Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12644)
Ihmettelen myös, että muutamasta "jankuttavasta" viestistä hermostutaan ja ei haluta lukea ja käsketään lopettamaan.
Ja me muut olemme sentään lukeneet ja "kestäneet" satoja samankaltaisia toinen toistaan toistuvia pitkiä viestejä ja vuodatuksia eri henkilöiltä.
Kyllähän monia ovat myös nekin ehkä ärsyttäneet ja on pitänyt sanoa, että lopettakaa nyt tuo yhden ja saman jauhaminen, emmeköhän ole jo kuulleet teidän mielipiteenne ja sanomisenne.
Mutta tämähän toimiikin vain yhteen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erossa molemmat yleensä menettävät ison osan yhteyttä lapseensa/lapsiinsa.
Minua hiukan hämää kun aloittaja kerta toisensa jälkeen kertoo, että on menettänyt lapsensa, häntä ei ole enää lastensa elämässä, miten nyt mitenkin sanat menevät.
Ja samanmieliset voivottekevat ja myöntelevät.Miksi ei saa ja voi sanoa tosiasioita.
Aloittajalle on ilmeisesti yksi lapsi luonaan ja kaksi lasta on isän luona. Lasten ikää en tiedä, mutta saavat ilmeisesti itse päättää missä asuvat. Tätä lasten päätöstä tulee kunnioittaa. Se on ihan yhtä "oikea" kuin on aloittajankin "oikea" omasta mielestään.
Jos lapset ovat näin valinneet se on nyt tosiasia tällä hetkellä. Siihen tulee sopeutua kunnes jotenkin ehkä tilanne muuttuu.
Mutta ei ole mitään faktaa etteikö aloittaja saisi näitä kahta isän luona asuvaa lastaan edelleen tavata.
Aloittajalla on nyt suurin katkeruus siitä, että pari lasta valitsi isän luona asumisen. Se on nyt suurin syy suuttumiseen mikä myös osuu lapsiin, eikä se, etteikö lapset edelleen ole tavattavissa.
Järjestelyjä se vaatii ja tapaamissopimuksia, mutta niinhän on monella muullakin eronneilla.Ehkä se, että lapset tapaavat myös exän uutta naista tuntuu pahalta, mutta sitäkään ei oikein voi estää. Sekin tietysti lisää aloittajan tunnetta, että lapset ovat menetetty.
Lapsille ei tämän seikan pitäisi missään näkyä tai kuulua.Tunne on sallittua ja ymmärrettävää, mutta se ei saisi silti estää eteenpäinmenoa ja esimerkiksi neuvotteluvälejä exän suuntaan.
Tosiasiat on tosiasioita, mutta eikö sitä saa surra että lapset asuvat mieluummin isän luona?
Etenkin kun tässä tilanteessa tulee huomioida miehen ennalta arvattava käytös: lapsia saa tavata jos tekee mitä mies haluaa. Lapset tulevat olemaan se keppi ja porkkana millä mies rankaisee ja palkitsee ex-vaimoaan ihan omien mielihalujensa mukaan. Ai vaimo ei suostu luopumaan vastikkeetta talonpuolikkaastaan? Ei saa nähdä lapsia. Ai akka ei suostu tulemaan siivoamaan taloa? Ei saa nähdä lapsia. Ai akka löysi uuden miesytsävän, sitten ei tasan ainakaan saa nähdä lapsia..
Ongelma ei oikeasti ole ap:n neuvotteluvälit exän suuntaan, vaan exän neuvotteluvälit ap:n suuntaan. Exä ei tule ikinä neuvottelemaan yhtään mistään. Hän sanelee, ja ap taipuu tai ei saa nähdä lapsia. Näin se tulee menemään, ja ap:n on joko pelastettava itsensä ja menetettävä lapsensa (ainakin väliaikaisesti) tai taivuttava exän jalkarätiksi. Tämä on niin moneen kertaan kerrottu tarina aina samalla kaavalla tuollaisen exän kanssa.
En minä ole suremista kieltänyt enkä niin sanonutkaan.
Kyse oli siitä, että kun aloittaja kertoo monessa viestissään, että on "menettänyt lapsensa, häntä ei ole lasten elämässä" yms.
Ja tätä mtyötäillää, kyllä on kamalaa kun aloittaja on menettänyt lapsensa, ymmärtäkää nyt häntä, oijoivoivoi ja voi.Ikistä pitäisi tosiaan, kuten joku muukin sanoi, kaikilla tavoilla näkemään sen, että yksi lapsi asuu aloittajan luona, lapsi kai on sekin, sitä hän ei ole kadottanut.
Ja yrittää nähdä kaikki ne muiden lasten yhteydenotot ja tapaamiset valoisana puolena eikä ruokkia surkeutta.Esierkkinä jos ystävä on satuttanut kätensä ja hän itkisi ja surisi, että minä menetin käteni. Ei silloinkaan ystävät yhdy siihen toisen mieliksi, että niin, voi kamalaa, sinähän olet menettänyt kätesi. Miten oikein nyt pärjääkään. Voivoi sentään kun kurja kohtalo.
Vaan yrittävät sanoa, että ymmärrämme, että nyt kätesi on varmaan kamalan kipeä ja haittaa elämääsi, mutta ethän sitä ole menettänyt kokonaan vaan pikkuhiljaa paranee ja ehkä entiselleen.
Ei kai kukaan ystävä ruoki ja "ymmärrä" lisäämällä vaikeaa asiaa joka ei ole täysin niin vaikea vain toisen mieliksi.
Silloin pitkittää prosessia ja jopa estää toista näkemästä asian valoisia puolia ja niitä seikkoja, mitkä kuitenkin ovat toimivia ja käytössä.Eiköhän kumminkin sovita, että sä olet nyt tuonut tätä iloa ja valoa ja vaikka olavia puuttuu, niin mielipiteesi on kuin onkin tullut selväksi. Et tykkää, että täällä eletään mukana näissä tunnelmissa, mitä tänne jotkut kirjoittavat. Haluat enemmän asiapuhetta. Selvä.
Asian toistaminen ei nyt kuitenkaan ei enää anna mitään lisäarvoa tälle keskustelulle. Suurimmalle osalle keskustelu on ollut antoisaa ja nyt vain katsotaan, sallitko sinä sen, vai koetko tarpeelliseksi aina muutaman sivun perästä tulla jumpittamaan tuolla samalla sanomalla.
No kai minullakin on oikeus jumpittaa muutamalla samalla sanomalla kun jotkut ovat jumpittaneet samalla sanomalla tuhansia viestejä.
Ja jatkuu näköjään edelleen. Ei ole edes tarkoitustakaan muuttaa sävelmää.
Niin, jotkut luulee tätä nyt joksikin omakseen ja häiriintyvät erilaisista näkökulmista. Itsekeskeistä, ihan kuin joidenkin teini-tyttöjen ketju. Ett mee muualle, me ei haluta sua tänne.
Aikamoista, kun kyseessä julkinen keskustelupalsta. Siis huvittavaa. Melkein luulisi näitä narskuiksi, kun ovat niin herkkähipiäisiä.
Jollakin jankuttajalla ei näytä olevan muuta elämää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erossa molemmat yleensä menettävät ison osan yhteyttä lapseensa/lapsiinsa.
Minua hiukan hämää kun aloittaja kerta toisensa jälkeen kertoo, että on menettänyt lapsensa, häntä ei ole enää lastensa elämässä, miten nyt mitenkin sanat menevät.
Ja samanmieliset voivottekevat ja myöntelevät.Miksi ei saa ja voi sanoa tosiasioita.
Aloittajalle on ilmeisesti yksi lapsi luonaan ja kaksi lasta on isän luona. Lasten ikää en tiedä, mutta saavat ilmeisesti itse päättää missä asuvat. Tätä lasten päätöstä tulee kunnioittaa. Se on ihan yhtä "oikea" kuin on aloittajankin "oikea" omasta mielestään.
Jos lapset ovat näin valinneet se on nyt tosiasia tällä hetkellä. Siihen tulee sopeutua kunnes jotenkin ehkä tilanne muuttuu.
Mutta ei ole mitään faktaa etteikö aloittaja saisi näitä kahta isän luona asuvaa lastaan edelleen tavata.
Aloittajalla on nyt suurin katkeruus siitä, että pari lasta valitsi isän luona asumisen. Se on nyt suurin syy suuttumiseen mikä myös osuu lapsiin, eikä se, etteikö lapset edelleen ole tavattavissa.
Järjestelyjä se vaatii ja tapaamissopimuksia, mutta niinhän on monella muullakin eronneilla.Ehkä se, että lapset tapaavat myös exän uutta naista tuntuu pahalta, mutta sitäkään ei oikein voi estää. Sekin tietysti lisää aloittajan tunnetta, että lapset ovat menetetty.
Lapsille ei tämän seikan pitäisi missään näkyä tai kuulua.Tunne on sallittua ja ymmärrettävää, mutta se ei saisi silti estää eteenpäinmenoa ja esimerkiksi neuvotteluvälejä exän suuntaan.
Tosiasiat on tosiasioita, mutta eikö sitä saa surra että lapset asuvat mieluummin isän luona?
Etenkin kun tässä tilanteessa tulee huomioida miehen ennalta arvattava käytös: lapsia saa tavata jos tekee mitä mies haluaa. Lapset tulevat olemaan se keppi ja porkkana millä mies rankaisee ja palkitsee ex-vaimoaan ihan omien mielihalujensa mukaan. Ai vaimo ei suostu luopumaan vastikkeetta talonpuolikkaastaan? Ei saa nähdä lapsia. Ai akka ei suostu tulemaan siivoamaan taloa? Ei saa nähdä lapsia. Ai akka löysi uuden miesytsävän, sitten ei tasan ainakaan saa nähdä lapsia..
Ongelma ei oikeasti ole ap:n neuvotteluvälit exän suuntaan, vaan exän neuvotteluvälit ap:n suuntaan. Exä ei tule ikinä neuvottelemaan yhtään mistään. Hän sanelee, ja ap taipuu tai ei saa nähdä lapsia. Näin se tulee menemään, ja ap:n on joko pelastettava itsensä ja menetettävä lapsensa (ainakin väliaikaisesti) tai taivuttava exän jalkarätiksi. Tämä on niin moneen kertaan kerrottu tarina aina samalla kaavalla tuollaisen exän kanssa.
En minä ole suremista kieltänyt enkä niin sanonutkaan.
Kyse oli siitä, että kun aloittaja kertoo monessa viestissään, että on "menettänyt lapsensa, häntä ei ole lasten elämässä" yms.
Ja tätä mtyötäillää, kyllä on kamalaa kun aloittaja on menettänyt lapsensa, ymmärtäkää nyt häntä, oijoivoivoi ja voi.Ikistä pitäisi tosiaan, kuten joku muukin sanoi, kaikilla tavoilla näkemään sen, että yksi lapsi asuu aloittajan luona, lapsi kai on sekin, sitä hän ei ole kadottanut.
Ja yrittää nähdä kaikki ne muiden lasten yhteydenotot ja tapaamiset valoisana puolena eikä ruokkia surkeutta.Esierkkinä jos ystävä on satuttanut kätensä ja hän itkisi ja surisi, että minä menetin käteni. Ei silloinkaan ystävät yhdy siihen toisen mieliksi, että niin, voi kamalaa, sinähän olet menettänyt kätesi. Miten oikein nyt pärjääkään. Voivoi sentään kun kurja kohtalo.
Vaan yrittävät sanoa, että ymmärrämme, että nyt kätesi on varmaan kamalan kipeä ja haittaa elämääsi, mutta ethän sitä ole menettänyt kokonaan vaan pikkuhiljaa paranee ja ehkä entiselleen.
Ei kai kukaan ystävä ruoki ja "ymmärrä" lisäämällä vaikeaa asiaa joka ei ole täysin niin vaikea vain toisen mieliksi.
Silloin pitkittää prosessia ja jopa estää toista näkemästä asian valoisia puolia ja niitä seikkoja, mitkä kuitenkin ovat toimivia ja käytössä.Eiköhän kumminkin sovita, että sä olet nyt tuonut tätä iloa ja valoa ja vaikka olavia puuttuu, niin mielipiteesi on kuin onkin tullut selväksi. Et tykkää, että täällä eletään mukana näissä tunnelmissa, mitä tänne jotkut kirjoittavat. Haluat enemmän asiapuhetta. Selvä.
Asian toistaminen ei nyt kuitenkaan ei enää anna mitään lisäarvoa tälle keskustelulle. Suurimmalle osalle keskustelu on ollut antoisaa ja nyt vain katsotaan, sallitko sinä sen, vai koetko tarpeelliseksi aina muutaman sivun perästä tulla jumpittamaan tuolla samalla sanomalla.
No kai minullakin on oikeus jumpittaa muutamalla samalla sanomalla kun jotkut ovat jumpittaneet samalla sanomalla tuhansia viestejä.
Ja jatkuu näköjään edelleen. Ei ole edes tarkoitustakaan muuttaa sävelmää.
Sillä missiollako sä nyt olet? Muuttamassa tämän ketjun sävelmää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän tuota yhtä kirjoittajaa, joka sanoo, että välillä voisi ottaa erilaisen asenteen sen surkuttelun sijaan. Itsekin jouduin siis mieheni hylkäämäksi toisen naisen vuoksi (pitkä avioliitto).
Jossain kohtaa niiden kuuntelijoiden ja tukijoiden on osattava myös ottaa toisenlainen asenne sen ainaisen ymmärtämisen lisäksi. Eli just toi asenne, mitä tuo yksi tässä peräänkuuluttaa. Että ei surkutella liikaa ja pidetä sitä jätettyä siinä uhriroolissa, vaan aletaan etsimään hyviä puolia asiasta tyyliin "hyvä, että pääsit siitä pettäjästä eroon" ja "nyt voit tehdä elämässä mitä vain" jne.
Itse olen siis myös jääny jumiin tohon uhrin ja surkuttelijan rooliin enkä meinaa päästä tästä katkeruudesta yli. Siksi mä kaipaisin just sellaista perseelle potkimista myös ainaisen ymmärtämisen ja myötäilyn lisäksi. Mut siis jätettiin tosi törkeesti toisen takia ja jotenkin oma levy vain toistaa tätä koko ajan ja mua vain myötäillään, että joo-o, karseeta. En niinku pääse tästä eteenpäin.
Siksipä toivon, että ei lytätä kenenkään tapaa täällä kommentoida näitä juttuja. Jotta jokainen saa vertaistukea omalla tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse viikko-viikko. Ex ei halua tasavertaista vuorovanhemmuutta. Haluaa jakaa lapset sulle mulle.
Ja tunnen ihmisen, tulee kontrolloimaan kaikkea hänelle meneviin lapsiin liittyvää ikuisesti.
Eli, lapset tulevat tänne, kun minä käytyäydyn mielestään oikein. Manipuloinnin mestarina onnistuu tässä. Ei vaikuta mitä minä haluan, ei mitä lapset haluaa.
Eikä varmasti koskaan enää suostu lastenvalvojalle asiaa muuttamaan vaikka tilanne muuttuisi.
Tässä tapahtuu se, että ne lapset on siellä isällään eivätkä jostain kumman syystä ole käyneetkään täällä viikkoihin. Vastaus, varmaan sit tuun kun tää tilanne selkenee.
Virallista sopimusta ei ole.
Ex haluaa osotteet,,etten vain saa asumistukea ja hän haluaa luonaan asuvista lapsilisät.
Toivoisi minun edelleen asuvan siellä samassa talossa kanssaan. On katkera kun lähdin keväällä. Tekee kaikkensa että joutuisin muuttamaan tästä asunnosta pois.
Eli, vaikka lapset jossain vaiheessa täällä enemmän taas olisivat. Menetän osani heidän elämässään. Minut syrjäytetään. Ja ovat niin isoja, etten voi tehdä asialle mitään.
Tuntuu aivan järkyttävälle vääryydelle. Ja sattuu todella paljon.
Nousen mä tästäkin suosta. Mutta ottaa tosi koville. Todella koville. Apua olen hakenut, ja menossa asiantuntijoiden kanssa juttelemaan.
Ap
Ap, uskon että on vaikeaa. Ihan ahdistaa ja henkeä kuristaa tuollainen. Mutta sinun on pakko jaksaa, et saa luovuttaa! Olet lasten äiti, sinun on pakko jaksaa puolustaa ja suojella heitä. Et saa antaa heitä tuon miehen pelinappuloiksi, vaikka olisit kuinka poikki. Taistele viimeiseen penniin ja henkäykseen. Vie asia käräjille äläkä luovu yhdenkään lapsen huoltajuudesta. Yhteishuoltajuus ja viikko-viikko. Pyydän että jaksaisit lasten takia. Miehen kanssa älä ole missään tekemisissä. Lakimiehen kautta kommunikaatio ainoastaan. Tarvitset nyt ympärillesi ihmisiä, jotka kannustavat ja rohkaisevat sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse viikko-viikko. Ex ei halua tasavertaista vuorovanhemmuutta. Haluaa jakaa lapset sulle mulle.
Ja tunnen ihmisen, tulee kontrolloimaan kaikkea hänelle meneviin lapsiin liittyvää ikuisesti.
Eli, lapset tulevat tänne, kun minä käytyäydyn mielestään oikein. Manipuloinnin mestarina onnistuu tässä. Ei vaikuta mitä minä haluan, ei mitä lapset haluaa.
Eikä varmasti koskaan enää suostu lastenvalvojalle asiaa muuttamaan vaikka tilanne muuttuisi.
Tässä tapahtuu se, että ne lapset on siellä isällään eivätkä jostain kumman syystä ole käyneetkään täällä viikkoihin. Vastaus, varmaan sit tuun kun tää tilanne selkenee.
Virallista sopimusta ei ole.
Ex haluaa osotteet,,etten vain saa asumistukea ja hän haluaa luonaan asuvista lapsilisät.
Toivoisi minun edelleen asuvan siellä samassa talossa kanssaan. On katkera kun lähdin keväällä. Tekee kaikkensa että joutuisin muuttamaan tästä asunnosta pois.
Eli, vaikka lapset jossain vaiheessa täällä enemmän taas olisivat. Menetän osani heidän elämässään. Minut syrjäytetään. Ja ovat niin isoja, etten voi tehdä asialle mitään.
Tuntuu aivan järkyttävälle vääryydelle. Ja sattuu todella paljon.
Nousen mä tästäkin suosta. Mutta ottaa tosi koville. Todella koville. Apua olen hakenut, ja menossa asiantuntijoiden kanssa juttelemaan.
Ap
Ap, uskon että on vaikeaa. Ihan ahdistaa ja henkeä kuristaa tuollainen. Mutta sinun on pakko jaksaa, et saa luovuttaa! Olet lasten äiti, sinun on pakko jaksaa puolustaa ja suojella heitä. Et saa antaa heitä tuon miehen pelinappuloiksi, vaikka olisit kuinka poikki. Taistele viimeiseen penniin ja henkäykseen. Vie asia käräjille äläkä luovu yhdenkään lapsen huoltajuudesta. Yhteishuoltajuus ja viikko-viikko. Pyydän että jaksaisit lasten takia. Miehen kanssa älä ole missään tekemisissä. Lakimiehen kautta kommunikaatio ainoastaan. Tarvitset nyt ympärillesi ihmisiä, jotka kannustavat ja rohkaisevat sinua.
Nykyään huoltajuudesta ei noin vain luovuta pelkällä ilmoituksella.
Se, että käräjäoikeus tuomitsee huoltajuuden menetetyksi on äärimmäisen harvinaista ja vaatii todella painavat perusteet (esimerkiksi huoltaja tuomittu murhasta).
Lapsistaan ei siis Suomessa pääse eroon ilmoittamalla, että eipä mua nyt huvitakkaan olla virallinen huoltaja, poistakaa multa huoltajuus. Huoltajuus tuo mukanaan huoltajan velvollisuuksia ja lapsilla on oikeus vanhempiin ja huoltajiinsa sekä myös elatusmaksuihin sun muihin.
Kyllä se niin menee, että yhteishuoltajuus virallisesti paperilla on vakio ja kaikki muu esim. se huoltajuuden poisto on äärimmäisen harvinaista.
Eli tässä ap:n tapauksessa ap ei menetä huoltajuutta, ei, vaikka itse sitä käräjäoikeudelta pyytäisi.
Media on vääristänyt tätä yksinhuoltajuutta siinä mielessä, että virallisesti lähestulkoon kaikki "yksinhuoltajat" ovat oikeasti paperilla yhteishuoltajia, näin saadaan lapselle maksimoitua lapsen oikeudet myös.
Eli se toinen vanhempi on oikeasti huoltaja paperilla (vaikkei olisi fyysisesti läsnä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies saa luonaan asuvista lapsista lapsilisät. Aloittaja saa sitä lapsesta ja asuu hänen luonaan kirjoilla.
Asumistuessa huomiodaan se lapsi joka on taloudessa kirjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Jollakin jankuttajalla ei näytä olevan muuta elämää...
Jos nyt muutamat ihmiset ovat viimeaikoina kirjoittaneet "yleisestä linjasta" poikkeavia muutaia viestejä se ei tarkoita etteikö heilä olisi muuta elämää.
Miten sitten nämä ja heidän muu elämänsä, jotka ovat kesäkuusta 2022 saakka tähän hetkeen kirjoitelleet tosi ahkerasti. Miltei novelleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse viikko-viikko. Ex ei halua tasavertaista vuorovanhemmuutta. Haluaa jakaa lapset sulle mulle.
Ja tunnen ihmisen, tulee kontrolloimaan kaikkea hänelle meneviin lapsiin liittyvää ikuisesti.
Eli, lapset tulevat tänne, kun minä käytyäydyn mielestään oikein. Manipuloinnin mestarina onnistuu tässä. Ei vaikuta mitä minä haluan, ei mitä lapset haluaa.
Eikä varmasti koskaan enää suostu lastenvalvojalle asiaa muuttamaan vaikka tilanne muuttuisi.
Tässä tapahtuu se, että ne lapset on siellä isällään eivätkä jostain kumman syystä ole käyneetkään täällä viikkoihin. Vastaus, varmaan sit tuun kun tää tilanne selkenee.
Virallista sopimusta ei ole.
Ex haluaa osotteet,,etten vain saa asumistukea ja hän haluaa luonaan asuvista lapsilisät.
Toivoisi minun edelleen asuvan siellä samassa talossa kanssaan. On katkera kun lähdin keväällä. Tekee kaikkensa että joutuisin muuttamaan tästä asunnosta pois.
Eli, vaikka lapset jossain vaiheessa täällä enemmän taas olisivat. Menetän osani heidän elämässään. Minut syrjäytetään. Ja ovat niin isoja, etten voi tehdä asialle mitään.
Tuntuu aivan järkyttävälle vääryydelle. Ja sattuu todella paljon.
Nousen mä tästäkin suosta. Mutta ottaa tosi koville. Todella koville. Apua olen hakenut, ja menossa asiantuntijoiden kanssa juttelemaan.
Ap
Ap, uskon että on vaikeaa. Ihan ahdistaa ja henkeä kuristaa tuollainen. Mutta sinun on pakko jaksaa, et saa luovuttaa! Olet lasten äiti, sinun on pakko jaksaa puolustaa ja suojella heitä. Et saa antaa heitä tuon miehen pelinappuloiksi, vaikka olisit kuinka poikki. Taistele viimeiseen penniin ja henkäykseen. Vie asia käräjille äläkä luovu yhdenkään lapsen huoltajuudesta. Yhteishuoltajuus ja viikko-viikko. Pyydän että jaksaisit lasten takia. Miehen kanssa älä ole missään tekemisissä. Lakimiehen kautta kommunikaatio ainoastaan. Tarvitset nyt ympärillesi ihmisiä, jotka kannustavat ja rohkaisevat sinua.
Mitä käräjille viemistä on tilanteessa, jossa kaksi lasta haluat asua isänsä luona?
Nyt on ihan pakko työntää nokkansa tähän jankutatpas - enpäs jankuta juttuun.
Olen seurannut ketjua melko aktiivisesti. Tämä taitaa olla ensimmäinen ketju av:lla, jossa näyttää olevan omat moderoijat. On vähän outoa. He, jotka ovat tässä viime aikoina yrittäneet tuoda keskusteluun uutta näkökulmaa tai uusien näkökulmien tarvetta ovat saaneet ketjun omat modet kimppuunsa.
Ap aloitti keskustelun osatakseen päästää irti. Hän ei ole vielä lähelläkään irtipääsyä. Keskustelu jatkukoon.
- Sivukuiskaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse viikko-viikko. Ex ei halua tasavertaista vuorovanhemmuutta. Haluaa jakaa lapset sulle mulle.
Ja tunnen ihmisen, tulee kontrolloimaan kaikkea hänelle meneviin lapsiin liittyvää ikuisesti.
Eli, lapset tulevat tänne, kun minä käytyäydyn mielestään oikein. Manipuloinnin mestarina onnistuu tässä. Ei vaikuta mitä minä haluan, ei mitä lapset haluaa.
Eikä varmasti koskaan enää suostu lastenvalvojalle asiaa muuttamaan vaikka tilanne muuttuisi.
Tässä tapahtuu se, että ne lapset on siellä isällään eivätkä jostain kumman syystä ole käyneetkään täällä viikkoihin. Vastaus, varmaan sit tuun kun tää tilanne selkenee.
Virallista sopimusta ei ole.
Ex haluaa osotteet,,etten vain saa asumistukea ja hän haluaa luonaan asuvista lapsilisät.
Toivoisi minun edelleen asuvan siellä samassa talossa kanssaan. On katkera kun lähdin keväällä. Tekee kaikkensa että joutuisin muuttamaan tästä asunnosta pois.
Eli, vaikka lapset jossain vaiheessa täällä enemmän taas olisivat. Menetän osani heidän elämässään. Minut syrjäytetään. Ja ovat niin isoja, etten voi tehdä asialle mitään.
Tuntuu aivan järkyttävälle vääryydelle. Ja sattuu todella paljon.
Nousen mä tästäkin suosta. Mutta ottaa tosi koville. Todella koville. Apua olen hakenut, ja menossa asiantuntijoiden kanssa juttelemaan.
Ap
Ap, uskon että on vaikeaa. Ihan ahdistaa ja henkeä kuristaa tuollainen. Mutta sinun on pakko jaksaa, et saa luovuttaa! Olet lasten äiti, sinun on pakko jaksaa puolustaa ja suojella heitä. Et saa antaa heitä tuon miehen pelinappuloiksi, vaikka olisit kuinka poikki. Taistele viimeiseen penniin ja henkäykseen. Vie asia käräjille äläkä luovu yhdenkään lapsen huoltajuudesta. Yhteishuoltajuus ja viikko-viikko. Pyydän että jaksaisit lasten takia. Miehen kanssa älä ole missään tekemisissä. Lakimiehen kautta kommunikaatio ainoastaan. Tarvitset nyt ympärillesi ihmisiä, jotka kannustavat ja rohkaisevat sinua.
Mitä käräjille viemistä on tilanteessa, jossa kaksi lasta haluat asua isänsä luona?
Jos lapset ovat jo sen ikäisiä, että voivat itse päättää niin ei kai käräjäoikeus siihen silloin puutu?
Sehän olisi kyllä väärinkin kävellä lasten tahdon yli.
Olen kysynyt ennenkin, ilman vastausta, mitä asioita varten sinne oikeuteen ollaan menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse viikko-viikko. Ex ei halua tasavertaista vuorovanhemmuutta. Haluaa jakaa lapset sulle mulle.
Ja tunnen ihmisen, tulee kontrolloimaan kaikkea hänelle meneviin lapsiin liittyvää ikuisesti.
Eli, lapset tulevat tänne, kun minä käytyäydyn mielestään oikein. Manipuloinnin mestarina onnistuu tässä. Ei vaikuta mitä minä haluan, ei mitä lapset haluaa.
Eikä varmasti koskaan enää suostu lastenvalvojalle asiaa muuttamaan vaikka tilanne muuttuisi.
Tässä tapahtuu se, että ne lapset on siellä isällään eivätkä jostain kumman syystä ole käyneetkään täällä viikkoihin. Vastaus, varmaan sit tuun kun tää tilanne selkenee.
Virallista sopimusta ei ole.
Ex haluaa osotteet,,etten vain saa asumistukea ja hän haluaa luonaan asuvista lapsilisät.
Toivoisi minun edelleen asuvan siellä samassa talossa kanssaan. On katkera kun lähdin keväällä. Tekee kaikkensa että joutuisin muuttamaan tästä asunnosta pois.
Eli, vaikka lapset jossain vaiheessa täällä enemmän taas olisivat. Menetän osani heidän elämässään. Minut syrjäytetään. Ja ovat niin isoja, etten voi tehdä asialle mitään.
Tuntuu aivan järkyttävälle vääryydelle. Ja sattuu todella paljon.
Nousen mä tästäkin suosta. Mutta ottaa tosi koville. Todella koville. Apua olen hakenut, ja menossa asiantuntijoiden kanssa juttelemaan.
Ap
Ap, uskon että on vaikeaa. Ihan ahdistaa ja henkeä kuristaa tuollainen. Mutta sinun on pakko jaksaa, et saa luovuttaa! Olet lasten äiti, sinun on pakko jaksaa puolustaa ja suojella heitä. Et saa antaa heitä tuon miehen pelinappuloiksi, vaikka olisit kuinka poikki. Taistele viimeiseen penniin ja henkäykseen. Vie asia käräjille äläkä luovu yhdenkään lapsen huoltajuudesta. Yhteishuoltajuus ja viikko-viikko. Pyydän että jaksaisit lasten takia. Miehen kanssa älä ole missään tekemisissä. Lakimiehen kautta kommunikaatio ainoastaan. Tarvitset nyt ympärillesi ihmisiä, jotka kannustavat ja rohkaisevat sinua.
Mitä käräjille viemistä on tilanteessa, jossa kaksi lasta haluat asua isänsä luona?
Jos lapset ovat jo sen ikäisiä, että voivat itse päättää niin ei kai käräjäoikeus siihen silloin puutu?
Sehän olisi kyllä väärinkin kävellä lasten tahdon yli.
Olen kysynyt ennenkin, ilman vastausta, mitä asioita varten sinne oikeuteen ollaan menossa.
Mutta koska narsisti ja manipulointi, nönnönnöö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse viikko-viikko. Ex ei halua tasavertaista vuorovanhemmuutta. Haluaa jakaa lapset sulle mulle.
Ja tunnen ihmisen, tulee kontrolloimaan kaikkea hänelle meneviin lapsiin liittyvää ikuisesti.
Eli, lapset tulevat tänne, kun minä käytyäydyn mielestään oikein. Manipuloinnin mestarina onnistuu tässä. Ei vaikuta mitä minä haluan, ei mitä lapset haluaa.
Eikä varmasti koskaan enää suostu lastenvalvojalle asiaa muuttamaan vaikka tilanne muuttuisi.
Tässä tapahtuu se, että ne lapset on siellä isällään eivätkä jostain kumman syystä ole käyneetkään täällä viikkoihin. Vastaus, varmaan sit tuun kun tää tilanne selkenee.
Virallista sopimusta ei ole.
Ex haluaa osotteet,,etten vain saa asumistukea ja hän haluaa luonaan asuvista lapsilisät.
Toivoisi minun edelleen asuvan siellä samassa talossa kanssaan. On katkera kun lähdin keväällä. Tekee kaikkensa että joutuisin muuttamaan tästä asunnosta pois.
Eli, vaikka lapset jossain vaiheessa täällä enemmän taas olisivat. Menetän osani heidän elämässään. Minut syrjäytetään. Ja ovat niin isoja, etten voi tehdä asialle mitään.
Tuntuu aivan järkyttävälle vääryydelle. Ja sattuu todella paljon.
Nousen mä tästäkin suosta. Mutta ottaa tosi koville. Todella koville. Apua olen hakenut, ja menossa asiantuntijoiden kanssa juttelemaan.
Ap
Ap, uskon että on vaikeaa. Ihan ahdistaa ja henkeä kuristaa tuollainen. Mutta sinun on pakko jaksaa, et saa luovuttaa! Olet lasten äiti, sinun on pakko jaksaa puolustaa ja suojella heitä. Et saa antaa heitä tuon miehen pelinappuloiksi, vaikka olisit kuinka poikki. Taistele viimeiseen penniin ja henkäykseen. Vie asia käräjille äläkä luovu yhdenkään lapsen huoltajuudesta. Yhteishuoltajuus ja viikko-viikko. Pyydän että jaksaisit lasten takia. Miehen kanssa älä ole missään tekemisissä. Lakimiehen kautta kommunikaatio ainoastaan. Tarvitset nyt ympärillesi ihmisiä, jotka kannustavat ja rohkaisevat sinua.
Mitä käräjille viemistä on tilanteessa, jossa kaksi lasta haluat asua isänsä luona?
Jos lapset ovat jo sen ikäisiä, että voivat itse päättää niin ei kai käräjäoikeus siihen silloin puutu?
Sehän olisi kyllä väärinkin kävellä lasten tahdon yli.
Olen kysynyt ennenkin, ilman vastausta, mitä asioita varten sinne oikeuteen ollaan menossa.
Talon ositus pitää saada tehtyä.
Joko talo myydään ja tulot 50/50.
Tai exä ottaa lisää henkilökohtaista lainaa ja ostaa apn ulos hinnalla jonka hän on nyt itse määritellyt myyntihinnaksi koska se voi olla runsaasti yläkanttiin jolloin ostajat eivät ole kiinnostuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse viikko-viikko. Ex ei halua tasavertaista vuorovanhemmuutta. Haluaa jakaa lapset sulle mulle.
Ja tunnen ihmisen, tulee kontrolloimaan kaikkea hänelle meneviin lapsiin liittyvää ikuisesti.
Eli, lapset tulevat tänne, kun minä käytyäydyn mielestään oikein. Manipuloinnin mestarina onnistuu tässä. Ei vaikuta mitä minä haluan, ei mitä lapset haluaa.
Eikä varmasti koskaan enää suostu lastenvalvojalle asiaa muuttamaan vaikka tilanne muuttuisi.
Tässä tapahtuu se, että ne lapset on siellä isällään eivätkä jostain kumman syystä ole käyneetkään täällä viikkoihin. Vastaus, varmaan sit tuun kun tää tilanne selkenee.
Virallista sopimusta ei ole.
Ex haluaa osotteet,,etten vain saa asumistukea ja hän haluaa luonaan asuvista lapsilisät.
Toivoisi minun edelleen asuvan siellä samassa talossa kanssaan. On katkera kun lähdin keväällä. Tekee kaikkensa että joutuisin muuttamaan tästä asunnosta pois.
Eli, vaikka lapset jossain vaiheessa täällä enemmän taas olisivat. Menetän osani heidän elämässään. Minut syrjäytetään. Ja ovat niin isoja, etten voi tehdä asialle mitään.
Tuntuu aivan järkyttävälle vääryydelle. Ja sattuu todella paljon.
Nousen mä tästäkin suosta. Mutta ottaa tosi koville. Todella koville. Apua olen hakenut, ja menossa asiantuntijoiden kanssa juttelemaan.
Ap
Ap, uskon että on vaikeaa. Ihan ahdistaa ja henkeä kuristaa tuollainen. Mutta sinun on pakko jaksaa, et saa luovuttaa! Olet lasten äiti, sinun on pakko jaksaa puolustaa ja suojella heitä. Et saa antaa heitä tuon miehen pelinappuloiksi, vaikka olisit kuinka poikki. Taistele viimeiseen penniin ja henkäykseen. Vie asia käräjille äläkä luovu yhdenkään lapsen huoltajuudesta. Yhteishuoltajuus ja viikko-viikko. Pyydän että jaksaisit lasten takia. Miehen kanssa älä ole missään tekemisissä. Lakimiehen kautta kommunikaatio ainoastaan. Tarvitset nyt ympärillesi ihmisiä, jotka kannustavat ja rohkaisevat sinua.
Mitä käräjille viemistä on tilanteessa, jossa kaksi lasta haluat asua isänsä luona?
Jos lapset ovat jo sen ikäisiä, että voivat itse päättää niin ei kai käräjäoikeus siihen silloin puutu?
Sehän olisi kyllä väärinkin kävellä lasten tahdon yli.
Olen kysynyt ennenkin, ilman vastausta, mitä asioita varten sinne oikeuteen ollaan menossa.Talon ositus pitää saada tehtyä.
Joko talo myydään ja tulot 50/50.
Tai exä ottaa lisää henkilökohtaista lainaa ja ostaa apn ulos hinnalla jonka hän on nyt itse määritellyt myyntihinnaksi koska se voi olla runsaasti yläkanttiin jolloin ostajat eivät ole kiinnostuneet.
Mutta olen käsittänyt, että pesänjakaja on jo otettu mukaan tähän aloittajan tilanteeseen?
Siihen haetaan käräjäoikeuden päätös, ei sen kummempaa oikeudenkäyntiä, ei kai oikeus sinällään mitenkään puutu talon myyntiä tai jakamista koskeviin asioihin. Määrää vain pesänjakajan.
Tämä on kyllä sekavaa, kun välillä puhutaan myös lasten tapaamisasioiden ja asumiskuvioiden viemisestä oikeuteen. Tai ainakin sen käsityksen saa jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse viikko-viikko. Ex ei halua tasavertaista vuorovanhemmuutta. Haluaa jakaa lapset sulle mulle.
Ja tunnen ihmisen, tulee kontrolloimaan kaikkea hänelle meneviin lapsiin liittyvää ikuisesti.
Eli, lapset tulevat tänne, kun minä käytyäydyn mielestään oikein. Manipuloinnin mestarina onnistuu tässä. Ei vaikuta mitä minä haluan, ei mitä lapset haluaa.
Eikä varmasti koskaan enää suostu lastenvalvojalle asiaa muuttamaan vaikka tilanne muuttuisi.
Tässä tapahtuu se, että ne lapset on siellä isällään eivätkä jostain kumman syystä ole käyneetkään täällä viikkoihin. Vastaus, varmaan sit tuun kun tää tilanne selkenee.
Virallista sopimusta ei ole.
Ex haluaa osotteet,,etten vain saa asumistukea ja hän haluaa luonaan asuvista lapsilisät.
Toivoisi minun edelleen asuvan siellä samassa talossa kanssaan. On katkera kun lähdin keväällä. Tekee kaikkensa että joutuisin muuttamaan tästä asunnosta pois.
Eli, vaikka lapset jossain vaiheessa täällä enemmän taas olisivat. Menetän osani heidän elämässään. Minut syrjäytetään. Ja ovat niin isoja, etten voi tehdä asialle mitään.
Tuntuu aivan järkyttävälle vääryydelle. Ja sattuu todella paljon.
Nousen mä tästäkin suosta. Mutta ottaa tosi koville. Todella koville. Apua olen hakenut, ja menossa asiantuntijoiden kanssa juttelemaan.
Ap
Ap, uskon että on vaikeaa. Ihan ahdistaa ja henkeä kuristaa tuollainen. Mutta sinun on pakko jaksaa, et saa luovuttaa! Olet lasten äiti, sinun on pakko jaksaa puolustaa ja suojella heitä. Et saa antaa heitä tuon miehen pelinappuloiksi, vaikka olisit kuinka poikki. Taistele viimeiseen penniin ja henkäykseen. Vie asia käräjille äläkä luovu yhdenkään lapsen huoltajuudesta. Yhteishuoltajuus ja viikko-viikko. Pyydän että jaksaisit lasten takia. Miehen kanssa älä ole missään tekemisissä. Lakimiehen kautta kommunikaatio ainoastaan. Tarvitset nyt ympärillesi ihmisiä, jotka kannustavat ja rohkaisevat sinua.
Mitä käräjille viemistä on tilanteessa, jossa kaksi lasta haluat asua isänsä luona?
Jos lapset ovat jo sen ikäisiä, että voivat itse päättää niin ei kai käräjäoikeus siihen silloin puutu?
Sehän olisi kyllä väärinkin kävellä lasten tahdon yli.
Olen kysynyt ennenkin, ilman vastausta, mitä asioita varten sinne oikeuteen ollaan menossa.Talon ositus pitää saada tehtyä.
Joko talo myydään ja tulot 50/50.
Tai exä ottaa lisää henkilökohtaista lainaa ja ostaa apn ulos hinnalla jonka hän on nyt itse määritellyt myyntihinnaksi koska se voi olla runsaasti yläkanttiin jolloin ostajat eivät ole kiinnostuneet.
Näihin asunnon hinnan oikeaan arvioimisiin otetaan yleensä ulkopuolinen arvioija, yleensä asunnonvälitysfirmasta.
Kun on hinnasta erilainen käsitys tai käsitystä ei oikein ole mikä hinta voisi olla käypä. Kummatkin ottavat omansa ja yritetään sitten saada aikaiseksi joku keskiarvon mukainen hintapyyntö.
Halvemmaksi ja helpommaksi se tulisi kuin oikeudenkäynti.
Tietysti jos on jo pesänjakaja niin asia on edennyt siihen saakka.
Jankkaaja jos lukee koko ketjun läpi voi löytää faktoja sieltä. Talo on välittäjällä. Lasten isä ei suostunut aiemmin mihinkään sopimuksiin lasten asioissa, saati lähtemään lastenvalvojan luo. Vasta kun aloittaja otti asianajajan itselleen, tuli mieheen vähän vauhtia. Jotakin kauttahan tuohonkin oli saatava selvyys, nyt tilanne ilmeisesti ratkeaa ilman oikeuteen menoa. Ketjun kun lukee ajatuksella läpi, niin ei tarvitse joka asiaa sitten ihmetellä..
Alue: Aihe vapaa
And here we go again🙄