Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12643)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi pitkää kommenttia kirjoittamaan.
Kaikki lasten asiathan on edelleen sopimatta, koska ex pitkittänyt asiaa tänne asti.
Suhde oli sairas alusta alkaen. Totuus on vain vaikea nähdä läheltä ja irtipäästäminen vaikeaa. Tuttu helv@%@%ti on turvallisempi kun vieras tuntematon, tai jotain sinne päin.
En ole katkera, uusi nainen on nykyään aivan tois sijainen asia.
Se, minkälainen isä ex oli kaikki nämä vuodet painaa taustalla. Ei hän ole osallistunut mihinkään. Olen ollut lähellä lähteä lapsen kanssa pois kotoa isän riehumisen jälkeen. Ja sekin käännettiin minun syyksi.
Lapset on monet monet kerrat saaneet kuulla joutuvansa lastenkotiin kun eivät ole osanneet miellyttää isää.Ja kyllä, niin kamalalta kun se kuulostaa, tänä päivänä minunkin korvaan. Varmaan olisin jatkanut suhdetta, en olisi uskaltanut erota, vaikka järki sitä monta kertaa päässäni huusi.
Olin rikki, alistettu, syylistetty. En minä tuntenut omaa arvoani. Muka pidin perhettä kasassa lasten vuoksi, vaikka lasten vuoksi olisi pitänyt lähteä aikoja sitten.En minä halua isästä etäisää, olen monet monet kerrat sanonut miten on mielestäni hyvä, jos lapsilla vihdoin hyvät isäsuhteet ja viihtyvät isän kanssa.
Nyt en ehdi enempää.
Sen vielä sanon, että olen minä tehnyt tässä matkaa omiin vikoihini, ja tiedostan ne kyllä. Ja työstän niitä jatkuvasti.
Ja oikeudenkäyntiä koitan välttää viimeiseen asti. Välttelin asianajajan ottamistakin viimeiseen asti. Vielä viime viikkoina olen koittanut päästä järkevään sopimukseen exän kanssa. Kyllä minä oken valmis luovimaan saadakseni asiat edistymään ja tämän vain loppumaan. Mutta, lasten etu ja tietyt oikeuden on semmoisia mistä en tingi.
Ei ole kyse perusisästä. Peruserosta. Olisikin.
Mun lapset tästä maksaa kalleimman hinnan. Viiveellä. Mielenterveydellään. Ne joutuu isän puolelta tosi ikävään välikäteen. Isä laittaa heidät valitsemaan. Sitä minä en ole tehnyt koskaan.
Ap
No hyvä kun kerroit. Kun luin aloitustekstiä, jossa kerroit, että teillä on ihan mukavaa yhdessä vaikka mies oli ilmoittanut, ettei enää rakasta. Toivoit, että suteenne jatkuu. Et halunnut erota, se oli shokki jne.
Ja seksiäkin oli ja nukuitte pitkään samassa sängyssä kun et halunnut muuttaa toiseen huoneeseen jne.
Tästä tekstistä ja monista seuraavistakin oli kovin vaikeata ulkopuolisen päätellä noita asioita mitä nyt tuossa kerroit.Sitä vain ihmettelen, ja moni muu uskoakseni, miksi sitten toivoit suhteen jatkuvan ja ero oli shokki miehen ilmoituksenkin jälkeen, jos todellisuus oli noin kamalaa?
Siksi on myös kovin vaikeata uskoa tuota suurta muutosta tähän päivään mielipiteissäsi tai sitä mikä on totuus ja mikä ei.
Tai mikä on muutoksen takana.
Ymmärtänet kai, että kun luemme näitä käänteitä ihan ulkopuolisina, niin on joskus vaikea miettiä mikä teksti on nyt totta ja missä on omaa erotilanteen tuottamaa "väritystä" takana.Edelleen en osaa nähdä kertomastasi mitkä ovat asioita joita toisit esiin oikeudessa.
Lukisittekin. Tuskin olette lukeneet niitä käänteitä, joissa tässä kerjussa on, sitä ajatuksien ja mielen työtä, mitä on tehty. Ei sinua tarvita tänne mestaroimaan ja tuomaroimaan, mikä on totta. Tänne on kirjoitettu tunteella, sielulla,. Minä en ole kirjoittanut ennen näitä päiviä, olen saanut lohtua pelkästä lukemisesta, mutta AVhen olisi pitänyt luottaa: tähänkin ketjuun ryntää täsmäyttäjät ja salapoliisit, jotka lukevat kuin piru raamattua, että sanoit sitä ja sitä mitäs nyt lällää sanot tätä.
Sinä tosiaankin annat täysin ulkopuolisen arvioita ja pilaat koko ketjun tinkaamalla jotan ihme totuuttasi. Millä oikeudella sen sinulle on joku on velkaa? Olen harkinnut kirjoittaa omasta tilanteestani, mutta juuri näiden kommentoijien takia en viitsi. Tiedän, että sitä vasta räävittäisiinkin tuollaisella jankuttavalla asenteella ja kysymyspatterilla, sen verran uskomaton tositarina sekin on.
No minä en halua lukea täällä kuin jotain aikuisten satukirjaa tai viihdeb0novellia ja olla kyseenalaistamatta joitain asioita.
Jos puhutaan vakavista ja tärkeistä asioista niin mielestäni jos kertomukset tuntuvat ristiriitaisinta tai vajavaisilta joiltain osin niin miksei voi siitä mainita.
Minusta on ihan asiallista kysyä tarkennuksia kun aloittaja itse on avomielisesti itse elämästään täällä kertonut.
Miksi silloin kun avaa pitkillä ja monilla kymmenillä kommenteilla elämäänsä sitten onkin loukkaavaa jos joku lukija kysyy tarkennuksia epäselvistä kohdista. Kun ne kuitenkin moneen kertaan mainitaan, mutta ilman perusteluja tai faktoja. Miksi perustelut koetaan pahana.
Mutta kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee ketjua, niin ap:n mies on jo touko-/kesäkuussa 2022 sanonut, ettei rakasta enää ja haluaa erota. Mies on ollut aktiivinen ja laittanut eron vireille syksyllä 2022. Mies on myös aktiivisesti pyrkinyt saattamaan päätökseen eroon liittyvät asiat, kuten asunnon myynti, mutta ap on itse jarruttanut prosessia kertomalla, ettei vielä, kun ei jaksaisi. Ja vasta huhtikuussa 2024 ap on muuttanut omilleen. Tuona aikana mies on paljon poissa kotoa ja tietysti riitoja on tullut. Jos ap olisi muuttanut nopeammin pois, niin olisivat säästyneet paljolta.
Ja nyt todellakin käsittämätöntä heilumista ja venkoilua jostain lasten kotiosoitteista. Ilmeisesti lapsilisien vuoksi. Se, että ap nyt ilmaisee huolta lasten voinnista, on melko tyypillistä erotilanteissa. Minun exäni teki lastensuojeluilmoituksia, kun muka huolissaan minusta vanhempana. Ne olivat kaikki aiheettomia ja katkeran exän kiusaa. Siitä oli kuitenkin ikäviä seurauksia, koska sos.vir. om. olivat olleet yhteydessä mm. lasten kouluun ja minun työnantajaani. Eipä siis ihme, jos minäkin sitten annoin palautetta exälle. Lopulta sain täyden yksinhuoltajuuden pitkälti tämän kiusaamisen vuoksi. Mietipä sitä, ap.
Olisi mielenkiintoisempaa kuulla sun ajatuksista ja tunteista koskien tuota omaa eroasi kuin jankkaustasi apn tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Aivan. Kerran olen siitä ketjuun kommentoinut ja kertonut, että pso uhkasi ajaa auton betoniseinään, kun kyydissä minä ja takapenkillä kolme pientä lasta. Ja mitä sain teiltä? Hirveän määrän alakommentteja. Silloin ymmärsin, että täällä kirjoittaa enempi narsistit kuin niiden kohteena olleet. Empatiakyvyttömät.
Pitää olla UHRI ja kiehua ja velloa tunteissa. Ei pelkät faktat kolahda vaan dissataan. Taas jo alapeukkuu tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi pitkää kommenttia kirjoittamaan.
Kaikki lasten asiathan on edelleen sopimatta, koska ex pitkittänyt asiaa tänne asti.
Suhde oli sairas alusta alkaen. Totuus on vain vaikea nähdä läheltä ja irtipäästäminen vaikeaa. Tuttu helv@%@%ti on turvallisempi kun vieras tuntematon, tai jotain sinne päin.
En ole katkera, uusi nainen on nykyään aivan tois sijainen asia.
Se, minkälainen isä ex oli kaikki nämä vuodet painaa taustalla. Ei hän ole osallistunut mihinkään. Olen ollut lähellä lähteä lapsen kanssa pois kotoa isän riehumisen jälkeen. Ja sekin käännettiin minun syyksi.
Lapset on monet monet kerrat saaneet kuulla joutuvansa lastenkotiin kun eivät ole osanneet miellyttää isää.Ja kyllä, niin kamalalta kun se kuulostaa, tänä päivänä minunkin korvaan. Varmaan olisin jatkanut suhdetta, en olisi uskaltanut erota, vaikka järki sitä monta kertaa päässäni huusi.
Olin rikki, alistettu, syylistetty. En minä tuntenut omaa arvoani. Muka pidin perhettä kasassa lasten vuoksi, vaikka lasten vuoksi olisi pitänyt lähteä aikoja sitten.En minä halua isästä etäisää, olen monet monet kerrat sanonut miten on mielestäni hyvä, jos lapsilla vihdoin hyvät isäsuhteet ja viihtyvät isän kanssa.
Nyt en ehdi enempää.
Sen vielä sanon, että olen minä tehnyt tässä matkaa omiin vikoihini, ja tiedostan ne kyllä. Ja työstän niitä jatkuvasti.
Ja oikeudenkäyntiä koitan välttää viimeiseen asti. Välttelin asianajajan ottamistakin viimeiseen asti. Vielä viime viikkoina olen koittanut päästä järkevään sopimukseen exän kanssa. Kyllä minä oken valmis luovimaan saadakseni asiat edistymään ja tämän vain loppumaan. Mutta, lasten etu ja tietyt oikeuden on semmoisia mistä en tingi.
Ei ole kyse perusisästä. Peruserosta. Olisikin.
Mun lapset tästä maksaa kalleimman hinnan. Viiveellä. Mielenterveydellään. Ne joutuu isän puolelta tosi ikävään välikäteen. Isä laittaa heidät valitsemaan. Sitä minä en ole tehnyt koskaan.
Ap
No hyvä kun kerroit. Kun luin aloitustekstiä, jossa kerroit, että teillä on ihan mukavaa yhdessä vaikka mies oli ilmoittanut, ettei enää rakasta. Toivoit, että suteenne jatkuu. Et halunnut erota, se oli shokki jne.
Ja seksiäkin oli ja nukuitte pitkään samassa sängyssä kun et halunnut muuttaa toiseen huoneeseen jne.
Tästä tekstistä ja monista seuraavistakin oli kovin vaikeata ulkopuolisen päätellä noita asioita mitä nyt tuossa kerroit.Sitä vain ihmettelen, ja moni muu uskoakseni, miksi sitten toivoit suhteen jatkuvan ja ero oli shokki miehen ilmoituksenkin jälkeen, jos todellisuus oli noin kamalaa?
Siksi on myös kovin vaikeata uskoa tuota suurta muutosta tähän päivään mielipiteissäsi tai sitä mikä on totuus ja mikä ei.
Tai mikä on muutoksen takana.
Ymmärtänet kai, että kun luemme näitä käänteitä ihan ulkopuolisina, niin on joskus vaikea miettiä mikä teksti on nyt totta ja missä on omaa erotilanteen tuottamaa "väritystä" takana.Edelleen en osaa nähdä kertomastasi mitkä ovat asioita joita toisit esiin oikeudessa.
Lukisittekin. Tuskin olette lukeneet niitä käänteitä, joissa tässä kerjussa on, sitä ajatuksien ja mielen työtä, mitä on tehty. Ei sinua tarvita tänne mestaroimaan ja tuomaroimaan, mikä on totta. Tänne on kirjoitettu tunteella, sielulla,. Minä en ole kirjoittanut ennen näitä päiviä, olen saanut lohtua pelkästä lukemisesta, mutta AVhen olisi pitänyt luottaa: tähänkin ketjuun ryntää täsmäyttäjät ja salapoliisit, jotka lukevat kuin piru raamattua, että sanoit sitä ja sitä mitäs nyt lällää sanot tätä.
Sinä tosiaankin annat täysin ulkopuolisen arvioita ja pilaat koko ketjun tinkaamalla jotan ihme totuuttasi. Millä oikeudella sen sinulle on joku on velkaa? Olen harkinnut kirjoittaa omasta tilanteestani, mutta juuri näiden kommentoijien takia en viitsi. Tiedän, että sitä vasta räävittäisiinkin tuollaisella jankuttavalla asenteella ja kysymyspatterilla, sen verran uskomaton tositarina sekin on.
Kirjoita vaan. Jos kirjoitat selkeästi ja ymmärrettävästi sekä perustelet miksi joku asia on mielestäsi niin tai näin tuskin kukaan kommentoi ikävästi.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi pitkää kommenttia kirjoittamaan.
Kaikki lasten asiathan on edelleen sopimatta, koska ex pitkittänyt asiaa tänne asti.
Suhde oli sairas alusta alkaen. Totuus on vain vaikea nähdä läheltä ja irtipäästäminen vaikeaa. Tuttu helv@%@%ti on turvallisempi kun vieras tuntematon, tai jotain sinne päin.
En ole katkera, uusi nainen on nykyään aivan tois sijainen asia.
Se, minkälainen isä ex oli kaikki nämä vuodet painaa taustalla. Ei hän ole osallistunut mihinkään. Olen ollut lähellä lähteä lapsen kanssa pois kotoa isän riehumisen jälkeen. Ja sekin käännettiin minun syyksi.
Lapset on monet monet kerrat saaneet kuulla joutuvansa lastenkotiin kun eivät ole osanneet miellyttää isää.Ja kyllä, niin kamalalta kun se kuulostaa, tänä päivänä minunkin korvaan. Varmaan olisin jatkanut suhdetta, en olisi uskaltanut erota, vaikka järki sitä monta kertaa päässäni huusi.
Olin rikki, alistettu, syylistetty. En minä tuntenut omaa arvoani. Muka pidin perhettä kasassa lasten vuoksi, vaikka lasten vuoksi olisi pitänyt lähteä aikoja sitten.En minä halua isästä etäisää, olen monet monet kerrat sanonut miten on mielestäni hyvä, jos lapsilla vihdoin hyvät isäsuhteet ja viihtyvät isän kanssa.
Nyt en ehdi enempää.
Sen vielä sanon, että olen minä tehnyt tässä matkaa omiin vikoihini, ja tiedostan ne kyllä. Ja työstän niitä jatkuvasti.
Ja oikeudenkäyntiä koitan välttää viimeiseen asti. Välttelin asianajajan ottamistakin viimeiseen asti. Vielä viime viikkoina olen koittanut päästä järkevään sopimukseen exän kanssa. Kyllä minä oken valmis luovimaan saadakseni asiat edistymään ja tämän vain loppumaan. Mutta, lasten etu ja tietyt oikeuden on semmoisia mistä en tingi.
Ei ole kyse perusisästä. Peruserosta. Olisikin.
Mun lapset tästä maksaa kalleimman hinnan. Viiveellä. Mielenterveydellään. Ne joutuu isän puolelta tosi ikävään välikäteen. Isä laittaa heidät valitsemaan. Sitä minä en ole tehnyt koskaan.
Ap
Tää on paras. Ei ehdi vastata yhteenkään olennaiseen kysymykseen mutta ehtii kirjoittaa pitkän oksennuksen siitä miten lapsia manipuloidaan ja niiden mielenterveys kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi pitkää kommenttia kirjoittamaan.
Kaikki lasten asiathan on edelleen sopimatta, koska ex pitkittänyt asiaa tänne asti.
Suhde oli sairas alusta alkaen. Totuus on vain vaikea nähdä läheltä ja irtipäästäminen vaikeaa. Tuttu helv@%@%ti on turvallisempi kun vieras tuntematon, tai jotain sinne päin.
En ole katkera, uusi nainen on nykyään aivan tois sijainen asia.
Se, minkälainen isä ex oli kaikki nämä vuodet painaa taustalla. Ei hän ole osallistunut mihinkään. Olen ollut lähellä lähteä lapsen kanssa pois kotoa isän riehumisen jälkeen. Ja sekin käännettiin minun syyksi.
Lapset on monet monet kerrat saaneet kuulla joutuvansa lastenkotiin kun eivät ole osanneet miellyttää isää.Ja kyllä, niin kamalalta kun se kuulostaa, tänä päivänä minunkin korvaan. Varmaan olisin jatkanut suhdetta, en olisi uskaltanut erota, vaikka järki sitä monta kertaa päässäni huusi.
Olin rikki, alistettu, syylistetty. En minä tuntenut omaa arvoani. Muka pidin perhettä kasassa lasten vuoksi, vaikka lasten vuoksi olisi pitänyt lähteä aikoja sitten.En minä halua isästä etäisää, olen monet monet kerrat sanonut miten on mielestäni hyvä, jos lapsilla vihdoin hyvät isäsuhteet ja viihtyvät isän kanssa.
Nyt en ehdi enempää.
Sen vielä sanon, että olen minä tehnyt tässä matkaa omiin vikoihini, ja tiedostan ne kyllä. Ja työstän niitä jatkuvasti.
Ja oikeudenkäyntiä koitan välttää viimeiseen asti. Välttelin asianajajan ottamistakin viimeiseen asti. Vielä viime viikkoina olen koittanut päästä järkevään sopimukseen exän kanssa. Kyllä minä oken valmis luovimaan saadakseni asiat edistymään ja tämän vain loppumaan. Mutta, lasten etu ja tietyt oikeuden on semmoisia mistä en tingi.
Ei ole kyse perusisästä. Peruserosta. Olisikin.
Mun lapset tästä maksaa kalleimman hinnan. Viiveellä. Mielenterveydellään. Ne joutuu isän puolelta tosi ikävään välikäteen. Isä laittaa heidät valitsemaan. Sitä minä en ole tehnyt koskaan.
Ap
Tää on paras. Ei ehdi vastata yhteenkään olennaiseen kysymykseen mutta ehtii kirjoittaa pitkän oksennuksen siitä miten lapsia manipuloidaan ja niiden mielenterveys kärsii.
Olet nyt monen viestin verran itse jahdannut olematonta: ap on sanonut, että ei todellakaan ole menossa oikeuteen, jos se voidaan välttää. Toisinaan eroasioissa ei voi, mutta kyllä siellä on sitten se asianajaja auttamassa. Eli ehkä sinun neuvosi eivät ole niin kullanträrkeitä, etenkään, jos hinta on jankata samat asiat uudelleen.
Mutta trollihan tämä onkin, en vastaile enää mitään tälle itsensä ylentäjälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi pitkää kommenttia kirjoittamaan.
Kaikki lasten asiathan on edelleen sopimatta, koska ex pitkittänyt asiaa tänne asti.
Suhde oli sairas alusta alkaen. Totuus on vain vaikea nähdä läheltä ja irtipäästäminen vaikeaa. Tuttu helv@%@%ti on turvallisempi kun vieras tuntematon, tai jotain sinne päin.
En ole katkera, uusi nainen on nykyään aivan tois sijainen asia.
Se, minkälainen isä ex oli kaikki nämä vuodet painaa taustalla. Ei hän ole osallistunut mihinkään. Olen ollut lähellä lähteä lapsen kanssa pois kotoa isän riehumisen jälkeen. Ja sekin käännettiin minun syyksi.
Lapset on monet monet kerrat saaneet kuulla joutuvansa lastenkotiin kun eivät ole osanneet miellyttää isää.Ja kyllä, niin kamalalta kun se kuulostaa, tänä päivänä minunkin korvaan. Varmaan olisin jatkanut suhdetta, en olisi uskaltanut erota, vaikka järki sitä monta kertaa päässäni huusi.
Olin rikki, alistettu, syylistetty. En minä tuntenut omaa arvoani. Muka pidin perhettä kasassa lasten vuoksi, vaikka lasten vuoksi olisi pitänyt lähteä aikoja sitten.En minä halua isästä etäisää, olen monet monet kerrat sanonut miten on mielestäni hyvä, jos lapsilla vihdoin hyvät isäsuhteet ja viihtyvät isän kanssa.
Nyt en ehdi enempää.
Sen vielä sanon, että olen minä tehnyt tässä matkaa omiin vikoihini, ja tiedostan ne kyllä. Ja työstän niitä jatkuvasti.
Ja oikeudenkäyntiä koitan välttää viimeiseen asti. Välttelin asianajajan ottamistakin viimeiseen asti. Vielä viime viikkoina olen koittanut päästä järkevään sopimukseen exän kanssa. Kyllä minä oken valmis luovimaan saadakseni asiat edistymään ja tämän vain loppumaan. Mutta, lasten etu ja tietyt oikeuden on semmoisia mistä en tingi.
Ei ole kyse perusisästä. Peruserosta. Olisikin.
Mun lapset tästä maksaa kalleimman hinnan. Viiveellä. Mielenterveydellään. Ne joutuu isän puolelta tosi ikävään välikäteen. Isä laittaa heidät valitsemaan. Sitä minä en ole tehnyt koskaan.
Ap
No hyvä kun kerroit. Kun luin aloitustekstiä, jossa kerroit, että teillä on ihan mukavaa yhdessä vaikka mies oli ilmoittanut, ettei enää rakasta. Toivoit, että suteenne jatkuu. Et halunnut erota, se oli shokki jne.
Ja seksiäkin oli ja nukuitte pitkään samassa sängyssä kun et halunnut muuttaa toiseen huoneeseen jne.
Tästä tekstistä ja monista seuraavistakin oli kovin vaikeata ulkopuolisen päätellä noita asioita mitä nyt tuossa kerroit.Sitä vain ihmettelen, ja moni muu uskoakseni, miksi sitten toivoit suhteen jatkuvan ja ero oli shokki miehen ilmoituksenkin jälkeen, jos todellisuus oli noin kamalaa?
Siksi on myös kovin vaikeata uskoa tuota suurta muutosta tähän päivään mielipiteissäsi tai sitä mikä on totuus ja mikä ei.
Tai mikä on muutoksen takana.
Ymmärtänet kai, että kun luemme näitä käänteitä ihan ulkopuolisina, niin on joskus vaikea miettiä mikä teksti on nyt totta ja missä on omaa erotilanteen tuottamaa "väritystä" takana.Edelleen en osaa nähdä kertomastasi mitkä ovat asioita joita toisit esiin oikeudessa.
Lukisittekin. Tuskin olette lukeneet niitä käänteitä, joissa tässä kerjussa on, sitä ajatuksien ja mielen työtä, mitä on tehty. Ei sinua tarvita tänne mestaroimaan ja tuomaroimaan, mikä on totta. Tänne on kirjoitettu tunteella, sielulla,. Minä en ole kirjoittanut ennen näitä päiviä, olen saanut lohtua pelkästä lukemisesta, mutta AVhen olisi pitänyt luottaa: tähänkin ketjuun ryntää täsmäyttäjät ja salapoliisit, jotka lukevat kuin piru raamattua, että sanoit sitä ja sitä mitäs nyt lällää sanot tätä.
Sinä tosiaankin annat täysin ulkopuolisen arvioita ja pilaat koko ketjun tinkaamalla jotan ihme totuuttasi. Millä oikeudella sen sinulle on joku on velkaa? Olen harkinnut kirjoittaa omasta tilanteestani, mutta juuri näiden kommentoijien takia en viitsi. Tiedän, että sitä vasta räävittäisiinkin tuollaisella jankuttavalla asenteella ja kysymyspatterilla, sen verran uskomaton tositarina sekin on.
Kirjoita vaan. Jos kirjoitat selkeästi ja ymmärrettävästi sekä perustelet miksi joku asia on mielestäsi niin tai näin tuskin kukaan kommentoi ikävästi.
Ja kukas sinä olet täällä kirjoittamisen standardeja määrittelemään ja perusteluja vaatimaan? Tänne on kirjoitettu tunteella, se on ollut parasta, ketjun ei tarvitsekaan olla mikään ranskalaisten viivojen asialuettelo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi pitkää kommenttia kirjoittamaan.
Kaikki lasten asiathan on edelleen sopimatta, koska ex pitkittänyt asiaa tänne asti.
Suhde oli sairas alusta alkaen. Totuus on vain vaikea nähdä läheltä ja irtipäästäminen vaikeaa. Tuttu helv@%@%ti on turvallisempi kun vieras tuntematon, tai jotain sinne päin.
En ole katkera, uusi nainen on nykyään aivan tois sijainen asia.
Se, minkälainen isä ex oli kaikki nämä vuodet painaa taustalla. Ei hän ole osallistunut mihinkään. Olen ollut lähellä lähteä lapsen kanssa pois kotoa isän riehumisen jälkeen. Ja sekin käännettiin minun syyksi.
Lapset on monet monet kerrat saaneet kuulla joutuvansa lastenkotiin kun eivät ole osanneet miellyttää isää.Ja kyllä, niin kamalalta kun se kuulostaa, tänä päivänä minunkin korvaan. Varmaan olisin jatkanut suhdetta, en olisi uskaltanut erota, vaikka järki sitä monta kertaa päässäni huusi.
Olin rikki, alistettu, syylistetty. En minä tuntenut omaa arvoani. Muka pidin perhettä kasassa lasten vuoksi, vaikka lasten vuoksi olisi pitänyt lähteä aikoja sitten.En minä halua isästä etäisää, olen monet monet kerrat sanonut miten on mielestäni hyvä, jos lapsilla vihdoin hyvät isäsuhteet ja viihtyvät isän kanssa.
Nyt en ehdi enempää.
Sen vielä sanon, että olen minä tehnyt tässä matkaa omiin vikoihini, ja tiedostan ne kyllä. Ja työstän niitä jatkuvasti.
Ja oikeudenkäyntiä koitan välttää viimeiseen asti. Välttelin asianajajan ottamistakin viimeiseen asti. Vielä viime viikkoina olen koittanut päästä järkevään sopimukseen exän kanssa. Kyllä minä oken valmis luovimaan saadakseni asiat edistymään ja tämän vain loppumaan. Mutta, lasten etu ja tietyt oikeuden on semmoisia mistä en tingi.
Ei ole kyse perusisästä. Peruserosta. Olisikin.
Mun lapset tästä maksaa kalleimman hinnan. Viiveellä. Mielenterveydellään. Ne joutuu isän puolelta tosi ikävään välikäteen. Isä laittaa heidät valitsemaan. Sitä minä en ole tehnyt koskaan.
Ap
Tää on paras. Ei ehdi vastata yhteenkään olennaiseen kysymykseen mutta ehtii kirjoittaa pitkän oksennuksen siitä miten lapsia manipuloidaan ja niiden mielenterveys kärsii.
Olet nyt monen viestin verran itse jahdannut olematonta: ap on sanonut, että ei todellakaan ole menossa oikeuteen, jos se voidaan välttää. Toisinaan eroasioissa ei voi, mutta kyllä siellä on sitten se asianajaja auttamassa. Eli ehkä sinun neuvosi eivät ole niin kullanträrkeitä, etenkään, jos hinta on jankata samat asiat uudelleen.
Mutta trollihan tämä onkin, en vastaile enää mitään tälle itsensä ylentäjälle.
Kirjoitin kaksi viestiä, eli meitä faktoja ja logiikkaa odottavia on useampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi pitkää kommenttia kirjoittamaan.
Kaikki lasten asiathan on edelleen sopimatta, koska ex pitkittänyt asiaa tänne asti.
Suhde oli sairas alusta alkaen. Totuus on vain vaikea nähdä läheltä ja irtipäästäminen vaikeaa. Tuttu helv@%@%ti on turvallisempi kun vieras tuntematon, tai jotain sinne päin.
En ole katkera, uusi nainen on nykyään aivan tois sijainen asia.
Se, minkälainen isä ex oli kaikki nämä vuodet painaa taustalla. Ei hän ole osallistunut mihinkään. Olen ollut lähellä lähteä lapsen kanssa pois kotoa isän riehumisen jälkeen. Ja sekin käännettiin minun syyksi.
Lapset on monet monet kerrat saaneet kuulla joutuvansa lastenkotiin kun eivät ole osanneet miellyttää isää.Ja kyllä, niin kamalalta kun se kuulostaa, tänä päivänä minunkin korvaan. Varmaan olisin jatkanut suhdetta, en olisi uskaltanut erota, vaikka järki sitä monta kertaa päässäni huusi.
Olin rikki, alistettu, syylistetty. En minä tuntenut omaa arvoani. Muka pidin perhettä kasassa lasten vuoksi, vaikka lasten vuoksi olisi pitänyt lähteä aikoja sitten.En minä halua isästä etäisää, olen monet monet kerrat sanonut miten on mielestäni hyvä, jos lapsilla vihdoin hyvät isäsuhteet ja viihtyvät isän kanssa.
Nyt en ehdi enempää.
Sen vielä sanon, että olen minä tehnyt tässä matkaa omiin vikoihini, ja tiedostan ne kyllä. Ja työstän niitä jatkuvasti.
Ja oikeudenkäyntiä koitan välttää viimeiseen asti. Välttelin asianajajan ottamistakin viimeiseen asti. Vielä viime viikkoina olen koittanut päästä järkevään sopimukseen exän kanssa. Kyllä minä oken valmis luovimaan saadakseni asiat edistymään ja tämän vain loppumaan. Mutta, lasten etu ja tietyt oikeuden on semmoisia mistä en tingi.
Ei ole kyse perusisästä. Peruserosta. Olisikin.
Mun lapset tästä maksaa kalleimman hinnan. Viiveellä. Mielenterveydellään. Ne joutuu isän puolelta tosi ikävään välikäteen. Isä laittaa heidät valitsemaan. Sitä minä en ole tehnyt koskaan.
Ap
Tää on paras. Ei ehdi vastata yhteenkään olennaiseen kysymykseen mutta ehtii kirjoittaa pitkän oksennuksen siitä miten lapsia manipuloidaan ja niiden mielenterveys kärsii.
Olet nyt monen viestin verran itse jahdannut olematonta: ap on sanonut, että ei todellakaan ole menossa oikeuteen, jos se voidaan välttää. Toisinaan eroasioissa ei voi, mutta kyllä siellä on sitten se asianajaja auttamassa. Eli ehkä sinun neuvosi eivät ole niin kullanträrkeitä, etenkään, jos hinta on jankata samat asiat uudelleen.
Mutta trollihan tämä onkin, en vastaile enää mitään tälle itsensä ylentäjälle.
No jos kerran aloittaja on nyt sitten päättänyt olla menemättä oikeuteen niin on sitten ainain yksi asia pois mielestä tai sekouttamasaa pakkaa. Hyvä, tekee kuten neuvoin, yksi epäselvä asia pois mietinnöstä ja asiavyyhdistä.
Muuten: ei aloittaja sanonut todellakaan olla menemättä. Vaan yrittää välttää olla menemättä. Ei ole sanottua, vaikka hän taas jossain viestissä onkin taas viemässä asioita oikeuteen.
Ihmettelen miksi SINUA noin ärsyttää kun kerron faktoja aloittajalle? Alan ihmetellä entistä enemmän mikä on tämän ketjun motiivi kun asialliset kommentit paljon ärsyttävät.
Tämä oli hyvä ketju, jossa jokainen sai purkaa omaa mieltänsä. Mielipiteitä kerrottiin ja heräteltiin ajattelemaan asioita, mutta se tärkein oli, että kuljettiin rinnalla.
Nyt tästä on tullut ketju, jossa etsitään virheitä, näykitään kaikkia ja pidetään itseään parhaana asiantuntijana ihan kaikkeen.
Ihan asiallisiakin kysymyksiä esim. Ap:n tilanteesta on tullut, mutta OSA viesteistä on niin oksettavan hyökkääviä, että vaikeata ymmärtää.
Nyt olen itse siinä tilanteessa, että ei tänne tee mieli purkaa mieltänsä niin kuin ennen, olisi paljonkin kirjoitettavaa / kerrottavaa. En vaan ole valmis sitä kaikkea k@akkaa ottamaan niskaan mitä täältä nyt satelee. Ja sanon vielä, että asiat on mökkimiehen kanssa ihan hyvin, siitä ei kyse laisinkaan.
Seuraan kyllä ketjua, mutta ei tänne nyt varmaan uusiakaan kirjoittajia eksy viimeisten sivujen räksytyksien takia. Lisään tähän vielä, että ei koske kaikkia kirjoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla joku apn exän nyxä eksynyt paikalle
Jospa vaan odotetaan että osa porukkaa eksyy riitelemään johonkin muuhun ketjuun ja jatketaan sitten keskustelua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedoksi luulotautisille että kaikki ei ole trolleja
Tää on kuitenkin keskustelupalsta ja itse en näe juurikaan asiattomia kommentteja. Täällä on ollut keskustelua siitä, että hymistellään vaan eikä puhuta aina suoraan. Jos ajatellaankaan.
Jos te vakkarit haluatte vain keskenänne purkautua ja keskenänne kulkea, niin kannattaisiko perustaa fb-ryhmä, niin saatte mieleistänne kommentointia.
Täällä on myös ollut ajoittain hyvin yksisilmäistä ajattelua, ikään kuin jotain puuttuisi. Kokonaisvaltainen näkemys. Muistatte varmaan sen Mies36 keskustelun, jossa niin paljon ymmärrettiin häntä, koska exän kanssa pettänyt uutta. Koska se exyys. Ja silloin poistettiin paljon kommentteja ja siihen ei yksi ihminen pysty. Toden sanoakseni sekin on pannut miettimään tätä ketjua. Ja sitä, miten terapiavastaisia ollaan. Ilmeisesti asiantuntijuutta ei arvosteta.
MInä ainakin käyn täällä lukemassa/kommentoimassa silloin kuin huvittaa. Voi olla, että lukijoissa on muitakin, jotka eivät vain hymistelyä kaipaa. Itse ainakin arvostan toisten asiantuntijuutta ja hyviä kysymyksiä ja neuvojakin. Ja kokemuksia. Kuka milläkin aatoksella saa täällä keskustella.
Ja oikeesti aika ilkeitä ja lapsellisiakin kommentteja tässä viime aikoina juuri, kun tullut erilaista kommenttia.
Kuitenkin täällä tuo sisäänlämpimyys voi aiheuttaa jopa sokeutta. Ja ryhmäpainetta kannustaa toisen fiiliksiä, mikä ei aina välttis olekaan hyväksi. Mutta totta varmaan, ettei tänne tee mieli tulla juuri tuon sisäänlämpivyyden vuoksi ja sellaisen nuivuuden erilaisuutta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuntuu pahalta, että olet joutunut täällä turhaan hyökkäysten kohteeksi. Valtaosa koko ketjun kunnolla lukeneista ymmärtää kyllä, että eksääsi eivät päde tavanomaiset avioliiton tai avioeron olettamukset.
Jätä tällaiset kommentit omaan arvoonsa. Kertonevat enemmän kirjoittajista kuin sinusta.
Samaa toivon muille. Jättäkää omaan arvoonsa. Toivon, että asiallinen ja pohdiskeleva keskustelu voi jatkua.
Avioliittoja ja avioerojahan on Suomessa satoja, ellei tuhansia. Kaikki ovat omanlaisiaan. Mutta voidaan sanoa ylesesti, että hyvin harva on sellainen josta voisi sanoa, että "exään ei päde tavanomaiset avioliiton tai avioeron olettamukset".
Exiä on joka lähtöön ja miltei kaikki ovat kuitenkin saaneet avioeron suoritettua loppuun. Ja lasten huoltoon ja elatukseen saatu molempia vanhempia huomioiva ratkaisu.
Voi olla, ettei päde tavanomaiset olettamukset, mutta harva on sellainen etteikö eroa ja siihen kuuluva jälkiselvittelyä kuitenkin saada aikaiseksi.
Kivutta se ei monilla käy, mutta kuitenkin.
Jos nyt tuossa ylläolevassa viestissä viitataan siihen, että aloittajan exän kanssa ei voi tai tarvitse noudattaa tiettyjä esimerkiksi lapsiin liittyviä eron jälkeisiä asioita ja oikeuksia niin en oikeastaan usko, että niin on.
Jos lasten huotajuuteen liittyvissä asioissa halutaan paljon poiketa käytössä olevista normeista ja suosituksista tai jopa lakiin liittyvistä asioista on oltava vahvoja todisteita, että exä on todella "kelvoton" isänä/äitinä ja toisena huoltajana.
Tämä on ihan käytäntö oli se exä sitten nainen tai mies.
Tätä seikkaa ei riitä muuttamaan se, että täällä sielunsiskot lohduttavat ja tukevat aloittajaa "älkää nyt sekoittako kivaa ketjua tylsillä jutuillanne, ei saa kiusata aloittajaa kyselemällä faktoja" yms.
Välillä tuntuu, että haluavatko tehdä karhunpalveuluksen aloittajalle vai ovatko ihan tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoja ja avioerojahan on Suomessa satoja, ellei tuhansia. Kaikki ovat omanlaisiaan. Mutta voidaan sanoa ylesesti, että hyvin harva on sellainen josta voisi sanoa, että "exään ei päde tavanomaiset avioliiton tai avioeron olettamukset".
Exiä on joka lähtöön ja miltei kaikki ovat kuitenkin saaneet avioeron suoritettua loppuun. Ja lasten huoltoon ja elatukseen saatu molempia vanhempia huomioiva ratkaisu.
Voi olla, ettei päde tavanomaiset olettamukset, mutta harva on sellainen etteikö eroa ja siihen kuuluva jälkiselvittelyä kuitenkin saada aikaiseksi.
Kivutta se ei monilla käy, mutta kuitenkin.Jos nyt tuossa ylläolevassa viestissä viitataan siihen, että aloittajan exän kanssa ei voi tai tarvitse noudattaa tiettyjä esimerkiksi lapsiin liittyviä eron jälkeisiä asioita ja oikeuksia niin en oikeastaan usko, että niin on.
Jos lasten huotajuuteen liittyvissä asioissa halutaan paljon poiketa käytössä olevista normeista ja suosituksista tai jopa lakiin liittyvistä asioista on oltava vahvoja todisteita, että exä on todella "kelvoton" isänä/äitinä ja toisena huoltajana.
Tämä on ihan käytäntö oli se exä sitten nainen tai mies.Tätä seikkaa ei riitä muuttamaan se, että täällä sielunsiskot lohduttavat ja tukevat aloittajaa "älkää nyt sekoittako kivaa ketjua tylsillä jutuillanne, ei saa kiusata aloittajaa kyselemällä faktoja" yms.
Välillä tuntuu, että haluavatko tehdä karhunpalveuluksen aloittajalle vai ovatko ihan tosissaan.
No onpas täällä ollut keskustelua. Minä huomautan vain, että näin sitä toivoisi olevan. Että olkoon se ex minkälainen tahansa, jälkiselvittely aina saadaan aikaiseksi.
Ja niinhän se onkin. Joskus jälkiselvittely on ampuminen pihatielle, toisinaan lihava riita vuosiksi ja sitten ne onnelliset, jotka osaavat liittonsa lopettaa "tavanomaisesti" - mitä se on, en tiedä, mutta edellisen kirjoittaja lienee perillä.
Olet vain ymmärtänyt tämän ketjun ajatuksen hieman pieleen. Ajatus on olla kuunnella kaikenlaisia tunteita, joita ero on herättänyt ja kertoa omistaan. Joskus niitä tunteita on herättänyt jonkun kirjoiitus, toisinaan omat kokemukset.
Pääpointti on tosiaankin lohduttaa, vahvistaa, tukea ja antaa kokemus, että tunteista on turvallista kertoa. Sen vuoksi neuvominen, päsmäröinti ja roisen asiat paremmin tietäminen on yritetty jättää sivuun. Ei ole kerrottu, miten asiat "tavanomaisesti" ovat, vaan sanottu, että kerro, miten sinä ne koit.
Jos haluat kutsua sitä hymistelyksi, sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Se on toisaalta nyt kuultu, siis mitä mieltä olet esim. APn avioliitosta ja hänen toimistaan, joten onko sinulla jokin erityinen syy, miksi haluat niitä toistaa?
Jollei, voit luottaa tulleesi kuulluksi ja jättää APn avioliiton ja eron pohtimisen.
T: MaratonParkuja
Jos kirjoittaa ihan yleisesti käytössä olevista asioista niin miten se koetaan toisten asioihin puuttumisena tai päsmäröintinä?
Enhän minä ja niitä asioita keksinyt tai lakeja laatinut. Kerron vain kuten asiat ovat. Älkää nyt ampuko viestintuojaa.
Jos näistä ei saa täällä kirjoittaa niin silloin halutaan hymistellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi pitkää kommenttia kirjoittamaan.
Kaikki lasten asiathan on edelleen sopimatta, koska ex pitkittänyt asiaa tänne asti.
Suhde oli sairas alusta alkaen. Totuus on vain vaikea nähdä läheltä ja irtipäästäminen vaikeaa. Tuttu helv@%@%ti on turvallisempi kun vieras tuntematon, tai jotain sinne päin.
En ole katkera, uusi nainen on nykyään aivan tois sijainen asia.
Se, minkälainen isä ex oli kaikki nämä vuodet painaa taustalla. Ei hän ole osallistunut mihinkään. Olen ollut lähellä lähteä lapsen kanssa pois kotoa isän riehumisen jälkeen. Ja sekin käännettiin minun syyksi.
Lapset on monet monet kerrat saaneet kuulla joutuvansa lastenkotiin kun eivät ole osanneet miellyttää isää.Ja kyllä, niin kamalalta kun se kuulostaa, tänä päivänä minunkin korvaan. Varmaan olisin jatkanut suhdetta, en olisi uskaltanut erota, vaikka järki sitä monta kertaa päässäni huusi.
Olin rikki, alistettu, syylistetty. En minä tuntenut omaa arvoani. Muka pidin perhettä kasassa lasten vuoksi, vaikka lasten vuoksi olisi pitänyt lähteä aikoja sitten.En minä halua isästä etäisää, olen monet monet kerrat sanonut miten on mielestäni hyvä, jos lapsilla vihdoin hyvät isäsuhteet ja viihtyvät isän kanssa.
Nyt en ehdi enempää.
Sen vielä sanon, että olen minä tehnyt tässä matkaa omiin vikoihini, ja tiedostan ne kyllä. Ja työstän niitä jatkuvasti.
Ja oikeudenkäyntiä koitan välttää viimeiseen asti. Välttelin asianajajan ottamistakin viimeiseen asti. Vielä viime viikkoina olen koittanut päästä järkevään sopimukseen exän kanssa. Kyllä minä oken valmis luovimaan saadakseni asiat edistymään ja tämän vain loppumaan. Mutta, lasten etu ja tietyt oikeuden on semmoisia mistä en tingi.
Ei ole kyse perusisästä. Peruserosta. Olisikin.
Mun lapset tästä maksaa kalleimman hinnan. Viiveellä. Mielenterveydellään. Ne joutuu isän puolelta tosi ikävään välikäteen. Isä laittaa heidät valitsemaan. Sitä minä en ole tehnyt koskaan.
Ap
No hyvä kun kerroit. Kun luin aloitustekstiä, jossa kerroit, että teillä on ihan mukavaa yhdessä vaikka mies oli ilmoittanut, ettei enää rakasta. Toivoit, että suteenne jatkuu. Et halunnut erota, se oli shokki jne.
Ja seksiäkin oli ja nukuitte pitkään samassa sängyssä kun et halunnut muuttaa toiseen huoneeseen jne.
Tästä tekstistä ja monista seuraavistakin oli kovin vaikeata ulkopuolisen päätellä noita asioita mitä nyt tuossa kerroit.Sitä vain ihmettelen, ja moni muu uskoakseni, miksi sitten toivoit suhteen jatkuvan ja ero oli shokki miehen ilmoituksenkin jälkeen, jos todellisuus oli noin kamalaa?
Siksi on myös kovin vaikeata uskoa tuota suurta muutosta tähän päivään mielipiteissäsi tai sitä mikä on totuus ja mikä ei.
Tai mikä on muutoksen takana.
Ymmärtänet kai, että kun luemme näitä käänteitä ihan ulkopuolisina, niin on joskus vaikea miettiä mikä teksti on nyt totta ja missä on omaa erotilanteen tuottamaa "väritystä" takana.Edelleen en osaa nähdä kertomastasi mitkä ovat asioita joita toisit esiin oikeudessa.
Näköjään joku ap:n exän kaltainen löytänyt nyt ketjuun. Syyttää ja syyllistää ap:tä, kääntää ja vääntää asiat ihan muuksi, ja koittaa estää ap:tä käyttämästä omia oikeuksiaan, puolustelee ap:n ex-miestä mitä ihmeellisimmillä kommenteilla, ja jakaa väärää tietoa (tiedoksi sinullekin: oikeudesta nimenomaan saa tarvittaessa apua talon myyntiin laittoon, jos ex-mies ei muuten toimi).
Täytyy olla painavat syyt jos oikeudesta saa apua talon myyntiin.
Ja kalliiksi tulee. Edelleenkään, lopputuloksesta ei koskaan tiedä.
Koska ketju on varsin pitkä ja polveileva ja asiat ovat muuttuneet jo moneen kertaan niin aloittajan olisi helpompi nyt vastatä näihin oleelliseen muutamaan kysymykseen. Se selventäisi jos aloittaja haluaa tulla ymmärretyksi täällä.
Sitäpaitsi olen lukenutkin moneen kertaan aloittajan vastauksia mutta kun nissä on olut juuri tuollasta ympäripyöreää josta ei oikein saa kiinni oleellista mitä hän nyt oikein itsekään haluaa tai miksi joku asia tai vaatimus on väärin.
Esimerkiksi en löytänyt mitään selkeää selitystä miksi hän menisi oikeuteen. On vain mainintoja, että oikeuteen ehkä mennään.
En ole varmaankaan ainoa joka on lukenut vain alkupään ja loppupään tekstejä. Enkä ainoa joka ei ole saanut selvää aloittajan kertomuksesta vaikka olisi lukenut kaikkikin.
Monelle on vaikea paikka käsittää, että ne ihmiset joilla on kokemusta eroasioista ja esimerkiksi oikeudenkäynnistä haluaisivat ehkä antaa myös vinkkejä aloittajalle. Koska esimerkiksi ihminen joka ei ole ollut koskaan oikeudessa ei tiedä millainen prosessi ja paikka istunto tosiasiassa on.
Se ei ole mikään mukava paikka ja siellä ei jaeta oikeutta vaan se voittaa jolla on taitavampi asianajaja kumoamaan vastapuolen vaatimukset.
Myös asiakkaan itse haluamia vaatimuksia ei aina voida viedä oikeuteen johtuen monistakin syistä.