Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12643)
28: Päiväkirjoja ja valokuvia tutkimalla yritin asiaa selvitellä ja emme ole olleet noin kauan yhdessä pariskuntana. Ensimmäisen kerran seurustelimme vasta vuonna 2017, mutta silloin se ei kestänyt ja uudestaan palasimme yhteen vuonna 2018 ja siitä asti olemme olleet yhdessä. Pidän silti nimimerkkini - 28 v yhdessä. (29.3.2023)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"28 v vielä jatkaa, että nimimerkkini on virheellinen. Eli siivosin myös almanakkani vuodesta 1987 - 2014, nämä olleet siis päiväkirjojani. Revin ne silpuiksi (iso muovipussillinen tuli). Säästin alkuun vuodet 1994-1999 sillä minä en muista tarkalleen koska aloimme seurustelemaan. Tarinamme oli niin poikkeuksellinen, että mieheni oli exäni paras ystävä. Nuoruudessa pyörimme aina yhdessä. On niin monta vuotta kun molemmat kuuluivat elämääni, olimme todella hyvät ystävät alkuun. Päiväkirjoja ja valokuvia tutkimalla yritin asiaa selvitellä ja emme ole olleet noin kauan yhdessä pariskuntana. Ensimmäisen kerran seurustelimme vasta vuonna 2017, mutta silloin se ei kestänyt ja uudestaan palasimme yhteen vuonna 2018 ja siitä asti olemme olleet yhdessä. Päiväkirjoista hyvin huokui se kuinka läheisiä ollaan oltu aina, kuinka sinnikäs mieheni oli minun kanssani ystävänäkin ja kuinka selkeästi mieheni tiesi jo ennen että kuulumme yhteen. Näitä päiväkirjoja ja valokuvia läpikäydessä on tunteita noussut pintaan todella paljon, mutta toisaalta ne on myös saanut tajuamaan miksi mies ei päästä irti, ei se pysty, ei se haluaisi eikä se osaa. Haluaisi varmasti vielä rakastaa, mutta tunteita ei vaan ole. Minun täytyy olla nyt se vahvempi itseni takia. Olen tässä tilanteessa roikkunut vain siksi kun itse rakastan, olen halunnut uskoa että "mies herää ja huomaa, tehneensä elämänsä virheen" ja että se masennus on syypää. Korostan kyllä, että en ole roikkunut miehessä vaan kaikki yhteydenpito on sieltä päin. Tämähän on itseasiassa ollut aika julmaa minua kohtaan ja siksi en ymmärrä asiaa.
Pidän silti nimimerkkini - 28 v yhdessä."
Tuossapa tuo nim 28 kommentti
28 ja Ap
Tsemppiä...
Täällä nyt sotketaan asioita ihan olantakaa
Tuumis🌻
Vierailija kirjoitti:
28 ja Ap
Tsemppiä...
Täällä nyt sotketaan asioita ihan olantakaa
Tuumis🌻
Mitä tässä sotketaan?
Pistää miettimään, että miltähän osastolta nää jotkut kirjoittajat ovat, kun ovat ajoittain poistaneet toisten kommentteja ihan olan takaa eli jotenkinhan kimpassa täytyy olla. Ja jos nim. 28 pitänyt päiväkirjaa 1987 ja nyt on 50 v, niin on ollut silloin 14-vuotias.
Mitäs kirjoittelette julkiselle foorumille. Tai oikeestaan miksi.
Hyvän mielen ketjussa aina välillä aggressiivista parkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"28 v vielä jatkaa, että nimimerkkini on virheellinen. Eli siivosin myös almanakkani vuodesta 1987 - 2014, nämä olleet siis päiväkirjojani. Revin ne silpuiksi (iso muovipussillinen tuli). Säästin alkuun vuodet 1994-1999 sillä minä en muista tarkalleen koska aloimme seurustelemaan. Tarinamme oli niin poikkeuksellinen, että mieheni oli exäni paras ystävä. Nuoruudessa pyörimme aina yhdessä. On niin monta vuotta kun molemmat kuuluivat elämääni, olimme todella hyvät ystävät alkuun. Päiväkirjoja ja valokuvia tutkimalla yritin asiaa selvitellä ja emme ole olleet noin kauan yhdessä pariskuntana. Ensimmäisen kerran seurustelimme vasta vuonna 2017, mutta silloin se ei kestänyt ja uudestaan palasimme yhteen vuonna 2018 ja siitä asti olemme olleet yhdessä. Päiväkirjoista hyvin huokui se kuinka läheisiä ollaan oltu aina, kuinka sinnikäs mieheni oli minun kanssani ystävänäkin ja kuinka selkeästi mieheni tiesi jo ennen että kuulumme yhteen. Näitä päiväkirjoja ja valokuvia läpikäydessä on tunteita noussut pintaan todella paljon, mutta toisaalta ne on myös saanut tajuamaan miksi mies ei päästä irti, ei se pysty, ei se haluaisi eikä se osaa. Haluaisi varmasti vielä rakastaa, mutta tunteita ei vaan ole. Minun täytyy olla nyt se vahvempi itseni takia. Olen tässä tilanteessa roikkunut vain siksi kun itse rakastan, olen halunnut uskoa että "mies herää ja huomaa, tehneensä elämänsä virheen" ja että se masennus on syypää. Korostan kyllä, että en ole roikkunut miehessä vaan kaikki yhteydenpito on sieltä päin. Tämähän on itseasiassa ollut aika julmaa minua kohtaan ja siksi en ymmärrä asiaa.
Pidän silti nimimerkkini - 28 v yhdessä."
Tuossapa tuo nim 28 kommentti
Kiitos tekstini etsimisestä, siinä on vuosiluvut päin prinkkalaa. Ihme, että kukaan ei silloin asiaa ihmetellyt.
Vierailija kirjoitti:
28 ja Ap
Tsemppiä...
Täällä nyt sotketaan asioita ihan olantakaa
Tuumis🌻
Kiitos.
En edes jaksa enää enempää vastailla noihin tenttailuihin. Ne jotka tietää tilanteen, tietää ja ymmärtää. Jos joku ei ymmärrä tai halua ymmärtää niin ei ole minun ongelma.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 ja Ap
Tsemppiä...
Täällä nyt sotketaan asioita ihan olantakaa
Tuumis🌻Mitä tässä sotketaan?
Pistää miettimään, että miltähän osastolta nää jotkut kirjoittajat ovat, kun ovat ajoittain poistaneet toisten kommentteja ihan olan takaa eli jotenkinhan kimpassa täytyy olla. Ja jos nim. 28 pitänyt päiväkirjaa 1987 ja nyt on 50 v, niin on ollut silloin 14-vuotias.Mitäs kirjoittelette julkiselle foorumille. Tai oikeestaan miksi.
Hyvän mielen ketjussa aina välillä aggressiivista parkua.
Ihme parkumista kyllä Sinulta myös.
Itse en ole poistattanut ketjusta yhtä ainutta kirjoitusta.
Ja todellakin kirjoitin päiväkirjaa ainakin 20 vuotta. Vuodesta 1987 oli tallessa, jolloin olin 14 vuotias. Nyt on päiväkirjat hävitetty (kaikki). Mikä tässä nyt oli niin kummallista?
Ja eksäni tunsin 15 vuotiaasta asti, silloin toki emme olleet pariskuntia.
Kaikkihan saa kommentoida ja millä sävyllä tahansa ja jos toisten näykkiminen/arvosteleminen/tekstien kyseenalaistaminen yms tuntuu hyvältä niin antaa palaa vaan, ihmettelen kovin vaan mitä mielihyvää se kirjoittajalleen antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanpa tämä olikin suhteellisen kiva ketju!!!
Niin, eli vain kivoja asioita? Miksi sellaista pitää yllä jos ei saa kommentoida kuin tietyllä tavalla.
Ilmeisesti tämän olikin tarkoitus pysyä vain määrättyjen kirjoittajien määrättynä ketjuna.
Vähän hassua kun on kuitenkin avoin ketju.
Ei, vaan mieluummin niitä omia asioita kuin täysin asiasta kuitenkin ulkopuolisena ruotimassa toisten asioita. Mielipiteesi olet nyt moneen kertaan kertonut, siitä olemme perille. Tiedämme, mitä apn pitäisi sinun mielestäsi tehdä, mitä ap on mielestäsi tehnyt tyhmästi, mutta sinusta emme vielä mitään tiedäkään.
Mutta ainahan se on helpompaa rätkyttää vieressä kuin avata itseään, totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 ja Ap
Tsemppiä...
Täällä nyt sotketaan asioita ihan olantakaa
Tuumis🌻Kiitos.
En edes jaksa enää enempää vastailla noihin tenttailuihin. Ne jotka tietää tilanteen, tietää ja ymmärtää. Jos joku ei ymmärrä tai halua ymmärtää niin ei ole minun ongelma.Ap
Voisitko vastata lyhyesti:
Mitkä ovat miehen vaatimukset?
Mitkä ovat sinun vaatimuksesi?
Eli mikä on niissä se ristiriita.
Emme ole kaikki kahlanneet koko ketjua. Myös voisimme sanoa kannattaako niistä mennä oikeuteen. Koska oikeudessa vain faktat ja todisteet puhuvat. Se miltä jonkusta tuntuu tai mitä on kokenut yms. Ei riitä. Jos :tuntuu", että lasten on parempi ola äidin/isän luona se ei riitä perusteeksi. Nykyään yleensä on niin, että suositaan juuri viikko ja viikko systeemia. Esimerkiksi yksinhuoltajuuteen pitää ola todella vahvat perusteet ja isällä tai äidillä jotain todella pahoja ongelmia.
Ja vastapuolen asianajaja kaivaa ihan kaikki mahdolliset millä voi mitätöidä toisen vaatimukset tai perustelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi pitkää kommenttia kirjoittamaan.
Kaikki lasten asiathan on edelleen sopimatta, koska ex pitkittänyt asiaa tänne asti.
Suhde oli sairas alusta alkaen. Totuus on vain vaikea nähdä läheltä ja irtipäästäminen vaikeaa. Tuttu helv@%@%ti on turvallisempi kun vieras tuntematon, tai jotain sinne päin.
En ole katkera, uusi nainen on nykyään aivan tois sijainen asia.
Se, minkälainen isä ex oli kaikki nämä vuodet painaa taustalla. Ei hän ole osallistunut mihinkään. Olen ollut lähellä lähteä lapsen kanssa pois kotoa isän riehumisen jälkeen. Ja sekin käännettiin minun syyksi.
Lapset on monet monet kerrat saaneet kuulla joutuvansa lastenkotiin kun eivät ole osanneet miellyttää isää.Ja kyllä, niin kamalalta kun se kuulostaa, tänä päivänä minunkin korvaan. Varmaan olisin jatkanut suhdetta, en olisi uskaltanut erota, vaikka järki sitä monta kertaa päässäni huusi.
Olin rikki, alistettu, syylistetty. En minä tuntenut omaa arvoani. Muka pidin perhettä kasassa lasten vuoksi, vaikka lasten vuoksi olisi pitänyt lähteä aikoja sitten.En minä halua isästä etäisää, olen monet monet kerrat sanonut miten on mielestäni hyvä, jos lapsilla vihdoin hyvät isäsuhteet ja viihtyvät isän kanssa.
Nyt en ehdi enempää.
Sen vielä sanon, että olen minä tehnyt tässä matkaa omiin vikoihini, ja tiedostan ne kyllä. Ja työstän niitä jatkuvasti.
Ja oikeudenkäyntiä koitan välttää viimeiseen asti. Välttelin asianajajan ottamistakin viimeiseen asti. Vielä viime viikkoina olen koittanut päästä järkevään sopimukseen exän kanssa. Kyllä minä oken valmis luovimaan saadakseni asiat edistymään ja tämän vain loppumaan. Mutta, lasten etu ja tietyt oikeuden on semmoisia mistä en tingi.
Ei ole kyse perusisästä. Peruserosta. Olisikin.
Mun lapset tästä maksaa kalleimman hinnan. Viiveellä. Mielenterveydellään. Ne joutuu isän puolelta tosi ikävään välikäteen. Isä laittaa heidät valitsemaan. Sitä minä en ole tehnyt koskaan.
Ap
No hyvä kun kerroit. Kun luin aloitustekstiä, jossa kerroit, että teillä on ihan mukavaa yhdessä vaikka mies oli ilmoittanut, ettei enää rakasta. Toivoit, että suteenne jatkuu. Et halunnut erota, se oli shokki jne.
Ja seksiäkin oli ja nukuitte pitkään samassa sängyssä kun et halunnut muuttaa toiseen huoneeseen jne.
Tästä tekstistä ja monista seuraavistakin oli kovin vaikeata ulkopuolisen päätellä noita asioita mitä nyt tuossa kerroit.Sitä vain ihmettelen, ja moni muu uskoakseni, miksi sitten toivoit suhteen jatkuvan ja ero oli shokki miehen ilmoituksenkin jälkeen, jos todellisuus oli noin kamalaa?
Siksi on myös kovin vaikeata uskoa tuota suurta muutosta tähän päivään mielipiteissäsi tai sitä mikä on totuus ja mikä ei.
Tai mikä on muutoksen takana.
Ymmärtänet kai, että kun luemme näitä käänteitä ihan ulkopuolisina, niin on joskus vaikea miettiä mikä teksti on nyt totta ja missä on omaa erotilanteen tuottamaa "väritystä" takana.Edelleen en osaa nähdä kertomastasi mitkä ovat asioita joita toisit esiin oikeudessa.
Lukisittekin. Tuskin olette lukeneet niitä käänteitä, joissa tässä kerjussa on, sitä ajatuksien ja mielen työtä, mitä on tehty. Ei sinua tarvita tänne mestaroimaan ja tuomaroimaan, mikä on totta. Tänne on kirjoitettu tunteella, sielulla,. Minä en ole kirjoittanut ennen näitä päiviä, olen saanut lohtua pelkästä lukemisesta, mutta AVhen olisi pitänyt luottaa: tähänkin ketjuun ryntää täsmäyttäjät ja salapoliisit, jotka lukevat kuin piru raamattua, että sanoit sitä ja sitä mitäs nyt lällää sanot tätä.
Sinä tosiaankin annat täysin ulkopuolisen arvioita ja pilaat koko ketjun tinkaamalla jotan ihme totuuttasi. Millä oikeudella sen sinulle on joku on velkaa? Olen harkinnut kirjoittaa omasta tilanteestani, mutta juuri näiden kommentoijien takia en viitsi. Tiedän, että sitä vasta räävittäisiinkin tuollaisella jankuttavalla asenteella ja kysymyspatterilla, sen verran uskomaton tositarina sekin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 ja Ap
Tsemppiä...
Täällä nyt sotketaan asioita ihan olantakaa
Tuumis🌻Kiitos.
En edes jaksa enää enempää vastailla noihin tenttailuihin. Ne jotka tietää tilanteen, tietää ja ymmärtää. Jos joku ei ymmärrä tai halua ymmärtää niin ei ole minun ongelma.Ap
Voisitko vastata lyhyesti:
Mitkä ovat miehen vaatimukset?
Mitkä ovat sinun vaatimuksesi?Eli mikä on niissä se ristiriita.
Emme ole kaikki kahlanneet koko ketjua. Myös voisimme sanoa kannattaako niistä mennä oikeuteen. Koska oikeudessa vain faktat ja todisteet puhuvat. Se miltä jonkusta tuntuu tai mitä on kokenut yms. Ei riitä. Jos :tuntuu", että lasten on parempi ola äidin/isän luona se ei riitä perusteeksi. Nykyään yleensä on niin, että suositaan juuri viikko ja viikko systeemia. Esimerkiksi yksinhuoltajuuteen pitää ola todella vahvat perusteet ja isällä tai äidillä jotain todella pahoja ongelmia.
Ja vastapuolen asianajaja kaivaa ihan kaikki mahdolliset millä voi mitätöidä toisen vaatimukset tai perustelut.
Voisitko sinä vastata, miksi kuvittelet, että aplla on kiinnostusta vastailla näihin kysymyksiisi? Ketju on pitkä, kyllä, mutta sieltä lukemalla nuo selviää. Vai oletko todella niin itsekeskeinen, että kuvittelet, että sinun vuoksesi kerrataan koko 127 sivua??
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi pitkää kommenttia kirjoittamaan.
Kaikki lasten asiathan on edelleen sopimatta, koska ex pitkittänyt asiaa tänne asti.
Suhde oli sairas alusta alkaen. Totuus on vain vaikea nähdä läheltä ja irtipäästäminen vaikeaa. Tuttu helv@%@%ti on turvallisempi kun vieras tuntematon, tai jotain sinne päin.
En ole katkera, uusi nainen on nykyään aivan tois sijainen asia.
Se, minkälainen isä ex oli kaikki nämä vuodet painaa taustalla. Ei hän ole osallistunut mihinkään. Olen ollut lähellä lähteä lapsen kanssa pois kotoa isän riehumisen jälkeen. Ja sekin käännettiin minun syyksi.
Lapset on monet monet kerrat saaneet kuulla joutuvansa lastenkotiin kun eivät ole osanneet miellyttää isää.Ja kyllä, niin kamalalta kun se kuulostaa, tänä päivänä minunkin korvaan. Varmaan olisin jatkanut suhdetta, en olisi uskaltanut erota, vaikka järki sitä monta kertaa päässäni huusi.
Olin rikki, alistettu, syylistetty. En minä tuntenut omaa arvoani. Muka pidin perhettä kasassa lasten vuoksi, vaikka lasten vuoksi olisi pitänyt lähteä aikoja sitten.En minä halua isästä etäisää, olen monet monet kerrat sanonut miten on mielestäni hyvä, jos lapsilla vihdoin hyvät isäsuhteet ja viihtyvät isän kanssa.
Nyt en ehdi enempää.
Sen vielä sanon, että olen minä tehnyt tässä matkaa omiin vikoihini, ja tiedostan ne kyllä. Ja työstän niitä jatkuvasti.
Ja oikeudenkäyntiä koitan välttää viimeiseen asti. Välttelin asianajajan ottamistakin viimeiseen asti. Vielä viime viikkoina olen koittanut päästä järkevään sopimukseen exän kanssa. Kyllä minä oken valmis luovimaan saadakseni asiat edistymään ja tämän vain loppumaan. Mutta, lasten etu ja tietyt oikeuden on semmoisia mistä en tingi.
Ei ole kyse perusisästä. Peruserosta. Olisikin.
Mun lapset tästä maksaa kalleimman hinnan. Viiveellä. Mielenterveydellään. Ne joutuu isän puolelta tosi ikävään välikäteen. Isä laittaa heidät valitsemaan. Sitä minä en ole tehnyt koskaan.
Ap
Ymmärrän sinua täysin ja uskon. Minulla samankaltaista kokemusta elämästä. Osaan tarvittaessa ehkä olla jämäkämpi kuin sinä. Se vaatii voimia. Helpompi olisi aina antaa periksi hyväksikäyttävälle ja manipuloivalle ihmiselle. Olisipa sinulla ollut, joku läheinen tukemassa. Vaikutat aivan liian kiltiltä ihmiseltä. Valitettavasti maailmassa on paljon pahoja ihmisiä. Jotenkin itseä pitäisi oppia suojelemaan.
Miksi aikoinaan lähdit yhteisestä kodistanne? Etkö sinä olisi voinut jäädä ja olisitte ottaneet kiinteistönvälittäjän hoitamaan myynnin. Onko tosiaan niin, että ex asuu yhteisessä asunnostanne ja muka myy itse asuntoa?
Onko hänellä minkäänlaista aitoa halua saada asunto myydyksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 ja Ap
Tsemppiä...
Täällä nyt sotketaan asioita ihan olantakaa
Tuumis🌻Mitä tässä sotketaan?
Pistää miettimään, että miltähän osastolta nää jotkut kirjoittajat ovat, kun ovat ajoittain poistaneet toisten kommentteja ihan olan takaa eli jotenkinhan kimpassa täytyy olla. Ja jos nim. 28 pitänyt päiväkirjaa 1987 ja nyt on 50 v, niin on ollut silloin 14-vuotias.Mitäs kirjoittelette julkiselle foorumille. Tai oikeestaan miksi.
Hyvän mielen ketjussa aina välillä aggressiivista parkua.
Ihme parkumista kyllä Sinulta myös.
Itse en ole poistattanut ketjusta yhtä ainutta kirjoitusta.
Ja todellakin kirjoitin päiväkirjaa ainakin 20 vuotta. Vuodesta 1987 oli tallessa, jolloin olin 14 vuotias. Nyt on päiväkirjat hävitetty (kaikki). Mikä tässä nyt oli niin kummallista?Ja eksäni tunsin 15 vuotiaasta asti, silloin toki emme olleet pariskuntia.
Kaikkihan saa kommentoida ja millä sävyllä tahansa ja jos toisten näykkiminen/arvosteleminen/tekstien kyseenalaistaminen yms tuntuu hyvältä niin antaa palaa vaan, ihmettelen kovin vaan mitä mielihyvää se kirjoittajalleen antaa.
Minä aivan vilpittömästi olin hämmentynyt noista luvuista/nroista, jotka eivät täsmänneet kommenteissasi. En nälvinyt mitään; ihmettelin oikeesti. Ja todellakin kommentistasi oli tykännyt 20.
En yhtään ihmettele, että lapset ovat mieluummin isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 ja Ap
Tsemppiä...
Täällä nyt sotketaan asioita ihan olantakaa
Tuumis🌻Mitä tässä sotketaan?
Pistää miettimään, että miltähän osastolta nää jotkut kirjoittajat ovat, kun ovat ajoittain poistaneet toisten kommentteja ihan olan takaa eli jotenkinhan kimpassa täytyy olla. Ja jos nim. 28 pitänyt päiväkirjaa 1987 ja nyt on 50 v, niin on ollut silloin 14-vuotias.Mitäs kirjoittelette julkiselle foorumille. Tai oikeestaan miksi.
Hyvän mielen ketjussa aina välillä aggressiivista parkua.
Ihme parkumista kyllä Sinulta myös.
Itse en ole poistattanut ketjusta yhtä ainutta kirjoitusta.
Ja todellakin kirjoitin päiväkirjaa ainakin 20 vuotta. Vuodesta 1987 oli tallessa, jolloin olin 14 vuotias. Nyt on päiväkirjat hävitetty (kaikki). Mikä tässä nyt oli niin kummallista?Ja eksäni tunsin 15 vuotiaasta asti, silloin toki emme olleet pariskuntia.
Kaikkihan saa kommentoida ja millä sävyllä tahansa ja jos toisten näykkiminen/arvosteleminen/tekstien kyseenalaistaminen yms tuntuu hyvältä niin antaa palaa vaan, ihmettelen kovin vaan mitä mielihyvää se kirjoittajalleen antaa.
Minä aivan vilpittömästi olin hämmentynyt noista luvuista/nroista, jotka eivät täsmänneet kommenteissasi. En nälvinyt mitään; ihmettelin oikeesti. Ja todellakin kommentistasi oli tykännyt 20.
Jos todella et vilpittömästi ole saanut tästä ketjusta irti muuta kuin jokusen vuosiluvun, menee sulta varmaan elämässä sen verran muutenkin ohi, että tokkopa toinnee noitakaan miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanpa tämä olikin suhteellisen kiva ketju!!!
Niin, eli vain kivoja asioita? Miksi sellaista pitää yllä jos ei saa kommentoida kuin tietyllä tavalla.
Ilmeisesti tämän olikin tarkoitus pysyä vain määrättyjen kirjoittajien määrättynä ketjuna.
Vähän hassua kun on kuitenkin avoin ketju.Ei, vaan mieluummin niitä omia asioita kuin täysin asiasta kuitenkin ulkopuolisena ruotimassa toisten asioita. Mielipiteesi olet nyt moneen kertaan kertonut, siitä olemme perille. Tiedämme, mitä apn pitäisi sinun mielestäsi tehdä, mitä ap on mielestäsi tehnyt tyhmästi, mutta sinusta emme vielä mitään tiedäkään.
Mutta ainahan se on helpompaa rätkyttää vieressä kuin avata itseään, totta.
Tarkoitat nyt räksyttäjällä mm. minua.
Mietin kun aloittaja sanoi, että hänen asianajajansa on tehoton.
Totta on, että joskus kannattaa vaihtaa toiseen. Ja asianajajissa on kylöä tosiaan monenlaisia tyyppejä.
Mutta asianajan, kenen tahansa, on myös mahdotonta ajaa asiakkaan asiaa jos asiakas itsekään ei oikein tiedä mitä pitäisi ajaa. Asianaja ei voi vain niinkuin yleisesti hoitaa jotain yhtä suurta sekavaa asiakimpua jossa moni asia on pielessä, mutta ei oikein tiedetä miksi ja mikä siinä on pielessä. Ne pitää pitää yksilöidä ja eritella sekä perustella lakiin nojaten mikä siinä/niissä on se ydinasia mikä pitää vastapuolelle esittää vaateena.
Mutta sen erittelyn pitää toima niin, että asiaas ensin itse esittää niitä esimerkkejä mitkä ovat hänen mielestään väärin ja mitä olisi syytä vaatia.
Ei niin, että asianaja kaivelee ne sieltä asiavyyhdistä asiakkaalle.
Asianaja kyllä sitten neuvoo ja sanoo, mitkä ovat mahdollisia tai mitä kannattaa laittaa vaateeseen.
Kunhan ensin saa selville mistä lähdetään etenemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee ketjua, niin ap:n mies on jo touko-/kesäkuussa 2022 sanonut, ettei rakasta enää ja haluaa erota. Mies on ollut aktiivinen ja laittanut eron vireille syksyllä 2022. Mies on myös aktiivisesti pyrkinyt saattamaan päätökseen eroon liittyvät asiat, kuten asunnon myynti, mutta ap on itse jarruttanut prosessia kertomalla, ettei vielä, kun ei jaksaisi. Ja vasta huhtikuussa 2024 ap on muuttanut omilleen. Tuona aikana mies on paljon poissa kotoa ja tietysti riitoja on tullut. Jos ap olisi muuttanut nopeammin pois, niin olisivat säästyneet paljolta.
Ja nyt todellakin käsittämätöntä heilumista ja venkoilua jostain lasten kotiosoitteista. Ilmeisesti lapsilisien vuoksi. Se, että ap nyt ilmaisee huolta lasten voinnista, on melko tyypillistä erotilanteissa. Minun exäni teki lastensuojeluilmoituksia, kun muka huolissaan minusta vanhempana. Ne olivat kaikki aiheettomia ja katkeran exän kiusaa. Siitä oli kuitenkin ikäviä seurauksia, koska sos.vir. om. olivat olleet yhteydessä mm. lasten kouluun ja minun työnantajaani. Eipä siis ihme, jos minäkin sitten annoin palautetta exälle. Lopulta sain täyden yksinhuoltajuuden pitkälti tämän kiusaamisen vuoksi. Mietipä sitä, ap.
Olisi mielenkiintoisempaa kuulla sun ajatuksista ja tunteista koskien tuota omaa eroasi kuin jankkaustasi apn tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Aivan. Kerran olen siitä ketjuun kommentoinut ja kertonut, että pso uhkasi ajaa auton betoniseinään, kun kyydissä minä ja takapenkillä kolme pientä lasta. Ja mitä sain teiltä? Hirveän määrän alakommentteja. Silloin ymmärsin, että täällä kirjoittaa enempi narsistit kuin niiden kohteena olleet. Empatiakyvyttömät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 ja Ap
Tsemppiä...
Täällä nyt sotketaan asioita ihan olantakaa
Tuumis🌻Mitä tässä sotketaan?
Pistää miettimään, että miltähän osastolta nää jotkut kirjoittajat ovat, kun ovat ajoittain poistaneet toisten kommentteja ihan olan takaa eli jotenkinhan kimpassa täytyy olla. Ja jos nim. 28 pitänyt päiväkirjaa 1987 ja nyt on 50 v, niin on ollut silloin 14-vuotias.Mitäs kirjoittelette julkiselle foorumille. Tai oikeestaan miksi.
Hyvän mielen ketjussa aina välillä aggressiivista parkua.
Ihme parkumista kyllä Sinulta myös.
Itse en ole poistattanut ketjusta yhtä ainutta kirjoitusta.
Ja todellakin kirjoitin päiväkirjaa ainakin 20 vuotta. Vuodesta 1987 oli tallessa, jolloin olin 14 vuotias. Nyt on päiväkirjat hävitetty (kaikki). Mikä tässä nyt oli niin kummallista?Ja eksäni tunsin 15 vuotiaasta asti, silloin toki emme olleet pariskuntia.
Kaikkihan saa kommentoida ja millä sävyllä tahansa ja jos toisten näykkiminen/arvosteleminen/tekstien kyseenalaistaminen yms tuntuu hyvältä niin antaa palaa vaan, ihmettelen kovin vaan mitä mielihyvää se kirjoittajalleen antaa.
Minä aivan vilpittömästi olin hämmentynyt noista luvuista/nroista, jotka eivät täsmänneet kommenteissasi. En nälvinyt mitään; ihmettelin oikeesti. Ja todellakin kommentistasi oli tykännyt 20.
Jos todella et vilpittömästi ole saanut tästä ketjusta irti muuta kuin jokusen vuosiluvun, menee sulta varmaan elämässä sen verran muutenkin ohi, että tokkopa toinnee noitakaan miettiä.
Työssäni pitää olla millintarkka ja looginen, joten totta kai tommoinen herätti ristiriidan.
Opettelisit keskustelemaan; tämähän on keskustelupalsta.
Edelleen en ymmärrä mitä asioita isä pistää lasten valitsemaan jos kyseessä on viikko ja viikko.