Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Aloittajan ei tarvitse vastata, mutta ihan yleisesti mietin miksi nyt on tehty lasu jos tapaamiset sujuvat ja lapsetkin ovat joka viikonloppu kaikki yhdessä. Jos tämä kuvio on kuitenkin lasten itse haluama. Eikö nyt kannattaisi rauhoittaa tilanne hetkeksi kaikille kun on saatu sopu, jos laihakin, exän kanssa. 

Lainaus taas näin kun tämä uusi ei anna aina lainata:

Mietin semmoista, että paljon täällä vauvassa mieheksi identifioituvat kertovat, miten ero tuli puskista. Kun selailin tätä ketjua, niin aivan selkeästi on joillekin vakkari kirjoittajille kumppani kertonut, että se on nyt ohi tämä suhde/olen onneton. Ja muuttaa jopa pois kotoa. Sitten halutaan konkretiaa siitä, että sillä onkin toinen jo ja sitten alkaa vasta todellisuuden kohtaaminen, mutta kuitenkin niin, että siis siinä eron syy.

Oletan, että suurin osa todellakaan ei olisi halunnut saada konkretiaa siitä, että toinen on ollut kuvioissa jo vuosikausia. Uskon, että suurin osa olisi halunnut sellaisen eron, jossa rakkaus vain kauniisti loppuu ja lähdetään yhdessä sopien eri suunnille, rakentaen molemmille niin hyvää tulevaisuutta kuin mahdollista.

Jos lähtijä ei ole rehellinen eron syistä, miten niitä voisi jätetty rehellisesti käsitellä? Aika harva osaa edes sen jättämisen siten sanoittaa, että antaisi jätetylle tyhjentävän, rehellisen ja selkeän kuvan siitä, mitä tässä on nyt tapahtumassa ja tapahtunut. Lähes kaikki jättäjät sortuvat aina jossain vaiheessa kaunistelemaan ja peittelemään tunteitaan. Se tehdään sillä selityksellä, että säästetään jätetyn tunteita, mutta lähes aina siinä itse asiassa säästetään omaa itseä konflikteilta.

T: MaratonParkuja

Vierailija wrote:

Aloittajan ei tarvitse vastata, mutta ihan yleisesti mietin miksi nyt on tehty lasu jos tapaamiset sujuvat ja lapsetkin ovat joka viikonloppu kaikki yhdessä. Jos tämä kuvio on kuitenkin lasten itse haluama. Eikö nyt kannattaisi rauhoittaa tilanne hetkeksi kaikille kun on saatu sopu, jos laihakin, exän kanssa. 

Ei tainnut olla enää apn käsissä, vaan lasun on tehnyt viranomainen sen perusteella, mitä ap on kertonut siellä tapahtuneen. Eli ap on kertonut kokemuksistaan ja ajatuksistaan ja viranomaisella on huoli herännyt. En lähde sanomaan, onko oikein vai ei, mutta viranomaisilla ei myös ole vaihtoehtoja, jos esim. perheväkivaltaa on esiintynyt tai oletettavissa.

"Lähes kaikki jättäjät sortuvat aina jossain vaiheessa kaunistelemaan ja peittelemään tunteitaan. Se tehdään sillä selityksellä, että säästetään jätetyn tunteita, mutta lähes aina siinä itse asiassa säästetään omaa itseä konflikteilta."



Tuolla ketjussa törmäsin semmoiseenkin kommenttiin, jossa kerrottiin, että kun toinen oli ilmaissut halunsa erota, niin toinen uhkasi perhesurmalla. Konkreettisesti. Ja sitä oli alapeukutettu suurimmaksi osaksi. Eli siitäkin herää omituiset fibat ketjuun osallistujien motiiveista ja tunne-elämän tilasta. Ei ollut oikea uhri ja äärimmäistä väkivaltaa? Olikin jättäjä!





 

Vierailija wrote:

"Lähes kaikki jättäjät sortuvat aina jossain vaiheessa kaunistelemaan ja peittelemään tunteitaan. Se tehdään sillä selityksellä, että säästetään jätetyn tunteita, mutta lähes aina siinä itse asiassa säästetään omaa itseä konflikteilta."



Tuolla ketjussa törmäsin semmoiseenkin kommenttiin, jossa kerrottiin, että kun toinen oli ilmaissut halunsa erota, niin toinen uhkasi perhesurmalla. Konkreettisesti. Ja sitä oli alapeukutettu suurimmaksi osaksi. Eli siitäkin herää omituiset fibat ketjuun osallistujien motiiveista ja tunne-elämän tilasta. Ei ollut oikea uhri ja äärimmäistä väkivaltaa? Olikin jättäjä!

No kyllä kai sitä, että perhesurmalla uhkaillaan, alapeukutetaan. Aina on näitä ääritapauksia, mutta kyllä se nyt vain suurimmaksi osaksi siten menee, että jättäjä ei saa asiaansa reippaasti ja reilusti esitettyä, vaan ennen eroa nähdään kaikenlaista draamaa ja venkoilua jättäjän puolelta.

Ja kyllä tässä ketjussa nimenomaan on kannustettu kaikkia voimaan mahdollisimman hyvin eron jälkeen, olkoon missä tilanteessa tahansa. Sitä onkin sitten arvosteltu, kun myös jättäjiä ja pettäjiä on ymmärretty, että väärin tsempattu.





 

Tuolla ketjussa törmäsin semmoiseenkin kommenttiin, jossa kerrottiin, että kun toinen oli ilmaissut halunsa erota, niin toinen uhkasi perhesurmalla. Konkreettisesti. Ja sitä oli alapeukutettu suurimmaksi osaksi. Eli siitäkin herää omituiset fibat ketjuun osallistujien motiiveista ja tunne-elämän tilasta. Ei ollut oikea uhri ja äärimmäistä väkivaltaa? Olikin jättäjä!

En päässyt kiinni, mihin tässä viitattiin, toki ketjussa on ollut niin monta tarinaa, että kaikkia ei voi enää muistaa. Mutta tarkoitatko, että on alapeukutettu sitä, että joku on jättänyt henkilön, joka eron tullessa uhkailee perhesurmalla? Itse en ainakaan muista moiseen osallistuneeni enkä kyllä muidenkaan peukutuksia.

Mutta joo, olen tehnyt päätöksen, että tämän enempää en osallistu näihin keskusteluihin, joiden tarkoituksena on ihmetellä tähän kerjuun osallistujen motiiveja tai tunne-elämää, vaan keskityn kommenteissani aivan muuhun.

T: MaratonParkuja

Olisi kyllä mielenkiintoisempaa jos ketjussa voisi keskustella laajemminkin kuin vain myötäillen ja puuttumatta oikein mihinkään. Ehkä muutamille vakkareille se on antoisaa edelleen ja on riittävää, mutta on hiukan vaikeaa keskustella kun joutuu olemaan koko ajan kieli keskellä suuta ja varomaan jos haluaisi kommentoida jotain asiaa. 

Aihe on sinällään mielenkiintoinen ja monelle tärkeä. 

Tähän ketjuun on kyllä jättäjät aika vähän kommentoineet, M36 ja M45 taitavat olla lähinnä heitä, joilla on enemmän kokemusta "toiselta puolen". Jotkut ovat kyllä kertoneet nykyisen puolisonsa exästä, mutta ainakin minun on vähän vaikea niihin ottaa kantaa, koska siinä ollaan aika paljon kuullun todistuksen varassa = tulee olo, että ne eivät ole samalla tavalla kommentoitavissa kuin kertomukset, joita ihmiset kertovat omasta elämästään ja kokemuksistaan.

M36 on kyllä ollut avoin kertomuksissaan ja ovathan ne valaisevia olleetkin. Ja kaipa me kaikki senkin tiedämme, että aina syy ei ole jättäjässä ja on niitäkin kertomuksia, joissa jätetty on tosiaankin tehnyt elämän hvetiksi ennen ja jälkeen jättämisen.

T: MaratonParkuja

Hei Ap, kiitos päivityksestä. Täällä ollaan hengessä mukana. Suorastaan kivi vierähti sydämeltäni kun ymmärsin, että sekä sinä että lapset olette avun piirissä. En epäile, että viranomaiset turhaan lastensuojeluilmoituksia tekisivät. Ja jos mitään hätää lapsilla ei olisi, niin sittenpähän selviäisi sekin. Kuitenkin kaikki mitä olet kertonut heidän tilanteestaan ja eksäsi käytöksestä, herättää kyllä minussa vain ja ainoastaan hälytyskelloja. 

On myös hyvin tärkeää, että itse saat apua ja sitä kautta askeleita parempaan vointiin. Vain yhden yksityiskohdan esiin nostaakseni: En yhtään epäile, etteivätkö tapaamiset eksäsi kanssa saisi sinua voimaan huonosti hetkellisesti. Mutta se, että voit sen jälkeen yhä paremmin ja paremmin liittyy luultavasti siihen, että saat nyt apua ja asiat etenevät. Parempaan suuntaan sekä sinun että lasten kannalta pitemmällä tähtäimellä, näin uskon.

MaratonParkujalle kiitos jälleen silmiä avaavista kirjoituksista. En kuitenkaan lähtisi yleistämään "jättäjien" käytöstä. Jättäjiä ja jätettyjä on yhtä paljon erilaisia kuin on ihmisiäkin ja eron voi tehdä niin monella tavalla. Tässä ketjussa olemme kaikki saaneet oppia miten sitä ei pitäisi tehdä tai jättää tekemättä esimerkiksi 28:n kokemusten perusteella. Pahinta on mielestäni epärehellisyys. Toivoisin, että jos ihmiset eivät enää halua olla parisuhteessa tai rakkaus on loppunut, niin se sanottaisiin suoraan. Kaikista kammottavinta minusta on välitilassa roikottaminen, jolloin toinen ei pääse eteenpäin vaan on ikään kuin tilanteen panttivankina. Todella julmaa.

Tuumiksen viestistä mulla tuli mieleen sellainen radikaali ajatus teille kaikille tähän päivään: On myös mahdollista, että kaikki menee hyvin :) Ainakin lopulta.

Kuurankukka

"M36 on kyllä ollut avoin kertomuksissaan ja ovathan ne valaisevia olleetkin. Ja kaipa me kaikki senkin tiedämme, että aina syy ei ole jättäjässä ja on niitäkin kertomuksia, joissa jätetty on tosiaankin tehnyt elämän hvetiksi ennen ja jälkeen jättämisen."



Niin,M36 oli petetty, jättäjä ja pettäjä. Pettäminen exän kanssa. Siis kerrottuna. 



Jos jätetyn elämä olisi tehty helvetiksi, niin minkä ihmeen takia ei olisi lähtenyt liitosta? Ai niin henkinen vv ym.



Tutkimusten mukaan noin 70% avioeron hakijoista on naisia. Niitä jättäjiä. Naiset myös hakevat enemmän apua ongelmiin. Tässä ketjussa on mitätöity terapiat ja psykologia. Huimalla asiantuntemuksella ja kokemuksella? Ei, ennakkoluuloilla ym.



Ja kyllä viranomaiset ym. ammattilaiset tekevät niitä lasuja. Kollegani teki asiakkaansa puolesta lasun, joka ilmeni perättömäksi. Kollegalla oli ollut suhde sen asiakkaansa kanssa. Sai sitten potkut. Ja menetti maineensa koko maassa, kun suhde ja kaikki paljastuivat johdolle. Just se asiakas paljasti sen johdolle. Että kaikenlaista sitä todellisuudessa tapahtuu.

Vierailija wrote:

Aloittajan ei tarvitse vastata, mutta ihan yleisesti mietin miksi nyt on tehty lasu jos tapaamiset sujuvat ja lapsetkin ovat joka viikonloppu kaikki yhdessä. Jos tämä kuvio on kuitenkin lasten itse haluama. Eikö nyt kannattaisi rauhoittaa tilanne hetkeksi kaikille kun on saatu sopu, jos laihakin, exän kanssa. 

Ihan kätevästi sitten jätit huomiotta sen, että ammattilainen joka kuuli mitä lasten elämässä tapahtuu, teki lasun. 

Näistä jättämisistä vielä sen verran että onhan tälläkin palstalla ollut aloituksia joissa miehet tuulettavat, että jättävät vaimon kun viimeinenkin lapsi on täyttänyt sen 17 vuotta että ei tarvitse maksaa elatusmaksuja. Se tuntuu olevan monelle miehelle se kynnyskysymys, että vaimon suuntaan ei tarvitse liikuttaa senttiäkään. Tämän koin omassa erossa ja olen nähnyt lähipiirissä miten pitkälle mies on valmis menemään että ei tarvitse maksaa. Vaikka sitten oikeuteen hakemaan yksinhuoltajuutta täysin valheellisilla perusteilla.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Aloittajan ei tarvitse vastata, mutta ihan yleisesti mietin miksi nyt on tehty lasu jos tapaamiset sujuvat ja lapsetkin ovat joka viikonloppu kaikki yhdessä. Jos tämä kuvio on kuitenkin lasten itse haluama. Eikö nyt kannattaisi rauhoittaa tilanne hetkeksi kaikille kun on saatu sopu, jos laihakin, exän kanssa. 

Ihan kätevästi sitten jätit huomiotta sen, että ammattilainen joka kuuli mitä lasten elämässä tapahtuu, teki lasun. 

 

En minä sitä huomiotta jättänyt, pidin sitä itsestään selvänä, että asia oli näin ja kaikki sen myös täällä tajusivat näin olevan. 

Sen enempää en lasun syitä nyt avaa, jos on ketjua lukenut, voi ne kenties ihan osata päätelläkkin.

Toivottavasti toimisi herätyksenä. Oikeasti lisäisi ymmärrystä siitä, miten voi toimia ja miten ei. Rajan vetona. Tulee se ylempi taho joka sanoo soosoo, kun muuten ei puhe mene perille. Mutta, luultavasti tämä on vaan toiveajattelua. Eiköhän se täysin käännetä mun mielenvikasuuden piikkiin. Ja lapset siihen samaan soppaan. Tätä on jo näkyvissä lasten kommenteissa. Huhhuh. Onneksi tätäkin osasin odottaa. Ihan menee kaavan mukaan, tosin, nyt hyökätään lasten kautta, ei hlö.kohtaisesti. vielä. 

Maratonparkuja on aivan mahdottoman viisas ihminen, niin upeaa lukea sun kommentteja. Miten ymmärrät asioita ja miten hienosti osaat niitä sanottaa. Kiitos!!

Kuurankukalle vilkutukset myös. Ja Tuumikselle. On onni, että olette tässä ketjussa mukana. 

Ap, taas vaihteeks myrskyn silmässä, alkaa tottumaan näihin, että eipä enää, tai ainakaan just nyt, oikeestaan ees heiluttele

Vierailija wrote:

Toivoisin, että jos ihmiset eivät enää halua olla parisuhteessa tai rakkaus on loppunut, niin se sanottaisiin suoraan. Kaikista kammottavinta minusta on välitilassa roikottaminen, jolloin toinen ei pääse eteenpäin vaan on ikään kuin tilanteen panttivankina. Todella julmaa.

On tullut paljon nähtyä elämää. Myös itseni on jätetty puskista pitkän avioliiton (lähes 20 vuotta) päätteeksi, syyksi paljastui toinen nainen (ei tunnustanut jättäessä, mutta jäi siitä miltei heti sitten kiinni).

Sanoisinko näin, että nämä välitilassa roikottajat ovat niitä jättäjiä, jotka kuitenkin empivät ja pallottelevat kahden ihmisen välillä. Heidän oma pitkä liittonsa ei välttämättä ole mikään hirmu huono, vaan on jo pitkän liiton tuomaa kyllästymistä yms. Eli ei välttämättä mitään järkevää "oikeaa" syytä edes erota.

Mutta kun se ruoho näyttää vihreämmältä siellä aidan toisella puolen.

Sitten viimeistään siinä noin 40-50-vuotiaana sille roikottajalle iskee se kuuluisa neljänkympin tai viidenkympin kriisi ja siinä kohtaa hommataan salarakas. Usein ajatus on se, että tässäkö tää elämä oli, tämänkö kanssa pitää loppuelämä viettää, eikö olisi ketään vielä parempaa.

Tarkoitus on testata toista ihmissuhdetta (sitä salasuhdetta) ja puntaroida uuden suhteen ja vanhaan suhteen välillä. Eli vain jos tämä uusi salasuhde osoittautuukin paremmaksi kuin vanha liitto, vasta silloin se oma kumppani jätetään ja hypätään salarakkaan matkaan. Ja tämähän edellyttää sitä välitilassa roikottamista, yleensä vuosikausia. Koska se oma vanha liitto ei kuitenkaan nyt ole niin paha, että jos uusi salasuhde ei onnistukaan, niin sitten voi vähin äänin jatkaa sitä omaa liittoa salasuhteen kuivuessa kasaan.

Nämä välisuhteessa roikottajat eivät siis halua olla yksin ja mieluummin pysyttelevät sitten siinä vanhassa tutussa liitossa, kuin että lähtisivät siten, ettei ketään ole jo valmiiksi katsottuna.

Ja nämä salasuhdetta ylläpitävät eivät siis lähtökohtaisesti ole siinä avioliitossaan niin surkeana, sillä jos olisivat, he lähtisivät ns. tyhjän päälle, ilman, että ketään uutta sängynlämmittäjää on edes valmiiksi katsottuna.

Itsestäni omituisinta on se, että kun joskus roikottaja jää salasuhteesta kiinni, he suuttuvat silmittömästi siitä, että puoliso jättää heidät. Siitähän esim. APn tilanne on esimerkki ja muutkin, kuten edellinen, ovat asiasta kertoneet.

Että ilmeisesti näillä roikottajilla oikeasti on käsitys, että heidän toimintansa on jotenkin oikeutettua. Kun se toinen ei koskaan ja aina se toinen. Kun ei ollut kipinää. Kun toinen ei huomioinut oikealla tavalla.

En oikeasti osaa ymmärtää, miten joku voi olla niin epäkunnioittava puolisoaan kohtaan, aivan kuin toinen ei olisi ihminen ollenkaan, jolla on tunteet ja jota toiminta satuttaa.

Monesti on myös niin, että kun roikottaja tai satunnainen pettäjä jää kiinni salasuhteesta ei kumppani halua kuitenkaan erota. Jää hänkin ikäänkuin roikkumaan suhteeseen edelleen. Eivät nämä ole niin yksiselitteisiä juttuja. 

Mun mies roikotti mua tietämättäni.

Hänellä oli selkäni takana salasuhde, jonka vei niin pitkälle varmistuen sen toimivuudesta, että ero olikin sitten vain ilmoitusluontoinen asia minulle puskista.

Sellaiseen yllättävään ilmoitukseen selvin päin, keskellä arkielämän askaretta ilmoitti, että haluaa avioeron ja se siitä sitten.

Ei suostunut ikinä keskustelemaan asiasta, täytteli yksinään avioeropaperitkin ja muutti asunnosta välittömästi pois.

Siihen loppui 15 vuoden avioliitto. Seinään. Puhumatta.

Selvisi siis miltei heti, että hän oli hommannut toisen naisen, jonka luo meni heti.

Mietin näitä jotka ns vaihtaa parempaan. Pitkässäkin salasuhteessa osapuolet voivat esittää ihan kaikkea muuta kuin mitä oikeasti ovat, ja lopputulos voi olla tyyliin ojasta allikkoon. Ihmettelen miten ihmiset uskaltavat luottaa siihen että se toinen on oikeasti sellainen kuin esittää olevansa. 

Tässäkin ketjussa esitellyt miehet ovat varmaan ulkoistaneet kaiken ikävän elämässä sen vaimon syyksi ja yllätys voi olla melkoinen kun uudelle selviää mikä ongelmakimppu ja tunnesolmu koko ihminen onkaan. Ja siinä vaiheessa valkenee myös että ei exvaimo niin kauhea ollutkaan kun mitä sille salarakkaalle maalailtiin. Kun arki tulee niin ne ongelmat on kohdattava myös siinä uudessa suhteessa. Mitäs sitten kun niitä ei voi enää sysätä sen eksän syyksi.

Todella hyvää pohdintaa ollut, kiitos kirjoittaneille.

28 v yhdessä toteaa tietenkin, että ikävä lukea yllä olevista kirjoituksista näistä pitkistä parisuhtehteista, puskista tulleista eroilmoituksista ja siitä, että taustalta sitten paljastuu se toinen nainen. On ainakin omat silmät auenneet todellisuuteen.

Olen edelleen itse sitä mieltä, että pitkäkään suhde ei saa olla elinkautinen, jos rakkaus loppuu. Itse rakastin niin paljon, että olin kyllä valmis päästämään irti, mutta toinen kaikella lupailuillaan, ristiriitaisella käytöksellään kyllä sokaisti todella voimakkaasti. Kun rakastaa niin haluaa luottaa ja uskoa. No, se eksän "masennus" sotki kuviot kyllä lopullisesti. Onneksi pakotin päästämään irti, vihelsin pelin poikki. Lopputulos oli sitten se toinen nainen ja vuosien valehtelu. Kunniotanko lapseni isää enää? No, en. 

Kyllä tämä kaikki on muuttanut minua ihmisenä, myös ajatusmaailma parisuhteisiin on muuttunut. Juuri mökkimies puhui minulle, että kuinka hänen työkuviot ovat haasteellisia perinteiselle parisuhteelle. Kysyin häneltä mitä hän tarkoittaa perinteisellä parisuhteella. Saatiin pitkä ja hyvä keskustelu jälleen aikaiseksi. On jännä tajuta, että elämässäni on ihminen jonka kanssa oleminen on näin luonnollista ja eheyttävää.

Meidän piti nähdä mökkimiehen kanssa vasta huomenna ja viettää sitten lähes 2,5 viikkoa yhdessä. Niin vaan ikävä sai toimimaan ja mökkimies oli minun luonani yötä jo maanantaina ja tulee tänään myös. Huomisen työpäivän jälkeen lähdemme ajelemaan mökille ja siellä olemme nyt pitemmän ajan. Mökkimies oli 2 viikkoa monen sadan kilometrin päässä ja tuli kotiinsa su-ma välisenä yönä, mutta ikävä oli Hänellä valtava. Nyt sitten ylitettiin se kynnys, että mökkimies tuli minun luonani yökylässä niin, että poika oli kotona. Toki, juttelin pojan kanssa etukäteen ja kysyin, miltä ajatus hänestä tuntuu. Poika oli eilisen illan mökkimiehen työparina ja ovat tämän illan myös ja ajavat sitten tänne molemmat nukkumaan. Tätä päivää en uskonut ihan heti tulevan.

Jos tässä jompikumpi tai molemmat vähän jarruttelivat alkuun niin nyt on jarrut pois. Mökkimiehen sanoja lainaten, että kun on niin monta vuotta elänyt niin, että kukaan ei kaipaa, ei tarvitse, ei kosketa niin siihen turtuu, mutta nyt kun saa taas rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi niin mitä muuta ihminen tarvitsee.

Semmosia tänne

28v yhdessä