Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12644)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on nyt loppu viimeksi , jälleen kerran ja kuten aina , kysymys rahasta. Exä(mies) ei halua olla yksin vastuussa talon kustannuksista. On mokannut ja olisi varmaan pitänyt ajatella päällään , eikä alapäällään, että onko varaa pitää perhettä/taloa yksin. Ilmeisesti ei ole (aika harvalla meistä olisi), mutta ei nyt ilmeisesti ylpeyttään/tunnekuohuista johtuen sitä pysty myöntämään. Ap taas on tehnyt oman ratkaisunsa, ja varsin ymmärrettävästi , tunnekuohuissa , ei halua (eikä pidäkään) sitä hyväksyä. Miehet usein ajattelevat, paitsi alapäällään, myös talouspuolta ehkä naisia enemmän, ja nyt kun ei pystykään kustantamaan lokoisaa elämää 5 vieraalle lapselle, saatikka omilleen, kiukuttelee ja tekee elämää hankalaksi paitsi itselleen, niin kiukuttelee myös niille kaikkein läheisimmilleen. Tämä näin ulkopuolisen näkemyksenä yhteenvetona. ps. avioero tulee aina kalliiksi, niin tunne kuin talouspuolella. Muistakaa te eroa harkitsevat tämä.
Eikö AP:n exän nyxä voisi lunastaa talosta sitä Ap:n puolikasta?
Tuskin salarakkaalla eli ap:n exän nykyisellä haluja tai edes rahoja.
Jos olisi haluja ja / tai rahoja, niin kyllä tuo vaihtoehto olisi jo esitetty ap:lle.
Käsittääkseni talosta halutaan eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jarppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo samainen jankkaaja tuli näemmä takaisin🙄
Eikö olisi saanut. Ilmeisesti haluatte jatkaa ketjua vain muutaman määrätyn ihmisen kesken. Ja nimenomaan niin, että ehdottomasti kaikki ovat samaa mieltä
Mitään ei saa kyseenalaistaa. Vaan taputella toinen toisiaan olalle. Vaikka se ei asiaa mitenkään edistäisikään. Eikä ristiriitaisuuksiin saa puuttua. Eikä epäloogisuuksiin.
Keskusteluahan kai sekin sitten onTämä on uhriutumista täällä ja kirjoittajat ajattelevat, että yhdessä miehen haukkuminen helpottaa sitä tuskaa mitä ovat kokeneet, kun mies ei enää rakasta ja on hyljännyt. Onhan se tavallaan vertaistukea mutta hyssyttely ei tosiaan auta eteenpäin. On ymmärrettävää, että pitkän suhteen jälkeen jätetytksi tullessa eroprosessi voi viedä kauan. Ei auta mökkimiehet tai toiset miehet, jos ei paranna sitä hyljätyksi tulemisen haavaa. Uusi suhde liian pian on laastarointia ja haava voi jäädä hoitamatta. Tämä koskee siis sitä osapuolta, jolla on edelleen ne tunteet exään olemassa. Se joka lähtee on yleensä jo asiansa käsitellyt tunnetasolla ja on valmis uuteen. Se joka haukkuu, että no nyt se jo otti uuden- ei ole valmis uuteen. If this makes sense.
Kummallisen valikoivaa lukemista - vai liekö ymmärtämistä. Täällä ei juurikaan ole haukuttu sitä, että mies ei enää rakasta ja hyljännyt. Sitä on surtu sydämen pohjasta.
On myös oltu pahoillaan ja tunnettu suurta tuskaa, kun emotionaalisesti menetetään omien lasten läsnäolo tärkeässä vaiheessa, teini-iässä, on koettu, että näin on käynyt, koska ex jatkaa samaa manipuloivaa ja kontrolloivaa käytöstä, jota harrasti jo parisuhteen aikana. Totta sekin, että on oltu vihaisia, kun on saatu tietää, että ex on järjelmällisesti valehdellut vuosikausia aivan turhaan, vaikka totuuden tietoon saaminen olisi ollut helpotus. Siitäkin on oltu vihaisia, että samaan aikaan, kun käyttäydytään todella rumasti, haukutaan, sätitään ja ilkeillään, itse asiassa ollaankin jo oltu siinä uudessa elämässä, eli ei ole riittänyt, että sinne lähdetään, vaan se pitää tehdä haukkuen, manipuloiden, kontrolloiden.
Jos sinä olet sitä mieltä, että missään ei kuulu, ei edes anonyymilla palstalla, näitä tunteita ilmaista, surua, pahoillaan oloa, kiukkuakin, se on sinun kantasi. Ja siinä tapauksessa sinähän voit todeta, että olet väärässä ketjussa ja perustaa itse oman ketjusi, nimeksihän voisi tulla vaikka: avioeron käsittely ainoastaan rationaalisin ja konkreettisin keinoin.
T: MaratonParkuja
Kyllä saa parkua ja surra sekä haukkua. Ja saa tukea ja myötäelää.
Mutta pitää myös nähdä oma osuutensa asioihin kun eivät etene.
Myös kavereiden pitää myös osata nähdä milloin vain pitää tarttua siihen, että nyt on liikaa pyöritetty jo samaa levyä.
Pitää myös jossain vaiheessa, vaikka kuinka väkisin, lopettaa vellominen ja ihan oikeasti alkaa miettiä mitä itse voisi tehdä enemmän asioiden suhteen. Silloin huomaa, että vellomisen sijasta ehkä asioita alkaakin pikkuhiljaa järjestyä. Pienikin edistyminen on parempi kuin pysyä pitkään samassa tilanteessa. Ihan henkisesti kuin käytännön kannalta.
Myös pitää nähdä mikä on ihan oikeasti todellista ja ehkä toteuttamiskelpoista exän toiminnassa ja yrityksissä selvittää eron jälkeistä tilannetta ja mikä on oman surun, katkeruuden, vihan, mustasukkaisuuden, pettymyksen, pettämisen yms. aiheuttamia vääristymiä. Ja sen vuoksi ne nähdään väärinä tapoina, ilkeytenä, manipulointina, hyväksikäytön yrityksenä, lasen omimisena jne.
Eihän tätä voi kieltää etteikö tätä ilmiötä esiinny hyvinkin usein erotilanteessa.
On toki myös vastapuolella omia samoja vikojaan tietysti, mutta mikään ei edisty jos molemmat vain pysyvät poteroissaan ja näkevät kaikki toteutettavat yritykset kielteisinä.
No, silloinhan ei auta muu kuin jatkaa samaa vellomista. Mutta ketä se palvelee? Ei ainakaan itseä eikä lapsia.
Ihmettelen miten jyrkästi täällä nämä seikat kumotaan ja nähdään kommentoijan jotenkin olevan ilkeä tai haluavan olla exän puolella.
Ainoastaan rationaaliset ja konkreettiset keinot ovat niitä, joiden avulla asiat selkiintyvät ja jotain edistystä tapahtuu.
Jos halutaan velloa niin samaan aikaan ei voi valittaa, ettei mitään konkreettista edistymistä tapahdu asioiden hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan rationaaliset ja konkreettiset keinot ovat niitä, joiden avulla asiat selkiintyvät ja jotain edistystä tapahtuu.
Jos halutaan velloa niin samaan aikaan ei voi valittaa, ettei mitään konkreettista edistymistä tapahdu asioiden hoidossa.
No miksi ihmeessä et avaisi omaa ketjuasi, jossa pidät neuvontapalstaa, kun sinulla selkeästi on nyt ylivoimaiset tiedot siitä, mitä kenenkin esim. tässä ketjussa kirjoittaneiden pitää tehdä?
Olisi varmaan huippusuosittu ketju ja olisi hengissä kolme kertaa tämän ketjun iän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa parkua ja surra sekä haukkua. Ja saa tukea ja myötäelää.
Mutta pitää myös nähdä oma osuutensa asioihin kun eivät etene.
Myös kavereiden pitää myös osata nähdä milloin vain pitää tarttua siihen, että nyt on liikaa pyöritetty jo samaa levyä.
Pitää myös jossain vaiheessa, vaikka kuinka väkisin, lopettaa vellominen ja ihan oikeasti alkaa miettiä mitä itse voisi tehdä enemmän asioiden suhteen. Silloin huomaa, että vellomisen sijasta ehkä asioita alkaakin pikkuhiljaa järjestyä. Pienikin edistyminen on parempi kuin pysyä pitkään samassa tilanteessa. Ihan henkisesti kuin käytännön kannalta.
Myös pitää nähdä mikä on ihan oikeasti todellista ja ehkä toteuttamiskelpoista exän toiminnassa ja yrityksissä selvittää eron jälkeistä tilannetta ja mikä on oman surun, katkeruuden, vihan, mustasukkaisuuden, pettymyksen, pettämisen yms. aiheuttamia vääristymiä. Ja sen vuoksi ne nähdään väärinä tapoina, ilkeytenä, manipulointina, hyväksikäytön yrityksenä, lasen omimisena jne.
Eihän tätä voi kieltää etteikö tätä ilmiötä esiinny hyvinkin usein erotilanteessa.
On toki myös vastapuolella omia samoja vikojaan tietysti, mutta mikään ei edisty jos molemmat vain pysyvät poteroissaan ja näkevät kaikki toteutettavat yritykset kielteisinä.
No, silloinhan ei auta muu kuin jatkaa samaa vellomista. Mutta ketä se palvelee? Ei ainakaan itseä eikä lapsia.Ihmettelen miten jyrkästi täällä nämä seikat kumotaan ja nähdään kommentoijan jotenkin olevan ilkeä tai haluavan olla exän puolella.
Voisikto kertoa kuka aukroriteetti sinut on nimennyt kertomaan meille, mitä pitää pitää pitää pitää ja mitä ei saa? Tämä ketju on antanut itselleni suunnattomasti voimaa, kun juuri tuota kyllä sun pitää et saa mölinää ei ole tarttenut kuulla, koska sitä kyllä tulee livenä joka tuutista.
Annetaan neuvoja naapureita myöten miten mun nyt pitää tehdä kun ero tuli. Tyrkytetääm tietoa mitä mies tarkoittaa hänen suvun puolelta, vaikka mies kyllä osaa olla ihan tarpeeksi ilkeä itsekin ilman sukunsa komppausta.
Täällä olen saanut lohdun sanoa, jo yksi voimia auttaa enemmän kuin kaikenmaailman pitää pitää tai jos ei jaksa niin sitten saa syyttää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan rationaaliset ja konkreettiset keinot ovat niitä, joiden avulla asiat selkiintyvät ja jotain edistystä tapahtuu.
Jos halutaan velloa niin samaan aikaan ei voi valittaa, ettei mitään konkreettista edistymistä tapahdu asioiden hoidossa.No miksi ihmeessä et avaisi omaa ketjuasi, jossa pidät neuvontapalstaa, kun sinulla selkeästi on nyt ylivoimaiset tiedot siitä, mitä kenenkin esim. tässä ketjussa kirjoittaneiden pitää tehdä?
Olisi varmaan huippusuosittu ketju ja olisi hengissä kolme kertaa tämän ketjun iän.
Tässä ketjussa on monesti hypetetty juuri tuota. Pitkitetään ja vellotaan, mutta dramaturgia pettää. Ja logiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa parkua ja surra sekä haukkua. Ja saa tukea ja myötäelää.
Mutta pitää myös nähdä oma osuutensa asioihin kun eivät etene.
Myös kavereiden pitää myös osata nähdä milloin vain pitää tarttua siihen, että nyt on liikaa pyöritetty jo samaa levyä.
Pitää myös jossain vaiheessa, vaikka kuinka väkisin, lopettaa vellominen ja ihan oikeasti alkaa miettiä mitä itse voisi tehdä enemmän asioiden suhteen. Silloin huomaa, että vellomisen sijasta ehkä asioita alkaakin pikkuhiljaa järjestyä. Pienikin edistyminen on parempi kuin pysyä pitkään samassa tilanteessa. Ihan henkisesti kuin käytännön kannalta.
Myös pitää nähdä mikä on ihan oikeasti todellista ja ehkä toteuttamiskelpoista exän toiminnassa ja yrityksissä selvittää eron jälkeistä tilannetta ja mikä on oman surun, katkeruuden, vihan, mustasukkaisuuden, pettymyksen, pettämisen yms. aiheuttamia vääristymiä. Ja sen vuoksi ne nähdään väärinä tapoina, ilkeytenä, manipulointina, hyväksikäytön yrityksenä, lasen omimisena jne.
Eihän tätä voi kieltää etteikö tätä ilmiötä esiinny hyvinkin usein erotilanteessa.
On toki myös vastapuolella omia samoja vikojaan tietysti, mutta mikään ei edisty jos molemmat vain pysyvät poteroissaan ja näkevät kaikki toteutettavat yritykset kielteisinä.
No, silloinhan ei auta muu kuin jatkaa samaa vellomista. Mutta ketä se palvelee? Ei ainakaan itseä eikä lapsia.Ihmettelen miten jyrkästi täällä nämä seikat kumotaan ja nähdään kommentoijan jotenkin olevan ilkeä tai haluavan olla exän puolella.
Voisikto kertoa kuka aukroriteetti sinut on nimennyt kertomaan meille, mitä pitää pitää pitää pitää ja mitä ei saa? Tämä ketju on antanut itselleni suunnattomasti voimaa, kun juuri tuota kyllä sun pitää et saa mölinää ei ole tarttenut kuulla, koska sitä kyllä tulee livenä joka tuutista.
Annetaan neuvoja naapureita myöten miten mun nyt pitää tehdä kun ero tuli. Tyrkytetääm tietoa mitä mies tarkoittaa hänen suvun puolelta, vaikka mies kyllä osaa olla ihan tarpeeksi ilkeä itsekin ilman sukunsa komppausta.
Täällä olen saanut lohdun sanoa, jo yksi voimia auttaa enemmän kuin kaikenmaailman pitää pitää tai jos ei jaksa niin sitten saa syyttää itseään.
Otat henkilökohtaisesti aivan yleisellä tasolla olevat kannat/mielipiteet. Itselläni oli todella hankalan liiton ja eron yhteydessä pelkästään minua/ratkaisuani tuomitsevia läheisiä ja siksi ammattiapu oli todella tärkeää. En jäänyt vellomaan vaan menin eteen päin vaikeuksissa ja sain toimivia näkökulmia rohkaisun lisäksi. Pelkkä analysointi (täällä on paljon kehuttu toisten analysointia) ei vie pitkälle. Johtopäätökset ja toiminta. Orientoituminen tulevaisuuteen. Toivo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa parkua ja surra sekä haukkua. Ja saa tukea ja myötäelää.
Mutta pitää myös nähdä oma osuutensa asioihin kun eivät etene.
Myös kavereiden pitää myös osata nähdä milloin vain pitää tarttua siihen, että nyt on liikaa pyöritetty jo samaa levyä.
Pitää myös jossain vaiheessa, vaikka kuinka väkisin, lopettaa vellominen ja ihan oikeasti alkaa miettiä mitä itse voisi tehdä enemmän asioiden suhteen. Silloin huomaa, että vellomisen sijasta ehkä asioita alkaakin pikkuhiljaa järjestyä. Pienikin edistyminen on parempi kuin pysyä pitkään samassa tilanteessa. Ihan henkisesti kuin käytännön kannalta.
Myös pitää nähdä mikä on ihan oikeasti todellista ja ehkä toteuttamiskelpoista exän toiminnassa ja yrityksissä selvittää eron jälkeistä tilannetta ja mikä on oman surun, katkeruuden, vihan, mustasukkaisuuden, pettymyksen, pettämisen yms. aiheuttamia vääristymiä. Ja sen vuoksi ne nähdään väärinä tapoina, ilkeytenä, manipulointina, hyväksikäytön yrityksenä, lasen omimisena jne.
Eihän tätä voi kieltää etteikö tätä ilmiötä esiinny hyvinkin usein erotilanteessa.
On toki myös vastapuolella omia samoja vikojaan tietysti, mutta mikään ei edisty jos molemmat vain pysyvät poteroissaan ja näkevät kaikki toteutettavat yritykset kielteisinä.
No, silloinhan ei auta muu kuin jatkaa samaa vellomista. Mutta ketä se palvelee? Ei ainakaan itseä eikä lapsia.Ihmettelen miten jyrkästi täällä nämä seikat kumotaan ja nähdään kommentoijan jotenkin olevan ilkeä tai haluavan olla exän puolella.
Voisikto kertoa kuka aukroriteetti sinut on nimennyt kertomaan meille, mitä pitää pitää pitää pitää ja mitä ei saa? Tämä ketju on antanut itselleni suunnattomasti voimaa, kun juuri tuota kyllä sun pitää et saa mölinää ei ole tarttenut kuulla, koska sitä kyllä tulee livenä joka tuutista.
Annetaan neuvoja naapureita myöten miten mun nyt pitää tehdä kun ero tuli. Tyrkytetääm tietoa mitä mies tarkoittaa hänen suvun puolelta, vaikka mies kyllä osaa olla ihan tarpeeksi ilkeä itsekin ilman sukunsa komppausta.
Täällä olen saanut lohdun sanoa, jo yksi voimia auttaa enemmän kuin kaikenmaailman pitää pitää tai jos ei jaksa niin sitten saa syyttää itseään.
Otat henkilökohtaisesti aivan yleisellä tasolla olevat kannat/mielipiteet. Itselläni oli todella hankalan liiton ja eron yhteydessä pelkästään minua/ratkaisuani tuomitsevia läheisiä ja siksi ammattiapu oli todella tärkeää. En jäänyt vellomaan vaan menin eteen päin vaikeuksissa ja sain toimivia näkökulmia rohkaisun lisäksi. Pelkkä analysointi (täällä on paljon kehuttu toisten analysointia) ei vie pitkälle. Johtopäätökset ja toiminta. Orientoituminen tulevaisuuteen. Toivo!
Hienoa! Onneksi sulle! Mutta jos nyt tässä ketjussa jotkut muut saavat apua siitä vellomisesta, koska ovat eri tilanteessa kuin sinä terapiasi jälkeen, miksi koet tarvetta tulla selostamaan tätä uudelleen ja uudelleen ja tyrkyttämään tätä omaa selviytymistarinaasi ikään kuin ainoana oikeana?
Esim. minä käyn kyllä terapiassa myös, mutta silti täältä saatu analysointi- ja tsemppausapu on auttanut myös. En kaipaa mm. sinua kertomaan "toimivista näkökulmista" moralisoivaan sävyyn.
Oletko ajatellut, että jos olisit vain kertonut omasta erostasi, tavoistasi selvitä ja juuri noita toimivia näkökulmia ilman että mollaat koko ketjua ja muita kirjoituksia siinä, olisit ehkä saanut paremman vastaanoton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa parkua ja surra sekä haukkua. Ja saa tukea ja myötäelää.
Mutta pitää myös nähdä oma osuutensa asioihin kun eivät etene.
Myös kavereiden pitää myös osata nähdä milloin vain pitää tarttua siihen, että nyt on liikaa pyöritetty jo samaa levyä.
Pitää myös jossain vaiheessa, vaikka kuinka väkisin, lopettaa vellominen ja ihan oikeasti alkaa miettiä mitä itse voisi tehdä enemmän asioiden suhteen. Silloin huomaa, että vellomisen sijasta ehkä asioita alkaakin pikkuhiljaa järjestyä. Pienikin edistyminen on parempi kuin pysyä pitkään samassa tilanteessa. Ihan henkisesti kuin käytännön kannalta.
Myös pitää nähdä mikä on ihan oikeasti todellista ja ehkä toteuttamiskelpoista exän toiminnassa ja yrityksissä selvittää eron jälkeistä tilannetta ja mikä on oman surun, katkeruuden, vihan, mustasukkaisuuden, pettymyksen, pettämisen yms. aiheuttamia vääristymiä. Ja sen vuoksi ne nähdään väärinä tapoina, ilkeytenä, manipulointina, hyväksikäytön yrityksenä, lasen omimisena jne.
Eihän tätä voi kieltää etteikö tätä ilmiötä esiinny hyvinkin usein erotilanteessa.
On toki myös vastapuolella omia samoja vikojaan tietysti, mutta mikään ei edisty jos molemmat vain pysyvät poteroissaan ja näkevät kaikki toteutettavat yritykset kielteisinä.
No, silloinhan ei auta muu kuin jatkaa samaa vellomista. Mutta ketä se palvelee? Ei ainakaan itseä eikä lapsia.Ihmettelen miten jyrkästi täällä nämä seikat kumotaan ja nähdään kommentoijan jotenkin olevan ilkeä tai haluavan olla exän puolella.
Voisikto kertoa kuka aukroriteetti sinut on nimennyt kertomaan meille, mitä pitää pitää pitää pitää ja mitä ei saa? Tämä ketju on antanut itselleni suunnattomasti voimaa, kun juuri tuota kyllä sun pitää et saa mölinää ei ole tarttenut kuulla, koska sitä kyllä tulee livenä joka tuutista.
Annetaan neuvoja naapureita myöten miten mun nyt pitää tehdä kun ero tuli. Tyrkytetääm tietoa mitä mies tarkoittaa hänen suvun puolelta, vaikka mies kyllä osaa olla ihan tarpeeksi ilkeä itsekin ilman sukunsa komppausta.
Täällä olen saanut lohdun sanoa, jo yksi voimia auttaa enemmän kuin kaikenmaailman pitää pitää tai jos ei jaksa niin sitten saa syyttää itseään.
Otat henkilökohtaisesti aivan yleisellä tasolla olevat kannat/mielipiteet. Itselläni oli todella hankalan liiton ja eron yhteydessä pelkästään minua/ratkaisuani tuomitsevia läheisiä ja siksi ammattiapu oli todella tärkeää. En jäänyt vellomaan vaan menin eteen päin vaikeuksissa ja sain toimivia näkökulmia rohkaisun lisäksi. Pelkkä analysointi (täällä on paljon kehuttu toisten analysointia) ei vie pitkälle. Johtopäätökset ja toiminta. Orientoituminen tulevaisuuteen. Toivo!
Hienoa! Onneksi sulle! Mutta jos nyt tässä ketjussa jotkut muut saavat apua siitä vellomisesta, koska ovat eri tilanteessa kuin sinä terapiasi jälkeen, miksi koet tarvetta tulla selostamaan tätä uudelleen ja uudelleen ja tyrkyttämään tätä omaa selviytymistarinaasi ikään kuin ainoana oikeana?
Esim. minä käyn kyllä terapiassa myös, mutta silti täältä saatu analysointi- ja tsemppausapu on auttanut myös. En kaipaa mm. sinua kertomaan "toimivista näkökulmista" moralisoivaan sävyyn.
Oletko ajatellut, että jos olisit vain kertonut omasta erostasi, tavoistasi selvitä ja juuri noita toimivia näkökulmia ilman että mollaat koko ketjua ja muita kirjoituksia siinä, olisit ehkä saanut paremman vastaanoton?
Täsmälleen! Mikä sua oikeastaan estää vain kertomasta erostasi ja vaiheistasi, mikä toi tarve on nostaa esille muiden kirjoituksia vääränlaisina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa parkua ja surra sekä haukkua. Ja saa tukea ja myötäelää.
Mutta pitää myös nähdä oma osuutensa asioihin kun eivät etene.
Myös kavereiden pitää myös osata nähdä milloin vain pitää tarttua siihen, että nyt on liikaa pyöritetty jo samaa levyä.
Pitää myös jossain vaiheessa, vaikka kuinka väkisin, lopettaa vellominen ja ihan oikeasti alkaa miettiä mitä itse voisi tehdä enemmän asioiden suhteen. Silloin huomaa, että vellomisen sijasta ehkä asioita alkaakin pikkuhiljaa järjestyä. Pienikin edistyminen on parempi kuin pysyä pitkään samassa tilanteessa. Ihan henkisesti kuin käytännön kannalta.
Myös pitää nähdä mikä on ihan oikeasti todellista ja ehkä toteuttamiskelpoista exän toiminnassa ja yrityksissä selvittää eron jälkeistä tilannetta ja mikä on oman surun, katkeruuden, vihan, mustasukkaisuuden, pettymyksen, pettämisen yms. aiheuttamia vääristymiä. Ja sen vuoksi ne nähdään väärinä tapoina, ilkeytenä, manipulointina, hyväksikäytön yrityksenä, lasen omimisena jne.
Eihän tätä voi kieltää etteikö tätä ilmiötä esiinny hyvinkin usein erotilanteessa.
On toki myös vastapuolella omia samoja vikojaan tietysti, mutta mikään ei edisty jos molemmat vain pysyvät poteroissaan ja näkevät kaikki toteutettavat yritykset kielteisinä.
No, silloinhan ei auta muu kuin jatkaa samaa vellomista. Mutta ketä se palvelee? Ei ainakaan itseä eikä lapsia.Ihmettelen miten jyrkästi täällä nämä seikat kumotaan ja nähdään kommentoijan jotenkin olevan ilkeä tai haluavan olla exän puolella.
Voisikto kertoa kuka aukroriteetti sinut on nimennyt kertomaan meille, mitä pitää pitää pitää pitää ja mitä ei saa? Tämä ketju on antanut itselleni suunnattomasti voimaa, kun juuri tuota kyllä sun pitää et saa mölinää ei ole tarttenut kuulla, koska sitä kyllä tulee livenä joka tuutista.
Annetaan neuvoja naapureita myöten miten mun nyt pitää tehdä kun ero tuli. Tyrkytetääm tietoa mitä mies tarkoittaa hänen suvun puolelta, vaikka mies kyllä osaa olla ihan tarpeeksi ilkeä itsekin ilman sukunsa komppausta.
Täällä olen saanut lohdun sanoa, jo yksi voimia auttaa enemmän kuin kaikenmaailman pitää pitää tai jos ei jaksa niin sitten saa syyttää itseään.
Otat henkilökohtaisesti aivan yleisellä tasolla olevat kannat/mielipiteet. Itselläni oli todella hankalan liiton ja eron yhteydessä pelkästään minua/ratkaisuani tuomitsevia läheisiä ja siksi ammattiapu oli todella tärkeää. En jäänyt vellomaan vaan menin eteen päin vaikeuksissa ja sain toimivia näkökulmia rohkaisun lisäksi. Pelkkä analysointi (täällä on paljon kehuttu toisten analysointia) ei vie pitkälle. Johtopäätökset ja toiminta. Orientoituminen tulevaisuuteen. Toivo!
Hienoa! Onneksi sulle! Mutta jos nyt tässä ketjussa jotkut muut saavat apua siitä vellomisesta, koska ovat eri tilanteessa kuin sinä terapiasi jälkeen, miksi koet tarvetta tulla selostamaan tätä uudelleen ja uudelleen ja tyrkyttämään tätä omaa selviytymistarinaasi ikään kuin ainoana oikeana?
Esim. minä käyn kyllä terapiassa myös, mutta silti täältä saatu analysointi- ja tsemppausapu on auttanut myös. En kaipaa mm. sinua kertomaan "toimivista näkökulmista" moralisoivaan sävyyn.
Oletko ajatellut, että jos olisit vain kertonut omasta erostasi, tavoistasi selvitä ja juuri noita toimivia näkökulmia ilman että mollaat koko ketjua ja muita kirjoituksia siinä, olisit ehkä saanut paremman vastaanoton?
Pointtini oli se, että oli hyvä, että olikin niitä, jotka päinvastoin tuomitsivat eli menetin läheistenkin tuen ja olin todella yksin. Se sai minut vain taistelemaan entistä enemmän oman itseni takia.
Ja miksi esität, että olisin täällä uudelleen ja uudelleen kirjottanut? Minä en ole terapeutti eikä täällä kukaan ole minun asiakkaani, jonka tilanteeseen olisin voinut paneutua ja keskustella. Ei ole mitään yleispäteviä juttuja terapiassa, toisin kuin täällä on esitetty, että terapia olisi jotenkin kaavamaista. Eihän se voi olla.
Puhut tyrkyttämisestä; ni hah, ketkähän täällä juurikin tyrkyttävät. Yhtä ja samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa parkua ja surra sekä haukkua. Ja saa tukea ja myötäelää.
Mutta pitää myös nähdä oma osuutensa asioihin kun eivät etene.
Myös kavereiden pitää myös osata nähdä milloin vain pitää tarttua siihen, että nyt on liikaa pyöritetty jo samaa levyä.
Pitää myös jossain vaiheessa, vaikka kuinka väkisin, lopettaa vellominen ja ihan oikeasti alkaa miettiä mitä itse voisi tehdä enemmän asioiden suhteen. Silloin huomaa, että vellomisen sijasta ehkä asioita alkaakin pikkuhiljaa järjestyä. Pienikin edistyminen on parempi kuin pysyä pitkään samassa tilanteessa. Ihan henkisesti kuin käytännön kannalta.
Myös pitää nähdä mikä on ihan oikeasti todellista ja ehkä toteuttamiskelpoista exän toiminnassa ja yrityksissä selvittää eron jälkeistä tilannetta ja mikä on oman surun, katkeruuden, vihan, mustasukkaisuuden, pettymyksen, pettämisen yms. aiheuttamia vääristymiä. Ja sen vuoksi ne nähdään väärinä tapoina, ilkeytenä, manipulointina, hyväksikäytön yrityksenä, lasen omimisena jne.
Eihän tätä voi kieltää etteikö tätä ilmiötä esiinny hyvinkin usein erotilanteessa.
On toki myös vastapuolella omia samoja vikojaan tietysti, mutta mikään ei edisty jos molemmat vain pysyvät poteroissaan ja näkevät kaikki toteutettavat yritykset kielteisinä.
No, silloinhan ei auta muu kuin jatkaa samaa vellomista. Mutta ketä se palvelee? Ei ainakaan itseä eikä lapsia.Ihmettelen miten jyrkästi täällä nämä seikat kumotaan ja nähdään kommentoijan jotenkin olevan ilkeä tai haluavan olla exän puolella.
Voisikto kertoa kuka aukroriteetti sinut on nimennyt kertomaan meille, mitä pitää pitää pitää pitää ja mitä ei saa? Tämä ketju on antanut itselleni suunnattomasti voimaa, kun juuri tuota kyllä sun pitää et saa mölinää ei ole tarttenut kuulla, koska sitä kyllä tulee livenä joka tuutista.
Annetaan neuvoja naapureita myöten miten mun nyt pitää tehdä kun ero tuli. Tyrkytetääm tietoa mitä mies tarkoittaa hänen suvun puolelta, vaikka mies kyllä osaa olla ihan tarpeeksi ilkeä itsekin ilman sukunsa komppausta.
Täällä olen saanut lohdun sanoa, jo yksi voimia auttaa enemmän kuin kaikenmaailman pitää pitää tai jos ei jaksa niin sitten saa syyttää itseään.
Otat henkilökohtaisesti aivan yleisellä tasolla olevat kannat/mielipiteet. Itselläni oli todella hankalan liiton ja eron yhteydessä pelkästään minua/ratkaisuani tuomitsevia läheisiä ja siksi ammattiapu oli todella tärkeää. En jäänyt vellomaan vaan menin eteen päin vaikeuksissa ja sain toimivia näkökulmia rohkaisun lisäksi. Pelkkä analysointi (täällä on paljon kehuttu toisten analysointia) ei vie pitkälle. Johtopäätökset ja toiminta. Orientoituminen tulevaisuuteen. Toivo!
Hienoa! Onneksi sulle! Mutta jos nyt tässä ketjussa jotkut muut saavat apua siitä vellomisesta, koska ovat eri tilanteessa kuin sinä terapiasi jälkeen, miksi koet tarvetta tulla selostamaan tätä uudelleen ja uudelleen ja tyrkyttämään tätä omaa selviytymistarinaasi ikään kuin ainoana oikeana?
Esim. minä käyn kyllä terapiassa myös, mutta silti täältä saatu analysointi- ja tsemppausapu on auttanut myös. En kaipaa mm. sinua kertomaan "toimivista näkökulmista" moralisoivaan sävyyn.
Oletko ajatellut, että jos olisit vain kertonut omasta erostasi, tavoistasi selvitä ja juuri noita toimivia näkökulmia ilman että mollaat koko ketjua ja muita kirjoituksia siinä, olisit ehkä saanut paremman vastaanoton?
Pointtini oli se, että oli hyvä, että olikin niitä, jotka päinvastoin tuomitsivat eli menetin läheistenkin tuen ja olin todella yksin. Se sai minut vain taistelemaan entistä enemmän oman itseni takia.
Ja miksi esität, että olisin täällä uudelleen ja uudelleen kirjottanut? Minä en ole terapeutti eikä täällä kukaan ole minun asiakkaani, jonka tilanteeseen olisin voinut paneutua ja keskustella. Ei ole mitään yleispäteviä juttuja terapiassa, toisin kuin täällä on esitetty, että terapia olisi jotenkin kaavamaista. Eihän se voi olla.
Puhut tyrkyttämisestä; ni hah, ketkähän täällä juurikin tyrkyttävät. Yhtä ja samaa.
Mutta miksi sinä et tee, kuten neuvot, eli ota vastaan hyviä, konkreettisia neuvoja kuten sitä, että juuri tässä keskustelussa tuntuu, että monet, ehkäpä suurin osa (sinun lisäksesi vain pari muuta vaikuttaa saavan kiksejä tämän ketjun haukkumisesta) ovat sitä mieltä, että sinulla on arvokasta sanottavaa, mutta sanomasi menisi paremmin perille, jos keskittyisit enemmän omaan sanomaasi ja vähemmän toisten kirjoitteluun?
Ja olethan tietoinen, että jos koet tämän ketjun tylsäksi ja jankuttavaksi, mikään ei pakota sinua ketjua lukemaan?
Neuvominen on toisten yläpuolelle asettumista, oman erinomaisuuden esille tuomista ,eikä siitä ole apua kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa parkua ja surra sekä haukkua. Ja saa tukea ja myötäelää.
Mutta pitää myös nähdä oma osuutensa asioihin kun eivät etene.
Myös kavereiden pitää myös osata nähdä milloin vain pitää tarttua siihen, että nyt on liikaa pyöritetty jo samaa levyä.
Pitää myös jossain vaiheessa, vaikka kuinka väkisin, lopettaa vellominen ja ihan oikeasti alkaa miettiä mitä itse voisi tehdä enemmän asioiden suhteen. Silloin huomaa, että vellomisen sijasta ehkä asioita alkaakin pikkuhiljaa järjestyä. Pienikin edistyminen on parempi kuin pysyä pitkään samassa tilanteessa. Ihan henkisesti kuin käytännön kannalta.
Myös pitää nähdä mikä on ihan oikeasti todellista ja ehkä toteuttamiskelpoista exän toiminnassa ja yrityksissä selvittää eron jälkeistä tilannetta ja mikä on oman surun, katkeruuden, vihan, mustasukkaisuuden, pettymyksen, pettämisen yms. aiheuttamia vääristymiä. Ja sen vuoksi ne nähdään väärinä tapoina, ilkeytenä, manipulointina, hyväksikäytön yrityksenä, lasen omimisena jne.
Eihän tätä voi kieltää etteikö tätä ilmiötä esiinny hyvinkin usein erotilanteessa.
On toki myös vastapuolella omia samoja vikojaan tietysti, mutta mikään ei edisty jos molemmat vain pysyvät poteroissaan ja näkevät kaikki toteutettavat yritykset kielteisinä.
No, silloinhan ei auta muu kuin jatkaa samaa vellomista. Mutta ketä se palvelee? Ei ainakaan itseä eikä lapsia.Ihmettelen miten jyrkästi täällä nämä seikat kumotaan ja nähdään kommentoijan jotenkin olevan ilkeä tai haluavan olla exän puolella.
Voisikto kertoa kuka aukroriteetti sinut on nimennyt kertomaan meille, mitä pitää pitää pitää pitää ja mitä ei saa? Tämä ketju on antanut itselleni suunnattomasti voimaa, kun juuri tuota kyllä sun pitää et saa mölinää ei ole tarttenut kuulla, koska sitä kyllä tulee livenä joka tuutista.
Annetaan neuvoja naapureita myöten miten mun nyt pitää tehdä kun ero tuli. Tyrkytetääm tietoa mitä mies tarkoittaa hänen suvun puolelta, vaikka mies kyllä osaa olla ihan tarpeeksi ilkeä itsekin ilman sukunsa komppausta.
Täällä olen saanut lohdun sanoa, jo yksi voimia auttaa enemmän kuin kaikenmaailman pitää pitää tai jos ei jaksa niin sitten saa syyttää itseään.
Otat henkilökohtaisesti aivan yleisellä tasolla olevat kannat/mielipiteet. Itselläni oli todella hankalan liiton ja eron yhteydessä pelkästään minua/ratkaisuani tuomitsevia läheisiä ja siksi ammattiapu oli todella tärkeää. En jäänyt vellomaan vaan menin eteen päin vaikeuksissa ja sain toimivia näkökulmia rohkaisun lisäksi. Pelkkä analysointi (täällä on paljon kehuttu toisten analysointia) ei vie pitkälle. Johtopäätökset ja toiminta. Orientoituminen tulevaisuuteen. Toivo!
Hienoa! Onneksi sulle! Mutta jos nyt tässä ketjussa jotkut muut saavat apua siitä vellomisesta, koska ovat eri tilanteessa kuin sinä terapiasi jälkeen, miksi koet tarvetta tulla selostamaan tätä uudelleen ja uudelleen ja tyrkyttämään tätä omaa selviytymistarinaasi ikään kuin ainoana oikeana?
Esim. minä käyn kyllä terapiassa myös, mutta silti täältä saatu analysointi- ja tsemppausapu on auttanut myös. En kaipaa mm. sinua kertomaan "toimivista näkökulmista" moralisoivaan sävyyn.
Oletko ajatellut, että jos olisit vain kertonut omasta erostasi, tavoistasi selvitä ja juuri noita toimivia näkökulmia ilman että mollaat koko ketjua ja muita kirjoituksia siinä, olisit ehkä saanut paremman vastaanoton?
Pointtini oli se, että oli hyvä, että olikin niitä, jotka päinvastoin tuomitsivat eli menetin läheistenkin tuen ja olin todella yksin. Se sai minut vain taistelemaan entistä enemmän oman itseni takia.
Ja miksi esität, että olisin täällä uudelleen ja uudelleen kirjottanut? Minä en ole terapeutti eikä täällä kukaan ole minun asiakkaani, jonka tilanteeseen olisin voinut paneutua ja keskustella. Ei ole mitään yleispäteviä juttuja terapiassa, toisin kuin täällä on esitetty, että terapia olisi jotenkin kaavamaista. Eihän se voi olla.
Puhut tyrkyttämisestä; ni hah, ketkähän täällä juurikin tyrkyttävät. Yhtä ja samaa.
Mutta miksi sinä et tee, kuten neuvot, eli ota vastaan hyviä, konkreettisia neuvoja kuten sitä, että juuri tässä keskustelussa tuntuu, että monet, ehkäpä suurin osa (sinun lisäksesi vain pari muuta vaikuttaa saavan kiksejä tämän ketjun haukkumisesta) ovat sitä mieltä, että sinulla on arvokasta sanottavaa, mutta sanomasi menisi paremmin perille, jos keskittyisit enemmän omaan sanomaasi ja vähemmän toisten kirjoitteluun?
Ja olethan tietoinen, että jos koet tämän ketjun tylsäksi ja jankuttavaksi, mikään ei pakota sinua ketjua lukemaan?
En ole neuvonut ketään, kertonut vain omia näkemyksiä ja kokemuksia. Tämän ketjun herkkähipiäisyys on huimaavan mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa parkua ja surra sekä haukkua. Ja saa tukea ja myötäelää.
Mutta pitää myös nähdä oma osuutensa asioihin kun eivät etene.
Myös kavereiden pitää myös osata nähdä milloin vain pitää tarttua siihen, että nyt on liikaa pyöritetty jo samaa levyä.
Pitää myös jossain vaiheessa, vaikka kuinka väkisin, lopettaa vellominen ja ihan oikeasti alkaa miettiä mitä itse voisi tehdä enemmän asioiden suhteen. Silloin huomaa, että vellomisen sijasta ehkä asioita alkaakin pikkuhiljaa järjestyä. Pienikin edistyminen on parempi kuin pysyä pitkään samassa tilanteessa. Ihan henkisesti kuin käytännön kannalta.
Myös pitää nähdä mikä on ihan oikeasti todellista ja ehkä toteuttamiskelpoista exän toiminnassa ja yrityksissä selvittää eron jälkeistä tilannetta ja mikä on oman surun, katkeruuden, vihan, mustasukkaisuuden, pettymyksen, pettämisen yms. aiheuttamia vääristymiä. Ja sen vuoksi ne nähdään väärinä tapoina, ilkeytenä, manipulointina, hyväksikäytön yrityksenä, lasen omimisena jne.
Eihän tätä voi kieltää etteikö tätä ilmiötä esiinny hyvinkin usein erotilanteessa.
On toki myös vastapuolella omia samoja vikojaan tietysti, mutta mikään ei edisty jos molemmat vain pysyvät poteroissaan ja näkevät kaikki toteutettavat yritykset kielteisinä.
No, silloinhan ei auta muu kuin jatkaa samaa vellomista. Mutta ketä se palvelee? Ei ainakaan itseä eikä lapsia.Ihmettelen miten jyrkästi täällä nämä seikat kumotaan ja nähdään kommentoijan jotenkin olevan ilkeä tai haluavan olla exän puolella.
Voisikto kertoa kuka aukroriteetti sinut on nimennyt kertomaan meille, mitä pitää pitää pitää pitää ja mitä ei saa? Tämä ketju on antanut itselleni suunnattomasti voimaa, kun juuri tuota kyllä sun pitää et saa mölinää ei ole tarttenut kuulla, koska sitä kyllä tulee livenä joka tuutista.
Annetaan neuvoja naapureita myöten miten mun nyt pitää tehdä kun ero tuli. Tyrkytetääm tietoa mitä mies tarkoittaa hänen suvun puolelta, vaikka mies kyllä osaa olla ihan tarpeeksi ilkeä itsekin ilman sukunsa komppausta.
Täällä olen saanut lohdun sanoa, jo yksi voimia auttaa enemmän kuin kaikenmaailman pitää pitää tai jos ei jaksa niin sitten saa syyttää itseään.
Voisiko joku kertoa järkevän syyn miksi on parempi pitää yllä aloittajan vellomista edelleen ja edelleen kuin yrittää antaa hyviä neuvoja ja tukea eteenpäin pääsemiseen?
Koska jokaiseen eroon kuuluu se, joskus varsin ikävänkin, käytännön asioiden jälkipyykki myös.
Ei siitä pääse mihinkään. Mitä enemmän pitkittää sitä mutkikkaammaksi yleensä menee.
Miksi tämän tosiasian toteaminen on jotenkin väärää tietoa tai liian rationaalista mölinää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa parkua ja surra sekä haukkua. Ja saa tukea ja myötäelää.
Mutta pitää myös nähdä oma osuutensa asioihin kun eivät etene.
Myös kavereiden pitää myös osata nähdä milloin vain pitää tarttua siihen, että nyt on liikaa pyöritetty jo samaa levyä.
Pitää myös jossain vaiheessa, vaikka kuinka väkisin, lopettaa vellominen ja ihan oikeasti alkaa miettiä mitä itse voisi tehdä enemmän asioiden suhteen. Silloin huomaa, että vellomisen sijasta ehkä asioita alkaakin pikkuhiljaa järjestyä. Pienikin edistyminen on parempi kuin pysyä pitkään samassa tilanteessa. Ihan henkisesti kuin käytännön kannalta.
Myös pitää nähdä mikä on ihan oikeasti todellista ja ehkä toteuttamiskelpoista exän toiminnassa ja yrityksissä selvittää eron jälkeistä tilannetta ja mikä on oman surun, katkeruuden, vihan, mustasukkaisuuden, pettymyksen, pettämisen yms. aiheuttamia vääristymiä. Ja sen vuoksi ne nähdään väärinä tapoina, ilkeytenä, manipulointina, hyväksikäytön yrityksenä, lasen omimisena jne.
Eihän tätä voi kieltää etteikö tätä ilmiötä esiinny hyvinkin usein erotilanteessa.
On toki myös vastapuolella omia samoja vikojaan tietysti, mutta mikään ei edisty jos molemmat vain pysyvät poteroissaan ja näkevät kaikki toteutettavat yritykset kielteisinä.
No, silloinhan ei auta muu kuin jatkaa samaa vellomista. Mutta ketä se palvelee? Ei ainakaan itseä eikä lapsia.Ihmettelen miten jyrkästi täällä nämä seikat kumotaan ja nähdään kommentoijan jotenkin olevan ilkeä tai haluavan olla exän puolella.
Voisikto kertoa kuka aukroriteetti sinut on nimennyt kertomaan meille, mitä pitää pitää pitää pitää ja mitä ei saa? Tämä ketju on antanut itselleni suunnattomasti voimaa, kun juuri tuota kyllä sun pitää et saa mölinää ei ole tarttenut kuulla, koska sitä kyllä tulee livenä joka tuutista.
Annetaan neuvoja naapureita myöten miten mun nyt pitää tehdä kun ero tuli. Tyrkytetääm tietoa mitä mies tarkoittaa hänen suvun puolelta, vaikka mies kyllä osaa olla ihan tarpeeksi ilkeä itsekin ilman sukunsa komppausta.
Täällä olen saanut lohdun sanoa, jo yksi voimia auttaa enemmän kuin kaikenmaailman pitää pitää tai jos ei jaksa niin sitten saa syyttää itseään.
Otat henkilökohtaisesti aivan yleisellä tasolla olevat kannat/mielipiteet. Itselläni oli todella hankalan liiton ja eron yhteydessä pelkästään minua/ratkaisuani tuomitsevia läheisiä ja siksi ammattiapu oli todella tärkeää. En jäänyt vellomaan vaan menin eteen päin vaikeuksissa ja sain toimivia näkökulmia rohkaisun lisäksi. Pelkkä analysointi (täällä on paljon kehuttu toisten analysointia) ei vie pitkälle. Johtopäätökset ja toiminta. Orientoituminen tulevaisuuteen. Toivo!
Hienoa! Onneksi sulle! Mutta jos nyt tässä ketjussa jotkut muut saavat apua siitä vellomisesta, koska ovat eri tilanteessa kuin sinä terapiasi jälkeen, miksi koet tarvetta tulla selostamaan tätä uudelleen ja uudelleen ja tyrkyttämään tätä omaa selviytymistarinaasi ikään kuin ainoana oikeana?
Esim. minä käyn kyllä terapiassa myös, mutta silti täältä saatu analysointi- ja tsemppausapu on auttanut myös. En kaipaa mm. sinua kertomaan "toimivista näkökulmista" moralisoivaan sävyyn.
Oletko ajatellut, että jos olisit vain kertonut omasta erostasi, tavoistasi selvitä ja juuri noita toimivia näkökulmia ilman että mollaat koko ketjua ja muita kirjoituksia siinä, olisit ehkä saanut paremman vastaanoton?
Pointtini oli se, että oli hyvä, että olikin niitä, jotka päinvastoin tuomitsivat eli menetin läheistenkin tuen ja olin todella yksin. Se sai minut vain taistelemaan entistä enemmän oman itseni takia.
Ja miksi esität, että olisin täällä uudelleen ja uudelleen kirjottanut? Minä en ole terapeutti eikä täällä kukaan ole minun asiakkaani, jonka tilanteeseen olisin voinut paneutua ja keskustella. Ei ole mitään yleispäteviä juttuja terapiassa, toisin kuin täällä on esitetty, että terapia olisi jotenkin kaavamaista. Eihän se voi olla.
Puhut tyrkyttämisestä; ni hah, ketkähän täällä juurikin tyrkyttävät. Yhtä ja samaa.
Pitää nyt ottaa huomioon, että meitä on useita, jotka kirjoittavat "uudelleen ja uudelleen" ja "jankkaavat". Nämä nyt jotenkin oletetaan olevan yksi ja sama henkilö.
Ei ole, koska lainaamani kommentti on eri henkilön kuin minä jota syytetään jankkaajaksi myös.
Ei ole siis vain yhtä vaan useampi eri henkilö jotka yrittävät "mölistä ja tyrkyttää neuvojaan".
Vierailija kirjoitti:
Neuvominen on toisten yläpuolelle asettumista, oman erinomaisuuden esille tuomista ,eikä siitä ole apua kenellekään.
Kuten joku muukin jo sanoi, erilaisten näkökulmien esittäminen ei ole neuvomista.
Jos erilaiset näkemykset katsotaan keskusteluissa neuvomiseksi enpä haluaisi oikeassa eöämssä "keskustella" ko. henkilöiden kanssa.
Jos vain heidän mielipiteensä olevat ainoita oikeita.
On toisten yläpuolelle asettumista myös torpata muut kuin itseä miellyttävät kommentit.
Ja myös nolata nimittelemällä ne ihmiset sitä myötä.
Eikö mölisemiseksi arvioidut kommentit ole yläpuolelle asettumista?
Ketjun otsikko on "Pitäisi päästää irti...".
Jotkut kuitenkin yrittävät kynsin hampain pitää aloittajaa kiinni vatvomisessa ja estää pääsemään irti.
Jopa suututaan ja loukkaannutaan kun joku esittää eteenpäinmenoa ja irrottautumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvominen on toisten yläpuolelle asettumista, oman erinomaisuuden esille tuomista ,eikä siitä ole apua kenellekään.
Kuten joku muukin jo sanoi, erilaisten näkökulmien esittäminen ei ole neuvomista.
Jos erilaiset näkemykset katsotaan keskusteluissa neuvomiseksi enpä haluaisi oikeassa eöämssä "keskustella" ko. henkilöiden kanssa.
Jos vain heidän mielipiteensä olevat ainoita oikeita.
On toisten yläpuolelle asettumista myös torpata muut kuin itseä miellyttävät kommentit.
Ja myös nolata nimittelemällä ne ihmiset sitä myötä.
Eikö mölisemiseksi arvioidut kommentit ole yläpuolelle asettumista?
En nyt lähde tämän syvemmälle tähän väittelyyn, mutta olen minäkin sitä mieltä, että varmasti monella olisi täällä mielenkiintoisia erotarinoita, kokemuksia ja muuta kerrottavana, joista olisikin tosi kiva kuulla, mutta ihmettelen tuota tarvetta mollata ketjua.
Voisiko siis joku kertoa, miksi kokee tarpeelliseksi ikään kuin estää nämä kommentit, joissa vain puretaan pahaa oloa ja toiset vastaavat siihen tsemppiviesteillä? Olisiko siis esim. sinun mielestä parempi vain aplle luetella viranomaistahoja siinä hetkessä, jossa hänen surunsa on suuri tajutessaan, että todellakin tulee menettämään ison osan yhteyttä kahteen lapseensa?
Alue: Aihe vapaa
Tämä on uhriutumista täällä ja kirjoittajat ajattelevat, että yhdessä miehen haukkuminen helpottaa sitä tuskaa mitä ovat kokeneet, kun mies ei enää rakasta ja on hyljännyt. Onhan se tavallaan vertaistukea mutta hyssyttely ei tosiaan auta eteenpäin. On ymmärrettävää, että pitkän suhteen jälkeen jätetytksi tullessa eroprosessi voi viedä kauan. Ei auta mökkimiehet tai toiset miehet, jos ei paranna sitä hyljätyksi tulemisen haavaa. Uusi suhde liian pian on laastarointia ja haava voi jäädä hoitamatta. Tämä koskee siis sitä osapuolta, jolla on edelleen ne tunteet exään olemassa. Se joka lähtee on yleensä jo asiansa käsitellyt tunnetasolla ja on valmis uuteen. Se joka haukkuu, että no nyt se jo otti uuden- ei ole valmis uuteen. If this makes sense.