Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, unohdin kertoa tärkeän asian tuosta salailusta: kerran hän väitti, että myöhästyi koneesta sen vuoksi, että unohtui ryyppäämään edellisenä iltana työkavereiden kanssa ja nukkui pommiin. Todellisuudessa hän meni yhteen kokoukseen/seminaarin, minkä väitti minulle peruneen, koska minulle olisi ollut tärkeää, että hän olisi tullut kotiin erään tapahtuman vuoksi.

Niin että. Aika säälittävää, vai mitä🤣😂

T: MaratonParkuja

Ja kolmannessa todellisuudessa hänellä oli myös toinen nainen siellä reissussa.

Voi hyvin tietysti olla. Mutta en ihan käsitä, mikä pointti tähän on tarttua, kun se itselleni ei ole mikään pointti.

Minua riitti aivan täysin vtuttamaan, itkettämään ja tekemään erosta repivän ynnä vaikean päästä yli se, minkä tulkitsin työnarkomaniaksi, jota hän ei halunnut tunnustaa eikä näin ollen millään tavalla myöskään hoitaa. Ei toinen nainen tätä olisi miksikään muuttanut.

Olen itse asiassa aina hämmästellyt enemmän sitä, että joku sietää miehen alkoholismia, väkivaltaisuutta, jne mutta toinen nainen saa lähtemään suhteesta. Eli aivan kuin se toinen nainen olisi jotenkin olennaisempi tekijä kuin ne tekijät, jotka joka tapauksessa suhteessa ovat arjessa ja juhlassa, joka paikassa, haitallisina ja toksisina läsnä.

Kun ei  nyt vaan minulle ole.

Mä täysin ymmärrän Maratonparkujaa tässä. Katselin vuosikymmenen äitiäni, jota miesystävä hakkasi, joi rahat ja tyhjensi tiliä, mikään ei saanut lähtemään. Vasta kun paljastui toinen nainen, äiti jätti tämän miehen. En ikinä ymmärtänyt logiikkaa, että mikä siinä oli, että nuo muut teot ei saanut eroamaan mutta joku paneminen sai.

Monet ttäällä nyt sanoo että 28 on shokissa eikä vielä ymmärrä mutta mä ajattelen että välttämättä todellakaan. Suututtaa tietysti moinen valehtelu kun ihan turhaakin mutta ei kai 28 nyt enää tämän takia elämää pilalle pistä ihan samahah tuo jos tässä vaiheessa on.

Ajattelen niin, että suhteet usein (ellei aina) kaatuvat siihen, että toinen ei koe olevansa toiselle prioriteetti. Se joka asetetaan etusijalle, se joka on tärkeä. 

Siinä mielessä se on kai sama, mikä menee parisuhteen edelle. Toinen nainen, työ, suku, kaverit, päihteet jne.

Siinä mielessä ymmärrän MaratonParkujaa. Vaikka en itse kykenisi missään määrin hyväksymään toista naista, pettämistä tai elämään avoimessa suhteessa.

Kuurankukka kirjoitti:

Ajattelen niin, että suhteet usein (ellei aina) kaatuvat siihen, että toinen ei koe olevansa toiselle prioriteetti. Se joka asetetaan etusijalle, se joka on tärkeä. 

Siinä mielessä se on kai sama, mikä menee parisuhteen edelle. Toinen nainen, työ, suku, kaverit, päihteet jne.

Siinä mielessä ymmärrän MaratonParkujaa. Vaikka en itse kykenisi missään määrin hyväksymään toista naista, pettämistä tai elämään avoimessa suhteessa.

Voihan tässä olla sekin, että jos aidosti hänen staminansa vielä kaiken sen muun päälle olisi riittänyt toisten naisten kanssa vehtaamiseen, menetin kenties supermiehen🤣

Ja jos tilanne on se, että kaikkien niiden töiden ja sen addiktion peittelyn jälkeen vielä näki tarpeelliseksi peitellä muutakin, niin eihän sillä oikeasti ole mitään merkitystä.

Sen verran asiasta tiedän, että ainakaan mitenkään julkisesti ei ketään ilmaantunut aika pitkään aikaan jälkeeni, nykyistä tilannetta en tiedä. Ajauduimme kokonaan erilleen, en stalkkaa somessa (käytän somea ylipäätään aika vähän muutoin kuin näin kirjoitteluun) ja kukaan kavereistanikaan ei ole kuin satunnaisesti jos ollenkaan kanssaan tekemisissä. Kuulin hänestä siis jotain vuosi eromme jälkeen viimeksi ja ainakin silloin oli vielä sinkku. Pakosta ajattelin, että hyvä niin, onpahan aikaa työnteolle. Mutta kai toisaalta toivon, että hänkin löytää/on löytänyt itselleen jonkun sopivamman.

Tavallaan suhteen avoimuus on itselleni siis siten selviö, että en usko, että jonkun toisen kanssa "oleminen" tarkoittaisi itselleni mitään kerrasta poikki-juttua. Mutta valehteminen onkin ihan eri asia. Ja tosiaan, voi olla, että ex on halunnut valehdella tästäkin, mistäs sen tosiaankaan tietää. 

Vaan ihan en käsitä nyt tätäkään, että tuntuu, että tässä keskustelussa joillekin on kovin tärkeää, että me täällä pidempään keskustelleet "myönnämme" jotain tingattuja asioita, että uskopas vain, näin se sunkin elämä meni, vaikka emme juuri niitä väitettyjä ongelmia nyt omaksemme tunnekaan.

T: MaratonParkuja

Addiktio on vahva sana. Jos on addiktoitunut johonkin, siitä on hyvin vaikeaa päästää irti. Addiktion jatkuessa kymmeniäkin vuosia siitä on tullut osa minuutta. Persoonaa.

Puolisoni ja minä olemme kummatkin addikteja. Toisesta ihmisestä on tullut tapa ja itsestäänselvyys. Addiktio on kohdistunut kokonaan toisiin asioihin ja ajanut meistä ohi ja edelle. Jäljelle jää tapa ja katkeruus siitä miksi toisen addiktio meni itsen edelle. Kumpikaan ei enää elä vaan vain on olemassa, addiktionsa kanssa. Molemmilta puuttuu rohkeus tehdä asialle edes jotain.

Siksi roikumme huonossa suhteessa. Perhe on, seinät on omaisuus on, suhde? Ei ole.

Ei ole muita. Paitsi addiktio. Suunnittelet jotain, toinen pahastuu - koska addiktio vaatii juuri sen hetken - ja toisen suunnitelma on sen toisen.

Lopulta törmäsin toiseen ehkä yhtä kummalliseen kuin itse olen. Ihmettelin onko tämä edes totta. Katselin etäältä, koetin nuuskia ja tuoksu tuntui ihmeellisen tutulta. Koska kuitenkin haluaisin periaatteessa olla uskollinen (ja on se vuosikymmenten tapa), aloin kastella oman pihan nurmikkoa kun aidan takana näytti ruoho kovin vihreältä. Aikansa se meni. Kunnes puolisoni havahtui. Olin liikaa kuplassani, se oli liian läpinäkyvä ja hymyilin siellä.

Selvittelyssä sain tietää itsestäni kaiken oleellisen. Pyytämättä sain peilikuvan itsestäni. Peilikuvani näytti rumalta, rumemmalta kuin mikään mitä ikinä olin itse nähnyt. Puolisoni on kovin ylevämielinen ja jalo kun moisen ihmisen kanssa viitsii olla. Seksiäkin saan jos hän haluaa.

Niinpä sitten taas kitkutellaan.

Oliko tästä kenelle iloa? Olkaa ystävällisiä toisillenne. Ei aina ole mitään ulkopuolisia, toisen hetkenkin sisään päin hymyilevä onni voi olla toiselle kuin punainen vaate härälle.

Teidän,

Kiljuwa Jalopeura

sairaassa suhteessa ei ole hyvä olla.

itse erosin (myös lapsia on)

toinen toivoi ilmeisesti omassa päässään että kaikki muuttuisi vielä hyväksija kuitenkin halusi kaikki ongelmat ja keskustelut (suhteen ongelmista) lakaista maton alle

pariterapiaan suostui juuri ja juuri lähtemään, mutta sielläkin ongelmista puhuttaessa alkoi puhua ns päivän poliitikosta ym

ongelmat kasaantuivat liian kauan.

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on vahva sana. Jos on addiktoitunut johonkin, siitä on hyvin vaikeaa päästää irti. Addiktion jatkuessa kymmeniäkin vuosia siitä on tullut osa minuutta. Persoonaa.

Puolisoni ja minä olemme kummatkin addikteja. Toisesta ihmisestä on tullut tapa ja itsestäänselvyys. Addiktio on kohdistunut kokonaan toisiin asioihin ja ajanut meistä ohi ja edelle. Jäljelle jää tapa ja katkeruus siitä miksi toisen addiktio meni itsen edelle. Kumpikaan ei enää elä vaan vain on olemassa, addiktionsa kanssa. Molemmilta puuttuu rohkeus tehdä asialle edes jotain.

Siksi roikumme huonossa suhteessa. Perhe on, seinät on omaisuus on, suhde? Ei ole.

Ei ole muita. Paitsi addiktio. Suunnittelet jotain, toinen pahastuu - koska addiktio vaatii juuri sen hetken - ja toisen suunnitelma on sen toisen.

Lopulta törmäsin toiseen ehkä yhtä kummalliseen kuin itse olen. Ihmettelin onko tämä edes totta. Katselin etäältä, koetin nuuskia ja tuoksu tuntui ihmeellisen tutulta. Koska kuitenkin haluaisin periaatteessa olla uskollinen (ja on se vuosikymmenten tapa), aloin kastella oman pihan nurmikkoa kun aidan takana näytti ruoho kovin vihreältä. Aikansa se meni. Kunnes puolisoni havahtui. Olin liikaa kuplassani, se oli liian läpinäkyvä ja hymyilin siellä.

Selvittelyssä sain tietää itsestäni kaiken oleellisen. Pyytämättä sain peilikuvan itsestäni. Peilikuvani näytti rumalta, rumemmalta kuin mikään mitä ikinä olin itse nähnyt. Puolisoni on kovin ylevämielinen ja jalo kun moisen ihmisen kanssa viitsii olla. Seksiäkin saan jos hän haluaa.

Niinpä sitten taas kitkutellaan.

Oliko tästä kenelle iloa? Olkaa ystävällisiä toisillenne. Ei aina ole mitään ulkopuolisia, toisen hetkenkin sisään päin hymyilevä onni voi olla toiselle kuin punainen vaate härälle.

Teidän,

Kiljuwa Jalopeura

Wau... 

Olipa  harvinaisen hyvin kirjoitettu ja uusia näkökulmia avaava kirjoitus.

Kiitos että jaoit.

Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa.

Mutta nyt sanottava, että omat, ikivanhat asiat sikseen🤔 koska enemmän tässä mietityttää APn tilanne. Se, miten onkin niin, että tuo tuska ja epätoivo iskee, vaikka välillä tuntuu, että AP pääset upeasti eteenpäin.

Aloin miettimään, että onko jotain viestejä, joita ex osaa laittaa juuri niin oikeaan hetkeen ja oikeilla sanoilla, että vajoat uudestaan tuohon suohon, että nyt lapset menee sinne ja olet epäonnistunut äitinä.

Tai siis, että voisiko tätä jotenkin analysoida ja siten estää? Nimittäin tilannehan sinällään ei ole käsittääkseni muuttunut varsinaisesti, vaan tämä ratkaisu on ollut tulollaan vähän kuin kaiken aikaa. No ratkaisu on huono sana, mutta siis, on ollut tiedossa, että lapset nyt sinne menee.

Olet kovasti mielessäni ja toivon, että opit yhä enemmän ja enemmän vain blokkaamaan exän viestejä tai vastaavasti (jos ne eivät ole syy) tasapainottamaan tunteitasi tämän asian suhteen ajattelemalla, että kerran tämäkin on ohi ja vielä tulee paremmat päivät!

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Aloin miettimään, että onko jotain viestejä, joita ex osaa laittaa juuri niin oikeaan hetkeen ja oikeilla sanoilla, että vajoat uudestaan tuohon suohon, että nyt lapset menee sinne ja olet epäonnistunut äitinä.

T: MaratonParkuja

Ulkopuolisen silmin: jos on ollut pitkään yhdessä, tietää mistä narusta vetää. Esimerkki: vanhemmuuteen liittyvät täysin tavalliset epävarmuudet + katkera ja vihainen ex = taatusti tulee isku vyön alle vanhemmuuteen liittyen.

Taktiikka on parasta tunnistaa ja nimetä, niin se menettää tehonsa. Siellä vaan se katkeruus ja henkinen pienuus huutelee. Siellä ne on olleet sen kiintymyksen kääntöpuolella koko ajan ja nyt kun tilanne on kriisiytynyt, ne kaivautuvat sieltä esille.

Minä mietin Apn tilanteessa sitä, että viikko-viikkohan ei ole mikään sellainen tilanne, että lapset menee isälle. Vaan itse asiassa aika tavallinenkin ratkaisu erossa?

Se, miten raskaasti Ap tämän ottaa, huolettaa minua. Mietin samaa, että saako eksä vaan edelleen Apn voimaan niin huonosti viesteillään ja käytöksellään. Olisi jo aika Apn päästä rauhaan ja elämään omaa elämäänsä ilman tuota kidutusta.

Ero on ero ja sen parhaita puolia on juuri se, että pääsee ikävästä eksästä eroon. Nythän Aplla ei ole edes ylellisyyttä, että saisi elää rauhassa.

Omaisuuden ositus ja talo ovat sitten asia erikseen. Nykytilanne on hyvin epäoikeudenmukainen ja sen soisin ratkeavan pikaisesti juridisen avulla. Jos talo ei käy kaupaksi, niin lunastakoon eksä siitä Apn ulos. Mitä vähemmän eksällä on pelimerkkejä, joilla voi potentiaalisesti Apta kiusata, sen parempi.

Jos aloittajala on kyse viikko ja viikko niin eihän silloin ole mitenkään lapsiaan menettämässä. Eikä muutenkaan.

Joku varmaan tietää miten on. En enää uskalla kysyä kun siihen on täältä saanut niin kovaa palautetta. En vain ymmärrä sitäkään mikä siinä on niin dalaista tuet kun kuitenkin avoimesti ole tuntemuksiaan tänne vuodattaa.

Toisaalta olisi helompaa häntä ymmärtää ja lukea noita kommenttejaan kun tietäisi mikä on tosiasillinen tilanne.

Onko vain hänen omissa tunteissaan.

Kommentoin vain tähän väliin, että on hyvin mahdollista että olen itse tullut vuosien aikana tulkituksi niin, että petän silloisia kumppaneitani, jonka tajusin vasta näiden kommenttien myötä. Olen saattanut yhtäkkiä ilmoittaa, että nyt tarvitsen usean päivän tauon, koska pitää keskittyä töihin emmekä voi tavata, tai puhunut kovasti muista töihin liittyvistä ihmisistä innostuneeseen sävyyn, toisista miehistäkin, lykännyt suuria ratkaisuja suhteessa pelosta että se vaikuttaa kykyyni tehdä töitä haluamallani tavalla ja laiminlyönyt kumppania koska yhtäkkiä tulee mieleen jokin työasia mikä vain ajaa kaiken ohi jne. Ollut mystisesti ärtynyt, jonka syy on ollut se, ettei ole ollut rauhaa tehdä töitä vaan kaikki energia menee suhteeseen. Enkä ole koskaan ajatellut, että minusta voi myös välittyä ajatus että minulla on joku toinen ja työ vain tekosyy, vaikka miehet ovat saattaneet reagoida hyvin mustasukkaisesti ja takertuen, mitä en taas ole ymmärtänyt ollenkaan. Kaikessa on ollut kyse aina työn priorisoimisesta ja sen välttämisestä, että yhtäkkiä huomaa olevansa suhteessa, jossa on maalannut itsensä nurkkaan. Ja olen siis nainen. Tämä siis puolustuksena siihen, että joskus on kyse vain töistä, vaikka, kuten sanottua, ei sekään ehkä ihan tervettä ole.

Ei ole kyse viikko-viikko. Ex ei halua tasavertaista vuorovanhemmuutta. Haluaa jakaa lapset sulle mulle.

Ja tunnen ihmisen, tulee kontrolloimaan kaikkea hänelle meneviin lapsiin liittyvää ikuisesti.

Eli, lapset tulevat tänne, kun minä käytyäydyn mielestään oikein. Manipuloinnin mestarina onnistuu tässä. Ei vaikuta mitä minä haluan, ei mitä lapset haluaa.

Eikä varmasti koskaan enää suostu lastenvalvojalle asiaa muuttamaan vaikka tilanne muuttuisi.

Tässä tapahtuu se, että ne lapset on siellä isällään eivätkä jostain kumman syystä ole käyneetkään täällä viikkoihin. Vastaus, varmaan sit tuun kun tää tilanne selkenee.

Virallista sopimusta ei ole.

Ex haluaa osotteet,,etten vain saa asumistukea ja hän haluaa luonaan asuvista lapsilisät.

Toivoisi minun edelleen asuvan siellä samassa talossa kanssaan. On katkera kun lähdin keväällä. Tekee kaikkensa että joutuisin muuttamaan tästä asunnosta pois.

Eli, vaikka lapset jossain vaiheessa täällä enemmän taas olisivat. Menetän osani heidän elämässään. Minut syrjäytetään. Ja ovat niin isoja, etten voi tehdä asialle mitään.

Tuntuu aivan järkyttävälle vääryydelle. Ja sattuu todella paljon.

Nousen mä tästäkin suosta. Mutta ottaa tosi koville. Todella koville. Apua olen hakenut, ja menossa asiantuntijoiden kanssa juttelemaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse viikko-viikko. Ex ei halua tasavertaista vuorovanhemmuutta. Haluaa jakaa lapset sulle mulle.

Ja tunnen ihmisen, tulee kontrolloimaan kaikkea hänelle meneviin lapsiin liittyvää ikuisesti.

Eli, lapset tulevat tänne, kun minä käytyäydyn mielestään oikein. Manipuloinnin mestarina onnistuu tässä. Ei vaikuta mitä minä haluan, ei mitä lapset haluaa.

Eikä varmasti koskaan enää suostu lastenvalvojalle asiaa muuttamaan vaikka tilanne muuttuisi.

Tässä tapahtuu se, että ne lapset on siellä isällään eivätkä jostain kumman syystä ole käyneetkään täällä viikkoihin. Vastaus, varmaan sit tuun kun tää tilanne selkenee.

Virallista sopimusta ei ole.

Ex haluaa osotteet,,etten vain saa asumistukea ja hän haluaa luonaan asuvista lapsilisät.

Toivoisi minun edelleen asuvan siellä samassa talossa kanssaan. On katkera kun lähdin keväällä. Tekee kaikkensa että joutuisin muuttamaan tästä asunnosta pois.

Eli, vaikka lapset jossain vaiheessa täällä enemmän taas olisivat. Menetän osani heidän elämässään. Minut syrjäytetään. Ja ovat niin isoja, etten voi tehdä asialle mitään.

Tuntuu aivan järkyttävälle vääryydelle. Ja sattuu todella paljon.

Nousen mä tästäkin suosta. Mutta ottaa tosi koville. Todella koville. Apua olen hakenut, ja menossa asiantuntijoiden kanssa juttelemaan.

Ap

Miksi ex haluaa, että asuisit siellä? Että olisit jakamassa kuluja? Maksatko asuntolainaa tai sen korkoja?

Käsitin, että aloittajan miehellä on uusi nainen. Olenko nyt jotenkin ymmärtänyt väärin.

Miksi haluaisi aloittajan asuvan luonaan?

Koko juttu tuntuu edelleen sekavalta.

Hyvä kysymys? Miksi ihmeessä haluaisi minut sinne asumaan? Jottei tarvitsisi "yksin" siivota ja vastata näytöistä? Jotta olisin edelleen maksamassa laskuja?

En tiedä. En ymmärrä. Parasta kuitenkin kaikille, että muutin pois. Myyntihän voi kestää vielä vaikka kuinka kauan.

Ei suostu lunastamaa minua ulos.

Ap

Aloittajan miehellä on uusi nainen. Uusi nainen on miehen luona kaikki viikonloput ja vähintään joka toisen vkon. Nyt koulujen alettua on joka toisen vkon omien lastensa kanssa omassa kodissa. Viikonloput viettävät kaikki yhdessä.

Ap

Exää nyt vaan korpeaa se, että minä lähdin ja katkoin välit. Olisi halunnut itse määrätä miten homma menee. Millon kukakin muuttaa. Ja mielellään varmaan että minne. Sehän on kokoajan puhunut miten hän on se joka voi sitte mun autoa korjata. Siis tyyliin kannattais sunki käyttäytyä mä olen kuitenki se henkilö joka voi jatkossakin sun autoas korjata. Jne.... muuttaessa kuulu jatkuvasti, eihän varastoja vielä tarvi tyhjentää, haet ne sitte myöhemmin. Voihan ne renkaat säilyttää täälläkin.

Edelleen puhuu (lastenvalvojalla) miten välittää edelleen ja haluaa parasta. Taisi kerran jopa käyttää vahingossa "rakas" sanaa.

Vaan mikä on se paras mitä haluaa, kun haluaa kuitenkin viedä lapset?

Ja joo, jonkunlaiset tapaamiset lapsiin säilyy, ja käyvät täällä välillä jatkossakin. Mutta, käytännössä tämä on minulle sama kun se että ex vie lapset. En ole enää heidän elämässä tasavertainen vanhempi.

Ei ole väliä vaikka sille miehelle sanotaan, että AIKUISET päättää lasten osoite asiat. Niin hän vaan jauhaa että lapset haluaa lapset haluaa.

Joku niin hyvin aiemmin kirjoitti, että kaikessa tarvitsevaisuudessaan kuvitteli jättävänsä minut, ottavansa uuden ja minun kuitenkin säilyvän. Tai jotain sinne päin.

Ei oo ihan normaali tyyppi. Ei missään asiassa. Sillä on omat säännöt. Omat tavat. Omat totuudet. Ja ne on kaukana "normaalista"

Ap

Eihän tuossa lasten isä tue lainkaan suhdettasti lapsiin, sehän lähivanhemmuuden yksi ja todella tärkeä edellytys on.

Ei tue ei. Puhua se osaa kyllä. Totuus sitten toinen.

Vuorovanhemmuutta ei halua.

Lapset isoja, mielipide otetaan huomioon, haluavat isälle.

Mä olen kädetön.

Ja tämä on se "mä menetän lapset" mitä olen kokoajan pelänny.

Edelleen, vaikka kävisivät eivätkä kokonaan häviäisi mä kuitenkin menetän niiden elämästä todella ison osan.

Asiantuntijoilla tarkoitan keskusteluapua ja vertaistukea.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan miehellä on uusi nainen. Uusi nainen on miehen luona kaikki viikonloput ja vähintään joka toisen vkon. Nyt koulujen alettua on joka toisen vkon omien lastensa kanssa omassa kodissa. Viikonloput viettävät kaikki yhdessä.

Ap

Miten siihen kuvioon sitten kävisi aloittaja asumaan?

Miten uusi nainen siihen suhtautuisi? Ja koko porukka?

Outoa.