Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Kuule. Nyt ala elää ja rakentaa omaa elämää. Harrastuksia, liikuntaa, konsertteja, mitä ikinä. Näe kavereita. Muuta siihen toiseen huoneeseen. Jaat vastuut lasten asioista puoliksi (hankinnat, riitojen selvitykset, ruokailut). Vaikka seksiä välillä olisikin, palaa omaan huoneeseen nukkumaan. Laita itsesi etusijalle.

Hän kokee sinut nyt elämässään painolastiksi, joten älä anna pitää sinua itsestäänselvyytenä. Hän tajuaa kumppanin ja omistautumisesi arvon valitettavasti vasta sitten, kun on sen jo menettänyt. Hyvässä lykyssä kiinnostuu sinusta ihmisenä ennen eroa, kun et ole aina automaattisesti vierellä, tuttuna ja turvallisena.

En tiedä kelle viesti oli, mutta arvostan, vaikka oli 14 alapeukkua.

Itseasiassa olen tätä jo kokeillut, melko hyvällä menestyksellä, toki olen koko ajan maksanut lasten kuluja tms yleiset isosti.

Mutta kaikenkaikkiaan arvostan naista, kuka onkaan viestin kirjoittanut.

Tästä on hyvä jatkaa.

M45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule. Nyt ala elää ja rakentaa omaa elämää. Harrastuksia, liikuntaa, konsertteja, mitä ikinä. Näe kavereita. Muuta siihen toiseen huoneeseen. Jaat vastuut lasten asioista puoliksi (hankinnat, riitojen selvitykset, ruokailut). Vaikka seksiä välillä olisikin, palaa omaan huoneeseen nukkumaan. Laita itsesi etusijalle.

Hän kokee sinut nyt elämässään painolastiksi, joten älä anna pitää sinua itsestäänselvyytenä. Hän tajuaa kumppanin ja omistautumisesi arvon valitettavasti vasta sitten, kun on sen jo menettänyt. Hyvässä lykyssä kiinnostuu sinusta ihmisenä ennen eroa, kun et ole aina automaattisesti vierellä, tuttuna ja turvallisena.

En tiedä kelle viesti oli, mutta arvostan, vaikka oli 14 alapeukkua.

Itseasiassa olen tätä jo kokeillut, melko hyvällä menestyksellä, toki olen koko ajan maksanut lasten kuluja tms yleiset isosti.

Mutta kaikenkaikkiaan arvostan naista, kuka onkaan viestin kirjoittanut.

Tästä on hyvä jatkaa.

M45

Miten vaimosi tämän ottaa, reagoiko siihen lainkaan, vaan onko hänelle ihan ok, että nukut missä nukut ja menet missä menet, kunhan hoidat taloudelliset velvollisuutesi?

Jos, niin eikö silloin kannattaisi keskustella kaikki asiat ihan loppuun saakka, eli se, missä suhteessa te oikeastaan toisiinne olette ja mitkä ovat odotukset tulevaisuudelle.

Voisit sinäkin sitten paremmalla omallatunnolla etsiä sitä nuorempaa, viriiliä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hyvistä kommenteista! En nyt ehdi niitä tarkemmin kommentoimaan. Paitsi sen, että maratonparkuja, sulla on tosi viisaita ja hyviä ajatuksia. Näet asiat oikeasti, ymmärrät syvemmin. Todella osuvaa pohdintaa sinulta! Kiitos siitä.

Tulin pikaisesti vain kertomaan miten "hauska" huomata, kuinka exän temppujen taakse jo näkee. Vielä hän, ikävä kyllä, saa välillä minut menemään retkuun, mutta ei enää yhtä pahasti kun aiemmin, hyvin äkkiä jo hoksaan mikä kuvio. Eilenkin itse aiheutti omalla joustamattomuudellaan, puhumattomuudellaan, määräilyllään riidan lapsen ja itsensä ja lopulta lapsen ja minun välille. Hienosti käänsi kaiken minun syyksi ja lopuksi pesi kätensä koko hommasta. Laittoi minut selvittämään asian. Ja lopuksi se hänen viljelemä en halua että tästä tulee riitaa viesti jonka usein jossain muodossa laittaa lopuksi kun on ensin itse riitaa kylvänyt.

Ensin ärsytti. Sitten jo huvitti. Että malliesimerkki taas.

Joku päivä mä oon niin viisas etten mee näihin enää ollenkaan. Asia on lapsen kanssa sovittu ja puhuttu. Minun osalta. Toisen teoista en enää vastuuta ota. Hoitakoon itse.

Eipä mulla muuta tähän hetkeen. Lähden töihin. Kylmä aamu jo! Hanskat pitää kaivella esille.

Ap

Huimasti olet oppinut ja kehittynyt vuodessa, asenteesi on aina vaan parempi ja parempi.

Pian pystyt jo suhtautumaan tapahtumiin niin kuin katselisit tragikoomista tv-sarjaa. Miespääosan esittäjä on vahvasti karikatyyrinen hahmo, "drama king", joka poukkoilee ihmissuhteissaan dramaattisesti mutta silti täysin ennalta arvattavalla tavalla. Opit seuraamaan tuota poukkoilua sivusta ja sinua hieman hymyilyttääkin, kun pystyt ennakoimaan kaikki juonenkäänteet. Mies ei enää pysty yllättämään sinua eikä pysty hyppyyttämän sinua, koska hän on menettänyt otteensa marionetin narusta. Sinä et enää hyppää, kun hän yrittää kiskoa naruista. Tuumit ehkä vain että hohhoi, vai tällainen jakso tänään... Mitähän ensi jaksossa, keksiiköhän tuo mitään uutta?

Hyvin sä vedät, Ap. Hienoa nähdä miten olet saanut itsesi kerättyä ja noustua todella vaikean tilanteen yläpuolelle! (*respect*)  Ihminen kun ei ole pelkästään sitä, mitä hän on saavuttanut, vaan myös sitä, mistä hän on selvinnyt.

Ajattelepa sitä tunnetta, kun talon myynnit ja ositukset on lopulta selvitetty, eikä sun tarvitse enää olla exään missään yhteyksissä niiltä osin...... Voit kiivetä ainakin kuvitteelliselle podiumille samppanjapullon kanssa, hölskyttää sitä ensin, ampua sitten korkin taivaan tuuliin, suihkia samppanjaa kenen päälle nyt sitten haluatkin ja tuulettaa oikein kunnolla: MÄ TEIN SEN!

Hengessä mukana

<3 <3

KIITOS! Tästä viestistä.

Olen kihissyt raivosta koko päivän, miten voi ihminen olla niin tyhmä ja typerä!! Kihisen raivosta lasteni vuoksi, miten inhottavasti heidät tähän sotkuun sotketaan, lahjotaan, jopa syyllistetään sillä että ei ole isää tarpeeksi nähty ja miten paha mieli isällä siksi onkaan. Jne jne jne.

Se "#^#&@:_#& teksti mitä olen vastaanottanut eilen ja tänään. Voi että mua suututtaa!! Raivostuttaa!! Mutta, edelleen näen näistä läpi. Jutut saa enää pienen pelon nippasun aikaan kunnes se peittyi raivon alle.

Omaa kuoppaansa se reppana kaivaa. Kun ei tajua niin ei tajua. En jaksa enää energiaani siihen käyttää, että yrittäisinkään. Selvittäköön ammattilaiset sille asiat.

Mutta, palatakseni tuohon viestiin, se teki jälleen sen, minkä tämä ketju parhaimmillaan tekee. Auttoi.

Tällä kertaa sulatti sitä raivoa sisältäni ja laittoin hymyilemään. Kiitos siis vielä!

Koiran kanssa kävellessä huomasin ajattelevani, että pitäis lähteä juoksemaan tämä kiukku ulos! Melkonen muutos siihen sohvalla itkevään ihmiskasaan joka pelkäsi kaiken luhistuvan toisen uhkaillessa.

Siinäpä tekee mitä tahtoo. Mua se ei kaada enää koskaan!!! Mua vaan suututtaa niin paljon lasten puolesta!!!!!

Ap

Ps. 28, ihanaa viikonloppua sinne teille!

Ap,

olepa hyvä vain!

Sitä vartenhan me kanssakulkijat täällä ollaan, tukemassa jos vain suinkin siihen kyetään.

Tuo juoksemaan lähtö (tai mikä vaan sopiva reipas  ja tehokas liikuntamuoto) olisi varmasti erinomainen ajatus joka tapauksessa ja monestakin syystä. Saat purettua virtaa, kunto kohenee, yleinen jaksatus paranee, pidät huolta omasta jaksamisestasi niin henkisesti kuin fyysisesti, itsetunto ja itsevarmuus kohoaa jne. Kukaties tapaat samoissa merkeissä mukavia, samanhenkisiä uusia tuttavuuksia (sekä naisia että miehiä).

En tiedä mistä tämä nyt pasahti päähäni, mutta tuli voimakkaasti mieleen naisten kuntonyrkkeily. En harrasta itse ainakaan vielä, mutta olen kuullut todella monen naisen suosittelevan sitä painokkaasti. Todella fyysistä, ja tiedän kyllä joidenkin saaneen siinä purettua juurikin sitä raivoa ja aggressiota, jota joku toinen henkilö on saanut heissä nousemaan pintaan. Ovat näin kyenneet pysymään tosielämän kohtaamisissa tyynempinä, kun voivat mennä salille mättämään sitä nyrkkeilysäkkiä oikein sydämensä kyllyydestä. Hurjaa, mutta kuulema hyvin toimivaa.

Aloin hihittää täällä itsekseni kuvitellessani, miltä exäsi ilme mahtaisi näyttää siinä vaiheessa kun hän sattuisi joskus jotain kautta saamaan tietoonsa, että sinä olet ryhtynyt nyrkkeilemään... :D :D

Saattaisi siinä ukolla herätä ajatus taikka pari, ja viestien sävykin kenties ryhdistäytyä?

Iloisissa merkeissä erinomaisen hyvää alkavaa viikonloppua Sinulle, 28:lle ja kaikille muillekin toivotan!

<3 <3

Hei taas pitkästä aikaa kaikille. On ollut viimeajat sen verran kiireistä, että palstailu on jäänyt. Arki pyörii nyt täydellä teholla. Minulla on ollut kiirettä töissä sekä suvun asioiden parissa ja tyttiksellä on päivät täysiä töiden sekä opintojen kanssa. Kävin itseni kanssa väittelyä. Halusin tukea tyttiksen opiskelua, mutta en halua että hän olisi vääristä syistä kanssani. Ei tämä ole mikään sugar daddy -kuvio. Kaikesta huolimatta tein hänelle lahjoituksen. Sen turvin hän osa-aikaistaa itsensä, että saa paremmin keskityttyä opiskeluun. Alkaen lokakuun alusta. Lisäksi hän suunnittelee pitävänsä keväällä pitkän lukuloman. Kävimme viimeviikonloppuna reissussa, aivan kaksin. Lapsi pääsi siskolleni, siellä on samanikäistä seuraa.

Eilen oli neuvola. Exä laittoi maanantaina muistutusviestiä. Vastasin etten ole tulossa. Soitti sitten ja kysyi, että mistä kyse. Sanoin, etten jatkossa osallistu enää neuvolaan tai mihinkään muuallekaan hänen kanssaan kahden. Ja etten aikonut tunnustaa, vaan haluan testin. Tästähän tuli se odottamani konflikti. Exä muistutti, että hän saa yksinhuoltajuuden jos en ole tunnustanut ennen syntymää. Sanoi ettei aio luopua siitä ilman oikeuden määräystä. Syytän purkauksesta raskaushormoneita. Toisaalta hän on tunnettu siitä, ettei helposti muuta kantaansa kun on sen kerran tuonut julki. Tänään kun kävin lapset noutamassa exä yritti jatkaa riitelyä, mutta torppasin sen.

Kuurankukka kysyi minun ja exän historiasta. Exän vanhemmat olivat minun vanhempieni perhetuttuja ja asuivat lähellä. Ystävystyin nuorena hänen veljensä kanssa ja meistä tuli hyvin läheisiä ja läheisinä pysyimme pitkälle aikuisuuteen. Heidän kotonaan oli vapautunut ilmapiiri, kun meillä se oli ahdistava. Siellä kannustettiin lapsia tutustumaan omiin mielenkiinnon kohteisiin, kun meillä painettiin muottiin. Vietin siellä mahdollisimman paljon aikaa. Muun muassa olin lukioaikaan veljensä kanssa Saksassa kesätöissä ja asuimme heidän enonsa luona. Itseasiassa samassa perheessä, josta tämä exän tuleva kotiapulainen on, vaikka kyseinen nuori ei vielä ollutkaan syntynyt. Olinhan minä teini-iässä jo hieman silmäillyt exää, mutta kun exä ilmaisi kiinnostuksensa, niin minä kysyin veljeltänsä luvan. Enkä minä oikein koskaan ketään muuta edes miettinyt. Oikeastaan vaikeinta exästä luopumisessa on luopua myös kaikista näistä upeista ihmisistä.

”Kauanko yhden sähköpostin kirjoittamiseen menee” kysyy esikoinen, joten en varasta enempää heidän aikaansa.

-M36

Hänhän siinä ilmeisestikin hyväksikäyttää sinua. Ilmainen ylläpito, sinä maksat kulut ja hän maksaa omaa asuntoaan. Kummalle jää käteen jotain omaisuutta tuossa kuviossa ja kumpi joutuu aloittamaan kaiken alusta?

Vierailija kirjoitti:

Hei taas pitkästä aikaa kaikille. On ollut viimeajat sen verran kiireistä, että palstailu on jäänyt. Arki pyörii nyt täydellä teholla. Minulla on ollut kiirettä töissä sekä suvun asioiden parissa ja tyttiksellä on päivät täysiä töiden sekä opintojen kanssa. Kävin itseni kanssa väittelyä. Halusin tukea tyttiksen opiskelua, mutta en halua että hän olisi vääristä syistä kanssani. Ei tämä ole mikään sugar daddy -kuvio. Kaikesta huolimatta tein hänelle lahjoituksen. Sen turvin hän osa-aikaistaa itsensä, että saa paremmin keskityttyä opiskeluun. Alkaen lokakuun alusta. Lisäksi hän suunnittelee pitävänsä keväällä pitkän lukuloman. Kävimme viimeviikonloppuna reissussa, aivan kaksin. Lapsi pääsi siskolleni, siellä on samanikäistä seuraa.

Eilen oli neuvola. Exä laittoi maanantaina muistutusviestiä. Vastasin etten ole tulossa. Soitti sitten ja kysyi, että mistä kyse. Sanoin, etten jatkossa osallistu enää neuvolaan tai mihinkään muuallekaan hänen kanssaan kahden. Ja etten aikonut tunnustaa, vaan haluan testin. Tästähän tuli se odottamani konflikti. Exä muistutti, että hän saa yksinhuoltajuuden jos en ole tunnustanut ennen syntymää. Sanoi ettei aio luopua siitä ilman oikeuden määräystä. Syytän purkauksesta raskaushormoneita. Toisaalta hän on tunnettu siitä, ettei helposti muuta kantaansa kun on sen kerran tuonut julki. Tänään kun kävin lapset noutamassa exä yritti jatkaa riitelyä, mutta torppasin sen.

Kuurankukka kysyi minun ja exän historiasta. Exän vanhemmat olivat minun vanhempieni perhetuttuja ja asuivat lähellä. Ystävystyin nuorena hänen veljensä kanssa ja meistä tuli hyvin läheisiä ja läheisinä pysyimme pitkälle aikuisuuteen. Heidän kotonaan oli vapautunut ilmapiiri, kun meillä se oli ahdistava. Siellä kannustettiin lapsia tutustumaan omiin mielenkiinnon kohteisiin, kun meillä painettiin muottiin. Vietin siellä mahdollisimman paljon aikaa. Muun muassa olin lukioaikaan veljensä kanssa Saksassa kesätöissä ja asuimme heidän enonsa luona. Itseasiassa samassa perheessä, josta tämä exän tuleva kotiapulainen on, vaikka kyseinen nuori ei vielä ollutkaan syntynyt. Olinhan minä teini-iässä jo hieman silmäillyt exää, mutta kun exä ilmaisi kiinnostuksensa, niin minä kysyin veljeltänsä luvan. Enkä minä oikein koskaan ketään muuta edes miettinyt. Oikeastaan vaikeinta exästä luopumisessa on luopua myös kaikista näistä upeista ihmisistä.

”Kauanko yhden sähköpostin kirjoittamiseen menee” kysyy esikoinen, joten en varasta enempää heidän aikaansa.

-M36

Kiva kun päivitit (vaikka saatkin lokaa niskaan).

Lupasiko exä isyystestin? Voiko sen tehdä ennen vauvan syntymää? Kumma, että asiasta suuttui eikö hällä olekaan puhtaat jauhot pussissa?

No, kimurantti on tilanne

Tsemppiä teille

Tuumis🌻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Voimia sinulle myös. Ensin laittoi itsensä remonttiin laihduttamalla, uusimalla vaatteet, alkamalla huolehtia itsestään. Nyt on sitten näköjään kaiken muun vuoro.

Se on totta, että minun rakkauteni ei ole loppunut. Ja se tästä tekee niin vaikeaa. Vaikka mies vain käyttää minua hyväkseen.

Epäilen vahvasti, että miehelläsi on jo toinen nainen.

Niin minäkin epäilen, että jotain hänellä jo on. Kiistää kuitenkin kaiken. Mutta, todisteita toiseen suuntaan on, esim. kondomeja takintaskussa... nekin toki kielsi, ettei ole hänen. En todellakaan uskonut. Juhannus oltiin yhdessä, kumpanakin päivänä poistui kauas muista puhumaan puhelua, yleensä kavereiden kanssa puhuu ihan vapaasti muiden kuullen. Työpäivät on venyneet yli tunnilla, ja vielä jää ulos puhumaan puhelua. Muutenkin poistuu usein omille menoilleen. Alapään karvoitusta on ajellut, mitä ei ole ikinä ennen tehnyt jne...

Enää en ole taskuja/reissulaukkuja tyhjentänyt. Hän on ilmoittanut haluavansa eron. Niin hänellä on täysi vapaus tehdä mitä haluaa. Ei ole minulle tilivelvollinen.

(Satuttaa se silti, ja paljon!!)

Ehkä sillä toisellakin on vielä edellinen suhde lopetettavana ennen kun voivat laittaa hynttyyt yhteen?

Minulla oli täsmälleen sama tilanne kuin sinulle. Mies kertoi, että ei enää rakasta ja alkoi yhtäkkiä pitämään itsestään huolta ja liehumaan ulkona.

Hänellä oli toinen nainen, jota ei siis koskaan olisi minulle myöntänyt, mutta sain tietää muuta kautta. Pahinta on, että kun asia paljastui, hän oli jo "palannut kotiin" asumuserosta ja sivusuhteesta oli pitkä aika. Kävimme pariterapiassa ja saimme parisuhteen korjattua, mutta näin jälkikäteen harmittaa, että mies tavallaan huijasi minua. En tiedä olisinko palannut asumuserosta enään yhteen, jos olisin sivusuhteesta aikanaan tiennyt. 

Elä omaa elämääsi, hanki kivoja aktiviteetteja. Älä ota miestä takaisin, vaikka hän luultavasti tulee sitä pyytämään.

M36, kiitos päivityksestä. Kuulostaa siltä, että kasvoista eksän kanssa yhdessä, elämänne ovat lapsesta lähtien kietoutuneet yhteen ja suvut ovat siinä mukana myös. Siksi varmaan vaikeaa hajottaa koko palettia. Pidän tärkeänä, että pidät pääsi ja vaadit isyystestiä. Se on tärkeää jo syntyvän lapsen oikeusturvan kannalta. Pitäisi myös olla automaattista, sillä ettehän ole eksän kanssa naimisissa. En ymmärrä miksi sitä ei näissä olosuhteissa tehtäisi.

En osaa sanoa, miten sinun tulisi toimia tyttiksen kanssa. Haluan vain huomauttaa, että taloudellinen riippuvuus on myös riippuvuutta. En edelleenkään ymmärrä miten tyttis voi edelleen suostua olemaan kanssasi.. Minusta olisi tärkeää vahvistaa hänen henkistä puoltaan, jotta hän selviytyy tästä kriisistä ja kaikesta tulevasta. Kun vauva syntyy, se voi myös muuttaa tilannetta.

28n ja mökkimiehen tarinaa on ihanaa seurata. Mutta siinä piilee myös esimerkkiä meille kaikille. Nimittäin uskon niin, että me kaikki olemme ansainneet oman mökkimiehemme. Jos parisuhde ei tunnu hyvältä, on aika tehdä muutoksia. Onnen voi löytää joko nykyisen puolison kanssa tai sitten jonkun muun. Tilanteet ovat erilaisia, joten kaikilla on oma tiensä. Huonoon suhteeseen ei kuitenkaan kannata jäädä, sillä elämä on lyhyt.

Voimaa ja valoa kaikille.

Kuurankukka kirjoitti:

M36, kiitos päivityksestä. Kuulostaa siltä, että kasvoista eksän kanssa yhdessä, elämänne ovat lapsesta lähtien kietoutuneet yhteen ja suvut ovat siinä mukana myös. Siksi varmaan vaikeaa hajottaa koko palettia. Pidän tärkeänä, että pidät pääsi ja vaadit isyystestiä. Se on tärkeää jo syntyvän lapsen oikeusturvan kannalta. Pitäisi myös olla automaattista, sillä ettehän ole eksän kanssa naimisissa. En ymmärrä miksi sitä ei näissä olosuhteissa tehtäisi.

En osaa sanoa, miten sinun tulisi toimia tyttiksen kanssa. Haluan vain huomauttaa, että taloudellinen riippuvuus on myös riippuvuutta. En edelleenkään ymmärrä miten tyttis voi edelleen suostua olemaan kanssasi.. Minusta olisi tärkeää vahvistaa hänen henkistä puoltaan, jotta hän selviytyy tästä kriisistä ja kaikesta tulevasta. Kun vauva syntyy, se voi myös muuttaa tilannetta.

28n ja mökkimiehen tarinaa on ihanaa seurata. Mutta siinä piilee myös esimerkkiä meille kaikille. Nimittäin uskon niin, että me kaikki olemme ansainneet oman mökkimiehemme. Jos parisuhde ei tunnu hyvältä, on aika tehdä muutoksia. Onnen voi löytää joko nykyisen puolison kanssa tai sitten jonkun muun. Tilanteet ovat erilaisia, joten kaikilla on oma tiensä. Huonoon suhteeseen ei kuitenkaan kannata jäädä, sillä elämä on lyhyt.

Voimaa ja valoa kaikille.

Kuurankukka tiivisti tuossa yllä ajatukseni hyvin sanoiksi, saman kaltaisia havaintoja tein itsekin.

Kiva että M36 jaksaa päivittää väliaikatietoja tuosta varsin haasteellisesta tilanteestaan, vaikka mielipiteitähän se herättää. Nyt tuli hakematta mieleen ajatus, että koettaako hän hyvittää jotakin Tyttikselle tuon lahjoituksen avulla. Toisaalta kaunis ajatus tukea toisen opiskelua, toisaalta taas se on, kuten Kuurankukkakin totesi, kaksipiippuinen juttu eli tapa tehdä Tyttis entistä riippuvaisemmaksi M36:n läsnäolosta elämässään. M36:lla taitaa olla tapana kompensoida omaa huonoa omatuntoa ja sen aiheuttamaa syyllisyyden tunnetta ottamalla kantaakseen osan kumppanin (taloudellisista) vastuista (exä ja talo, mökki kotiapulainen ym... Tyttis ja lahjoitus, lapsen hoito ym apu)? Se, että Tyttis ylipäätään suostuu jatkamaan yhdessä on minullekin arvoitus, ja menee luultavasti hänen nuoruutensa ja oman hankalan tilanteensa piikkiin. Suhde Tyttiksen kanssa on kuitenkin kaikkea muuta kuin tasaveroinen.

Exän agitoituminen oli ihan ennakoitavaa. Uhkailu yksinhuoltajuudella jne... Itsehän hän päätti vauvan hankkia, joten yksinhuoltajuus on mielestäni ihan varteenotettava vaihtoehto. Ymmärrän että M36 haluaa olla osa lapsen (sikäli kun se tosiaan on hänen) elämää, se on selvää, mutta kun exä kerran päätti omatoimisesti pyöräyttää vielä yhden lapsen sisarusparveen, niin onhan hänellä silloin oltava päätöksestään myös vastuu.  Ymmärrän myös, että kokonaiskuvio on hankala purettava, kun suhteet ystäväperheen kanssa ovat kutoutuneet jo kymmenien vuosien ajan tiiviiksi. Kuulostaa hiukan siltä, että olette exän kanssa aikanaan ehkä vain liukuneet yhteen sen ihmeemmin asiaa miettimättä tai tietoisesti päättämättä, kun tilanne on ollut kaikin puolin sopivan oloinen ja valmiiksi pedattu. Ikään kuin valmis malli johon tarvitsee vain solahtaa, niin kuvio on päällisin puolin täydellinen. Koska niin "kuului" siinä iässä tehdä. Vanhempien ja perheiden odotuksetkin ehkä olleet tyyliin "tottakai noista tulee pari".

Mitä tulee kommenttiin 28:n suhteesta, niin seuraan sen kehittymistä ilolla ja olen samaa mieltä siinäkin, että jokainen meistä ansaitsee oman Mökkimiehen tai Mökkinaisen, jonka kanssa on hyvä olla ja jonka seurassa voi tuntea itsensä hyväksytyksi ja halutuksi (myös naama punaisena ja hikisenä, hiukset märkinä tai muuten vaan sekaisina ja laittamatta ja kulahtaneet verkkarit päällä) juuri sellaisena kuin on, omana itsenään, ja joka kanssa voi elää tässä hetkessä ilman odotuksia ja paineita ja keskustella ja puhua aivan kaikesta maan, taivaan ja kahden ihmisen välillä. Puhumattakaan niistä aikuisten leikeistä ja maallisista iloista :)

Antoisaa viikonloppua kaikille!

Exä reagoi voimakkaasti, koska koki että epäilen hänen sanaansa. Sinällään hän ei kiellä etteikö minulla ole oikeus tutkimukseen. En usko, että hän sen enempää rupeaa asian kanssa rimpuilemaan. Ja jos rupeaa, niin se on jo vastaus itsessään, eikä mielestäni testiä edes tarvittaisi. Mutta luulen, että hän haluaa päästä minulle sanomaan, että mitäs minä sanoin. Ja jos emme pääsisi sopuun testistä, niin lapsenvalvoja voi nostaa kanteen isyyden selvittämiseksi. Kyseessähän on lapsen oikeudet eikä vanhempien egot.

Tämähän tapaus olisi todennäköisesti päätynyt testiin vaikka olisin tunnustanut. Jos olisin torstaina ollut mukana, niin olisimme täyttäneet jonkun lomakkeen, käsittääkseni THL:n lomakkeen "Synnyttäneen äidin tai mahdollisen toisen vanhemman neuvotteluasiakirja vanhemmuuden selvittämiseksi".  Siinä on oheiset vaihtoehdot isälle.

Mahdollisen isän kanta ja suostumus oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen

#Pyydän oikeusgeneettistä isyystutkimusta ja suostun kyseiseen tutkimukseen.

#En pidä oikeusgeneettistä isyystutkimusta tarpeellisena, mutta suostun tutkimukseen, jos lastenvalvoja katsoo sen tarpeelliseksi.

#En suostu oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen.

Koska emme asu avoliitossa, niin varsin mahdollista että lapsenvalvoja olisi katsonut testin tarpeelliseksi.

-M36

Tuossahan oli pieni lapsus. Kyseistä lomaketta käytetään syntymän jälkeen. En tähään hätään löydä ennen syntymää käytettävää lomaketta, mutta oletan vaihtoehtojen olevan kutakuinkin samat.

-M36 

Spämmään nyt huolella. Olin näköjään väärässä. THL:n "Lapsen syntymää edeltävä vanhemmuuden tunnustamisasiakirja" ei sisällä mitään vastaavia vaihtoehtoja. Siinä on seuraava lause, sen joko allekirjoittaa tai sitten ei.

Tunnustamislausuma

Tunnustamisen vastaanottaja on selittänyt minulle tunnustamisen merkityksen ja vanhemmuuden vahvistamisen oikeusvaikutukset. Ilmoitan ymmärtäväni nämä asiat ja tunnustan vapaaehtoisesti olevani syntyvän lapsen/lasten vanhempi. Hyväksyn vanhemmuuden tunnustamisen.

Vanhemmuuden tunnustajan allekirjoitus

Olen näköjään aivan kuutamolla asioista. Täytyy tutustua huolellisesti, vanhemmuslaki uudistui juuri vuoden alussa. Vanhemmat lapsethan meni automaattitunnustuksella avioliiton perusteella, niin ei ole ollut koskaan tarvetta perehtyä.

-M36

Tää ketju on ihan uskomaton. Kiitos kaikille asiallisesti kirjoittaneille.

Vuosikausia painin itseni kanssa siinä että mitä tein väärin, mitä en tajunnut, miksi olin niin tyhmä, miksi olin niin sinisilmäinen. Miksi annoin luottamustani käyttää väärin.

En voinut asiosta oikein puhua kenellekkään koska olin leimattu siksi hulluksi exäksi joka keksii asioita. Vaikka se olin minä joka sanoi että tää suhde loppuu tähän paikkaan just nyt, niin olin kuitenkin puheissa se maaninen ex joka vainoaa vaikka ei voinut vähempää kiinnostaa ukon tekemiset ja vain lasten asioissa oli pakko olla yhteyksissä.

Lasten puolesta suretti koska hylkäsi heidät täysin ja käänsi asian ihmisille niin että minä en heitä antanut tavata vaikka totuus oli ettei hän halunnut heitä koska ? - en tiedä syytä. Siinä se kaksi vuotta meni ja se oli aivan kauheaa. Päivääkään en miettinyt takaisin menoa enkä katunut pätkääkään, lapset suretti ja oli vaikeaa tasapainoitella enkä siinä onnistunutkaan, miten olisin edes voinut kun isä loisti poissaolollaan, mm nuorisopoli oli käytössä. Miten pakottaa aikuinen ihminen tapaamisisiin (edes nuorisopoli ei siinä onnistunut) ja se kauheus kun teini odottaa isää eikä tapaa.

Kaksi vuotta siksi että sen ajan taistelin lasten oikeudesta tavata toista vanhempaa ja hän voitti.

Tämä ketju, irtipäästämisen vaikeus ja asioiden hyväksyntä ilman itsesyytöstä, katse eteen ja suun pielet ylöspäin.

On se sellanen mylly kun sen läpi pääsee niin tietää selviävänsä mistä vaan.

Näin monen vuoden jälkeen olen saanut lohtua ja hyväksyntää, parhaani tein myös lasten asiassa ja ovat nykyään täysipäisiä aikuisia.

Ap, keskity yksi huono päivä kerrallaan siihen että saat sen maaliin ja onneksi sulla on koira joka vie sua lenkeille.

Olen varma että selviät. Ja sulla on hyviä ihmisiä ympärillä jotka tukee ja kannustaa myös täällä netissä. Et ole yksin.

-Alli

M36, näin ulkopuolisena on aika käsittämätöntä ymmärtää miten olet antanut eksän pompotella sinua vuosikausia eron jälkeen. Elämäsi on täysin sekaisin sen takia. Tämä isyyden tunnustaminen on vain yksi uusi tapa pompottaa sinua.

Pompottaminen jatkuu niin kauan kun annat sen jatkua.

Hyviä esimerkkejä tästä on, että eksäsi käyttää mökkiäsi. Ja sinä olet tehnyt hänen talonsa työt. Samoissa lakanoissa pyöriminen. Olen aivan varma, että suurin osa tässä ketjussa kirjoittavista tai koko ihmiskunnasta ei pidä mitään tästä mitenkään normaalina tai hyväksyttävänä käytöksenä eron jälkeen.

Ainakaan minulle ei tulisi mieleenkään mikään edellä mainituista eron jälkeen. Ero on ero ja tietyt asiat kuuluvat vain avioliittoon.

Kuurankukka kirjoitti:

M36, näin ulkopuolisena on aika käsittämätöntä ymmärtää miten olet antanut eksän pompotella sinua vuosikausia eron jälkeen. Elämäsi on täysin sekaisin sen takia. Tämä isyyden tunnustaminen on vain yksi uusi tapa pompottaa sinua.

Pompottaminen jatkuu niin kauan kun annat sen jatkua.

Hyviä esimerkkejä tästä on, että eksäsi käyttää mökkiäsi. Ja sinä olet tehnyt hänen talonsa työt. Samoissa lakanoissa pyöriminen. Olen aivan varma, että suurin osa tässä ketjussa kirjoittavista tai koko ihmiskunnasta ei pidä mitään tästä mitenkään normaalina tai hyväksyttävänä käytöksenä eron jälkeen.

Ainakaan minulle ei tulisi mieleenkään mikään edellä mainituista eron jälkeen. Ero on ero ja tietyt asiat kuuluvat vain avioliittoon.

Turha M36:sta on tehdä mitään uhria. Eiköhän hän ole ollut aktiivinen toimija samoissa lakanoissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuurankukka kirjoitti:

M36, näin ulkopuolisena on aika käsittämätöntä ymmärtää miten olet antanut eksän pompotella sinua vuosikausia eron jälkeen. Elämäsi on täysin sekaisin sen takia. Tämä isyyden tunnustaminen on vain yksi uusi tapa pompottaa sinua.

Pompottaminen jatkuu niin kauan kun annat sen jatkua.

Hyviä esimerkkejä tästä on, että eksäsi käyttää mökkiäsi. Ja sinä olet tehnyt hänen talonsa työt. Samoissa lakanoissa pyöriminen. Olen aivan varma, että suurin osa tässä ketjussa kirjoittavista tai koko ihmiskunnasta ei pidä mitään tästä mitenkään normaalina tai hyväksyttävänä käytöksenä eron jälkeen.

Ainakaan minulle ei tulisi mieleenkään mikään edellä mainituista eron jälkeen. Ero on ero ja tietyt asiat kuuluvat vain avioliittoon.

Turha M36:sta on tehdä mitään uhria. Eiköhän hän ole ollut aktiivinen toimija samoissa lakanoissa.

Niin, ja useampaan kertaan.

Vierailija kirjoitti:

AP, ajattelin teidän tilannetta eilen pitkään, myös näiden kommenttien valossa, mitä on heitetty esiin Mökkimiehestä, koska aloin miettiä narsismia ja sen pelkoa ja yleensä manipulaatiota.

Voi olla, että menen nyt ihan pieleen, mutta se riskihän on koko tämän ketjun ajan otettu😃

Tulin siihen tulokseen, että nämä diagnoosit meiltä maallikoilta on aivan turhia, mutta kuitenkin nousee miehestä esiin minun silmiini erittäin heikko ihminen.

Hän on heikko suhteessa itseensä ja tunteisiinsa, toisin sanoen, ilmaisee jokaisen pahan mielensä syyttelemällä, tiuskimalla, rähjäämällä...hän on heikko suhteessa mielihaluihinsa, eli jos nyt ei ole kivaa (kotityöt, lasten kanssa normaalit kasvatusvaikeudet, jne.) hän antaa itselleen periksi ja lähtee tekemään jotain mukavampaa, harrastuksiin, toisten seuraan, jne. Ja monessa muussa.

Kaikki nämä vuodet sinä olet ollut siellä paikkaamassa näitä heikkouksia. Sinä olet antanut perheen, rakkautta, kiintymystä, huolehtimista. Kaikkea sitä, mitä hän onkin ollut vailla. Ja nyt sinä oletkin (ohhoh yllätys!) sanonut tämän sopimuksen irti. Hänestä katsoen varmaan tuosta noin vain - sinun lähtösi tässä puskista tuli. Hän on aidosti niin tarvitsevainen ihminen, että hän oli jonnekin sielunsa sopukkaan saanut uskoteltua itselleen, että sinä tosiaankin jäät tähän tilanteeseen, hän eroaa ja sinä et. Hän tulee ja menee ja sinä tyydyt ja odotat.

Siitä tämä raivo nyt. Kaikki se, mitä on rakentanut heikon persoonansa ympärille, kaikki se manipulointi ja kontrollointi, joka hänelle on välttämätöntä tunteakseen olonsa mitenkään kelpaavaksi tai vahvaksi, näyttää sortuvan kerralla. Kova paikka, kieltämättä.

Voisi olla hyvä tämä muistaa, jos tässä mitään totuutta on, kun tapaatte. Kun katsot häntä niin voisit ehkä ajatella, että kyllä, hän vei sinulta paljon ja todella ikävällä tavalla. Mutta niin veit sinäkin jotain, mitä hän kipeästi tarvitsee.

Ja jotta tulisi täysin selväksi: en todellakaan siis puolustele miestä tässä, vaan totean, että sinulla on kaikki syyt ja mahdollisuudet mennä siihen tapaamiseen täysin leuka pystyssä ja rinta rottingilla. Sinä olet tehnyt oman kasvutyösi ja jatkat sitä sitkeästi, nyt on aivan hänen oma asiansa, mihin suuntaa kasvu hänellä jatkuu, ylös- vai alaspäin.

Ja tosiaankin kaikki asiat asianajajan kautta. Sinä olet tehnyt reilusti ja rehellisesti ehdotuksen, jonka tietty myös heti välität asianajajalle. Kuten tiedät, se ei mene läpi, vaan siellä nyt väännetään, että mistä voitaisiin vääntää. Anna rauhassa hänen tehdä se, koska eihän hänkään kykene muuta tekemään kuin ehdotuksen.

Ja huom: mitä kohtuuttomimpia hänen ehdotuksensa ovat, sen syvempää kuoppaa hän itselleen kaivaa. Siellä asianajajien ja lain maailmassa.

T: MaratonParkuja

Tässä Maratonparkujan tekstissä on monta tosi oivaltavaa kommenttia. Tuota että ex tavallaan kuvitteli minun jotenkin eron jälkeenkin olevan olemassa olen miettinyt paljon, ja niin se taitaa hänen päässään olla. Tosi moni asia selittyisi tällä. Vaikka halusi eron ja on uusi onni, silti jotenkin sairaasti ajattelee minun vain tyytyvän kohtalooni ja pysyttelevän "äitinä" siellä taustalla hänellekkin. Tai jotain.

Hänen peli lasten suuntaan saa kokoajan vaan hullumpia piirteitä. Ja kaikki muutkin asiat, talon myyntiin liittyen. On kuulkaa vaikeaa. Joka asiasta pitää tapella vastaan. Ja se syyttely mitä sieltä tulee...

Omaa kuoppaansa se kaivaa. Ja siinäpä kaivaa. Ehkä paha saa joskus palkkansa?

Onneksi hoidin itseni jaloilleni, ennen kun aloin kanssaan tähän viimeiseen vääntöön.

Kuntonyrkkeily vois kyllä olla tosi toimiva keino purkaa kaikki patoutumat. Mutta jo kävelykin auttaa. Monta kertaa kävellessä ajatukset selkiytyy ja rauhotun. Niin kävi myös tänään pidemmällä lenkillä koiran kanssa.

M36, hienoa, että olet alkanut asettamaan rajoja. Kiva kuulla sunkin kuulumisia.

Ap

Kuurankukka kirjoitti:

M36, näin ulkopuolisena on aika käsittämätöntä ymmärtää miten olet antanut eksän pompotella sinua vuosikausia eron jälkeen. Elämäsi on täysin sekaisin sen takia. Tämä isyyden tunnustaminen on vain yksi uusi tapa pompottaa sinua.

Pompottaminen jatkuu niin kauan kun annat sen jatkua.

Hyviä esimerkkejä tästä on, että eksäsi käyttää mökkiäsi. Ja sinä olet tehnyt hänen talonsa työt. Samoissa lakanoissa pyöriminen. Olen aivan varma, että suurin osa tässä ketjussa kirjoittavista tai koko ihmiskunnasta ei pidä mitään tästä mitenkään normaalina tai hyväksyttävänä käytöksenä eron jälkeen.

Ainakaan minulle ei tulisi mieleenkään mikään edellä mainituista eron jälkeen. Ero on ero ja tietyt asiat kuuluvat vain avioliittoon.

Niin, olen antanut hänen pompottaa. Mutta sen on nyt loppunut. Minähän kieltäydyin tunnustamasta. Talon työt olen lopettanut, samoin samoissa lakanoissa pyörimisen. Viimeiseksi kerraksi jäi tuo pahamaineinen talvilomareissu. Mökille hän ei enää mene oman mielensä mukaan, vaan kysyy minulta lupaa. Luvan saa, jos minulla itselläni ei ole sille käyttöä ja jos hän on menossa lapsien kanssa. Enhän toki halua kieltää lapsiltani mökin käyttöä. Mutta jos hän alkaa lasten varjolla temppuilla mökin kanssa, niin mietin asioita uudelleen.

Tuohon lahjoitukseen.  Kommentissa 2309 osoitettiin, että minulla on taipumusta ottaa kantaakseni osan kumppanini vastuista. Kompensoinko sitten jotain niin vaikea sanoa. Mutta exän kanssa sattunut katastrofi on saanut minut tarkastelemaan omaa toimintaani. Kuinka tukea toista siten, ettei samalla tule sitoneeksi häntä? Nykyään korkeakouluvalinnassa on korostunut todistusvalinnan merkitys. Tyttis työskenteli täysipäiväisesti. Minä otin vastuuta lapsesta kahdeksi illaksi viikossa, jotta hänelle on mahdollista paremmin keskittyä opiskeluun. Mutta eikö tämä ole sitovaa? Jos en ole lapsen kanssa, niin hän ei kykene osallistumaan opetukseen. Nyt tein lahjoituksen. Se on hänen rahansa, vaikka lähtisi huomenna. Hän siirtyy kolmepäiväiseen viikkoon. Työnantajansa kanssa on alustavasti sopinut, että palaa kesäksi kokopäivätyöhön. Seuraavassa periodissa ottaa opintoja päivällä. Illaksi jää läksyjä ja kertausta, mutta joustavaan aikaan. Eikö tämä lisää hänen vapauttaan? Nyt hänen menestystään ei rajoitta ulkoiset seikat. Eikö tämä ole oikein? Kyselen siksi, koska olen itse epävarma. Hyväksi tarkoitetuilla asioilla olen aikaisemminkin saanut vahinkoa aikaiseksi.

-M36

M36:lle: mielestäni hienosti tehty!

Kysyntä ja tarjonta kohtaa. Kumpikin nauttii, toinen siitä että saa kuristaa hitaasti ja toinen itsesäälistä. Ei muuta kuin hyvää jatkoa!