Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12650)
Muistatteko muuten HEL-NYC:in vauvapalstalta?
Iso kysymysmerkki täältä ? En tiedä yhtään mistä kyse ?
Kyllä sitä varmaan välillä kirjoittaa epäselvästi kun se pää juoksee nopeammin kun sormet näpyttää? Osa lisäkysymyksistä on aiheellisia, osa epäselvyyksistä tulee myös siitä kun minun puolestani vastataan, enkä kaikkea jaksa oikaista ja myöhemmin ne nähdään minun kirjoittamanani, välillä joku ei huomaa, että olen jo vastannut asiaan jne. Näiden lisäksi on sitten pari, jotka syystä tai toisesta hyökkäävät ihan tarkoituksella kimppuun, motiivia en ymmärrä, mutta jokainen tyylillään. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Koko vauva-palstaa kun selailee niin lähes joka ketjussa on ne "provo" huutelijat.
Jos joku pitää minua provona niin saa pitää, täytyy sanoa, että aika hemmetin monta hetkeä/tuntia olisin käyttänyt tähän.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tivataan ja tentataan asioita. Ei kaikkea tarvitse avata. Ihminen saa kertoa juuri sen mitä haluaa. Eikä sitä aina kirjoittaessa mieti niin tarkasti, purkaa vain ulos sen mitä päässä sillä hetkellä on. Jotkut sitten tarttuvat mitä ihmeellisempiin yksittäisiin epäkohtiin. "
Veikkaan, että tuo tivaaminen ja tenttaaminen johtuu siitä, että jotkut eivät selvästikään usko 28 tarinaa. He luulevat 28 provoksi, joka tarinoi tänne. Ja he yrittävät saada hänet kiinni epäjohdonmukaisuuksista tarttumalla yksityiskohtiin, jotka todistaisivat hänen valehtelevan ja olevan provo.
Kyllä mä ymmärrän ainakin, että kaikkia yksityiskohtia ei tietenkään kerrota ja sen takia tulee näitä epäjohdonmukaisuuksia tarinaan ja silloin se voikin kuulostaa valheelta. Mutta en mä ainakaan usko, että 28 keksisi tätä tarinaa. Muistatteko muuten HEL-NYC:in vauvapalstalta?
Epäjohdonmukaisuutta tulee myös siitä, että sivulliset kommentoi varmoina tietoina asioita, joista ei oikeasti tiedä.
Otan nyt kantaa tuohon provohuuteluun tai tivaamiseen. Se ehkä vähän 'ärsyttää' kun kirjoittajilla tuntuu olevan aina vastaus joka asiaan valmiina. Ja se on aina omalta kannalta jotenkin vastuusta vapauttava. Moni ulkopuolelta näkee, että kirjoittajat antoivat exilleen lähes loputtomasti siimaa ja ymmärrystä niin kauan kunnes selvisi että äijillä oli jo uudet hoidot katsottuna. Sitten heitä alettiin demonisoimaan. Sikäli itse kertomukset on uskottavia ytimeltään, koska onhan tuo maailman tavallisin Erotarina. Mutta sitten monet yksityiskohdat alkoivat vaikuttaa vähän yksipuolisesti liiotelluilta, koska on tuota suuttumusta ja halua nähdä se ex rumana ja mustana. Minulle piirtyy voimakkaasti kuva läheisriippuvaisista suhteista, ja tätä asiaa kirjoittajien kannattaisi työstää ja pohtia tulevia suhteita varten kuin myös esim suhteessa lapsiin. Toisten ihmisten valintoja ei kannattaisi aina kokea hylkäämiskokemuksen kautta, se satuttaa itseä ja toisia. Kun minä valitsen lähteä toisen kaverin kanssa hiihtämään, enkä toisen kanssa jumppaan, en sillon hylkää toista, vaan tässä kohtaa valitsin sen toisen seuran. En haluaisi kokea tästä syyllisyyttä, se tekisi suhteesta raskaan.
Vierailija kirjoitti:
Otan nyt kantaa tuohon provohuuteluun tai tivaamiseen. Se ehkä vähän 'ärsyttää' kun kirjoittajilla tuntuu olevan aina vastaus joka asiaan valmiina. Ja se on aina omalta kannalta jotenkin vastuusta vapauttava. Moni ulkopuolelta näkee, että kirjoittajat antoivat exilleen lähes loputtomasti siimaa ja ymmärrystä niin kauan kunnes selvisi että äijillä oli jo uudet hoidot katsottuna. Sitten heitä alettiin demonisoimaan. Sikäli itse kertomukset on uskottavia ytimeltään, koska onhan tuo maailman tavallisin Erotarina. Mutta sitten monet yksityiskohdat alkoivat vaikuttaa vähän yksipuolisesti liiotelluilta, koska on tuota suuttumusta ja halua nähdä se ex rumana ja mustana. Minulle piirtyy voimakkaasti kuva läheisriippuvaisista suhteista, ja tätä asiaa kirjoittajien kannattaisi työstää ja pohtia tulevia suhteita varten kuin myös esim suhteessa lapsiin. Toisten ihmisten valintoja ei kannattaisi aina kokea hylkäämiskokemuksen kautta, se satuttaa itseä ja tois
Lähinnä ap vaikuttaa läheisriippuvalta uhriutujalta, joka ei ota vastuuta elämästään. Antaa edelleen "manipuloivan narsistimiehen" maksaa oman lainansa ja pitää teinejään aivottomina marionetteina, jotka isä on manipuloinut pitämään etäisyyttä. Jos teinit haluaisi pitää yhteyttä, he tekisivät niin.
Vuosien monien vuosien jälkeen minä pääsin irti ja olen siitä todella todella iloinen.. Nyt osasin päästää irti.. Helpottunut olo... Totuuden sain selville moisesta rakkaus draamasta... Ja sen yllä pitäis luksuksesta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provon tunne kirjoittajasta tulee silloinkin, jos sama ap ym avaa monia ketjuja. Eikö yksi riitä, jos kaikki on totta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan nyt kantaa tuohon provohuuteluun tai tivaamiseen. Se ehkä vähän 'ärsyttää' kun kirjoittajilla tuntuu olevan aina vastaus joka asiaan valmiina. Ja se on aina omalta kannalta jotenkin vastuusta vapauttava. Moni ulkopuolelta näkee, että kirjoittajat antoivat exilleen lähes loputtomasti siimaa ja ymmärrystä niin kauan kunnes selvisi että äijillä oli jo uudet hoidot katsottuna. Sitten heitä alettiin demonisoimaan. Sikäli itse kertomukset on uskottavia ytimeltään, koska onhan tuo maailman tavallisin Erotarina. Mutta sitten monet yksityiskohdat alkoivat vaikuttaa vähän yksipuolisesti liiotelluilta, koska on tuota suuttumusta ja halua nähdä se ex rumana ja mustana. Minulle piirtyy voimakkaasti kuva läheisriippuvaisista suhteista, ja tätä asiaa kirjoittajien kannattaisi työstää ja pohtia tulevia suhteita varten kuin myös esim suhteessa lapsiin. Toisten ihmisten valintoja ei kannattaisi aina kokea hylk
Minä ajattelen että ap on pettynyt ja surullinen, koska ei tunne vielä saaneensa mitään hyvää kaiken menettämänsä tilalle. Hän on yksi siitä suuresta joukosta ihmisiä, joille omakotitalo, perhe-elämä, turvallisuuden tunne, taloudellisesti vakaa tilanne jne ei ole saavutettavissa yksin. Hän on ymmärrettävästi arvostanut tuon perhe-elämän yhteisessä kodissa kaiken muun edelle. Aika tavallinen elämäntilanne, eikö?
No sitten toinen osapuoli haluaa kuvion rikkoa yksipuolisella päätöksellä ja ap kokee että hänet korvataan toisella ihmisellä. Haluaisin vaan muistuttaa , että vaikka tässä on toki helppoa löytää joku ketä syyttää pettymyksestä ja vaikeuksista, niin ei mikään mikä on rakennettu toisen ihmisen varaan ole ikinä täysin omaa. Siitä olisi voinut joutua luopumaan myös vaikka toisen kuollessa. Siksi koen sen syyttämisen vähän hedelmättömänö ja minusta olisi parempi nyt miettiä että se oli sillon ja nyt on nyt ja koittaa löytää ne iloa tuovat elämän tukijalat myös tästä uudesta elämäntilanteesta. Vaikka lapsillekin pyrkisi puhumaan exästä neutraalisti, se on tosi vaikeaa jos ei todella tunne niin. Pettymys ja katkeruus tulee läpi ja tekee äidistä raskasn taakan lapsille kantaa kun he nyt nauttivat myös elämästä siellä uudessa toisessa perheessä. Sitä pitäisi nyt ap.n työstää omassa mielessään. Eli omaan elämään nyt sitä sisältöä ja optimismia niin se heijastuu kaikkeen ympärillä, myös suhteeseen niitten lasten kanssa. Ex on pakko unohtaa ja laskea taakse muistojen arkistoon. Niistäkin voi valita ne muistot mitä haluaa helliä. Sisälläsi on kaksi koiraa, se jota ruokit vahvistuu ja toinen kuolee hiljalleen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan nyt kantaa tuohon provohuuteluun tai tivaamiseen. Se ehkä vähän 'ärsyttää' kun kirjoittajilla tuntuu olevan aina vastaus joka asiaan valmiina. Ja se on aina omalta kannalta jotenkin vastuusta vapauttava. Moni ulkopuolelta näkee, että kirjoittajat antoivat exilleen lähes loputtomasti siimaa ja ymmärrystä niin kauan kunnes selvisi että äijillä oli jo uudet hoidot katsottuna. Sitten heitä alettiin demonisoimaan. Sikäli itse kertomukset on uskottavia ytimeltään, koska onhan tuo maailman tavallisin Erotarina. Mutta sitten monet yksityiskohdat alkoivat vaikuttaa vähän yksipuolisesti liiotelluilta, koska on tuota suuttumusta ja halua nähdä se ex rumana ja mustana. Minulle piirtyy voimakkaasti kuva läheisriippuvaisista suhteista, ja tätä asiaa kirjoittajien kannattaisi työstää ja pohtia tulevia suhteita varten kuin myös esim suhteessa lapsiin. Toisten ihmisten valintoja ei kannattaisi aina kokea hylkäämiskokemuksen kautta, se satuttaa itseä ja tois
Tähän kommentoin vain omalta osaltani, olen todellakin antanut siimaa ja ymmärrystä eksälleni loputtomiin, minulla on ollut lehmän hermot ja täällä sitä on kritisoitu (oikeitetusti). Jos olet yhtään lukenut kirjoituksiani niin ymmärrys eksään ei päättynyt edes siihen kun sain tietää, että eksällä on ollut salasuhde pitkään kun olimme yhdessä. Minun ymmärrys loppui nyt kun eksä käytti taloudellisesti hyväksi minua ja poikaa + lisävalheiden vyyhti eteeni tuli. Minulla oli ymmärrys 1v + 6 kk. Minulle ei ole ongelma eksän uusi suhde, toivon, että ovat onnellisia, se ei ole minulta pois.
Edelleenkään en haluaisi nähdä eksääni "rumana", olisin halunnut voida kunnioittaa menneitä vuosia ja ajatella, että minulla oli kaunis rakkaustarina, josta siirryttiin uuteen elämään ja siitä rakkaudesta syntyi upea poika. Mutta kun niin moni asia perustuu kiinni jäämisen takia ihan käsittämättömään valehteluun ja vielä eronkin jälkeen niin se vie pohjan kaikelta.
Enään en käännä poskeani, tietyt asiat pitää hoitaa nyt ja jos ne saadaan hoidettua niin en lähde ylimääräisiin taisteluihin. Haluan pitää katseeni tulevaisuudessa en menneessä.
28 v yhdessä
HEL-NYC nimimerkin takana oli joku nainen, joka kirjoitteli vuosikausia vauvapalstalle tuolla nimimerkillä. Hän johdonmukaisesti kirjoitteli ties mitä omasta hurjasta elämästään, mutta sitten hän alkoi jäämään kiinni valheistaan. Hän jopa manilopui kuvansa siten, että oli tussilla kirjoittanut kämmeneensä HEL-NYC ja kuvan taustalla oli Jenkeissä joku kaupunki, todistaakseen siis, että on Jenkeissä. Kuva tunnistettiin väärennetyksi. Toi nyt ainakin jäi mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Näiden lisäksi on sitten pari, jotka syystä tai toisesta hyökkäävät ihan tarkoituksella kimppuun, motiivia en ymmärrä, mutta jokainen tyylillään"
Edelleen, heidän motiivinsa on paljastaa sinut valehtelijaksi, provoksi, joka vain tarinoit tänne. He yrittävät löytää niitä epäjohdonmukaisuuksia, joka todistaisi, että keksit tämän elämäsi tarinan. Se on heidän päällimmäinen motiivi. Toinen motiivi voi olla kateus mökkimiehestä, että löysit heti uuden miehen eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tivataan ja tentataan asioita. Ei kaikkea tarvitse avata. Ihminen saa kertoa juuri sen mitä haluaa. Eikä sitä aina kirjoittaessa mieti niin tarkasti, purkaa vain ulos sen mitä päässä sillä hetkellä on. Jotkut sitten tarttuvat mitä ihmeellisempiin yksittäisiin epäkohtiin. "
Veikkaan, että tuo tivaaminen ja tenttaaminen johtuu siitä, että jotkut eivät selvästikään usko 28 tarinaa. He luulevat 28 provoksi, joka tarinoi tänne. Ja he yrittävät saada hänet kiinni epäjohdonmukaisuuksista tarttumalla yksityiskohtiin, jotka todistaisivat hänen valehtelevan ja olevan provo.
Kyllä mä ymmärrän ainakin, että kaikkia yksityiskohtia ei tietenkään kerrota ja sen takia tulee näitä epäjohdonmukaisuuksia tarinaan ja silloin se voikin kuulostaa valheelta. Mutta en mä ainakaan usko, että 28 keksisi tätä tarinaa. Muistatteko muuten HEL-NYC:in vauvapalstalta?
Juuri näin, hyvin oivallettu. Luulin, että muutkin tämän ovat tajunneet. Eivät näköjään, olenkin ihmetellyt eikö muita vaivaa nämä samat asiat. Sen takia kun tarina tuntuu välillä epäuskottavalta ja epäjohdonmukaiselta minä ainakin haluan kysyä tarkennusta. On ärsyttävää kun tarinaa kerrotaan totena ja siiten tulee kohtia, jotka tuntuvat valheilta tai keksityltä novellilta. On lukijoiden aliarviomista jos osin kertoo jostain pieniäkin yksityiskohtia ja sitten taas jätetään kertomatta joku oleellinen asia, kerrotaan kahdella tai useammalla tavalla tai se ohitetaan.
Jos kirjoitetaan fiktiota, niin silloin on se ja sama mitä jätetään pois ja miten epäolennaista kirjoitelma on. Niinhän se on viihderomaaneissakin ja lukija sen silloin tajuaa ja tietää jo lukemaan ryhtyessään. Mutta jos kirjoitetaan tarinaa totena niin silloin pitää olla tarkkana ja sen pitää tuntua todelta. Kun lukija sitä lukemaan ryhtyessään niin luulee ja odottaa. Muuten tietysti luullaan keksityksi tarinaksi. Ihan ymmärrettävää ärsyyntyminen on minun mielestäni jos tosielämän tarina ontuu tai tuntuu epätodelliselta. Tulee tunne, että lukijaa pidetään tyhmänä, joka ei mitään huomaa.
Itse olen kova lukemaan, niin romaaneja kuin asiapitoistakin tekstiä. Huomaan heti epätodet, asiavirheet jne. Siksi kai olen sitten niin kriittinen täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan nyt kantaa tuohon provohuuteluun tai tivaamiseen. Se ehkä vähän 'ärsyttää' kun kirjoittajilla tuntuu olevan aina vastaus joka asiaan valmiina. Ja se on aina omalta kannalta jotenkin vastuusta vapauttava. Moni ulkopuolelta näkee, että kirjoittajat antoivat exilleen lähes loputtomasti siimaa ja ymmärrystä niin kauan kunnes selvisi että äijillä oli jo uudet hoidot katsottuna. Sitten heitä alettiin demonisoimaan. Sikäli itse kertomukset on uskottavia ytimeltään, koska onhan tuo maailman tavallisin Erotarina. Mutta sitten monet yksityiskohdat alkoivat vaikuttaa vähän yksipuolisesti liiotelluilta, koska on tuota suuttumusta ja halua nähdä se ex rumana ja mustana. Minulle piirtyy voimakkaasti kuva läheisriippuvaisista suhteista, ja tätä asiaa kirjoittajien kannattaisi työstää ja pohtia tulevia suhteita varten kuin myös esim suhteessa lapsiin. Toist
Jatkan että minusta se vahvempi koira ap sisällä on jo kauan aikaa kuulunut hänen miehelleen, nyt siis exälle. Ja hänen oma koiransa on nälkiintynyt ja huonolla hoidolla. Eikä tuo tee ihmisestä hyvää kumppania, vaikka tosi moni tuntuu niin ajattelevan. Eikä hyvää vanhempaa!
Siihen läheisriippuvuuteen viittaa tässä se, ettei ap halua vieläkään laskea irti tuosta miehestä. Joojoo, haluaa kovasti unohtaa koko ukon kunhan ensin mies tekee näin, lapset noin tai pankki niin. Ihan oikeasti ap, laita aktiivisesti koko mies pois mielestäsi! Älä mieti sen osallisuutta lasten ja sinun suhteeseen, tai mihinkään. Ja katso vasn, hyviä asioita alkaa tapahtua kuin itsestään, lupaan sen!
Ps. Älä vaihda siihen tyhjään paikkaan ketään muutakaan tilalle, vaan pohdi itsesi kanssa miksi siihen tyhjään tilaan tarvitaan mitään, miksei se täyty itsestään. Vastaus löytyy jostain abaut 8-17 ikävuoden ajalta lapsuudestasi, veikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan nyt kantaa tuohon provohuuteluun tai tivaamiseen. Se ehkä vähän 'ärsyttää' kun kirjoittajilla tuntuu olevan aina vastaus joka asiaan valmiina. Ja se on aina omalta kannalta jotenkin vastuusta vapauttava. Moni ulkopuolelta näkee, että kirjoittajat antoivat exilleen lähes loputtomasti siimaa ja ymmärrystä niin kauan kunnes selvisi että äijillä oli jo uudet hoidot katsottuna. Sitten heitä alettiin demonisoimaan. Sikäli itse kertomukset on uskottavia ytimeltään, koska onhan tuo maailman tavallisin Erotarina. Mutta sitten monet yksityiskohdat alkoivat vaikuttaa vähän yksipuolisesti liiotelluilta, koska on tuota suuttumusta ja halua nähdä se ex rumana ja mustana. Minulle piirtyy voimakkaasti kuva läheisriippuvaisista suhteista, ja tätä asiaa kirjoittajien kannattaisi työstää ja pohtia tulevia suht
Jatkan vielä, että tämä on mulle vastaavassa suhteessa eläneen äidin tyttärelle oi niin tuttu kuvio. Miltä lapsesta tuntuu kun äidin mielessä selvästi eniten tilaa ottaa se mitä mies milloinkin puuhaa ja miksi ja mitä se tarkoittaa. Sitä on toooodella vaikea läheisiltä peittää, se näkyy esim poissaolevuutena, puheen kääntymisenä jatkuvasti tähän maailmannapaan, voimakkaina tunnereaktioina ääripäästä toiseen. Puhelimen vahtaamisena,katseen terävöitymisenä kun tulee henkilöstä puhe tai jostain mikä ees liippaa henkilöä... Kun läheiset ei enää jaksa kuunnella, tai niille ri muuten halua enää avautua, voi kirjoittaa johonkin palstalle..
Ja sitten se aivan silmin havaittava muutos kun äiti sairasti syövän ja joutui kohtaamaan sen ihan todella, miksi hän rakastaa itseään vähemmän kuin toista. Syöpä oli pelastus, nyt äiti elää itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Otan nyt kantaa tuohon provohuuteluun tai tivaamiseen. Se ehkä vähän 'ärsyttää' kun kirjoittajilla tuntuu olevan aina vastaus joka asiaan valmiina. Ja se on aina omalta kannalta jotenkin vastuusta vapauttava. Moni ulkopuolelta näkee, että kirjoittajat antoivat exilleen lähes loputtomasti siimaa ja ymmärrystä niin kauan kunnes selvisi että äijillä oli jo uudet hoidot katsottuna. Sitten heitä alettiin demonisoimaan. Sikäli itse kertomukset on uskottavia ytimeltään, koska onhan tuo maailman tavallisin Erotarina. Mutta sitten monet yksityiskohdat alkoivat vaikuttaa vähän yksipuolisesti liiotelluilta, koska on tuota suuttumusta ja halua nähdä se ex rumana ja mustana. Minulle piirtyy voimakkaasti kuva läheisriippuvaisista suhteista, ja tätä asiaa kirjoittajien kannattaisi työstää ja pohtia tulevia suhteita varten kuin myös esim suhteessa lapsiin. Toisten ihmisten valintoja ei kannattaisi aina kokea hylkäämiskokemuksen kautta, se satuttaa itseä ja tois
Sehän minuakin ärsyttää, että aina on esimerkiksi 28 vastaus valmiina. Nyt, en ole lukenut miten selitti, tuo, että ensin oli sovittu exän kanssa, että nyt määrättynä päivänä exä tulee käymään. Ja oikein juurta jaksain selvitetään pitkä litania asioita. Että nyt se exä ei enää pääse lipeämään, saadaan selvitettyä ja laitetaan nimi siihen ja siihen paperiin. Täältä annettiin roppakaupalla hyviä tai huonompia neuvoja, monet ihan tosissaan uskoivat, että nyt...
No, sitten kävikin ilmi, että esimerkiksi ei oltu sovittu mitään kellonaikaa. En käsitä. Toinen oli, että ei ilmeisesti mitenkään infottu miltei 18-vuotiasta poikaa, että nyt halutaan olla isän kanssa rauhassa ja selvitellä asioita. Jne.
Exää sitten odoteltiin koko pivä, tuli sitten illalla kovalla kiireellä, puoli tuntia oli aikaa joka supistui 10 minuutiksi. Kun kuulemma pojalla ei ollut tilannetajua ja kinusi kyytiä kesken kaiken. Sitten raahattiin autoon muutama kassi exän rojuja, thats it. Tilannetaju, suunnittelu- ja kommunikaatiotaito oli kyllä hukassa myös näiltä kahdelta.
Moni odotti tätä "keskustelua" miten menee ja mitä tuloksia se poikii. No, sehän meni, että exä tuli, oli kymmenen minuuttia ja poika kinusi kyytiä. Eli oikeastaan jo etukäteen mietinkin miten 28 klaaraa ja selittää exän käynnin ja sen tuloksen. Ja niinhän siinä kävi, kuten arvasinkin. Tähänkin tilanteeseen oli vastaus valmiina kun mitään edistystä ei tapahtunut. Tässä kohti ainakin minulta meni uskottavuus tarinaan aika pahasti. Kaikki ei ole niin kuin annetaan täällä ymmärtää. Osin on, osin ei ole.
Ei tietenkään tarvitse meille kertoa kaikkea. Ja ymmärrän halun olla kertomatta osia tarinasta. Ymmärrän halun purkaa mieltään ja muutamien ihmisten mitään kyseenalaistamaton myötätunto ja samanmielisyys tuntuu varmaan hyvältä. Se ehkä hiukan ruokkii sitä, että lisäillään osia, joista saa myötätuntoa. Mutta pitää silloin ymmärtää myös niitä, jotka hiukan tai enemmän kyseenalaistavat tai jopa ärsyyntyvät.
Rakkaus muuttaa muotoaan iän myötä. Mies joka kuvittelee elävänsä kuusitoistavuotiaan hekumaa koko ikänsä on arvoton hedonisti. Oikea mies pitää, sen minkä lupaa. Koko elämänsä ajan.
"Moni odotti tätä "keskustelua" miten menee ja mitä tuloksia se poikii. No, sehän meni, että exä tuli, oli kymmenen minuuttia ja poika kinusi kyytiä. Eli oikeastaan jo etukäteen mietinkin miten 28 klaaraa ja selittää exän käynnin ja sen tuloksen. Ja niinhän siinä kävi, kuten arvasinkin. Tähänkin tilanteeseen oli vastaus valmiina kun mitään edistystä ei tapahtunut. Tässä kohti ainakin minulta meni uskottavuus tarinaan aika pahasti. Kaikki ei ole niin kuin annetaan täällä ymmärtää. Osin on, osin ei ole. "
Sanot siis suoraan, että epäilet 28:a provoksi?
Vai luuletko, että tarinan perusjuoni on totta, mutta hän jättää paljon kertomatta tai kertoo jopa väärin osia tarinasta?
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus muuttaa muotoaan iän myötä. Mies joka kuvittelee elävänsä kuusitoistavuotiaan hekumaa koko ikänsä on arvoton hedonisti. Oikea mies pitää, sen minkä lupaa. Koko elämänsä ajan.
Onko nyt ymmärrettävä niin, että ihmiset eivät saa erota ikinä? Että ollaan yhdessä hammasta purren tai vaikka rakkaus on kuollut. Tai ei edes siedetä toisen kosketusta tai puhutasn rumasti toisistaan.
Eron ei ole mikään oikotie onneen. Mutta joskus on vain parempi erota, kaikkien kannalta. Myöskään se joka vielä rakastaa ei voi väkisin toista pitää. Joskus myös sekoitetaan omistushalu johonkin muuhun tunteeseen.
"Sen takia kun tarina tuntuu välillä epäuskottavalta ja epäjohdonmukaiselta minä ainakin haluan kysyä tarkennusta. On ärsyttävää kun tarinaa kerrotaan totena ja siiten tulee kohtia, jotka tuntuvat valheilta tai keksityltä novellilta. On lukijoiden aliarviomista jos osin kertoo jostain pieniäkin yksityiskohtia ja sitten taas jätetään kertomatta joku oleellinen asia, kerrotaan kahdella tai useammalla tavalla tai se ohitetaan."
Hyvä kirjoitus Sinulta. Tässä on myös se, että itse en ole kuvitellut jättäneeni mitään oleellista kertomatta. Joskus ne pienet yksityiskohdat taas on isoja asioita itselle. Niin tai näin, koskaan ei tee mitään oikein --> joko kertoo liikaa tai liian vähän, ymmärtää liikaa tai on liian ymmärtämätön. Onneksi isoin osa lukijoista on ymmärtänyt sen, että esimerkiksi minä olen purkanut täällä tuskaani ja Kiitos olen saanut paljon tukea, käytännön neuvoja yms. Ymmärrän myös todella hyvin miksi Ap pitää taukoja täältä ja miksi M36 ei enää päivitä täällä, sillä onhan se nyt aika hullua altistaa itsensä sille negatiiviselle mitä täältä myös tulee ja tällä en tarkoita sitä, etteikö saisi olla erimieltä. Kirjoittajille isoja asioita, mutta joillekin lukijoille jonkinlaista huvia. Tulee mieleen iltapäivälehtien klikkiotsikot.
Oma "tarinani" jatkuu, pian näen mökkimiehen, 10.1 terveystilanteeseen tulee (toivottavasti) lisäselvityksiä ja siitä seuraavana päivänä toivottavasti eksän kanssa asioita eteenpäin. Sitten juhlitaankin pian pojan 18 v päiviä.
Toivottavasti keskustelu jatkuu vilkkaana, viimeiset 600 viestiä on tullut ripeään tahtiin.
Minä nyt ihan aidosti ensimmäistä kertaa olen sitä mieltä, että on liian raskasta riepotella henkilökohtaisia asioitani tänne. Kun tämä on oikeasti minun elämääni, keskityn nyt elämään sitä parhaalla mahdollisella tavalla.
Erityiset kiitokset Ap, Tuumis, Kuurankukka, MaratonParkuja ja moni moni moni "nimimerkitön" kirjoittaja, joiden kirjoitustyylin erottaa ja tietää matkassa olleen pitkääkin.
Ystävällisin terveisin:
28 v yhdessä
Edelliselle: ei omista, olen asian tarkistanut pankilta vastaavassa tilanteessa. Omistusosuus on merkitty kauppakirjaan ja kiinteistörekisteriin. Laki ei ota kantaa siihen kuka lyhennykset maksaa. Lahjavero voisi toki tulla kyseeseen jos tilanne venyisi vuosiksi eikö kummallakaan osapuolella olisi asumishyötyä.
Neuvoisin silti, että jos asumishyödyn korvauksesta sovitaan, ottaa ap oman lainansa hoitoonsa.