Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on oudoin kohtaamani. 1.5 v ollut suosituimpien kohdalla.

Mutta hyvä jos tämä korvaa ammattimaisen psykologisen avun. Täällä saa avautua.

Toisinaan toivon tänne katolisissa maissa olevaa syntien tunnustamista "rippituolissa".

Patologinen ketju. Oudoin kyllä.

Ei minusta millään tapaa patologinen, eikä edes outo. Kuten aiemminkin joku kirjoitti, täällä 2 hyvää kirjoittajaa avautui elämän kriiseistään ja niistä sitten keskusteltiin suuntaansa jos toiseenkin. Ehkä kummallista joidenkin mielestä sen takia ettei ollut pelkkää soopaa kuten useilla muilla Vauva-palstoilla, vaan ilmapiiri oli pääsääntöisesti kannustava ja neuvojakin annettiin, ihan hyviäkin sellaisia liittyen mm. viranomaisrekistereihin, ja muitakin hyviä neuvoja. Mutta kieltämättä tänne sitten myöhemmin tuli jollain lailla patologisia persoonia kylläkin, että se hyvä ja kannustava ilmapiiri haluttiin hinnalla millä hyvänsä pilata. Ja hyvin siinä onnistuivatkin. Ilmeisesti ankeuttajat löysivät tiensä tännekin, koska hymistely ja kannustaminen on ehdottomasti paheksuttava asia tässä maailmassa.

https://kaksplus.fi/vanhemmuus/kasvatus/vanhemman-negatiivisuus-kay-lap…

Tuli ihan sattumalta fb syötteeseen.  Hyviä vinkkejä lopussa.

minä en ihan ymmärrä mitä hyötyä on rakentaa itselle omaan mieleen sellaista kertomusta, jossa se ennen rakas ihminen on muuttunut aivan täydeksi pedoksi, jonka kanssa ei voi sopia mitään, koska sen tarkoitus ei ole mitään muuta kuin hajottaa ja loukata, entistä puolisoaan ja omia lapsiaan. Onko ihan oikeasti muuttunut?

Tähän ihan vaan kommenttina; ei se ennen rakas ihminen ole miksikään muuttunut. Se on ihan sama ihminen kuin ennenkin, josta vaan on tullut erotilanteessa aivan uusia, ennen näkemättömiä puolia esille. Kyllä ne puolet on siellä aina olleet, mutta kun ei ole aiemmin erottu niin ei ne ole näkyneet. Varsinkin ap:n tapauksessa, kun kyseessä on ihan oppikirja-narsistimies. Mies on aina ollut Jekyll/Hyde, mutta se Hyde-puoli on vain vilahdellut siellä. Erotessa se on sitten paljastunut koko kauheudessaan. 

Vähän sama kuin usein käy perinnönjaossa. Ihmisistä tulee uusia, hyvin, hyvin ikäviä puolia yhtäkkiä esille. Juuri sellaisia mistä sanotaan että en olisi ikinä uskonut että se käyttäytyy tällä tavalla. Mutta jostakin syystä perinnönjaossa kukaan ei oikeastaan ihmettele ja väitä vastaan, että valehtelet/liioittelet/kuvittelet. Silloin vain pudistellaan päätä ja mietitään että ei ole joidenkin ihmisten röyhkeydellä mitään rajaa. Mutta auta kun puhutaan erosta, niin yhtäkkiä ei olekaan mahdollista että tutusta ihmisestä kuoriutuisi uusia puolia esiin. 

Vierailija kirjoitti:

"Vuoropuheluun kuuluu lähtökohtainen hyväntahtoisuus, eli uskotaan, mitä toinen sanoo, vaikka se omien kokemuksien tai koettelemuksista selviämisen tarinan kuuluisikaan."

Vauvapalstan sääntöihin ei kuulu toisten sanomisiin uskominen. Henkilökohtaisessa elämässä ja läheisissä suhteissa on tapana luottaa toisen sanomiseen niin kauan kuin ei muuta ilmene. Ketjustakin voi lukea, miten se toisen sanomisiin uskominen on loppunut ja pitääkin loppua.

No voi hyvän tähden. Mitä ihmettä sinä sitten täällä teet lukemassa tätä lööperiä? Ihan ilman sarvia ja hampaita kysyn että miksi? Jos sinä olet sitä mieltä, että tämä on pelkkää sepitettä, niin miksi et vaan poistu päätäsi pudistellen ja ihmetellen että kaikkea ne ihmiset jaksaa?

Tätä yleisesti ihmettelen, en pelkästään nyt tämän kirjoittajan kohdalla, vaan aika yleisesti ihmiskunnassa. Kun kyse on sinänsä täysin yhdentekevästä asiasta, eikä mistään tärkeän poliittisen päättäjän, rikollisen, tmv. satuilusta, niin miksi ihmeessä se omasta mielestä satuilu otetaan niin vakavasti että pitää lähteä tivaamaan, tonkimaan, ja kaivelemaan todistusaineistoa siitä että nyt keksitään tarinaa. Miksi ei vaan lakkaa lukemasta? 

Vierailija kirjoitti:

minä en ihan ymmärrä mitä hyötyä on rakentaa itselle omaan mieleen sellaista kertomusta, jossa se ennen rakas ihminen on muuttunut aivan täydeksi pedoksi, jonka kanssa ei voi sopia mitään, koska sen tarkoitus ei ole mitään muuta kuin hajottaa ja loukata, entistä puolisoaan ja omia lapsiaan. Onko ihan oikeasti muuttunut?

Tähän ihan vaan kommenttina; ei se ennen rakas ihminen ole miksikään muuttunut. Se on ihan sama ihminen kuin ennenkin, josta vaan on tullut erotilanteessa aivan uusia, ennen näkemättömiä puolia esille. Kyllä ne puolet on siellä aina olleet, mutta kun ei ole aiemmin erottu niin ei ne ole näkyneet. Varsinkin ap:n tapauksessa, kun kyseessä on ihan oppikirja-narsistimies. Mies on aina ollut Jekyll/Hyde, mutta se Hyde-puoli on vain vilahdellut siellä. Erotessa se on sitten paljastunut koko kauheudessaan. 

Vähän sama kuin usein käy perinnönjaossa. Ihmisistä tulee uusia, hyvin, hyvin ikäviä puolia yhtäkkiä

Logiikka pettää siinä, kun se on ap:n ex, joka halusi eron ja jolla on kaiketi jo uusi suhde. Oikeesti se jätetty narsisti ei kestä hylkäämistä. Jättäjällä, jolla on jo uusi rakkaus, ei ole mitään aihetta/motiivia toimia noin. Selvästi ei ole ihmismielen tuntemusta, jos ei tuota ymmärrä. Tuhoava narsisti olisi tehnyt jo ennen eroa selväksi aikeensa. Nythän se oli ap, joka ei halunnut erota.

Logiikka pettää siinä, kun se on ap:n ex, joka halusi eron ja jolla on kaiketi jo uusi suhde. Oikeesti se jätetty narsisti ei kestä hylkäämistä. Jättäjällä, jolla on jo uusi rakkaus, ei ole mitään aihetta/motiivia toimia noin. Selvästi ei ole ihmismielen tuntemusta, jos ei tuota ymmärrä. Tuhoava narsisti olisi tehnyt jo ennen eroa selväksi aikeensa. Nythän se oli ap, joka ei halunnut erota.

Ah, tämä selittää asian. Sulta on mennyt siis ohi se aika, kun mies asui viikko/viikko uuden naisen ja ap:n kanssa. Sitten suuttui ja asiat alkoivat mennä päin mäntyä kun tämä ei pitemmän päälle enää käynyt ap:lle ja ap muutti pois yhteisestä talosta. Miehellä ei todellisuudessa ollut mikään kiire erota, hän halusi pitää ap:n piikana siellä omassa kodissa, hoitamassa kodin ja talon, maksamassa laskuja ym. Riemu tosiaan repesi vasta sen jälkeen kun ap ei tähän enää suostunut, vaan lähti pois ja näin tehden hylkäsi miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vuoropuheluun kuuluu lähtökohtainen hyväntahtoisuus, eli uskotaan, mitä toinen sanoo, vaikka se omien kokemuksien tai koettelemuksista selviämisen tarinan kuuluisikaan."

Vauvapalstan sääntöihin ei kuulu toisten sanomisiin uskominen. Henkilökohtaisessa elämässä ja läheisissä suhteissa on tapana luottaa toisen sanomiseen niin kauan kuin ei muuta ilmene. Ketjustakin voi lukea, miten se toisen sanomisiin uskominen on loppunut ja pitääkin loppua.

No voi hyvän tähden. Mitä ihmettä sinä sitten täällä teet lukemassa tätä lööperiä? Ihan ilman sarvia ja hampaita kysyn että miksi? Jos sinä olet sitä mieltä, että tämä on pelkkää sepitettä, niin miksi et vaan poistu päätäsi pudistellen ja ihmetellen että kaikkea ne ihmiset jaksaa?

Tätä yleisesti ihmettelen, en pelkästään nyt tämän kirjoittajan kohdalla, vaan aika yleisesti ihmiskunnassa. Kun kyse on sinänsä täysin yhdentekevästä asiasta, eikä mistään tärkeän poliittisen päättäjän, rikollisen, tmv. satuilusta, niin miksi ihmeessä se omasta mielestä satuilu otetaan niin vakavasti että pitää lähteä tivaamaan, tonkimaan, ja kaivelemaan todistusaineistoa siitä että nyt keksitään tarinaa. Miksi ei vaan lakkaa lukemasta? 

- Ehkä siksi.... kun on niin vaikeaa päästää irti.... ;)

Vierailija kirjoitti:

Logiikka pettää siinä, kun se on ap:n ex, joka halusi eron ja jolla on kaiketi jo uusi suhde. Oikeesti se jätetty narsisti ei kestä hylkäämistä. Jättäjällä, jolla on jo uusi rakkaus, ei ole mitään aihetta/motiivia toimia noin. Selvästi ei ole ihmismielen tuntemusta, jos ei tuota ymmärrä. Tuhoava narsisti olisi tehnyt jo ennen eroa selväksi aikeensa. Nythän se oli ap, joka ei halunnut erota.

Ah, tämä selittää asian. Sulta on mennyt siis ohi se aika, kun mies asui viikko/viikko uuden naisen ja ap:n kanssa. Sitten suuttui ja asiat alkoivat mennä päin mäntyä kun tämä ei pitemmän päälle enää käynyt ap:lle ja ap muutti pois yhteisestä talosta. Miehellä ei todellisuudessa ollut mikään kiire erota, hän halusi pitää ap:n piikana siellä omassa kodissa, hoitamassa kodin ja talon, maksamassa laskuja ym. Riemu tosiaan repesi vasta sen jälkeen kun ap ei tähän enää suostunut, vaan lähti pois ja näin tehden hylkäsi miehen. <

Ap kyllä kirjoittaa alpitusviestissään: mies on ilmoittanut, ettei rakasta enää. Hän huomaa, että mies ei halua olla kotona, mies esittää, puree hammasta ja yrittää olla paljon pois kotoa. Olosuhteiden pakosta on pakko asua yhdessä. Että kyllähän se oli mies joka jätti aloittajan. Luulen, että antoi ap:n asua talossa, koska tämä ei olisi halunnut erota ja taloa kun ei saatu myytyä. En ymmärrä miten "piti piikanaan". Jos ap kerran asui talossa ja lapset myöskin, niin tietenkin piti huolehtia arjen pyörimisestä. En minä katso, jos olen lasten kanssa, että olen piikana. Myös ap yritti ilmeisesti voittaa aikaa, jospa kaikki vielä palautuisi entiselleen. Mieshän maksaa nytkin vielä jotain lyhennyksiä ap:n puolesta. Jos ap asui talossa koko ajan niin tietenkin osaltaan maksoi asumiseen liittyviä laskuja, ei ilmaiseksi voi asua. 

En myöskään ymmärrä miksi mies olisi suuttunut, koska hänhän alunperin halusikin erota. Olivat osittain yhdessä pakosta. Kun ap muutti pois niin silloinhan mies voi olla talossa koko ajan ja samalla uusi naisystävä siellä. Ap:n muutto oli vain helpotus miehelle. Mutta ap saattoi kyllä suuttua kun ero sitten realisoitui ja uusi nainen vakinaistui miehen elämään. 

Sehän juuri tuo mielenkiintoa ketjun lukemiseen kun haluaa katsoa mitä kiemuroita milloinkin tulee kertomukseen. Ei se tarkoita, etteikö olisi silti mielenkiintoista ketjua lukea, vaikka välillä epäileekin mikä on totta ja mikä on tarua. Silti, vaikka vakkarit välillä ärsyttävät, on heillä välilllä ihan järkevääkin tekstiä. 

Jaahas, ap:n nyksäkö se täällä nyt sitten kirjoittelee. Niin , kyllä varmaan aika moni suuttuu jos puoliso pettää ja salailee. Kyllä minun mielestäni se on erittäin normaalia. Jos ei mitään tunne tässä tilanteessa, niin on sekin aika outoa. Ja kyllä se jättäja tässä valehtelee, niin itsensä kuin senkin takia että yrittää "säästää" sitä jätettyä. Lopuksi kaikki kärsivät. Useasti vaan se jättäjäkin painiskelee huonon omatuntonsa kanssa eikä aina ole niin varmakaan, että mitenkä se uusi suhde  sitten oikeasti pelittää kun se alkuaikojen huuru häviää.Olen itse ollut sekä jättäjä ja jätetty. Kyllä siinä tunteita on joka suuntaan. Ja mielestäni on hyvä jos on joku paikka missä niitä voi tuulettaa. Usein ystävät joutuvat jopa kohtuuttoman kuormituksen kohteeksi näissä erotilanteissa, siksi näen tosi hyväksi että on joku paikka missä voi niitä tunteitaan tuulettaa, myös anonyymisti. EI kaikilla ole varaa yksityisiin terapeutteihin, eikä niitä läheisiäänkään voi loputtomasti kuormittaa. Ero on usein aika mullistavaa, juuri sille joka sitä käy läpi, muu maailma jatkaa kulkuaan. Siksi tällaiset vertaistuki palstat ovat mielestäni vertaansa vailla. 50% liitoista päättyy eroon, eli eiköhän täälläkin kirjoittavilla ole vähintään yksi kaveri joka been there, done that.

Älkää taas alkako nyksänne kanssa. Samoin emme kadehdi Mökkimiestä 28:lta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Logiikka pettää siinä, kun se on ap:n ex, joka halusi eron ja jolla on kaiketi jo uusi suhde. Oikeesti se jätetty narsisti ei kestä hylkäämistä. Jättäjällä, jolla on jo uusi rakkaus, ei ole mitään aihetta/motiivia toimia noin. Selvästi ei ole ihmismielen tuntemusta, jos ei tuota ymmärrä. Tuhoava narsisti olisi tehnyt jo ennen eroa selväksi aikeensa. Nythän se oli ap, joka ei halunnut erota.

Ah, tämä selittää asian. Sulta on mennyt siis ohi se aika, kun mies asui viikko/viikko uuden naisen ja ap:n kanssa. Sitten suuttui ja asiat alkoivat mennä päin mäntyä kun tämä ei pitemmän päälle enää käynyt ap:lle ja ap muutti pois yhteisestä talosta. Miehellä ei todellisuudessa ollut mikään kiire erota, hän halusi pitää ap:n piikana siellä omassa kodissa, hoitamassa kodin ja talon, maksamassa laskuja ym. Riemu tosiaan repesi vasta sen jälkeen kun ap ei tähän enää suostunut, vaan

tämän hetkinen käytös kaverilla vaikuttaa vaan ihan normaalilta miesten ajattelemattomuudelta ja epähuomaavaisuudelta mitä voi mun lähipiirin perusteella esiintyä vaikka olisi kuinka välitkin kunnossa molemmin puolin. Hän nyt keskittyy siihen uuteen elämäänsä, eikä kiinnosta miettiä mitä ap tarvitsisi, näin se vaan monesti miehillä menee ihan ilmankin mitään tarkoitusta tehdä tai toivoa pahaa exälle. Miehet valittaa rahasta aina, eikä miehet muista lapsille muistutella sovituista menoista. Hyvänä esimerkkinä mun ex, joka ei enää juuri pidä yhteyttä tai vietä aikaa vanhempiensa kanssa, tai muista kummilastaan juhlapyhinä, koska minä en enää ole viettämässä ja muistuttamassa. Kaikki yhdessä sovitut kasvatusperiaatteet lensi ikkunasta ulos kun tuli uusi puoliso ja uudet säännöt, mun mielipiteet ei enää juur kinostele. Eikä mitään psykologista pelisilmää, vaan kun lapsi on tekemässä lähtöä minun luokse, niin aletaan paistaa uuden kumppanin lasten kanssa lettuja.

Ja ihan ystävällisissä väleissä ollaan, aina kun mulla ei mene em asioiden kanssa hermot

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, ap:n nyksäkö se täällä nyt sitten kirjoittelee. Niin , kyllä varmaan aika moni suuttuu jos puoliso pettää ja salailee. Kyllä minun mielestäni se on erittäin normaalia. Jos ei mitään tunne tässä tilanteessa, niin on sekin aika outoa. Ja kyllä se jättäja tässä valehtelee, niin itsensä kuin senkin takia että yrittää "säästää" sitä jätettyä. Lopuksi kaikki kärsivät. Useasti vaan se jättäjäkin painiskelee huonon omatuntonsa kanssa eikä aina ole niin varmakaan, että mitenkä se uusi suhde  sitten oikeasti pelittää kun se alkuaikojen huuru häviää.Olen itse ollut sekä jättäjä ja jätetty. Kyllä siinä tunteita on joka suuntaan. Ja mielestäni on hyvä jos on joku paikka missä niitä voi tuulettaa. Usein ystävät joutuvat jopa kohtuuttoman kuormituksen kohteeksi näissä erotilanteissa, siksi näen tosi hyväksi että on joku paikka missä voi niitä tunteitaan tuulettaa, myös anonyymisti. EI kaikilla ole varaa yksityisiin terap

Minäkin olin jättäjä. Koin velvollisuutta ja lojaalisuutta, ehkä syyllisyyttäkin ja yritin exän suhteen tehdä kaiken viimeisen päälle hänen kannaltaan oikein. Annoin asua toista vuotta osin omistamassani talossa vain sähkö- ja vesilaskun hinnalla. Jätin valtaosan yhteisistä tavaroista hänelle. Pihistin omasta ajastani lapseni kanssa, jotta isän ei tarvitsisi olla niin paljoa yksin, etenkin viikonloppuisin. Ajattelin kai mahdollisimman pehmeää laskua eroon, hänelle ja lapselle. Voihan se olla että tämä koettiin niin, että jätin talon ja lapsen hänen hoidettavakseen, jätin joutavat romut hänen riesakseen jne. Ei hän koskaan kyllä maininnut, että olisi ollut tyytymätön näihin asioihin. Emme riidelleet eron aikaan, hän ei erosta syyllistänyt tai edes juuri keskustellut, eikä mullakaan ollut mitään syytä riidellä. 

Ja ei, en ole kenenkään 'nyxä'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä en ihan ymmärrä mitä hyötyä on rakentaa itselle omaan mieleen sellaista kertomusta, jossa se ennen rakas ihminen on muuttunut aivan täydeksi pedoksi, jonka kanssa ei voi sopia mitään, koska sen tarkoitus ei ole mitään muuta kuin hajottaa ja loukata, entistä puolisoaan ja omia lapsiaan. Onko ihan oikeasti muuttunut?

Tähän ihan vaan kommenttina; ei se ennen rakas ihminen ole miksikään muuttunut. Se on ihan sama ihminen kuin ennenkin, josta vaan on tullut erotilanteessa aivan uusia, ennen näkemättömiä puolia esille. Kyllä ne puolet on siellä aina olleet, mutta kun ei ole aiemmin erottu niin ei ne ole näkyneet. Varsinkin ap:n tapauksessa, kun kyseessä on ihan oppikirja-narsistimies. Mies on aina ollut Jekyll/Hyde, mutta se Hyde-puoli on vain vilahdellut siellä. Erotessa se on sitten paljastunut koko kauheudessaan. 

Vähän sama kuin usein käy perinnönjaossa. Ihmisistä t

Valitettavasti logiikka ei petä, vaan sinä et vain tiedä, mistä puhut. Narsistille on aivan sama, kuka jättää, hän vain haluaa kontrolloida kaikkia ihmisiä, myös niitä entisiä ystäviä ja puolisoa. Nimenomaan on ollut kyse siitä, että APn exän logiikka ei ole mikään normaalin jättäjän logiikka.

Ja tämä narsisti on koko avioliiton ajan ollut samanlainen, kontrolloinut perhettä, vaihdellut lasten kesken suosikkia, mollannut toista, pitänyt perhettä munankuorilla ja katso nyt koko jättämistarinaa: kertoi haluavansa avioeron, mutta ei nukkua eri huoneissa tai kertoa lapsille! Halusi jatkaa seksi- ja perhe-elämää normaalisti ja oletti niin tapahtuvan.

Mitä hän ei odottanut juurikin on, että AP hänet jättää. Hän aivan aidosti perusti lähitulevaisuutensa kuvan siihen, että elämä kotona jatkuu siihen saakka, kun hän on taloudellisesti ja muutenkin (uuden kuviot valmiina) sen lopettamaan.

Se, mitä AP todella on onneksi päässyt ammatti-ihmisten kanssa miettimään on tietysti, että miten hän todellakaan ei nähnyt tätä ja miten nämä ihmiset vältetään jatkossa.

Vielä yksi kysymys: oletko sinä tavannut koskaan narsistia? Jos, niin tiedät, että heitä muuten ei jätetä, oli kuviossa sitten uusia, vanhoja tai useita.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, ap:n nyksäkö se täällä nyt sitten kirjoittelee. Niin , kyllä varmaan aika moni suuttuu jos puoliso pettää ja salailee. Kyllä minun mielestäni se on erittäin normaalia. Jos ei mitään tunne tässä tilanteessa, niin on sekin aika outoa. Ja kyllä se jättäja tässä valehtelee, niin itsensä kuin senkin takia että yrittää "säästää" sitä jätettyä. Lopuksi kaikki kärsivät. Useasti vaan se jättäjäkin painiskelee huonon omatuntonsa kanssa eikä aina ole niin varmakaan, että mitenkä se uusi suhde  sitten oikeasti pelittää kun se alkuaikojen huuru häviää.Olen itse ollut sekä jättäjä ja jätetty. Kyllä siinä tunteita on joka suuntaan. Ja mielestäni on hyvä jos on joku paikka missä niitä voi tuulettaa. Usein ystävät joutuvat jopa kohtuuttoman kuormituksen kohteeksi näissä erotilanteissa, siksi näen tosi hyväksi että on joku paikka missä voi niitä tunteitaan tuulettaa, myös

Ja lupailitko sä lapselle tapaamisia, joista teit oharit usein, oliko sulla uusi mies, jolla on lapsia, joiden menojen takia noita ohareita teit ja annoit lapsesi tietää tämän, valehtelitko exällesi siitä, missä asut, valehtelitko hänelle mihin tarvitset rahaa ja et maksanut takaisin?

Jos et tehnyt yhtäkään noista, niin ei tätä tilannetta tosiaankaan voi verrata.

"Vielä yksi kysymys: oletko sinä tavannut koskaan narsistia?"

Vuosikymmenien kokemus aiheesta. Tässä hieman narsismista, ihan sellainen selkeää pelkistystä.

"Varsovan yliopisto Puolassa teki tutkimuksen, joka osoitti, että narsistit voidaan luokitella kahdella tavalla: suurenmoiset ja haavoittuvat. Tämän tietäminen on tärkeää kun heidän kanssaan ollaan tekemisissä.

Ensimmäinen tyyppi (suurenmoinen) on aggressiivisempi. Näiden ihmisten kanssa sinun on oltava varovaisempi.

Jälkimmäinen tyyppi (haavoittuva) pyrkii heittäytymään uhriksi ja heillä on paljon hauraampi itsetunto.

Eräs asia, jota narsisti ei kestä on se, että hänen kommenttinsa kyseenalaistetaan ja hylätään. Yksi heidän suurimmista tarpeistaan on häikäistä ja ravita itseään muiden ihailulla. Niinpä välinpitämättömyys heidän kommenttejaan kohtaan tai niiden kyseenalaistaminen saa heidät hämilleen.

Ole kuitenkin varovainen, jos olet tekemisissä suurenmoisen narsistin kanssa, sillä he iskevät monesti takaisin."

https://mielenihmeet.fi/narsistin-heikot-kohdat-hyva-tietaa/



"Narsisti kykenee taitavasti vetoamaan uhrin erilaisiin heikkouksiin ja saa uhrin palaamaan takaisin suhteeseen yhä uudelleen ja uudelleen." (Fjelstad 2017, Milslead 2019.)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/339852/Virtanen_Johanna.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Toinen näkökulma asiaan:

mun mieheni vaihtoi lennosta minuun. En nyt ala käymään moraalista debattia tai perustelemaan toisen ihmisen puolesta hänen motiivejaan. Hän nyt kuitenkin koki niin, että entisestä naisystävästä eroaminen on herkkä affääri. Oli tehnyt eroa aiemminkin ja molemmat kerrat palannut takaisin. Hän teki monenlaista mielestäni huonosti harkittua, kuten vältteli sanomasta suoraan, että tässä on nyt ero tekeillä, vaan naamioi viikonloput kesäasunnollaan oman miettimisajan tarpeeksi kun "ei enää tunne rakastavansa" (mainittakoon, että minä en ollut siellä kesäasunnolla, tai missään muuallakaan, ennen kuin joku ehtii riemastua..). Piti kirjat naisen omistamassa asunnossa, jossa nainenkin asui viikonloput, maksoi laskut ja huolehti paikoista viikot naisen ollessa poissa. Piti normaalisti yhteyttä viestein. Kuljetteli ajokortitonta naista paikasta toiseen. Lopullisen eronkin teki niin, että hän ehtii kyllä tavarat käydä myöhemminkin uuteen asuntoonsa, eli sitä pakkaamisen draamaa ei tarvitsisi käydä läpi ennen kuin nainen on valmis. Ei ollut siis hölmö pakannut valmiiksi ja kun ilmoitti erosta tuli heitetyksi ulos ilman avainta :'D Ai niin, ja sokerina pohjalla lohdutteli eron hetkellä naista lauseella "tulen aina rakastamaan sinua". Voi jeessus.

Riemuhan siitä syntyi kun naiselle valkeni, että mies on koko ajan valmistellut ja pehmitellyt lopullista eroa. Tilanteesta syttyi niin massiivinen draama, että mies joutui ensinnäkin hakemaan ammattiapua itselleen ja toiseksi lopulta katkaisemaan välit naiseen kokonaan. En tiedä mitä olisi tapahtunut jos ei mies olisi hakeutunut terapiaan, siellä ensimmäisen kerran hän peilasi näitä uskomuksiaan ja kauhukuviaan jonkun toisen ihmisen kanssa. Hänen suhteensa naiseen oli pitkän aikaa eron jälkeen katkera ja vihamielinen. Aika on tainnut tuoda perspektiiviä ja tänä päivänä näkee ihan oman hölmöilynsä, eikä syytä näistä vaiheista enää exäänsä sen enempää kuin itseään.

Ihan ensimmäisenä täytyy pyytää anteeksi huonoa huumorintajuani ja taitaa olla vähän semmoinen päiväkin tänään, mutta:

"Hänen suhteensa naiseen oli pitkän aikaa eron jälkeen katkera ja vihamielinen."

Tämä sai minut vähän hörähtämään. Niin, miten sitä voisi suhde muuttua vihamieliseksi, kun valehdellaan ihan kaikesta ja etenkin niistä tunteista?

Pakko kuitenkin uteliaisuudesta kysyä, kun tilanne tuntuu niin oudolta omiin korviin, että olitko siis kuvioissa kuitenkin mukana katselemassa tuota teatteria, vai tapaisitteko vasta sen jälkeen (lennosta vaihto ei liene aina ihan tarkka-aikaisesti jäljitettävissä)?

Jos olit, niin miten kestit ollenkaan? Oma pokka ei olisi mitenkään pitänyt enkä varmaan, sori että sanon suoraan, voisi kunnioittaa lainkaan ihmistä, joka toimii noin = ei kyllä olisi parisuhde mahdollinen.

Tarkoitus siis ei ole loukata tai haastaa riitaa, vaan sanoa vain oma mielipide.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, ap:n nyksäkö se täällä nyt sitten kirjoittelee. Niin , kyllä varmaan aika moni suuttuu jos puoliso pettää ja salailee. Kyllä minun mielestäni se on erittäin normaalia. Jos ei mitään tunne tässä tilanteessa, niin on sekin aika outoa. Ja kyllä se jättäja tässä valehtelee, niin itsensä kuin senkin takia että yrittää "säästää" sitä jätettyä. Lopuksi kaikki kärsivät. Useasti vaan se jättäjäkin painiskelee huonon omatuntonsa kanssa eikä aina ole niin varmakaan, että mitenkä se uusi suhde  sitten oikeasti pelittää kun se alkuaikojen huuru häviää.Olen itse ollut sekä jättäjä ja jätetty. Kyllä siinä tunteita on joka suuntaan. Ja mielestäni on hyvä jos on joku paikka missä niitä voi tuulettaa. Usein ystävät joutuvat jopa kohtuuttoman kuormituksen kohteeksi näissä erotilanteissa, siksi näen tosi hyväksi että on joku p

 

no en minä lapselle mitään ohareita ole tehnyt, tietenkään. Ja lapsen ja mun välinen suhdehan on täysin erillinen eikä mitenkään liity hänen isänsä ja mun väliseen suhteeseen.

Meillä on molemmilla ollut ihan omat palkat ja rahat, joten kun yhteiset laskut on maksettu, niin eipä se ole toiselle kuulunut mihin toinen rahansa käyttää. Ja tosiaan sähkölaskua en tietenkään, mm, maksanut kun en siellä vakituisesti asunutkaan (kyllä, olin siellä vanhassa kodissani yötä mm jouluna ja silloin kun mies oli matkoilla tai festareilla tmv).