Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Tuomioistuin voi määrätä pesänjakajan ellei riitaisa pari saa sovintoa omaisuuden jaosta.

Pesäjakaan palkkon maksavat puolisot yhdessä. Jos toiselta ei pystytä perimään pesänjakajan palkkiota sen joutuu maksamaan toinen yksin.

Ehkä olisi hyvä miettiä, miksi joillakin on tarve puolustaa Apn exän käytöstä, jota monet tässä ketjussa ovat kuvanneet narsistiseksi.

Kävi jopa mielessä, että ex löytänyt ketjun. Kun niin kovin tenttaa asioista.

Vaikka olenkin tänne avoimesti kirjoittanut, monesti niitä kaikista raastavampia tunteitani. Lähinnä jäsentääkseni niitä pääni sisällä kirjoittamalla ne ulos.

Aivan kaikkea en tällä avoimella palstalla ole avannut, enkä avaa.

Hyvät neuvot ovat olleet kullanarvoisia. Lohtu, vertaistuki, myötäeläminen. Varsinaisia neuvoja en kuitenkaan täältä hae. Kaikki viisaat sanat toki otan kiitollisuudella vastaan. Ja neuvotkin.

Kyllä minä haen tilanteeseen "oikeat" neuvot asiantuntijoilta. Jotka osaavat minulle kertoa miten mikäkin on.

Kuten sanoin, tämä on ollut minulle tunteiden purku väylä. Ja siinä myös syy, miksi juttu poukkoilee eikä ole aina niin järkevää. Koska, tunteet menee aaltoliikettä, on hyviä ja huonoja ja tosi huonoja päiviä.

28, terkkuja sinne. Kiva olis kuulla kuulumisia. Jospa tämä ketju vielä rauhoittuisi...

Ap

Tulee viime sivuista mieleen ketju "narsistin keskustelutyyli". Tämä on kuin suoraan oppikirjasta. En tiedä, että onko kyseessä ap:n ex, vai joku muu samasta vaivasta kärsivä ja hiljattain eronnut.

Jankkaajalta kysyisin, että tunnistatko itsesi? Itsetuntemus on äärimmäisen tärkeää, jotta ei myrkytä kaikkea ympäriltään.

Itse ihmettelen sitäkin, että olisiko se niin kamalaa, jos AVlla olisikin puhdas hymistelyketju. Mutta tuon keskustelutyylin todellakin itsekin juuri nyt raskaasta erosta kärsivänä tunnistan: samalla, kun väitetään, että tarjoan vain neuvoja (koska sinä olet niin tyhmä, että niitä tarvitset), lytistetään ja latistetaan niillä "neuvoilla".

Pohjimmiltaan tarkoitus on vain kertoa, miten suuresti olen yläpuolellasi. Samoin tunnistan tuon, että suorastaan raivostutaan ja uhriudutaan, jos huomataan, että minä tai joku toinen saa myönteistä huomiota. Joku kateusreaktio tuo, että täällä on rohkaistu ja tuettu muita. Sehän on suorastaan loukkaus, jos joku muu saa hyvää ja kivaa palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen sitäkin, että olisiko se niin kamalaa, jos AVlla olisikin puhdas hymistelyketju. Mutta tuon keskustelutyylin todellakin itsekin juuri nyt raskaasta erosta kärsivänä tunnistan: samalla, kun väitetään, että tarjoan vain neuvoja (koska sinä olet niin tyhmä, että niitä tarvitset), lytistetään ja latistetaan niillä "neuvoilla".

Pohjimmiltaan tarkoitus on vain kertoa, miten suuresti olen yläpuolellasi. Samoin tunnistan tuon, että suorastaan raivostutaan ja uhriudutaan, jos huomataan, että minä tai joku toinen saa myönteistä huomiota. Joku kateusreaktio tuo, että täällä on rohkaistu ja tuettu muita. Sehän on suorastaan loukkaus, jos joku muu saa hyvää ja kivaa palautetta.

En minä odota mitään "kivaa palautetta". En odota yhtään mitään palautetta vaan toivon aloittajan lukevan myös näitä muun tyylisiä kommentteja. Koska luen rivien välistä, että hänen omat vahvat ja sekavat tunteensa, ymmärrän kyllä nekin, nyt vaikuttavat siihen miten haluaa asioiden menevän.

Edelleen, eron jälkeiseen tapahtumaketjun kuuluvat yleensä ja melkein aina määrätyt asiat ja niihin liittyvät myös tietyt lainalaisuudet.

Vaikka kuinka joku asia tuntuisi itsestä pahalta, kurjalta, epäoikeudenmukaiselta, ylipääsemättömältä jne. kestää niin nämä eronneen ihmisen henkilökohtaiset tunteet eivät lievennä eivätkä poista sitä, että silti toimitaan tiettyjen normien mukaan.

Tässä on nyt asia käännetty niin, että olen aloittajaa vastaan ja ex-miehen puolella.

Kuten sanoin jo aiemmin, tuskin tuohtumiseltanne luette kuin määrätyt kohdat, en ole kenenkään puolella tässä kun kerron

Kuten sanoin myös, että oman asianajajan on vaikea silloin toimia jos asiakas ei pysty tai jaksa omalta tunnereaktioltaan jäsentelemään tai jotenkin ruotimaan niitä asioita joita haluaa asiassaan ajettavan. Ja ymmärtävän, että jos saa jonkun niin ehkä joutuu jostain antamaan periksi. Ikävä kyllä. En sano tätä siksi, että olisin miehen puolella ja johdattaisin aloittakaa luopumaan jostain hänelle kuuluvasta. Kuten joku epäilee

Myös silloin, jos ne asiat ovat sellaisia, että asianajaja tietää etteivät ne menesty tai ovat jotenkin epärelevantteja niin hänen täytyy se asiakkaalleen sanoa tai toppuutella.

Silloin voimakkaassa tunnetilassa oleva asiakas, oli se ihan kuka tahansa, ei välttämättä nyt ainoastaan aloittaja, saattaa tuntea, että asianajaja on tehoton tai ei aja hänen asiaansa.

Toistan, asianajajissa on kyllä myös eroja ja pitää itse tarkastella onko tämä oikeasti tehoton tms. Vai johtuuko "tehottomuus" jostain muista seikoista.

Korostan: nämä nytkin kertomani asiat eivät koske eivätkä kohdistu millään tavalla pelkästään aloittajan tapaukseen vaan ihan kaikkiin muihinkin vastaavassa tilanteessa oleviin.

En ex-miehen nyxä en mikään muukaan tuttava. En tunne täältä yhtään ketään.

Motiivini on ehkä nyt lähinnä se, että ihan jo lasten takia aloittaja saisi tämän tilanteen pois järjestyksestä.

Joskus aikuisten "lasten etu" poikkeaa siitä miten lapset kokevat tilanteet.

Lapsille on tärkeää, että tilanne normalisoituisi, niin lähelle normaalia kuin mahdollista, ja voisivat mahdollisimman luontevasti olla niin isän kuin äidinkin luona.

Pelkäämättä esimerkisi mitä kummassakin paikassa voidaan puhua.

Mitä pitemmälle, lastensuojeluilmoituksiin ja jopa oikeuteen saakka näissä mennään, niin sitä vaikeampi tämä ko. tilanne toteuttaa silloin on.

Kyllä, muistan, aloittaja on sanonut, että välttää menemästä oikeuteen. Lastensuojeluilmoitus on otettu esille jossain kommentissa mahdollisena. Siksi sen mainitsin.

Jatan vielä, koska on otettu tämäkin esille ja unohtui.

En asetu kenenkään yläpuolelle. Jos siltä tuntuu, niin se tunne on ehkä sitten jonkun omasta näkökannassata tai elämäntilanteesta johtuvaa.

Olen taustaillut ja jätän omaan arvoonsa nämä viime aikaiset besservisserit. Aloittakaa oma "neuvomisketju" , missä voitte tökkiä ja tuikkia jos sinne vapaaehtoisia tulee.

Se on jännä miten erossa siitä hyvästäkin kumppanista tulee näkyviin uudet puolet.

Olin 25 vuotta exän kanssa ja erosimme 1,5 vuotta sitten. Minä halusin erota, vaikka suhde oli ollut suurimman ajan hyvä ja rakastava, siitä oli vuosien saatossa tullut negatiivinen ja siinä vaiheessa kun puhumisesta huolimatta mikään ei muuttunut ja negatiivisuus alkoi vaikuttamaan lapsiin, en nähnyt muuta keinoa kun lähteä.

Ero tuli täysin puskista exälle, niinkuin ilmeisesti niin usein tulee. Hän kuitenkin ymmärsi syyt vaikka tosiaan ero oli kova paukku. Exä meni kuitenkin terapiaan ja haki apua ja halusi oppia erosta.

Ero oli kova paukku itsellekin, ei noin pitkästä suhteesta niin vaan lähdetä vihellellen.

Muutama kuukausi tuon jälkeen tapahtui vielä toinen iso menetys ja kävin todella pohjalla.

Ajattelin että omaisuudesta jne voi tulla vääntöä mutta lasten asiat osataan hoitaa. Miten väärässä olinkaan. Meilläkin oli kuitenkin jo teini-ikäiset lapset, mutta sen ikäisiin ero osuu muutenkin myllertävään aikaan ja niin meilläkin kipuiltiin.

Exä alkoi vetämään "rento, hälläväliä isä"-meininkiä ja ennen rajoja asettanut isä muuttui isäksi jonka omat menot ( niinkuin avioliitossakin) meni aina edelle. Lapset kävivät joka toinen viikonloppu isällään, mutta kävi ilmi ettei hän edes ollut kotona suurimman osan aikaa.

Minä jäin kotitaloon asumaan,  sovimme suullisesti että lunastan talon kunhan olin uudessa työpaikassa 6kk ja palkka nousisi. 

Yhtäkkiä minä olinkin sen vaikea joka pitkittää asioita, kuitenkaan exä ei tehnyt minkään asian eteen mitään. Ei talon arvioinnin, ei mökin myynnin ei minkään, mutta valitti ja syytteli senkin edestä.

Hän asui mökillä, joka siis oli ihan kaupungin vieressä. Minä maksoin kulut talosta ja mökistä maksettiin yhdessä, reilua..no ei. Sitten alkoi vaatimukset asuntohyvityksestä.

Kaikki meni vaikeamman kautta, hain pesänjakajaa ei vastannut mihinkään, kaikki meni haastemiehen kautta.

Kävihän se ilmi myös että aika nopeasti tuli uusi kuvioihin joka sekaantui myös kaikkeen. Omia lapsiaan ei ehtinyt näkemään koko keväänä ja kesälomalle lapsien kanssa roudasi kertomatta uuden ja lapsineen.

Lapset olivat ihmeissään, loppui yhteiset tekemiset ja harrastukset.

Jatkuu..

Joka paikassa oli mukana se uusi. ja se tutustuttaminen meni niin huonosti että eihän teinit ottaneet uutta ollenkaan kivasti vastaan.

Minä yritin tsempata ja tukea, kuunnella ja olla vastuullinen, laittaa rajoja. Koska kaikkien etu olisi että kaikki se uusikin tulisi toimeen.

Edelleen ollaan siinä pisteessä että mökkiä eikä taloa olla ositettu, minulla oli lainakin valmiina mutta miehen hinta talolle oli aivan älytön. Nyt tämä sataa minun laariin kun talon arvo laskee kun lehmän häntä ja pesänjakaja kun nyt saataisiin hommiin, niin jospa saataisiin tämäkin maaliin.

En laita kun pakolliset viestit, exä harvoin vastaa mihinkään esim mökkiä tulisi joku katsomaan, ignooraa täysin.

Lapsille antaa välillä rahaa, mutta elatussopimusta ei olla saatu aikaiseksi niin mitään elatuksia ei maksa ja takautuvasti näitä en voi hakea koska sopimusta ei ole ollut.

Kyllä olen itkenyt ja ollut romuna., enää en suostu antamaan energiaani tähän. Keskityn omaan elämään, hoidan oman tonttini lasten kanssa ja olen heille tukena. 

Kai nämä asiat ennen pitkää ratkeaa, mutta hirveä huomata miten ihmisen katkeruus menee omien lasten edelle. Itsehän satoa sitten korjaa.

Vielä toivon että joskus asiat helpottaa, kunhan saadaan omaisuus erilleen ja aika kuluu.

Taistelen lasten hyvinvoinnin eteen, haen apua koulusta, puhun valmentajille ja ystäville. Olen kutonut tukiverkkoa muiden aikuisten avulla, kun isää ei enää kiinnosta.

Nim. Tämä ei lopu koskaan

Jatkan vielä..

Tämä ketju on ollut mahtava, juuri sellainen tsemppausketju, missä ihmiset ovat voineet jakaa ajatuksiaan.

Ne tärkeät ja isot jutut ja päätökset on tehty ihan muualla asiantuntijoiden avulla. Täällä on voinut avata fiilikisiä ja tunteita rauhassa, ilman tuputtavia neuvoja.,

Ja aloittajan tarinan näkee kun, lukee ajatuksella, se alun epäusko ja lamaannus mikä jalostuu pärjäämiseksi ja omien puolien pitämiseksi.

28 vuotta yhdessä, miten olen onnellinen puolestasi ja on ihana lukea sinun ja mökkimiehen tarinaa.

Itsellä on ollut jotain sutinaa, yksi iso ihastuskin, mutta onneksi näin varoitusmerkit ja ymmärsin ihastuksissani etten voi olla ihmisen kanssa joka pienenkin riidan aikana on heti eroamassa ja menee henkilökohtaisuuksiin. Olen siis jo jotain oppinut mitä siedän ja mitä en.

Matka itseeni jatkuu ja se tuntuu hyvälle, osaan ja nautin olla yksin. Mutta kiire ei ole minnekään.

Sinänsä huvittavaa, että tämän aloituksen, kuten suurimman osan täällä, aloittaa kysymys.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu..

Joka paikassa oli mukana se uusi. ja se tutustuttaminen meni niin huonosti että eihän teinit ottaneet uutta ollenkaan kivasti vastaan.

Minä yritin tsempata ja tukea, kuunnella ja olla vastuullinen, laittaa rajoja. Koska kaikkien etu olisi että kaikki se uusikin tulisi toimeen.

Edelleen ollaan siinä pisteessä että mökkiä eikä taloa olla ositettu, minulla oli lainakin valmiina mutta miehen hinta talolle oli aivan älytön. Nyt tämä sataa minun laariin kun talon arvo laskee kun lehmän häntä ja pesänjakaja kun nyt saataisiin hommiin, niin jospa saataisiin tämäkin maaliin.

En laita kun pakolliset viestit, exä harvoin vastaa mihinkään esim mökkiä tulisi joku katsomaan, ignooraa täysin.

Lapsille antaa välillä rahaa, mutta elatussopimusta ei olla saatu aikaiseksi niin mitään elatuksia ei maksa ja takautuvasti näitä en voi hakea koska sopimusta ei ole ollut.

Kyllä olen itkenyt ja ollut romuna., enää en suostu antamaan energiaani tähän. Keskityn omaan elämään, hoidan oman tonttini lasten kanssa ja olen heille tukena. 

Kai nämä asiat ennen pitkää ratkeaa, mutta hirveä huomata miten ihmisen katkeruus menee omien lasten edelle. Itsehän satoa sitten korjaa.

Vielä toivon että joskus asiat helpottaa, kunhan saadaan omaisuus erilleen ja aika kuluu.

Taistelen lasten hyvinvoinnin eteen, haen apua koulusta, puhun valmentajille ja ystäville. Olen kutonut tukiverkkoa muiden aikuisten avulla, kun isää ei enää kiinnosta.

Nim. Tämä ei lopu koskaan

Miksi ette ole tehneet elatussopimusta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen sitäkin, että olisiko se niin kamalaa, jos AVlla olisikin puhdas hymistelyketju. Mutta tuon keskustelutyylin todellakin itsekin juuri nyt raskaasta erosta kärsivänä tunnistan: samalla, kun väitetään, että tarjoan vain neuvoja (koska sinä olet niin tyhmä, että niitä tarvitset), lytistetään ja latistetaan niillä "neuvoilla".

Pohjimmiltaan tarkoitus on vain kertoa, miten suuresti olen yläpuolellasi. Samoin tunnistan tuon, että suorastaan raivostutaan ja uhriudutaan, jos huomataan, että minä tai joku toinen saa myönteistä huomiota. Joku kateusreaktio tuo, että täällä on rohkaistu ja tuettu muita. Sehän on suorastaan loukkaus, jos joku muu saa hyvää ja kivaa palautetta.

En minä odota mitään "kivaa palautetta". En odota yhtään mitään palautetta vaan toivon aloittajan lukevan myös näitä muun tyylisiä kommentteja. Koska luen rivien välistä, että hänen omat vahvat ja sekavat tunteensa, ymmärrän kyllä nekin, nyt vaikuttavat siihen miten haluaa asioiden menevän.

Edelleen, eron jälkeiseen tapahtumaketjun kuuluvat yleensä ja melkein aina määrätyt asiat ja niihin liittyvät myös tietyt lainalaisuudet.

Vaikka kuinka joku asia tuntuisi itsestä pahalta, kurjalta, epäoikeudenmukaiselta, ylipääsemättömältä jne. kestää niin nämä eronneen ihmisen henkilökohtaiset tunteet eivät lievennä eivätkä poista sitä, että silti toimitaan tiettyjen normien mukaan.

Tässä on nyt asia käännetty niin, että olen aloittajaa vastaan ja ex-miehen puolella.

Kuten sanoin jo aiemmin, tuskin tuohtumiseltanne luette kuin määrätyt kohdat, en ole kenenkään puolella tässä kun kerron

Kuten sanoin myös, että oman asianajajan on vaikea silloin toimia jos asiakas ei pysty tai jaksa omalta tunnereaktioltaan jäsentelemään tai jotenkin ruotimaan niitä asioita joita haluaa asiassaan ajettavan. Ja ymmärtävän, että jos saa jonkun niin ehkä joutuu jostain antamaan periksi. Ikävä kyllä. En sano tätä siksi, että olisin miehen puolella ja johdattaisin aloittakaa luopumaan jostain hänelle kuuluvasta. Kuten joku epäilee

Myös silloin, jos ne asiat ovat sellaisia, että asianajaja tietää etteivät ne menesty tai ovat jotenkin epärelevantteja niin hänen täytyy se asiakkaalleen sanoa tai toppuutella.

Silloin voimakkaassa tunnetilassa oleva asiakas, oli se ihan kuka tahansa, ei välttämättä nyt ainoastaan aloittaja, saattaa tuntea, että asianajaja on tehoton tai ei aja hänen asiaansa.

Toistan, asianajajissa on kyllä myös eroja ja pitää itse tarkastella onko tämä oikeasti tehoton tms. Vai johtuuko "tehottomuus" jostain muista seikoista.

Korostan: nämä nytkin kertomani asiat eivät koske eivätkä kohdistu millään tavalla pelkästään aloittajan tapaukseen vaan ihan kaikkiin muihinkin vastaavassa tilanteessa oleviin.

En ex-miehen nyxä en mikään muukaan tuttava. En tunne täältä yhtään ketään.

Motiivini on ehkä nyt lähinnä se, että ihan jo lasten takia aloittaja saisi tämän tilanteen pois järjestyksestä.

Joskus aikuisten "lasten etu" poikkeaa siitä miten lapset kokevat tilanteet.

Lapsille on tärkeää, että tilanne normalisoituisi, niin lähelle normaalia kuin mahdollista, ja voisivat mahdollisimman luontevasti olla niin isän kuin äidinkin luona.

Pelkäämättä esimerkisi mitä kummassakin paikassa voidaan puhua.

Mitä pitemmälle, lastensuojeluilmoituksiin ja jopa oikeuteen saakka näissä mennään, niin sitä vaikeampi tämä ko. tilanne toteuttaa silloin on.

Kyllä, muistan, aloittaja on sanonut, että välttää menemästä oikeuteen. Lastensuojeluilmoitus on otettu esille jossain kommentissa mahdollisena. Siksi sen mainitsin.

Kuten täällä on sulle sanottu, kuultu jo. Jos nyt joku noihin neuvoihin haluaa tarttua, kiva. Mutta mikä sun motiivi on näitä nyt toistaa ja toistaa?

Luuletko oikeasti, että esim. ap olisi tapellut päivääkään, ellei olisi ollut pakko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu..

Joka paikassa oli mukana se uusi. ja se tutustuttaminen meni niin huonosti että eihän teinit ottaneet uutta ollenkaan kivasti vastaan.

Minä yritin tsempata ja tukea, kuunnella ja olla vastuullinen, laittaa rajoja. Koska kaikkien etu olisi että kaikki se uusikin tulisi toimeen.

Edelleen ollaan siinä pisteessä että mökkiä eikä taloa olla ositettu, minulla oli lainakin valmiina mutta miehen hinta talolle oli aivan älytön. Nyt tämä sataa minun laariin kun talon arvo laskee kun lehmän häntä ja pesänjakaja kun nyt saataisiin hommiin, niin jospa saataisiin tämäkin maaliin.

En laita kun pakolliset viestit, exä harvoin vastaa mihinkään esim mökkiä tulisi joku katsomaan, ignooraa täysin.

Lapsille antaa välillä rahaa, mutta elatussopimusta ei olla saatu aikaiseksi niin mitään elatuksia ei maksa ja takautuvasti näitä en voi hakea koska sopimusta ei ole ollut.

Kyllä olen itkenyt ja ollut romuna., enää en suostu antamaan energiaani tähän. Keskityn omaan elämään, hoidan oman tonttini lasten kanssa ja olen heille tukena. 

Kai nämä asiat ennen pitkää ratkeaa, mutta hirveä huomata miten ihmisen katkeruus menee omien lasten edelle. Itsehän satoa sitten korjaa.

Vielä toivon että joskus asiat helpottaa, kunhan saadaan omaisuus erilleen ja aika kuluu.

Taistelen lasten hyvinvoinnin eteen, haen apua koulusta, puhun valmentajille ja ystäville. Olen kutonut tukiverkkoa muiden aikuisten avulla, kun isää ei enää kiinnosta.

Nim. Tämä ei lopu koskaan

Miksi ette ole tehneet elatussopimusta? 

Tähän ketjuun on nyt pesiytynyt kyselevä röllitölli. Toivottavasti osataan täällä ohittaa niin nämä "kysymykset" kuin myös "neuvot", joita "sanotaan vaan".

Ketjun tosiaan aloittaa kysymys " pitäisi päästää irti, miksi se on niin vaikeaa".

"Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa"?

Minä olen ymmärtänyt niin hyvin apta kuin 28 v. Ilmeisesti joillakin onnistuu olemaan niin järkiperäiset suhteet, että niitä on osattu pitää upeassa tasapainossa kaiken aikaa ja vielä erotessakin noin vaan tehdään asioita. Kyllä toivoisi omalle kohdallekin, olisin mieluummin se, joka täällä kyselee mikset ole ja miksi olet kuin siinä tilanteessa, missä olen.

Lyhyesti oma tilanteeni: kuvittelin meillä olevan se normaali liitto, tietysti omine ongelmineen ja muine elämän haasteineen. Yhdessä oli kivaa, paljon puhuttiinkin. Työelämä sitten asetti haasteita, minulle ei löytynyt töitä joten otin niitä 2,5 t matkan päästä kotoa. Vuokrasin sieltä pienen yksiön, jossa yövyin viikolla 2-3 yötä.

Järkytys oli aika kamala, kun minulle selvisi, että niinä öinä, jolloin en ollut kotona, siellä asusti toinen henkilö. No, sekin vielä meni, tai siis, pakkohan tuollaisesta on selvitä.

Mutta se, mikä on ollut kestämätöntä, on juurikin riitely kaikesta mahdollisesta omaisuudesta, myyntien pitkittyminen, venkoilu, känniset (?) haukkumaviestit, suvulleni soittelut, aiheena mm. se, miten hankala olen, kun en ole myymässä perintömökkiä miehelle alihintaan.

Siitä vaan paremmin tietävät nyt neuvomaan, älkääkä missään hetkessä salliko kenenkään hymistellä tsemppauksiaan, älkää säästelkö sanoja kertoessanne, miten itse kyllä tiedätte asiat paremmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu..

Joka paikassa oli mukana se uusi. ja se tutustuttaminen meni niin huonosti että eihän teinit ottaneet uutta ollenkaan kivasti vastaan.

Minä yritin tsempata ja tukea, kuunnella ja olla vastuullinen, laittaa rajoja. Koska kaikkien etu olisi että kaikki se uusikin tulisi toimeen.

Edelleen ollaan siinä pisteessä että mökkiä eikä taloa olla ositettu, minulla oli lainakin valmiina mutta miehen hinta talolle oli aivan älytön. Nyt tämä sataa minun laariin kun talon arvo laskee kun lehmän häntä ja pesänjakaja kun nyt saataisiin hommiin, niin jospa saataisiin tämäkin maaliin.

En laita kun pakolliset viestit, exä harvoin vastaa mihinkään esim mökkiä tulisi joku katsomaan, ignooraa täysin.

Lapsille antaa välillä rahaa, mutta elatussopimusta ei olla saatu aikaiseksi niin mitään elatuksia ei maksa ja takautuvasti näitä en voi hakea koska sopimusta ei ole ollut.

Kyllä olen itkenyt ja ollut romuna., enää en suostu antamaan energiaani tähän. Keskityn omaan elämään, hoidan oman tonttini lasten kanssa ja olen heille tukena. 

Kai nämä asiat ennen pitkää ratkeaa, mutta hirveä huomata miten ihmisen katkeruus menee omien lasten edelle. Itsehän satoa sitten korjaa.

Vielä toivon että joskus asiat helpottaa, kunhan saadaan omaisuus erilleen ja aika kuluu.

Taistelen lasten hyvinvoinnin eteen, haen apua koulusta, puhun valmentajille ja ystäville. Olen kutonut tukiverkkoa muiden aikuisten avulla, kun isää ei enää kiinnosta.

Nim. Tämä ei lopu koskaan

Miksi ette ole tehneet elatussopimusta? 

Tähän ketjuun on nyt pesiytynyt kyselevä röllitölli. Toivottavasti osataan täällä ohittaa niin nämä "kysymykset" kuin myös "neuvot", joita "sanotaan vaan".

Täällä on kyllä useampia kyselijöitä. Ja miksi heitä Danotaan röllitölleiksi?

Ihmettelen, koska monet ovat ihan asiallisia kysymyksiä.

Esimerkiksi juuri miksi elatussopimusta ei ole saatu aikaiseksi.

Minusta kyllä nämä tröllittelijät asettuvat muiden yläpuolelle.

Minä kirjoitan ja purkaan mieltäni nyt ja otan kaiken vastaan mikä tulee. Voin vain kuvitella kuinka moni lukija tuntee voitonriemua siitä, että oli oikeassa ja kieltämättä oloni on tämän itselleni tuoreen asian kanssa kovinkin loukattu ja hämmentynyt, sattuu sieluun.

Taustana vielä, että mökkimiehen kanssa asiat on hyvin, pian lähdetään reissuun jota molemmat odottavat kovin.

No, se exä, en sitten tuntenut häntä lainkaan ja kaikkien riemuksi voin kertoa, että taustalla se toinen nainen jo pitkään. Ongelma ei ole se, että nyt on naisystävä, se on minulle ihan ok, mutta ..... Olin parhaan ystäväni kanssa pitkän viikonlopun reissussa ja ystäväni sanoi että exäni on nyt estänyt Facebookissa, mutta ystäväni mies ei ollut estossa ja oli törmännyt johonkin päivitykseen johon exäni oli liitetty. Jostakin syystä alettiin asiaa tutkimaan ja voi perkele kuinka kylmää kyytiä tuli. Mainitsen, että itse en ole Facebookissa. Kaikki, mitä exäni on puhunut on ollut valetta, en vaan ymmärrä miksi piti minua köydessä. Miksi vielä helmi-maaliskuussa puhui, että "ei ole menettänyt uskoa meistä jne". Miksi minun piti päättää suhde huhtikuussa. Heidän suhde on ollut tyttöystävän puolelta julkinen jo uuden vuoden yöstä. Viimeisen kerran harrastettiin seksiä helmikuussa, on helvetin väärin uutta tyttöystävää kohtaan, mutta minä en tiennyt. Exä on viettänyt mökillä yms aikaa uuden kanssa, oli julmaa myös, että ovat vuokranneet myös samaa mökkiä joka tuli kuvioihin aikoinaan minun kautta yms. Siis kaksi eri mökkipaikkaa. Kirpaisi myös, että eräs työmatka olikin Heidän yhteinen lomamatka jne. Kaikkein kipeintä kuitenkin teki se että exän uusi naisystävä on viiden lapsen yksinhuoltaja ja niitä kuvia oli sitten kiitettävästi kuinka exä touhuaa niiden lapsien kanssa, kaivelee mökillä matoja, asuntoautoreissuja, linnanmäkeä yms. Nyt ymmärrän miksi omalle lapselle on niin vähän aikaa ja se sattuu minua kaikkein eniten. Kun tulin reissusta kotiin niin aloin tutkimaan loppuvuoden ja alkuvuoden viestittelyämme ja nyt ymmärrän monet oharit yms. Mutta, miksi ihmeessä toimi niin. Meidän "erotarina" koki kolme vaihetta, eka shokkivaihe, sitten 5 kk myöhemmin "sala-asunto" ja nyt tämä kaikki kakka. Reissussa meinasi iskeä paniikkihäiriö, mutta lasi viiniä auttoi ja ystäväni temperamentti, olisi exä saanut korvillensa jos ystäväni eteen olisi silloin sattunut.

Nyt ei kannata käsittää väärin, eli ero on minulle ok ja se, että exällä on uusi, mutta kyllä ne valheet satuttavat.

Ja en usko, että exän uusi tietää kuinka paljon vietettiin yhdessä aikaa huhtikuuhun asti, yökyläilut yms.

Nyt alkaa olo helpottamaan, mutta kyllä yöunet meni pariksi yöksi.

Että, sellaista tänne.

Piti kuitenkin kertoa.