Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

minä en ihan ymmärrä mitä hyötyä on rakentaa itselle omaan mieleen sellaista kertomusta, jossa se ennen rakas ihminen on muuttunut aivan täydeksi pedoksi, jonka kanssa ei voi sopia mitään, koska sen tarkoitus ei ole mitään muuta kuin hajottaa ja loukata, entistä puolisoaan ja omia lapsiaan. Onko ihan oikeasti muuttunut?

Tähän ihan vaan kommenttina; ei se ennen rakas ihminen ole miksikään muuttunut. Se on ihan sama ihminen kuin ennenkin, josta vaan on tullut erotilanteessa aivan uusia, ennen näkemättömiä puolia esille. Kyllä ne puolet on siellä aina olleet, mutta kun ei ole aiemmin erottu niin ei ne ole näkyneet. Varsinkin ap:n tapauksessa, kun kyseessä on ihan oppikirja-narsistimies. Mies on aina ollut Jekyll/Hyde, mutta se Hyde-puoli on vain vilahdellut siellä. Erotessa se on sitten paljastunut koko kauheudessaan. 

Vähän sama kuin usein käy perinnönjaossa. Ihmisistä tulee uusia, hyvin, hyvin ikäviä puolia yhtäkkiä

Sen verran tartun tuohon perintöasiaan, että kun esim äitini valitti kuinka siskonsa vei jotain maljakkoja heidän lapsuudenkodistaan, niin hymistelin jotain, mutta ajattelin kyllä, että ensinnäkin siskonsa asui lähellä ja huolehti heidän äidistään, toiseksi kuka v* jaksaa pitää kirjaa jostain maljakoista, äidillä on vitriinillinen maljakoita! Eli pidin sitä äidiltäni turhana narinana, josta mulla ei ollut mahdollisuutta kuulla toisen kantaa. Mitäpä jos mummu vaikka antoi maljakon hänelle seuraa pitäneelle tyttärelle? Eipä oo tietoa, kun olen kuullut vain puoli totuutta.

Jos taas joku aloittaa todellisen perintökiistan niin siitähän on ihan objektiivinen näyttö, vaikkapa haastehakemus. Ei mitään she said -he said -puheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä en ihan ymmärrä mitä hyötyä on rakentaa itselle omaan mieleen sellaista kertomusta, jossa se ennen rakas ihminen on muuttunut aivan täydeksi pedoksi, jonka kanssa ei voi sopia mitään, koska sen tarkoitus ei ole mitään muuta kuin hajottaa ja loukata, entistä puolisoaan ja omia lapsiaan. Onko ihan oikeasti muuttunut?

Tähän ihan vaan kommenttina; ei se ennen rakas ihminen ole miksikään muuttunut. Se on ihan sama ihminen kuin ennenkin, josta vaan on tullut erotilanteessa aivan uusia, ennen näkemättömiä puolia esille. Kyllä ne puolet on siellä aina olleet, mutta kun ei ole aiemmin erottu niin ei ne ole näkyneet. Varsinkin ap:n tapauksessa, kun kyseessä on ihan oppikirja-narsistimies. Mies on aina ollut Jekyll/Hyde, mutta se Hyde-puoli on vain vilahdellut siellä. Erotessa se on sitten paljastunut koko kauheudessaan. 

Vähän sama kuin usein käy perinnönjaossa. Ihmisistä t

Nyrkkisääntönä voi pitää että puolet on totta silloin kun joku kertoo yksipuolisesti kahden ihmisen välisistä tapahtumista. Toinen puolet jää kertomatta tai korjaamatta.

Erinomaisen hyvä syy miksi minulla on vain muutama hyvä naisystävä. En jaksa useimpien naisten juoruilua ja omaa kilpeä kiillottavaa kaakatusta kun on kyse ristiriidoista vaikka ihmissuhteissa tai työpaikalla. Monelta puuttuu täysin kyky sekä halu itsereflektioon: tilanteisiin vaan joudutaan, yleensä jonkun toisen pahantahtoisuuden vuoksi.

Kuinka usein kuulette jonkun miehen mustamaalaavan exäänsä tai jotain kaveriaan?

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäisenä täytyy pyytää anteeksi huonoa huumorintajuani ja taitaa olla vähän semmoinen päiväkin tänään, mutta:

"Hänen suhteensa naiseen oli pitkän aikaa eron jälkeen katkera ja vihamielinen."

Tämä sai minut vähän hörähtämään. Niin, miten sitä voisi suhde muuttua vihamieliseksi, kun valehdellaan ihan kaikesta ja etenkin niistä tunteista?

Pakko kuitenkin uteliaisuudesta kysyä, kun tilanne tuntuu niin oudolta omiin korviin, että olitko siis kuvioissa kuitenkin mukana katselemassa tuota teatteria, vai tapaisitteko vasta sen jälkeen (lennosta vaihto ei liene aina ihan tarkka-aikaisesti jäljitettävissä)?

Jos olit, niin miten kestit ollenkaan? Oma pokka ei olisi mitenkään pitänyt enkä varmaan, sori että sanon suoraan, voisi kunnioittaa lainkaan ihmistä, joka toimii noin = ei kyllä olisi parisuhde mahdollinen.

Tarkoitus siis ei ole loukata tai haastaa riitaa, vaan sanoa vain oma mielipi

Pahoittelut epäselvä ilmaisu. Miehen suhtautuminen entiseen naisystävään oli siis jonkin aikaa eron jälkeen katkera. Minkäänlaista suhdettahan heillä ei enää ollut. Kaipa hän koki, että häntä on manipuloitu kauan, eikä hänen toiveitaan ole otettu huomioon. En lähde kommentoimaan sen enempää tätä asiaa kun en suhteessa ollut osapuolena, haluan vaan tuoda esille, että kiukkua voi tuntea sekin jättäjä, jos kokee, ettei ole tullut reilusti kohdelluksi suhteessa tai erossa.

Olin mieheen yhteydessä kyllä tuon teatterin aikana. Sanoin mielipiteeni siitä, että olisi parempi mielestäni olla suora kuin koittaa jotenkin hivuttautua ulos, mutta hän oli vakuuttunut, että siitä seuraa jotain dramaattista. Kehotin hakemaan keskusteluapua pelkoihinsa, mutta eipä hakenut. Koitti käyttää minun ystävyyttäni jonkinlaisena Leelian lepotuolina, johon en suostunut. Ei se minun kunnioitustani vienyt mihinkään, hän toimi ymmärtääkseni kuitenkin empatiasta käsin. Tapa toimia oli vain mielestäni hölmö ja eiköhän tuo toimimattomaksi paljastunut hänellekin lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, ap:n nyksäkö se täällä nyt sitten kirjoittelee. Niin , kyllä varmaan aika moni suuttuu jos puoliso pettää ja salailee. Kyllä minun mielestäni se on erittäin normaalia. Jos ei mitään tunne tässä tilanteessa, niin on sekin aika outoa. Ja kyllä se jättäja tässä valehtelee, niin itsensä kuin senkin takia että yrittää "säästää" sitä jätettyä. Lopuksi kaikki kärsivät. Useasti vaan se jättäjäkin painiskelee huonon omatuntonsa kanssa eikä aina ole niin varmakaan, että mitenkä se uusi suhde  sitten oikeasti pelittää kun se alkuaikojen huuru häviää.Olen itse ollut sekä jättäjä ja jätetty. Kyllä siinä tunteita on joka suuntaan. Ja mielestäni on hyvä jos on joku paikka missä niitä voi tuulettaa. Usein ystävät joutuvat jopa kohtuuttoman kuormituksen kohteeksi näissä eroti

Joten miten tilanteesi, joka on aivan erilainen kuin kenenkään muun, liittyy mihinkään täällä sanottuun? Ainoastaanko tulit kertomaan, miten hienosti teillä ero järjestyi ja sillä lailla näpäyttämään 28 v kirjoittajaa antamalla ymmärtää, että koska sun ero meni noin jalosti, jätitmiehelle kaiken niin varmaan 28v valehtelee tai käsittää jotain väärin.

"Kuinka usein kuulette jonkun miehen mustamaalaavan exäänsä tai jotain kaveriaan?"

Hyvin usein. Olen miesvaltaisella alalla ollut koko ikäni ja minulla on myös paljon miespuolisia ystäviä. He vain tekevät sen vähän eri tavalla kuin naiset. Naiset psykologisoivat ja pohtivat (sinun kielelläsi kaakattavat), miehet naureskelevat ja ivailevat. Tarkoitus kuitenkin on ihan sama ja aivan samoja asioita siinä pyritään välittämään kuulijoille.

Itselläni myös on käsitys, että silloin, kun puhuu vain omista tunteistaan ja reaktioistaan, kuten täällä enimmäkseen onkin tehty, ei voi valehdella. Miten voisikaan - joku toinenko sen tulee kertomaan, miten tässä asiassa pitää tuntea, kun toinen on tehnyt näin?

Jos siis ystäväsi esim. kertoo, että toinen lainasi rahaa, koska sanoi tarvitsevansa sitä kiireellisesti johonkin tärkeään, lupasi maksaa, koska minä kerroin, että omatkin rahani ovat vähissä ja nyt vtuttaa eniten se, että hän ei maksa, vaikka vannoi ja lupasi ja kyllä vtuttaa sekin, että samaan aikaan kun lainasi minulta, lähti matkalle, eli matkaan oli rahaa, niin mikä tässä on sellaista, että jäät kaipaamaan jotain "toisen totuutta"? Sekö, että et a) usko rahaa lainkaan lainatun b) et usko, että on luvattu maksaa, c) et usko, että vtuttaa lainata rahaa toisen matkoihin, d) et usko, että ei ole maksettu e) et usko, että vtuttaa, että lupauksesta huolimatta ei ole maksettu? Jotain muuta, mitä?

Minulle menee tunteisiin se, että kun ihmiset kertovat nimenomaan omista tunteistaan, omia totuuksiaan, oman elämänsä ikiomia asioita, niitä tarkastellaan yläpuolelta, oletuksena, että ethän sinä ihmisraasu ole perillä kuin puolesta, kyllä tähän nyt kaivattaisiin se toinen kertomaan, miten asia meni, sunkin mielestä.

T: MaratonParkuja

Kyllä 28 v yhdessä täällä edelleen seuraa ja lukee ketjua.

Kaunis kiitos kaikista viesteistä.

Enhän minä ole voinut kirjoittaa kun omien tunteiden/näkemyksien mukaan ja sen tiedon valossa, mitä eksä on suustaan saanut ulos, no moni "tietää", että sieltä ei paljon tule (ja se mitä tulee niin ei sitten ole faktaa). Minut haukuttiin myös lyttyyn siitä kuinka huonosti olin sen tapaamisen eksän kanssa järjestellyt, kaikki oli "valetta" mm. sen takia kun kellonaikaa ei ollut sovittu. Ihmiset tekee erilaista työtä. Itse teen etänä kotona (aikataulu todella vapaa), eksä taas tekee keikkaa asiakkaalta toiselle, eikä koskaan voi tarkalleen tietää kauan missäkin menee, välillä hommat pissii. 

Olen nyt nauttinut mökkimiehen seurasta kolme edellistä vuorokautta ja vielä edessä tämä päivä. Hyvää on tehnyt, lämpöä ja läheisyyttä. 

Kyllä minä tänne varmasti edelleen tulen päivittelemään tilannetta, kun asiat johonkin etenee. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille: 28 v yhdessä 

Ps. ja minusta on hienoa, että joidenkin erot sujuvat sopuisasti ja hienosti. Sitä olisin toivonut itse myös, mutta aina ne ei mene niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä en ihan ymmärrä mitä hyötyä on rakentaa itselle omaan mieleen sellaista kertomusta, jossa se ennen rakas ihminen on muuttunut aivan täydeksi pedoksi, jonka kanssa ei voi sopia mitään, koska sen tarkoitus ei ole mitään muuta kuin hajottaa ja loukata, entistä puolisoaan ja omia lapsiaan. Onko ihan oikeasti muuttunut?

Tähän ihan vaan kommenttina; ei se ennen rakas ihminen ole miksikään muuttunut. Se on ihan sama ihminen kuin ennenkin, josta vaan on tullut erotilanteessa aivan uusia, ennen näkemättömiä puolia esille. Kyllä ne puolet on siellä aina olleet, mutta kun ei ole aiemmin erottu niin ei ne ole näkyneet. Varsinkin ap:n tapauksessa, kun kyseessä on ihan oppikirja-narsistimies. Mies on aina ollut Jekyll/Hyde, mutta se Hyde-puoli on vain vilahdellut siellä. Erotessa se on sitten paljastunut koko kauheudessaan. 

Vähän sama kuin usein käy perinnönjaossa. Ihmisistä t

Niin, kyseessähän saattoi olla äidillesi jokin todella merkityksellinen maljakko, vaikkapa jo isoisoäidin peruja. Saattoi olla kyseessä maljakko, jonka äiti oli hänelle luvannut. Saattoi olla sovittu siskon kanssa, että ei vie sitä maljakkoa.

Sinä et tiedä äitisi totuutta tässä asiassa, näet vain, että mitä marisee, sillähän on maljakkoja vitriinit täynnä. Tai asetut mistään mitään tietämättä tätisi puolelle, oletuksena, että hän on käynyt enemmän äitiään auttamassa. Kuten huomaat, ei ne totuudet vierestä ole sen parempia kuin se ainut, minkä tiedät faktana, suoraan asianomaisen suusta kuultuna: äitiäsi tämä maljakkoasia harmitti.

Minusta oli huonosti hioidettu kun kerran tapaaminen meni miltei täysin hukkaan. No, tulihan muutama kassi kannettua autoon. Oli miten oli, menikö jonkun tai omasta mielestä se hyvin ja etukäteen suunnitellut asiat tuli hoidettua? 

Tyyli on edelleen tämä: omaa mielipidettä saa sanoa vain kun se on sama kuin määrätyillä ihmisillä ja omia virheitä ei voi tunnustaa. Miksi esimerkiksi 28 ei voi tässä itse sanoa, että olisi kyllä pitänyt jotenkin paremmin aikatauluttaa ja pojalle infota miksi isä on tulossa. Harmittaa kyllä itseänikin kun joutuu taas exän kanssa sumplimaan uudestaan aikatauluja. Miksi pitää vetäytyä omasta vastuusta asiaan ja selitellä. Ikäänkuin asiat vain jotenkin tapahtuu ja niihin ei voi itse vaikuttaa. Voi voi taas...

Tuo on kyllä mielenkiintoinen kysymys, että miksi joidenkin ihmisten kanssa menee asiat niin kuin menee. Kirjoitukseni tarkoitus (tällä kertaa😃) ole sanoa mitään 28v puolesta, vaan miettiä asiaa omalta kohdaltani, kun se on vähän jopa ajankohtainen. Eikä tämä nyt liity parisuhteisiinkaan mitenkään, vaan ystävyyssuhteisiin, että viheltää varmaan kaksinverroin ohi. Vaan menköön.

Olen tosiaan huomannut, että joidenkin ihmisten kanssa menee jolla tavalla se suhteen dynamiikka pieleen ja sitten alkaa harmittamaan asiat, jotka ennen ei. Minulla on parikin ystävää, joiden kanssa aikanaan ei yhtään haitannut venyvät ja paukkuvat aikamääreet ja sopimukset, vaan kaveruutta ylläpidettiin tosi rennosti tyyliiin, soittele kun olet lähdössä ja vaikka joutui senkin päälle odottelemaan, ei harmittanut.

Nyt tästä on tullut sitten ihan kynnyskysymys. Eli siitä, että kun sanon, että hei tänään mulla ihan oikeasti ei sitten ole aikaa odotella, joten nähdäänkö 14 kuten sovittiin, toinen siltikin vaan tulee 15.30 ja hämmästyy, jos en enää ole tulossa tapaamiseen. Kai minulla teoriassa olisi jotain konsteja tähänkin vaikuttaa, mutta aikuisen ihmisen muuttaminen niin kevyellä syyllä kuin ystävyys taitaa jäädä tekemättä. Vähän tämä harmittaakin, mutta tiedostan, että kyllä tästä ongelmia tulee seuraamaan.

Ehkä parisuhteissa samalla lailla, joku kyllä sanoikin hyvin jossain, että jos jokin asia tuntuu heti alussa semmoiselta, että tuosta en tykkää, siihen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä ajan kanssa se harmi kertautuu satakertaisesti.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli huonosti hioidettu kun kerran tapaaminen meni miltei täysin hukkaan. No, tulihan muutama kassi kannettua autoon. Oli miten oli, menikö jonkun tai omasta mielestä se hyvin ja etukäteen suunnitellut asiat tuli hoidettua? 

Tyyli on edelleen tämä: omaa mielipidettä saa sanoa vain kun se on sama kuin määrätyillä ihmisillä ja omia virheitä ei voi tunnustaa. Miksi esimerkiksi 28 ei voi tässä itse sanoa, että olisi kyllä pitänyt jotenkin paremmin aikatauluttaa ja pojalle infota miksi isä on tulossa. Harmittaa kyllä itseänikin kun joutuu taas exän kanssa sumplimaan uudestaan aikatauluja. Miksi pitää vetäytyä omasta vastuusta asiaan ja selitellä. Ikäänkuin asiat vain jotenkin tapahtuu ja niihin ei voi itse vaikuttaa. Voi voi taas...

Onneksi olkoon Sinun täydellisestä elämästä, jossa kaikki menee aina suunnitelmien mukaan. Onneksi olkoon myös siitä, että pystyt kaikkia elämässäsi olevia ihmisiä ohjaamaan toimimaan juuri Sinun tapojasi ja varsinkin Sinun aikataulujesi mukaan. Olethan täydellinen ja mahtava ihminen. Wau!

Ehkä elämä vielä Sinutkin yllättää.

sinä voi voi taas harmittelija. Kirjoitit että miksi ei 28v voi kirjoittaa niin ja näin..Samalla moitit muita lukijoita että vain yhden sortin mielipiteet kelpaavat. Katsos nyt ihan vaikka silmälasit päässä siihen omaan peiliin, että Sinä rupeat täällä sanelemaan miten esim. 28 v pitäisi Sinun mielestäsi kirjoittaa. Jospa hän seuraavalla kerralla pirauttaisi Sinulle ja kysyisi että miten ja mitäpäs tänään sopisi kirjoittaa että juuri Sinä olisit tyytyväinen. Voi haloo sentään. t. ei-28v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, ap:n nyksäkö se täällä nyt sitten kirjoittelee. Niin , kyllä varmaan aika moni suuttuu jos puoliso pettää ja salailee. Kyllä minun mielestäni se on erittäin normaalia. Jos ei mitään tunne tässä tilanteessa, niin on sekin aika outoa. Ja kyllä se jättäja tässä valehtelee, niin itsensä kuin senkin takia että yrittää "säästää" sitä jätettyä. Lopuksi kaikki kärsivät. Useasti vaan se jättäjäkin painiskelee huonon omatuntonsa kanssa eikä aina ole niin varmakaan, että mitenkä se uusi suhde  sitten oikeasti pelittää kun se alkuaikojen huuru häviää.Olen itse ollut sekä jättäjä ja jätetty. Kyllä siinä tunteita on joka suuntaan. Ja mielestäni on hyvä jos on joku paikka missä niitä voi tuulettaa. Usein ystävät joutuvat jop

 

Hienosti tahallaan väärin ymmärretty sinä riidankylväjä :D

Olisikohan ollut tarkoitus kuitenkin sanoa, ettei ne "jättäjän" motiivitkaan aina välttämättä ole umpikierot ja täysin itsekeskeiset..? Vaikka joskus jätetystä on oman eron prosessointinsa kannalta varmasti ainakin jossain vaiheessa hedelmällistä näin ajatella (epäusko, viha, masennus, kaupankäynti jne)

Useampi muuten protestoi sitä, ettei tässä ketjussa saa kertoa edes omista kokemuksistaan jos ne eivät noudata täsmälleen neljän kirjoittajan henkilökohtaisia erokokemuksia, koska näin tulee tarkoittamattaankin mitä ilmeisimmin haastaneeksi epämiellyttävällä tavalla heidän "tarinansa". Luulen, että sillä tarkoitettiin jotain sinun kommenttisi tapaista päällekarkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä en ihan ymmärrä mitä hyötyä on rakentaa itselle omaan mieleen sellaista kertomusta, jossa se ennen rakas ihminen on muuttunut aivan täydeksi pedoksi, jonka kanssa ei voi sopia mitään, koska sen tarkoitus ei ole mitään muuta kuin hajottaa ja loukata, entistä puolisoaan ja omia lapsiaan. Onko ihan oikeasti muuttunut?

Tähän ihan vaan kommenttina; ei se ennen rakas ihminen ole miksikään muuttunut. Se on ihan sama ihminen kuin ennenkin, josta vaan on tullut erotilanteessa aivan uusia, ennen näkemättömiä puolia esille. Kyllä ne puolet on siellä aina olleet, mutta kun ei ole aiemmin erottu niin ei ne ole näkyneet. Varsinkin ap:n tapauksessa, kun kyseessä on ihan oppikirja-narsistimies. Mies on aina ollut Jekyll/Hyde, mutta se Hyde-puoli on vain vilahdellut siellä. Erotessa se on sitten paljastunut koko kauheudessaan. 

Vähä

 

Äitin olisi kannattanut mainita sitten että se joku maljakko tai pöytäliina oli niin rakas syystä x, tai hänelle jo luvattu, niin olisin ymmärtänyt hänen harmistustaan ehkä enemmän. 

Nyt sain vain sellaisen käsityksen, että ennen kaikkea harmitti se, että kun sokea äiti sairasti syöpää viimeisinä aikoinaan, oli sisko hänelle tukena ja äiti vain puhelimen päässä 600 kilometrin matkan takana. Se nyt ei vaan taida olla äidin vika, siskon vika, tai mummun vika, että työ ja perhe sitoivat kauas. Tällaisista tragedioista tulee kurjia tunteita, jotka pitää jokaisen aikuisen käsitellä itse omassa mielessään eikä kiukutella muille ympärillä. Perintökiistoissa on ani harvoin oikeasti kyse rahasta tai tavarasta, ja siksi ne onkin vähän sellaisia subjektiivisia juttuja mitä en yhden osapuolen kertomana ihan suoraan purematta niele.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli huonosti hioidettu kun kerran tapaaminen meni miltei täysin hukkaan. No, tulihan muutama kassi kannettua autoon. Oli miten oli, menikö jonkun tai omasta mielestä se hyvin ja etukäteen suunnitellut asiat tuli hoidettua? 

Tyyli on edelleen tämä: omaa mielipidettä saa sanoa vain kun se on sama kuin määrätyillä ihmisillä ja omia virheitä ei voi tunnustaa. Miksi esimerkiksi 28 ei voi tässä itse sanoa, että olisi kyllä pitänyt jotenkin paremmin aikatauluttaa ja pojalle infota miksi isä on tulossa. Harmittaa kyllä itseänikin kun joutuu taas exän kanssa sumplimaan uudestaan aikatauluja. Miksi pitää vetäytyä omasta vastuusta asiaan ja selitellä. Ikäänkuin asiat vain jotenkin tapahtuu ja niihin ei voi itse vaikuttaa. Voi voi taas...

 

 

 

 

Kieltämättä, seuraavan kerran kannattaa muistaa sanoa pojalle, että jos oot kotona niin äidin ja isän pitää sopia vähän eroon liittyviä paperiasioita niin ootko sen aikaa omassa huoneessasi. No biggie, kukaan ei pahoita mieltään varmasti ja hommat tulee hoidettua maaliin.

Musta ei ole kovin rakentavaa arvailla toisen motiiveja omasta erosta jo suuttuneesta näkökulmasta, that's all. Voi todeta, että mulkku, lainasi multa rahaa eikä koskaan maksanut takaisin. Mutta onko pakko lisätä, että mikään muu ei nyt merkitse mitään kuin se uusi nainen jolle pitää esittää varakasta ja yhtään ei minua edelleenkään kunnioita ja ihan tahallaan huijasi ei ole tarkoitustakaan maksaa takaisin. Nuo on spekua ja spekua ei pitäisi esittää tosiasiana, vaan mielipiteenä, tyyliin; ei varmaan aikonut edes maksaa takaisin ja epäilen, että yrittää esittää rikkaampaa kuin onkaan. Lainaaminen ja palauttamatta jättäminen on taas faktaa.

Samoin kuin voi sanoa, että mies se ei hoida omaa osaansa huoltajuussopimuksen ylläpitämisestä vaan antaa lapsen unohtaa siirtyä äidille. Spekuloinnin puolelle taas menee se jos sanoo, että mies yrittää vieraannuttaa lasta, ellei tästä ole jotain näyttöä (lapsi on puhunut opettajalle, ettei äitiin saisi pitää yhteyttä, tai sanonut äidille, että isä suuttuu jos hän vastaa puhelimeen kun äiti soittaa jne jne). Ihan omiin kokemuksiin jälleen vetoan kun neuvon, että kannattaisi olla avoin keskustelulle ja myös sille, että vaikkapa lasten suunnasta tuleekin palautetta itselle. Sillä tavalla voi ongelmallisia tilanteita koittaa ratkaista, eikä ainoa vaihtoehto ole 'luovuttaa'.

Ymmärrän kyllä myös väsymyksen ja sen kun tulee vaikeuksia toisensa perään niin tekee mieli vaan käpertyä kyljelleen ja antaa kaiken tapahtua, eipä sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli huonosti hioidettu kun kerran tapaaminen meni miltei täysin hukkaan. No, tulihan muutama kassi kannettua autoon. Oli miten oli, menikö jonkun tai omasta mielestä se hyvin ja etukäteen suunnitellut asiat tuli hoidettua? 

Tyyli on edelleen tämä: omaa mielipidettä saa sanoa vain kun se on sama kuin määrätyillä ihmisillä ja omia virheitä ei voi tunnustaa. Miksi esimerkiksi 28 ei voi tässä itse sanoa, että olisi kyllä pitänyt jotenkin paremmin aikatauluttaa ja pojalle infota miksi isä on tulossa. Harmittaa kyllä itseänikin kun joutuu taas exän kanssa sumplimaan uudestaan aikatauluja. Miksi pitää vetäytyä omasta vastuusta asiaan ja selitellä. Ikäänkuin asiat vain jotenkin tapahtuu ja niihin ei voi itse vaikuttaa. Voi voi taas...

 

 

 

 

Kieltämättä, seuraavan kerran kannattaa muistaa sanoa pojall

Niin, mutta tuntuu, että sekin oli liikaa vaadittu suunnitella etukäteen. Kun nyt eivoi mitenkään... vain me oman elämämme herrat osaamme tehdä sellaisia suunnitelmia, joihin ei tavalliset ihmiset pysty. En kyllä ihmettele näitä pitkittyneitä ja sotkuisia eroja jos jo ihan elämän perusasiat tuottavat vaikeuksia. Kuinkahan kun elää ilman suunnitelmaa pystyy olemaan työelämässä ja hoitamaan tyäasiat. Tai hoitamaan muita ihmissuhteita ta virallisia asioita. Kun mihinkään joidenkin mielestä ei voi itse vaikuttaa missä on muita ihmisiä mukana. 

Eipä ole ihme miten valtakunnan asiat ovat retuperällä tällä mentaliteetilla. 

"Valitettavasti logiikka ei petä, vaan sinä et vain tiedä, mistä puhut. Narsistille on aivan sama, kuka jättää, hän vain haluaa kontrolloida kaikkia ihmisiä, myös niitä entisiä ystäviä ja puolisoa. Nimenomaan on ollut kyse siitä, että APn exän logiikka ei ole mikään normaalin jättäjän logiikka."

"Vielä yksi kysymys: oletko sinä tavannut koskaan narsistia? Jos, niin tiedät, että heitä muuten ei jätetä, oli kuviossa sitten uusia, vanhoja tai useita."



Ihan mielenkiinnosta kysyn, että millä kompetenssilla esität em? Kuvitteletko oikeasti, että pystymme tapaamalla narsistin, päättelemään juuri hänestä jotain? Mistä tietää tapaavansa narsistin; meedioko?



N:lle ei todellakaan ole sama, kuka jättää. Kun hänet jättää se, josta hän ei halua erota, se iskee suoraan sinne kehityksen alkulähteelle niihin traumaattisiin hylkäämisen kokemuksiin.



Ps. Mitä ne muut kysymykset olivat, kun kirjoitit, että vielä yksi kysymys?



Viihtyisää tutustumista ilmiöihin suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli huonosti hioidettu kun kerran tapaaminen meni miltei täysin hukkaan. No, tulihan muutama kassi kannettua autoon. Oli miten oli, menikö jonkun tai omasta mielestä se hyvin ja etukäteen suunnitellut asiat tuli hoidettua? 

Tyyli on edelleen tämä: omaa mielipidettä saa sanoa vain kun se on sama kuin määrätyillä ihmisillä ja omia virheitä ei voi tunnustaa. Miksi esimerkiksi 28 ei voi tässä itse sanoa, että olisi kyllä pitänyt jotenkin paremmin aikatauluttaa ja pojalle infota miksi isä on tulossa. Harmittaa kyllä itseänikin kun joutuu taas exän kanssa sumplimaan uudestaan aikatauluja. Miksi pitää vetäytyä omasta vastuusta asiaan ja selitellä. Ikäänkuin asiat vain jotenkin tapahtuu ja niihin ei voi itse vaikuttaa. Voi voi taas...

 

 

 

 

Niin. Mies tulee milloin sattuu ja kiire on aina. Pojallakaan ei ole tilannetajua. Äitit ne aina vaan yksin yrittää ja osaa.

Keskustelun kantava teema.

T. Äiti epätäydellinen

Mutta kun ap:n mies halusi erota. Miksi edes olisi ottanut koko eroasiaa esille jos olisi halunnut pitää sekä ap:n ja uuden naisen jatkossa? Mieshän olisi salannut uuden suhteen viimeiseen saakka ja kieltänyt vielä silloinkin kun olisi joutunut kiinni. 

Monet jättäjät toimivat juuri niin, että antavat jätetyn jäädä asumaan vanhaan asuntoon lasten kanssa tai yksinkin. Usein jopa jättävät kaiken muun omaisuuden jakamattomana ja ottavat vain omat, henkilökohtaiset tavaransa. Pehmentääkseen eroa ja osin lieventääkseen syyllisyyttään. Varsinkin silloin, kun jätetty ei haluaisi erota ja voi huonosti. Ja jos kuvioissa on uusi suhde. Luulen, että eron alussa ap:n mies teki juuri näin.