Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

"En minä tarvitse niitä kuvakaappauksia enää, antaa eksän elää omaa elämää. "

Sinuna kyllä tonkisin kaiken perinpohjin, pitkältä aikaväliltä, räväyttäisin paskan tuulettimeen ja sitten vasta antaisin olla.

Kyllä noi asiat suakin vielä kaivelee. Ihmisillä on taipumus haluta tietää se totuus, jotta asian voi käsitellä ja jättää taakseen. Mitä enemmän on selvittämättömiä mysteereitä, niin vaikka ne kuinka lakaisee maton alle, niin ne vaivaavat mieltä.

Nyt kun 28 avasit asioita taas vähän enemmän, niin voisin vaikka lyödä vetoa että se "salakämppä" on otettu vain siksi, että saa sinulle selitettyä missä on että ei tarvitse paljastaa salarakkaan olemassaoloa. Työkaverille maksetaan että voidaan esittää sekä sinulle että salarakkaalle missä hän muka asuu. Salarakas on luullut että eksäsi on eronnut, kun on ollut esitellä "asunto" ja vastaavasti sinua on sumutettu että hän viettää asunnolla aikaansa. Se, että poikasi on asunnon nähnyt, ei ole todiste siitä että hän olisi siellä edes yhtä yötä nukkunut.

Asia on harvinaisen selvä, osoitetta ei voinut muuttaa pois siksi, että työkaveri oli lainannut kämppää vain "kutukämpäksi" tai sinun hämäämiseksesi eikä antanut lupaa siirtää kirjoja sinne. Salarakkaalle ei osoitetta voi laittaa kun yhlta menee asumistuet. Siellä se on ollut joka yö kun ei ole kotona tai työmatkalla ollut. Herää nyt jo!

Olen yksi näistä jotka ihmettelee tätä yhteydenpidon tarvetta eksän kanssa muiden kuin asuntoasioiden merkeissä. Itse erottuani mietin, että olisinko ystävä eksäni kanssa, jos meillä ei olisi ollut koskaan romanttista suhdetta. En todellakaan kun tiesin minkälainen sikapossuapina se valheineen ja pettämisineen on. En siis ollut ystävä hänen kanssaan eron jälkeenkään, koska en halua senkaltaisia ystäviä jotka voivat tehdä perheelleen sen, mitä hän minulle ja lapselleni teki.

Ole siis rehellinen, haluaisitko eksäsi kaltaisen ystävän itsellesi? Jos et, niin miksi sitten roikkuisit hänessä kiinni millään perusteella. Jotain tunteita siellä pinnan alla vielä on vaikka et niitä ehkä tässä tilanteessa tunnista. Vuosi on vielä hyvin lyhyt aika pitkän parisuhteen katkeamisen aiheuttamien tunteiden käsittelyyn.

Jos mitään tunteita ei enää ole, niin mikä oli se järkisyy joka sai sinut lainaamaan rahaa, vaikka tiesit miten epäluotettava hän on raha-asioiden suhteen? Hän on pystynyt yhä vetoamaan tunteisiisi ja se sai sinut heltymään. Jos olisit ajatellut pelkällä järjellä, niin et olisi lainannut niitä rahoja.

Pyydän anteeksi, mutta olen kokenut saman ja siksi tämä "ravistelu"!

Keskustelua herättää tämä aihe, omassa päässä olen asioita kyllä jäsennellyt.

Olen myös varma siitä, että minusta tiedettiin työpaikalla, tunsin sieltä monta ihmistä. Että kyllä tämä salanainen on tiennyt, että kyseessä on perheellinen mies.

Itse huomasin, että vähäiset kuvani oli hävinneet instassa jossakin vaiheessa, mutta eksä ei todellakaan ole aktiivinen päivittelijä.

Ei minulla ole mitää hävettävää tai salattavaa eksän toiminnasta, mutta en koe saavuttavani "kostolla" mitään. Totean tässä nyt, että haluan kaikki asiat ns. pakettiin = kaikki keskeneräiset, eli mm. asunnon myynti jne, velat takaisin yms. 

Kyllä se eksä vielä asiat edestään löytää ja itse näen, että en myöskään ole mitään velkaa nykyiselle. Pitäköön aarteensa.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun 28 avasit asioita taas vähän enemmän, niin voisin vaikka lyödä vetoa että se "salakämppä" on otettu vain siksi, että saa sinulle selitettyä missä on että ei tarvitse paljastaa salarakkaan olemassaoloa. Työkaverille maksetaan että voidaan esittää sekä sinulle että salarakkaalle missä hän muka asuu. Salarakas on luullut että eksäsi on eronnut, kun on ollut esitellä "asunto" ja vastaavasti sinua on sumutettu että hän viettää asunnolla aikaansa. Se, että poikasi on asunnon nähnyt, ei ole todiste siitä että hän olisi siellä edes yhtä yötä nukkunut.

Asia on harvinaisen selvä, osoitetta ei voinut muuttaa pois siksi, että työkaveri oli lainannut kämppää vain "kutukämpäksi" tai sinun hämäämiseksesi eikä antanut lupaa siirtää kirjoja sinne. Salarakkaalle ei osoitetta voi laittaa kun yhlta menee asumistuet. Siellä se on ollut joka yö kun ei ole kotona tai työmatkalla ollut. Herää nyt jo!

 

Mä lähtisin tonkimaan tätä salakämppämysteeriä vielä syvemmältä.

Mies vuokrasi työkaveriltaan tyhjillään olevan vuokrakämpän ihan vain sen vuoksi, että voi siellä kämpässä viettää rauhallisesti aikaa tuon yksinhuoltajaäidin kanssa. Sekä päiviä, iltoja ja öitäkin. Siellä pääsee panemaan ilman että joku lapsista pääsee näkemään. Viiden lapsen yksinhuoltajan kotona kun taatusti ei ole hetkenkään rauhaa kutemiseen ja tutustumiseen. Mieshän vuokrasi tämän kämpän salaa vaimoltaan, vaimon ei alunperin pitänytkään saada tietää tuosta salakämpästä mitään. Veikkaan, että suurinta osaa miehen yön yli tapahtuneista työmatkoista ei ole tapahtunutkaan, vaan hän on silloin ollut yötä tuolla salakämpässä ja varmaan ihan aamulla mennyt tuon naisen kanssa töihin sieltä salakämpästä.

Noh, sitten kun jäi kiinni salakämpästä, niin siellä oloa jatkettiin masennuksen takia. Sekin teatteri meni täysin läpi vaimolle.

Varmaankin työkaverille on sepitetty jotain parisuhdevaikeuksista ja olisi hyvä päästä eroon vaimosta ja erokin varmaan tulossa, että asumuserossa voisi olla aina silloin tällöin ja muuta tuubaa. Kirjoja ei tietenkään voi sinne siirtää, sillä kämpän vuokralainen vuokrasi kämpän eteenpäin (mikä useimmiten on jopa kiellettyä). Sitä paitsi vaimo olisi huomannut, mikäli postia ei enää ikinä tulisi miehen nimellä ja mahdollisesti asiaa selvitellessään numeropalvelusta tai muusta olisi selvinnyt se fakta, ettei mies enää yhtäkkiä asukaan kodissaan vaan jossain ihme osoitteessa x.

Yksinhuoltajaäidille on varmasti näytetty, että katsos, nyt ollaan jo asumuserovaiheessa, tässä on asuntoni: täällä ei ole vaimoani, ihan yksin täällä asustelen.

Yksinhuoltajakämppään mies tuskin voi pysyvästi muuttaa ihan tukien takia.

Nuo työpaikat todella taitaa olla melkoisia paikkoja, usein. Minunkinhan ex löysi uuden naisensa töistä, ties kuinka kauan heidän suhteensa kehittyi. Vuosia kuulin tästä ihmisestä, olen jopa esittänyt epäilyni siitä onko heidän välillä jotain? Ties mikä on totuus yön yli työmatkoista. Luulen ainakin osilla tämän nykyisen olleen mukana.

Myös luulen työkavereiden, heidän jotka meilläkin kyläilivät ja minua silmiin katsoivat tienneen asiasta. Yhden tämmöisen luona ex paljon kävi iltaa istumassa, pidempi matka niin jäi myös yöksi. Näin jälkikäteen ajattelen tuon naisenkin siellä olleen. Nykyään kaveraavaat keskenään pariskuntina, miksi ei siis jo aiemmin?

Tosi paljon tässä palasia loksahtelee paikoilleen. Vaikka pakko sanoa, että kaiken muun keskellä tämä salarakas ja miehen petos on täysin toissijainen asia. Sattui paljon kun totuus selvisi. Mutta nykyisin en jaksa asiaa ajatella. Toivottavasti ovat keskenään onnellisia.

Tuo yksi kirjoitus siitä, miten vaikea on ollut kaksoiselämää piilottaa, äreyttä jne. Tunnistan siitä exäni. Varmasti nyt kaikki on siis siellä paremmin ja iloisempaa, kun enää ei tarvitse salailla ja piilotella. Ja voi kätevästi lapsille osoittaa että katsokaa nyt, heti kun äiti on pois, on kaikilla parempi olla. Kaiken sen sairaan toksisuutensa voi kaataa minun niskaan, niin voi vielä olla kiva ja ihana nykyiselle. Helpottaa esittämistä sekin, että joka toinen vk näkevät vain töissä ja viikonloppuisin kun nainen joutuu lastensa koulun vuoksi olemaan omalla paikkakunnallaan. Voi kuulkaa sitä showta niille tämän nykyisen lapsille! Aina on kaikkea kivaa tekemistä jne. Oma lapsemme on tästä isäänsä kritisoinut useasti. Rohkea lapsi. Ja toki se käännetään minun syyksi, miten minä olen semmoisia asioita lapselle syöttänyt. Ei isä tajua että lapset osaavat ajatella ihan itse ja näkevät räikeän eron entiseen.

Ja, kävihän minunkin ex minun lakanoissani vielä siinä vaiheessa kun selkeästi nykyisen naisensa luona asusti aina ne viikot kun naisen lapset isällään.

Mutta, kuten sanottu, ei kiinnosta. Olen sanonut eräälle uteliaalle ystävälle joka mielellään kertoisi kaikkea exään ja nykyiseensä liittyvää, että en halua tietää. Minun on parempi olla kun en kuule heidän elämästään.

Avasinpa nyt näköjään tätä puolta asiasta. Kuten sanoin, kaiken muun keskellä tämä petos ei tunnu enää missään.

Arvostanko näitä ihmisiä? En. En ollenkaan. Haluaisinko selityksiä? En. En ole sanallakaan exältä uudesta naisesta kysynyt mitään. En pyytänyt yhtään mitään selitystä.

Kyllä tämä nykyinen tulee vielä totuuden tajuamaan, joskus. Karma, jne. Reppana sitten vielä jumissa tämän ihmisen kontrollissa jopa töissä. Ei käy kateeksi, minulle työpaikka oli aina se paikka missä sain vapaasti hengittää ja olla oma itseni.

Tästäkin ketjusta huomannut sen, miten samankaltaisia asioita tapahtuu. Salarakkaita, pettämistä, valehtelua.

Sinä, jonka mies vain katosi elämästänne. Olen pahoillani siitä, etenkin lapsesi vuoksi. Vaikka pakko myöntää että monesti olen miettinyt miten olisi ollut helpompaa jos minunkin ex olisi vaan kadonnut, häipynyt, poistunut elämästä. Mutta, lapset ansaitsevat molemmat vanhemmat elämäänsä.

Ap

Olen myös miettinyt sitä, jääkö tämä asia kaiken alle, käsittelemättä. Ja tulee vastaan sitten joskus myöhemmin? 

Ymmärrän täysin 28:a ettei halua asiaa tonkia.

Ymmärrän myös tuon ajatuksen, että kaiva esille aivan kaikki ja läväytä nykyisen tietoon. Se on vihareaktio, katkeruutta. Sitten kun tuon vaiheen on ylittänyt, ei asia enää merkkaa sen vertaa että sitä haluaisi kaivella ja siinä rypeä. 

Voin hyvin tunnistaa tuon, että sitä vaan hymyilee ja hymähtelee, että no niinpä tietysti, tämäpä selittää senkin, kun uusia asioita loksahtelee paikoilleen tarinassa. Ei se enää satuta, ei se tunnu enää missään. Vaikka sekin aika on tässä rämmitty läpi, että asia sattui, sattui paljonkin.

Tunnistan myös sen, että muut ihmiset ovat asiasta minun puolestani vihaisempia kun minä itse. 

Itseasiassa, en oikeastaan jaksa edes vihata exää enää. Välillä se vihantunne kaikesta mitä tekee oli pelottavan valtava. Mutta nykyisin en enää edes vihaa. Sillä ihmisellä ei ole silmissäni enää pienintäkään arvostusta, ei edes vihan vertaa. Mitä enemmän tätä hommaansa jatkaa, sen vähemmän häntä arvostan. Ei sillä ole edes ihmisarvoa silmissäni enää. Pieni, vihainen, mitätön ihminen. Katkera ja kostonhaluinen. Vaikka, luulisi nyt olevan onnellinen saatuaan haluamansa?

Se mitä tekee mun äitiydelle, mun ja lasten väleille on niin paljon pahempaa kun mikään salasuhde. Ja siksipä hän siihen iskeekin, tietää satuttavansa.

Ap

Yllättävän paljon eronneet jaksavat märehtiä sitä, että ex esittää uudelle ja hänen lapsilleen jotain. Uusperheessä eläneenä voin kertoa, että on haasteellista luoda suhdetta toisten lapsiin. Minusta on vain hyvä, että yrittävät kaikki parhaansa. Ei siinä katkerien lasien lävitse kannata katsoa. Meillä ainakin myös exämme suhtautuivat arvostavasti eri tilanteissa. No, oltiinkin aikuisia eikä mitään katkeruutta ollut kenelläkään.

28v saa kohtuutonta ryöpytystä osakseen, kun yrittää erota asiallisesti. 

Kyllä tuo pettäminen aina jättää jotain katkeruutta, uskoisin niin. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että ihanaa, että rikoit perheeni ja veit lasteni isän. Se on eri asia, jos uusi perhe syntyyn aiemmin tapahtuneiden erojen jälkeen.

Jos ajattelee, että joku v e i puolison, niin kannattaa vielä pohtia asioitaan ja suhtautumistaan. Ei ketään voi viedä. Jopa puolet avioliitoista johtavat eroon, joten ei mitään ihmeellistä. Ja jos on käsittelemättömiä asioita niin kannattaa hakeutua ammattilaiselle avun piirin, jotta eheytyy omaksi itsekseen ja saa rauhan. Asenteet voi valita ainakin siltä osin.

Olen lukenut ketjua suurella kiinostuksella. Erosimme kesällä 33 vuoden jälkeen. Minulle selvisi että exäni oli/on ihastunut toiseen naiseen. Oli/on ollut myös ahkera tinderin käyttäjä. Esiintyi ihastukselleen sinkku miehenä. Olen kiitollinen että pääsin lukemaan viestittelyä heidän välillään.

Meillä on yhteistä omaisuutta, oletan sen olevan syy miksi ei ole eronnut ennenkun alotti kaksoiselämänsä.

Hän on myös tehnyt paljon töitä ulkomailla mikä on helpottanut kaksoiselämää.

En ala enempää asioita kaivelemaan, ihan oman hyvinvointini takia.

Omaisuus on jakamatta, toivon että selviämme tästä kunialla, molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon eronneet jaksavat märehtiä sitä, että ex esittää uudelle ja hänen lapsilleen jotain. Uusperheessä eläneenä voin kertoa, että on haasteellista luoda suhdetta toisten lapsiin. Minusta on vain hyvä, että yrittävät kaikki parhaansa. Ei siinä katkerien lasien lävitse kannata katsoa. Meillä ainakin myös exämme suhtautuivat arvostavasti eri tilanteissa. No, oltiinkin aikuisia eikä mitään katkeruutta ollut kenelläkään.

Nämä menee aina niin, että uuden naisen lapsille järjestetään spektaakkelimainen joulu/juhannus/mikä tahansa pyhä ja omia lapsia ei edes pyydetä mihinkään.

Minä en märehdi sitä, että uusperheessä koitetaan luoda hyviä suhteita. Toivon aivan aidosti, että tämä uusi äitipuoli olisi hyvä ihminen minun lapsilleni. Hän kuitenkin viettää heidän kanssaan enemmän aikaa kun minä. Toivon heille hyviä, lämpimiä, aitoja välejä keskenään. Toivon hänen olevan lapsilleni yks aidosti välittävä aikuinen lisää.

Tottakai minusta tuntuu äärimmäisen pahalle, että minut on täysin ulkoistettu lasteni elämästä, enkä saa olla siinä osallisena. Se sattuu niin, ettei sitä mitkään sanat riitä kuvaamaan. 

Lapseni kokee mielestään vääryyttä, että se isä joka ei koskaan osallistunut hänen harrastukseen, ei ollut kiinnostunut milläänlailla. Ehdottelee nyt tämän uuden naisensa lapsen harrastukseen liittyviä toimintoja heille kaikille. Ei edelleenkään oman lapsen harrastukseen. Isän toiminnassa näitä "uusia lapsia" kohtaan on niin räikeä ero toiminnassaan, vuosien ajan, aina, omia lapsiaan kohtaan. Että se suututtaa lasta. Lapsi näkee tämän läpi. Lapsi on tästä isää kritisoinut. Ja kun lapsi kritisoi isää, syytetään minua siitä, että syötän näitä asioita lapselle. Ja tuo harrastusasia oli vain yksi esimerkki.

Minä olen lapsille sanonut, että mulle on ihan sama miksi tätä naista kutsuvat, äitipuoleksi, nimeltä. Toivon heidän häneen ja hänen lapsiinsa tutustuvan, koska he ovat nykyisin osa heidän elämäänsä. Koitan puhua isän uudesta perheestä todella neutraaliin sävyyn.

Toki, ensireaktioni asioihin, kun kaikki paljastui, ei ollut aivan kypsä ja rakentava. Olen tämänkin lasten kanssa jutellut ja pahoitellut. 

Isä on jo yli vuosi sitten sanonut, että hänellä tulee olemaan uusi perhe. Isä on sanonut lapsilleen vielä paljon tätä aiemmin, että heidän täytyy valita vanhempien välillä, että minkäänlainen yhteisvanhemmuus ei tule onnistumaan. Isän tavoite on pullauttaa minut ulos, että saa aivan rauhassa elää sitä uutta perhe-elämää, juuri haluamallaan tavalla. Ilman, että minä kuulun lasten elämään mitenkään. Ja tässä hän on varsin hyvin onnistunut. Kaikessa aina vetoaa kasvatus eroavaisuuksiin. Ja sehän on totta, siinä on eroja. Hänen tavoissaan oli ja on niin paljon asioita joita en vaan voinut hyväksyä. Ja joista hän nyt kuulema tinkinyt, "vaihtanut asennettaan"

Ja se on totta, että petoksella alkanut suhde aiheuttaa katkeruutta ja vihaa siinä joka on joutunut petoksen kohteeksi. Eron jälkeen alkaneet suhteet on aivan eri asia. Tässäkin tapauksessa tämä uusi on tietoisesti alkanut suhteeseen varatun kanssa. En tiedä, onko hänkin eronnut tahollaan juuri exäni vuoksi, vai muista syistä? Ehkä kyseessä on todella se oikea, aito, suuri rakkaus joka osuu kohdalle kerran elämässä. Ystävyydestä rakkaudeksi vuosien mittaan syventynyt. Kuka tietää. Kenties. Iloinen asia heille jos näin on. Vielä iloisempi asia lapsilleni, jotka näkevät siellä hyvän, onnellisen parisuhteen mallin. Iloinen asia, jos isä on nyt oikeasti, aidosti muuttunut. Ehkä hän ei olekkaan narsistinen, on vain ollut onneton ja sitten kireä ja ikävä ihminen koska joutui salaamaan niin paljon? ( okei, en usko tähän itsekkään, mutta leikitään nyt hetki ajatuksella näin uudenvuoden ihmeiden äärellä)

Ja ehkä tämä voi kuulostaa katkeralta. Mutta, en minä ole, enää, katkera. Olen sitä ollut kuten sanoin aiemmin todella vihainen ja katkera, petetty, satutettu. Enää en ole, enää en jaksa tästä uudesta suhteesta välittää. Lasten menettäminen on paljon isompi juttu kun mikään salasuhde. Enkä halua milläänlailla väheksyä ketään enkä kenenkään tuntemaa kipua petetyksi tulosta. Se sattuu, se rikkoo, se vie pohjan aivan kaikelta mitä joskus kuvitteli olleen. Minulla se vaan on pienempi paha suuremman edessä ja siksi tuntuu itsestäni sivuseikalle. 

Ap

Meillä kuitenkin ne omat lapset otetaan mukaan. Esittämään sitä showta. Tekemään niin kun isä on ennalta suunnitellut. Ja jos tässä pokkuroivat vastaan isä kiukuttelee kun kakarat. Loukkaantuu. Pahoittaa mielensä. Syyllistää. Ja tietenkin lopulta syyttää minua.

Jopa omalle lapselleen on järjestänyt ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat koskaan. Ja toki niin, että isä suunnitteli valmiiksi kaiken ja lapsen piti tulla paikalle esittämään roolinsa.

Kivahan se on omillekkin lapsille, että heillä on nyt se osallistuva ja mukava isä jota ovat aina kaivanneet.

Ap

Ap:n kirjoituksista kyllä huomaa sen, että ymmärtää hyvin mitä olen käynyt läpi. Taitaa monta parisuhdetta, salasuhdetta, eroa lähteä työpaikan kautta.

Nämä erot ovat isoja juttuja ja monella tuntuu olevan huoli siitä, että taustalla on vielä tunteita tai asiat käsittelemättä. Minä jouduin käsittelemään asian niillä tiedoilla, joita minulla oli eksän puhehousujen puuttumisen takia. Asiat ovat lakanneet sattumasta jo aikaa sitten. Olen tämän viimeisen 1,5 vuoden aikana kyllä käsitellyt kaikki asiat, antanut tunteiden tulla ja keskustellut asiasta ystävieni kanssa. Se rahan lainaaminen ei ollut mikään miellyttämisen tarve, jos olisin asiaa ehtinyt hetken miettiä niin en olisi sitä tehnyt, mutta eksän ajoitus mökille lähtöni kanssa oli täydellinen. Olen liian kiltti, on opittava siitä.

Me eletään nyt eksän kanssa omaa elämää molemmat, vielä jäljellä on lapsi ja asunto (+ laina ja romut).

Itse olen valoisalla mielellä ja odotan vuotta 2024 ihan ilolla (kunhan saan näihin terveysasioihin tolkkua).

28 v yhdessä

Vierailija kirjoitti:

28v saa kohtuutonta ryöpytystä osakseen, kun yrittää erota asiallisesti. 

Samaa mieltä. Kummallista jankutusta tunteista, minä olen eronnut asiallisesti ja lainannut myös rahaa exälle, että sai uuden elämänsä paremmin alkuun, kun tuli yllättävä iso ja pakollinen meno. Ei siihen liittynyt mitään salattuja tunteita puoleltani eikä exänkään, halusin vain lähteä reilusti suhteesta ja tietää toisenkin pääsevän eteenpäin.

Ainut eroavaisuus oli, että minun exäni ei valehdellut suut silmät täyteen, joka ei ole 28 vika, että exänsä olikin pska.

Jokainen ero ja eron osapuoli ovat niin erilaisia.

Ap:n tilannetta miettien taas minun lapsella ei ole minkäänlaista roolia isänsä uudessa elämässä. Luulen, että suurin syy on ne valheiden verkot ja pelko siitä että totuus paljastuu. 

Minun 50 vuotiaan naisen elämässä 28 vuotta + tämä mennyt 1,5 vuotta on niin iso osa elämääni, että valehtelisin jos väittäisin, että tämä ei ole jättänyt jälkeä minuun. Ero oli vain kipeä asia, mutta valehtelu, roikottaminen + pitkään kestäneen sivusuhteen paljastuminen on asioita, joita on pitänyt käsitellä todella paljon. Minulle riitti siihen muutama läheinen ihminen, mutta tarvittaessa olisin kääntynyt ammattiavun piiriin.

Elämä kuitenkin jatkuu ja olen todella onnellinen, että en katkeroitunut. Haluan edelleen ensisijaisesti uskoa ihmisestä hyvää. Puhumisen tärkeyttä en ikinä enää väheksy, pelkät arjen teot ei voisi enää riittää, molempia tarvitaan. Olen onnellinen, että elämääni eksyi mökkimies, mutta tiedän että pärjäisin yksinkin. 

Oma eroni ja tämän palstan tarinat on saanut todellakin ymmärtämään kuinka yleistä tämä on. Sitä vaan aina aiemmin kuvitteli, että ei voisi osua omalle kohdalle. 

Keskustelu on vilkasta ollut ja erilaisia näkemyksiä on. Olen kiitollinen kaikista ja ne vihaisimmat/kostonhimoisimmatkin on kiva nähdä, eli on minua kohdeltu todella väärin. Tarvittavia potkuja persuksiini.

28v yhdessä 

Omituinen ketju..sama henkilökö täällä itselleen vastailee??

Ei 28 olisi tarvinnut tässä nykyisessä tilanteessa ajatella exänsä uuden elämän alkuun saattamista rahan lainaamisen muodossa. Ymmärrän kiltteyden, mutta miksi, jos ei ole mitään tunteita, exälle pitäisi enää olla kiltti. Itse en lainaisi, vaikka liian kiltti mys olenkin, rahaa henkilölle johon ei olisi mitään tunnesidettä. Ja eikö ollut niin, että exä lähti lomalle uuden naisen kanssa? Vai oliko vain sattuma samaan aikaan. Miten muuten exä osasi ajoittaa rahan  lainaamisensa juuri mökille lähdön aikaan? Jutteleeko 28 edelleen omia henkilökohtaisia asioitansa exälleen. Myös mökkimiehestä ja omasta vapaa-ajastaan siellä. Ei kannattaisi, kuten on jo sanottukin. 

Jos olisi ollut kyse muutamasta kympistä. Mutta käsitin, että oli isompi summa kyseessä. Ylipäätään isomman summan rahan lainaaminen on minulle aina kovan mietinnän paikka, oli sitten toisen ajoitus miten hyvä tahansa. Tosin olenkin niin pienissä rahoissa, etten pystyisikään lainaamaan isompaa summaa. 

Ei täällä ryöpytetä 28:aa. Erilaisia mielipiteitä ja kommentteja, monet kertovat omien kokemustensa perusteella ihan asiaa. Monet myös kertovat siitä, miten eivät edes itselleen tunnusta, että tunteita vielä on. Ei erosta niin kovin pitkä aikaa ole, kun 28 kertoi vielä kevällä heillä olevan seksisuhde. Ei tunteet aina lopu, vaikka paljastuu toinen nainen. Monilla on myös silti seksisuhde yhtäaikaa miehen kanssa. Se ei ole mitenkään harvinaista, mutta siitä ei haluta puhua kun on kuitenkin kipeä asia ja oma toiminta nolottaa, harmittaa ja suututtaakin. 

"Ehkä hän ei olekkaan narsistinen, on vain ollut onneton ja sitten kireä ja ikävä ihminen koska joutui salaamaan niin paljon? ( okei, en usko tähän itsekkään, mutta leikitään nyt hetki ajatuksella näin uudenvuoden ihmeiden äärellä)"

:D