Saan olla miehen mökillä kesällä viikon, muu perhe koko loman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun, ja ymmärrän kyllä ap:tä, huolimatta siitä, millaiselta riitapukarilta hän mökillä saattaa vaikuttaa. Olen kokenut samaa rajojen rikkomista vuosien ajan mieheni ja anoppini puolelta. Se tuntuu pahalta, ja sitä on erittäin vaikea sanoittaa. Kesti kauan, ennenkuin ymmärsin, mistä oli kyse. Syytin tilanteesta myös itseäni ja yritin olla diplomaattinen ja joustava ennen kaikkea lastenkin takia. Mutta mies halusi välttää konflikteja vanhempiensa kanssa, ja oli valmis tinkimään lojaalisuudesta minua kohtaan. Minun perheeni oli 'outo', hänen oli 'normaali'. Minä olin utelias ymmärtämään hänen perheensä dynamiikkaa, häntä ei kiinnostanut minun perheeni. Mieheni ei esimerkiksi nähnyt mitään ihmeellistä siinä, että äitinsä käytännössä päätti, missä lapsemme ristiäiset pidetään. Sitä kutsuttiin aina 'auttamiseksi', ja se saatiin siltä näyttämään myös ulospäin. Minä sitten olin se kiittämätön tai huumorintajuton osapuoli. Jotenkin alkoi tilanne vuosien mittaan jurppimaan. Hiljalleen aloin saamaan yllättäviltä tahoilta tsemppitoivotuksia. Ymmärsin, että jotkut sittenkin näkivät tämän tilanteen läpi, ja että tunteeni olivat ok. Itsenäistymistäni ei hyvällä katsottu mieheni perheessä, ja keinoja ei kaihdettu minun oloni hankaloittamiseksi, sellaisella viattomalta näyttävältä kiusaamisella. Kiusaajat eivät ole ihan tasapainossa.

Kiitos tästä! Juuri noin koen, ja tätä on todella vaikeaa kuvata muille siksi, että kaikki on niin hienovaraista. Usko tai älä, minulla on ensimmäisen lapsen ristiäisten osalta samatyyppinen kokemus, tarjoiluihin liittyen. Ylitseni käveltiin 6-0 ja minut haukuttiin kiittämättömäksi. Juuri tuo "auttaminen" ja syytökset, että olen liian tiukkasi, anoppihan vain "auttoi". Olisi kiva kuulla, millaisia muutoksia teit!? Mikä auttoi? Ap

Pitkä tarina, muutama muukin on jakanut täällä näitä samantyyppisiä kokemuksia ja arvioita. Viidentoista (!) vuoden aikana asiaa on meillä puitu, mutta puhuimme usein toistemme ohi. Syynä molemminpuolinen turhautuminen ja näkemyserot. Opimme myös välttelemään joitain aiheita, mikä ei tietenkään ole hyvä. Hiljattain mieheni vihdoin ymmärsi, miksi en kunnioita häntä tasavertaisena kumppanina - tämän perhesymbioosinsa takia. Kälynikin mukana säestämässä. Pidimme kyllä nämä vuodet perheen eli lastemme takia yhtä, mikä on kannattanut. Juhlimme ja matkustelemmekin yhdessä, ja on mukavaakin ollut. Hoidamme käytännön asioita yhdessä ja autamme toisiamme (auton osto, työasioista puhuminen yms.) Mutta käytännössä meillä on siitä lähtien ollut omat suhteemme. Samaan kammariin tuskin eksymme.

Paljon on vettä virrannut ja minulla on osittain ihan uusi oma ystäväpiiri, osa taas vanhoja yhteisiä. Suhteeni appivanhempiin olen minimoinut, myös joutunut puheenaiheita valikoimaan. Sääli, mutta muuten minut yritetään jyrätä jotenkin aina. Olen oppinut ymmärtämään, että tuollainen rajojen loukkaaminen, jota erityisesti anoppini harrastaa, ei välttämättä edes ole niin suunniteltua. Mutta siksihän siitä onkin niin vaikea puhua suoraan, kun toinen ei edes tajua. Ei äiti eikä poika. (Yhtä helppoa olisi sanoa lapselle, että älä ole noin lapsellinen.) Myös muissa ihmisissä, jotka hänet hyvin tuntevat, pystyy hän saamaan samanlaisia reaktioita aikaan. Mistä se poikansakaan olisi muiden rajojen kunnioitusta oppinut? Pitkän ajan kuluessa tällainen turhauttava kommunikaatio on tosi kuluttavaa. Riskinä on että itse väsyy ja ylireagoi, ja taas muut voivat ihmetellä, että mikä nyt taas on vikana. Siksi minäkin voin vain antaa neuvon, että tunnista ja tunnusta omat tunteesi. Lähiomaisiaan ei voi terapoida. Asetelma ei toimi eikä se voi onnistua.

Suurkiitos sinulle! Tämä kuulostaa kovasti tutulta. Välttelemme tiettyjä asioita myös, olen huomannut ettei puhuminen auta, kun mitään ongelmaa ei miehen mielestä ole muualla kuin minun päässäni. Se tuntuu ihan hirveän pahalta. Ja tuon väsymisen ja ylireagoinnin takia minut nähdään syntipukkina, eikä katsota taustalla olevia syitä. Ap

Miksi katsottaisiin taustalla olevia syitä? Sun ahdistus, sun päätökset ja sun toiminta. Aikuinen ihminen osaa erottaa itsensä muiden toiminnasta. Vaikka miehesi olisi miten paska, itse sä olet vastuussa siitä miten sä mökillä tai muiden ihmisten kanssa olet. Miksi sun pitää löytää syyllinen sun omaan olotilaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mies haluaa viettää koko lomansa äitinsä kanssa, mutta ei oman perheensä. Eiköhän se kerro ihan kaiken kyseisestä miehestä. Normaali mies käy siellä suvun mökkikuviossa, ja suurin osa lomasta vietetään jossain ihan muualla.

Niin, näinhän tämä menee. Mies haluaa minut ja lapsetkin pois omaa lomaa varten, jota hän viettää omien vanhempien nurkissa. Hän ei ikinä tule tajuamaan, että tämä vaikuttaa suoraan meidän suhteeseen. Ap

Miksi se vaikuttaa teidän suhteeseen? Vaikuttaako teidän suhteeseen harrastukset, ystävät, tuttavat ja työ myös? Saat olla mitä mieltä tahansa miehesi suhteesta vanhempiinsa ja mökistä ja ihan kaikesta, mutta miksi annat niiden mennä sun ihon alle ja kasvaa möykyksi? Olet erillinen ihminen.

Vaihda miestä. Tuollainen kusipää ei sinua ansaitse. Jos mies tekisin minulle noin niin jättäisin heti.

Minun mies  omistaa mökkinsä yksin eikä ota sinne edes sukulaisia eikä juuri ketään koska kavereita on vähän. Vanhempia miehelläni ei ole, äiti kuollut. Saamme olla rauhassa täällä mökillä.

Sinä alkaisit siellä mökillä kuitenkin nalkuttaa jostain mitättömästä asiasta, joten mies teki ihan oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä selvästi ihmiset ymmärtää tahallaan väärin ja yrittää provota ap:ta suuttumaan.

Ymmärrän aivan täysin ongelman, että parisuhteessa toinen ei voi sanella miten perhe lomailee.

Mies on varmaan mielessään ajatellut, että tämä on täydellinen ratkaisu.

Hänellä on varmaankin hyvä toimiva suhde vanhempiinsa, mutta ei kykene ymmärtämään, että vaimolla on tarpeita, toiveita ja ajatuksia yhteisestä ajasta ja varmasti myös monista muista asioista.

Eli mies menee omat tarpeet edellä, eikä kykene asettumaan vaimon asemaan.

Vaimon eli ap:n asema ei ole helppo. Varsinkin kun taustalla taitaa olla uupumusta ja liitossa myös kuulemattomia toiveita ja tarpeita.

Nyt onkin tosi hyvä tilaisuus ottaa itselle omaa aikaa ja lepoa.

Toivottavasti ap saat pahan mielen unohtumaan ja nautittua hyvin ansaitusta lomasta <3

Juuri näin!

Meillä on aivan samanlainen kriisi miehen kanssa parhaillaan. Mies on jörjestänyt koko kesälomansa omien tarpeidensa mukaan, eikä meillä ole yhtään viikkoa, ei yhtään, yhteistä aikaa koko kesänä! Hän ei ymmärrä, miksi olen pettynyt ja vihainen, kun hänellähän on täydellisesti järjestetty ja aikataulutettu kesä.

Tarkoitatko, että on kriisi ex-miehen kanssa? En suostuisi vastaavaan......

Täysin järjenvastaista parisuhteessa tuollaisia päätöksiä tehdä. Ja mies tekee eikä naisella ole siinä sanomista. Kuulostaa vähän narsistilta miehesi eikä ihan vähänkään. Mitäs muuta se päättäää etkä sinä saa sanoa mitään. Kannattaa miettiä onko tuollainen mies itselleni sellainen jonka kanssa haluaa elää. En minä ainakaan haluaisi. Lomat vietetään yhdessä mökillä tai muualla. Niin parisuhteessa kuuluu tehdä.

Nainen38 kirjoitti:

Vaihda miestä. Tuollainen kusipää ei sinua ansaitse. Jos mies tekisin minulle noin niin jättäisin heti.

Minun mies  omistaa mökkinsä yksin eikä ota sinne edes sukulaisia eikä juuri ketään koska kavereita on vähän. Vanhempia miehelläni ei ole, äiti kuollut. Saamme olla rauhassa täällä mökillä.

No varmasti jättäisit niin. Niin toimii ihminen, joka ei kykene ajattelemaan suhdettaan laajemmin vaan yhden suuttumuksensa mukaan toimii kerrasta.

Mä ymmärrän täysin tuon miehen töksäytyksen, hänkin on turhautunut. Ymmärrän myös aon loukkaantumisen. Sitä en ymmärrä että joku stnan lomariita kaataa suhteen. Jos se tuohon kaatuu, sit on kyseessä ihan molemminpuoliset mokat ja käsittelemättömät asiat molempien päässä. Ap ei edes keskustellut miehensä kanssa omassa ahdistuksessaan, ei hyvää päivää taas. Lapsenmielisyen tunneongelmaisten ei pitäisi pariutua. Ja ketkä kärsii? Lapset. Pienet sille 👏

Sanon vaan kirjoitti:

Täysin järjenvastaista parisuhteessa tuollaisia päätöksiä tehdä. Ja mies tekee eikä naisella ole siinä sanomista. Kuulostaa vähän narsistilta miehesi eikä ihan vähänkään. Mitäs muuta se päättäää etkä sinä saa sanoa mitään. Kannattaa miettiä onko tuollainen mies itselleni sellainen jonka kanssa haluaa elää. En minä ainakaan haluaisi. Lomat vietetään yhdessä mökillä tai muualla. Niin parisuhteessa kuuluu tehdä.

😅 Aika moni pari sit tekee väärin. Voitko kuvitella että osa priskunnista ei edes asu yhdessä? Laitatko muuten linkin tohon sääntöön parisuhdetta koskien, kiitos.

Sanon vaan kirjoitti:

Täysin järjenvastaista parisuhteessa tuollaisia päätöksiä tehdä. Ja mies tekee eikä naisella ole siinä sanomista. Kuulostaa vähän narsistilta miehesi eikä ihan vähänkään. Mitäs muuta se päättäää etkä sinä saa sanoa mitään. Kannattaa miettiä onko tuollainen mies itselleni sellainen jonka kanssa haluaa elää. En minä ainakaan haluaisi. Lomat vietetään yhdessä mökillä tai muualla. Niin parisuhteessa kuuluu tehdä.

Taas se narsisti-diagnoosi sieltä asetetaan yhden havainnon perusteella. Kai ymmärrät että pilkkaat samalla narsistien uhreja? Minkäs diagnoosin sä aplle asetat? Voisiko olla että sillä miehellä on tullut mitta täyteen (myös)? Eikö koskaan nainen voi olla osa ongelmaa?

Nainen38 kirjoitti:

Vaihda miestä. Tuollainen kusipää ei sinua ansaitse. Jos mies tekisin minulle noin niin jättäisin heti.

Minun mies  omistaa mökkinsä yksin eikä ota sinne edes sukulaisia eikä juuri ketään koska kavereita on vähän. Vanhempia miehelläni ei ole, äiti kuollut. Saamme olla rauhassa täällä mökillä.

Ja tämä on nut sit se teidän suhteen liima? 😅😂🤣

Tuskin se mies on mikään kultapoika. Kotonakin määräilee jos mökillä eikä sinne saa tulla edes.

Mutta naisethan tunnetusti haluaa paskan miehen kanssa seurustella.

Sanon vaan kirjoitti:

Tuskin se mies on mikään kultapoika. Kotonakin määräilee jos mökillä eikä sinne saa tulla edes.

Mutta naisethan tunnetusti haluaa paskan miehen kanssa seurustella.

No kummasti sen kanssa on lapsia tehty. Kyllä paskassa suhteessa on kaksi paskaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Yritin lukea tätä vähän sekavaa ketjua. Ymmärsinkö nyt oikein: Ap:lla ja miehellään on kolme viikkoa lomaa, ja mies aikoo viettää koko lomansa mökillä. Ja hän haluaa olla siellä kaksi viikkoa ilman vaimoaan. Lapset saavat olla siellä koko ajan. 

Minua kiinnostaa, miten teidän aikaiset kesälomanne ovat menneet. Onko mies viettänyt nekin mökillä kokonaan. Eikö jo lapset ala vaatimaan, että kesälomalla pitäisi tehdä jotakin. Matkustaa, käydä jossain Suomen kaupungeissa, jossain huvipuistossa, kutsua kavereita mökeille, ihan mitä vaan mitä nyt lapset haluavat. Mennäänkö perheessä miehen vaatimusten mukaan, sillä unohtuuhan tuossa nyt näköjään vaimon lisäksi lapsetkin. 

Muuten oikein, mutta lapset saavat olla kaksi viikkoa mökillä ja minä yhden. Tästä ei keskusteltu enempää. Tottakai lapset kyllästyvät ja haluavat muuta. Antaapa miehen nyt hoitaa asia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat ostavat lastenlasten suosiota makealla, herkuilla, tavaralla, rahalla, ostelulla, turhalla krääsällä, lepsuilulla, lupailemalla asioita vanhemmilta ensin kysymättä ja kumoamalla vanhempien kieltoja.

Lastenlasten suosiota ostetaan lepsuilulla, kieroilulla ja puuttumalla ikävällä tavalla lastenkasvatukseen. Perinteisesti tätä kieroilua harrastavat hankalat appivanhemmat ja joskus myös omat vanhemmat. Vaikealla anopilla on kierot keinot, joilla hän kaivaa maata ei-toivotun miniän jalkojen alta.

Perheellisen ihmisen ei tarvitse kauaa miettiä, mistä nämä huonot suhteet appivanhempiin johtuvat. Appivanhempien narsistinen vallankäyttö, henkinen väkivalta, ylimielinen Besserwisser-asenne, kotirauhan rikkominen ja lastenkasvatukseen sekaantuminen eivät paranna vaikeaa ihmissuhdetta, joka ei ole alkuaankaan toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Joskus se ilkimys on anoppi, joskus appiukko, joskus puolison sisarus. Kun nämä kaikki ilkimykset liittoutuvat yhteen miniää vastaan, niin elämästä tulee taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Rajaton, narsistinen ja henkistä väkivaltaa käyttävä anoppi ja appiukko haluaa sekaantua ja päsmätä asioihin, jotka eivät heille kuulu. Näitä ovat muun muassa parisuhde, perhe-elämä, kodinhoito, lastenhoito, lastenkasvatus, vapaa-ajanvietto ja rahankäyttö. Kun miniä ei hyväksy rajattomien appivanhempien mielivaltaa ja kotirauhan rikkomista, niin miniästä tehdään miehen suvussa ns. pa**a akka. Miniästä löytyy vikoja, kun niitä keksitään ja haetaan suurennuslasin kanssa. "Eikö se äiti anna lapselle sitä, tätä ja tuota? Onpas se äiti ilkeä! Kyllä isoäiti ja isoisä antaa!"

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun, ja ymmärrän kyllä ap:tä, huolimatta siitä, millaiselta riitapukarilta hän mökillä saattaa vaikuttaa. Olen kokenut samaa rajojen rikkomista vuosien ajan mieheni ja anoppini puolelta. Se tuntuu pahalta, ja sitä on erittäin vaikea sanoittaa. Kesti kauan, ennenkuin ymmärsin, mistä oli kyse. Syytin tilanteesta myös itseäni ja yritin olla diplomaattinen ja joustava ennen kaikkea lastenkin takia. Mutta mies halusi välttää konflikteja vanhempiensa kanssa, ja oli valmis tinkimään lojaalisuudesta minua kohtaan. Minun perheeni oli 'outo', hänen oli 'normaali'. Minä olin utelias ymmärtämään hänen perheensä dynamiikkaa, häntä ei kiinnostanut minun perheeni. Mieheni ei esimerkiksi nähnyt mitään ihmeellistä siinä, että äitinsä käytännössä päätti, missä lapsemme ristiäiset pidetään. Sitä kutsuttiin aina 'auttamiseksi', ja se saatiin siltä näyttämään myös ulospäin. Minä sitten olin se kiittämätön tai huumorintajuton osapuoli. Jotenkin alkoi tilanne vuosien mittaan jurppimaan. Hiljalleen aloin saamaan yllättäviltä tahoilta tsemppitoivotuksia. Ymmärsin, että jotkut sittenkin näkivät tämän tilanteen läpi, ja että tunteeni olivat ok. Itsenäistymistäni ei hyvällä katsottu mieheni perheessä, ja keinoja ei kaihdettu minun oloni hankaloittamiseksi, sellaisella viattomalta näyttävältä kiusaamisella. Kiusaajat eivät ole ihan tasapainossa.

Näin meilläkin menisi jo mies ei olisi nähnyt äitinsä oikeaa luonnetta, eikä suostunut laittamaan perhettään anopin pelinappulaksi. Olemme melko vähän tekemisissä nykyään.

Tällä viikolla miehen sisko kysyi yläasteikäistä lastamme hänen lasten seuraksi mökille, mutta tämä ei anopille sopinut, kun ei jaksa olla kaikkien lastenlasten kanssa. Selvä, lapsemme menee vasta kun anoppi lähtee mökiltä.

Kostaa siis lastenlapsille kun ei ole saanut poikansa perhettä pihteihinsä.

Mutta lapset on jo niin isoja että näkevät myös mummon pelit eivätkä lähde niihin mukaan.

Harmi mummolle, harmi lapsille mutta minä en suostu tuollaiseen.

Tsemppiä aloittajalle ja osaanpa taas arvostaa omaa miestä enemmän, kun tajusi ja halusi pitää oman perheen ykkösenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, suhteessanne taitaa olla muutakin haastetta? Mies ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, se on jo yksi. Hän kieltää sinua tulemasta mökille, joka tosin on hänen, mutta silti, se on toinen, joka on myös vallankäyttöä.

Sinuna en menisi enää ollenkaan koko mökille, vaan viettäisin lomani ihan miten haluan.

Ja te iänikuiset provohuutelijat ja yksityiskohtiin takertujat, menkää muualle nillittämään, jookos.

Kyllä. Kuvasin alle sitä, miksi minä olen hankala miehen mielestä. Miehellä on myös kova tarve miellyttää vanhempiaan ja hän priorisoi heitä suhteessa minuun. Ja hän haluaa pitää yllä kulissia vanhempien suuntaan.

Ei tämä parane tai lopu, jos en joskus hyppää ulos. En minä yksin ole vaikea ja syypää, tässä on monenlaista juttua, jotka eivät edes liity minuun, mutta jotenkin ne minuun puretaan kuitenkin. Ap

Aivan, ei parane, koska miehesi saa ihan itse päättää millainen sihde vanhempiinsa hänellä on. Ei ole sun asia millään tapaa.

Juuri näin, tänä kesänä mies on tiiviimmin vanhempiensa kuin oman perheensä kanssa. Ihanaa!

Niin, ja sitten jos ero tulee, niin mitähän on edelleen jäljellä? Se oma perhe, omat lapset. Vain puoliso vaihtuu/poistuu.

Järkevä ihminen kyllä pitää yllä läheiset suhteet omaan lapsuudenperheeseensä, se kun ei jätä yhtä helposti kuin puoliso.

Vieläkö tämä jatkuu? :D

Riitaisa akka pohjoisesta pilasi meidänkin mökkilomamme vuosia. Onneksi veljeni otti eron pirttihirmusta. Joskus tulee silti paikalle. Jatkuva nalkuttaja ja aina naama väärinpäin. Järkyttävä ihminen voi myrkyttää kaikkien väliset suhteet.

Vierailija kirjoitti:

Riitaisa akka pohjoisesta pilasi meidänkin mökkilomamme vuosia. Onneksi veljeni otti eron pirttihirmusta. Joskus tulee silti paikalle. Jatkuva nalkuttaja ja aina naama väärinpäin. Järkyttävä ihminen voi myrkyttää kaikkien väliset suhteet.

Projisoit omia kokemuksia aloittajaan. Se että sinun veljelläsi oli sinun mielestäsi hankala vaimo, ei tarkoita sitä että aloittaja on nalkuttaja ja aina naama väärinpäin.

Appivanhemmat tosiaan ovat tässä varmaan pahan alku ja juuri. Jotkut noista suurten ikäluokkien vanhemmista kuvittelevat omistavansa lapsensa. Silloin lapselta vaaditaan paljon omaa tahtoa ja selkärankaa, jotta raskii rikkoa sen vanhempiensa ydinperheidyllin, johon yhä kuuluu vain äiti, isukki ja se keski-ikäinen poika 🙈

Suurten ikäluokkien ydinperheidylliin voi kuulua myös äiti, isä, keski-ikäinen poika ja suosikkitytär.

Suosikkitytär on aina oikeassa ja hyvä ihminen. Sädekehä hohtaa tyttären pään päällä. Yli 70-vuotias äiti ja isä pääsevät läheisriippuvaisina päsmäämään ja kulkemaan omilla avaimillaan tyttären kotona. Vävyn suu tukitaan törsäilyllä. Vävy on liian kiltti ihminen laittaakseen vaimon vanhemmille rajat ja puolustaakseen perheensä kotirauhaa.

Miniä on paha ihminen, kun anoppi ja appiukko eivät pääse kävelemään ei-toivotun miniän yli. Keski-ikäinen poika perheineen ei halua asua samalla paikkakunnalla ja äitinsä ja isänsä naapurissa. Kyläilyä haittaa, kun miehen vanhemmat eivät pääse hetkessä naapuritontille kyttäämään ja vahtimaan. Appivanhemmat eivät pääse "kasvattamaan" pojan lapsia, koska on pitkä välimatka ja ilkeä miniä ei halua tuppautuvia appivanhempia lastenhoitajaksi. Ja sekös heitä kismittää. Ja kaikki ongelmat johtuvat miniästä, koska ei-toivottu miniä on miehen suvussa pa##a akka.

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat tosiaan ovat tässä varmaan pahan alku ja juuri. Jotkut noista suurten ikäluokkien vanhemmista kuvittelevat omistavansa lapsensa. Silloin lapselta vaaditaan paljon omaa tahtoa ja selkärankaa, jotta raskii rikkoa sen vanhempiensa ydinperheidyllin, johon yhä kuuluu vain äiti, isukki ja se keski-ikäinen poika 🙈