Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Itse olen niin tarkka reviiristäni, että vaikka ei olisi mitään tapailujakaan muiden kanssa, niin en halua, että kotiini voi tulla muulla tavoinkuin sopimalla kanssani. Ja silloinkin vain minä avaan kotini oven.

Eri asia vakiintuneessa parisuhteessa.

Ehkä siksi, kun olen jo elänyt niin kauan eron jälkeen yksin olen oppinut arvostamaan omaa vapauttani ja kotiani. Muistan vieläkin hyvin sen tunteen kun poistin exän nimen ovesta ja sanoin itselleni: tästä lähin ovesta tulee sisään vain ne ihmiset joita haluan päästää kotiini. Ehkä se on tunne vieläkin niin vahvana.

Kotini on siis vaatimaton, ei ole mitään sellaista pelkoa tässä takana.

Mutta tämä nyt vain minun ajatukseni, muilla on omansa

Kiitos kommenteista Tuumis ja MaratonParkuja.

Täytyy kyllä todeta, että jälleen kerran MaratonParkuja osui monessakin asiassa asian ytimeen, aika hämmentävää jopa. Toisin sanoen tervetuloa koska tahansa "tontilleni".

Ajattelen nimenomaan niin, että suhde kasvaa koko ajan, ei tässä ole kiire mihinkään. Ja kun eksän jälkeen opin jo olemaan yksinkin niin tiedän, että pärjään ja juuri se, että en halua rakentaa elämääni niin toisen varaan kuin entinen elämäni oli. Ja onhan tämä suhde kasvanut alun jälkeen valtavasti. Haluan nyt nauttia tästä mitä on.

Ja pakko sanoa, että ymmärrän kyllä varoituksen sanan siitä, että "voi alkaa tympiä" kun mennään aina toisen aikataulun mukaan. Vähän niinkuin toinen viheltää ja mä juoksen. Itseasiassa mökkimies on sen itse tajunnut ja viimeksi otti ihan puheeksi sen, että on todella pahoillaan, että näkemisemme perustuu niin pitkälle hänen aikataulun mukaan. Mutta, olen alusta asti tiennyt hänen työkuviot matkustamisineen, tavallaan se on vaan hyväksyttävä. Tämä on asia, jota mietin jossakin vaiheessa. Toisaalta kun eräs peruuntuminen tuli minun puoleltani niin mökkimies alkoi heti järjestelemään asioita niin, että pääsi minun luokse, halusi siis nähdä vaikka kaikki asiat menikin toisin kun oltiin suunniteltu. Alkuun kaikki oli viestittelyä ja tapaamisia, mutta nyt on tullut pitkät puhelut myös kuvioon.

Ja täytyy myöntää, että mökkimies soitti äsken innoissaan ja varovaisesti, että pääsisinkö lähtemään jo keskiviikkona, että hän pystyy tekemään torstain työt etänä. Hitto vie, eihän muo estä mikään eli lähden kyllä. Nyt ollaan yhdessä sitten vähintään ke-su.

Pakko jatkaa töitä.

28 v yhdessä kirjoitti:

Kiitos kommenteista Tuumis ja MaratonParkuja.

Täytyy kyllä todeta, että jälleen kerran MaratonParkuja osui monessakin asiassa asian ytimeen, aika hämmentävää jopa. Toisin sanoen tervetuloa koska tahansa "tontilleni".

Ajattelen nimenomaan niin, että suhde kasvaa koko ajan, ei tässä ole kiire mihinkään. Ja kun eksän jälkeen opin jo olemaan yksinkin niin tiedän, että pärjään ja juuri se, että en halua rakentaa elämääni niin toisen varaan kuin entinen elämäni oli. Ja onhan tämä suhde kasvanut alun jälkeen valtavasti. Haluan nyt nauttia tästä mitä on.

Ja pakko sanoa, että ymmärrän kyllä varoituksen sanan siitä, että "voi alkaa tympiä" kun mennään aina toisen aikataulun mukaan. Vähän niinkuin toinen viheltää ja mä juoksen. Itseasiassa mökkimies on sen itse tajunnut ja viimeksi otti ihan puheeksi sen, että on todella pahoillaan, että näkemisemme perustuu niin pitkälle hänen aikataulun mukaan. Mutta, olen alusta asti tiennyt hänen työkuviot matkustamisineen, tavallaan se on vaan hyväksyttävä. Tämä on asia, jota mietin jossakin vaiheessa. Toisaalta kun eräs peruuntuminen tuli minun puoleltani niin mökkimies alkoi heti järjestelemään asioita niin, että pääsi minun luokse, halusi siis nähdä vaikka kaikki asiat menikin toisin kun oltiin suunniteltu. Alkuun kaikki oli viestittelyä ja tapaamisia, mutta nyt on tullut pitkät puhelut myös kuvioon.

Ja täytyy myöntää, että mökkimies soitti äsken innoissaan ja varovaisesti, että pääsisinkö lähtemään jo keskiviikkona, että hän pystyy tekemään torstain työt etänä. Hitto vie, eihän muo estä mikään eli lähden kyllä. Nyt ollaan yhdessä sitten vähintään ke-su.

Pakko jatkaa töitä.

Hei muru. Tuntuuko sinustakin, että kohtalo puuttui peliin? Sinä saunapuhtaana, punaisin poskin, röntsävaatteissa kohtasit Hänet... että siitä sitten vaan jatkui... minust aika ihmetapaaminen.

Tuumis🌻

Vierailija kirjoitti:

Oota pari kuukautta niin valo taas lisääntyy

joo, kiitti, mutta vielä yli 3 kk sitte vasta kääntyy valoa kohti

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Kiitos kommenteista Tuumis ja MaratonParkuja.

Täytyy kyllä todeta, että jälleen kerran MaratonParkuja osui monessakin asiassa asian ytimeen, aika hämmentävää jopa. Toisin sanoen tervetuloa koska tahansa "tontilleni".

Ajattelen nimenomaan niin, että suhde kasvaa koko ajan, ei tässä ole kiire mihinkään. Ja kun eksän jälkeen opin jo olemaan yksinkin niin tiedän, että pärjään ja juuri se, että en halua rakentaa elämääni niin toisen varaan kuin entinen elämäni oli. Ja onhan tämä suhde kasvanut alun jälkeen valtavasti. Haluan nyt nauttia tästä mitä on.

Ja pakko sanoa, että ymmärrän kyllä varoituksen sanan siitä, että "voi alkaa tympiä" kun mennään aina toisen aikataulun mukaan. Vähän niinkuin toinen viheltää ja mä juoksen. Itseasiassa mökkimies on sen itse tajunnut ja viimeksi otti ihan puheeksi sen, että on todella pahoillaan, että näkemisemme perustuu niin pitkälle hänen aikataulun mukaan. Mutta, olen alusta asti tiennyt hänen työkuviot matkustamisineen, tavallaan se on vaan hyväksyttävä. Tämä on asia, jota mietin jossakin vaiheessa. Toisaalta kun eräs peruuntuminen tuli minun puoleltani niin mökkimies alkoi heti järjestelemään asioita niin, että pääsi minun luokse, halusi siis nähdä vaikka kaikki asiat menikin toisin kun oltiin suunniteltu. Alkuun kaikki oli viestittelyä ja tapaamisia, mutta nyt on tullut pitkät puhelut myös kuvioon.

Ja täytyy myöntää, että mökkimies soitti äsken innoissaan ja varovaisesti, että pääsisinkö lähtemään jo keskiviikkona, että hän pystyy tekemään torstain työt etänä. Hitto vie, eihän muo estä mikään eli lähden kyllä. Nyt ollaan yhdessä sitten vähintään ke-su.

Pakko jatkaa töitä.

Hei muru. Tuntuuko sinustakin, että kohtalo puuttui peliin? Sinä saunapuhtaana, punaisin poskin, röntsävaatteissa kohtasit Hänet... että siitä sitten vaan jatkui... minust aika ihmetapaaminen.

Tuumis🌻

Kyllä minä olen vieläkin välillä asiasta hyvinkin hämmentynyt. Kun menet keskelle "ei mitään" ystäväsi kanssa maailmaa parantamaan, en todellakaan voinut kuvitella, että tapaan miehen. Ulkoinen olemukseni on juuri tuo ja illasta on yksi valokuva, jonka ystäväni otti salaa meistä kun istuimme vierekkäin (näytän ihan kamalalta). Se, että eksyin naapuriin jo yöksi on hämmentävää eikä tapaistani laisinkaan. Ja kuinka kuvittelin, että kyseessä kolmen yön seikkailu, mutta miten kävikään.

Mökkimies uskoo täysin kohtaloon.

Ihmetapaaminen kyllä ja ihana sellainen.

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Ihanasti ihmisiä mietityttää mökkimiehen ja minun tilanne. Kaikki on hyvin, puhutaan paljon, mutta emme ole suhteemme tilaa mitenkään määritelleet. Nautimme toistemme seurasta ja läheisyydestä, viihdymme yhdessä.

Minusta tämä tapailu vieläkin on kovin alussa, vasta vajaa viisi kuukautta tunnettu. Ei minulla ole kiire mihinkään, enkä ole mökkimiehen kanssa mitenkään sinisilmäinen, enkä ole minkään rakkauspommituksen tai narsistin uhrina tässä.

Odotan kyllä kovasti pitkää mökkiviikonloppua ja tulevaa ulkomaan matkaamme, ihan uusi maa minulle (en kerro tarkemmin). Katsellaan miltä tuntuu kun saamme viettää viikon yhdessä reissun päällä, edellinen reissumme oli ihana.

En yhtään epäile, että en olisi mökkimiehelle tärkeä. On sanonut, että pelästyi ennen juhannusta sitä kun huomasi kuinka merkityksellinen minusta Hänelle on tullut ja on sanonut minulle monta kertaa kuinka hyvä on olla kanssani, emme me R-sanoja käyttele.

Katsellaan nyt rauhassa miten asiat etenee.

Tietysti mökkimies kiinnostaa kun tästä tarinasta avoimesti on täällä kerrottu.

Onko tuo himmalu siitä johtuvaa kun mökkimiehellä on jotain naisjuttuja, joita ei ole selvitetty tai jotka ovat sellaisia, että vaivaavat kuitenkin mieltä?

Edelleen tuntuu, että haluaisit heittäytyä, mutta joku vaisto (tai tieto) estää.

Itseään ja vaistoaan kannattaa kuunnella. Varmaan on hyvä pitää suhde tuon kaltaisena kuin nyt.

Antakaa nyt hyvät ihmiset "28":n olla ja nauttia elämästään ja hyvästä suhteesta Mökkimieheen ilman että koko ajan joku pelottelee kuvitelluilla kummituksilla tai epäilee että on narsismia tai piilotettuja naisjuttuja tms tai kyselee miksi on tai ei ole avaimia ja onko juttu vakavaa tai ei. He ovat isoja ihmisiä ja pystyvät kommunikoimaan avoimesti, ja lisäksi he nauttivat toistensa seurasta muutenkin kaikin tavoin. Mitä sitä ihminen oikeastaan muuta tarvitseekaan kahdenvälisessä suhteessa?

Minusta "28" uskaltaa nimenomaan ja juurikin heittäytyä - tähän hetkeen ja siitä nauttimiseen - ilman että tarvitsee suhteen tukemiseksi tai varmistamiseksi alkaa julistaa ikuista rakkautta tai mitään muutakaan sellaista, mistä kukaan ei oikeasti voi tietää etukäteen. Ihailen hänen (heidän) aitouttaan ja rohkeuttaan ottaa vastaan sitä mitä elämä tuo, siinä tahdissa kuin se sen tuo, ja seurata millaisena heidän suhteensa kuoriutuu esiin ajan kuluessa, elämän edetessä luontaisesti. En koe hänen himmailevan missään muussa kuin siinä suhteen nimeämisessä ja muissa julistuksissa. Ei tosiaankaan ole kiire, mihinkään.

Minusta tämä heidän tarinansa on ihana esimerkki hieman toisenlaisesta toimintatavasta kuin mihin perinteisesti - ja etenkin vauvapalstalla - on totuttu. Kerrassaan virkistävä tuulahdus, josta varmaan useammankin kannattaisi ottaa mallia.

Emme me peloittele. Mutta eivät kaikki myöskään vain lueskella täällä kommentoimatta, tai siis kommenttimme muutakin kuin pelkkää "voi kun ihanaa".

Ehkä osalla meistä on elettyä elämää ja se tuo joskus ehkä liikaakin realiteettia.

En tiedä mitä työtä mökkimies tekee. Hänen työnsä sanelee tapaamiset pitkälti. Myös sen, tapaako vai ei.

Hän voi myös hiukan lisäillä ja hehkuttaa, että nyt olisi kovin kiire, mutta kuitenkin haluan tavata.

Jos on taitava, niin tuolla voi nostaa omia osakkeitaan. Huomaa kun 28 on iloissaan. Miehellä ehkä helppo juttu sumplia tai olla sumplimatta, mutta suuri asia 28:lle.

Kuten nytkin, kun voikin tavata aikaisemmin kuin oli suunniteltu.

Voi olla tottakin, mutta ainakin minä olisin hiukan tarkkana. Oliko siis taktinen veto vai vilpitön tilanne.

En tiedä haluavatko monet, että täällä kerrotaan vain "mukavia" juttuja vai ovatko sitten niin, että "ei kai se nyt niin voi olla, ei saa noin sanoa".

Vierailija kirjoitti:

Emme me peloittele. Mutta eivät kaikki myöskään vain lueskella täällä kommentoimatta, tai siis kommenttimme muutakin kuin pelkkää "voi kun ihanaa".

Ehkä osalla meistä on elettyä elämää ja se tuo joskus ehkä liikaakin realiteettia.

En tiedä mitä työtä mökkimies tekee. Hänen työnsä sanelee tapaamiset pitkälti. Myös sen, tapaako vai ei.

Hän voi myös hiukan lisäillä ja hehkuttaa, että nyt olisi kovin kiire, mutta kuitenkin haluan tavata.

Jos on taitava, niin tuolla voi nostaa omia osakkeitaan. Huomaa kun 28 on iloissaan. Miehellä ehkä helppo juttu sumplia tai olla sumplimatta, mutta suuri asia 28:lle.

Kuten nytkin, kun voikin tavata aikaisemmin kuin oli suunniteltu.

Voi olla tottakin, mutta ainakin minä olisin hiukan tarkkana. Oliko siis taktinen veto vai vilpitön tilanne.

Tiesin mökkimiehen työkuviot jo ennen kuin häntä olin ikinä tavannutkaan, kyseessä useamman yrityksen yrittäjä, joka myös itse tekee samoja töitä + osittain yrityksiin liittyvät toimistotyöt. Oma poikanikin kulkenut nyt mökkimiehen mukana työkuvioissa, tiedän nuo kuviot aika hyvin. Kyse ei ole pelkästä työstä vaan yrityksistä, jotka työllistävät monta muutakin ihmistä. Sanoisin niin, että päivääkään en jaksaisi sitä elämää mitä mökkimies elää. Tähän mökkimiehen työelämään en kommentoi tästä eteenpäin mitään, mutta hengästyttää sitä vierestä seurata. Joskus se menee myös niin, että vapaata tulee kun joku keikka siirtyy tai peruuntuu.

Elettyä elämää on minullakin 50v naisella aika paljon takana ja vaikka elinkin yhdessä pitkässä parisuhteessa kauan niin kyllä ympärillä tapahtui vaikka mitä, en todellakaan ole sinisilmäinen tai naivi.

Kuvittelen tuntevani mökkimiehen paremmin kuin moni palstalainen, ei minulla ole tarve miettiä joka asiasta onko vilpitöntä yms.

Olisi kamalaa jos oma mieli olisi niin musta, että ei pystyisi näkemään ympärillä kun vaaroja ja pahoja ihmisiä, hyväksikäyttäjiä ja narsisteja jne.

Kommentoida saa ja kysyä, mutta joistakin kommenteista huokuu taustalta se negatiivisuus, jota minun on vaikea ymmärtää.

Elämä on nyt ja mieluummin vaikka otan siipeeni kun jämähdän kaikkea pelkääväksi ihmisraunioksi.

Vähän outoa tuo 28v:n pelottelu muutamien kommentoijien taholta kyllä. Eikö 28v sanonut, että hänellekin sopii vähän epäkonventionaalinen suhde, jossa myös omaa aika toipua on tarpeeksi? Toki voi tulla vaiheita jolloin toista kaipaa enemmän ja silloin on hyvä kyetä keskustelemaan asiasta niin, että tuntuu siltä että voi myös itse vaikuttaa asioihin. Mutta ymmärtääkseni 28v on sanonut, että tämä on juuri nyt hyvä näin.

Jos on traumatisoitunut omassa elämässään manipuloinnista eikä ole vielä ehtinyt siitä parantua sen verran että pystyisi taas lähtökohtaisesti luottamaan kanssaihmisiin, en ole varma onko paras tapa sen hoitamiseen tulla anonyymina sanomaan toiselle että hänen suhteessaan on taatusti kyse epäterveestä vallankäytöstä, ja kutsua sitä vielä elämän realiteetiksi. Parisuhteissa voi olla kaikenlaisia iloja ja haasteita muutenkin. Toki luen itsekin 28v:n kirjoittamista asioista rivien välistä, että hänellä on ihan normaali tarve tietää, että on toiselle tärkeä töiden määrän takia ja sen osoituksena se, että miehen vapaahetket vietetään yhdessä on tärkeää. Kyllähän 28v huomaisi, jos hänestä tilanne ei tuntuisi hyvältä, ja hyvältä se ymmärtääkseni nyt tuntuu. Onnea siitä <3

Kiitos !!!! (lainaus)

"Minusta "28" uskaltaa nimenomaan ja juurikin heittäytyä - tähän hetkeen ja siitä nauttimiseen - ilman että tarvitsee suhteen tukemiseksi tai varmistamiseksi alkaa julistaa ikuista rakkautta tai mitään muutakaan sellaista, mistä kukaan ei oikeasti voi tietää etukäteen. Ihailen hänen (heidän) aitouttaan ja rohkeuttaan ottaa vastaan sitä mitä elämä tuo, siinä tahdissa kuin se sen tuo, ja seurata millaisena heidän suhteensa kuoriutuu esiin ajan kuluessa, elämän edetessä luontaisesti"

Tuohon ylläolevaan ei ole mitään lisättävää.

Pidän puhumista tärkeänä kun rinnalla oli 28 vuotta kumppani, joka ei puhunut. Toki vannoimme rakkautta, mutta niinkuin elämä opetti tilanteet muuttuvat. Mökkimiehen kanssa puhumme paljon ja ilmaisemme kyllä toisillemme hyvän olomme, mutta nautimme mieluummin toisistamme kun mietimme tulevaisuutta, elämme tässä hetkessä. Nyt on hyvä ja onhan meillä aina erotessamme almanakat vierekkäin ja joka ikiseen koloon sovimme treffit.

Nyt olen ollut palstalla taas vähän turhan paljon äänessä, selkeästi liikaa ärsyttääkseni, hetkeksi vetäydyn kirjoittajan roolista, mutta luen kyllä.

Kiitos vielä Sinulle kirjoituksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vähän outoa tuo 28v:n pelottelu muutamien kommentoijien taholta kyllä. Eikö 28v sanonut, että hänellekin sopii vähän epäkonventionaalinen suhde, jossa myös omaa aika toipua on tarpeeksi? Toki voi tulla vaiheita jolloin toista kaipaa enemmän ja silloin on hyvä kyetä keskustelemaan asiasta niin, että tuntuu siltä että voi myös itse vaikuttaa asioihin. Mutta ymmärtääkseni 28v on sanonut, että tämä on juuri nyt hyvä näin.

Jos on traumatisoitunut omassa elämässään manipuloinnista eikä ole vielä ehtinyt siitä parantua sen verran että pystyisi taas lähtökohtaisesti luottamaan kanssaihmisiin, en ole varma onko paras tapa sen hoitamiseen tulla anonyymina sanomaan toiselle että hänen suhteessaan on taatusti kyse epäterveestä vallankäytöstä, ja kutsua sitä vielä elämän realiteetiksi. Parisuhteissa voi olla kaikenlaisia iloja ja haasteita muutenkin. Toki luen itsekin 28v:n kirjoittamista asioista rivien välistä, että hänellä on ihan normaali tarve tietää, että on toiselle tärkeä töiden määrän takia ja sen osoituksena se, että miehen vapaahetket vietetään yhdessä on tärkeää. Kyllähän 28v huomaisi, jos hänestä tilanne ei tuntuisi hyvältä, ja hyvältä se ymmärtääkseni nyt tuntuu. Onnea siitä <3

Kiitos Sinulle myös.

Tällä hetkellä en haluaisikaan suhdetta, jossa pidetään toista kädestä kiinni 247.

Toki huomaan, että mitä enemmän ollaan yhdessä niin erotessa tuntuu ensin oudolta. Ja toki minulle on tärkeätä tietää, että olen toiselle tärkeä. On ollut myös tilanteita kun minulla on sovittua menoa ystävieni kanssa ja en todellakaan niitä ole perunut mökkimiehen ylimääräisen vapaan takia.

Kaikki on oikeasti hyvin ja olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä.

Nautin siitä mitä on ja arvostan sitä.

Enempi minä minulle tulee mieleen, sikäli kuin olen juonesta perillä, että onko 28:lla taas työnarkomaani kuviossa elikkäs samaa typeä kuin se ex, joka tosin ei puhunut. Siis koko 28 vuotenako? 

Sen verran vielä pyörähdän 28v tontilla, että totean, että kaikenlaiset varoitukset voivat olla toki hyväntahtoisiakin, mutta niiden vaikutus tuskin on toivottu.

Monellakin tapaa ne voivat mennä pieleen. Luonnollisesti ne voivat olla aivan huuhaata, eli mistään sellaisesta ei ole kyse, mistä varoitellaan ja tämä on se yksinkertaisin ja todennäköisin syy. Vain pieni osa ihmisistä on sellaisia, että heillä on aikaa ja halua manipuloida ja ksettaa muita joksikin omaksi ilokseen. Siis todella pieni. Mahdollisuus törmätä sattumalta sellaiseen ihmiseen on vielä pienempi.

Toisekseen varoittelu tilanteessa, jossa ollaan toipumassa erosta ja astumassa takaisin elämään on haitallista sen vuoksi, että kyllä siinä ihan tarpeeksi varppeillaan ollaan jo ilmankin. Pahimmassa tapauksessa ihminen eristyy itsekseen, menettää elämänilonsa, turvallisuuden tunteensa ja toipuminen todellakin pysähtyy.

Sitäkö tässä siis mieluummin nähtäisiin tapahtuvan kuin kahden aikuisen ihmisen nauttivan yhdessä olostaan ja siitä tiedosta, että toinen on siellä jossain ja joskus täällä näin?

T: MaratonParkuja

28, aikamoista epäilyä ja kyselyä saat osaksesi. Onneksi sinä itse tiedät missä menet, ja mitä haluat elämääsi.

Nauti täysillä siitä onnesta mitä elämässäsi nyt on. Olet sen ansainnut.

Tuolla kuvasit sitä, että haluat ettei kaikki onni elämässä ole kiinni mökkimiehestä, vaan on muutakin. En muista sanatarkasti miten kirjoitit. Mutta pointin ymmärrän täysin, sen mitä tarkoitat.

Kaikkinensa se, miten olet tuossa suhteessa kuulostaa kovin aikuiselle, järkevälle, kypsälle, ja niin hengästyttävän ihanalle, aivan mahtavalle!!

Ap

Minusta taas kuulostaa näin ulkopuolelta, että 28:lla ja mökkimiehellä on todellakin kolahtanut ja tässä on aineksia vaikka mihin.

Ymmärrän, että 28 olet saanut siipeesi ja haluat ottaa varovasti ja nauttia päivä kerrallaan. Sehän on vain tervettä. Mutta luulen, että olet nyt löytänyt jotain arvokasta ja tunne lienee molemminpuolinen.

Älä turhaan pelkää. Se tulee mikä on tullakseen ja vaikka kaikki karahtaisi joku päivä kiville, selviät kyllä. Tämä on vain minun, ulkopuolisen ihmisen, näkemys ja voin toki olla väärässäkin.

Mutta ei tartte himmailla tunteitaan eikä selitellä yhtään mitään. Varsinkaan täällä, jossa on kommentoimassa joukko tuntemattomia ihmisiä, joilla on kaikilla omat kokemuksensa ja se näkyy myös kirjoituksissa.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tuo mies 45 tarjonnut vain omia harrastuksiaan vaimolleen? Mikähän vaimoa kiinnostaisi? Ja kun haukkuu vaimon vartaloa, niin kyllä kertoo miehestä paljon. Ja että haluaa nuoren naisen. Tyttis -efekti?

Mitähän nuori nainen tekisi tuollaisella miehellä? Jos miehen kiinnostuksen kohteet ovat ne joiden mukaan pitäisi mennä, ja jotka vielä noin pinnallisia ja materiaalisia. Monet naiset arvostat kuitenkin enemmän kirjoja kuin kajakkeja. 

Ja jos mieltää kertomansa asiat arvoiksi, niin miksei toimi niiden mukaan. 

"Haukun vaimon vartaloa ?"

-En todellakaan, olen sensijaan huolissa ylipainon aiheuttamista lievistä ongelmista.

Siksi olen ehdottanut, että olis yhteisiä liikuntaharrastuksia, ja kevyttä liikuntaa, terveellisempää ruokavaliota.

Toiminko väärin ?

---

Sen tiedän, mitä olen tapaillut nuorempia naisia, et kyllä, sori vaan, on paljon nuorempia naisia, ketkä arvostaa. 45 v. miestä, jolla on elämä, kuin myös elämän ulkoisetkin tekijät todella kunnossa.

Tämä onkin myös elämän rikkautta. Että minuakaan ei kaikki naiset halveksi.

Uskokaa tai älkää, se ei ole siitä kiinni, ettenkö saisi nuorempaa naista. Eikä se ole pakko olla 25-35, vaan ihan tilanteen mukaan. Mutta semmoinen kellä on halu!

Mutta vaikea on päästää irti.

M45

Vierailija kirjoitti:

Enempi minä minulle tulee mieleen, sikäli kuin olen juonesta perillä, että onko 28:lla taas työnarkomaani kuviossa elikkäs samaa typeä kuin se ex, joka tosin ei puhunut. Siis koko 28 vuotenako? 

Voi pehva, näin kauan maltoin pysyä ketjusta pois.

Ex ei ollut työnarkomaani, teki kyllä täydet päivät ja "työmatkat" lisääntyivät, mutta enhän näin jälkikäteen tiedä kuinka paljon oli ylitöitä ja kuinka paljon oli pakenemista perhe-elämästä. Ei exäni todellakaan osannut puhua mistään negatiivisista asioista tai tunteista tms. ja tilanne paheni vuosien saatossa. Vaikka yhteisen elämämme loppu ei mennyt kovin kivasti niin pidän häntä edelleen hyvänä miehenä. Nyt onneksi ex on ottanut ison roolin poikamme elämästä, eli ex on pääsemässä jaloilleen, josta olen todella iloinen.

Ainakin ketju heräsi taas henkiin, oli hieman hiljaista välissä. Huokaus.

Toivoisin, että vaikka osa kommenteista on .... sanotaanko nätisti, hieman kylmähköjä niin uudetkin uskaltaisi myös kirjoittaa.

Kun sydänverellä täällä rehellisesti kirjoitellaan niin voitaisiin kuitenkin kulkea rinnalla, ehkä hellästi ravistella, mutta ymmärtää, että jokainen kulkee oman tarinansa omaan tahtiin.

Kiitos.

Vain hellät ravistelut ovat sallittuja.

Niin, tämä on ketju jossa muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä hellästi ravistellaan tarkastelemaan asiaa myös toiselta kantilta.

Ihmisen ollessa sisältä rikki, hajalla, palasina, toisten hyökkäys ja syytökset ei auta. Pahimmillaan vain pahentavat oloa ja tilannetta.

Järkevästi mietitty ja aseteltu, ymmärtävä mutta rehellinen, herättävä kommentointi saa paljon enemmän aikaan. Se saa ajattelemaan.

On aivan muut ketjut missä voitte hyökätä ihmisten kimppuun ikävästi. Tästä ketjusta toivoisin sen pysyvän pois. Vaikkei tällä alustalla tietenkään ketään voi estää.

Rehellinen saa ja pitää olla, herätellä saa ja pitää. Kommentointi on toivottavaa. Mutta muistetaan että kirjoitusten takana on ihminen ja se ihminen saattaa olla aivan totaalisen rikki ja loppu.

Minä ja 28 ei sitä enää olla, mutta molemmat olemme olleet ja nousseet sieltä pohjalta. Varmasti ymmärryksemme on niiden puolella jotka tällä hetkellä ovat siellä pohjalla.

Annetaan heille tukemme ja hyviä neuvoja. Virtuaalinen olkapää ja halaus. Autetaan osaltamme kanssaihminen ylös sieltä suosta, ei paineta enää alemmas.

Niin, ja yön tunteina tuli mieleen, että olen taas antanut exän pelata tilanteella. Kuvittelemalla itse että asia saadaan sovittua, kertomalla itse avoimesti oman ehdotukseni asiaan, hänen sitä ollessa vailla. Ja sitten kuitenkin hän pimittää sen oman ehdotuksensa minulta. Itse sanoi että lastenvalvojalle ei lähdetä vääntämään. Nyt kuitenkaan ei kerro mitä aikoo vastaehdotuksenaan ehdottaa. Ei kerro tulojaan. Jne.

Että mä voinkin edelleen olla tyhmä. Mutta, nyt tajusin asian, otan yhteyden asianajajaani, saa hän pyytää exän ehdotuksen näytille. Jotta ei sitten tule siellä yllätyksenä. Mitä ex hakee takaa. Saadakseen minut suostumaan johonkin epäsuotuisaan. Ärsyttävä tyyppi!!

Sainpa purettua tämän ärsytyksen pois päästäni! Nyt töihin.

Ap