Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Meinaatteko siis niin, että lukevalle yleisölle täällä voi kirjoitella hiukan niinkuin alakanttiin? Aliarvioida lukijaa. Vähän niinkuin kirjoittelen nyt tänään miten sattuu itsestä tuntumaan, huomenna sitten taas jotain toisenlaista, fiiliksen mukaan lörpöttelen.

Pitääkä siis täällä vähemmän vai enemmän miettiä tuntuuko tarina uskottavalta. Pitäisikö siis ajatella niin, että se lukeva yleisö ikäänkuin vaihtaa omaa päätään ja aivojaan sen mukaan lukeeko jotain muuta takstiä tai esimerkiksi tätä ketjua? Ja sen mukaan mikä päivä kirjoittajalla nyt sitten sattuu olemaankin. Toisena päivänä toista ja toisena toista. Täytyy sanoa, että kyllä minulla on lukiessani ne samat aivot ja sama pää joka päivä kun näitä luen. 

Jos tätä ketjua pitää lukea kuin viihdenovellia, ok. Mutta sitä ei silloin pidä olettaa välillä, että nyt luetaankin tarinaa oikeasta elämästä, joka perustuu oikeisiin tapahtumiin. Ei millään silloin pysykään kärryillä. 

Nyt menee jo hiukkasen ohi aiheen...

Toi yksi tyyppi, joka muistaa jokaisen yksityiskohdan tarkkaan ja vertailee aiemmin kerrottua, se joka epäili 28:n olevan provo, niin tuo ihmistyyppi sopisi hyvin poliisin työhön selvittelemään rikoksia, tutkimaan johtolankoja, selvittelemään kertomuksia, tutkimaan jokaisen yksityiskohdan, että mikä täsmää ja mikä ei. Vaatii ihan tietynlaisen luonteen, että on hyvä tutkija, etsivä, rikostenselvittäjä. Mun mielestä se tyyppi voi käyttää työelämässään tuota vahvuuttaan, saisi purettua sen äärimmäisen himon takertua pieniinkin epäselvyyksiin.

Siellä töissä hän voisi tyydyttää sen tarpeensa, ehkä sitten olisi armollisempi ystäväsuhteissaan.

Vierailija kirjoitti:

Meinaatteko siis niin, että lukevalle yleisölle täällä voi kirjoitella hiukan niinkuin alakanttiin? Aliarvioida lukijaa. Vähän niinkuin kirjoittelen nyt tänään miten sattuu itsestä tuntumaan, huomenna sitten taas jotain toisenlaista, fiiliksen mukaan lörpöttelen.

Pitääkä siis täällä vähemmän vai enemmän miettiä tuntuuko tarina uskottavalta. Pitäisikö siis ajatella niin, että se lukeva yleisö ikäänkuin vaihtaa omaa päätään ja aivojaan sen mukaan lukeeko jotain muuta takstiä tai esimerkiksi tätä ketjua? Ja sen mukaan mikä päivä kirjoittajalla nyt sitten sattuu olemaankin. Toisena päivänä toista ja toisena toista. Täytyy sanoa, että kyllä minulla on lukiessani ne samat aivot ja sama pää joka päivä kun näitä luen. 

Jos tätä ketjua pitää lukea kuin viihdenovellia, ok. Mutta sitä ei silloin pidä olettaa välillä, että nyt luetaankin tarinaa oikeasta elämästä, joka perustuu oikeisiin tapahtumiin. Ei mill

Hei, hakeudu yksityisetsiväksi tai rikostutkijaksi, jonka työnä on joka päivä selvittää näitä pieniä yksityiskohtia ja epäselvyyksiä tarinoissa ja haastatteluissa sekä mitä rikospaikoilta löytyy. Olisit erittäin hyvä tuollaisessa työssä.

"Jos sen vastakkainasettelun rakentaa kotien välille, vain koska itseä loukkaa ja sattuu se kun tuntuu, että lapsi valitsee toisen -silloin voi todella käydä niin, että lapsi valitsee sen toisen. Kaikkien exien kanssa ei pysty järkevästi sopimaan viikoista tai mistään, ainakaan jos ei yritä. Mutta pakko on vain koittaa luovia ja pitää ristiriidat lapsille mahdollisimman näkymättöminä. Äitinä ei vaan voi päästää ylpeyttä ja loukattuja tunteita asettua sen esteeksi, että lapsiin koittaa pitää suhdetta elävänä, vaikka per*le väkisin."

Mutta näinhän AP juuri on pyrkinyt tekemään! Tänne vain hän on suruaan purkanut ja mieltään avannut. Muutoin on käynyt ammattiauttajille juttelemassa, saanut konsteja ja tekee kaikkensa, että lapsien olisi hyvä olla. Myös muistaa, että kenties lapsille on oikeasti parempi siellä isän luona. Mutta oletko siis sitä mieltä, että anonyyminakaan ei saisi pahaamieltä kertoa ja vielä pahempi jos toivoo jaksamista ja tsemppaa!

Vierailija kirjoitti:

"Jos sen vastakkainasettelun rakentaa kotien välille, vain koska itseä loukkaa ja sattuu se kun tuntuu, että lapsi valitsee toisen -silloin voi todella käydä niin, että lapsi valitsee sen toisen. Kaikkien exien kanssa ei pysty järkevästi sopimaan viikoista tai mistään, ainakaan jos ei yritä. Mutta pakko on vain koittaa luovia ja pitää ristiriidat lapsille mahdollisimman näkymättöminä. Äitinä ei vaan voi päästää ylpeyttä ja loukattuja tunteita asettua sen esteeksi, että lapsiin koittaa pitää suhdetta elävänä, vaikka per*le väkisin."

Mutta näinhän AP juuri on pyrkinyt tekemään! Tänne vain hän on suruaan purkanut ja mieltään avannut. Muutoin on käynyt ammattiauttajille juttelemassa, saanut konsteja ja tekee kaikkensa, että lapsien olisi hyvä olla. Myös muistaa, että kenties lapsille on oikeasti parempi siellä isän luona. Mutta oletko siis sitä mieltä, että anonyyminakaan ei saisi pahaamieltä kertoa ja vielä pahempi jos toivoo

Ai jos sanoo, että parempi vain luovuttaa lasten suhteen ja päälle tulee 12 tykkäystä ja neljä 'voi, sua, voimahali' -kommenttia? ei silloin minusta ole hänelle tehty minkäänlaista palvelusta! Sitten suututaan sille joka sanoo, että unohda nyt sen ex-miehen osuus mitä tulee suhteeseen lasten kanssa ja pidä niihin yhteyttä vaikka väkisin, kyllä ne sieltä taas ilmestyy ovelle. Minusta on vastuutonta suorastaan lähteä komppaamaan tuollaista 'en voi tehdä enää mitään, käperryn kolooni ja näivetyn pois. Lapset on exän toimesta manipuloitu, iäksi käännetty minua vastaan ja lopullisesti elämästäni poistuneet' -asennetta. Se vaan pelottaa niin kovasti, että entä jos lapset rakastaa enemmän isäänsä kuin minua, että tuntuu houkuttelevalle vaan heittää hanskat tiskiin ja todeta, että ne viekkaudella ja vääryydellä varastettiin pois. Sillä koittaa suojata itseään tulevilta pettymyksiltä ja epävarmuuden tunteelta, vaikka oikeasti pitäisi kääntää se ajatusmalli niin, ettei lapsiaan kohtaan olisi mitään odotuksia, vain pelkkää luottamusta, että rakkaus säilyy. Silloin ei tuntisi sitä pettymystä ja epävarmuutta, vain kaipuuta ja jälleennäkemisen odotusta, jotka on lopulta myönteisiä tunteita, vaikkakin haikeita.

Enpä yhtään ihmettele, että täältä jäädään pois

Vierailija kirjoitti:

"Jos sen vastakkainasettelun rakentaa kotien välille, vain koska itseä loukkaa ja sattuu se kun tuntuu, että lapsi valitsee toisen -silloin voi todella käydä niin, että lapsi valitsee sen toisen. Kaikkien exien kanssa ei pysty järkevästi sopimaan viikoista tai mistään, ainakaan jos ei yritä. Mutta pakko on vain koittaa luovia ja pitää ristiriidat lapsille mahdollisimman näkymättöminä. Äitinä ei vaan voi päästää ylpeyttä ja loukattuja tunteita asettua sen esteeksi, että lapsiin koittaa pitää suhdetta elävänä, vaikka per*le väkisin."

Mutta näinhän AP juuri on pyrkinyt tekemään! Tänne vain hän on suruaan purkanut ja mieltään avannut. Muutoin on käynyt ammattiauttajille juttelemassa, saanut konsteja ja tekee kaikkensa, että lapsien olisi hyvä olla. Myös muistaa, että kenties lapsille on oikeasti parempi siellä isän luona. Mutta oletko siis sitä mieltä, että anonyyminakaan ei saisi pahaamieltä kertoa ja vielä pahempi jos toivoo

Onko sulla kokemusta tällaisesta tilanteesta ihan käytännössä?

Mulla 16 vuotias ei vastannut puhelimeen melkein koskaan ollessaan 14-15. Vissiin noloa kavereiden edessä vastata. Lainatakseni jotain koomikkoa; aikuisetkin vastaa äidilleen puhelimeen niin kuin sieltä soittaisi velanperijä. Aaargghh, äiti soittaa.. Joskus sanoin pennulle, että lakkaan maksamasta puhelinlaskua jos ei sitä käytetä siihen mihin sitä on tarkoitettu, eli puheluihin. Sitten tuli jotain ryhtiä hommaan. Viesteihin vastaukset voi tulla päivän myöhemmin. "joo", "ei", "ainiin", "joojoo", "just", "hehe". Mun numero löytyy onneksi vielä helposti jos tarvii rahaa tai kyytiä..

Lapsi on vuoroviikoin isällään ja mulla. Minä muistuttelen, että isälle pitää laittaa viestiä jos jotain erityistä, isänsä tuskin muistaa tai välittää muistuttaa. Ei meillä kyllä mitkään huonot välit ole kenenkään kanssa. Nuorella taitaa olla vaan tarve ottaa vanhempiin vähän etäisyyttä. Ja Ex on ihan just sellainen kuin oli ennen eroakin, eli epähuomaavainen. En mitään muuta odottanutkaan ;-)

Vierailija kirjoitti:

Mulla 16 vuotias ei vastannut puhelimeen melkein koskaan ollessaan 14-15. Vissiin noloa kavereiden edessä vastata. Lainatakseni jotain koomikkoa; aikuisetkin vastaa äidilleen puhelimeen niin kuin sieltä soittaisi velanperijä. Aaargghh, äiti soittaa.. Joskus sanoin pennulle, että lakkaan maksamasta puhelinlaskua jos ei sitä käytetä siihen mihin sitä on tarkoitettu, eli puheluihin. Sitten tuli jotain ryhtiä hommaan. Viesteihin vastaukset voi tulla päivän myöhemmin. "joo", "ei", "ainiin", "joojoo", "just", "hehe". Mun numero löytyy onneksi vielä helposti jos tarvii rahaa tai kyytiä..

Lapsi on vuoroviikoin isällään ja mulla. Minä muistuttelen, että isälle pitää laittaa viestiä jos jotain erityistä, isänsä tuskin muistaa tai välittää muistuttaa. Ei meillä kyllä mitkään huonot välit ole kenenkään kanssa. Nuorella taitaa olla vaan tarve ottaa vanhempiin vähän etäisyyttä. Ja Ex on ihan just sellainen kuin oli ennen eroakin, eli epähuomaa

niinpä. Tyyppiviestikeskustelu teinin kanssa:

-mennäänkö pe ostamaan sulle vaatteita ja syömään sushibuffaan?

-entiiä

-no millon tiedät, sovin sit jotain muuta ohjelmaa jos ei käy

-entiiä, ihsm

-no ei oo pakko jos ei huvita, toisen kerran sitten.

-no joojoo ei tartte heti suuttuu

-ööö, haluatko siis mennä vai et

-ihsm, vaikka

Eihän siitä aina kovin rakastettu olo tule, mutta taitaa kuulua kuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos sen vastakkainasettelun rakentaa kotien välille, vain koska itseä loukkaa ja sattuu se kun tuntuu, että lapsi valitsee toisen -silloin voi todella käydä niin, että lapsi valitsee sen toisen. Kaikkien exien kanssa ei pysty järkevästi sopimaan viikoista tai mistään, ainakaan jos ei yritä. Mutta pakko on vain koittaa luovia ja pitää ristiriidat lapsille mahdollisimman näkymättöminä. Äitinä ei vaan voi päästää ylpeyttä ja loukattuja tunteita asettua sen esteeksi, että lapsiin koittaa pitää suhdetta elävänä, vaikka per*le väkisin."

Mutta näinhän AP juuri on pyrkinyt tekemään! Tänne vain hän on suruaan purkanut ja mieltään avannut. Muutoin on käynyt ammattiauttajille juttelemassa, saanut konsteja ja tekee kaikkensa, että lapsien olisi hyvä olla. Myös muistaa, että kenties lapsille on oikeasti parempi siellä isän luona. Mutta oletko siis sitä mieltä, että anonyyminakaan ei sa

Mitä se nyt mihinkään taas kuuluu, onko sulla nyt tässä sitten paremmat vastaukset kun olet itse tilanteessa ollut. Kyse ei ollut tilanteesta vaan siitä, että tullaan marismaan ja kinisemään ketjuun siitä että joku on halunnut itseään purkaa ja toiset tsemppaa.

Vierailija kirjoitti:

Koko keskustelu on ollut niin asenteellista, että ketä tahansa normaalia ihmistä alkaa häiritä. 36-vuotias mies, sovitaan nyt että hän on todellinen, oli täysi rimanalitus yliymmärtäjineen. Äijä hyppää kahdessa sängyssä ja kohtelee uutta naisystävää kuin vajaamielistä ja saa osakseen päänsilitystä. Sinänsä ihan mielenkiintoinen kokeilu mikä on vastaanotto jos salaa vieraillaankin Pyhän ex-Vaimon vuoteessa uuden kumppanin selän takana. Vahvistaa vaan sen että Vauva-palstan aktiiviseuraajille se joskus parikymppisenä solmittu parisuhde on Se Ainoa Oikea suhde koko elämän aikana ja siihen palaaminen on aina voitto, vaikka se tapahtuisikin pettämisen ja suhmuroinnin kautta.

En tiedä mitä ketjua olet lukenut, mutta tästä ketjusta ei taida löytyä suurennuslasin avullakaan yhden yhtä yliymmärtävää kommenttia M36:n hankalasta, itse aiheutetusta ja todella kimurantista tilanteesta. Päänsilityksestä ei puhettakaan, päin vastoin, kritiikkiä on tullut todella rankalla kädellä ja ihan suoraan, tuutin täydeltä mutta kuitenkin pääosin asiallisesti. Hän ei kuitenkaan vetänyt hernettä nenään, vaan otti kritiikin asiallisesti vastaan niin kauan kuin jaksoi tänne päivittää.

M36:n annettiin täällä kertoa tarinansa, kaikkien on annettu.

Voi v*ttu mitä vänkäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Sanon, että pikkuisen kohtuuttomalta toisaalta silloin tuntuu se, että tässä toisaalta oltaisiin sitten lukevalle yleisölle velkaa jotain enemmän, objektiivista asioiden tarkkaa analysointia ja nousee kieltämättä mieleen sekin, että jos tätä vaatii, niin kannattaisi - ilman herneen nenään kiskomista - vaihtaa lukemistoa...

T: MaratonParkuja

Täysin samaa mieltä. Ei kukaan tänne henkilökohtaisesta elämästään kirjoittava ole velvollinen kertomaan mitään sen enempää kuin mitä on itse valmis avaamaan. Piste.

Todella avointa tekstiä ja ajoittain tajunnanvirtaakin tänne on kirjoitettu, mutta alusta pitäen kaksi pisimpään kirjoittanutta päähenkilöä on todennut, että täällä avautuminen on ollut ennen kaikkea terapiaa heille itselleen, etenkin alkuvaiheessa kun he eivät olleet voineet kellekään muulle vielä puhua ja tuntui että pää räjähtää kaiken paineen alla.

Rohkea teko, ja sitä on aihetta arvostaa. Ketju on auttanut eteenpäin monia, myös itseäni. Tästä syystä olen halunnut ja haluan edelleenkin kannustaa ja rohkaista heitä jatkamaan ja jaksamaan silloinkin kun tuntuu vaikeimmalta. Jolleivät jatka niin sitten ei, he eivät ei ole mitään velkaa minulle tai muillekaan. Joka tapauksessa toivotan kaikkea hyvää heille ja kaikille muillekin vaikeassa elämänmuutoksessa kamppaileville, joilla usko meinaa välillä tutista.

Ja onhan aika selvää, että jos yli 1,5 v seuraa joidenkin ihmisten jakavan todella henkilökohtaisia ajatuksia ja kokemuksia, niin kyllähän siinä jotain ystävyydellisiä tunteita kehittyy, jos yhtäänkään myötäelämiskykyä omaa.

Jos ketjua sen alusta asti seuraaminen, ajoittainen kommentointi ja pyrkimys kannustamaan, rohkaisemaan sekä löytämään rakentavia näkökulmia kunnioittavassa sävyssä tekee minusta "hymistelevän vakkarin", niin kannan nimityksen rinta rottingilla. Terveisiä lajitovereille ja

ISO HALI <3 <3

Vierailija kirjoitti:

M36:n annettiin täällä kertoa tarinansa, kaikkien on annettu.

Kun nimimerkki M36 ilmestyi ketjuun tarinoineen, niin silloin eka kertaa tuli ilmi lukemattomien kommenttien poistaminen. Kommenttien, joissa oli kritisoitu tämän hahmon käytöstä uutta naista kohtaan. Vakkarit jopa esittivät, että tämä uusi nainen ehkä havittelee taloudellista hyötyä miehestä. Ja erään kerran mies36 kysyi vakkarilta, ihan nimimerkin mainiten, että mitä mieltä on, onko kyseessä uuden naisen taloudellinen motiivi.



Tosin koko mies36 tarinoineen oli todella epäuskottava. Mutta ihmettelyä aiheutti se kommenttien poistaminen ja paljon keskustelua. Ja silloin juuri m36 oli suosittu. Vieläkinhän häntä maanitellaan. 

En varsinaisesti epäile kirjoittajien rehellisyyttä, jokainen varmasti kirjoittaa sen, miten asiat hänen näkökulmastaan ovat totta. Pitää vain muistaa, että me ulkopuoliset emme pääse kuulemaan sen toisen näkökulmaa, joten emme saa tietää koko totuutta. Varmasti jokainen tunnistaa itsessään sen, että asiat näyttäytyvät ihan erilaisina, kun niitä katsoo eri näkökulmasta. Ja ihan rehellisesti molemmilla kerroilla.

Toivoisin, että ap pystyisi keskustelemaan lastensa kanssa ja näkemään eron ja asumisjärjestelyt heidän näkökulmastaan. Ja ehkä myös joskus asettumaan exän asemaan ja ymmärtämään, miksi hän toimii, kuten toimii.

Laitan tähän vielä joitain huomioita ketjusta. Mielestäni 28 v ilmoitti monesti, että hän ei enää ole kiinnostunut exän asioista. Muut kirjoittajat sitten ruotivat innolla salakämppää, uutta naista, asumista, rekisternumeroita. Ihan turhaa toisen asioiden penkomusta. Eiköhän ole 28v:n asia päättää, miten hän asiansa hoitaa.

Ketjun mieshahmot ovatkin sitten luku sinänsä. Henkilökohtaisesti en usko, että heitä onkaan. Ainakaan eivät anna kovin mairittelevaa kuvaa miessukupuolesta. Mistä sitten pääsen siihen, että koko ketjua vaivaa se, että miehet nähdään kyllä todella negatiivisesti. Ja olen nainen.

Ja lopuksi: ketjussa on esiintynyt sitä, että toisenlaisia mielipiteitä esittäneitä on ajettu pois ja heidän kirjoituksiaan on saatu poistetuksi. On myös siirrytty suurieleisesti "takavasemmalle" ja palattu pian takaisin. Toivon, että niin tapahtuu nytkin, ketjun seuraaminen nimittäin on todella mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M36:n annettiin täällä kertoa tarinansa, kaikkien on annettu.

Kun nimimerkki M36 ilmestyi ketjuun tarinoineen, niin silloin eka kertaa tuli ilmi lukemattomien kommenttien poistaminen. Kommenttien, joissa oli kritisoitu tämän hahmon käytöstä uutta naista kohtaan. Vakkarit jopa esittivät, että tämä uusi nainen ehkä havittelee taloudellista hyötyä miehestä. Ja erään kerran mies36 kysyi vakkarilta, ihan nimimerkin mainiten, että mitä mieltä on, onko kyseessä uuden naisen taloudellinen motiivi.



Tosin koko mies36 tarinoineen oli todella epäuskottava. Mutta ihmettelyä aiheutti se kommenttien poistaminen ja paljon keskustelua. Ja silloin juuri m36 oli suosittu. Vieläkinhän häntä maanitellaan. 

 

Joo muistan kiinnitäneeni huomiota useisiin kommentteihin, joissa häntä kehotettiin jättämään uusi vosu ja palaamaan "kotiin" sekä keskittymään lapsiinsa. Ei nuo kirjoitukset juuri myötätunnollaan loistaneet tätä petettyä uutta naisystävää kohtaan. Jostain sivun 65 tietämiltä löytyy.

Uudet naiset on ketjussa esitetty moraalisesti arveluttavina. Jopa mies 36:n kohdalla, joka oli siis pettänyt uutta naistaan ex-vaimon kanssa vaikka oli seurustellut uuden kanssa jo parisen vuotta.

Vähän kuin 50-luvun SF.

Tämä ketju on oudoin kohtaamani. 1.5 v ollut suosituimpien kohdalla.

Mutta hyvä jos tämä korvaa ammattimaisen psykologisen avun. Täällä saa avautua.

Toisinaan toivon tänne katolisissa maissa olevaa syntien tunnustamista "rippituolissa".