Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12642)
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä:
Oletteko tapailleet ja olleet yhdessä muualla kuin mökillä ?
Onkö mies käynyt tai ollut luonasi tai oletko itse ollut miehen luona kotona tai paikkakunnalla?Mökkiympäristössä tavattiin (ystäväni naapurimökin omistaja), mutta siitä meni noin 3 kk kun mökkimies minut ensimmäistä kertaa vei kaikkein rakkaimpaan paikkaansa eli mökille. Suurimmaksi osaksi olen viettänyt aikaa miehen kotona (minulla on jopa avain). Mies on ollut minun luonani vain yhden yön, mutta tämä johtuu siitä, että asun 17v poikani kanssa (minun tahtoni siis). Kyllä kuljen miehen mukana toimistolla ja kaupoissa yms siellä ollessani.
Onhan tuo jo sitten aika vakavaa seurustelua kun mies on antanut avaimenkin kotiinsa.
Minulla on itsellä, olen nainen, sellainen ajatusmaailma, että en anna oman kotini avainta enkä ota toisen kodin avainta ellei ole "oikea" seurustelusuhde.
Miten annat kuitenkin sellaisen kuvan, että suhteenne on vain jotain kevyttä ajanviettoa seksi mukaan lukien.
Että on ikäänkuin kevytsuhde.
Vai toppuuletko vain itseäsi täällä.
Nimenomaan sinä annat avaimelle suuren merkityksen. Ei kaikki pidä avainta suhteen vakavuuden mittarina. Jollekin kyse on vaan käytännöllisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä:
Oletteko tapailleet ja olleet yhdessä muualla kuin mökillä ?
Onkö mies käynyt tai ollut luonasi tai oletko itse ollut miehen luona kotona tai paikkakunnalla?Mökkiympäristössä tavattiin (ystäväni naapurimökin omistaja), mutta siitä meni noin 3 kk kun mökkimies minut ensimmäistä kertaa vei kaikkein rakkaimpaan paikkaansa eli mökille. Suurimmaksi osaksi olen viettänyt aikaa miehen kotona (minulla on jopa avain). Mies on ollut minun luonani vain yhden yön, mutta tämä johtuu siitä, että asun 17v poikani kanssa (minun tahtoni siis). Kyllä kuljen miehen mukana toimistolla ja kaupoissa yms siellä ollessani.
Onhan tuo jo sitten aika vakavaa seurustelua kun mies on antanut avaimenkin kotiinsa.
Minulla on itsellä, olen nainen, sellainen ajatusmaailma, että en anna oman kotini avainta enkä ota toisen kodin avainta ellei ole "oikea" seurustelusuhde.
Miten annat kuitenkin sellaisen kuvan, että suhteenne on vain jotain kevyttä ajanviettoa seksi mukaan lukien.
Että on ikäänkuin kevytsuhde.
Vai toppuuletko vain itseäsi täällä.
Avain minulla on, mutta asumme eri kaupungeissa ja avain tuli käyttööni oikeastaan niissä tilanteissa kun vietän siellä aikaa niin, että mökkimies "joutuu" töihin jotta pääsen kulkemaan kylille ja takaisin.
Kyllä edelleen näen, että suhteemme on kevyellä tasolla, seksi on ihanaa ja kyllä pidän mökkimiehestä kovasti, en ole siis haku päällä etsimässä muuta seuraa ja aina minulla on ollut vain yksi mies kerrallaan. Kun olemme yhdessä niin minulla on hyvä olla.
Ehkä hieman toppuuttelenkin itseäni ja se varmaan osittain johtuu mökkimiehen historiasta ja naiskuvioista, olemme niistä myös puhuneet rehellisesti. Alkuun molemmille tämä oli seksisuhde, mutta vaistosin kyllä juhannuksena, että tilanne muuttui molempiin suuntiin. Ja siis mökkimiehen puheetkin minua kohtaan on täysin muuttunut, samoin yhteydenpito (pitkät puhelut) yms. Tietysti asiaan vaikuttaa myös hetket kun nähdään vähän, tiedän mökkimiehen yrityksien kiireet, olen paikalla usein kun tulee työntekijältä ilmoitus, että ei tule töihin ja joskus vaan ei saa ketään muuta paikalle ja yrittäjä lähtee itse, työreissut ulkomailla ja kotimaassa, pitkiä päiviä esim. 16 h putkeen jne. Ja silti huomaan, että jokaikinen yllättäen tullut vapaapäivä Hänelle niin aina haluaa viettää kanssani. Kun ollaan yhdessä niin Hänellä on hyvä olla, näen sen ja on hän siitä monesti sanonutkin.
Näin on nyt kuitenkin ollut hyvä ja kaikki on hyvin, ehkä olen varovainen ja toisaalta tämä on aikuinen suhde jossa puhutaan kaikesta.
Mulla tuli myös sama mieleen kuin edellisellä, 28. Eli kuulostaa vakavalta seurustelusta ja rakastumiselta molemmin puolin, mutta jostain syystä sinulla on tarve kuvata sitä kevyenä suhteena. Voin olla väärässäkin, mutta tällainen vaikutelma myös minulla on syntynyt.
Kunhan 28 ei olis joutunu narsistin rakkauspommituksen uhriksi. Jos mökkimiehellä historiaa ja naishistoriaa jne. "Liian hyvää ollakseen totta" voi oikeasti olla liian hyvää ollakseen totta.
Kaikki miehet eivät ole narsisteja. Suurin osa ei ole. Rakkaus ja rakastuminen on mahdollista ja varsin tavallistakin. Vauva-palsta, huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä:
Oletteko tapailleet ja olleet yhdessä muualla kuin mökillä ?
Onkö mies käynyt tai ollut luonasi tai oletko itse ollut miehen luona kotona tai paikkakunnalla?Mökkiympäristössä tavattiin (ystäväni naapurimökin omistaja), mutta siitä meni noin 3 kk kun mökkimies minut ensimmäistä kertaa vei kaikkein rakkaimpaan paikkaansa eli mökille. Suurimmaksi osaksi olen viettänyt aikaa miehen kotona (minulla on jopa avain). Mies on ollut minun luonani vain yhden yön, mutta tämä johtuu siitä, että asun 17v poikani kanssa (minun tahtoni siis). Kyllä kuljen miehen mukana toimistolla ja kaupoissa yms siellä ollessani.
Onhan tuo jo sitten aika vakavaa seurustelua kun mies on antanut avaimenkin kotiinsa.
Minulla on itsellä, olen nainen, sellainen ajatusmaailma, että en anna oman kotini avainta enkä ota toisen kodin avainta ellei ole "oikea" seurustelusuhde.
Miten annat kuitenkin sellaisen kuvan, että suhteenne on vain jotain kevyttä ajanviettoa seksi mukaan lukien.
Että on ikäänkuin kevytsuhde.
Vai toppuuletko vain itseäsi täällä.Nimenomaan sinä annat avaimelle suuren merkityksen. Ei kaikki pidä avainta suhteen vakavuuden mittarina. Jollekin kyse on vaan käytännöllisyydestä.
Jos suhde ei ole vakava, niin silloinhan voi tapailla muitakin. Olisihan se aika kiusallista jos joku ei-vakava suhdeihminen lampsiksi sisään antamallani avaimella ja minulla olisikin joku toinen luonani.
Juuri sehän on epäkäytännöllistä jos joku-kuka-tahansa-ei-vakava tapaus voi kulkea asunnossani kuinka huvittaa.
Ja niitähän voisi tuolla periaatteella ole useitakin, ihan kamala tilanne.
Ei niitä avaimia kenelle tahansa anneta. Vakavaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hei taas ja kiitos hyvistä kommenteista mullekin! Haluan selventää nimimerkkini tarinaa, olen siis sivustaseuraaja ollut tässä ketjussa ihan alusta asti, nyt vasta rohjennut kirjoittamaan. Tokihan nimerkistäni voi löytää jotain freudilaista jos niikseen, olenko omankin elämäni sivustaseuraaja.
On totta, että minun ja mieheni eroavaisuudet ovat isot. En minä halua enää mitään liehuvaa liekinvartta, vaan ihmisen joka viihtyy minun kanssani ja pystyy olemaan rauhassa aloillaan.
Sivustaseuraaja
En haluaisi päästää irti valoisista öistä. Ahdistaa tämä lisääntyvä pimeys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oota pari kuukautta niin valo taas lisääntyy
Ihanasti ihmisiä mietityttää mökkimiehen ja minun tilanne. Kaikki on hyvin, puhutaan paljon, mutta emme ole suhteemme tilaa mitenkään määritelleet. Nautimme toistemme seurasta ja läheisyydestä, viihdymme yhdessä.
Minusta tämä tapailu vieläkin on kovin alussa, vasta vajaa viisi kuukautta tunnettu. Ei minulla ole kiire mihinkään, enkä ole mökkimiehen kanssa mitenkään sinisilmäinen, enkä ole minkään rakkauspommituksen tai narsistin uhrina tässä.
Odotan kyllä kovasti pitkää mökkiviikonloppua ja tulevaa ulkomaan matkaamme, ihan uusi maa minulle (en kerro tarkemmin). Katsellaan miltä tuntuu kun saamme viettää viikon yhdessä reissun päällä, edellinen reissumme oli ihana.
En yhtään epäile, että en olisi mökkimiehelle tärkeä. On sanonut, että pelästyi ennen juhannusta sitä kun huomasi kuinka merkityksellinen minusta Hänelle on tullut ja on sanonut minulle monta kertaa kuinka hyvä on olla kanssani, emme me R-sanoja käyttele.
Katsellaan nyt rauhassa miten asiat etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivustaseuraaja, onko miehesi ollut aina tuollainen vai muuttunut viime aikoina? Siinä sulle yksi avain ongelmatiikkaan. Nimittäin jos hän on aina ollut tuollainen, hän tuskin koskaan muuttuu.
28 v yhdessä kirjoitti:
Ihanasti ihmisiä mietityttää mökkimiehen ja minun tilanne. Kaikki on hyvin, puhutaan paljon, mutta emme ole suhteemme tilaa mitenkään määritelleet. Nautimme toistemme seurasta ja läheisyydestä, viihdymme yhdessä.
Minusta tämä tapailu vieläkin on kovin alussa, vasta vajaa viisi kuukautta tunnettu. Ei minulla ole kiire mihinkään, enkä ole mökkimiehen kanssa mitenkään sinisilmäinen, enkä ole minkään rakkauspommituksen tai narsistin uhrina tässä.
Odotan kyllä kovasti pitkää mökkiviikonloppua ja tulevaa ulkomaan matkaamme, ihan uusi maa minulle (en kerro tarkemmin). Katsellaan miltä tuntuu kun saamme viettää viikon yhdessä reissun päällä, edellinen reissumme oli ihana.En yhtään epäile, että en olisi mökkimiehelle tärkeä. On sanonut, että pelästyi ennen juhannusta sitä kun huomasi kuinka merkityksellinen minusta Hänelle on tullut ja on sanonut minulle monta kertaa kuinka hyvä on olla kanssani, emme me R-sanoja käyttele.
Katsellaan nyt rauhassa miten asiat etenee.
Tietysti mökkimies kiinnostaa kun tästä tarinasta avoimesti on täällä kerrottu.
Onko tuo himmalu siitä johtuvaa kun mökkimiehellä on jotain naisjuttuja, joita ei ole selvitetty tai jotka ovat sellaisia, että vaivaavat kuitenkin mieltä?
Edelleen tuntuu, että haluaisit heittäytyä, mutta joku vaisto (tai tieto) estää.
Itseään ja vaistoaan kannattaa kuunnella. Varmaan on hyvä pitää suhde tuon kaltaisena kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuurankukka kirjoitti:
Sivustaseuraaja, onko miehesi ollut aina tuollainen vai muuttunut viime aikoina? Siinä sulle yksi avain ongelmatiikkaan. Nimittäin jos hän on aina ollut tuollainen, hän tuskin koskaan muuttuu.
Mitä tuo light-ero itseasiassa tarkoittaa? Miten se näkyy arjessa. Ja nyt esimerkiksi tässä kyseisessä tilaisuudessa. Tai miten sen olisi pitänyt näkyä vai ei lainkaan.
Oliko tarkoitus, että olette sellä kuin pariskunta vai olettiko mies, että kun tilanne on tämä niin sivustaseuraaja pärjää itsekseen.
Onko niin, että välillä ollaan kuin ennenkin ja välillä on light-ero päällä.
Mutkikasta minun mielestäni.
Kuullostaa itsemurhaa harkitsevien kysymyksestä.
Uskaltaako vai eikö uskalla päättää omasta kohtalostaan itse.
Tällaiset vastuu kysymykset on arkea kaikille.
Jos haluaa muttei uskalla on ahdingossa.
Samaa voisi sanoa myöskin itsemurhaa harkinneidenkin ja sitä yrittäneiden olleen epätoivoisia ja ahdistuneita. Pelko on luonnollinen osa päätöksiä osaako valita oikein. Elän tai alistun. Elän tai kuolen onko sillä merkitystä itselle tai muille.
Tämä kansa sairaus on jokaisen ongelman ydin Suomessa ja maailmalla. Epäonnistumisen ja valintojen vaikeus. Teen niin tai näin aina tulee sanomista. Miellyttämisen kulttuurissa ihminen ahdistuu monesta asiasta. Olenko tarpeeksi hyvä muille. Pitäisi ajatella positiivisesti negatiivisessa ilmastossa. Älä ole aina tommonen, ryhdistäydy ja toimi oikein. Näin se paine kasvaa. Ilmapiiri kouluissa, työelämässä, parisuhteessa, perheissä, kaveripiirissä, yksinäisyydessä, kaikissa suhteissa aina alusta alkaen. Kukaan ei hyväksy mitään joka ei ole hänen mielensä mukaista. Mustasukkaisuus ja pelko menettämisestä.
Onko elämä pelkkää pelkäämistä josta ahdistus muodostuu. Kyllä on. Se ohjaa ja säätelee valintojamme ja päätöksiämme mitä muut ajattelee meistä. Seuraukset on kuitenkin traagisia. On kunnia murhia, tappoja, pahoinpitelyitä, ja itsemurhia. Valitse nyt sitten seurauksista itsellesi mieluisin.
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Ihanasti ihmisiä mietityttää mökkimiehen ja minun tilanne. Kaikki on hyvin, puhutaan paljon, mutta emme ole suhteemme tilaa mitenkään määritelleet. Nautimme toistemme seurasta ja läheisyydestä, viihdymme yhdessä.
Minusta tämä tapailu vieläkin on kovin alussa, vasta vajaa viisi kuukautta tunnettu. Ei minulla ole kiire mihinkään, enkä ole mökkimiehen kanssa mitenkään sinisilmäinen, enkä ole minkään rakkauspommituksen tai narsistin uhrina tässä.
Odotan kyllä kovasti pitkää mökkiviikonloppua ja tulevaa ulkomaan matkaamme, ihan uusi maa minulle (en kerro tarkemmin). Katsellaan miltä tuntuu kun saamme viettää viikon yhdessä reissun päällä, edellinen reissumme oli ihana.En yhtään epäile, että en olisi mökkimiehelle tärkeä. On sanonut, että pelästyi ennen juhannusta sitä kun huomasi kuinka merkityksellinen minusta Hänelle on tullut ja on sanonut minulle monta kertaa kuinka hyvä on olla kanssani, emme me R-sanoja käyttele.
Katsellaan nyt rauhassa miten asiat etenee.
Tietysti mökkimies kiinnostaa kun tästä tarinasta avoimesti on täällä kerrottu.
Onko tuo himmalu siitä johtuvaa kun mökkimiehellä on jotain naisjuttuja, joita ei ole selvitetty tai jotka ovat sellaisia, että vaivaavat kuitenkin mieltä?
Edelleen tuntuu, että haluaisit heittäytyä, mutta joku vaisto (tai tieto) estää.
Itseään ja vaistoaan kannattaa kuunnella. Varmaan on hyvä pitää suhde tuon kaltaisena kuin nyt.
Olen avoimesti kertonut mökkimiehestä, tavallaan jatkumona siihen kuinka avoin olen täällä ollut myös edellisestä elämästäni ja minun + eksäni tarinasta.
Kyllä minusta ollaan mökkimiehen historia naisjuttuineen puhuttu läpi ja mökkimies on ollut kovinkin suora puheissaan. Kyse on menneestä ajasta ja nyt on nyt.
Ehkä olen luonteeltani varovainen ja tunnusteleva, en koe himmailevani mökkimiehen kanssa. Tavallaan olen kyllä heittäytynyt mökkimiehen matkaan, mutta elämän kolhut on tehneet varovaiseksi. Kun olen mökkimiehen seurassa kaikki on hyvin, enkä erossa ollessammekaan murehti mistään.
Tavallaan nautin siitä mitä on nyt ja katson ihan rauhassa mitä taipaleemme tuo eteen itseäni kuunnellen.
Kun tämän sisäisen rauhan, tyytyväisyyden elämään ja onnellisuudenkin taas löysin kaiken sen synkkyyden jälkeen niin tästä haluaa pitää kiinni. Minulla se vaatii hieman "jalat tukevasti maassa" otetta ja en ehkä ole vielä valmis siihen, että se onnellisuus kumpuaisi liian vahvasti toisesta ihmisestä, olen onnellinen, että elämääni ilmestyi mökkimies, mutta mökkimies ei saa olla se koko elämääni onnellistava asia. En osaa nyt asiaa selittää, onnellisuus pitää lähteä minusta. Minulla on nyt hyvä tässä suhteessa, mutta haluan edetä rauhassa ja katsoa miten tämä etenee. Vaikka puhun kevyestä suhteesta niin kyllä olemme puhuneet, että suhteemme on sillä pohjalla, että molemmilla on vain toisemme.
Ja kyllä kieltämättä alkaa mahassa kutkuttamaan, että kolmen yön päästä nähdään ja sitten ollaan yhdessä ainakin 4 päivää.
Vierailija kirjoitti:
Heippa kaikille.
Viestit olen lukenut, nyt vaan väsyttää harmaa keli niin, ettei päässä ole järkeviä ajatuksia kommentoimaan mitään.Täällä asiat edistyy hissukseen. Kuitenkin edistyy. Ex tiestysti jatkaa omaa peliään, hämmentää ja sekottaa lapsia ikävästi. Nyt on kiire niille ostaa, työntää rahaa, kuskata ja antaa asioita mistä liisiny vuosia. Voi sitten sanoa rinta rottongilla miten on osallistunut ja tekee lastensa kanssa, nyt kun minä en asiaa enää häiritse. Jne. Tms.
Mutta ihan sama, siinähän tekee ja huuliaan heiluttelee. Ei kiinnosta. En jaksa välittää. Lasten puolesta toki surettaa. Mutta niidenkin on ikävä kyllä itse siihen totuuteen taas törmättävä, jotta tajuavat. Ja edelleen, jos se ihme olisi tapahtunut ja olisi oikeasti muuttunut niin sehän ois juhlan paikka!
Talo kun saataisiin myytyä niin helpottaisi paljon!! Vaan ei sitä näköjään kukaan osta.
Sinä päivänä kun lapsista on sopimus ja talo myyty, ositus tehty pidän juhlat! Laitan exälle viestin että hyvää loppuelämää sulle, jatkossa vain lasten akuuteimmat asiat viesteillä, muuten ei tarvitse olla yhteydessä. Ja heippa. Tai jotain semmosta.
Mä niin odotan että pääsisin siitä myrkystä vielä kauemmas. Inhoan sitä, että on mun pään sisällä vielä liian usein. Mutta, se kertoo etten ole vielä toipunut.
Ja edelleen mua hämmästyttää miten ihmiset reagoi kun ne kuulee exän tempauksista, siitä mitä viestejä laittaa lapsille, mulle mun vanhemmille jne. Samalla ne muoden ihmisten reaktiot vaan vahvistaa sitä että on se ihminen oikeesti ihan pöpi. Kaukana normaalista.
Mutta, olipa semmonen oppikoulu vuodet kanssaan, että nyt ei tätä tyttöä ihan pikku tuulet heiluttelekkaan.
Saa nähdä, mimmoset fiilarit tulee kun tapaamisaika lähenee. En haluais nähdä sitä ihmistä, en ollenkaan. En halua mennä sen kanssa samaan huoneeseen. En halua puhua sen kanssa. Ja se kaikki mun on tehtävä. Ja samalla oltava tyyni, rauhallinen, järkevä, ajateltava pitkälle ja monenlta kantilta asioita. Tehtävä viisaita päätöksiä ja viisaita kompromisseja. Ei tuu olee ihan iisii. Mut kyllä mä selviän siitä. Saattaa vaan etukäteen mennä yöunet sitä pyöritellessä.
No, asianajaja on taustalla, jos siitä ei tule mitään niin mennään sitten muuta reittiä.
Laittakaa kaikki peukut pystyyn ja toiveet eteenpäin, että talolle löytyisi se yksi ostaja joka sen tulisi ja ostaisi pois haitoilta.
Ap
Ap, kiva kuulla sinun kuulumisia.
Toi sinun ex kuulostaa kyllä melkoselta tyypiltä. Tuommosiin ei ihan jokainen elämänsä aikana törmää. Kaukana normaalista ihmisestä.
Hienoa, että itse olet jo saanut itseäsi kuntoon, ja kestät paremmin. Vaan ei tuommoista tarvitsisi kenenkään kestää. Nauttisi exäsi nyt uudesta onnestaan ja antaisi sinun olla rauhassa.
Toivon todella koko sydämestäni, että saatte talon myytyä ja lasten asiat sovittua. Jotta pääsisit entistä etäämmälle tuosta ihmisestä. Voiko häntä edes ihmiseksi sanoa?
Ei ole helppoa sinulla. Olet vahva nainen joka selviää kaikesta! Kaikkea hyvää sinulle ap!!
Moi 28,
Kummallista, miten ihmisiä kiinnostaa Mökkimies, mikä suhteenne status on, ettei vaan huijaa sinua, ettet vaan himmaile yms.
Ketjua alusta asti seuranneena ja osallistuneena, minusta hän on vaan yksi osa tätä selviytymistarinaasi. Ap aloitti, alkaa alla voiton puolella, jatkaa nyt lasten kanssa. Sinä päädyit myös eroon, vaikka alussa mietin, että saattaisitte päätyä yhteen exäsi kanssa. Sulla on mökkimies. Meillä oli tuumaustauko, päätettiin jatkaa yhdessä. 3 erilaista tarinaa, on ollut suuri rikkaus osallistua.
Tsemppiä, hyvää matkaa ja mökkeilyjä
Ap. Toivon totisesti, et talo saadaan myytyä
Tuumis🌻
Menen nyt taas 28v tontille esittämään mielipiteitä, eli siitä sorit, mutta. Mitä ihmettä nyt taas. Eihän nyt joku käytännön syistä = ei ole lukittuna kämppään, kun toinen on sieltä poissa, annettu avain mitään tarkoita välttämättä, jos niin on aikuiset ihmiset keskenään asian puhuneet. Toisekseen, ainakaan itselleni ei se, että en vielä katso suhdetta "vakiintuneeksi" (mitä se taas sitten tarkoittaakaan), millään tavalla tarkoita, että haluaisin tapailla muita, eli että olisi jotain kiusallisia tilanteita jonkun avaimen vuoksi.
Itse ymmärrän 28v tilannetta todella hyvin ja olenkin monta kerta miettinyt, miten exän kanssa olisi käynyt, jos olisin nähnyt meidän tilanteemme toisin ja että en olisi alusta asti niin vakavuuteen pyrkinyt tms. Siis en tarkoita, etteikö ero kenties joka tapauksessa olisi ollut vääjäämätön, mutta olisiko loppu tullut eri tavalla. Vähemmän repivästi ja sattuvasti.
Itse ehkä ainut "varoituksen sana" mitä mieleeni nousee on se, että vaikka nyt tapailu on ihanaa aina kun Mökkimieheltä aikaa löytyy, se voi alkaa tympimään pidemmän päälle. Siis aina liikahtaa, kun toiselle sopii. Ei välttämättä ala, jos muutoin elämään kaikki istuu, mutta se oli itselleni aika turn off sitten kuitenkin. Sanoinkin joskus, että tuntuu kuin seukkasin varatun kanssa, aina valmiina mutta ikuisesti kakkosena. Tai siis, että semmoista kuvittelisin seukkailun varatun kanssa olevan, en ole kokeillut.
Mutta siis kokonaisuuteni, miksi se on niin vaikeaa uskoa, että aikuinen viiskymppinen nainen voi tykätä toisesta kovasti, mutta silti ns. pitää järjenkin päässä, eikä nimenomaan ala rakentelemaan pilvilinnoja, vaan osaa keskittyä nauttimaan siitä, mitä nyt on?
Minusta ihan mahtava asenne, johon pyrin itsekin kohtuullisen uudessa suhteessani, siis kun ei ole oltu mitään vuosikymmeniä yhdessä. Ajattelen, että suhde kasvaa koko ajan, eikä sen kanssa ole minnekään enää kiiire. Toisaalta tiedän, että yksinkin osaan olla, joten en rakenna elämääni enää toisen varaan niin paljon kuin ehkä nuorempana.
Se on toisaalta vapauttanut ajattelemaan, että ei kaikki ole, eikä kaiken tarvitse olla, niin kuoleman vakavaa koko ajan. Noin Freud-kritiikkiä mukaillakseni: joskus avain on avain. Sitä ei tarvitse tulkita sen enempää.
T: MaratonParkuja
Onhan tuo jo sitten aika vakavaa seurustelua kun mies on antanut avaimenkin kotiinsa.
Minulla on itsellä, olen nainen, sellainen ajatusmaailma, että en anna oman kotini avainta enkä ota toisen kodin avainta ellei ole "oikea" seurustelusuhde.
Miten annat kuitenkin sellaisen kuvan, että suhteenne on vain jotain kevyttä ajanviettoa seksi mukaan lukien.
Että on ikäänkuin kevytsuhde.
Vai toppuuletko vain itseäsi täällä.