Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Jos on lukenut 28 v:n kommentit, niin näkee, että kyllä hän on käynyt aivan autenttisen tuskan ja eroprosessin. Itse asiassa hänen prosessinsa oli vaikeampi, koska ei ollut tietoa siitä toisesta naisesta. Eli voi todellakin olla niin, että hän pikaisen vihan tunnettuaan kokeekin vapautuneensa jopa lopullisesti. Ja jopa nauraa. 

 

Olen lukenut monta kertaa 28v:n päivitykset myös ketjun alusta saakka. Nyt kun tietää enemmän taustoja, hänen tarinansa on monelta osin yhteneväinen oman tarinani kanssa. Raastaa lukea, kun tajuaa jälleen kerran miten yleistä ja samankaltaista pettävien miehien käytös on.

Minunkin on edelleen vaikea uskoa, että ex kykeni valehdella aivan kirkkain silmin, suoralla katsekontaktilla minulle päin naamaa. Että miten kaikkien pitämä, hyväsydäminen, auttavainen mies voi pettää ja puhua aivan käsittämättömiä taruja.

Hän teki myös sen, minkä 28v:n ex on päivityksistä päätellen tehnyt: käytti toiseen naiseen paljon rahaa, kun sitä olisi tarvittu kotona. 28v:n exälle oli huomautettu useita kertoja, että hänen pitäisi lupaustensa mukaisesti maksaa pojan kuluja ja matkasta puolet, mutta rahaa ei kuulunut. Nyt kun tietää, että äitiä ja viittä lasta on hyysätty ja kuljetettu lomilla, on ihme että miehen rahat ovat riittäneet alkuunkaan. 

Toivottavasti 28 pystyy kylmänrauhallisesti ottaa exän harjoittaman taloudellisen huijaamisen huomioon, kun yhteistä asuntoa myydään. Toivottavasti se miehen muuttoilmoitus pois talonkirjoista hoituu pikaisesti. Mies ei ansaitse enää yhtään armollista siiimaa, ja kuten moni muukin on jo kirjoittanut, miehen mahdollisia selityksiä nykytilanteeseen johtaneista tapahtumista ei tarvitse kuunnella. Se juna meni häneltä aikapäivää sitten.

Kaikkea hyvää 28v:lle.

Pakko tuoda nyt komiikkaa näiden ex-miesten törkeyteen. Siis olimme eronneet jo yli kymmenen vuotta aikaisemmin ja yrittäjämies oli hankkiutunut varattomaksi ja jatkoi yritystoimintaa veljensä nimissä. Näin hän vältti elatusmaksut. Hän hankki kuitenkin ajoittain todella hyvin eikä voinut olla leuhkimatta lapsille.

Sitten minä sairastuin ja olin yli vuoden sairaslomalla ja lapset lukiossa eli kalliit kirjamaksut ja tekniset laitteet. Pyysin sitten exää avuksi, koska itse pienellä sp-rahalla. Ex-mies sanoi, että lapsethan voisivat ruveta jakamaan vaikka lehtiä ja näin osallistua kuluihin. Ja että heillä on jopa niin tiukkaa, että uudella vaimolla ei ole varaa edes uusiin alushousuihin. Voi jumankekka!

Onneksi tervehdyin ja hankin uuden ammatin ja lapset menestyivät hyvin opinnoissaan. Tämä isän lesoilu ja pihiys aiheutti ajoittain ikäviä lupausten pettämisiä, mutta niihin totuttiin eikä hänen varaansa laskettu mitään. Vaikka talous oli ajoittain todella tiukoilla oli meillä kuitenkin paljon sellaista hyvää, mitä ei rahalla saa. Lähinnä huvittaa nuo exän itsekkäät lapsellisuudet ja ilkeilyt. Ei lannistanut minua.

Voimia kaikille!

Ap, kiinnitän nyt huomiota ainoastaan yhteen yksityiskohtaan tekstissäsi, joka on täynnä tuskaa. Pitkäaikainen ystävä. On hyvin mahdollista, että myös sinua on viilattu linssiin jo vuosikausia. Eksäsi on pitänyt mahdollisesti kahta naista. On hyvin kyseenalaista pitää yllä tällaisia ystävyyksiä, joissa voi puolin tai toisin olla syvempiä tunteita.

On myös hyvin mahdollista, että lapsesi ovat nyt manipuloinnin ja lahjonnan kohteena tai jopa elävät pelossa. Tai ovat reppanat yksinkertaisesti onnellisia siitä että isä vihdoinkin osoittaa heihin kiinnostusta.

Nyt pää pystyyn. Hae keskusteluapua itsellesi, että vahvistut. Et ole tässä tilanteessa se syyllinen, vaan ihan joku muu. Eksäsi käytös ei ole ollut normaalia eikö hyväksyttävää, ei avioliiton aikana eikä sen jälkeen kertomastasi päätellen. Lapsesi tarvitsevat sinua ja sinun pitää olla vahva nyt. Myös omaisuuden ositus täytyy sujua oikeudenmukaisesti. Yksi vaihtoehto on se, että eksäsi lunastaa sinut ulos talosta. Korvauksen on oltava oikeudenmukainen ja siinä on otettava huomioon myös se aika jolloin et ole itse voinut omaa omaisuuttasi eli taloa käyttää. Tämän määrittelemiseen tarvitset juridista apua.

Voimia!

28 v yhdessä haluaa ihan täydestä sydämestä kiittää kaikkia kirjoittajia kommenteista, lämmöstä, ymmärryksestä, myötäelämisestä ja jokaisesta uudesta "elämän tarinasta". Ihan jokaisen olen lukenut useampaan kertaan, vaikka jokaiseen en ole erikseen vastaillut. Kyyneleet iski siitä kun tajusin, että Teitä rinnalla kulkijoita on todella monta sieltä alusta asti ja kuinka moni halusi uskoa, että tämä minun erotarinani ei johtunut toisesta naisesta.

Haluan oikeasti sanoa, että voin tosi hyvin vaikka tänään tulee vasta viikko ylläriuutisista. Eräs kirjoittajista oli huolissaan siitä, että turrutan tunteet tai että shokkitilan takia "en tunne mitään" ja että käsittelisin tätä vuosia. Ja tiedän jo nyt, että näin ei itselläni ole. Toki tämä jonkin jäljen elämääni jättää. Tästä nyt huomaan, että kärsin sen 10 kk kaikella lailla, elin eroa kohti kokoajan vaikka exä muuta antoi ymmärtääkin. Yksi kipeimpiä hetkiä oli se 2-3 viikkoa huhtikuussa kun yritin keskustelua erosta saada aikaiseksi, luin päiväkirjoja ja katselin vanhoja valokuvia, en nukkunut yms. Ja exä torjui kaikki keskusteluyritykset. Se kipu ja kyyneleet kun vihdoinkin pääsin puhumaan ja tein "eron". Se huojennuksen tunne oli valtava silloin. Ja nyt huomaan, että olin silloin todellakin valmis eroamaan siksi nämä uudet uutiset ei romuttanut minua enempää. Ihmisen petollisuus sattuu, mutta on kylmää sanoa, että loppujen lopuksi ei näillä uusilla jutuilla ole enää merkitystä.

Taloudelliset asiat on saatava kuntoon ja koko ajan ymmärrän asioita paremmin. Siitä pojan matkastakaan en ikinä saanut penniäkään, mies ei edelleenkään ole saanut itseänsä pois tästä asunnosta jne. No, nyt matkani jälkeen alan hoitamaan asioita, miehen kaikki tavarat lähtee täältä yms (ja sitä on paljon täällä).

Minä pärjään kyllä.

Kuurankukka kirjoitti:

Ap, kiinnitän nyt huomiota ainoastaan yhteen yksityiskohtaan tekstissäsi, joka on täynnä tuskaa. Pitkäaikainen ystävä. On hyvin mahdollista, että myös sinua on viilattu linssiin jo vuosikausia. Eksäsi on pitänyt mahdollisesti kahta naista. On hyvin kyseenalaista pitää yllä tällaisia ystävyyksiä, joissa voi puolin tai toisin olla syvempiä tunteita.

Kyllähän ap:lle selvisi jo ajat sitten, että miehellä on ollut tämä uusi nainen ilmeisesti jo vuosikausia rinnalla salasuhteena. Ap mietti merkkejä, käytöstä jne. niin epäili, että tämä salasuhde on ollut monta vuotta jo olemassa.

Ap:han löysi jopa kondomeja (oliko se miehen takin taskusta).

Ja heti, kun ap lähti talosta, niin tämä uusi nainen muutti taloon sisään milteipä heti.

Ap kuvaili sitä siten, että hyvä, että hänen muuttoautonsa takavalot olivat kadonneet näkyvistä, kun uusi nainen jo oli kantamassa kassejaan taloon.

Ei kukaan aikuinen ihminen muuta toisen taloon muutaman päivän tuntemisen jälkeen. Suhde on ollut vuosia siellä taustalla jo.

Tuo ap:n miehen käytös nyt lasten kanssa on ihan klassista narsismia. Tuollaisen ihmisen kanssa täytyy aina pitää mielessä, että hän tekee ihan mitä vaan, myös asioita joita ei oikeasti haluaisi, jos sillä voi satuttaa exää. On ihan kummallista kuinka monelle mutkalle narsisti voi taipua, ihan vaan jotta saisi lyödä lyötyä.

Lapsille ei tietenkään voi kostaa exän käytöstä, se on selvä. Ap on hyvä äiti kun pitää huolen siitä, ettei lapset olisi molempien vanhempien pelinappuloita tässä sodassa jota exä lietsoo. Mutta puolustautua ap:n täytyy, exä vie sotaa ap:n luokse, eikä siinä auta jäädä tuleen makaamaan. Itse näkisin niin, että lapset saavat valita, mutta lasten täytyy kantaa tietyllä tasolla myös seuraukset omasta valinnastaan. En minäkään ikinä kieltäisi lapsia tulemasta luokseni, mutta voisin sanoa rehellisesti myös, että minulla ei ole varaa asiaan X, koska kaikki menee elatusmaksuihin (sikäli kuin ymmärsin oikein että ap:n tulisi jatkossa niitä exälleen maksaa). Lapset tosiaan ilmeisesti ovat niin isoja, että heille voi rehellisesti ja avoimesti kertoa syy-seuraussuhteet.

Se on myös ainoa tapa säilyttää hyvät välit lapsiin. Kunnioittaa lapsia niin paljon, että on rehellinen heille. Riskit ovat olemassa, että exä saa puhuttua lapset pyörryksiin ja lapset eivät ikinä näe manipuloinnin läpi. Mutta sille ei sitten voi mitään. Tuo on tilanne missä ap voi vain hävitä, jos lähtee mukaan tuohon leikkiin. Kuten joku jo aiemmin sanoi, exä on ammattilainen. Kukaan yhtä häikäilemätön ei sellaisen kanssa pärjää. Tärkeintä nyt on, että taloudelliset ja oikeudelliset asiat selviävät. Niin kauan kun exä pystyy tuollaisten asioiden kautta kiusaamaan ap:ta, hän pysyy hyväntuulisena ja hövelinä miehenä muille. Vasta kun hänellä ei ole enää mitään valtaa ap:n, hän alkaa etsiä muita keihin valtaansa käyttää. Vasta sitten on mahdollista, että lapset taas näkevät kunnolla isänsä todellisen luonteen.

Aloittajahan voi sanoa, ettei pysty kustantamaan mitään ylimääräistä lapsilleen koska maksaa elatusmaksuja.

Kyllä noin isot lapset sen ymmärtävät.

Ruokaa toki joutuu ostamaan kun lapset tulevat luokseen. Mutta toivottavasti siihen on varaa.

Miksi on niin vaikea päästää irti makeisista? Onko muita?

Joskus on helpompaa riitaisessa erossa kuitata osituksessa esimerkiksi talosta toiselle maksettava osuus elatusmaksuina kertasumana.

Silloin ei varsinainen raha liiku mihinkään.

Se jolle talo jää pitää velat ja talon. Se, jonka pitäisi maksaa elatusmaksuja ei silloin joudu maksamaan niitä vaan se kuittaantuu osuudella taloon.

Tietysti jos lasten asumistilanne muuttuu niin pitää neuvotella elatusmaksut uudelleen.

Aika selvästi tosiaan vaikuttaa siltä, että Ap:n exän ainut tavoite on tehdä ap niin onnettomaksi kuin mahdollista, ja harmittaa niin kovasti kun on tässä onnistumassa. Kunpa nyt voisi olla näyttämättä tätä onnistumisen iloa hänelle. Voisiko toimia jopa niin päin, että hänen suuntaan tapaamisissa / viesteissä antaisi ymmärtää päinvastoin - alkaisiko siinä tapauksessa ex työntämään lapsia ap:n luokse. Jospa hän havahtuisi, että tämä ei olekaan se keino jolla ap saadaan tolaltaan?

28, minä uskon kyllä, että sinä pärjäät. Kärsit 10 kk erosta ja sen tekeminen oli lopulta sinulle suuri helpotus. Ja sen jälkeen kun tapasit mökkimiehen, olet ollut onnellinen hänen kanssaan. Nyt kun kuulit eron todellisen syyn, se saattoi olla myös jollain tasolla sinulle helpotus. Saivathan asiat nyt loogisen syyn ja ymmärrät yhä paremmin että pääsit p****sta eroon. Anteeksi sanavalintani.

Taloudelliset asiat sinun on nyt saatava kuntoon ja eksä ulos talosta. Nyt kun tiedät totuuden, sinulla on myös uutta drivea saattaa asiat loppuun.

Mukavaa matkaa ja kaikkea hyvää syksyysi!

Kuurankukka kirjoitti:

28, minä uskon kyllä, että sinä pärjäät. Kärsit 10 kk erosta ja sen tekeminen oli lopulta sinulle suuri helpotus. Ja sen jälkeen kun tapasit mökkimiehen, olet ollut onnellinen hänen kanssaan. Nyt kun kuulit eron todellisen syyn, se saattoi olla myös jollain tasolla sinulle helpotus. Saivathan asiat nyt loogisen syyn ja ymmärrät yhä paremmin että pääsit p****sta eroon. Anteeksi sanavalintani.

Taloudelliset asiat sinun on nyt saatava kuntoon ja eksä ulos talosta. Nyt kun tiedät totuuden, sinulla on myös uutta drivea saattaa asiat loppuun.

Mukavaa matkaa ja kaikkea hyvää syksyysi!

Kiitos Kuurankukka.

Eron tekeminen kyllä helpotti silloin huhtikuussa ja tietysti se mökkimiehen kohtaaminen toi niin paljon iloa ja tuo edelleen. Silti se tunne kun toinen on valehdellut niin julmasti tuntuu pahalta, sitä on todella vaikea ymmärtää, että miksi ? No, sinänsä sillä ei ole enää merkitystä.

Itse asiassa tänään olen käynyt exän kanssa viestittelyä, vara-avaimen siirrosta toiseen paikkaan, kaatikselle odottavista tavaroista, vaadin (taas) tekemään poismuuttoilmoituksen tästä asunnosta. Sanoin myös, että nyt kun olen poissa niin voisi tulla pakkaamaan kaikki tavaransa täältä pois (ja sitä on paljon) ja jos ei tule niin loman jälkeen pakkaan kaiken pois ja hävitän jonnekkin (esim Hänen vanhempien isoon varastoon). Sanoin, että enää en niitä katsele, että asuntoa pitää alkaa laittamaan myyntikuntoon. Kysyin myös, että mahtuuko poika niille asumaan (en oikeasti sitä odota). Ehdotin myös jos isä haluaisi muuttaa poikansa kanssa tähän vuorostansa ja maksaa kaikki poikansa kulut asunnon lisäksi. Tänne asuntoon on kertynyt niin paljon tavaraa 15 vuoden aikana ja kun mies ei ottanut mitään mukaansa.

No, asiat pikkuhiljaa laitetaan eteenpäin.

Nyt keskityn mökkimieheen ja tulevaan reissuumme. Kesähepenet ja korkkarit matkaan, kauniita auringonlaskuja ja paljon romantiikkaa. Kaksi viikkoa oltu erossa, olin itse matkoilla viime viikonlopun. Paljon väliin on mahtunut viestejä ja pitkiä puheluita, mutta pian pääsen kainaloon, lähelle ja pussailemaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille.

M36, miten menee?

M36 täällä. Pahoittelen pitkää poissaoloani. On ollut tarkoituksena päivitellä, mutta ei olevinaan ole löytynyt aikaa. Käyn usein lukemassa palstan ollessa kiinni. Eikä ihmeempää ole tapahtunutkaan, tyyntä myrskyn edellä. Nyt herätessäni katsoin päivämäärää että lokakuuta elätään ja alkoi hiukan ahdistamaan. Siitä tulikin ketju mieleen ja ajattelin hyödyntää aikaisen heräämiseni.

Olen hiljattain lukenut uudestaan kaikki saamani vastaukset. Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat niihin käyttäneet aikaa ja vaivaa ja pahoittelen sitä, kuinka huonosti olen vuorostani niihin vastannut. Vakuutan kuitenkin, että jokaisen olen lukenut ajatuksella useampaan kertaan.

Palaan vielä tyttikselle tekemääni lahjoitukseen. Kirjoitin aikaisemmin, että tein sen siksi, etten halua sitoa tyttiksen opiskelua minun lapsenhoitamiseen. Tämähän on vain puolitotuus. Toinen puoli asiassa on, että sidoinhan minä itsenikin siinä samalla. Kovasti halusin tukea tyttistä, mutta varsin naiivia minulta, kokonaistyöaikaa tekevältä henkilöltä, luvata tiettyjä iltoja. Ja tässä hiljattainhan tämä kopsahti nilkkaan. Jouduin siis tekemään oharit. Toisesta kulmasta katsottuna valitsin työn tyttiksen ohi. Toki hankin lapsenhoitajan, mutta kovasti itseni potkin typeryydestä, että menin lupaamaan sellaista, mitä minulla ei ole oikeutta luvata. Nämä vastaavat asiathan aiheuttivat kitkaa aikoinaan exän kanssa ja nyt ensimmäistä kertaa myös tyttiksen kanssa.

Nimimerkkini ei enää vastaa totuutta. Kun kirjoitin ensimmäistä viestiä ketjuun en miettinyt ollenkaan nimimerkkiä. Ajattelin kirjoittaa vain muutaman viestin, joten geneerinen sopi hyvin. Mutta koukutinkin itseni tähän. Ja varmaan myös muutaman lukijan. Ajattelen että pidän vanhan nimimerkkini ihan jatkuvuuden ja luettavuuden vuoksi. Mielipiteitä tästä? Tälläkertaa ei enempää. Ehkä myöhemmin, jos saan ajatukset taas kulkemaan.

-M36

28 v yhdessä kirjoitti:

Kuurankukka kirjoitti:

28, minä uskon kyllä, että sinä pärjäät. Kärsit 10 kk erosta ja sen tekeminen oli lopulta sinulle suuri helpotus. Ja sen jälkeen kun tapasit mökkimiehen, olet ollut onnellinen hänen kanssaan. Nyt kun kuulit eron todellisen syyn, se saattoi olla myös jollain tasolla sinulle helpotus. Saivathan asiat nyt loogisen syyn ja ymmärrät yhä paremmin että pääsit p****sta eroon. Anteeksi sanavalintani.

Taloudelliset asiat sinun on nyt saatava kuntoon ja eksä ulos talosta. Nyt kun tiedät totuuden, sinulla on myös uutta drivea saattaa asiat loppuun.

Mukavaa matkaa ja kaikkea hyvää syksyysi!

Kiitos Kuurankukka.

Eron tekeminen kyllä helpotti silloin huhtikuussa ja tietysti se mökkimiehen kohtaaminen toi niin paljon iloa ja tuo edelleen. Silti se tunne kun toinen on valehdellut niin julmasti tuntuu pahalta, sitä on todella vaikea ymmärtää, että miksi ? No, sinänsä sillä ei ole enää merkitystä.

Itse asiassa tänään olen käynyt exän kanssa viestittelyä, vara-avaimen siirrosta toiseen paikkaan, kaatikselle odottavista tavaroista, vaadin (taas) tekemään poismuuttoilmoituksen tästä asunnosta. Sanoin myös, että nyt kun olen poissa niin voisi tulla pakkaamaan kaikki tavaransa täältä pois (ja sitä on paljon) ja jos ei tule niin loman jälkeen pakkaan kaiken pois ja hävitän jonnekkin (esim Hänen vanhempien isoon varastoon). Sanoin, että enää en niitä katsele, että asuntoa pitää alkaa laittamaan myyntikuntoon. Kysyin myös, että mahtuuko poika niille asumaan (en oikeasti sitä odota). Ehdotin myös jos isä haluaisi muuttaa poikansa kanssa tähän vuorostansa ja maksaa kaikki poikansa kulut asunnon lisäksi. Tänne asuntoon on kertynyt niin paljon tavaraa 15 vuoden aikana ja kun mies ei ottanut mitään mukaansa.

No, asiat pikkuhiljaa laitetaan eteenpäin.

Nyt keskityn mökkimieheen ja tulevaan reissuumme. Kesähepenet ja korkkarit matkaan, kauniita auringonlaskuja ja paljon romantiikkaa. Kaksi viikkoa oltu erossa, olin itse matkoilla viime viikonlopun. Paljon väliin on mahtunut viestejä ja pitkiä puheluita, mutta pian pääsen kainaloon, lähelle ja pussailemaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Jos exälläsi ei ole enää sitä omaa asuntoa, niin voi olla että kirjojen siirtäminen sen yh:n luo ei ole mahdollista, siltä lähtisi iso osa tukia kun olisi tienaava mies asunnossa asumassa.

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Kuurankukka kirjoitti:

28, minä uskon kyllä, että sinä pärjäät. Kärsit 10 kk erosta ja sen tekeminen oli lopulta sinulle suuri helpotus. Ja sen jälkeen kun tapasit mökkimiehen, olet ollut onnellinen hänen kanssaan. Nyt kun kuulit eron todellisen syyn, se saattoi olla myös jollain tasolla sinulle helpotus. Saivathan asiat nyt loogisen syyn ja ymmärrät yhä paremmin että pääsit p****sta eroon. Anteeksi sanavalintani.

Taloudelliset asiat sinun on nyt saatava kuntoon ja eksä ulos talosta. Nyt kun tiedät totuuden, sinulla on myös uutta drivea saattaa asiat loppuun.

Mukavaa matkaa ja kaikkea hyvää syksyysi!

Kiitos Kuurankukka.

Eron tekeminen kyllä helpotti silloin huhtikuussa ja tietysti se mökkimiehen kohtaaminen toi niin paljon iloa ja tuo edelleen. Silti se tunne kun toinen on valehdellut niin julmasti tuntuu pahalta, sitä on todella vaikea ymmärtää, että miksi ? No, sinänsä sillä ei ole enää merkitystä.

Itse asiassa tänään olen käynyt exän kanssa viestittelyä, vara-avaimen siirrosta toiseen paikkaan, kaatikselle odottavista tavaroista, vaadin (taas) tekemään poismuuttoilmoituksen tästä asunnosta. Sanoin myös, että nyt kun olen poissa niin voisi tulla pakkaamaan kaikki tavaransa täältä pois (ja sitä on paljon) ja jos ei tule niin loman jälkeen pakkaan kaiken pois ja hävitän jonnekkin (esim Hänen vanhempien isoon varastoon). Sanoin, että enää en niitä katsele, että asuntoa pitää alkaa laittamaan myyntikuntoon. Kysyin myös, että mahtuuko poika niille asumaan (en oikeasti sitä odota). Ehdotin myös jos isä haluaisi muuttaa poikansa kanssa tähän vuorostansa ja maksaa kaikki poikansa kulut asunnon lisäksi. Tänne asuntoon on kertynyt niin paljon tavaraa 15 vuoden aikana ja kun mies ei ottanut mitään mukaansa.

No, asiat pikkuhiljaa laitetaan eteenpäin.

Nyt keskityn mökkimieheen ja tulevaan reissuumme. Kesähepenet ja korkkarit matkaan, kauniita auringonlaskuja ja paljon romantiikkaa. Kaksi viikkoa oltu erossa, olin itse matkoilla viime viikonlopun. Paljon väliin on mahtunut viestejä ja pitkiä puheluita, mutta pian pääsen kainaloon, lähelle ja pussailemaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Jos exälläsi ei ole enää sitä omaa asuntoa, niin voi olla että kirjojen siirtäminen sen yh:n luo ei ole mahdollista, siltä lähtisi iso osa tukia kun olisi tienaava mies asunnossa asumassa.

Hyvin hoksattu! Yh:n täytyy osata ajatella kaikessa, ihan kaikessa, talouden kannalta. 

Oli ihanaa lukea 28veen uusia kirjoituksia. Niissä oli ihan uudenlainen tuntuma, kun hän oli osannut ehdottaa miehelle esim tuota, että muutapa turjake asumaan kahdestaan poikasi kanssa ja maksa kaikki kulut yksinäsi, kuten 28 on viimeisen vuoden tehnyt. Jokainen 28n kehotus ja ehdotus miehelle kertoi, että mies ei voi enää olla toimimatta vaan hänen on tehtävä JOTAIN. Nyt ei enää auta esittää avutonta, vailla suuntaa olevaa masentunutta miestä. 

Miehelle tuli kylmä herätys todellisuuteen. Nyt hän ymmärtää, että esityksensä ei mene enää läpi.

Vierailija kirjoitti:

M36 täällä. Pahoittelen pitkää poissaoloani. On ollut tarkoituksena päivitellä, mutta ei olevinaan ole löytynyt aikaa. Käyn usein lukemassa palstan ollessa kiinni. Eikä ihmeempää ole tapahtunutkaan, tyyntä myrskyn edellä. Nyt herätessäni katsoin päivämäärää että lokakuuta elätään ja alkoi hiukan ahdistamaan. Siitä tulikin ketju mieleen ja ajattelin hyödyntää aikaisen heräämiseni.

Olen hiljattain lukenut uudestaan kaikki saamani vastaukset. Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat niihin käyttäneet aikaa ja vaivaa ja pahoittelen sitä, kuinka huonosti olen vuorostani niihin vastannut. Vakuutan kuitenkin, että jokaisen olen lukenut ajatuksella useampaan kertaan.

Palaan vielä tyttikselle tekemääni lahjoitukseen. Kirjoitin aikaisemmin, että tein sen siksi, etten halua sitoa tyttiksen opiskelua minun lapsenhoitamiseen. Tämähän on vain puolitotuus. Toinen puoli asiassa on, että sidoinhan minä itsenikin siinä samalla. Kovasti halusin tukea tyttistä, mutta varsin naiivia minulta, kokonaistyöaikaa tekevältä henkilöltä, luvata tiettyjä iltoja. Ja tässä hiljattainhan tämä kopsahti nilkkaan. Jouduin siis tekemään oharit. Toisesta kulmasta katsottuna valitsin työn tyttiksen ohi. Toki hankin lapsenhoitajan, mutta kovasti itseni potkin typeryydestä, että menin lupaamaan sellaista, mitä minulla ei ole oikeutta luvata. Nämä vastaavat asiathan aiheuttivat kitkaa aikoinaan exän kanssa ja nyt ensimmäistä kertaa myös tyttiksen kanssa.

Nimimerkkini ei enää vastaa totuutta. Kun kirjoitin ensimmäistä viestiä ketjuun en miettinyt ollenkaan nimimerkkiä. Ajattelin kirjoittaa vain muutaman viestin, joten geneerinen sopi hyvin. Mutta koukutinkin itseni tähän. Ja varmaan myös muutaman lukijan. Ajattelen että pidän vanhan nimimerkkini ihan jatkuvuuden ja luettavuuden vuoksi. Mielipiteitä tästä? Tälläkertaa ei enempää. Ehkä myöhemmin, jos saan ajatukset taas kulkemaan.

-M36

Kiitos kuulumisista ja onneksi olkoon nykyinen M37!

Varmaan kannattaa jatkossa kuitenkin käyttää ketjussa vanhaa nimimerkkiäsi, niin tiedetään, kenestä kyse. Tapauksesi on niin poikkeavan monitahoinen, että mielenkiinnolla seuraamme tilanteesi kehittymistä edelleen.

Tsemppiä syksyyn ja mahdolliseen lähestyvään syysmyrskyyn. Kaikki järjestyy ajallaan.

28, vielä tuli mieleeni, että onhan myös mahdollista puhua eksäsi kanssa jos sinua kiinnostaa miksi hän valehteli niin kauan. Se voisi olla myös tilaisuus sinulle sanoa pari valikoitua, myös pojan kohteluun liittyen. Mutta sinun kannattaa miettiä, haluatko puhua vai et. Jos luulet, että keskustelu tekisi sinulle vain vahinkoa, ei kannata mennä.

M36, intuitiivisesti tuli mieleeni kun luin tekstiäsi: Oletko koskaan pohtinut millaista elämää haluaisit elää jos se olisi mahdollista ilman mitään rajoituksia tai velvotteita? Jos saisit siis ikään kuin heilauttaa taikasauvaa ja tehdä mitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Kuurankukka kirjoitti:

28, minä uskon kyllä, että sinä pärjäät. Kärsit 10 kk erosta ja sen tekeminen oli lopulta sinulle suuri helpotus. Ja sen jälkeen kun tapasit mökkimiehen, olet ollut onnellinen hänen kanssaan. Nyt kun kuulit eron todellisen syyn, se saattoi olla myös jollain tasolla sinulle helpotus. Saivathan asiat nyt loogisen syyn ja ymmärrät yhä paremmin että pääsit p****sta eroon. Anteeksi sanavalintani.

Taloudelliset asiat sinun on nyt saatava kuntoon ja eksä ulos talosta. Nyt kun tiedät totuuden, sinulla on myös uutta drivea saattaa asiat loppuun.

Mukavaa matkaa ja kaikkea hyvää syksyysi!

Kiitos Kuurankukka.

Eron tekeminen kyllä helpotti silloin huhtikuussa ja tietysti se mökkimiehen kohtaaminen toi niin paljon iloa ja tuo edelleen. Silti se tunne kun toinen on valehdellut niin julmasti tuntuu pahalta, sitä on todella vaikea ymmärtää, että miksi ? No, sinänsä sillä ei ole enää merkitystä.

Itse asiassa tänään olen käynyt exän kanssa viestittelyä, vara-avaimen siirrosta toiseen paikkaan, kaatikselle odottavista tavaroista, vaadin (taas) tekemään poismuuttoilmoituksen tästä asunnosta. Sanoin myös, että nyt kun olen poissa niin voisi tulla pakkaamaan kaikki tavaransa täältä pois (ja sitä on paljon) ja jos ei tule niin loman jälkeen pakkaan kaiken pois ja hävitän jonnekkin (esim Hänen vanhempien isoon varastoon). Sanoin, että enää en niitä katsele, että asuntoa pitää alkaa laittamaan myyntikuntoon. Kysyin myös, että mahtuuko poika niille asumaan (en oikeasti sitä odota). Ehdotin myös jos isä haluaisi muuttaa poikansa kanssa tähän vuorostansa ja maksaa kaikki poikansa kulut asunnon lisäksi. Tänne asuntoon on kertynyt niin paljon tavaraa 15 vuoden aikana ja kun mies ei ottanut mitään mukaansa.

No, asiat pikkuhiljaa laitetaan eteenpäin.

Nyt keskityn mökkimieheen ja tulevaan reissuumme. Kesähepenet ja korkkarit matkaan, kauniita auringonlaskuja ja paljon romantiikkaa. Kaksi viikkoa oltu erossa, olin itse matkoilla viime viikonlopun. Paljon väliin on mahtunut viestejä ja pitkiä puheluita, mutta pian pääsen kainaloon, lähelle ja pussailemaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Jos exälläsi ei ole enää sitä omaa asuntoa, niin voi olla että kirjojen siirtäminen sen yh:n luo ei ole mahdollista, siltä lähtisi iso osa tukia kun olisi tienaava mies asunnossa asumassa.

Tässäpä tuliki syy kirjojen siirtämisen vitkutteluun.

Yhdessä28v voisi sanoa miehelleen, että siirtäköön kirjansa vanhemmilleen vaikkapa sitten.