Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12644)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oli se rakkaus tai "rakkaus", joka sai teidät alunperin näiden pettäjien kanssa yhteen? Oliko se vain luonnon keino saada ihmiset lisääntymään, eli ihan fyysistä? Ja lisänä yhteiskunnan paine pariutua. Oliko se vain toisen ihmisen käyttämistä jonkinlaisena huumeena?
Tiedän että kysymys voi olla vähän liian suora ja satuttava vakikirjoittajille, mutta haluan herätellä nuoria lukijoita, että ei parisuhteeseen riitä se, että seksi on hyvää.
Oma kokemukseni nuoruudesta on, että kuvittelin rakkaudeksi kun ekan kerran kohtasin seksuaalisesti taitavan miehen, koska yhdistin nautintoni häneen ja kuvittelin, että en saisi sitä muilta. Mies oli tietysti pelimies. Menin siitä aika sekaisin sitten, enkä koskaan perustanut perhettä, koska olen ns yhden miehen nainen.
Kaikkea ei voi niputtaa, mutta yleensähän asia on siis ihan päinvastoin. Eli että ihastutaan, rakastutaan, mennään yhteen sen mukavan ihmisen kanssa, jonka kanssa eletään ihan tavallista, mukavaa elämää, tietysti tähtihetkineen ja aallonpohjineen. Yhdessä on koettu yhtä toista ja yhtätoista, tuettu, eletty, rakastettu ja kasvateltu yhteisiä lapsia.
Mutta sitten kuvaan astuu seksi, joka vie ihmisen mukanaan, koska tulee ikäkriisi tai jotain vastaavaa, elämä on aina tätä samaa, ei tämä meidän 25+ vuotta rakkautta ollutkaan, vaikka ihmisparka kuvittelikin niin. Nyt vasta hän on kohdannut sielunkumppanin ja vasta nyt on silmät auennut sille, mitä on oikea rakkaus. Ei se ole tätä meidän haaleaa tiskivettä, se on elämänmakuista draivia!
Sanon ihminen, enkä mies, sillä näinhän voi käydä ihan kumman sukupuolen kanssa tahansa, ei tämä ole sukupuolisidonnaista.
Eli päinvastoin, ensin todellakin osataan rakastaa ja antaa ja jossain vaiheessa sitten sen rikkoo toisen ihmisen käyttäminen huumeena. Joillekin se on rakkaus tai "rakkaus", mutta pahasti kun epäilen, että siinä aika usein nimenomaan on kyseessä "rakkaus" ja addiktio toiseen ihmiseen huumeena, halutaan säilyttää myös se turvallinen parisuhde siellä taustalla, kun tiedetään, että jossain kohtaa fixit loppuu ja tulee reflat. Siksi petetään. Ja kuten olemme nähneet, kuka härskimmin, kuka ovelammin, kuka pahemmin, kuka mitenkin.
Siitä en mene sanomaan, onko tämä joku luonnonlaki, toivoisin vain, että ihminen alkaisi pikku hiljaa oppia niitä syvempiä luiskaotsa-aivojaan hallitsemaan, jos siitä on kyse.
T: MaratonParkuja
MaratonParkuja, kirjoitit todella hyvin. Voin hyvin ymmärtää tuon kaiken ja uskoa mahdolliseksi. Pelkään kovasti, että itse olen ajautumassa kuvailemaasi tilanteeseen, siis että minusta tulee joskus se pettäjä. Takana pian 20 v yhteistä taivalta mieheni kanssa ja on lapset ja yhteinen koti. Lapset ovat jo teini-ikäisiä, joten ovat melko omatoimisia jo. Parisuhde on hyvä, ei riidellä turhista, on rakastettu ja edelleen tehdään asioita kahdestaankin mieheni kanssa. Kaikki on hyvää enkä voi sanoa puolisostani tai hänen käytöksestään yhtään pahaa sanaa. Silti olen huomannut, että oma silmä on alkanut katsoa muita miehiä sillä silmällä ja olen flirttaillut muille. Mennyt hieman ihastumaankin, vaikkei onneksi mitään fyysistä ole vielä tapahtunut. Mutta pelkään omaa käytöstäni, että sorrun pettämään puolisoani. Huomaan nimittäin ajatuksissani ns. kynnyksen madaltuneen jo. Tiedostan, että jo ajatukset ovat täysin väärin ja huomionhaku muualta, enkä ymmärrä käytöstäni. En ole ikinä pettänyt ketään puolisoani menemällä sänkyyn vieraan miehen kanssa. En olisi ikinä uskonut, että voisin edes harkita tekeväni niin. Ja vaikkei niin olekaan (ainakaan vielä) käynyt, silti nämä ajatukset yllättivät itseni. Että voisin sellaista tehdä, satuttaa rakastamaani henkilöä tuolla tavoin. En ajattelee enää yhtään niin mustavalkoisesti kuin aiemmin pettämisestä, enkä käsitä, mikä ajatuksiini on vaikuttanut. Pettämiseen voi sortua ja ryhtyä kuka vain, vakkei henkilöstä ensimmäisenä uskoisi. Kaikki eivät todellakaan vaikuta tyypillisiltä pelimiehiltä tai -naisilta, eikä aina taustalla ole huono parisuhde. Syitä voi olla monia: vaihtelu, ihastuminen, tylsistyminen, mahdollisuus, kokeilunhalu, seksinpuute, itsetunnon kohotus jne En silti missään nimessä tarkoita, että pettäminen olisi ok, ei, pettäminen on väärin. Se on paskaa. Ja rumaa. Toivon, että oma oireiluni ja ailahtelevaisuus menisi pian ohi, enkä tekisi mitään, mikä loukkaisi puolisoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen, että ovatko pitkissä parisuhteissa (yli 20 v) olevat niin turvallisuushakuisia, etteivät lähde suhteesta, ennen kuin on roikotettu jo molempia naisia/miehiä löysässä hirressä vuoskaupalla. Toisekseen tuo, että siis käykö semmoisille uudeksi kohteeksi kuka vaan. Siis jos miettii pettämistä, mutta ei siis ole edes kehenkään ihastunut/rakastunut.
Tällä foorumilla minua on ällistyttänyt nämä oireilevat pitkän liiton marisijat.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että ovatko pitkissä parisuhteissa (yli 20 v) olevat niin turvallisuushakuisia, etteivät lähde suhteesta, ennen kuin on roikotettu jo molempia naisia/miehiä löysässä hirressä vuoskaupalla. Toisekseen tuo, että siis käykö semmoisille uudeksi kohteeksi kuka vaan. Siis jos miettii pettämistä, mutta ei siis ole edes kehenkään ihastunut/rakastunut.
Tällä foorumilla minua on ällistyttänyt nämä oireilevat pitkän liiton marisijat.
Turvallisuushakuisuudella on yhteys masennukseen
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että ovatko pitkissä parisuhteissa (yli 20 v) olevat niin turvallisuushakuisia, etteivät lähde suhteesta, ennen kuin on roikotettu jo molempia naisia/miehiä löysässä hirressä vuoskaupalla. Toisekseen tuo, että siis käykö semmoisille uudeksi kohteeksi kuka vaan. Siis jos miettii pettämistä, mutta ei siis ole edes kehenkään ihastunut/rakastunut.
Tällä foorumilla minua on ällistyttänyt nämä oireilevat pitkän liiton marisijat.
Ne, jotka ovat olleet parisuhteessa yli 20 vuotta, ovat poikkeuksetta yli nelikymppisiä.
Ja se tarkoittaa sitä, että he ovat olleet noin puolet koko elämästään sen kumppaninsa kanssa. Siinä kasvetaan yhdessä nuoresta aikuisesta keski-ikään. Alussa käydään yhdessä leffoissa, baareissa, opiskellaan, vietetään railakasta elämää ilman huolen häivää, kun ei ole vielä lapsia jne.
Kyllä siinä ajassa (yli 20 vuotta) ehtii tehdä ja kokea ns. kaiken sen kumppanin kanssa. Eli yhteenmuutto, yhdessä asuminen, naimisiinmeno, raskaaksitulo, ensimmäisen lapsen syntymä, lapsen hoitaminen, toisen lapsen syntymä ja samat kuviot. Ehkä jopa kolmaskin lapsi. Töiden teko, muutto isompaan asuntoon (montakin eri kertaa), työpaikkojen vaihdokset, mahdolliset opiskelut, etenemiset uralla jne.
On yhteinen talous, tavarat ostettu yhdessä, on lapset, ehkä lemmikkieläimiä. On luultavasti auto tai kaksikin autoa, on myös ehkä kesämökkiä.
Siinä on ns. tuttua ja turvallista. Paljon on yhdessä tehty, paljon muistoja, koko elämä rakennettu siihen. Kotona on kaikki perheenjäsenet. Onhan se turvallista ja tuttua.
Kyllä siinä todellakin puntaroidaan vuosia, että pistääkö kaiken paskaksi jonkun random tyypin takia, jota ei edes tunne ja johon on vain ihastunut. Mitä, jos se random tyyppi ei olekaan yhtään sopiva, paljastuu kamalaksi tyypiksi ja sitten harmittaa, kun kaiken hajotti sellaisen takia. Siksi se vaatii sen löyhässä hirressä roikottamisen ja puntaroimisen vuositolkulla.
t. se, jonka mies hommasi salarakkaan selän takana ja jätti puskista, yhdessä yli 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että ovatko pitkissä parisuhteissa (yli 20 v) olevat niin turvallisuushakuisia, etteivät lähde suhteesta, ennen kuin on roikotettu jo molempia naisia/miehiä löysässä hirressä vuoskaupalla. Toisekseen tuo, että siis käykö semmoisille uudeksi kohteeksi kuka vaan. Siis jos miettii pettämistä, mutta ei siis ole edes kehenkään ihastunut/rakastunut.
Tällä foorumilla minua on ällistyttänyt nämä oireilevat pitkän liiton marisijat.
Ne, jotka ovat olleet parisuhteessa yli 20 vuotta, ovat poikkeuksetta yli nelikymppisiä.
Ja se tarkoittaa sitä, että he ovat olleet noin puolet koko elämästään sen kumppaninsa kanssa. Siinä kasvetaan yhdessä nuoresta aikuisesta keski-ikään. Alussa käydään yhdessä leffoissa, baareissa, opiskellaan, vietetään railakasta elämää ilman huolen häivää, kun ei ole vielä lapsia jne.
Kyllä siinä ajassa (yli 20 vuotta) ehtii tehdä ja kokea ns. kaiken sen kumppanin kanssa. Eli yhteenmuutto, yhdessä asuminen, naimisiinmeno, raskaaksitulo, ensimmäisen lapsen syntymä, lapsen hoitaminen, toisen lapsen syntymä ja samat kuviot. Ehkä jopa kolmaskin lapsi. Töiden teko, muutto isompaan asuntoon (montakin eri kertaa), työpaikkojen vaihdokset, mahdolliset opiskelut, etenemiset uralla jne.
On yhteinen talous, tavarat ostettu yhdessä, on lapset, ehkä lemmikkieläimiä. On luultavasti auto tai kaksikin autoa, on myös ehkä kesämökkiä.
Siinä on ns. tuttua ja turvallista. Paljon on yhdessä tehty, paljon muistoja, koko elämä rakennettu siihen. Kotona on kaikki perheenjäsenet. Onhan se turvallista ja tuttua.
Kyllä siinä todellakin puntaroidaan vuosia, että pistääkö kaiken paskaksi jonkun random tyypin takia, jota ei edes tunne ja johon on vain ihastunut. Mitä, jos se random tyyppi ei olekaan yhtään sopiva, paljastuu kamalaksi tyypiksi ja sitten harmittaa, kun kaiken hajotti sellaisen takia. Siksi se vaatii sen löyhässä hirressä roikottamisen ja puntaroimisen vuositolkulla.
t. se, jonka mies hommasi salarakkaan selän takana ja jätti puskista, yhdessä yli 20 vuotta.
No tarkoitinkin juuri sitä, että ei siis osata/voi/halua/kykene eroamaan ittensä/oman elämänsä takia, vaan pitää olla jo joku ja vieläpä vuoskaupalla.
Siis itse olen eronnut pariterapian kautta ja ilman ketään muuta. Turvallisuushakuisuus on just semmoista muutoksen pelkoa ja kykenemättömyyttä rehellisyyteen ja kenties luovuuteen. Vaikka voisi huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että ovatko pitkissä parisuhteissa (yli 20 v) olevat niin turvallisuushakuisia, etteivät lähde suhteesta, ennen kuin on roikotettu jo molempia naisia/miehiä löysässä hirressä vuoskaupalla. Toisekseen tuo, että siis käykö semmoisille uudeksi kohteeksi kuka vaan. Siis jos miettii pettämistä, mutta ei siis ole edes kehenkään ihastunut/rakastunut.
Tällä foorumilla minua on ällistyttänyt nämä oireilevat pitkän liiton marisijat.
Ne, jotka ovat olleet parisuhteessa yli 20 vuotta, ovat poikkeuksetta yli nelikymppisiä.
Ja se tarkoittaa sitä, että he ovat olleet noin puolet koko elämästään sen kumppaninsa kanssa. Siinä kasvetaan yhdessä nuoresta aikuisesta keski-ikään. Alussa käydään yhdessä leffoissa, baareissa, opiskellaan, vietetään railakasta elämää ilman huolen häivää, kun ei ole vielä lapsia jne.
Kyllä siinä ajassa (yli 20 vuotta) ehtii tehdä ja kokea ns. kaiken sen kumppanin kanssa. Eli yhteenmuutto, yhdessä asuminen, naimisiinmeno, raskaaksitulo, ensimmäisen lapsen syntymä, lapsen hoitaminen, toisen lapsen syntymä ja samat kuviot. Ehkä jopa kolmaskin lapsi. Töiden teko, muutto isompaan asuntoon (montakin eri kertaa), työpaikkojen vaihdokset, mahdolliset opiskelut, etenemiset uralla jne.
On yhteinen talous, tavarat ostettu yhdessä, on lapset, ehkä lemmikkieläimiä. On luultavasti auto tai kaksikin autoa, on myös ehkä kesämökkiä.
Siinä on ns. tuttua ja turvallista. Paljon on yhdessä tehty, paljon muistoja, koko elämä rakennettu siihen. Kotona on kaikki perheenjäsenet. Onhan se turvallista ja tuttua.
Kyllä siinä todellakin puntaroidaan vuosia, että pistääkö kaiken paskaksi jonkun random tyypin takia, jota ei edes tunne ja johon on vain ihastunut. Mitä, jos se random tyyppi ei olekaan yhtään sopiva, paljastuu kamalaksi tyypiksi ja sitten harmittaa, kun kaiken hajotti sellaisen takia. Siksi se vaatii sen löyhässä hirressä roikottamisen ja puntaroimisen vuositolkulla.
t. se, jonka mies hommasi salarakkaan selän takana ja jätti puskista, yhdessä yli 20 vuotta.
No tarkoitinkin juuri sitä, että ei siis osata/voi/halua/kykene eroamaan ittensä/oman elämänsä takia, vaan pitää olla jo joku ja vieläpä vuoskaupalla.
Siis itse olen eronnut pariterapian kautta ja ilman ketään muuta. Turvallisuushakuisuus on just semmoista muutoksen pelkoa ja kykenemättömyyttä rehellisyyteen ja kenties luovuuteen. Vaikka voisi huonosti.
No senhän on oppinut nyt tähän ikään mennessä, että miehet eivät ikinä, siis EIVÄT IKINÄ, lähde tyhjän päälle yksinään olemaan pitkästä, ihan ok avioliitosta.
Miehet mieluummin jäävät siihen liittoon sitten.
Miehet ovat nimenomaan niitä löysässä hirressä roikottajia, jotka pitävät salasuhdetta vuosikausia siinä ja puntaroivat. Koska miehet eivät osaa olla yksin, eivätkä halua (esim. seksi on niiiin tärkeää).
Naiset kykenevät riuhtaisemaan itsensä irti pitkästä avioliitosta siten, että ovat ihan yksin, ei ole ketään muuta. Miehet eivät tähän kykene.
Eli jos mies ehdottaa ihan oma-aloitteisesti avioeroa, se tarkoittaa tasan tarkkaan sitä, että sillä on jo toinen nainen, johon aikoo sut vaihtaa.
Näin se nyt vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että ovatko pitkissä parisuhteissa (yli 20 v) olevat niin turvallisuushakuisia, etteivät lähde suhteesta, ennen kuin on roikotettu jo molempia naisia/miehiä löysässä hirressä vuoskaupalla. Toisekseen tuo, että siis käykö semmoisille uudeksi kohteeksi kuka vaan. Siis jos miettii pettämistä, mutta ei siis ole edes kehenkään ihastunut/rakastunut.
Tällä foorumilla minua on ällistyttänyt nämä oireilevat pitkän liiton marisijat.
Ne, jotka ovat olleet parisuhteessa yli 20 vuotta, ovat poikkeuksetta yli nelikymppisiä.
Ja se tarkoittaa sitä, että he ovat olleet noin puolet koko elämästään sen kumppaninsa kanssa. Siinä kasvetaan yhdessä nuoresta aikuisesta keski-ikään. Alussa käydään yhdessä leffoissa, baareissa, opiskellaan, vietetään railakasta elämää ilman huolen häivää, kun ei ole vielä lapsia jne.
Kyllä siinä ajassa (yli 20 vuotta) ehtii tehdä ja kokea ns. kaiken sen kumppanin kanssa. Eli yhteenmuutto, yhdessä asuminen, naimisiinmeno, raskaaksitulo, ensimmäisen lapsen syntymä, lapsen hoitaminen, toisen lapsen syntymä ja samat kuviot. Ehkä jopa kolmaskin lapsi. Töiden teko, muutto isompaan asuntoon (montakin eri kertaa), työpaikkojen vaihdokset, mahdolliset opiskelut, etenemiset uralla jne.
On yhteinen talous, tavarat ostettu yhdessä, on lapset, ehkä lemmikkieläimiä. On luultavasti auto tai kaksikin autoa, on myös ehkä kesämökkiä.
Siinä on ns. tuttua ja turvallista. Paljon on yhdessä tehty, paljon muistoja, koko elämä rakennettu siihen. Kotona on kaikki perheenjäsenet. Onhan se turvallista ja tuttua.
Kyllä siinä todellakin puntaroidaan vuosia, että pistääkö kaiken paskaksi jonkun random tyypin takia, jota ei edes tunne ja johon on vain ihastunut. Mitä, jos se random tyyppi ei olekaan yhtään sopiva, paljastuu kamalaksi tyypiksi ja sitten harmittaa, kun kaiken hajotti sellaisen takia. Siksi se vaatii sen löyhässä hirressä roikottamisen ja puntaroimisen vuositolkulla.
t. se, jonka mies hommasi salarakkaan selän takana ja jätti puskista, yhdessä yli 20 vuotta.
No tarkoitinkin juuri sitä, että ei siis osata/voi/halua/kykene eroamaan ittensä/oman elämänsä takia, vaan pitää olla jo joku ja vieläpä vuoskaupalla.
Siis itse olen eronnut pariterapian kautta ja ilman ketään muuta. Turvallisuushakuisuus on just semmoista muutoksen pelkoa ja kykenemättömyyttä rehellisyyteen ja kenties luovuuteen. Vaikka voisi huonosti.
No senhän on oppinut nyt tähän ikään mennessä, että miehet eivät ikinä, siis EIVÄT IKINÄ, lähde tyhjän päälle yksinään olemaan pitkästä, ihan ok avioliitosta.
Miehet mieluummin jäävät siihen liittoon sitten.
Miehet ovat nimenomaan niitä löysässä hirressä roikottajia, jotka pitävät salasuhdetta vuosikausia siinä ja puntaroivat. Koska miehet eivät osaa olla yksin, eivätkä halua (esim. seksi on niiiin tärkeää).
Naiset kykenevät riuhtaisemaan itsensä irti pitkästä avioliitosta siten, että ovat ihan yksin, ei ole ketään muuta. Miehet eivät tähän kykene.
Eli jos mies ehdottaa ihan oma-aloitteisesti avioeroa, se tarkoittaa tasan tarkkaan sitä, että sillä on jo toinen nainen, johon aikoo sut vaihtaa.
Näin se nyt vain on.
Kyllä miehet ja vieläpä monet ovat yksin kun on pakko. Leskenä.
Patriot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MaratonParkuja, oliko sun eksällä toinen nainen? Voisiko se vain selittää kaiken?
Kuurankukka kirjoitti:
MaratonParkuja, oliko sun eksällä toinen nainen? Voisiko se vain selittää kaiken?
En usko, että toinen nainen olisi oikeastaan edes vaikuttanut hänen käytökseensä. Toki jotain saattoi ollakin, mutta suhde oli periaatteessa kyllä avoin, kuten suhteet kanssani tapaa olla. En ole mitenkään mustasukkaista tyyppiä ja kuten sanottua, varmaan parisuhdetta ajatellen - tai ainakin ns. perinteistä suomalaista parisuhdetta ajattelen - liiankin itsenäinen. Emmehän minun halustani edes asuneet yhdessä.
Jos nyt jälkeenpäin tätä analysoin, niin hänellä oli kuule varmaan kaikki samat ongelmat kuin heillä, kellä on salasuhde, ne vaan jotenkin oli hänen päässään😁 Eli hän halusi kyllä olla kanssani, mutta arvotti kaikenlaisia jopa minun arvojeni vastaisia asioita kuitenkin käytännössä, suunnilleen kaikissa valinnoissa, minun edelleni. Ja tehdessään näin hän salaili myös asioita, eli sanoisin, että nimenomaan käytännön tasolla hänen uransa, asemansa, statuksensa oli se toinen nainen. Sanoinkin hänelle usein riidoissa, että ihan samalla vaivalla olisin kakkosnainen tai petetty vaimo, jolle valehdellaan menoista ja salaillaan motiiveja.
Mutta en mä toki sitäkään poissulje, etteikö lohtua mahdollisesti ole muualtakin haettu ja joskus sitä mietinkin. Olisihan sekin kamalan tavallista "menevälle miehelle". Mutta itselleni se ei ole se tärkein juttu, vaikka ymmärrän, että lähes kaikille muille on. Siis ymmärrän asian tuomaa tuskaa ja surua.
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei MaratonParkuja, kiitos päivityksestäsi. Kirjoitat hyvin ja analyyttisesti ja saan jatkuvasti uusia oivalluksia kun luen tekstejäsi. Toivottavasti jatkat aktiivista kommentointia. Uskon, että siitä on monelle muullekin hyötyä.
Tuosta sinun entisestä suhteestasi en kyllä valitettavasti ymmärrä yhtään mitään :) Tämä lienee minun heikkouttani ja varmaankin kokemuksen puutetta. Tässä ketjussa on moni muukin tarina saanut minut ymmärtämään, että olen ilmeisesti elänyt aikamoisessa tynnyrissä. Silmiä avaavaa kuulla erilaisia tarinoita ja siinäkin tämä ketju on ollut aivan loistava.
M36, olen samaa mieltä kuin joku toinenkin, että kannattaa ehkä pitää sama nimimerkki jatkossakin, vaikka ei vastaakaan enää todellisuutta. Tarinasi on todella mielenkiintoinen ja toivon, että jatkat päivitystä.
28, minulla tuli mieleen, että voi olla, että olet edelleen jonkinlaisessa shokkivaiheessa uusien paljastusten jälkeen. Vaikka oletkin nyt edennyt elämässäsi ja entinen ei merkitse enää niin paljon, niin on kuitenkin ymmärrettävää jos tuntuu siltä, että ikään kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Voin hyvin ymmärtää, että mahdollisesti kyseenalaistat koko suhdettanne nyt. 28 vuotta on pitkä aika. Ja muistan hyvin kuinka vaikeaa sinulle oli uskoa, että eksälläsi olisi toinen nainen, vaikka moni sitä täälläkin epäili. Sinulla ja mökkimiehellä tuntuu olevan todella hyvä juttu. Toivottavasti voit puhua hänelle avoimesti myös tästä uudesta käänteestä.
Aplle toivon kovasti voimia. En osaa oikein muutakaan enää sanoa. Toivon, että saat apua, niin vahvistut.
Kuurankukka kirjoitti:
MaratonParkuja, oliko sun eksällä toinen nainen? Voisiko se vain selittää kaiken?
Tätä mietin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
MaratonParkuja, oliko sun eksällä toinen nainen? Voisiko se vain selittää kaiken?
En usko, että toinen nainen olisi oikeastaan edes vaikuttanut hänen käytökseensä. Toki jotain saattoi ollakin, mutta suhde oli periaatteessa kyllä avoin, kuten suhteet kanssani tapaa olla. En ole mitenkään mustasukkaista tyyppiä ja kuten sanottua, varmaan parisuhdetta ajatellen - tai ainakin ns. perinteistä suomalaista parisuhdetta ajattelen - liiankin itsenäinen. Emmehän minun halustani edes asuneet yhdessä.
Jos nyt jälkeenpäin tätä analysoin, niin hänellä oli kuule varmaan kaikki samat ongelmat kuin heillä, kellä on salasuhde, ne vaan jotenkin oli hänen päässään😁 Eli hän halusi kyllä olla kanssani, mutta arvotti kaikenlaisia jopa minun arvojeni vastaisia asioita kuitenkin käytännössä, suunnilleen kaikissa valinnoissa, minun edelleni. Ja tehdessään näin hän salaili myös asioita, eli sanoisin, että nimenomaan käytännön tasolla hänen uransa, asemansa, statuksensa oli se toinen nainen. Sanoinkin hänelle usein riidoissa, että ihan samalla vaivalla olisin kakkosnainen tai petetty vaimo, jolle valehdellaan menoista ja salaillaan motiiveja.
Mutta en mä toki sitäkään poissulje, etteikö lohtua mahdollisesti ole muualtakin haettu ja joskus sitä mietinkin. Olisihan sekin kamalan tavallista "menevälle miehelle". Mutta itselleni se ei ole se tärkein juttu, vaikka ymmärrän, että lähes kaikille muille on. Siis ymmärrän asian tuomaa tuskaa ja surua.
T: MaratonParkuja
En nyt halua maalata piruja seinille, mutta on hyvin suuri todennäköisyys, että miehelläsi oli toinen nainen ja se suhde meni puihin.
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
MaratonParkuja, oliko sun eksällä toinen nainen? Voisiko se vain selittää kaiken?
En usko, että toinen nainen olisi oikeastaan edes vaikuttanut hänen käytökseensä. Toki jotain saattoi ollakin, mutta suhde oli periaatteessa kyllä avoin, kuten suhteet kanssani tapaa olla. En ole mitenkään mustasukkaista tyyppiä ja kuten sanottua, varmaan parisuhdetta ajatellen - tai ainakin ns. perinteistä suomalaista parisuhdetta ajattelen - liiankin itsenäinen. Emmehän minun halustani edes asuneet yhdessä.
Jos nyt jälkeenpäin tätä analysoin, niin hänellä oli kuule varmaan kaikki samat ongelmat kuin heillä, kellä on salasuhde, ne vaan jotenkin oli hänen päässään😁 Eli hän halusi kyllä olla kanssani, mutta arvotti kaikenlaisia jopa minun arvojeni vastaisia asioita kuitenkin käytännössä, suunnilleen kaikissa valinnoissa, minun edelleni. Ja tehdessään näin hän salaili myös asioita, eli sanoisin, että nimenomaan käytännön tasolla hänen uransa, asemansa, statuksensa oli se toinen nainen. Sanoinkin hänelle usein riidoissa, että ihan samalla vaivalla olisin kakkosnainen tai petetty vaimo, jolle valehdellaan menoista ja salaillaan motiiveja.
Mutta en mä toki sitäkään poissulje, etteikö lohtua mahdollisesti ole muualtakin haettu ja joskus sitä mietinkin. Olisihan sekin kamalan tavallista "menevälle miehelle". Mutta itselleni se ei ole se tärkein juttu, vaikka ymmärrän, että lähes kaikille muille on. Siis ymmärrän asian tuomaa tuskaa ja surua.
T: MaratonParkuja
Anteeksi nyt vain, MaratonParjuja, olet kyllä ollut sinisilmäinen.
Olen kuullut niin paljon elämäni aikana näitä tarinoita ja aina niissä on se kaava sama. On miltei hämmästyttävää, kuinka pettäjät käyttäytyvät samanlaisin oirein, milteipä pelottavaa, ihan kuin heillä olisi yhteinen pelikirja pettäjille.
Miehelläsi selkeästi oli toinen nainen ja tapaili häntä käyttäen työtä alibina.
Suhun upposi täysin selitykset "ylitöistä" ja "työmatkoista" ja kuinka työ, vaikka tosiasiassa hän peitteli toista naista ja hänen tapailuaan.
Hän varmaan mielessään ajatteli noissa riidoissa, että osutpa sä ytimeen sanoessasi, että "samalla vaivalla sulla olisi kakkosnainen ja olisin petetty vaimo, jolle valehtelet menoistasi ja salailet motiivejasi".
Sä osuit tossa naulankantaan tietämättäsi.
Tiedän, että on pirun vaikeaa uskoa, että oma kumppani pettäisi, varsinkaan kumppani, jonka kanssa ollaan oltu pitempään ja "josta ei vain uskoisi".
Miehelläsi oli jo valmiiksi ura ja kiireinen työelämä.
Työelämän piikkiin onkin sitten siitä helppo laittaa salatapaamiset ja menot salarakkaan kanssa. Ne kuuluisat "ylityöt" ja "työmatkat".
Ap:n ja 28:n miehethän käyttivät myös "ylitöitä" ja "työreissuja" syynä. Samoin mun mies aikoinaan.
Jos vähän asioita pengot tai puhut, veikkaan, että saat selville, että miehelläsi oli jonkunlainen suhdeviritelmä selkäsi takana silloin ja hän salasi sen täysin sulta eikä ikinä jääny kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oli se rakkaus tai "rakkaus", joka sai teidät alunperin näiden pettäjien kanssa yhteen? Oliko se vain luonnon keino saada ihmiset lisääntymään, eli ihan fyysistä? Ja lisänä yhteiskunnan paine pariutua. Oliko se vain toisen ihmisen käyttämistä jonkinlaisena huumeena?
Tiedän että kysymys voi olla vähän liian suora ja satuttava vakikirjoittajille, mutta haluan herätellä nuoria lukijoita, että ei parisuhteeseen riitä se, että seksi on hyvää.
Oma kokemukseni nuoruudesta on, että kuvittelin rakkaudeksi kun ekan kerran kohtasin seksuaalisesti taitavan miehen, koska yhdistin nautintoni häneen ja kuvittelin, että en saisi sitä muilta. Mies oli tietysti pelimies. Menin siitä aika sekaisin sitten, enkä koskaan perustanut perhettä, koska olen ns yhden miehen nainen.
Kaikkea ei voi niputtaa, mutta yleensähän asia on siis ihan päinvastoin. Eli että ihastutaan, rakastutaan, mennään yhteen sen mukavan ihmisen kanssa, jonka kanssa eletään ihan tavallista, mukavaa elämää, tietysti tähtihetkineen ja aallonpohjineen. Yhdessä on koettu yhtä toista ja yhtätoista, tuettu, eletty, rakastettu ja kasvateltu yhteisiä lapsia.
Mutta sitten kuvaan astuu seksi, joka vie ihmisen mukanaan, koska tulee ikäkriisi tai jotain vastaavaa, elämä on aina tätä samaa, ei tämä meidän 25+ vuotta rakkautta ollutkaan, vaikka ihmisparka kuvittelikin niin. Nyt vasta hän on kohdannut sielunkumppanin ja vasta nyt on silmät auennut sille, mitä on oikea rakkaus. Ei se ole tätä meidän haaleaa tiskivettä, se on elämänmakuista draivia!
Sanon ihminen, enkä mies, sillä näinhän voi käydä ihan kumman sukupuolen kanssa tahansa, ei tämä ole sukupuolisidonnaista.
Eli päinvastoin, ensin todellakin osataan rakastaa ja antaa ja jossain vaiheessa sitten sen rikkoo toisen ihmisen käyttäminen huumeena. Joillekin se on rakkaus tai "rakkaus", mutta pahasti kun epäilen, että siinä aika usein nimenomaan on kyseessä "rakkaus" ja addiktio toiseen ihmiseen huumeena, halutaan säilyttää myös se turvallinen parisuhde siellä taustalla, kun tiedetään, että jossain kohtaa fixit loppuu ja tulee reflat. Siksi petetään. Ja kuten olemme nähneet, kuka härskimmin, kuka ovelammin, kuka pahemmin, kuka mitenkin.
Siitä en mene sanomaan, onko tämä joku luonnonlaki, toivoisin vain, että ihminen alkaisi pikku hiljaa oppia niitä syvempiä luiskaotsa-aivojaan hallitsemaan, jos siitä on kyse.
T: MaratonParkuja
MaratonParkuja, kirjoitit todella hyvin. Voin hyvin ymmärtää tuon kaiken ja uskoa mahdolliseksi. Pelkään kovasti, että itse olen ajautumassa kuvailemaasi tilanteeseen, siis että minusta tulee joskus se pettäjä. Takana pian 20 v yhteistä taivalta mieheni kanssa ja on lapset ja yhteinen koti. Lapset ovat jo teini-ikäisiä, joten ovat melko omatoimisia jo. Parisuhde on hyvä, ei riidellä turhista, on rakastettu ja edelleen tehdään asioita kahdestaankin mieheni kanssa. Kaikki on hyvää enkä voi sanoa puolisostani tai hänen käytöksestään yhtään pahaa sanaa. Silti olen huomannut, että oma silmä on alkanut katsoa muita miehiä sillä silmällä ja olen flirttaillut muille. Mennyt hieman ihastumaankin, vaikkei onneksi mitään fyysistä ole vielä tapahtunut. Mutta pelkään omaa käytöstäni, että sorrun pettämään puolisoani. Huomaan nimittäin ajatuksissani ns. kynnyksen madaltuneen jo. Tiedostan, että jo ajatukset ovat täysin väärin ja huomionhaku muualta, enkä ymmärrä käytöstäni. En ole ikinä pettänyt ketään puolisoani menemällä sänkyyn vieraan miehen kanssa. En olisi ikinä uskonut, että voisin edes harkita tekeväni niin. Ja vaikkei niin olekaan (ainakaan vielä) käynyt, silti nämä ajatukset yllättivät itseni. Että voisin sellaista tehdä, satuttaa rakastamaani henkilöä tuolla tavoin. En ajattelee enää yhtään niin mustavalkoisesti kuin aiemmin pettämisestä, enkä käsitä, mikä ajatuksiini on vaikuttanut. Pettämiseen voi sortua ja ryhtyä kuka vain, vakkei henkilöstä ensimmäisenä uskoisi. Kaikki eivät todellakaan vaikuta tyypillisiltä pelimiehiltä tai -naisilta, eikä aina taustalla ole huono parisuhde. Syitä voi olla monia: vaihtelu, ihastuminen, tylsistyminen, mahdollisuus, kokeilunhalu, seksinpuute, itsetunnon kohotus jne En silti missään nimessä tarkoita, että pettäminen olisi ok, ei, pettäminen on väärin. Se on paskaa. Ja rumaa. Toivon, että oma oireiluni ja ailahtelevaisuus menisi pian ohi, enkä tekisi mitään, mikä loukkaisi puolisoani.
"Julkisesta keskustelusta voisi saada kuvan, että seksuaalinen uskottomuus olisi suomalaisissa parisuhteissa yhä yleisempää. Todellisuus on kuitenkin toista. Trendinä on ollut jo pitkään uskollisuuden lisääntyminen. Se ilmenee myös uskollisuuteen liittyvissä asenteissa. Niitä on mitattu FINSEX-tutkimuksessa pitkällä aikavälillä kysymällä, tulisiko aviovaimon tai aviomiehen tilapäinen syrjähyppy hyväksyä."
Miehillä uskottomuutta oli vuonna 2015 verrattuna 1990-lukuun vain noin kolmasosa ja naisilla noin puolet. Muutos oli ollut siis hyvin merkittävä, sillä uskottomuutta oli harjoittanut 22 prosenttia naimisissa olleista miehistä ja 13 prosenttia vastaavista naisista. Miehillä (41%) on ollut naisia (26%) suurempi taipumus jatkaa uskottomuutta parisuhteissaan. On siis sukupuolisidonnaista.
Houkutus ulkopuolisten suhteiden solmimiseen oli lisääntynyt pitkäaikaisissa parisuhteissa koettujen pettymysten myötä. Jos vastaaja hyväksyi naimisissa olevan seksisuhteet muiden kuin oman kumppanin kanssa, niin miehistä 72 prosentilla ja naisista 63 prosentilla oli ollut näitä suhteita. Jos vastaajat olivat ehdottomasti eri mieltä näistä arvoihin liittyvistä asioista, niin vain muutamalla prosentilla oli kokemusta muista suhteista.
Lähde: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/uskollisuus-lisaantyy/
Kuten sanoin, asialla ei minulle ole mitään merkitystä, onko miehellä ollut toinen nainen vai ei. Olen avoimen suhteen kannallla joka tapauksessa ollut koko ikäni siten, että en ole kovin mustasukkaista sorttia, joten en ole nähnyt ikinä tarpeelliseksi rajoittaa toista, jos menohaluja olisi.
Voi olla että on ollut - mutta hyvin todennäköistä meidän tapauksessamme on, että ei ole. Olimme silloin vielä samassa työpaikassa, joten olisin kyllä helpostikin saanut selville, ovatko hänen työmatkansa aitoja vai ei.
Itse asiassa, toinen nainen olisi melkein ollut helpottavampi selitys kuin se, että hänen egonsa ja kontrollintarpeensa ei taipunut siihen, että suhteemme olisi voinut jatkua. Siinä olisi ollut ns. jotain normijärkeä.
Nyt tämä tilanne, että tavallaan vaikka hän kuinka rakasti minua, hän ei voinut tinkiä mistään tai yhdestäkään työtehtävästä, oli itselleni todella raastava. Toisin sanoenhan hän tietysti oli niin työnarkomaani, täysin riippuvainen niistä kikseistä ja asioista, joita työelämä statuksineen jne toi, että koin, että olin kakkosena suhteessa. Ei siihen todellakaan naista tarvita, se voi olla alkoholi, huumeet tai kuten meidän tapauksessa, työ. Ego. Status. Asema. Seuraava askel ja sen jälkeen seuraava askel.
Samalla tämä aiheutti sen kontrollintarpeen minun suuntaan, eli meidän elämän seuraavat askeleet + tunne, että minun täytyy solahtaa ja sopeutua, sopia siihen hänen rakentamaansa elämään. Huolimatta siitä, kuka minä olen, mitkä arvoni ovat.
Tämä kaikki aiheutti loppumattoman jankkauksen ja keskustelun kierteen, jossa lopulta kiersimme vain ympyrää ja koin, että minun nyt vain täytyisi muuttua, parantua, jne.
T: MaratonParkuja
Niin, unohdin kertoa tärkeän asian tuosta salailusta: kerran hän väitti, että myöhästyi koneesta sen vuoksi, että unohtui ryyppäämään edellisenä iltana työkavereiden kanssa ja nukkui pommiin. Todellisuudessa hän meni yhteen kokoukseen/seminaarin, minkä väitti minulle peruneen, koska minulle olisi ollut tärkeää, että hän olisi tullut kotiin erään tapahtuman vuoksi.
Niin että. Aika säälittävää, vai mitä🤣😂
T: MaratonParkuja
Lisäksi avoimesta suhteesta puhutaan ihmeen paljon, siis kun on näitä ketjuja, joissa keskustellaan mahdollisesta pettämisestä, niin aina joku tulee väliin huutamaan, että heillä hyvin voi olla avoin suhde ja saa panna ketä vain.
Myös "suhteen avaamista" heitetään ihmeen paljon täällä ratkaisuksi.
Kun todellisuudessa avoimia suhteita kaikista parisuhteista on vain 0,5 prosenttia.
Eli kaikki ihmiset, jotka ovat virallisessa parisuhteessa seurustelu, avoliitto tai avioliitto), niistä 99,5% on sitä monogomisesti, eli ovat luvanneet olla vain sen oman kumppaninsa kanssa.
Eli se mahdollisuus, että jonkun suhde olisi avoin, on hyvin kaukaa haettua ja se, että monogomisen suhteen voisi tuosta noin vain avata ns. avoimeksi suhteeksi, on suoraan sanottuna naurettavaa.
Eivät ihmiset halua jakaa omaa kumppaniaan oikeasti ja vapaaehtoisesti. Ihmisillä on joku sisäsyntyinen tarve sitoutua siihen yhteen ja halutaan, että se yksi sitoutuu vain omaan itseensä, ei muihin.
Sitä paitsi kaikki psykologit ovat sanoneet, että eivät ole nähneet pitkällä aikavälillä yhdenkään avoimen suhteen onnistuvan tai toimivan. Se aiheuttaa riitoja, mustasukkaisuutta ja katkeruutta - ja syystä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, unohdin kertoa tärkeän asian tuosta salailusta: kerran hän väitti, että myöhästyi koneesta sen vuoksi, että unohtui ryyppäämään edellisenä iltana työkavereiden kanssa ja nukkui pommiin. Todellisuudessa hän meni yhteen kokoukseen/seminaarin, minkä väitti minulle peruneen, koska minulle olisi ollut tärkeää, että hän olisi tullut kotiin erään tapahtuman vuoksi.
Niin että. Aika säälittävää, vai mitä🤣😂
T: MaratonParkuja
Ja kolmannessa todellisuudessa hänellä oli myös toinen nainen siellä reissussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, unohdin kertoa tärkeän asian tuosta salailusta: kerran hän väitti, että myöhästyi koneesta sen vuoksi, että unohtui ryyppäämään edellisenä iltana työkavereiden kanssa ja nukkui pommiin. Todellisuudessa hän meni yhteen kokoukseen/seminaarin, minkä väitti minulle peruneen, koska minulle olisi ollut tärkeää, että hän olisi tullut kotiin erään tapahtuman vuoksi.
Niin että. Aika säälittävää, vai mitä🤣😂
T: MaratonParkuja
Ja kolmannessa todellisuudessa hänellä oli myös toinen nainen siellä reissussa.
Voi hyvin tietysti olla. Mutta en ihan käsitä, mikä pointti tähän on tarttua, kun se itselleni ei ole mikään pointti.
Minua riitti aivan täysin vtuttamaan, itkettämään ja tekemään erosta repivän ynnä vaikean päästä yli se, minkä tulkitsin työnarkomaniaksi, jota hän ei halunnut tunnustaa eikä näin ollen millään tavalla myöskään hoitaa. Ei toinen nainen tätä olisi miksikään muuttanut.
Olen itse asiassa aina hämmästellyt enemmän sitä, että joku sietää miehen alkoholismia, väkivaltaisuutta, jne mutta toinen nainen saa lähtemään suhteesta. Eli aivan kuin se toinen nainen olisi jotenkin olennaisempi tekijä kuin ne tekijät, jotka joka tapauksessa suhteessa ovat arjessa ja juhlassa, joka paikassa, haitallisina ja toksisina läsnä.
Kun ei nyt vaan minulle ole.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, juuri näin on.
Miehen omituisuus on nimenomaan merkki toisesta naisesta. Nainen voi olla kaikkea mahdollista: kunnon salarakas, johon on tunteita ja jota käydään painamassa eli kunnon sivusuhde tai sitten platoninen ihastus. Ja kaikkea siltä väliltä.