Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Tutkitusti:

Keskusteluketjut saattavat jatkua vuodesta toiseen ilman, että  osallistujat  enää  varsinaisesti  keskustelevat  toistensa  kanssa.  Alkuperäiset keskustelijat ovat todennäköisesti jo jättäneet keskustelun, kun uusia kommentoijia vielä liittyy mukaan. Tunnetoisto voi myös tuottaa eräänlaisen noidankehän, jossa ratkaisuja vaikeisiin elämäntilanteisiin ei välttämättä löydy, vaan sen sijaan epämukavat tunnekokemukset toistuvat monotonisesti.

https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/83374/42478?acceptCookies=1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jankkaamista on se, että toistuvasti kysellään samaa asiaa. Esim rekkari, milloin tapahtui mikäkin yksityiskohta, mitä asunnosta maksetaan, kuka työpaikalla tiesi mitä ja milloin... tavallaan vielä ihan sivuseikkoja.

ja se että toistuvasti kysellään jostain, mistä asianomainen ei halua kertoa. Vedellään viivat suoriksi osatotuuksista, eikä aikataulut yms olekaan just jämptit. Täällä saa kertoa ja jättää kertomatta. Ei nyt olla oikeudessa, missä todistustaakka, alibivelvollisuus yms.

arkiterkut kaikille, joulun riisuntaan lähden nyt

No tuosta äkkiä tuo rekkariasia, niin minä ainakin kuvittelisin että moni ERI kirjoittaja kerkisi kirjoittaa siihen oman näkemyksensä, jotta muistaako sitä rekkaria vaiko eikö sitä muista. Ja sitten jos ei ihan jokikistä viestiä ole ehtinyt lukea tai sisäistää niin saat

kerrotteko mikä tuossa minusta ihan asiallisessa ja ystävällisessä kirjoituksessa ärsyttää alapeukkujen verran?

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei itse lähde? Uusi muija jo tiedossa vai salasuhde? Miksi haluaa nukkua samassa söngyssä, salailee teidän välejä lapsilta?

On kyllä ihme äijä, ei voi aikuisten oikeesti tehdä selkeitä ratkaisuja.

Kannattaisiko unohtaa tuo vitu.,. typerä mielikuvitus ja pysyä faktoissa.

musta tässä langassa joutuu epäsuosioon sellaset kommentit joissa yritetään ymmärtää sen exän (tai vaikka niitten lasten) toimintaa jostain inhimillisestä näkökulmasta. Kaipa niissä on tavotteena ollut se, et kun ymmärtäisi exän näkökulman, olis helpompi kommunikoida hänen kanssa asioista jotka on vielä sopimatta.

Jollakinhan voi olla sellanen oma kokemus, et kun on pystynyt kohtaamaan itessäkin jotain ikäviä totuuksia ja sitä kautta hoksannut jotain exän päätöksien taustoja, niin homma on exän kanssa helpottunut jatkossa. Mennyttähän ei enää saa tehtyä toiseksi, mut jos on lapsia niin on pakko tulla toimeen jatkossa.

"Mulle tuli sellainen olo itselle, että kun kirjoitin asiaa lapsen näkökulmasta, sain takaisin näpäytyksen, että "kyllä tässä omat virheet tunnetaan oikein hyvin, eikä mitään kyökkipsykologeja kaivata", ettei lasten puolta olisi saanut tuoda esille. Ainoa oikea vastaus tässä langassa on "voi kauhea mikä paska ex, voimia sinulle <3"."

Hmm. Omassa viestissäsi kerroit, miten helposti tulee kyseltyä samoja asioita, kun ei ole kovin tarkkaan ennättänyt lukea, mitä muut ovat jo kyselleet.

Eiköhän tuossa kuvaamassasi asiassa ole pitkälti kyse siitä samasta, mutta vain tällä kertaa sinuun päin. Eli AP on ottanut aika paljon vastaan "kritiikkiä", joka koskee hänen äitiyttään ja tapaansa yrittää elää elämäänsä eteenpäin. Sinä taisit loukkaantua itseesi kohdistuvasta kritiikistä tai semmoiseksi kokemastasi, joten ymmärtänet, että näin tapahtuu myös meidän muiden kohdalla?

Täällä on käsiteltykin aika laajasti myös lasten ja exän mahdollisia ajatuksia. Me emme esim. Kuurankukan kanssa olleet mitenkään koko ajan näissä nimenomaisissa asiossa lainkaan koko ajan samoilla linjoilla. Mutta ei se saanut ainakaan minua ja käsittääkseni häntäkään siitä loukkaantumaan. Ehkä se olisikin oppi meille kaikille, että kun kirjoittajia tosiaan on monia eriä, ei ihan kaikkea voi ottaa henk.koht, olipa kannalla millä hyvänsä?

T: MaratonParkuja

Mun näkemys on tämä:

Ketju oli pitkään tiettyjen ihmisten purkautumiskanava ja he saivat kirjoitella kuulumisiaan rauhassa.

Sitten tänne löytyi sekalaista porukkaa yhä enemmän. Osa kommentoi enemmän, osa vähemmän, osa jakoi samankaltaista elämäntarinaansa (eli miehellä toinen nainen ja jätti).

Osa antoi konkreettisia neuvoja, osa paneutui vain omaan tarinaansa, monet kommentoi muiden tarinaa.

Osaa ärsytti "hymistely", osaa ei. 

Sitten tänne eksyi joku, jota ärsytti suunnattomasti, että hän ei saa esim. 28 koko tarinaa aasta ööhön, niinkuin kirjassa saa. Ja sitten hän alkoi luulla 28 provoksi.

Luulen, että täällä oli muutamia ihmisiä, jotka kokivat, että ketju on ns. sisäänpäin lämminnyt.

Sitten syytellään narsisteiksi rivien välistä (puhutaan hovista, ulos savustamisesta). Mun mielestä toi vähän ampui yli.

Sitten nää jankkaajat (joihin kuului myös toi joka halusi 28 tarinan aasta ööhön), niin niitä voi olla monia. Kaikilla ei ole aikaa lukea kaikkea alusta loppuun tai välillä sivu vaihtuu, eikä huomaa, että edellisellä sivulla olikin vika viesti, joka jäi lukematta (tai joku viesti vain meni ohi), mullekin kävi näin ja sain aika ikävän kommentin, että olenko jotenkin vajaa.

Tänne eksyi yksi tai useampi ihminen, joita ärsytti se, että ne tyypit, jotka tänne useimmiten kirjoittelevat ovat jotenkin rauhallisia eivätkä anna välttämättä konkreettisia neuvoja, vaan vain hymistelevät. Kun sanotaan, ettei tätä sit tarvi lukea, niin siitäkin suututaan. Joku tosissaan veti herneen nenään tosta. Sellainen mielensäpahoittaja.

En koe, että kukaan täällä ketään savustaa ulos, uskon, että noi mielensäpahoittajat vain tekivät kärpäsestä härkäsen. Itsekin vierastan, että kuka alkoi käyttää täällä "vakkari" sanaa. En ymmärrä tuollaista luokittelua. Jengiä tulee tänne ja poistuu täältä. 

Vierailija kirjoitti:

"Mulle tuli sellainen olo itselle, että kun kirjoitin asiaa lapsen näkökulmasta, sain takaisin näpäytyksen, että "kyllä tässä omat virheet tunnetaan oikein hyvin, eikä mitään kyökkipsykologeja kaivata", ettei lasten puolta olisi saanut tuoda esille. Ainoa oikea vastaus tässä langassa on "voi kauhea mikä paska ex, voimia sinulle <3"."

Hmm. Omassa viestissäsi kerroit, miten helposti tulee kyseltyä samoja asioita, kun ei ole kovin tarkkaan ennättänyt lukea, mitä muut ovat jo kyselleet.

Eiköhän tuossa kuvaamassasi asiassa ole pitkälti kyse siitä samasta, mutta vain tällä kertaa sinuun päin. Eli AP on ottanut aika paljon vastaan "kritiikkiä", joka koskee hänen äitiyttään ja tapaansa yrittää elää elämäänsä eteenpäin. Sinä taisit loukkaantua itseesi kohdistuvasta kritiikistä tai semmoiseksi kokemastasi, joten ymmärtänet, että näin tapahtuu myös meidän muiden kohdalla?

Täällä on käsiteltykin aika laajasti

En ehkä ihan täysin ymmärtänyt mitä tarkoitat, mutta loukkaantumisestahan ei ainakaan minun kohdalla ole kyse. Kun edellisellä sovulla kysyttiin, että mihin asialliseen kommenttiin on muka tullut tyrmäävä vastaus niin kerroin nyt, että minun kommenttiini lasten tyypillisestä tavasta shoppailla kahden kodin välillä tuli tyrmäävä vastaus. En loukkaantunut, vaan koin, että minun omasta henkilökohtaisesta elämästä kumpuavaan, minulle kipeään henkilökohtaiseen kokemukseen liittyvään, näkökulmaan sain loukkaantuneen oloisen vastineen. Mun tarkoitukseni ainakin on ollut kertoa, että lapsilta koettu 'hylkääminen' saa ihan paniikkiin, mutta kun aikaa kuluu niin saattaa huomata, ettei siinä ole mistään sen vakavammasta kysymys kuin että just nyt on iskän luona lepposampaa. Että jos yrittäisi ennenkuin vaipuu masennukseen, nähdä asian lasten kannalta, niin saattaisi välttyä siltä masentumiselta kun huomaa, ettei siihen ole syytä.

Eli auttaa on yritetty, mutta selvästi väärällä tavalla.

Ja nyt jankkaan, ellen jätä sinulle viimeistä sanaa, joten ole hyvä, saat esittää tähän mielipiteen vaihtoon viimeisen puheenvuoron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mulle tuli sellainen olo itselle, että kun kirjoitin asiaa lapsen näkökulmasta, sain takaisin näpäytyksen, että "kyllä tässä omat virheet tunnetaan oikein hyvin, eikä mitään kyökkipsykologeja kaivata", ettei lasten puolta olisi saanut tuoda esille. Ainoa oikea vastaus tässä langassa on "voi kauhea mikä paska ex, voimia sinulle <3"."

Hmm. Omassa viestissäsi kerroit, miten helposti tulee kyseltyä samoja asioita, kun ei ole kovin tarkkaan ennättänyt lukea, mitä muut ovat jo kyselleet.

Eiköhän tuossa kuvaamassasi asiassa ole pitkälti kyse siitä samasta, mutta vain tällä kertaa sinuun päin. Eli AP on ottanut aika paljon vastaan "kritiikkiä", joka koskee hänen äitiyttään ja tapaansa yrittää elää elämäänsä eteenpäin. Sinä taisit loukkaantua itseesi kohdistuvasta kritiikistä tai semmoiseksi kokemastasi, joten ymmärtänet, että näin tapahtuu myös meidän muiden kohdalla

Niin, pahoin pelkään, että sinunkin varmasti hyvä viesti hukkui nyt tähän kohinaan, mikä on kurja juttu. Ja että ehkä voit ymmärtää, että AP ja 28v jotka ovat saaneet useita ikäviä viestejä, eivät ennätä kaikkiin keskittyä niin paljon kuin viestit ansaitsisivat.

Turha meidän tästä tosiaan on jankata, pointtini oli vain sanoa, että en usko kenenkään tahtoneen juuri sinua erityisesti loukata, tai muuta pahaa mieltä tuottaa.

Itse asiassa olet varmaan oikeassa, lapset ja etenkin teinit ovat tuollaisia, mennään siitä, mistä aita on matalin ja mukavin. Mutta lisäksi tarinassa on muutakin, eli APn exän aika järjestelmällisesti tehokas vahingoittava käytös ja se varmaan trikkeröi sitten siihenkin, että voi kun vain pääsisikin ylitse uskomalla huomiseen. Joka vaan on vaikeaa ja välilä voi olla tarpeen myös vaan sanoa, että tsemppiä ja jaksaa jaksaa.

T: MaratonParkuja

Ja loppuun kunnon uhriutuminen kun "vakkarit" koittaa kertoa että ei ole ollut tarkoitus loukata

Eli auttaa on yritetty, mutta selvästi väärällä tavalla.

Ja nyt jankkaan, ellen jätä sinulle viimeistä sanaa, joten ole hyvä, saat esittää tähän mielipiteen vaihtoon viimeisen puheenvuoron.

Vierailija kirjoitti:

Jankkaamista on se, että toistuvasti kysellään samaa asiaa. Esim rekkari, milloin tapahtui mikäkin yksityiskohta, mitä asunnosta maksetaan, kuka työpaikalla tiesi mitä ja milloin... tavallaan vielä ihan sivuseikkoja.

ja se että toistuvasti kysellään jostain, mistä asianomainen ei halua kertoa. Vedellään viivat suoriksi osatotuuksista, eikä aikataulut yms olekaan just jämptit. Täällä saa kertoa ja jättää kertomatta. Ei nyt olla oikeudessa, missä todistustaakka, alibivelvollisuus yms.

arkiterkut kaikille, joulun riisuntaan lähden nyt

Minusta kertomatta jättäminen on epärehellisyyttä ja juuri sitä, mistä esimerkiksi 28 kertoo miehensä tekevän. Tulee vahva tunne, että kertoja/kertomatta jättäjä pimittää asioita omaksi edukseen. Kertoo osatotuuksia. Tai on valehdellut ja unohtanut mitä on kertonut. Tai värittää kertomaansa jne.

Miten ihmeessä pystyy järkevästi ketjua seuraamaan kun ensin puhutaan asiasta A tai B. Sitten pompataankin asiaan E ja F ja ne ovat ristiriidassa tai epäiskottavia asiaan A ja B. Kyllä ihan arkielämässäkin kuulija tätä ihmettelee. Jotkut ehkä ohittavat, mutta ainakin jää kaihertamaan, että mitenkän tuo/nuo asiat nyt oikein menikään. 

En ymmärrä, jos kertoja puhuu totta, miksi asioiden tarkentaminen silloin nostaa noin paljon tunteita ja ärtymystä. Se on minun maailmassani aivan normaalia, että kysytään tarkennusta jos joku kohta on jäänyt vaivaamaan. Eikä ihmiset yleensä siitä hikaria nosta tai kieltäydy keskustelemasta kanssani. 

Esimerkiksi nyt palattiin auton rekkariin. Jokainen peilaa lukemaansa omaan elämäänsä. Jos lukija muistaa oman ja läheisensä rekkarin niin tietenkin se herättää ihmettelyä. Hyvin moni muistaa. Siksi oli selittelyn makua. Samoin kun on tärkeä tapaaminen ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua olla lainkaan  tekemisissä (28 ex) niin se pakollinen meneekin plörinäksi kun ei olla sovittu mitään etukäteen kuitenkaan. Harvalla on näin hataraa suunnittelua. Jokin klikkaa tässäkin minun mielestäni. Tai on silloin todella huonoa asioiden hoitoa (yritystä) kaikilta. Mutta miksi? 

Minusta kertomatta jättäminen on epärehellisyyttä ja juuri sitä, mistä esimerkiksi 28 kertoo miehensä tekevän. Tulee vahva tunne, että kertoja/kertomatta jättäjä pimittää asioita omaksi edukseen. Kertoo osatotuuksia. Tai on valehdellut ja unohtanut mitä on kertonut. Tai värittää kertomaansa jne.

Miten ihmeessä pystyy järkevästi ketjua seuraamaan kun ensin puhutaan asiasta A tai B. Sitten pompataankin asiaan E ja F ja ne ovat ristiriidassa tai epäiskottavia asiaan A ja B. Kyllä ihan arkielämässäkin kuulija tätä ihmettelee. Jotkut ehkä ohittavat, mutta ainakin jää kaihertamaan, että mitenkän tuo/nuo asiat nyt oikein menikään. 

Hyvä ihme, sullako on samat kriteerit sen suhteen, mitä joku kirjoittaa parin vuoden aikana julkisella palstalla tai sitten kertoo parisuhteessa! Ei kai ihan totta kukaan tänne kirjoita on-line asioiden tapahtuessa ja tarkkaan dokumentoi kaikkea tapahtunutta. Vaan etenkin tässä ketjussa on ollut tarkoituskirjottaa fiiliksistä. Miltä tuntuu ja mitä tuumaa nyt.

Oletkos kuullut, että etenkin erotilanteissa vaihtelee paitsi tilanteet, myös tunteet ja ne ovatkin erittäin userin täysin ristiriitaisi.

Tosiaan en haluaisia olla sun työkaveri voin jo korivissani kuulla mitä oikeudenistuntoja siellä töissä pidät jos joku on erehtynyt jotain omista asioistaan kertomaan. No ei varmaan ne usein tai ainakaan kahta kertaa erehdy.

4789 en ymmärrä ajatusmaailmaasi. Oletko vain sellainen yleinen mielensäpahoittaja , vai joku  sellainen  ankeuttajapersoonallisuus, joka pyrit omalta osaltasi tekemään kaikkesi että maailma olisi tänään taas hiukan ankeampi  paikka elää. 

Että koska sinulla on aina kurjaa, niin olkoon kaikilla muillakin sitten niin.

"Esimerkiksi nyt palattiin auton rekkariin. Jokainen peilaa lukemaansa omaan elämäänsä. Jos lukija muistaa oman ja läheisensä rekkarin niin tietenkin se herättää ihmettelyä. Hyvin moni muistaa. Siksi oli selittelyn makua. Samoin kun on tärkeä tapaaminen ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua olla lainkaan  tekemisissä (28 ex) niin se pakollinen meneekin plörinäksi kun ei olla sovittu mitään etukäteen kuitenkaan. Harvalla on näin hataraa suunnittelua. Jokin klikkaa tässäkin minun mielestäni. Tai on silloin todella huonoa asioiden hoitoa (yritystä) kaikilta. Mutta miksi? "

Puutun nyt vain näihin, vaikka olen pyhästi vannonut, että en enää vastaile toisten puolesta. Mutta tästä se nähdään, miten epäluotettavia meidän vakkarien sanat ovat🤣

Käsittääkseni 28v ei ole omaa autoa, en tiedä, onko koskaan ollutkaan. Minullakaan ei ole, eikä ole ollut, joten autot ja niiden rekkarit ei juuri kiinnosta. Oma avomieheni osti uuden auton joskus vuosi sitten ja mulla ei ole aavistustakaan, mikä sen rekkari. Pitäisi olla, olisi joskus apua parkkipaikoilla. Mutta toistaiseksi hän on noussut autosta sen viereen, kun huomaa minun haahuilevan etsimässä.

Minä olin hemmetin hämmästynyt, että ex tuli ollenkaan. Oma veikkaukseni oli, että 28v saa todeta joskus iltaysin aikaan ohareiden tapahtuneen taas. Näissä tapaamisissa 28v voi tehdä aivan miten täydelliset suunnitelmat hyvänsä, mutta jos ex ei suunnitelmaa noudata, aika vähissä on hänen keinonsa. Vai miten itse toimit tyystin epäluotettavien ihmisten kanssas, muutat heidän päähänsä, jolloin heidän toimintansakin muuttuu?

Mutta sanomassasi on kyllä se hyvä pointti, että tuota tapaa, dynamiikkaa 28v kannattaa alkaa miettiä. Nimittäin itse olen todella järjestelmällinen jne. tyyppi, mutta huomaan, että joidenkin kaverien kanssa lipsun kummalliseen "joo katellaan" maailmaan. Kun joka tapauksessa heidän kanssaan suunnitelmat eivät onnistu, aina tulee jotain, joten alunperin olen heidän kanssaan löpsömpi ja löperömpi kuin muiden. Se on siis suhteen dynamiikka, johon ei pitäisi sortua, koska se tosiaan harmittaa. Mutta jostain syystä näin sallin. En kai viitsi yksin yrittää, tai jotain.

T: MaratonParkuja

Se on aika varmaa, että jos on riitaisa ero niin osapuolet kertoo tosiaan osatotuuksia ja asioita vain omalta kantiltaan. Ainakin tiettyyn pisteeseen saakka, jossain vaiheessa se toipuminen on useimmissa eroissa sillä tasolla, että omankin osallisuuden asioiden mutkistumiseen näkee jo.

Jotenkin vaikeaa kuvitella, että kenenkään intressissä olisi anonyymillä keskustelupalstalla värittää asioita omaksi edukseen, joten jos jotkut yksityiskohdat vähän väritetyiltä haiskahtaakin niin se on aika varmasti se mitä kertoja just tällä hetkellä tuntee todeksi.

Se mitä ehkä näkisin potentiaalisesti vahingolliseksi, on jos jää kiinni jonkinlaiseen uhriutumisen tunteeseen. Eli jos toistaa esim vuosia mielessään ja ääneenkin, että naapuri ajoi tahallaan minun koirani yli koska vihasi sitä -vaikka totuus ei ole joko täysin varmasti tiedossa tai on jopa todennäköistä, että vaikka naapuri vihasi koiraa, oli päälleajo täysi vahinko -niin siitähän tulee sitten itselle se totuus. Minusta silloin ei ole varsinaisesti palvelus ympärillä olevilta ihmisiltä liittyä kuoroon huutamaan, että naapuri on eläinrääkkääjä ja narsisti, tietämättä oikeasti onko näin. Jos taas kirjoittaja kertoisi, että naapuri on uhannut useita kertoja koiran henkeä ja teon jälkeen toi koiran kropsun portaalle viestin kanssa, että opitpa päästämään koirasi irti, niin silloin voi jo hyvästä syystä kauhistella vaikka näin anonyymilla palstalla asiaa ja naapuria.

Ehkä siinä tivaamisen taustalla on vähän ollut sitäkin, että kaikki eivät halua ottaa sellaisenaan vastaan jotain toteamusta, että exäni haluaa tuhota minut, ilman että kerrotaan mitä se ex on tehnyt ihan konkreettisina tekoina saadakseen tuhon aikaiseksi. Ihminen voi pettää ja jättää ja valehdella tietään ulos vaikeista erokeskusteluista ja silti olla lopulta ihan normaali ihminen. Tai sitten voi olla myös narsisti. Mutta kun on kyse oman lapsen toisesta vanhemmasta, ei ole eduksi nähdä aivan kaikkia tulevia tilanteita ja kanssakäymisiä tämän ruman eron värittämänä.

Vierailija kirjoitti:

4789 en ymmärrä ajatusmaailmaasi. Oletko vain sellainen yleinen mielensäpahoittaja , vai joku  sellainen  ankeuttajapersoonallisuus, joka pyrit omalta osaltasi tekemään kaikkesi että maailma olisi tänään taas hiukan ankeampi  paikka elää. 

Että koska sinulla on aina kurjaa, niin olkoon kaikilla muillakin sitten niin.

Tiedättekö, tämmöisiä ihmiksiä todella on. Mulla on työkaverini justiin moinen, saattaa vaikka viikon päästä tulla kysymään jotain juttua, jonka olen vähän ymopäripyöreästi kertonut että miten kun eihän se voi pitää paikkaansa, että... Ja en ole ehkä nyt kaikkea siellä tösissä halunnut avata niin arvatkaapa onko kiva alkaa selostamaan kun ej jankkaamistaan lopeta.

On ihan pakkomielteinen muiden asioista muutenkin.

En ole 4789 enkä tunne elämääni kurjaksi. Mutta kurjuudesta sen verran, että tässä ketjussa on ainakin kurjuutta ja katkeruutta ymmärretty todella paljon. Hyvin monella lukijalla ja kirjoittajalla on itsellä erilaisia, surullisiakin, eroja takana, mutta ovat yrittäneet jollain konstilla päästä eteenpäin ja selvittäneet eroon liittyvät muutkin käytännön asiat mahdollisimman nopeasti.  Siksi varmaan monella on jopa tullut ähky kurjuuden maksimoinnista ja yrittävät hiukan avata erilaista näkökulmaa erosta selviämiseen. Myös lasten näkökulmaa on yritetty tuoda esiin. 

Se, mikä itseäni on ihmetyttänyt on eräänlainen ns. tosielämää lähentelevä sydänystävyys joidenkin kesken. Tuntuu, että on hämärtynyt raja oikean elämän ja tämän virtuaalielämän välillä. Tosin ketju onkin jo jatkunut vuosia ja samat kirjoittelevat aktiivisesti toisiaan kompaten. He ovat joutuneet ikäänkuin johonkin kehään ja mieltävät hyvin voimakkaasti muiden kuin omat kirjoitukset, että ette te mitään ymmärrä, me kun olemme niitä oikeita ystäviä. Tai ainakaan tietyillä mielipiteillä ei ole arvoa, joillakin ei ole edes oikeutta mielipiteisiinsä tai arveluihinsa. 

Minusta täällä on oikeus ihan laidasta laitaan kirjoittaa. Vaikka se ei olisikaan oman linjan mukaista tai sen ihmisen komppaamista ketä he tukevat. Kaikki me olemme toisillemme tuntemattomia ja voimme vain olettaa onko jonkun teksti totta, hiukan totta, katkeruuden värittämää tms. Emme me voi toisiamme pakottaa täysin uskomaan kirjoitettua asiaa tai olemaan aina samaa mieltä. Silti voimme tänne kirjoitella, kukin miten omasta näkökulmastaan tai elämänkokemuksestaan asiat näkee ja kokee. 

"Itsekin vierastan, että kuka alkoi käyttää täällä "vakkari" sanaa."

Vakkari -sanassa ei ole mitään negatiivista konnotaatiota toisin sanassa jankkaaja, vänkääjä, mielensäpahoittaja jne. Eikö juuri erottelun takia ole ehdotettukin niitä "nimimerkkejä"? Ja silti voi kirjoittaa myös anonyymistikin. 

Koko keskustelu on ollut niin asenteellista, että ketä tahansa normaalia ihmistä alkaa häiritä. 36-vuotias mies, sovitaan nyt että hän on todellinen, oli täysi rimanalitus yliymmärtäjineen. Äijä hyppää kahdessa sängyssä ja kohtelee uutta naisystävää kuin vajaamielistä ja saa osakseen päänsilitystä. Sinänsä ihan mielenkiintoinen kokeilu mikä on vastaanotto jos salaa vieraillaankin Pyhän ex-Vaimon vuoteessa uuden kumppanin selän takana. Vahvistaa vaan sen että Vauva-palstan aktiiviseuraajille se joskus parikymppisenä solmittu parisuhde on Se Ainoa Oikea suhde koko elämän aikana ja siihen palaaminen on aina voitto, vaikka se tapahtuisikin pettämisen ja suhmuroinnin kautta.

Ehkä siinä tivaamisen taustalla on vähän ollut sitäkin, että kaikki eivät halua ottaa sellaisenaan vastaan jotain toteamusta, että exäni haluaa tuhota minut, ilman että kerrotaan mitä se ex on tehnyt ihan konkreettisina tekoina saadakseen tuhon aikaiseksi. Ihminen voi pettää ja jättää ja valehdella tietään ulos vaikeista erokeskusteluista ja silti olla lopulta ihan normaali ihminen. Tai sitten voi olla myös narsisti. Mutta kun on kyse oman lapsen toisesta vanhemmasta, ei ole eduksi nähdä aivan kaikkia tulevia tilanteita ja kanssakäymisiä tämän ruman eron värittämänä.

Eipä ole kukaan täysin perusteetta tainnut esittäkään tuollaisia väitteitä.On kerrottu tapahtumista, joita on tullut ilmi tässä kohta parin vuoden aikana. On lähdetty aivan eri lähtökohdista, mihin tällä hetkellä on päädytty. Monessa asiassa, mutta toki myös suhteessa exään.

Uhriutuminenkin on vähän niin näin, tässä ketjussa, ja nimenomaisesti ottaen huomioon alkuasetelmat. Jossain kohtaa ketjua varmasti jokainen enemmän itsestään kertova on todennut, että todellakaan ei edes pyri esittämään objektiivista tarinaa, jossa kaikki yksityiskohdat täsmäävät dokumentin tavoin. Vaan on tuotu esille, että tässä tulee fiilistä ja rankasti, haluttu jonnekin se purkaa. 

Sanon, että pikkuisen kohtuuttomalta toisaalta silloin tuntuu se, että tässä toisaalta oltaisiin sitten lukevalle yleisölle velkaa jotain enemmän, objektiivista asioiden tarkkaa analysointia ja nousee kieltämättä mieleen sekin, että jos tätä vaatii, niin kannattaisi - ilman herneen nenään kiskomista - vaihtaa lukemistoa...

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siinä tivaamisen taustalla on vähän ollut sitäkin, että kaikki eivät halua ottaa sellaisenaan vastaan jotain toteamusta, että exäni haluaa tuhota minut, ilman että kerrotaan mitä se ex on tehnyt ihan konkreettisina tekoina saadakseen tuhon aikaiseksi. Ihminen voi pettää ja jättää ja valehdella tietään ulos vaikeista erokeskusteluista ja silti olla lopulta ihan normaali ihminen. Tai sitten voi olla myös narsisti. Mutta kun on kyse oman lapsen toisesta vanhemmasta, ei ole eduksi nähdä aivan kaikkia tulevia tilanteita ja kanssakäymisiä tämän ruman eron värittämänä.

Eipä ole kukaan täysin perusteetta tainnut esittäkään tuollaisia väitteitä.On kerrottu tapahtumista, joita on tullut ilmi tässä kohta parin vuoden aikana. On lähdetty aivan eri lähtökohdista, mihin tällä hetkellä on päädytty. Monessa asiassa, mutta toki myös suhteessa exään.

Uhriutuminenkin on vähän niin näin, tässä ketjussa, ja nimenomai

Minusta ei ole esitetty mitään konkreettista sen todisteeksi, että lapsia on pyritty viemään äidiltään pois, ihan vaan koska halutaan, että äidillä olisi asiat mahdollisimman huonosti.

Tämä asia on minulle ihan henkilökohtaisesti todella läheinen, koska olen a) kokenut tilanteen omakohtaisesti b) tukenut ystävää, jolta lapsi todella vietiin.

Kohdassa a) on ollut kyse muun muassa minun ja isänsä erilaisiksi muodostuneista näkemyksistä kuinka lasta tulisi kasvattaa ja siitä, että tämä on tuonut lapselle halun aika ajoin olla enemmän isänsä luona. Helvetin kipeää ja loukkaavaa kyllä, minulle henk.koht! Mutta ei minulla silti ole oikeutta määrätä mikä on isän luona päivärytmit jne. Voin tehdä vain omassa kodissani kuten minusta on oikein. Eikä ole ollenkaan hedelmällistä alkaa miettiä, että tässä nyt tahallisesti yritetään lasta vietellä isän luokse, kun ei mulla ole tästä mitään näyttöä.

Kohdassa b) aseina oli videoituja tilanteita ja tivaamista lapselta, viranomaisia, väkivaltaa, oikeusistuin, lasuja ja alunperinkin ihan suora uhkaus: "vien sinulta kaiken".

Ja silti, kaiken tuon jälkeenkään lasta ei voinut vain viedä. Lapsi tuli itse takaisin.

Jos sen vastakkainasettelun rakentaa kotien välille, vain koska itseä loukkaa ja sattuu se kun tuntuu, että lapsi valitsee toisen -silloin voi todella käydä niin, että lapsi valitsee sen toisen. Kaikkien exien kanssa ei pysty järkevästi sopimaan viikoista tai mistään, ainakaan jos ei yritä. Mutta pakko on vain koittaa luovia ja pitää ristiriidat lapsille mahdollisimman näkymättöminä. Äitinä ei vaan voi päästää ylpeyttä ja loukattuja tunteita asettua sen esteeksi, että lapsiin koittaa pitää suhdetta elävänä, vaikka per*le väkisin.