Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

28 v vielä jatkaa.

Kirjoitettiin MaratonParkujan kanssa samaan aikaan, eli en ollut lukenut tekstiäsi ennen omaani.

Melkein olisin halunnut, että olisitte olleet kärpäsinä katossa sillä hetkellä kun aiheeseen eilen eksän kanssa hyppäsin. Menomatka ja sienestys meni mitään järkeviä puhumatta ja tajusin, että ei se puhu. Paluumatkalla (45 min) päätin, että tämä ei sovi minulle ja aloitin keskustelun hyvin rauhallisesti. Toinen on kuin vuori jonka yli ei pääse, aloitti heti, että ei pysty puhumaan, että odota vielä pari viikkoa niin hän puhuu. Lopetti lääkkeet jotta pää ei olisi niin sumussa ja olo kylmä + kova, että kun ei pysty tuntemaan mitään jne. Sanoin, että ei tarvitse tuntea mitään, mutta asioista voitaisiin puhua niin kuin ne on tapahtunut. Ei, ei, ei, ei. Jatkoin sinnikkäästi, mutta se vanha levy alkoi soimaan, "kuinka mikään ei ole sitä miltä näyttää" jne. Se lukkotila ja puhumattomuus on ihan sairasta, luulen, että kukaan ei usko minua.

Sanoin pihalla tosiaan ihan suoraan, että olisin ansainnut totuuden moneen otteeseen. Sanoin, että olen onnellinen ja että en tarvitse hänenlaista ihmistä edes ystävänä elämääni. Toivotin kaikkea hyvää Hänen elämäänsä tästä eteenpäinkin. 

Tilanne on siis se, että eksä ei tule ikinä puhumaan enkä edes enää odota sitä. Minä en enää anna edes mahdollisuutta, eilinen jäi nyt hieman ahdistamaan sillä toinen "ruinasi" tilaisuutta puhua monta viikkoa. Niin itsekästä toimintaa toiselta. Huh, huh.

28v yhdessä 

Juu, 28v.,nyt voit pistää ne eksän tavarat pihalle. Voin tulla auttaa ulos kantamisessa, ottaa niin pattiin sun puolesta.

Kirjoita sille myös vesilaskumaksu 240e ja kerro, että lisää laskuja tulee jos ei kirjaa itseään ulos asunnosta.

Kaikessa tuossa sen valehtelussa yksi pahimmista on tuo entunnemitään-enkävoipuhuamitään -masennus. Se ei voi pitää paikkansa, koska pahasti masentunut ihminen ei jaksa harrastaa, käydä töissä ja pyörittää suurperhettä sivutöikseen. Masentunut ihminen ei ihastu/rakastu salaa johonkin yh-mimmiin, koska siinähän pitää tuntea palavasti oikeita, positiivisia tunteita. Eihän se yh ole mihinkään tunteeton-kivi -äijään rakastunut ja aloittanut innoissaan suhdetta, kyllä niillä on pitänyt olla varsin ilomielistä leikittelyä kun kerran ovat yhteen päätyneet. Mies on puhunut sinulle ihan silkkaa skeidaa.

Noh, nyt sinun ei tosiaan tarvitse kuunnella mieheltä enää yhtään sanaa. 16 kuukautta ollut hänellä aikaa valmistella sitä puhetta, mutta mitään järkiperäistä ei ole kuulunut.

Vierailija wrote:

Juu, 28v.,nyt voit pistää ne eksän tavarat pihalle. Voin tulla auttaa ulos kantamisessa, ottaa niin pattiin sun puolesta.

Kirjoita sille myös vesilaskumaksu 240e ja kerro, että lisää laskuja tulee jos ei kirjaa itseään ulos asunnosta.

Kaikessa tuossa sen valehtelussa yksi pahimmista on tuo entunnemitään-enkävoipuhuamitään -masennus. Se ei voi pitää paikkansa, koska pahasti masentunut ihminen ei jaksa harrastaa, käydä töissä ja pyörittää suurperhettä sivutöikseen. Masentunut ihminen ei ihastu/rakastu salaa johonkin yh-mimmiin, koska siinähän pitää tuntea palavasti oikeita, positiivisia tunteita. Eihän se yh ole mihinkään tunteeton-kivi -äijään rakastunut ja aloittanut innoissaan suhdetta, kyllä niillä on pitänyt olla varsin ilomielistä leikittelyä kun kerran ovat yhteen päätyneet. Mies on puhunut sinulle ihan silkkaa skeidaa.

Noh, nyt sinun ei tosiaan tarvitse kuunnella mieheltä enää yhtään sanaa. 

Kiitos sanoistasi. Juuri noin, onhan niitä tunteita pakko olla ollut johonkin suuntaan = uuteen naiseen.

Ja tiedätkö, nyt alkaa myös se täällä ravaaminen. Hetki sitten soi ovikello ja eksähän siellä seisoi ihan keksityllä asialla. Sentään soitti ovikelloa, mutta eilistä ennen pysyi täältä pois kuukausia. Menin ihan hämilleni ja ajoin heti pois, mutta en minä tätä halua. Ensiviikolla tuo sitä ja tätä, sanoin, että ilmoittaa tarkalleen milloin niin voi jättää oven taakse. Eksä varmaan häpeili asioita siitä asti kun ne selvisi ja pysyi siksi pois. Nyt jostain kumman syystä tulkitsee, että kaikki on ok eilisen takia. Sanoin ihan selvästi, että en halua olla tekemisissä. Ei se kuuntele mitään mitä sanon. 

Tämä on jo henkistä väkivaltaa, todella ahdistavaa. En halua olla missään tekemisissä, miten saan tajuamaan kun sanominen ei riitä.

28 v yhdessä 

"28",

kiitos paljon kun selvensit tilannetta.

Kerron tähän väliin jotakin, mitä itselleni tapahtui aivan hiljattain. Erosin kymmenisen vuotta sitten exästäni, joka oli osoittautunut sarjapettäjäksi. Emme ole olleet puheissa sen jälkeen kun muutin pois hänen luotaan. Olen mielessäni koettanut päästää irti kaikesta katkeruudesta häntä kohtaan ja pyrkinyt antamaan anteeksi, vaikkei hän koskaan pyytänytkään minulta anteeksi. Anteeksi olen halunnut antaa ennen kaikkea itseni ja oman hyvinvointini vuoksi, en halua kantaa katkeruutta ketään kohtaan ja sairastuttaa sillä itseäni. Myönnän kyllä, että ihan kaikesta kaunasta en varmastikaan ollut vielä päässyt irti, vaikka yritin.

Nyt muutama päivä sitten exä soitti. Oli outoa kuulla hänen äänensä 10 v tauon jälkeen. Äänestä kuitenkin kuului aito vilpittömyys, kun hän tilannetta hieman pohjustettuaan pyysi lopuksi nöyrästi anteeksi kaikkea sitä p*skaa jota jouduin aikanaan hänen toimiensa vuoksi kokemaan. Hän kertoi oppinsa tulleen kovan läksyn kautta (ensin hain eroa ja jätin hänet, jonka jälkeen hänelle alkoi kertyä paljon muitakin todella isoja vastoinkäymisiä) mutta muuttuneensa sen seurauksena todella paljon ja olevansa nyt eri mies kuin silloin. Kyse ei ollut mistään takaisin vonkaamisesta, hän vain oli löytänyt omat puhehousunsa jostakin (tai ehkä vasta hiljattain hankkinut sellaiset) ja halusi pyytää näin jälkikäteen anteeksi. En tiedä, miksi hän löysi ne puhehousut nyt vasta, mutta hyvä että nyt. Kymmenen vuotta siihen anteeksipyynnön tuloon meni, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Koska hänen anteeksipyyntönsä ja pahoittelunsa kaikista minulle aiheuttamistaan kärsimyksistä kuulosti vilpittömältä, oli helppoa hyväksyä anteeksipyyntö. Jollain tasolla myös tunsin, kuinka noin tonnin kivikuorma vierähti hartioiltani. Oloni on nyt todella kevyt, ja koen aidosti pystyneeni antamaan hänelle anteeksi. Todella kova koulu se suhde ja sen päättyminen oli molemmille, mutta sen seurauksena myös kumoikin on muuttunut paljon, ja parempaan suuntaan. Ilahduttavaa oli se, että asia tuli nyt pitkän viiveen jälkeen todelliseen tilinpäätökseen, ja saatoimme puhelun lopussa vilpittömästi toivottaa toisillemme hyvää jatkoa tahoillamme.

Eli joskus ne lehmätkin näköjään lentävät, joskin melkoisella viiveellä :)

ISO ISO HALI <3 <3

... ja ISO ISO HALI <3<3 vielä jatkaa edelliseen:

Ap:n exästä tulee mieleen, että hänellä on asiat viimeistään nyt epäilemättä todella, todella pahasti solmussa. Voi olla, ettei hän uskalla pyytää anteeksi koska on tonttuillut ja sekottanut kaikkien asiat niin pahasti ettei edes usko voivansa saada anteeksi. Masennus on viimeistään nyt todellinen. Tuli mieleen, että onko hänen uusi suhteensa jo mennyt karille, ja onko sinne mahdollisesti tullut tai ollut tulossa jo perheenlsäystäkin, jos nainen on kerran sarjaraskautuja. Onkohan miestä kiristetty? Jotain todella hämärää tuohon saattaa liittyä, mikä häpeän lisäksi tukkii miehen suun.

Jos puhuminen on nyt miehelle ylivoimaista, niin onnistuisikohan häneltä kirjoittaminen? Jospa häneltä löytyisi puhehousujen sijaan puhekynä tai puhenäppis? Mikäli mies vielä ehdottaa tapaamista, niin voithan sanoa, että jos hän kirjoittaa sinulle ensin oman versionsa tapahtuneesta, niin sen jälkeen voitte tavata ja puhua asiasta lisää, kun kissa on kerran jo nostettu pöydälle valmiiksi ja tiedät mistä noin suurinpiirtein on kyse. Eli jos tilanne ei ole sitä miltä se näyttää, niin olkoon hyvä ja selittäköön, mikä se sitten on. Muuten ei mitään näkemisiä. Piste. Pallo on miehellä. Mitään menetettäväähän hänellä ei oikeastaan enää ole, ja hän tietää sen jo. Mutta jollei mitään kuulu, niin silloin varmaan parempi antaa hänen muhia omassa liemessään niin pitkään kuin hän tarvitsee marinoitumiseen. Ansaitset selityksen, jotta pystyt ihan lopullisesti irtautumaan. Sen tulo voi kestää pitkään, mutta koska tuo asia painaa häntä niin paljon ja hän tietää tehneensä väärin sinua kohtaan, niin kyllä se tunnustus ja anteeksipyyntö sieltä vielä jossain vaiheessa pulpahtaa, usko pois. Sitä en epäile hetkeäkään.

Syysterveisin ja kaunista alkavaa viikonloppua kaikille toivottaen,

ISO ISO HALI <3 <3

Minulla tuli juuri pitkästä aikaa itku, sillä minä en halua olla eksän kanssa tekemisissä, ei minua satu eromme enää, mutta ko. ihminen saa minut nyt todella ahdistuneeksi. 

Iski tajuton ikävä samalla mökkimiehen kainaloon. Viime näkemisestä on 11 päivää ja vielä menee viikko kun näemme. Sitten vietämmekin 2,5 viikkoa yhdessä, niin, että välissä on 2 kpl 2 päivän pätkää kun olemme eri paikassa. Hänen kanssaan tulen kuulluksi ja nähdyksi.

Nyt yritän taas keskittyä töihin ja viikonloppuun ja olla valittamatta täällä.

Eilen eksälle hyvin "avoimesti" puhuin mökkimiehen kanssa tehdyistä matkoista, pojan töihin liittyvistä asioista ja mökkimiehen kokkaustaidoista. Sekö tässä nyt hiertää, että se minun onnellisuus lensi eilen silmille ?

En tiedä.

28 v yhdessä

Muistan kun joskus nuorempana useinkin eron syy oli toiselta puolen: On molemmille parempi niin. Mikä syy se on, mistä toinen voi tietää? Kerran, kun olin niin hirveän rakastunut, hyväksyin tämän syyn kyselemättä. Aikojen päästä selvisi, että hänkin oli tosi rakastunut, vähän renttu ja tarkoitti, että ero olisi minulle parempi. Oi voi. Yhteilimme vuosikausia vielä, mutta välimatka erotti, sitten kuolema. Vieläkään en voi ymmärtää, miksi erosimme... toisaalta niin suuret tunteet on joskus liikaa. Sattuu. Kirjoitin ikimuistoiset runot hänestä, vieläkin joskus on ikävä💕

Ohis

Itselle tulisi tunne naisena, että exä ei ole vielä päässyt yli kun kertoilee uudesta naissuhteestaan "avoimesti"  jotain yhteiseen  eroon liittymättömiä ja merkityksettömiä yksityiskohtia. Kuten kehuisi uuden naisen keittotaitoa tai yhteisiä matkoja. Ajattelisin, että haluaa tehdä minut mustasukkaiseksi. 

Jos 28:lla ei ole enää mitään tunteita exään niin turhaa kertoilla mökkimiehestä muuta kuin kenties mökkimiehestä ja heidän yhteiseen lapseen liittyvistä asioista. Silloin ei tule exälle mitään harhaluuloja että 28:lla tunteita kuitenkin vielä on. 

Kyllä 28 mies on nyt näköjään ihan sekaisin itsensä kanssa. Ilmeisesti uusi suhde ei ollutkaan pelkkää kivaa, vaan arki on astunut esille. Ja nyt onkin huomannut että entinen avioliitto olikin ihan hyvä. Noinhan monille 50 villityksen hurahtaneille kävy, sitten oltaisiin häntä koipien välissä luikkimassa takaisin kodin lämpöön ja turvallisen vaimon luo.  Näitä on niin nähty. Onneksi 28 on saanut oman elämänsä kuntoon ja omaa hyvän itsetunnon, eli  mies saa nyt vaan selvittää omat sotkunsa ihan itse. On kukään tai kuitenkin niin kovapäinen ettei voi itselleenkään myöntää että töpättyä tuli. Siksi yrittää olla niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Nk. simpukkarefleksi, sulkeutuu ettei mikään tai kukaan  pääsisi koskettamaan. Minun ensimmäinen puolisoni oli juurikin tällainen, siksi hänestäkin tuli ex. Ja yksi neuvo, älä anna säälin voittaa, tuon ukon on aika kasvaa aikuiseksi.

Vierailija wrote:

Minulla tuli juuri pitkästä aikaa itku, sillä minä en halua olla eksän kanssa tekemisissä, ei minua satu eromme enää, mutta ko. ihminen saa minut nyt todella ahdistuneeksi. 

Iski tajuton ikävä samalla mökkimiehen kainaloon. Viime näkemisestä on 11 päivää ja vielä menee viikko kun näemme. Sitten vietämmekin 2,5 viikkoa yhdessä, niin, että välissä on 2 kpl 2 päivän pätkää kun olemme eri paikassa. Hänen kanssaan tulen kuulluksi ja nähdyksi.

Nyt yritän taas keskittyä töihin ja viikonloppuun ja olla valittamatta täällä.

Eilen eksälle hyvin "avoimesti" puhuin mökkimiehen kanssa tehdyistä matkoista, pojan töihin liittyvistä asioista ja mökkimiehen kokkaustaidoista. Sekö tässä nyt hiertää, että se minun onnellisuus lensi eilen silmille ?

En tiedä.

28 v yhdessä

28! Sun ex-miehes on valehdellut sulle niin paljon, etten enää kertoisi omasta elämästäni hänelle yhtään mitään, jos olisin sinä. Hän pyöritti tuota viiden lapsen yksinhuoltajaäitiä selkäsi takana ties kuinka monta vuotta liittonne aikana. Teerenpeli alkoi varmasti pian sen jälkeen, kun nainen aloitti työnsä miehesi työpaikalla eli monta vuotta sitten (oliko se 3-4 vuotta sitten).

Ex-miehesi on jäänyt niin monista valheista kiinni (missä viettää aikaansa, kenen kanssa, millä asialla) jne. , niin sinulla ei ole mitään velvollisuutta kertoilla sinun uudesta elämästäsi.

Itse asiassa kulmakarvani hieman kohosivat, kun kirjoitit tuossa, että kerroit matkoistasi ja kokkauksistasi mökkimiehen kanssa. Miksi ihmeessä kerrot exällesi yhtään mitään tässä tilanteessa, kun hän on täysin sulkeutunut, petti sinua yhdessä ollessanne, valehteli sinulle silloin ja valehtelee yhä. Lisäksi exäsi on täysin sulkeutunut, eli ei saa oikein mitään suustansa ulos.

Sinä et tiedä totuutta exäsi nykyisestä elämästä, miksi hänen pitäisi tietää totuus sinun elämästäsi?

On parempi, että exäsi ei tiedä nykyisestä elämästäsi yhtään mitään. Sun ei tarvitse kertoa miehelles yhtään mitään, asia ei hänelle kuulu eikä häntä mitenkään hyödytä. Miksi edes haluaisit, että sun exäsi tietää, missä lomalla olit mökkimiehen kanssa tai että mökkimies osaa kokata hyvää ruokaa?

Tässä tilanteessa on paras, kun suljet suusi täysin omasta yksityiselämästäsi mökkimiehen kanssa. Älä anna exällesi mahdollisia aseita, joilla voi puuko ttaa sua selkään tms.

Sinun rakkautesi ja yksityiselämäsi ei kuulu exällesi mitenkään enää ja parempi näpäytys onkin jättää hänet tietämättömäksi, anna hänen puolestaan arvailla, mitäs elämässäsi nykyään puuhaat ilman häntä. Älä tarjoile hänelle informaatiota mökkimiehestä tarjottimella.

Vierailija wrote:

Itselle tulisi tunne naisena, että exä ei ole vielä päässyt yli kun kertoilee uudesta naissuhteestaan "avoimesti"  jotain yhteiseen  eroon liittymättömiä ja merkityksettömiä yksityiskohtia. Kuten kehuisi uuden naisen keittotaitoa tai yhteisiä matkoja. Ajattelisin, että haluaa tehdä minut mustasukkaiseksi. 

Jos 28:lla ei ole enää mitään tunteita exään niin turhaa kertoilla mökkimiehestä muuta kuin kenties mökkimiehestä ja heidän yhteiseen lapseen liittyvistä asioista. Silloin ei tule exälle mitään harhaluuloja että 28:lla tunteita kuitenkin vielä on. 

Tähän haluan kommentoida, että me ihmiset ollaan erilaisia. Sen jälkeen kun erosta olisi näin "kauan" ja toinen kertoisi minulle tavallisia arkisia asioita elämästään johon kuuluu jo uusi kumppani niin en minä niistä vetäisi "mustasukkaiseksi" johtopäätöksiä. Ja nämä asiat tuli erillisinä eteen kun puhuttiin menneestä kesästä, pojan asioista ja syömisestä. Minä puhun aina rehellisesti, eikä minulla ole tarve peitellä eksältä mitään.

Kyllä eksä minut ja puheliaisuuteni tietää, tietää myös sen, että en pelaa mitään pelejä.

Ja kun tunteista puhutaan, niin ihminen jonka kanssa olet ollut 28 vuotta niin jonkinlainen tunneside on, mutta niin kuin sanoin niin kaikki romanttiset tunteet on poissa.

Jos eksä sitten on niin hölmö, että ei usko sanaani, että elän tällä hetkellä onnellisena, niin tämä ei sitten ole minun ongelma.

28v yhdessä

Hitto.

Jäin nyt kyllä itsekkin miettimään, miksi ihmeessä kertoisin enää eksälleni mitään. Tarkoittaen tällä kaikella ihan muutakin kun mökkimiestä, yleensäkään mitään. 

Kyllä se juontaa ihan sieltä kun olen tottunut puhumaan Hänelle kaiken, ei minulla ollut salaisuuksia ja puhuimme aina kaiken TAI siis niin luulin.

No, tämä asia korjaantuu nyt tästä eteenpäin kun emme näe ja jos jostain "pakottavasta" syystä näemme niin pidän suukoppani kiinni.

Ihan hyvin ravisteltu havahtumaan, kiitos.

28v yhdessä 

Vierailija wrote:

... ja ISO ISO HALI <3<3 vielä jatkaa edelliseen:

Ap:n exästä tulee mieleen, että hänellä on asiat viimeistään nyt epäilemättä todella, todella pahasti solmussa. Voi olla, ettei hän uskalla pyytää anteeksi koska on tonttuillut ja sekottanut kaikkien asiat niin pahasti ettei edes usko voivansa saada anteeksi. Masennus on viimeistään nyt todellinen. Tuli mieleen, että onko hänen uusi suhteensa jo mennyt karille, ja onko sinne mahdollisesti tullut tai ollut tulossa jo perheenlsäystäkin, jos nainen on kerran sarjaraskautuja. Onkohan miestä kiristetty? Jotain todella hämärää tuohon saattaa liittyä, mikä häpeän lisäksi tukkii miehen suun.

Jos puhuminen on nyt miehelle ylivoimaista, niin onnistuisikohan häneltä kirjoittaminen? Jospa häneltä löytyisi puhehousujen sijaan puhekynä tai puhenäppis? Mikäli mies vielä ehdottaa tapaamista, niin voithan sanoa, että jos hän kirjoittaa sinulle ensin oman versionsa tapahtuneesta, niin

Siis tämä teksti koski tietenkin "28v"n exää, ei suinkaan Ap:n...

Vierailija wrote:

Hitto.

Jäin nyt kyllä itsekkin miettimään, miksi ihmeessä kertoisin enää eksälleni mitään. Tarkoittaen tällä kaikella ihan muutakin kun mökkimiestä, yleensäkään mitään. 

Kyllä se juontaa ihan sieltä kun olen tottunut puhumaan Hänelle kaiken, ei minulla ollut salaisuuksia ja puhuimme aina kaiken TAI siis niin luulin.

No, tämä asia korjaantuu nyt tästä eteenpäin kun emme näe ja jos jostain "pakottavasta" syystä näemme niin pidän suukoppani kiinni.

Ihan hyvin ravisteltu havahtumaan, kiitos.

28v yhdessä 

Taisi tuo ensimmäinen kommentti turhista tarinoinnista mökkimiehestä tulla "väärältä" ihmiseltä, siksi pieni näpäytys ja puolustelu. Mutta kun sitten myös "oikea" henkilö puuttui samaan asiaan, niin turha tarinointi myönnettiin, että kiitos ravistelusta. 

Jos tilanne ex-miehen kanssa on tuo, niin tosiaan kaikki turha rupattelu pois. Miksi edes huvittaisi hänen kanssaan mitää omaa rakkaus- tai muutakaan elämäänsä avata. Siinähän vain antaa väärää signaalia miehelle jos vielä takaisinkin ruinaa. 

Hei 28. Kiitos päivityksestä. Jos muistat niin minäkin hieman ihmettelin, miksi olet niin ystävällinen ja avoin edelleen ihmiselle, joka on valehdellut ja pettänyt sinua ilmeisesti jo vuosia. Silloin kun sinulla oli akuutti kriisi päällä, ihmettelin myös sitä, mikä tarve sinulla oli puolustella eksäsi käytöstä ja ikään kuin todistella meille muille, miten hyvä mies ja isä hän on aina ollut.

Toivottavasti et edelleenkään loukkaannu, kun ihmettelen tätä asiaa edelleen.

Minulla ei olisi mitään mielenkiintoa pitää yllä ystävyyttä tai tehdä sieniretkiä, edes katsella omassa kodissani eksän tavaroita tai maksella hänen vesimaksujaan tuollaisessa tilanteessa kun nyt olet.

Olennaisinta olisi kuitenkin ehkä pohtia sitä, miksi edelleen olet niin suopea tälle ihmiselle. Sinun tilanteessasi myös miettisin - sitten kun siltä tuntuu - teidän suhdetta vähän taaksepäin. Oliko se todella niin hyvä kuin olet aina ajatellut aikaisemmin? Nythän sinulla on kokemusta myös miehestä, joka vaikuttaa olevan avoin ja rehellinen.

Katkeruudesta eksää tai mennyttä kohtaan ei ole mitään hyötyä enkä toivo, että putoat sellaiseen ansaan. Lähinnä toivoisin, että jos pystyt rehellisesti arvioimaan avoliittoanne ja eksäsi nykyistä käytöstä, siitä voisi olla hyötyä sinulle tulevaa varten. Ettet vaan lankea samoihin ansoihin joskus tulevaisuudessa.

Onko tässä mitään järkeä mitä yritän sanoa?

On myös hyvin mahdollista, ettei eksä saa koskaan puhehousuja jalkaan etkä saa koskaan anteeksipyyntöä, jonka ansaitset. Sen vuoksi olisi minusta parempi, että hankit oman mielenrauhasi ja suljet oven menneisyyteen omin voimin. Täysin riippumatta siitä mitä eksä tekee, sanoo tai jättää sanomatta - enää ikinä.

Kuurankukka

Tuo aika 28:n erosta ex-miehen kanssa on kuitenkin hyvin lyhyt pitkään yhdessä olleille. Ei ne tunteet lopu helposti, oli sitten tapahtunut mitä tahansa. Olisi oikeastaan ihmeellistä jos olisivat. Ne heittelevät paljon laidasta laitaan.Toisinaan vihaa yli kaiken, toisinaan suhtautuu neutraalisti, toisinaan tulee kaipuun ja rakkaudenkin tunteita, ne kuuluvat eroprosessiin. Itsellä tulee vieläkin, paljon pitemmän ajan kuluttuakin, monenlaisia tunteita pintaan. 

28 oletkos ajatellut, että kyse voi olla siitä, että ex juurikin tietää että saamalla sinut puhumaan "kaiken" eli avautumaan hän pääsee luikertelemaan takaisin ajatuksiisi ja elämääsi. Luottaen siihen että tuntee sinut ja tietää miten toimit. Hän voi käyttää teidän yhteisiä vuosianne tässä hyväksi. Huomioi  myös se, että mökkimies ei välttämättä tykkää jos juttelet kaikki asianne exälle. Nykyinen mieheni jutteli liittomme alkuaikoina samoin exänsä kanssa ja se sai minut raivoihini, sillä minun mielestäni meidän elämämme ei kuulunut eksälle yhtään. Siitä koitui paljon hankaluuksia liittomme alkuaikoina.

Eksäsi saattaa ajatella, että hän haluaa pitää sinut elämässään vähintäänkin ystävänä, mutta älä mene tähän halpaan, sitä kautta voi olla helpompi yrittää heikolla hetkellä takaisin. Sanoisin että rajoita kaikki yhteydenpito yhteisen poikanne asioihin ja ositukseen. Muuta teidän ei ole tarpeen keskustella. Mieti että jos tietäisit kaiken mitä hänestä nyt tiedät, niin haluaisitko olla hänen ystävänsä? Tuskin, sen verran törkeitä temppuja hän on tehnyt. Minä en ainakaan katselisi tuollaista sikapossuapinaa edes kaverina.

Voiko olla myös kyse siitä, että hänellä ei ole muita ystäviä ja siksi hän yrittää roikkua sinussa?

Vierailija wrote:

"28",

kiitos paljon kun selvensit tilannetta.

Kerron tähän väliin jotakin, mitä itselleni tapahtui aivan hiljattain. Erosin kymmenisen vuotta sitten exästäni, joka oli osoittautunut sarjapettäjäksi. Emme ole olleet puheissa sen jälkeen kun muutin pois hänen luotaan. Olen mielessäni koettanut päästää irti kaikesta katkeruudesta häntä kohtaan ja pyrkinyt antamaan anteeksi, vaikkei hän koskaan pyytänytkään minulta anteeksi. Anteeksi olen halunnut antaa ennen kaikkea itseni ja oman hyvinvointini vuoksi, en halua kantaa katkeruutta ketään kohtaan ja sairastuttaa sillä itseäni. Myönnän kyllä, että ihan kaikesta kaunasta en varmastikaan ollut vielä päässyt irti, vaikka yritin.

Nyt muutama päivä sitten exä soitti. Oli outoa kuulla hänen äänensä 10 v tauon jälkeen. Äänestä kuitenkin kuului aito vilpittömyys, kun hän tilannetta hieman pohjustettuaan pyysi lopuksi nöyrästi anteeksi kaikkea sitä p*skaa jota jouduin aikanaan hänen toimiensa vuoksi kokemaan. Hän kertoi oppinsa tulleen kovan läksyn kautta (ensin hain eroa ja jätin hänet, jonka jälkeen hänelle alkoi kertyä paljon muitakin todella isoja vastoinkäymisiä) mutta muuttuneensa sen seurauksena todella paljon ja olevansa nyt eri mies kuin silloin. Kyse ei ollut mistään takaisin vonkaamisesta, hän vain oli löytänyt omat puhehousunsa jostakin (tai ehkä vasta hiljattain hankkinut sellaiset) ja halusi pyytää näin jälkikäteen anteeksi. En tiedä, miksi hän löysi ne puhehousut nyt vasta, mutta hyvä että nyt. Kymmenen vuotta siihen anteeksipyynnön tuloon meni, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Koska hänen anteeksipyyntönsä ja pahoittelunsa kaikista minulle aiheuttamistaan kärsimyksistä kuulosti vilpittömältä, oli helppoa hyväksyä anteeksipyyntö. Jollain tasolla myös tunsin, kuinka noin tonnin kivikuorma vierähti hartioiltani. Oloni on nyt todella kevyt, ja koen aidosti pystyneeni antamaan hänelle anteeksi. Todella kova koulu se suhde ja sen päättyminen oli molemmille, mutta sen seurauksena myös kumoikin on muuttunut paljon, ja parempaan suuntaan. Ilahduttavaa oli se, että asia tuli nyt pitkän viiveen jälkeen todelliseen tilinpäätökseen, ja saatoimme puhelun lopussa vilpittömästi toivottaa toisillemme hyvää jatkoa tahoillamme.

Eli joskus ne lehmätkin näköjään lentävät, joskin melkoisella viiveellä :)

 

ISO ISO HALI <3 <3

 

Ehkä oli aito anteeksipyyntö, tai sitten oli manööveri nro 1 temppusarjassa, jolla koittaa houkutella  sinut(kin) sänkyään lämmittämään. Jos kohta häneltä tulee toinen soitto, ja yhä vaan kovin kaduttaa ja vaivaa ihan niin paljon että pitäisi vaikka viinilasillisen äärellä nähdä, jotta voisitte vielä kunnolla keskustella, niin JUOKSE, NAINEN, JUOKSE! Äläkä katso taaksesi.

Vierailija wrote:

Hitto.

Jäin nyt kyllä itsekkin miettimään, miksi ihmeessä kertoisin enää eksälleni mitään. Tarkoittaen tällä kaikella ihan muutakin kun mökkimiestä, yleensäkään mitään. 

Kyllä se juontaa ihan sieltä kun olen tottunut puhumaan Hänelle kaiken, ei minulla ollut salaisuuksia ja puhuimme aina kaiken TAI siis niin luulin.

No, tämä asia korjaantuu nyt tästä eteenpäin kun emme näe ja jos jostain "pakottavasta" syystä näemme niin pidän suukoppani kiinni.

Ihan hyvin ravisteltu havahtumaan, kiitos.

28v yhdessä 

Kyllä, hyvä että huomasit. Kyse ei ole peittelystä, vaan sinun, ja mökkimiehen, suojelusta. Ei eksän tartte tietää, oletko sä onnellinen vai onneton vai jotain muuta. Teidän tarttee enää selvittää eksän osoitteenmuutos pois sun kodista, ja eksän tavarat pois sun kodista, ja yhteisen omaisuuden jako. Mitään muuta pakollista ei ole. Jos eksä ei muuten toimi, voit hakea oikeudelta päätöstä yhteiselämän lopettamisesta, tms. termi. Silloin oikeuslaitos tekee sen muuttoilmoituksen, jos eksä ei itse sitä tee.

Kannatan edellisiä kirjoittajia, että nyt kylmä ero ukkoon muutoin kuin omaisuuden jakoasioissa. Lapsi on jo täysi-ikäinen (muistinko oikein), niin edes hänen asioistaan ei ole tarvetta puhua.

Onko tämä ollut aina teidän suhteen kuvio, että sinä puhut kaiken avoimesti ja miehesi ei mitään?

Nyksän kanssa ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, ja viime aikoina minua on alkanut ahdistaa se, että välillä tunnen olevani enemmän hänen ystävänsä, talouden-, ja sairaanhoitajansa kuin puolisonsa. Jollain kohdalla voisi ajatella, että voisi pitää asioita itsellään, mutta voiko aikaa kääntää näiden asioiden suhteen enää takaisinpäin? Siinä häviää kaikki intiimiys, ja voiko se olla osasyy siihen, että ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella ja hakeudutaan vieraisiin? Jännitys ja uutuudenviehätys on kadonnut kun tunnetaan liian hyvin? Jos jollain on kokemuksia asiasta, niin olisi kiva kuulla - vaikka tämä ei ketjun teemaan varsinaisesti kuulu.