Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12641)
Vierailija kirjoitti:
Oma suhde jotenkin vaimon kanssa, tuntuu et televisio kiinnostaa häntä paljon enemmän.
Olen tuonut ruusujakin, koittanut huomioida, pidän hyvänä. Mutta vastakaikua ei juuri tule.
Olen hankkinut kaikki pyörät ja kajakit, mutta kaiken saan tehdä yksin.Semmoinen energisyys on myös mitä kaipaan. Toivoisin kovasti myös semmoista oma-aloitteista aktiivisuutta.
Tämä koskee myös intiimielämää, kun yli 20 vuotta vetää perässä, vois joskus raiteessa vaihtua kulkusuunta.Itse oon toiminut melko aktiivisesti myös yrittäjäelämässä, perhe-elämässä, jopa monissa muissakin.
Kaipaisin aidosti 25-35 v. tyttöystävää, joka jakaisi samat arvot. Liikunnallista otetta elämään. Onko heitä ? Jotka haluais samoja arvoja, hyvä terveys ja kohtuullinen kuntoilu, hyvät ihmissuhteet, raha ja ura vasta näiden jälkeen.
Nyt tuntuu että elämä menee hukkaan, entistä pienemmistä asioista valitetaan, vaimoni kehon muuttuessa enemmän päärynän muotoon. Koitan pyytää lenkille, ei auta. Sensijaan valitetaan minulle ylipainon tuomista ongelmista.
Enkä haluaisi myöskään turhautumiseen juoda kaljaa, pitemmän päälle.
M45
Eipä sun auta kun nostaa kissa pöydälle ja alkaa selvittämään oikeasti mitä voitte parisuhteelle tehdä yhdessä vai ettekö voi.
Meillä naisilla on monesti sama tilanne joka näyttäytyy niin päin että koti on hoidettu ja lapset, miestä ei vaan kiinnosta viettää aikaa ei vaimon eikä lapsien kanssa.
Hyvää pohdintaa M45, kuten otsikkokin on, miksi se on niin vaikeaa päästää irti.
Nosta puheeksi tai vaikene.
Tosin vuodenaika on nyt huono. Joulu tulossa ja sitä ennen marraskuu joka saa kaikki asiat näyttämään huonommalle kuin onkaan. Syksy on raskasta aikaa erolle tai sen suunnitelulle.
Puhu. Ei sulla ole mitään menetettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma suhde jotenkin vaimon kanssa, tuntuu et televisio kiinnostaa häntä paljon enemmän.
Olen tuonut ruusujakin, koittanut huomioida, pidän hyvänä. Mutta vastakaikua ei juuri tule.
Olen hankkinut kaikki pyörät ja kajakit, mutta kaiken saan tehdä yksin.Semmoinen energisyys on myös mitä kaipaan. Toivoisin kovasti myös semmoista oma-aloitteista aktiivisuutta.
Tämä koskee myös intiimielämää, kun yli 20 vuotta vetää perässä, vois joskus raiteessa vaihtua kulkusuunta.Itse oon toiminut melko aktiivisesti myös yrittäjäelämässä, perhe-elämässä, jopa monissa muissakin.
Kaipaisin aidosti 25-35 v. tyttöystävää, joka jakaisi samat arvot. Liikunnallista otetta elämään. Onko heitä ? Jotka haluais samoja arvoja, hyvä terveys ja kohtuullinen kuntoilu, hyvät ihmissuhteet, raha ja ura vasta näiden jälkeen.
Nyt tuntuu että elämä menee hukkaan, entistä pienemmistä asioista valitetaan, vaimoni kehon muuttuessa enemmän päärynän muotoon. Koitan pyytää lenkille, ei auta. Sensijaan valitetaan minulle ylipainon tuomista ongelmista.
Enkä haluaisi myöskään turhautumiseen juoda kaljaa, pitemmän päälle.
M45
Eipä sun auta kun nostaa kissa pöydälle ja alkaa selvittämään oikeasti mitä voitte parisuhteelle tehdä yhdessä vai ettekö voi.
Meillä naisilla on monesti sama tilanne joka näyttäytyy niin päin että koti on hoidettu ja lapset, miestä ei vaan kiinnosta viettää aikaa ei vaimon eikä lapsien kanssa.
Hyvää pohdintaa M45, kuten otsikkokin on, miksi se on niin vaikeaa päästää irti.
Nosta puheeksi tai vaikene.
Tosin vuodenaika on nyt huono. Joulu tulossa ja sitä ennen marraskuu joka saa kaikki asiat näyttämään huonommalle kuin onkaan. Syksy on raskasta aikaa erolle tai sen suunnitelulle.Puhu. Ei sulla ole mitään menetettävää.
Tätä ajattelin itsekin, hyvin kirjoitettu.
Mietin, että kuinka vaikeaa varmasti on nostaa esille suoraan omat ajatukset. Omakin kehotukseni tietysti on, että M45, kerro nämä samat asiat vaimolle aivan samoin kuin kirjoitat täällä. Mutta onhan se nyt helpommin sanottu kuin tehty.
Ajattelen myös, että noissa tilanteissa usein kuitenkin on kyse jonkinlaisesta yleistyytymättömyydestä. Jos vaikka on tyytymätön töihinsä, ne ehkä jopa ahdistaa, tuntuu, että elämä valuu ohi, jne. niin eihän siihen varmaan auta, vaikka puoliso tuo kukkia ja huomioi. Vaikka siis tietysti sen pitäisi auttaa, en tarkoita sitä, mutta käytännössä kun ei.
Tuumaan siis, että jos toinen vetäytyy parisuhteesta edellä kuvatun tapaisesti, ei kai siinä oikeassa auta muu kuin keskustelu. Se voi johtaa minne hyvänsä, myös eroon. Mutta toisaalta jos jotain tämä ketju on opettanut, on se, että hänellä, joka on tyytymätön suhteessa, on ennen kaikkea syytä nostaa tyytymättömyys esiin.
Jotta ei sitten tule näitä purkauksia, että vuosikausia olen vihannut sinua ja elämääni.
T: MaratonParkuja
Vierailija kirjoitti:
Oma suhde jotenkin vaimon kanssa, tuntuu et televisio kiinnostaa häntä paljon enemmän.
Olen tuonut ruusujakin, koittanut huomioida, pidän hyvänä. Mutta vastakaikua ei juuri tule.
Olen hankkinut kaikki pyörät ja kajakit, mutta kaiken saan tehdä yksin.Semmoinen energisyys on myös mitä kaipaan. Toivoisin kovasti myös semmoista oma-aloitteista aktiivisuutta.
Tämä koskee myös intiimielämää, kun yli 20 vuotta vetää perässä, vois joskus raiteessa vaihtua kulkusuunta.Itse oon toiminut melko aktiivisesti myös yrittäjäelämässä, perhe-elämässä, jopa monissa muissakin.
Kaipaisin aidosti 25-35 v. tyttöystävää, joka jakaisi samat arvot. Liikunnallista otetta elämään. Onko heitä ? Jotka haluais samoja arvoja, hyvä terveys ja kohtuullinen kuntoilu, hyvät ihmissuhteet, raha ja ura vasta näiden jälkeen.
Nyt tuntuu että elämä menee hukkaan, entistä pienemmistä asioista valitetaan, vaimoni kehon muuttuessa enemmän päärynän muotoon. Koitan pyytää lenkille, ei auta. Sensijaan valitetaan minulle ylipainon tuomista ongelmista.
Enkä haluaisi myöskään turhautumiseen juoda kaljaa, pitemmän päälle.
M45
Olen nainen ja samassa tilanteessa. En halua erota, tai ehkäpä haluan mutta koen että se on niin työlästä ja vaikeaa kaiken puolin. Elän mieheni kanssa kämppis elämää, nukumme eri huoneissa.
Ratkaisin asian, tai ne puutteet mitä kaipasin hankkimalla rakastajan. Löysin hänet netin treffisivustoilta.
Jos et osaa erota, hanki rakastajatar.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma suhde jotenkin vaimon kanssa, tuntuu et televisio kiinnostaa häntä paljon enemmän.
Olen tuonut ruusujakin, koittanut huomioida, pidän hyvänä. Mutta vastakaikua ei juuri tule.
Olen hankkinut kaikki pyörät ja kajakit, mutta kaiken saan tehdä yksin.Semmoinen energisyys on myös mitä kaipaan. Toivoisin kovasti myös semmoista oma-aloitteista aktiivisuutta.
Tämä koskee myös intiimielämää, kun yli 20 vuotta vetää perässä, vois joskus raiteessa vaihtua kulkusuunta.Itse oon toiminut melko aktiivisesti myös yrittäjäelämässä, perhe-elämässä, jopa monissa muissakin.
Kaipaisin aidosti 25-35 v. tyttöystävää, joka jakaisi samat arvot. Liikunnallista otetta elämään. Onko heitä ? Jotka haluais samoja arvoja, hyvä terveys ja kohtuullinen kuntoilu, hyvät ihmissuhteet, raha ja ura vasta näiden jälkeen.
Nyt tuntuu että elämä menee hukkaan, entistä pienemmistä asioista valitetaan, vaimoni kehon muuttuessa enemmän päärynän muotoon. Koitan pyytää lenkille, ei auta. Sensijaan valitetaan minulle ylipainon tuomista ongelmista.
Enkä haluaisi myöskään turhautumiseen juoda kaljaa, pitemmän päälle.
M45
Olen nainen ja samassa tilanteessa. En halua erota, tai ehkäpä haluan mutta koen että se on niin työlästä ja vaikeaa kaiken puolin. Elän mieheni kanssa kämppis elämää, nukumme eri huoneissa.
Ratkaisin asian, tai ne puutteet mitä kaipasin hankkimalla rakastajan. Löysin hänet netin treffisivustoilta.
Jos et osaa erota, hanki rakastajatar.
Erohan tuolla tavalla toimiessa tulee kuitenkin, on vaan kaikille ikävämpi tapa erota. Miksi ei voi erota ensin ja sitten tapailla muita?
Ei parisuhteen pitäisi olla tila, jossa tuntuu siltä, että elämä valuu hukkaan. M45:lle keskustelun paikka se on vaimon kanssa.
Olen nyt huomannut, että pitkä parisuhde ja ikä 45-50 vuotta on todella vaikea monelle, eli ympärilläni nyt kriiseilee monta pariskuntaa. Jännästi aina niin, että toinen on tyytyväinen ja toiselle iskee kriisi siitä "että, tätäkö elämäni nyt sitten on". Osa on tyytymättömyyttä omaan kumppaniin, mutta osa on ikäkriisiä + yleistä tyytymättömyyttä elämään. Tahtotila olla yhdessä monelta häviää, mutta toki osa pareista kasvaa niin erilleen, ettei esim lasten kasvettua ole enää mitään mikä pitäisi yhdessä.
Sanoisin nyt tosissani M45, että puhu noista tuntemuksista suoraan vaimollesi, että mahdollisen eron tullessa vaimollasi olisi edes pieni aavistus tunteiden puuttumisesta.
Ainoa mikä kirjoituksessasi hieman "vaivaa" on tuo haave 25-35 vuotiaasta naisesta. Miksi ihmeessä mies kaipaa "tyttären" ikäistä naista. Omastakin ikäluokasta on kyllä mahdollista löytää aktiivinen henkilö. Ei se vaimo tietenkään enää miellytä, jos mielenkiinto on jopa puolet nuoremmassa. Haaveilla aina saa. Kaikkea hyvää Sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun parisuhdekriisi iskee, olisi hyvä kysyä itseltään tärkeitä kysymyksiä. Onko kyseessä tyytymättömyys parisuhteeseen? Vai onko taustalla enemmän henkilökohtainen kriisi tai omaan kasvuun liittyvät asiat? Vai molemmat?
M45, minäkin neuvoisin nyt keskustelemaan vaimosi kanssa ensin. Ja yrittämään kehittää omaa parisuhdetta. Mikäli se tie on kuljettu loppuun, voit sitten alkaa miettiä muita vaihtoehtoja.
Eroa ennen kuin alat virittelemään uutta suhdetta. En usko, että voit syödä kakun ja säästää sen ilman, että kaikkiin osapuoliin sattuu.
Voi olla, että haikailet kuuta taivaalta. Nuori tyttöystävä, energinen elämä jne. voi kertoa myös ikäkriisistä ja siihen liittyvistä pilvilinnoista, joita nyt rakentelet paetaksesi todellisuutta.
Jos kuitenkin rakkaus on loppunut eikä mitään halua tehdä nykyiselle parisuhteelle mitään, lähde äläkä tuhlaa enää kummankaan elämää. Mutta kuten 28 muistutti: ole rehellinen vaimollesi. Hän on sen ansainnut.
Siis onko tuo mies 45 tarjonnut vain omia harrastuksiaan vaimolleen? Mikähän vaimoa kiinnostaisi? Ja kun haukkuu vaimon vartaloa, niin kyllä kertoo miehestä paljon. Ja että haluaa nuoren naisen. Tyttis -efekti?
Mitähän nuori nainen tekisi tuollaisella miehellä? Jos miehen kiinnostuksen kohteet ovat ne joiden mukaan pitäisi mennä, ja jotka vielä noin pinnallisia ja materiaalisia. Monet naiset arvostat kuitenkin enemmän kirjoja kuin kajakkeja.
Ja jos mieltää kertomansa asiat arvoiksi, niin miksei toimi niiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No Sivustaseuraaja täällä taas hei. Ajattelin kertoa teille kuulumisia.
Menin miehen kanssa yhteen tilaisuuteen, johon olin luvannut mennä, ns edustamaan pariskuntana. Vaikka meillä on tämä light-asumusero päällä, menin kun olin luvannut ja se oli hänelle tärkeää.
Tuo ilta oli silmiä avaava; hän liehui siellä täällä ja jätti minut täysin yksin sinne selviytymään. Toki ymmärrään että olimme hänen piireissään ja hänellä oli tosi paljon tuttuja (onneksi minullakin muutama, ettei tarvinnut yksin koko iltaa olla) joiden kanssa piti seurustella.
Havaintoni oli siis että kaikki muut ihmiset kiinnostaa häntä, mutta minä en. Ikävää, mutta totta. Olisihan hän voinut käydä edes välillä kysymässä miten minulla menee.
Sivustaseuraaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Sivustaseuraaja, kiitos kun päivitit kuulumisia. Minusta kuulostaa siltä, että miehesi on aina ollut tuollainen kuin kuvaat, mutta olet nyt itse herännyt huomaamaan hänen huonot puolet.
Kerroitko miehellesi miltä sinusta tuntui hänen käytös juhlissa? Ja mitähän siihen vastaisi?
Puhumalla on mahdollista löytää tila, jossa miehesi ottaa sinun tunteet paremmin huomioon. Mutta on myös mahdollista, että hän ei koskaan muutu. Oletko miettinyt mitä sitten?
Sinun on mahdollista käyttää tämä light-asumusero hyödyksesi niin, että tutkit mitä haluaisit tehdä elämässäsi ja tutustut paremmin siis itseesi. Se sitten aikanaan johtaa johonkin, eroon tai takaisin avioliittoon. Mutta ainakin olet silloin vahvempi ja tunnet itsesi paremmin.
Voimia!
Toinen jos sanoo että ei rakasta niin laita mies kadulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No Sivustaseuraaja täällä taas hei. Ajattelin kertoa teille kuulumisia.
Menin miehen kanssa yhteen tilaisuuteen, johon olin luvannut mennä, ns edustamaan pariskuntana. Vaikka meillä on tämä light-asumusero päällä, menin kun olin luvannut ja se oli hänelle tärkeää.
Tuo ilta oli silmiä avaava; hän liehui siellä täällä ja jätti minut täysin yksin sinne selviytymään. Toki ymmärrään että olimme hänen piireissään ja hänellä oli tosi paljon tuttuja (onneksi minullakin muutama, ettei tarvinnut yksin koko iltaa olla) joiden kanssa piti seurustella.
Havaintoni oli siis että kaikki muut ihmiset kiinnostaa häntä, mutta minä en. Ikävää, mutta totta. Olisihan hän voinut käydä edes välillä kysymässä miten minulla menee.Sivustaseuraaja
Hei sinulle,
tarinastasi tuli mieleen oma tuumaustaukomme aikoinaan. Toki tuo light-ero on modernimpi nimitys😉. Tauon aikana pohdin paljon omaa elämääni silloin ja mikä kaikki muuttuisi, jos eroaisimme. Se ihan tavallinen arki oli parasta, yhteiset vitsit. Reissut. Mökkeily. Vanhempani pitivät kovasti puolisostani ja hän heistä. Vaakakupissa painoi niin paljon hyvää. Miehen mielestä minä päätin liikaa asioistamme. Hän halusi 'liekaa'. Yritin ottaa häntä enemmän huomioon. Jos kysyin, miten joku asia tehdään, hän vastasi usein: ihan sama. Tulkitsin sen niin että voin päättää. Hän kai tarkoitti enemmänkin, että asiaa pitää vielä pohtia. Vaikuttaa hiukan sekavalta...
Silloin päätin, että jos yhdessä jatketaan, ollaan samaa mieltä päätöksen kanssa. Ja se päätös on pitänyt. Yhteisiä vuosia on nyt 29. Tuolla tuo ukkoni keittiössä kolistelee aamukahvia pöytään, suunnittelee golf-reissua. Lupasi hioa grillikatoksen pöytälevyn, pääsen maalaushommiin, kirkkaankeltainen on väri.
Kaikissa suhteissa on tärkeintä, että molemmat osapuolet huomioi toisensa. Niin arjessa kuin juhlassakin. Juhlat on kivoja, mutta arkea on enemmän...
Toivon teille selkeyttä tilanteeseenne. Kyllä oudolta vaikuttaa tuo tilaisuus, johon menitte yhdessä ja olitte yksin, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Lakkaa olemasta sivustaseuraaja, olet oman elämäsi keskipiste!
Tuumis🌻
Kiva, että päivitit tilannettasi Sivustaseuraaja. Minulle ehkä myös herää ajatus, että "ehkä näet nyt miehesi toisin silmin", että, miehelläsi on tietyt piirteet ja tavat ollut olemassa aina (ehkä pahentuneet toki vuosien saatossa). Tärkein kysymys on, että mitä itse haluat, miltä Sinusta tuntuu ja mitä haluat jatkossa? Olen itse huomannut, että mitä enemmän tulee ikää niin sitä mahdottomampi ihmisen on muuttua ja tavallaan sitä pitää hyväksyä toinen sellaisenaan, enkä tällä tarkoita, että pitää hyväksyä mitä tahansa vaan ehkä sitten tarvittaessa tehdä omat ratkaisut. Vaikeita ja kipeitä asioita ihmissuhteisiin mahtuu ja päätöksien teko on yhtä ylä- ja alamäkeä.
Minulle ei kuulu mitään ihmeellistä. Kaikki hyvin. Mökkimiehen olen nähnyt viimeksi kaksi viikkoa sitten ja jos ei muutoksia tule matkaan niin torstai iltana lähdetään mökille, teen perjantain etänä ja ollaan mökillä sunnuntai iltaan saakka, mahdollisesti maanantaihin saakka. Siitä sitten kahden viikon päästä lähdetään viikoksi ulkomaille. Toki tässä viestitellään ja soitellaan puolin ja toisin.
Mukavaa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma suhde jotenkin vaimon kanssa, tuntuu et televisio kiinnostaa häntä paljon enemmän.
Olen tuonut ruusujakin, koittanut huomioida, pidän hyvänä. Mutta vastakaikua ei juuri tule.
Olen hankkinut kaikki pyörät ja kajakit, mutta kaiken saan tehdä yksin.Semmoinen energisyys on myös mitä kaipaan. Toivoisin kovasti myös semmoista oma-aloitteista aktiivisuutta.
Tämä koskee myös intiimielämää, kun yli 20 vuotta vetää perässä, vois joskus raiteessa vaihtua kulkusuunta.Itse oon toiminut melko aktiivisesti myös yrittäjäelämässä, perhe-elämässä, jopa monissa muissakin.
Kaipaisin aidosti 25-35 v. tyttöystävää, joka jakaisi samat arvot. Liikunnallista otetta elämään. Onko heitä ? Jotka haluais samoja arvoja, hyvä terveys ja kohtuullinen kuntoilu, hyvät ihmissuhteet, raha ja ura vasta näiden jälkeen.
Nyt tuntuu että elämä menee hukkaan, entistä pienemmistä asioista valitetaan, vaimoni kehon muuttuessa enemmän päärynän muotoon. Koitan pyytää lenkille, ei auta. Sensijaan valitetaan minulle ylipainon tuomista ongelmista.
Enkä haluaisi myöskään turhautumiseen juoda kaljaa, pitemmän päälle.
M45
Jos M45 eroaisit ja pääsisit yrittämään, tulisit huomaamaan, että suurinta osaa 25v naisia ei kiinnosta 20v vanhemmat miehet, vaikka mies olisi kuinka urheilullinen ja aktiivinen. Ei varsinkaan sellaisia naisia kiinnosta, jotka ovat itse aktiivisia, heillä riittää nuorempia ja oman ikäisiä ottajia. Joten tuosta kuvitelmasta sinun kannattaa päästää irti. Vertaat vaimoasi johonkin mitä ei ole edes olemassa. Ojasta allikkoon.
28 v yhdessä:
Oletteko tapailleet ja olleet yhdessä muualla kuin mökillä ?
Onkö mies käynyt tai ollut luonasi tai oletko itse ollut miehen luona kotona tai paikkakunnalla?
Sivustaseuraajan kommentista tulee mieleen, että siinä vaikuttaisi olevan todella vastakohtaiset persoonallisuudet kyseessä. Mies on sosiaalisesti avoin ja aktiivinen ja toinen kutsuu itse itseään sivustaseuraajaksi. Eroavaisuudet tulevat voimakkaammin esille silloin, kun lapset ovat jo aikuisia ja perheen/suhteen dynamiikka muuttuu/tulee näkyvämmäksi. Silloin omat tarpeet nousevat esiin eivätkä ne enää välttämättä ole samanlaiset. Ei se tarkoita, että toinen olisi toista huonompi; eroavaisuudet vain korostuvat.
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä:
Oletteko tapailleet ja olleet yhdessä muualla kuin mökillä ?
Onkö mies käynyt tai ollut luonasi tai oletko itse ollut miehen luona kotona tai paikkakunnalla?
Mökkiympäristössä tavattiin (ystäväni naapurimökin omistaja), mutta siitä meni noin 3 kk kun mökkimies minut ensimmäistä kertaa vei kaikkein rakkaimpaan paikkaansa eli mökille. Suurimmaksi osaksi olen viettänyt aikaa miehen kotona (minulla on jopa avain). Mies on ollut minun luonani vain yhden yön, mutta tämä johtuu siitä, että asun 17v poikani kanssa (minun tahtoni siis). Kyllä kuljen miehen mukana toimistolla ja kaupoissa yms siellä ollessani.
Heippa kaikille.
Viestit olen lukenut, nyt vaan väsyttää harmaa keli niin, ettei päässä ole järkeviä ajatuksia kommentoimaan mitään.
Täällä asiat edistyy hissukseen. Kuitenkin edistyy. Ex tiestysti jatkaa omaa peliään, hämmentää ja sekottaa lapsia ikävästi. Nyt on kiire niille ostaa, työntää rahaa, kuskata ja antaa asioita mistä liisiny vuosia. Voi sitten sanoa rinta rottongilla miten on osallistunut ja tekee lastensa kanssa, nyt kun minä en asiaa enää häiritse. Jne. Tms.
Mutta ihan sama, siinähän tekee ja huuliaan heiluttelee. Ei kiinnosta. En jaksa välittää. Lasten puolesta toki surettaa. Mutta niidenkin on ikävä kyllä itse siihen totuuteen taas törmättävä, jotta tajuavat. Ja edelleen, jos se ihme olisi tapahtunut ja olisi oikeasti muuttunut niin sehän ois juhlan paikka!
Talo kun saataisiin myytyä niin helpottaisi paljon!! Vaan ei sitä näköjään kukaan osta.
Sinä päivänä kun lapsista on sopimus ja talo myyty, ositus tehty pidän juhlat! Laitan exälle viestin että hyvää loppuelämää sulle, jatkossa vain lasten akuuteimmat asiat viesteillä, muuten ei tarvitse olla yhteydessä. Ja heippa. Tai jotain semmosta.
Mä niin odotan että pääsisin siitä myrkystä vielä kauemmas. Inhoan sitä, että on mun pään sisällä vielä liian usein. Mutta, se kertoo etten ole vielä toipunut.
Ja edelleen mua hämmästyttää miten ihmiset reagoi kun ne kuulee exän tempauksista, siitä mitä viestejä laittaa lapsille, mulle mun vanhemmille jne. Samalla ne muoden ihmisten reaktiot vaan vahvistaa sitä että on se ihminen oikeesti ihan pöpi. Kaukana normaalista.
Mutta, olipa semmonen oppikoulu vuodet kanssaan, että nyt ei tätä tyttöä ihan pikku tuulet heiluttelekkaan.
Saa nähdä, mimmoset fiilarit tulee kun tapaamisaika lähenee. En haluais nähdä sitä ihmistä, en ollenkaan. En halua mennä sen kanssa samaan huoneeseen. En halua puhua sen kanssa. Ja se kaikki mun on tehtävä. Ja samalla oltava tyyni, rauhallinen, järkevä, ajateltava pitkälle ja monenlta kantilta asioita. Tehtävä viisaita päätöksiä ja viisaita kompromisseja. Ei tuu olee ihan iisii. Mut kyllä mä selviän siitä. Saattaa vaan etukäteen mennä yöunet sitä pyöritellessä.
No, asianajaja on taustalla, jos siitä ei tule mitään niin mennään sitten muuta reittiä.
Laittakaa kaikki peukut pystyyn ja toiveet eteenpäin, että talolle löytyisi se yksi ostaja joka sen tulisi ja ostaisi pois haitoilta.
Ap
Olipa mun tekstissä paljon kirjotusvirheitä!
Ap
Ajattelin samaa...
ne kauneimmat naiset löytävät hyväkuntoisia komeita samanikäisiä miehiä. Eri asiana on naiset, jotka etsivät sugar daddya kustantamaan, mutta sitten pitäisi olla huippurikas ja seuraa saa vaan käyttämällä rutosti rahaa. Ikävä tosiasia, että kaikki vanhenee, mutta eri tahdissa. Ihmiset ovat myös erilaisia. Toiset pysyy hoikkana ja toiset eivät...Toiset on liikunnallisia ja toiset eivät... Toiset syö vähemmän ja toiset eivät... Toiset panostaa ulkonäköön ja toiset eivät.
Eli myös hyväkuntoisia löytyy vielä monista eri ikäluokista, jotka pitävät huolta ulkonäöstään.