Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12644)
Se, että laittaa rajat kuntoon ihmisille, jotka kohtelevat huonosti antaa kyllä itselle ja itsetunnolle tosi paljon. Tiedostaa silloin sen, että on yhtä arvokas ihminen kuin kuka tahansa muukin. Olkoon sitten kyseessä pettävä puoliso, äiti tai isä tai ihan kuka tahansa. Ja jotenkin ihmiset vaistoavat sen, mitä ajattelee itsestään ja mikä energia sinusta huokuu.
Hyvää Uutta Vuotta 2024 kaikille.
Itsetuntonsa takaisin saanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28, yksin olen. Tosin se on täysin tietoinen ja oma valintani. Kävin jo aiemmin viikolla juhlistamassa tulevaa vuotta kavereiden kanssa. Ei se enää nykyisin ole niin päivän päälle.
Nyt ei ole mitään mielenkiintoa juhlia. Lapset isällään, ja siihenkin olen aivan tyytyväinen. Mukavampaa heillä siellä porukalla. Eikä minun tarvitse edes yrittää kehittää jotain kivaa tähän iltaan.
Se on aina helppoa järkeillä niitä pelkoja, vaan monesti tunne on niin suuri ettei se järjellä siirry mihinkään. Joskus on vaan tunnettava se tunne läpi.
Kaikkea hyvää jokaiselle teistä tulevaan vuoteen.
Ap
Älkää salailko tai hävetkö, miten joku toinen ihminen teitä kohtelee.
Puolustakaa itseänne, älkääkä ikinä alistuko kenenkään kynnysmatoksi. Jokaisella on ihmisarvo. Tällaisia pettämisiäkään ei todellakaan tule salata keneltäkään.
Minua on joskus vaikeina aikoina auttanut ajatus, että ihmisten tunteita ei voi kontrolloida. Jos rakastaa toista, niin rakastaa. Jos ei rakasta, niin mikään maailman mahti ei saa sitäkään tosiasiaa muuttumaan. Jos teidät on tarkoitettu yhteen, te pysytte yhdessä. Jos ei, niin ei.
Tavallaan voi jättää huolet sivuun kun vaan hyväksyy tämän. Tunteilleen ei kukaan mitään voi.
On ollut huikeaa seurata teidän kasvutarinoita, ihan jokaisen. Silti erikseen pitää vielä mainita Ap. Sinä, joka aloitit tämän ketjun. Luulen, että heittämällä sinä olet kasvanut meistä kaikista eniten. Sinun pitäisi antaa siitä itsellesi tunnustusta, kohottaa lasillinen vaikka. Ja kaikki muutkin tietysti. On tämä huikea ketju.
Kuurankukka
Mä olen kyllä sitä mieltä, että se, miten reagoi tunteisiin, sille voi tehdä jotain.
Mä en ainakaan ajattele, että ihminen on täysin tunteidensa vietävissä ja hupsista, ei mahda yhtään mitään sille, miten päättää käyttäytyä.
Tai että olisi joku mystinen kohtalo, joka päättäisi, onko jonkun parin suhde tuomittu epäonnistumaan vai ei ja siihen olisi tyytyminen. Aika kohtalonomaista uskoa tuudittautua tuollaiseen ajatukseen, ikäänkuin olisi lastu elämän meressä kellumassa vailla yhtään mitään kontrollia omaan elämään. Aika pelottava ajatuskin.
Nimenomaan silloin, kun huomaa ihastuneensa johonkin henkilöön, niin peli on silloin vielä ihan täysin puhallettavissa poikki. Ja ainut keino tunteiden lopettamiseen on lopettaa kaikenlainen yhteydenpito, niin, ettei näe eikä kuule ihastuksestaan enää ikinä. Silloin ne tunteetkin kuolevat.
Kyllä ihmisellä on hyvinkin paljon valtaa siihen, lähteekö ruokkimaan sitä avioliiton ulkopuolista suhdetta miten, vai lyökö suoraan jarrut pohjaan ja panostaa vain puolisoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kuurankukka, kiitos sanoistasi! Tiedätkö mitä, minä todella taidan kippistää ihan yksikseni ja ihan itselleni. Selvisin tästä vuodesta. Olin välillä todella syvällä, koskaan ennen en ole niin pohjalla käynyt. Olen noussut, vajonnut takaisin pohjalle ja taas noussut useasti tänä vuonna.
Itkin minäkin vähän tänään, ikävääni lapsiani kohtaan. Senkin tuskan kannan entistä ryhdikkäämpänä ja leveämmillä hartioilla. Olen oppinut puhumaan, hakemaan apua. Olen tehnyt todella pitkän matkan syvälle itseeni. Koskaan en enää alistu samaan missä olin vuosia. Jatkossa luotan niihin alun punaisiin lippuihin. Enää en anna exän minua pompottaa, pidän tiukasti kiinni asettamistani rajoista. Ihan itseni vuoksi. Sen olen itselleni velkaa.
Ja niin selvisitte te muutkin kanssakulkijat. Ja te, kenen eromatka alussa, tekin selviätte, vaikkei nyt sille yhtään tuntuisi, vaikka edessä oleva matka ahdistaisi valtavasti, silti, te selviätte ja nousette entistä vahvempina. Voimia teille kaikkien niiden päälle vyöryvien tunteiden kanssa ja armollisuutta itseänne kohtaan. On tärkeä antaa itselleen anteeksi.
Ja te ihanat, jotka olette tukeneet, lohduttaneet, jakaneet viisaita sanojanne ja ajatuksianne, KIITOS!
Pahimpina aallonpohjina tämä ketju ja te ihmiset täällä piditte minun pään pinnalla. Te olitte ensimmäiset kenelle koskaan "ääneen" asiaa puhuin.
Uudelle vuodelle en oikeastaan osaa enkä halua toivoa itselleni mitään. Tavoitteeni on oppia hyväksymään vallitseva tilanne, saada siihen apua ja työkaluja jatkaa näillä korteilla eteenpäin. Hyväksyä se, että sydämen tuska lasteni vuoksi tulee kulkemaan mukanani.
Teille muille toivon juuri sitä mitä ikinä haluatte.
Ap
Ja tiedättekö mitä, nyt minulla tuli itku, kun ymmärsin itsekkin, että minä todella selvisin tästä kamalasta vuodesta hengissä ja järjissäni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiantuntijat kyllä kehottavat puhumaan parisuhteissa alusta saakka. Jos on jo sivusuhde, se on seuraus eikä niinkään syy. Helppoa on laittaa syy toisen niskaan niin ei tarvitse miettiä omaa osuuttaan suhteessa. Molempien osuutta. Ja siten ongelmat puhkeavat taas uudessa suhteessa, jos ei ole mitään opittu. Tämmöistä se tietysti on vauvapalstalla. Kaikki saa valittaa ja haukkua muita. Kyllä helpottaa. "Erilleen kasvamisesta" ts. puhumattomuudesta versoo pikku hiljaa tunneyhteyden löystyminen. Moni ei edes tajua, mitä itsessäkään tapahtuu.
Sen verran korjaan, että en missään tapauksessa tarkoittanut, että aikuisilla ihmisillä ei ole vastuuta omasta käytöksestään. Totta kai on. Kaikissa tilanteissa.
Lähinnä säälittää ja suututtaa nämä tarinat täällä kun eksät unohtavat kertoa että rakkaus on loppu. Ja roikottavat toisia turhassa toivossa. Toivoisin, että kaikilla olisi sen verran selkärankaa sanoa suoraan, miten asiat ovat.
Mutta ajatusleikki: Viekää itsenne ajatuksissanne siihen hetkeen, kun olette rakastuneet. Ja siihen hetkeen kun ymmärsitte, että rakkautenne toiseen on kuollut.
Olisiko mikään mahti maailmassa saanut teidät muuttamaan mielenne?
Ap, ansaitset kaiken hyvän. Ja parempaa on luvassa. Rohkeasti kohti uutta vuotta!
Kuurankukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katselin juuri vuoden 2023 valokuvat ja mikä onnen sykähdys rinnassani kävi. Kyllä maaliskuussa 50 v päivien yhteydessä jo aito hymykin naamalla on, sisäinen prosessi eron hyväksymiselle oli jo loppusuoralla ja huhtikuussa repäisin itseni irti. Sitten elämääni ilmestyi henkilö, jonka kanssa on hyvä olla. Useita reissuja siskon, ystäväni + mökkimiehen kanssa. Monia, monia mökkireissuja, jossa vaan oltu lähekkäin ja nautittu elämästä.
On niin paljon asioita, joista voi olla onnellinen. Tärkeintä kuitenkin on se sisäinen rauha.
Ja tämän päivän kirjoituksista tuntuu erityisen hyvältä Ap:n tekstit. Olen niin onnellinen minkälainen kasvutarina tekstistä välittyy !!! Olet käynyt niin valtavaa prosessia läpi, että kukaan meistä ei varmasti pysty tajuamaan.
Ole nainen ylpeä itsestäsi, minäkin olen = )
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28, tuo on suurta viisautta, että oivallat miten iso asia lopulta on ollut tämän eksäsi kaksoiselämä ja sinun roikottaminen. 28 vuotta on pitkä aika ihmisen elämässä ja erot ovat aina vaikeita, saati sitten noin rumasti hoidetut kuin mitä eksäsi sinulle ja lapselle teki. On hyvä, että olet käsitellyt asioita ja olisit ollut valmis vaikka turvautumaan ammattiapuun.
En tiedä millaisia kivuista kärsit ja voi olla, että osun nyt täydellisesti harhaan. Mutta mieleeni tuli sellainen, että itse olen joskus sairastunut jonkun ison järkytyksen jälkeen. Akuutissa tilanteessa sitä jotenkin taistelee, mutta sitten kun aikaa on kulunut ja kokee olevansa jotenkin turvassa saattaakin elimistö pettää tavallaan. Ikään kuin antaisi luvan itselleen sairastua. Ymmärrätkö mitä ajan takaa. Voi tietysti olla, että sairastuminen ei liity tähän mitenkään, mutta minulla heräsi tällainenkin
Kehon pitkittynyt stressitila (esim ahdistavien ajatusten aiheuttama) voi saada aikaan vaikka minkälaisia psykosomaattisia oireita. Harva lääkäri vielä myöntää mielen kehoon aiheuttamat oireet, mutta tietoisuus siitä lisääntyy onneksi koko ajan. Olet joutunut stressaamaan tämän tilanteen takia jo liki 1,5 vuotta, joten ei ihme, jos kuormitus on aiheuttanut sinulle fyysisiä oireita.
Hyvä asia tässä on se, että minkä mieli on aiheuttanut, sen mieli voi myös purkaa. MIkäli aihe yhtään kiinnostaa, suosittelen tutustumaan Joe Dispenzan kirjoihin (esim. Sinä olet plasebo), itse olen löytänyt niistätodella paljon apua.
Täydellisen tervettä uutta vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt aloitan vaikka väkisten puuhaamaan jotain muuta, esim. terapeuttista kaappien siivousta.
Yksinäinen ilta tiedossa, mutta tähänkin tottuu, en ole vuosiin juhlinut uutta vuotta laisinkaan. Nyt en olisi tähän halunnut tätä ahdistusta terveysasioista. Jännä, että tämä ahdistus iski näin jälkijunassa, ehkä alku meni niin kipujen kanssa kamppailen, että muulle ei ollut tilaa.
Kiitos kaikille kanssa kulkijoille tästäkin vuodesta.
Tänne olen oksentanut kaiken 1,5 vuoden aikana. Hämmennyksen, surun ja koko pitkän polun eroon ja eron jälkeisistä totuuksista, onnen mökkimiehestä ja nyt vielä sitten terveysasiatkin. Tätähän elämä on, iloa, surua ja huolta. Välillä vaikeampia vuosia kun elämässä tapahtuu paljon.
Sanon, että pitäkää niistä ihmisistä kiinni, jotka tuovat hyvää, pitäkää myös itsestänne huolta.
Rakkautta, rauhaa ja kaikkea hyvää vuodelle 2024
28 v yhdessä&
<3 <3 <3 Samoin Sinulle ja Rakkaillesi!
Vierailija kirjoitti:
28, yksin olen. Tosin se on täysin tietoinen ja oma valintani. Kävin jo aiemmin viikolla juhlistamassa tulevaa vuotta kavereiden kanssa. Ei se enää nykyisin ole niin päivän päälle.
Nyt ei ole mitään mielenkiintoa juhlia. Lapset isällään, ja siihenkin olen aivan tyytyväinen. Mukavampaa heillä siellä porukalla. Eikä minun tarvitse edes yrittää kehittää jotain kivaa tähän iltaan.
Se on aina helppoa järkeillä niitä pelkoja, vaan monesti tunne on niin suuri ettei se järjellä siirry mihinkään. Joskus on vaan tunnettava se tunne läpi.
Kaikkea hyvää jokaiselle teistä tulevaan vuoteen.
Ap
<3 <3 <3 Kuin myös Sinulle, Ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on joskus vaikeina aikoina auttanut ajatus, että ihmisten tunteita ei voi kontrolloida. Jos rakastaa toista, niin rakastaa. Jos ei rakasta, niin mikään maailman mahti ei saa sitäkään tosiasiaa muuttumaan. Jos teidät on tarkoitettu yhteen, te pysytte yhdessä. Jos ei, niin ei.
Tavallaan voi jättää huolet sivuun kun vaan hyväksyy tämän. Tunteilleen ei kukaan mitään voi.
On ollut huikeaa seurata teidän kasvutarinoita, ihan jokaisen. Silti erikseen pitää vielä mainita Ap. Sinä, joka aloitit tämän ketjun. Luulen, että heittämällä sinä olet kasvanut meistä kaikista eniten. Sinun pitäisi antaa siitä itsellesi tunnustusta, kohottaa lasillinen vaikka. Ja kaikki muutkin tietysti. On tämä huikea ketju.
Kuurankukka
MALJA AP:LLE JA 28:LLE SEKÄ KAIKILLE MUILLEKIN URHEILLE IRTIPÄÄSTÄJILLE!!!
Kuka oikeesti toistaan rakastaa, yhtä itsekkäitä kaikki paskiaiset. Onneksi olen 50 v mies ja pesää on riittänyt!
Vierailija kirjoitti:
Ja tiedättekö mitä, nyt minulla tuli itku, kun ymmärsin itsekkin, että minä todella selvisin tästä kamalasta vuodesta hengissä ja järjissäni.
Ap
Niinhän Sinä selvisit, vahvempana ja upeampana kuin koskaan... Ja kertoessasi rohkeasti omaa tarinaasi olet insproinut montaa muuta omalla taipaleellaan.
Kiitos että olen saanut seurata ketjua ja osallistua.
Mahtavaa uutta vuotta 2024 kaikille!
ISO ISO HALI <3 <3
Jatketaan päivittelyä, miten kaikkien tarinat etenee.
Hyvää uutta vuotta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mä en nyt tajua, että mitä tekemistä on exän rahan lainaamisella ja 28:n mökkireissulla? Miten ne millään tavoin liittyvät toisiinsa? Eli millä tavalla ajoitus oli hyvä exältä?
No, kyllähän se kertoo, että exä oli tietoinen mökkireissun ajankohdasta, jos asia oli totta. Rupattelevat edelleen asioistaan.Tai sitten 28 yrittää jotenkin selitellä. Mutta sitä minäkään en ymmärrä, että mitä vaikutusta/tekemistä sillä koko asialla oli lainaamiseen. Tunsiko 28 syyllisyyttä Mökkimiehestä ja siksi lainasi ettei exällä ole paha mieli. En oikein osaa nyt jäsentää tuota logiikkaa. Miten exä osaisi muutenkaan ajoittaa lainaamisensa ylipäätään johonkin otolliseen hetkeen.
Voisitko kertoa, mikä tämä tarpeesi keksiä motiiveja ihmisille tässä ketjussa on? Useasti olet onnistunut melkein pilaamaan ketjun, toivottavasti nyt kirjoittajat eivät lankea ansaasi.
Uusi vuosi ja uusi maailma meille kaikille
Häh! Mies jätti mut täysin puskista pitkän avioliiton (17 vuotta) päätteeksi (yhdessä 20 vuotta), toisen naisen takia. Mä en yhtään kenellekään peitellyt totuutta. Ihan suoraan sanoin kaikille, jopa omille vanhemmilleni, että mieheni hommasi salarakkaan selkäni takana ja jätti mut ja meidän lapsemme tuon naikkosen takia.
Oonko jotenkin erilainen, kun en osaa yhtään hävetä tai peitellä sitä, että tulin aivan törkeällä tavalla petetyksi ja yllättäen jätetyksi? Päinvastoin, muahan ei hävetä yhtään ja kaikki saavat kuulla ruman totuuden. Minä en ota mitään syytä niskoilleni mieheni omista päätöksistään pettää mua ja jättää yllättäen.
Mulle ei tulisi mieleenkään kertoa mitään kaunisteltua totuutta, että kasvoimme erillemme. En osaa tuntea tästä tilanteesta yhtään mitään häpeää. Mä en oo muutenkaan ihminen, että jotenkin häpeäisin sitä, miten joku muu mua kohtelee.