Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä luovuit haaveista tehdä mitään suurta?
Kommentit (22)
Mähän olen vasta pääsemässä vauhtiin, 50-vuotiaana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt nelikymppisenä olen jo luovuttanut.
Mä oleen istunut 20 vuotta syrjäytyneenä muutaman neliön huoneesssa, verhot kiinni, syöden vain kerran per päivä ja käyden harvoiin ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oleen istunut 20 vuotta syrjäytyneenä muutaman neliön huoneesssa, verhot kiinni, syöden vain kerran per päivä ja käyden harvoiin ulkona.
Aiinoa haave on että saiisin aseen jotta voisin tappaa itseni.
Minä olen pyrkinyt tekemään pieniä hyviä tekoja. Jaksan ajatella, että niillä on ollut väliä. En ole kaivannut julkisuutta tai "suuruutta". Olisin mielelläni julkaissut kirjan tai tehnyt taidetta, jolla olisin saanut aikaan iloa/elämyksiä/tunteita muissa, mutta eipä tullut koskaan ryhdyttyä hommaan - ehkä olisin onnistunut, ehkä en, ei sillä oikeastaan väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34v enkä tule luovuttamaan koskaan
En ole koskaan ajatellut tekeväni mitään suurta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kymmenenvuotiaana, kun tajusin että minusta ei ikinä voisi tulla Loirin kaltaista taiteellista mestaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole luovuttanut. Enkä luovuta. Henkisesti aika raskasta, kun ei ole stabiilia olotilaa.
En tiedä, mikä saisi mut luovuttamaan.
No nyt lähemmäs 60-vuotiaana on taas sellainen olo, että voisi siirtyä syrjään. Näitä tuntemuksia oli muistaakseni eka kerran 30-vuotiaana. Tiedä sitten, onko tämä nykyinen sitten se viimeinen vai vieläkö tässä tulee tsempattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 62v ja teen yhä suuria asioita. Tänä vuonna toteutimme suuren unelmamme talosta etelä-Euroopassa.
Jokainen päivä on suuri ja ihana saavutus.
Luovutan vasta haudassa
38. Mulla oli hillitön vimma kehittyä ihmisenä ja olla paras alallani. Sitten totesin, etten jaksa enää. Ihanaa olla ihan tavallinen, vaikka surkea joissakin asioissa. Ihmisenä koetan olla olematta kuspiä, se riittää. Alituinen riittämättömyyden tunne tekee sairaaksi.
Jossain 16-18 ikävuuen korvilla...
Vierailija kirjoitti:
Mähän olen vasta pääsemässä vauhtiin, 50-vuotiaana!
Sama täällä. Se, miksi vasta nyt, niin annoin paljon aikaa perheelle ja lapsille, mikä itsessään on jo suurta.
Mikä on suurta? Tiesin jo lapsena olevani keskiverto.