivuosina totaalisesti hermot. On vaimon omat rahat ja mun yhteiset, jo 20 vuoden ajan.
Nyt on onneksi eropaperit täytettynä. Vaimolle en ole sanonut mitään. Laitan sen prosessin eteenpäin kevään aikana!
Huhhuuuuuuhuuhuhh tätä vapauttavaa fiilistä!!!! Rakkauden kesä 2024 tulossa!
"Tuo on kieltämättä vaikea tilanne. Itsekin kokenut joskus vastaavaa. Mitä teet, suhde ei oikein tunnu miltään, eipä ole toisaalta mitään suurempia ongelmiakaan. Vuosia mennyt jo näin, mutta arki sujuu ja lapset voi hyvin. Kunnes, rakastut toiseen, vaikka työpaikalla, joten erossa pysytteleminen ei sekään onnistu. Mitä teet?
1. ilmoitat puolisolle, että nyt on erottava, koska on tällainen tilanne, että tunteet on kuolleet ja sellaisia on heräänyt jo toisaalle. No, silloinhan vedät maton jalkojen alta, etkä anna toiselle edes mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen.
2. Asetat jonkinlaisen koeajan, jonka aikana et ole yhteydessä kolmannen osapuolen kanssa ja koitat pelastaa vanhaa suhdetta. Tähän voin sanoa, että itse kokeneena, se ei ole enää tuossa kohtaa pelastettavissa, jos on ollut pitkään aikaan. Käydään terapiassa, työstetään suhdetta ja kun lopulta käteen jää ero, saat päällesi syytökset löyhässä hirressä roikottamisesta ja pelkuruudesta kun et heti tehnyt päätöstä.
3. Jatkat pelaamista kahteen päätyyn ja kuvittelet, että tilanne selviää itsekseen. Tämä on mielestäni vähiten suositeltava keino, mutta valitettavasti myös se kaikkein yleisin."
Mun mies valitsi tuon ykkösvaihtoehdon, tosin sillä erotuksella, että ei myöntänyt toista naista. Toinen nainenhan se sieltä paljastui ja salasuhde oli tulilla jo ennenkuin minut jätti.
Ero oli vain ilmoitusasia minulle, vaikka yhdessä olimme yhteensä 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. Just nyt kaikki on ok. On ollut myös vaikeita, tosi vaikeita päiviä välillä. Pitkästä aikaa. On myös tullut taas kovempaa syyttelyä, vähättelyä, uhkailua, että niille huonoille päiville löytyy syy sieltä.
Vaan ei ne vaikeat päivät enää ole samanlaisia kun alun tuska. Se on erilaista.
Voisi jo tasaantua tämä, loppua, normalisoitua. Vaan ei niin ei. Tämän kaiken kanssa on vaan elettävä eteenpäin. Voi vaikuttaa vain ja ainoastaan itseensä.
Monenlaista tuki ja apuverkostoa on ympärillä. Ammattilaisia ja vertaisia. Kait mä niiden avulla ja omalla työskentelyllä saan itseni tän kaiken läpi, säilyen jotenki järjissäni.
Elämässä on kuitenkin paljon hyvää. Pienistäkin ilon pilkahduksista nauttii aivan erilailla, kuten myös tasasesta arjesta. Vaikka kaikkea inhottavaa tulee lähes päivittäin, niin mulla on oma koti, oma turvapaikka missä on hyvä olla. Etäisyys siihen kaiken ihmisestä imevään negatiivisuusmörköön auttaa. Vielä kun oppisin että lukisin viestinsä vaikka kerran viikossa. Sinä päivänä kun lapset on aikuisia ja elävät omillaan pidän juhlat, sen jälkeen mun ei tarvitse enää ikinä olla missään tekemisissä sen ihmisen kanssa. Lasten varjolla voi tehdä tosi paljon kiusaa toiselle.
Se on hänen pienuuttaan.
Kunhan lapset selviäisi kaikesta mahdollisimman vähillä traumoilla.
No, enpä ala ajattelemaan tätä kaikkea nyt yhtään enempää. Meen pesemään hampaat ja lukemaan kirjaa.
Terkkuja kaikille.
Ja tosi paljon voimia kaikille jotka eron alkumetreillä siinä tuskassa. Ja toki ihan joka vaiheeseen mikä haastaa. Kaikesta selviää. Apua on saatavilla. Ja sitä kannattaa hakea. Tsemppiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kosintahan on luultavasti kuulopuhetta, vain asianomaiset itse tietävät miten ja minkälaisella aikataululla se tapahtui. Mutta hyvä kun on asioita saatu etenemään ja järjestymään. Selkeyttää kaikkia osapuolia ja elämän jatkumista.
Muuten, useinhan on esimerkiksi näissä erilasissa hääohjelmissa kuulemma ollut nainen se aktiivisempi osapuoli. Niin suhteen alkamisessa kuin sen etenemisessä. Taitaa olla varsin tavallista, että näin on.
No, tavallaan kuulopuhetta (en ollut paikalla), mutta kyllä ihan asianomaisen kertomana. Asianomainen kertoi muutakin, mutta en näe syytä kertoa siitä enempää. Ei minulle ole merkitystä miten kaikki on tapahtunut, ovat nyt kihloissa ja toivottavasti onnellisia. Mä luulen, että eksä saattaa tarvita tuollaisen vahvasti ohjaavan naisen, ehkä nyt "kolmas kerta toden sanoo" ja kolmas kihlaus johtaisi avioliittoon asti. <
Onko mökkimies kiinnostunut sun pojastasi?
Tätäkin tapahtuu!!!!!!!!
Ole valppaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuo on kieltämättä vaikea tilanne. Itsekin kokenut joskus vastaavaa. Mitä teet, suhde ei oikein tunnu miltään, eipä ole toisaalta mitään suurempia ongelmiakaan. Vuosia mennyt jo näin, mutta arki sujuu ja lapset voi hyvin. Kunnes, rakastut toiseen, vaikka työpaikalla, joten erossa pysytteleminen ei sekään onnistu. Mitä teet?
1. ilmoitat puolisolle, että nyt on erottava, koska on tällainen tilanne, että tunteet on kuolleet ja sellaisia on heräänyt jo toisaalle. No, silloinhan vedät maton jalkojen alta, etkä anna toiselle edes mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen.
2. Asetat jonkinlaisen koeajan, jonka aikana et ole yhteydessä kolmannen osapuolen kanssa ja koitat pelastaa vanhaa suhdetta. Tähän voin sanoa, että itse kokeneena, se ei ole enää tuossa kohtaa pelastettavissa, jos on ollut pitkään aikaan. Käydään terapiassa, työstetään suhdetta ja kun lopulta käteen jää ero, saat päällesi syytökset löyhässä hirressä roikottamisesta ja pelkuruudesta kun et heti tehnyt päätöstä.
3. Jatkat pelaamista kahteen päätyyn ja kuvittelet, että tilanne selviää itsekseen. Tämä on mielestäni vähiten suositeltava keino, mutta valitettavasti myös se kaikkein yleisin."
4. Kerrot puolisollesi, että olet rakastunut, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Pelko ohjaa ihmistä opitun tai sisäistetyn tavan kautta.
Itseluottamus ja pelko ovat toistensa vasta kohtia.
Uhrautuminen ja uhrina oleminen kertoo riippuvuudesta paljon. Uskallus muuttaa asioita osoittaa pelon voittamista ja asioiden selkeytymisen parantavan itsetuntoa myöskin.
Rohkeutta on kohdata pelot ja voittaa ne muutoksella josta unelmoi.
Huono itsetunto ja pelot estävät ihmisiä tekemästä asioita joista kärsivät sitten koko elämänsä ajan.
Irti päästäminen on kuin vapaa pudotus josta vain rohkea uskaltaa ottaa askeleen eteenpäin välittämättä onko se oikea ratkaisu vai ei. Jos asiaa haluaa selvittää lisää pysähtyneisyydestä ja pelko muutoksia kohtaan on kasvanut liian suureksi ongelmaksi ja kukaan muu ei muutosta voi tehdä toisen puolesta kuin jokainen itse.
Siinä ei auta pelko tulevasta yhtään jos askel eteenpäin on kuitenkin ainoa ratkaisu ongelmaan ja kohdata asiat niin kuin ne vastaan tulevat.
Onnea hyppyyn itsetunnon ja pelon voittamiseksi.
Erosimme viime elokuussa. Suhdetta kesti 30 vuotta. Oli hyviä hetkiä ja kolme lasta saimme. Oli myös vaikeita hetkiä. Noihin vuosiin mahtu kaikenlaista.
Viime vuonna keväällä exäni alkoi muuttumaan. Käytös minua kohtaan ei enää ollut samanlaista, muuttu veemäiseksi ja piikitteleväksi. Seksikin selvästi muuttu pakkopullaksi.
Kesämmällä mulle selvisi että lähetteli rakkausviestejä kännykällä toiselle naiselle.
Annoin tilaisuuden lopettaa ton ja että mennään yhdessä eteenpäin.
Teimme myös yhteisen lomamatkamme etelään. Ex mieheni lähetteli siellä olessa viestejä hyvälle kaverilleen tiheään.
Tultiin kotiin ja pari viikkoa meni niin mulle selvisi että ne viestit oli sille naiselle.
Sitä naista en syytä mistään, exäni esiintyy sinkkuna.
Samalla selvisi viestistä toiselle naiselle että on ollut Tinderillä pari kertaa viikossa.
On ollut mahdollista koska tehnyt paljon reissutöitä suomen ja ruotsin välillä. Asunutkin kuukausittain suomessa.
Petyin tosi pahasti koko mieheen.
Mun pitäisi päästä omaan asuntoon ens kuussa. Vihdoinkin.
Asuttu yhdessä pakosti erosta asti.
En tiedä onko enää tohon naiseen yhteyksissä tai onko Tinderillä, en välitä todellakaan.
Olemme asiallisia toisiamme kohtaan.
Työstän eron ja syyt siihen kun muutan omilleni.
28 v:lle kuuluu ihan hyvää.
Terveyshuolet kyllä painaa, mutta näiden kanssa nyt vaan pitää elää, en olisi kyllä näitä kaivannut tähän elämääni yhtään. Paremmalta näytti välissä, mutta kivut palasivat ja vaikuttavat yöuneen ja stressaavat. Olen alkanut ymmärtämään ihmisiä, joiden kivut on kroonistuneet ja olen alkanut väkistenkin miettimään, että joudunko elämään näin loppuelämäni. Kivut saa äkäiseksi ja vetäytymään kuoreen.
Muutaman päivän vajaa kolme viikkoa vietimme juuri mökkimiehen kanssa yhdessä lähes putkeen, pari yötä olimme "erossa". Nyt mökkimies työkuvioissa reilu kolme viikkoa ja sen jälkeen ei näin pitkiä eroja tule. Meillä kaikki hyvin, mökkimies suunnittelee kovasti pitkää yhteistä lomaa vuoden vaihteeseen jo.
Eksän kanssa oltiin yhdessä pojan vanhojen tansseissa. Minulle tapaaminen ei ole vaikeata kun romanttisia tunteita ei enää ole. Näen kyllä eksästä, että Hänellä ei ole kaikki hyvin, mutta en kysy mitään, sillä ei kuulu minulle. Tekee töitä sairaan paljon, ottaa jokaisen ylimääräisenkin homman mitä saa. Poika eilen myös totesi minulle, että isän työnteossa ei tällä hetkellä ole mitään järkeä. Olen iloinen, että poika ja isä näkevät nykyään viikottain, välillä lyhyesti ja välillä montakin kertaa viikossa.
Tänään on hieman huono päivä kipujen takia, mutta ne korostuu sen takia kun pientä flunssaa pukkaa päälle ja samoin naisten vaivat.
Muuten elämä kulkee eteenpäin, töitä taas riittää, pojalla kaikki hyvin ja on ihana, että elämässäni on läheisyyttä ja lämpöä. Mökkimiehen kanssa naurua riittää ja juuri totesimmekin, että miten kaksi ihmistä joilla näin tyhmät jutut sattuivat löytämään toisensa, ei meidän jutuille kaikki nauraisi. Parasta on se, että voimme puhua ihan kaikesta.
Pakko tähän todeta, että kyllä Ap:n ja minun elämä on muuttunut täysin siitä mitä se oli 1v 9 kk sitten. Tuon ajan kun tuohon kirjoitin niin oikein hämmästyin, että mihin tämä aika on mennyt.
Minä olen menneen elämän kanssa ihan sujut ja onnellinen, että sain kokea sen ja sain siitä rakkaudesta ihanan pojan.
Nautin myös nykyisestä elämästä (terveysasioita lukuunottomatta), mutta kai se vaan on hyväksyttävä että yli 50v:llä alkaa olemaan erilaisia terveyshuolia. Vähällä tähän asti olen päässytkin.
Hyvää Viikonloppua kaikille,
T:28 v yhdessä
Alue: Aihe vapaa
Ei kai sitä nyt ihan tuosta vaan lähdetä yhdessä silmänräpäyksessä, simsalabim. Pitäähän siinä laitella ensin asumiskuviot uusiksi ja hommata jostain itselle uusi kämppä. Se ei käykään välttämättä ihan tuosta noin vaan kuten haaveillaan.
20 v sitten just näihin aikoihin etsin uutta kämppää. Muija ilmoitti ottavansa eron syksyllä 03 ja pääsin muuttamaan toiseen asuntoon vasta kesäkuun eka päivä 04. Voi video, millaista aikaa sekin oli. Epäonnisen miehen maanpäällinen viiden tähden helvetti.