Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

4057 kirjoitus on täyttä asiaa, jokaikinen sana.

Naiset voimaantukaa ja näyttäkää niille miehillenne närhen munat. Kertakaikkiaan. Pystytte siihen aivan varmasti. Argh, olen puhunut.

28 v kirjoitteli taas samaan aikaan kun pari edellistä kirjoitusta ilmestyi.

Kyllä sekä minulla, että mökkimiehellä oli tuoreet erot takana. Siksi kumpikaan ei ollut mitenkään haku päällä suhteen osalta. Mökkimiehen eroon ei liittynyt mitään eksän petollisuutta ja en minäkään eron aikoihin tienyt salasuhteesta yms. Nykyään hänen eksällään myös on uusi kumppani jne. Laastarina en ole mökkimiestä pitänyt ikinä ja näiden kuukausien aikana tunteet ovat syventyneet. Eksistä pystymme puhumaan ja muutama mökkimiehelle kipeä asia edellisestä suhteesta on tullut esiin ja nimenomaan niin, että hänen turvaverkko laskeutui vasta kun hän totesi että me naiset voidaan myös olla erilaisia. Tässä olemme "kuorineet" toistemme kerroksia pikkuhiljaa luonnollisesti. Itselleni tässä suhteessa on tärkeätä, että kun näemme niin mieli rauhoittuu, tunne että olen hyvä juuri sellaisena kun olen, saan koskettaa ja näen kuinka onnelliseksi se toisen tekee, nauramme tosi paljon, pystymme keskustelemaan ihan kaikesta yms. En olisi uskonut löytäväni rinnalle ihmistä, jonka lähellä tuntuu kuin sydän olisi löytänyt kotiin.

Huomaan, että olen vähän erilainen kuin muut. Onko se myös osittain tämä ikä. Minä näen niin, että tämän ikäisillä ihmisillä on väkisin historiaa takana ja näin pitkien liittojen jälkeen on lapsia + taloudellisia asioita avoinna. Minulle ei kuulu mökkimiehen ja hänen ex-vaimon ositusasiat, jotain tiedän esim. mökkiasioihin liittyen ja tiedän, että mökkimies on ihan liian kiltti, mutta ei tulisi mieleenikään arvostella tms. 

Jos minulla ei olisi yhteistä lasta eksän kanssa niin tämä asunto olisi myyty jo aikaa sitten ja itseasiassa en uskoisi, että oltaisiin missään tekemisissä enää. Jos poika muuttaisi isänsä luokse niin tämä asunto menisi välittömästi myyntiin. Olisi ollut kiva ostaa tai vuokrata iso yksiö / pieni kaksio itselleni. Tämän asunnon puolikkaalla hinnalla en saa ostettua mitään ja lainaa en halua ottaa väliaikaiseen kolmioon enkä saisi sitä niin paljon. Eikä lasta voi heittää kadulle. Lapsi puhuu kokoajan omilleen muutosta, mutta yrittänyt hieman jarruttaa sitä siksi, että pojan pitäisi pystyä maksamaan asumisensa yms. Minä olisin todellakin valmis muuttamaan. Ja pakkohan minun on eksän kanssa käydä näitä asuntoasioita läpi, vaikka täällä se tulkitaankin "peitetyiksi tunteiksi". Huokaus.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tarkennan vielä, että kun mies muutti salakämppäänsä "mietiskelemään" niin meillä oli kolme kuukautta asuntolainaa maksamatta. Asuntolaina maksettiin puoliksi loppuun asti..."

Mies siis sinnitteli siihen asti, että laina maksettiin pois. Monillahan se on ne yhteiset velat, jotka yhdistää. 

Tämä tuli itsellekin mieleen heti kun luin tämän. Että tätä oli suunniteltu pitkään.

Mielenkiintoinen heitto/ajatus. Arvostan ja pisti miettimään. Toki totuutta en koskaan saa tietää.

Se salakämppä paljastui minulle ihan vahingossa ja se olin minä joka ilmoitin heti samana päivänä, että kun hän kerta maksaa toisesta asunnosta siivun niin voisi muuttaa siihen kokonaan. Järjestelyn piti kestää maksimissaan 1,5 kk (asunnon alkuperäinen vuokrasuhde piti päättyä siihen). En tiedä miten koko stoorimme olisi edennyt jos salakämppä ei olisi selvinnyt minulle. Näin jälkikäteenhän tiedän, että salasuhde julkaisi suhteen vain 1,5 kk myöhemmin. 

Helmi- maaliskuussahan eksä oli vielä sitä mieltä, että meillä on yhteinen tulevaisuus heti kun saa päänsä kuntoon. Tämä muo on hymyilyttänyt nykyään kun selvisi se salasuhde, olisiko eksä tosissaan vain palannut kotiin ja kuvitellut ettei se toinen nainen selviä minulle ikinä.

Ei nämä asiat enää satu laisinkaan, mutta olisi se kiva totuus tietää. Olisi ehkä eniten kiinnostanut ymmärtää, miksi roikotti, se on se asia mikä eniten tympii, miksi ei päästänyt toipumaan erosta heti.

28 v yhdessä

Ensinnäkin 28v tekstejä on mukava lukea, kerronta on sujuvaa ja kaikesta huokuu läpi sellainen elämän kokemus ja viisaus, jota soisi monille muillekin. Olen itsekin pari eroa läpi käynyt, ja nuorena sitä suhtautui noihin tilanteisiin toisenlaisella kiihtymyksellä ja siksi ehkä jotkut , mahdollisesti nuoremmat, varmaankin luulevat tai olettavat ,että jos on exien kanssa edelleen tekemisissä, se liittyy jotenkin "tunteisiin" tms. Voi veikkoset, voin kertoa ettei todellakaan liity. Usein on vain taloudellisisa sitoumuksia, asunnon myymisessä voi kestää, samoin jos on yhteisiä lapsia, niin on suorastaan suotavaa, että jonkinlaiset välit on. Meillä on aikanaan ollut hyvät välit kaikkiin ex-puolisoihin sillä tavalla että perhejuhlia tai vastaavia on voitu tarvittaessa viettää sekä exien että nyxien läsnäollessa. Nykyään olen valitettavasti jo leski, mutta edelleen olen tekemisissä edesmenneen puolisoni exän ja lasten kautta. Erota voi niin monella tavalla ja monista eri syistä, helpointa se on silloin kun molempien tunteet ovat jo kulahtaneet ajan myötä, sellaistakin sattuu kun nuorena mennään yhteen, ja ajan myötä ihminen väistämättä muuttuu. Noin kaksikymppisenä ihminen on vasta ihan raakile omasta itsestään ja se kaksikymppisen ihannepuoliso on varsin toisenlainen kuin viiskymppisen ihannepuoliso.Mutta kaikkea hyvää täällä kirjoittaneille ja ennen kaikkea Hyvää Uutta Vuotta, ja jäädään uteliaana odottamaan mitä kaikkea ensi vuosi tuokaan tullessaan.

Vielä lisään, että kyllähän minä koko ajan tein surutyötä lopullista eroa ajatellen. Vaikka luotin toiseen ja toivoin toisenlaista loppua niin sisimmässäni kyllä tiesin koko ajan. Siksi se olin minä, joka huhtikuussa totesin, että nyt riittää. Kauankohan eksä olisi elänyt kaksoiselämää?

Ja se että minä olin se joka ajoin eksän kokonaan pois kotoolta ja lopulta tein eron niin en voi arvostaa sitä, että minä jouduin olemaan se tyyppi.

Mitä näitä miettimään, mutta ainakin on nyt silmät auenneet. 

Kuinka usein nykyään mietin kun kehutaan pitkiä hyviä suhteita, että kuinka usein puoliso joutuu toteamaan, että eron tullessa ihmisestä voi paljastua vaikka mitä. Tällä en tarkoita, etteikö hyviä pitkiä ihmissuhteita voi olla. 

28v yhdessä 

Tuommoinen puhumattomuus, mitä 28 kokenut pitkän liiton päätteeksi, on todella hyytävää hylkäämistä. Itsellä ollut lyhyempi (8 v) suhde samantapaisen kanssa ja päätin, etten koskaan sotkeennu sellaiseen. 



Kaikkea hyvää 28:lle vuoteen 2024!

Kyllähän sitä toki eksien kanssa voi olla tekemisissä ja pitääkin olla jos joutuu hoitamaan lapsen asioita tai taloudelliset asiat päätökseen. Ja myöhemminkin jos lapsilla on esimerkiksi sukujuhlia tai vastaavia.

Mutta lähinnä tuossa 28 tarinassa on pistänyt silmään haikailu jonkinlaisen ystävyyden perään, vaikka eksän käytös on ollut niin törkeää. Kyllä minusta jonkinlainen raja on ylittynyt esimerkiksi sieniretkissä, lääkärireissussa ja tämän tyyppisissä tapaamisissa joilla ei ole mitään tekemistä lapsen tai asunnon myynnin kanssa. Sitä lähinnä olen ihmetellyt että miksi. Ja vielä kaiken sen jälkeen mitä eksästä on paljastunut. Tuskin 28 hyväksyisi ystäväkseen ketään muutakaan joka olisi noin hänelle valehdellut.

Tämän vain halusin korjata, ettei jää väärinkäsityksiä. Joskus se tekee hyvää tutkiskella itseään ja miettiä motiivejaan niin ei ainakaan haksahda välttämättä samoihin tilanteisiin yhä uudestaan.

Ja olen kyllä täällä kovasti Team Mökkimiehessä :D Eli siksikin varmaan puolueellinen. Minusta 28 on tehnyt harvinaisen löydön kun suostui menemään ystävänsä mökille eräänä keväisenä viikonloppuna.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin 28v tekstejä on mukava lukea, kerronta on sujuvaa ja kaikesta huokuu läpi sellainen elämän kokemus ja viisaus, jota soisi monille muillekin. Olen itsekin pari eroa läpi käynyt, ja nuorena sitä suhtautui noihin tilanteisiin toisenlaisella kiihtymyksellä ja siksi ehkä jotkut , mahdollisesti nuoremmat, varmaankin luulevat tai olettavat ,että jos on exien kanssa edelleen tekemisissä, se liittyy jotenkin "tunteisiin" tms. Voi veikkoset, voin kertoa ettei todellakaan liity. Usein on vain taloudellisisa sitoumuksia, asunnon myymisessä voi kestää, samoin jos on yhteisiä lapsia, niin on suorastaan suotavaa, että jonkinlaiset välit on. Meillä on aikanaan ollut hyvät välit kaikkiin ex-puolisoihin sillä tavalla että perhejuhlia tai vastaavia on voitu tarvittaessa viettää sekä exien että nyxien läsnäollessa. Nykyään olen valitettavasti jo leski, mutta edelleen olen tekemisissä edesmenneen puolisoni exän ja lasten kautta. Erota voi niin monella tavalla

Kiitos Sinulle. Totuus on se, että en osaa kirjoittaa laisinkaan ja kirjoitan mitä mieleen juolahtaa.

Sinä selkeästi ymmärrät minua ja ajatusmaailmaani sekä mökkimiestä että eksääni ajatellen. En osaa ajatella asioista niin musta-valkoisesti. Nyt toki tarvitsen eksän suhteen todellisen pesäeron, olin todella typerä tuon raha-asian suhteen, mutta toivon nyt saavani rahat ja otin opiksi. Elämääni en aio silti elää vihaten, mutta nyt on aika arvostaa itseäni ja ymmärtää koko kuvio ja keskittyä niihin asioihin ja ihmisiin jotka tekevät minulle hyvää.

Olen niin tunneihminen, että tässä on viimeiset 1,5 vuotta analysoitu omaa pääkoppaa ensin eron/surun kautta, sitten hyväksymisen asteella ja sitten uuden onnen kautta. 

Nyt todellakin keskityn siihen hyvään mitä minulla on ja terveysasioiden kanssa menen askel kerrallaan.

Ps. pojalla on uusi tyttöystävä ja ensimmäistä kertaa meillä yötä, ei ole vielä pojan ovi käynyt ........ Hmm. on tämä vaan äidille aika jännää. En voinut kieltäytyä yökyläilystä kun mökkimies tulee viikon päästä tänne yökylään (muutamaksi yöksi).

28 v yhdessä

Olen kyllä oikeasti pahoillani tästä aktiivisuudestani.

Vierailija kirjoitti:

Tuommoinen puhumattomuus, mitä 28 kokenut pitkän liiton päätteeksi, on todella hyytävää hylkäämistä. Itsellä ollut lyhyempi (8 v) suhde samantapaisen kanssa ja päätin, etten koskaan sotkeennu sellaiseen. 



Kaikkea hyvää 28:lle vuoteen 2024!

Kiitos!

Tuo puhumattomuus on kyllä tosi raaka tapa päättää 28 vuotta kestänyt suhde. Todella julmaa ja itsekästä.

Juuri se on suurin ero mökkimiehen kanssa, puhutaan ihan kaikesta ja nauretaan tosi tyhmille vitseille (muut ei edes ehkä ymmärtäisi niitä). Puhutaan vakavia ja kipeitä asioita paljonkin. Hyväksytään toinen sellaisena kuin on ja tämän asian edessä mökkimies on välillä hyvin nöyrä, avautunut kokoajan lisää. Siitä isosta mörököllistä on tullut ihan pehmo, joka kyynelehtii instagram videoille ja minä olen aivan myyty. Työminä on yrittäjänä rempseä, mutta tiukka. 

No, sivuraiteille tämä taas meni, mutta en enää ikinä voisi olla suhteessa jossa tunteista ei puhuta.

28 v yhdessä

Ja Kuurankukalle, minä todellakin uskoin, että rakkauden loputtua ja yhteisen 28 vuoden jälkeen ystävyys olisi mahdollista. Ystävyyden takia olisi asioiden loppuun saattaminen ollut helpompaa. Nyt asia sai itselleni uuden käänteen, sillä hyväksikäytettynä en halua olla, se ei ole ystävyyttä.

28, älä ole pahoillasi aktiivisuudestasi! Ei ole mitään syytä olla.

Minä taas ymmärrän sen ystävänä pysymisen ajatuksen exän kanssa, silloin kun tunteet käsitelty. Ja kyllähän 28 hylkäsi nämä ajatukset ystävyydestä kun totuus tässä paljastanut. 

Olisi kaunis ajatus voida olla exään hyvissä väleissä. Valitettavasti se ei aina onnistu.

28:lla selkeästi on elämänviisautta. Ja näiden exän ilmitulleiden temppujen myötä elämänviisautensa vain kasvaa ja vahvistuu. Vahva, viisas, erittäin suuri sydäminen nainen. Olisi mahtavaa tuntea sinut livenä.

Minun exä taas kiukutellut ja tehnyt omia päätelmiään sovituista asioista. Tämä jälleen vahvistaa sitä, että kaikki on kanssaan sovittava viesteitse. Nytkin yrittää soittaa, yrittänyt jo useasti. Kun on saanut lapsensa suututettua ja minua siitä syyteltyä jne jne... ja tämä on seurausta siitä yhdestä puhelusta mihin vastasin ja minkä sisällön hän tulkitsi juuri kuten itse halusi, eli täysin toisin mitä puhelimessa puhuimme. Kylläpä taas on viestien sisältö mieltä ylentävää. Mutta, kun ihminen on tunne-elämältään kuin 3v uhmaikäinen niin mitäpä muutakaan sitä voi odottaa. Mutta salaa mielessäni iloitsen siitä, että lapsi uskaltaa laittaa isälleen vastaan. Vaikka syyllistystä saa hänkin ja mitä ihmeellisempää soopaa minusta.

Varmaan ihan hyvä, että ex aina tasasin väliajoin paljastaa tämän oikean luontonsa, hälvenee taas mietteeni jostain sujuvammasta yhteydenpidosta.

Ja sinä joka kirjoitit siitä, miten narsku koittaa saada takaisin otteeseensa, niin sitähän se. Kiitos, aina ajoittain sitä edelleen kaipaa apua silmien avaamiseen ja tämän sairaan todellisuuden ymmärtämiseen. 

Taidan kirjoittaa itselleni ylös näitä hänen tekemiään asioita, totuuksia ja laitan paperit sitten talteen, ja aina kun pienikin epäilys iskee, luen ne jälleen ja muistan totuuden.

On tämä melkonen sarja, monta kautta jo valmiina. Ja minäkin mökkimieheen sekaantunut, täähän on kohta ihan kauniit ja rohkeet meininkiä. :D

Ap

Momä, joka olen kirjoittanut 28 "haikailuja" exänsä perään olen kuitenkin jopa vanhempi kuin monet täällä, myös kuin 28. 

Olen kokenut kaksi eroa avioliiton kaltaisesta suhteessa: avioeron ensimmäisestä miehestäni ja avoeron toisesta. Siksi osaan peilata näitä erojani. Ensimmäisen jälkeen ei jäänyt mitään tunteita tai edes luuloja, että olisi ollut mahdollista elää enää yhdessä. Pettämistä tai muutaaan "pahaa" ei ollut. 

No, toinen eri olikin ihan toisenlainen. Vaikka oli tapahtunut monenaista, jopa loukkaavaa, niin silti jäi tuo samantyyppinen, kuin 28, halu "olla ystävä". Ja kuinka usein juuri samoin loukkaannuin edelleen häneen, toivoin exän tuntevan myötätuntoa, pidimme yhteyttä, hän myös auttoi minua joskus, oli yhteinen lapsi, jo myös miltei täysi-ikäinen, siksi halusin olla väleissä. Nyt vasta myöhemmin olen tajunnut, että minulla oli vielä tunteita, vaikka yhdessä emme pystyneet enää elämään. En vaan halunnut niitä itselleni tunnustaa, koska se olisi ollut "väärin" ja tyhmääkin sen perusteella miten liitttomme loppuaikoina meni ja mitä tapahtui. Siksi kielsin sen ja piilotin muihin syihin. Jos tunteita eiolisiolutmiksioisin esimeriksi odottanut hänet myöttuntoa tai loukkastuut siihen, kun hän ei ollut tarpeeksi minua huomioonottava? Ei tietekään oikeasti olisikaan tarvinnut olla, eikä edes olettaa, mutta kun se vain itsestä olisi tuntunut hyvältä. Miksi? No juuri siksi. 

Tämä mies oli myös ollut ja oli edelleen "kiltti" exäänsä kohtaan. En siihen puuttunut kuin joskus suutuspäissäni, mutta se vaivasi minua kyllä. Siksi tuntuu niin tutulta nuo 28 kertomat asiat. Ikä ei välttämättä tuo sen enempää "viisautta" tunnepuolen joihinkin juttuihin. Mutta se opettaa ne ehkä paremmin piilottamaan, jopa itseltään. Ja myös niellään enemmän asioita, juuri sen vuoksi kun meillä kaikilla on elettyä elämää, joka on vain pakko hyväksyä. Muiten parisuhteet ovat vielä mahdottomampia solmia. Se on elämänkokemusta, mutta myös tajuamista että jotkut asiat toimivat näin ja niiden kanssa on elettävä. Puhtaalta pöydältä ei joskus voi lähteä eikä alkaa uutta. 

Vierailija kirjoitti:

28, älä ole pahoillasi aktiivisuudestasi! Ei ole mitään syytä olla.

Minä taas ymmärrän sen ystävänä pysymisen ajatuksen exän kanssa, silloin kun tunteet käsitelty. Ja kyllähän 28 hylkäsi nämä ajatukset ystävyydestä kun totuus tässä paljastanut. 

Olisi kaunis ajatus voida olla exään hyvissä väleissä. Valitettavasti se ei aina onnistu.

28:lla selkeästi on elämänviisautta. Ja näiden exän ilmitulleiden temppujen myötä elämänviisautensa vain kasvaa ja vahvistuu. Vahva, viisas, erittäin suuri sydäminen nainen. Olisi mahtavaa tuntea sinut livenä.

Minun exä taas kiukutellut ja tehnyt omia päätelmiään sovituista asioista. Tämä jälleen vahvistaa sitä, että kaikki on kanssaan sovittava viesteitse. Nytkin yrittää soittaa, yrittänyt jo useasti. Kun on saanut lapsensa suututettua ja minua siitä syyteltyä jne jne... ja tämä on seurausta siitä yhdestä puhelusta mihin vastasin ja minkä sisällön

Siis tämä on niin tuttua mullakin eron jälkeen! Kun sovitaan jotain sanallisesti, niin aina saa jännittää tapahtuuko sovittu oikeasti. Siksi minäkin viestin vain kirjallisesti eksän kanssa. Samoin tuo, että vaikka eksä on nykyään aina välillä mukava ja päällisin puolin sovittelevakin, niin aina sieltä oikea luonto tulee ilmi kun vähän pidemmin jututtaa tai näkee. On tärkeä pitää se totuus mielessä, siksi kirjoitan myös päiväkirjaa ja liitän siihen kuvakaappauksia esim. törkeämmistä viesteistä. On jotain mihin palata ja mihin vedota, jos alkaa tuntua hämmentyneeltä. 

Minut jätettiin myös yllättäen pitkästä avioliitosta toisen naisen takia. Mitään erokeskusteluja ei mies ikinä suostunut käymään muuta kuin jättäessä minua tokaisi, että syynä on ettei rakasta enää minua. Hän ei edes jättämisen jälkeen ottanut ikinä yhteyttä muuta kuin raha-asioihin liittyen ja nekin tekstareina. Lapsetkin jätti minun hoidettavakseni, häntä ei kiinnosta nähdä lapsia, olla heidän kanssaan eikä hän tiedä lasten elämästä eikä kuulumisista yhtään mitään. Lapset eivät ole somessa enkä minäkään. Hän aloitti aivan uuden elämän ja meille hän on kuin kuollut, niin poissa hän on elämästämme.

Täällä luen kuitenkin huuli pyöreänä, että kaikkien isät ovat edes nähneet lapsiaan ja ottaneet yhteyttä puolisoon ihan viikottain myös ihan muuten vain, kun meillä tuo äijä tosiaan lähti kokonaan hyläten koko perheen. Tajuan sen nyt olevan todella harvinaista. 

28, älä ole ollenkaan pahoillasi aktiivisuudesta. Päinvastoin. On hyvä lukea ketjua, joka elää koko ajan.

Voiko eksän kanssa olla ystävä? Uskon, että voi. Mutta se edellyttää että kaikki muut tunteet ovat molemmilta kuolleet, ero on käsitelty ja molempien elämät ovat edenneet eteenpäin. Näin uskon siis.

MaratonParkuja joskus viisaasti kirjoitti omasta erostaan ja siitä miten vaikeaa oli päästä irti ja asioita vatvottiin pitkään yhdessä. Taustalta paljastui sitten kuitenkin ilmeisesti se, että hänellä itsellään oli edelleen tunteita ja jopa toiveita yhteenpaluusta.

Me ihmiset olemme niin kummallisia olentoja. Usein taitavimpia pettämään itseämme.

Siksi suhtaudun varauksella ystävyyksiä eksien kanssa etenkin pian eron jälkeen. Tällä elämän kokemuksella mitä minulla on sieltä taustalta kuitenkin löytyy yleensä tunteita ja jopa toivoa yhteenpaluusta toiselta osapuolelta, joskus jopa molemmilta.

Pahoittelen itse suorasukaisuuttani. Sanon mitä ajattelen siinä toivossa, että siitä voisi olla jollekin täällä hyötyä.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Momä, joka olen kirjoittanut 28 "haikailuja" exänsä perään olen kuitenkin jopa vanhempi kuin monet täällä, myös kuin 28. 

Olen kokenut kaksi eroa avioliiton kaltaisesta suhteessa: avioeron ensimmäisestä miehestäni ja avoeron toisesta. Siksi osaan peilata näitä erojani. Ensimmäisen jälkeen ei jäänyt mitään tunteita tai edes luuloja, että olisi ollut mahdollista elää enää yhdessä. Pettämistä tai muutaaan "pahaa" ei ollut. 

No, toinen eri olikin ihan toisenlainen. Vaikka oli tapahtunut monenaista, jopa loukkaavaa, niin silti jäi tuo samantyyppinen, kuin 28, halu "olla ystävä". Ja kuinka usein juuri samoin loukkaannuin edelleen häneen, toivoin exän tuntevan myötätuntoa, pidimme yhteyttä, hän myös auttoi minua joskus, oli yhteinen lapsi, jo myös miltei täysi-ikäinen, siksi halusin olla väleissä. Nyt vasta myöhemmin olen tajunnut, että minulla oli vielä tunteita, vaikka yhdessä emme pystyneet enää elämään. E

Tiedätkö, todella arvostan kirjoitustasi. Ja tavallaan olen pahoillani, että kaikki tunteesi ei ollutkaan kuollut myöskään sitten romanttiset.

Me ihmiset kuitenkin ollaan erilaisia, jos olen ollut loukkaantunut tai pettynyt eksän toimintaan niin se ei ole minulle rakkautta, vaan yleistä harmitusta siitä että ihminen toimii epärehellisesti. Erilaisia tunteita on, minulla on 100%:sesti romanttiset tunteet kuolleet, mutta ihmiset ei ole minulle kertakäyttötavaraa, eli joku ihminen voi olla tärkeä vaikka romanttiset tunteet on oikeasti pois. Olkoon se tärkeys vaikka siinä roolissa, että kyseessä on lapseni isä.

Oletko ihan varma, ettei ne perästä tulleet ajatukset tunteista ollut jonkinlaista jälkihaaveilua?

En halua kyseenalaistaa Sinun tunteita, mutta ehkä haluaisin jotenkin ravistaa sitä ajatusta että automaattisesti kaikilla olisi näin kuin Sinulla.

Näitä asioita on tullut paljon pohdittua.

Kaikkea hyvää Sinulle,

28 v yhdessä 

Kuurankukka, suorasukaisuus tässä ketjussa on vain toivottavaa. Eri näkökulmien esittäminen asioihin. Ne saa miettimään ja ajattelemaan, oivaltamaan asioita itsestään. 

Tämä on pitkä ja raadollinen matka omaan itseen. Ja minä ainakin haluan kääntää joka kiven ja koluta joka nurkan, saadakseni tästä kaikesta kaiken mahdollisen opin mukaani.

Asiat vaatii aikaa, aitoa pysähtymistä, ravistelua, pohdintaa, hyväksyntää ja anteeksi antoa itselleen. Ja joskus etäisyyttä, jotkut asiat ymmärtää vasta kun aikaa on kulunut.

Tuo päiväkirja minunkin olisi pitänyt ottaa käyttöön jo aikoja sitten. Mutta, eipä se ole myöhäistä vieläkään. Taidan ostaa jonkun oikein ihanan, mihin alan ajatuksiani kirjoittamaan. Kiitos vinkistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minut jätettiin myös yllättäen pitkästä avioliitosta toisen naisen takia. Mitään erokeskusteluja ei mies ikinä suostunut käymään muuta kuin jättäessä minua tokaisi, että syynä on ettei rakasta enää minua. Hän ei edes jättämisen jälkeen ottanut ikinä yhteyttä muuta kuin raha-asioihin liittyen ja nekin tekstareina. Lapsetkin jätti minun hoidettavakseni, häntä ei kiinnosta nähdä lapsia, olla heidän kanssaan eikä hän tiedä lasten elämästä eikä kuulumisista yhtään mitään. Lapset eivät ole somessa enkä minäkään. Hän aloitti aivan uuden elämän ja meille hän on kuin kuollut, niin poissa hän on elämästämme.

Täällä luen kuitenkin huuli pyöreänä, että kaikkien isät ovat edes nähneet lapsiaan ja ottaneet yhteyttä puolisoon ihan viikottain myös ihan muuten vain, kun meillä tuo äijä tosiaan lähti kokonaan hyläten koko perheen. Tajuan sen nyt olevan todella harvinaista. 

Olen kyllä todella pahoillani Sinun ja lapsien puolesta. Kyllä erosta huolimatta lapsilla pitäisi olla oikeus isäänsä.

Kyllä minunkin tilanteessa uusi naisystävä lapsineen menee tärkeysjärjestyksessä oman lapsen ohi, mutta jonkinlainen yhteys heillä on pysynyt.

28 v yhdessä 

"Se salakämppä paljastui minulle ihan vahingossa "

Kiinnostaa kyllä tosi paljon tietää, miten tämä tapahtui. Mies luuli siis voivansa pitää salakämppää, mutta kuten aiemmin on todettu, valheista jää aina ennemmin tai myöhemmin kiinni. Paljastuiko tämä jostain laskusta, viestistä, ulkopuolisen taholta? Vai miten hän jäi tästä kiinni?

Vierailija kirjoitti:

28, älä ole pahoillasi aktiivisuudestasi! Ei ole mitään syytä olla.

Minä taas ymmärrän sen ystävänä pysymisen ajatuksen exän kanssa, silloin kun tunteet käsitelty. Ja kyllähän 28 hylkäsi nämä ajatukset ystävyydestä kun totuus tässä paljastanut. 

Olisi kaunis ajatus voida olla exään hyvissä väleissä. Valitettavasti se ei aina onnistu.

28:lla selkeästi on elämänviisautta. Ja näiden exän ilmitulleiden temppujen myötä elämänviisautensa vain kasvaa ja vahvistuu. Vahva, viisas, erittäin suuri sydäminen nainen. Olisi mahtavaa tuntea sinut livenä.

Minun exä taas kiukutellut ja tehnyt omia päätelmiään sovituista asioista. Tämä jälleen vahvistaa sitä, että kaikki on kanssaan sovittava viesteitse. Nytkin yrittää soittaa, yrittänyt jo useasti. Kun on saanut lapsensa suututettua ja minua siitä syyteltyä jne jne... ja tämä on seurausta siitä yhdestä puhelusta mihin vastasin ja minkä sisällön

Kiitos Ap Sinulle sanoistasi.

Uskon että meissä molemmissa on tapahtunut valtava muutos tämän 1,5 vuoden aikana. Lisäksi toki meidän elämät ovat muuttuneet. Tässä todellakin on tehnyt töitä itsensä kanssa ja joutunut käymään niin paljon erilaisia tunteita läpi, vihaakin ja käyty todella syvissä vesissä. Se mikä tuntuu hyvältä on se tutustumismatka itseensä, on todellakin joutunut katsomaan peiliin ja näkemään itsensä uudessa roolissa. 

Sinun eksään liittyen ei mitkään "normaalit säännöt" päde. Narsismikortti vedetään liian usein esiin, mutta tässä Sinun tapauksessa se on ihan faktaa. Älä ikinä epäile sitä. Sinusta on tullut myös eksääsi nähden paras asiantuntija, pidä kiinni omista rajoistasi, älä anna tuumaakaan periksi. Jos annat pikkusormen niin se vie koko käden. On todella julmaa, että lapset ovat isänsä pelinappuloita, mutta lapset kasvavat ja näkevät totuuden jossakin vaiheessa.

Kuljetaan edelleen tätä polkua yhdessä tällä isolla joukolla yli 4000 viestin kera ...... 

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Momä, joka olen kirjoittanut 28 "haikailuja" exänsä perään olen kuitenkin jopa vanhempi kuin monet täällä, myös kuin 28. 

Olen kokenut kaksi eroa avioliiton kaltaisesta suhteessa: avioeron ensimmäisestä miehestäni ja avoeron toisesta. Siksi osaan peilata näitä erojani. Ensimmäisen jälkeen ei jäänyt mitään tunteita tai edes luuloja, että olisi ollut mahdollista elää enää yhdessä. Pettämistä tai muutaaan "pahaa" ei ollut. 

No, toinen eri olikin ihan toisenlainen. Vaikka oli tapahtunut monenaista, jopa loukkaavaa, niin silti jäi tuo samantyyppinen, kuin 28, halu "olla ystävä". Ja kuinka usein juuri samoin loukkaannuin edelleen häneen, toivoin exän tuntevan myötätuntoa, pidimme yhteyttä, hän myös auttoi minua joskus, oli yhteinen lapsi, jo myös miltei täysi-ikäinen, siksi halusin olla väleissä. Nyt vasta myöhemmin olen tajunnut, että minulla oli vielä tunteita,

Meillä meni, puhun siis tästä jälkimäisestä erosta, niin, että päätimme myydä yhteisen asuntomme ja muuttaa kumpikin omillemme. Mutta sitten kuitenkin emme olisi kokonaan eronneet, ajattelimme, että olisi helpompaa kun emme olisi koko ajan samassa asunnossa. Ei tulisi niin paljon riitoja. Ne lähinnä koskivat juuri hänen entistä perhettänsä ja lapsensa tapaamisia, siitä nyt tässä enempää. Itselläni oli siis edellee halu olla yhdessä ja tunteita. Mutta sitten tui erinäsiä asioita, joiden perusteella emme jatkaneet, vaan kumpikin eli omaa elämäänsä. Meni muutama kuukausi kun olimme kokonaan pitämättä yhteyttä, olin todella vihainen. Mutta silti samalla surullinenja ja kaipasin häntä  mutta kovetin itseni. Mies kyllä soitti pari-kolme kertaa, mutten vastannut. 

Sitten jollain tavalla tilanne meni niin, että tosiaan "olimme ystäviä: ja pidimme yhteyttä ja näimmekin. Kävimme myös syömässä jne. Mies sanoi, että emme voi palata yhteen, mutta itsellä oli kuitekin aitajuinen toive, että jospa kuitenkin. Piilotin sen niin, että olin samaa mieltä ja uskottein, että mikään ei minua vaivaa, mistä juttelimme ja tiesin miehen elämästä. Olin toki itsekin sitä mieltä että tuskin yhdessä koskaan asumme. Mutta uskottelin, että tämä  "ystävyys"  sopii ihan hyvin minulle. 

No, kaiken kaikkiaan tästä on jo aikaa. Mukaan mahtuu kaikenaisia koukeroita ja tunnemyrskyjä laidasta laitaan. Kuten joku sanoi, olisi ainesta elokuvaksi asti ehkä. Mutta sen enempää neuvomatta tai mestaroimatta muita: olisin säästynyt paljolta kun olisimme vain eronneet asiallisesti ja kumpikin alkaneet elä heti eron jälkeen omaa elämäämme. Ehkä joskus tervehtineet ja vaihtaneet ohimennen kuulumisia. Mutta kai tämäkin oli käytävä läpi näin. Ehkä meillä molemmilla jäi rakastumisen tunteita kesken ja sen vuoksi jäimme kiinni toisiimme. Mutta sitä ei saaut sanoa kumpikaan ääneen eikä tunnustaa itselleenkään. Jos tuli se ajatus, niin piti painaa heti taka-alalle. 

Tosiaan, ensimmäiseen mieheen en ole pitänyt mitään yhteyksiä, ei olisi tullut mieleenikään. Olin niin jopa kyllästynyt häneeen ettei olsi ollut mitään juteltavaa. Se tarina oli käyty loppuun. Siksi tiedän sen eron mikä on eron ja eron välillä. Jos tunteet on loppu ei edes huvita olla yhteyksissä mitenkään. Kuin ihan pakolliset jos niitä on.

Olen myös hyvin tunneihminen ja olen tuntosarvet pitkällä muiden käytöksestä ja tunnetiloista.