Saan olla miehen mökillä kesällä viikon, muu perhe koko loman

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun, ja ymmärrän kyllä ap:tä, huolimatta siitä, millaiselta riitapukarilta hän mökillä saattaa vaikuttaa. Olen kokenut samaa rajojen rikkomista vuosien ajan mieheni ja anoppini puolelta. Se tuntuu pahalta, ja sitä on erittäin vaikea sanoittaa. Kesti kauan, ennenkuin ymmärsin, mistä oli kyse. Syytin tilanteesta myös itseäni ja yritin olla diplomaattinen ja joustava ennen kaikkea lastenkin takia. Mutta mies halusi välttää konflikteja vanhempiensa kanssa, ja oli valmis tinkimään lojaalisuudesta minua kohtaan. Minun perheeni oli 'outo', hänen oli 'normaali'. Minä olin utelias ymmärtämään hänen perheensä dynamiikkaa, häntä ei kiinnostanut minun perheeni. Mieheni ei esimerkiksi nähnyt mitään ihmeellistä siinä, että äitinsä käytännössä päätti, missä lapsemme ristiäiset pidetään. Sitä kutsuttiin aina 'auttamiseksi', ja se saatiin siltä näyttämään myös ulospäin. Minä sitten olin se kiittämätön tai huumorintajuton osapuoli. Jotenkin alkoi tilanne vuosien mittaan jurppimaan. Hiljalleen aloin saamaan yllättäviltä tahoilta tsemppitoivotuksia. Ymmärsin, että jotkut sittenkin näkivät tämän tilanteen läpi, ja että tunteeni olivat ok. Itsenäistymistäni ei hyvällä katsottu mieheni perheessä, ja keinoja ei kaihdettu minun oloni hankaloittamiseksi, sellaisella viattomalta näyttävältä kiusaamisella. Kiusaajat eivät ole ihan tasapainossa.

Kiitos tästä! Juuri noin koen, ja tätä on todella vaikeaa kuvata muille siksi, että kaikki on niin hienovaraista. Usko tai älä, minulla on ensimmäisen lapsen ristiäisten osalta samatyyppinen kokemus, tarjoiluihin liittyen. Ylitseni käveltiin 6-0 ja minut haukuttiin kiittämättömäksi. Juuri tuo "auttaminen" ja syytökset, että olen liian tiukkasi, anoppihan vain "auttoi". Olisi kiva kuulla, millaisia muutoksia teit!? Mikä auttoi? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tänään eroa. Koen, että tämä koko keissi kertoo siitä, ettei mies oikeasti halua olla kanssani, ja ehkä minäkään en halua viettää lomaa hänen kanssaan. Yhteydenottoa ei ole tullut, toki itsekään en ole ottanut häneen yhteyttä. Koen, ettei asioita auta pakottaa. Mies haluaa olla mökillä enemmän kuin minun kanssani, tällaisia asioita on mahdotonta muuttaa. Ap

Ei, vaan keissi kertoo siitä, miten kommunikoitte ja otatte huomioon toistenne tarpeita. Ne on mahdollista korjata, ehkä. Ei heti tarvitse erota.

Sinä otat hänen tarpeita huomioon liikaakin, etkä kommunikoi omasi riittävästi. Hänen kommunikointi on yhtä huonoa, ja hän ei ota sinun tarpeita huomioon riittävästi.

Pariterapiassa teillä olisi tulkki välissä, joka näkee, kuinka puhutte toistenne ohi.

Hän sanoo, että haluaa olla mökillä; sinä kuulet, että hän rakastaa sukuaan enemmän kuin sinua. Meille ulkopuolisille se ei kuulosta ollenkaan samalta asialta.

Sinä sanot ehkä jossain sivulauseessa, että olisi kiva tehdä jotain muutakin lomalla, mutta sitten kuitenkin menet sinne. Hän kuittaa asian sillä, että se ei ilmeisesti ollut sinulle mikään tärkeä asia, ja se lakkaa välittömästi kiinnostamasta häntä.

Jos käyttäytymällä näin saat aina saman tuloksen, sinun pitää muuttaa jotain omassa käytöksessäsi. Eli sanot suoraan, että nyt on niin monta lomaa menty tällä lailla hänen ehdoilla, että sinä teet tänä lomana muuta

Ihan rauhallisesti ja ystävällisesti ilmoitat, ja sitten kerrot mikä sinun suunnitelma on. Mikä se sitten onkaan mitä haluat tehdä.

Mutta mieluiten sellaisia asioita, joihin sinun ei tarvitse ottaa häntä mukaan, jos hän ei halua. Pakottamisesta ja riitelystä ei asia parane.

Olen varmaan yliväsynyt, viime yö meni tosi heikosti. Hyviä huomioita tässä, kiitos! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu on juuri tuollainen vaikka ei haluaisikaan jotain asiaa niin silti pitäisi häneltä pyytää.

Hän oli täysin kypsä töihinsä, jo pitkään. Jäi eläkkeelle. Nyt sitten kertoo, että odotti, että olisivat pyytäneet jatkamaan. Sanoi suoraan, ettei olisi, mutta olisi halunnut, että olisi pyydetty.

Samoin juhannuksena erääseen kyläpaikkaan. Ei olisi mennyt, mutta loukkaantui kun ei kutsuttu.

Jne.

Hei nyt on kyse perheestä! Kuinka monen perheessä jätetään jäseniä ulkopuolelle?

Perheessä, jossa vaimo haluaa sanella ettei mies saisi omalla mökillään olla ja valita ketä sinne kutsuu.

Mitäs ap meinasi miuten tehdä sillä vkolla kun lapset on mökillä isänsä kanssa?

"Oma mökki"? Ilmeisesti ap ei ole aviossa miehen kanssa tai toivottavasti ei ole.

Emme ole aviossa emmekä mene. Omaa tilaa molemmilla enkä katsoisi montaa päivää ketään samalla mökillä.

Joskus se ilkimys on anoppi, joskus appiukko, joskus puolison sisarus. Kun nämä kaikki ilkimykset liittoutuvat yhteen miniää vastaan, niin elämästä tulee taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Rajaton, narsistinen ja henkistä väkivaltaa käyttävä anoppi ja appiukko haluaa sekaantua ja päsmätä asioihin, jotka eivät heille kuulu. Näitä ovat muun muassa parisuhde, perhe-elämä, kodinhoito, lastenhoito, lastenkasvatus, vapaa-ajanvietto ja rahankäyttö. Kun miniä ei hyväksy rajattomien appivanhempien mielivaltaa ja kotirauhan rikkomista, niin miniästä tehdään miehen suvussa ns. pa**a akka. Miniästä löytyy vikoja, kun niitä keksitään ja haetaan suurennuslasin kanssa. "Eikö se äiti anna lapselle sitä, tätä ja tuota? Onpas se äiti ilkeä! Kyllä isoäiti ja isoisä antaa!"

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun, ja ymmärrän kyllä ap:tä, huolimatta siitä, millaiselta riitapukarilta hän mökillä saattaa vaikuttaa. Olen kokenut samaa rajojen rikkomista vuosien ajan mieheni ja anoppini puolelta. Se tuntuu pahalta, ja sitä on erittäin vaikea sanoittaa. Kesti kauan, ennenkuin ymmärsin, mistä oli kyse. Syytin tilanteesta myös itseäni ja yritin olla diplomaattinen ja joustava ennen kaikkea lastenkin takia. Mutta mies halusi välttää konflikteja vanhempiensa kanssa, ja oli valmis tinkimään lojaalisuudesta minua kohtaan. Minun perheeni oli 'outo', hänen oli 'normaali'. Minä olin utelias ymmärtämään hänen perheensä dynamiikkaa, häntä ei kiinnostanut minun perheeni. Mieheni ei esimerkiksi nähnyt mitään ihmeellistä siinä, että äitinsä käytännössä päätti, missä lapsemme ristiäiset pidetään. Sitä kutsuttiin aina 'auttamiseksi', ja se saatiin siltä näyttämään myös ulospäin. Minä sitten olin se kiittämätön tai huumorintajuton osapuoli. Jotenkin alkoi tilanne vuosien mittaan jurppimaan. Hiljalleen aloin saamaan yllättäviltä tahoilta tsemppitoivotuksia. Ymmärsin, että jotkut sittenkin näkivät tämän tilanteen läpi, ja että tunteeni olivat ok. Itsenäistymistäni ei hyvällä katsottu mieheni perheessä, ja keinoja ei kaihdettu minun oloni hankaloittamiseksi, sellaisella viattomalta näyttävältä kiusaamisella. Kiusaajat eivät ole ihan tasapainossa.

En olisi parisuhteessa, jossa on sun ja mun mökit. Omia menoja ja kavereita saa olla, mutta tuo alkaa menemään jo älyttömyyksiin. Ei tuo ole elämän jakamista.

Kai se 50 viikkoa vuodessa ap:n kiukuttelua riittää miehelle. Ihan hyvä olla 2 viikkoa rauhassa.

Eroa ap! Mies ei kunniota sinua. Tuo ei tule ikinä muuttumaan. Jos sinua syyttää riitelijäksi, niin itsehän tuossakin haastaa riitaa keksimällä juttuja, että "Ei voida olla porukalla, kun aletaan KUITENKIN riidellä". Petaa ja odottaa ja järjestää riitaa...

Hänhän on jo käytännössä ex, jos on nyx koskaan ollutkaan!

Tuohon ei mitkään vaelusretket auta. Eroa. Jo itsekunnioituksen tähden. Sairastut vähintään masennukseen, jos jatkat tuollaisessa suhteessa.

PS. Mulla on ex, joka ei pysty hyväksymään, että jätin hänet ja lähettelee edelleen yli vuoden erosta (emme olleet pitkään yhdessä) viestejä tyyliin; "Rakastan sinua, mutta miksi pitää huutaa? En tykkää riitelystä!". Niin. Siellä riitelee riitelystään yksinään, kun niin lystää...

Vierailija kirjoitti:

meillä yhteistä lomaa on siis viikko.

Yhteistä lomaa viikko, mutta valitat koska et voi lomailla kahta tai kolmea viikkoa yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

meillä yhteistä lomaa on siis viikko.

Yhteistä lomaa viikko, mutta valitat koska et voi lomailla kahta tai kolmea viikkoa yhdessä?

Täällä tosiaan näkee miten noin 10% suomalaisista on heikko lukutaito...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

meillä yhteistä lomaa on siis viikko.

Yhteistä lomaa viikko, mutta valitat koska et voi lomailla kahta tai kolmea viikkoa yhdessä?

Täällä tosiaan näkee miten noin 10% suomalaisista on heikko lukutaito...

Ap sanoi sen täysin väärin, eipä ole ihme että se tulkittiin kuten ap sen sanoi eikä niin kuin tarkoitti.

Miehellä on yksi viikko omaa lomaa lasten kanssa, joten ap:lle jää 51 viikkoa aikaa nalkuttaa ja haastaa riitaa. Ja voihan sen yhden viikonkin nalkuttaa etänä.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on yksi viikko omaa lomaa lasten kanssa, joten ap:lle jää 51 viikkoa aikaa nalkuttaa ja haastaa riitaa. Ja voihan sen yhden viikonkin nalkuttaa etänä.

Nalkuttaminen ei ole kenestäkään kivaa, vaan kertoo tyytymättömyydestä elämään ja parisuhteeseen. Jollain miehillä on asenne, että akka turhaan nalkuttaa ja mies jolla on tämä asenne, sabotoi suhdettaan ihan yhtä paljon kuin se nalkuttava nainen.

Mulle tuli kuva, että ap on siirtymässä nyt sanoista tekoihin.

Vierailija kirjoitti:

Sinä siis saat olla mökillä viikon, lapset kaksi viikkoa.

Keitä ovat ne "muu perhe", jotka saavat olla mökillä koko loman?

Miehen perhe käsittää ilmeisesti yhä hänen vanhempansa.

Rouva saa olla kuvioissa jollain tavalla,  koska on synnyttänyt ne lapset. Muutoin hän on eräänlainen perheen ulkojäsen, kuten kotiapulaiset ennen muinoin.

En ehtinyt lukea koko ketjua, joten kertoisiko joku minulle: Minkäikäisiä nämä lapset ovat? Kun he ovat yhden viikon miehen loma-aikaan kotona ja yhden viikon kai yksin kotona kun mies on mökillä ja äitikin aikoo jonnekin vaellukselle. Ja ymmärsinkö oikein, alkuperäisen suunnitelman mukaan lapset eivät ole mökillä silloin kun isä ja äiti alkuperäisen suunnitelman mukaan ovat. Putosinko kärryiltä.

Siis mies haluaa viettää koko lomansa äitinsä kanssa, mutta ei oman perheensä. Eiköhän se kerro ihan kaiken kyseisestä miehestä. Normaali mies käy siellä suvun mökkikuviossa, ja suurin osa lomasta vietetään jossain ihan muualla.

Osta tai vuokraa oma mökki, johon ei tule muuta sukua! Näin minä tein.

Tai nauti ja lähde vaeltamaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis mies haluaa viettää koko lomansa äitinsä kanssa, mutta ei oman perheensä. Eiköhän se kerro ihan kaiken kyseisestä miehestä. Normaali mies käy siellä suvun mökkikuviossa, ja suurin osa lomasta vietetään jossain ihan muualla.

Mies omistaa mökin siellä. Appivanhemmat asuvat mökin lähistöllä.

Siis miehen kuuluisi vain "käväistä" omalla mökillään ja suurin osa lomasta vietettäisiin jossain ihan muualla?

Miksi mies ei saisi viettää aikaa omalla mökillään?

Ainakin olen luullut, että ne suomalaiset, joilla on oma mökki niin miltei asuvat koko kesän siellä. Moni käy töissäkin mökiltä jos mahdollista tai tekee etänä.

Miksi yläpitää mökkiä ja maksaa kulut jos siellä ei saa viettää kesällä aikaa?

Jotkut jopa vuokraavat mökin kesäksi.

Mies ei varsinaisesti vietä aikaa äitinsä kanssa. Olosuhteiden vuoksi nyt joutuvat olemaan tekemisissä keskenään. Kuten hyviin tapoihin kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun, ja ymmärrän kyllä ap:tä, huolimatta siitä, millaiselta riitapukarilta hän mökillä saattaa vaikuttaa. Olen kokenut samaa rajojen rikkomista vuosien ajan mieheni ja anoppini puolelta. Se tuntuu pahalta, ja sitä on erittäin vaikea sanoittaa. Kesti kauan, ennenkuin ymmärsin, mistä oli kyse. Syytin tilanteesta myös itseäni ja yritin olla diplomaattinen ja joustava ennen kaikkea lastenkin takia. Mutta mies halusi välttää konflikteja vanhempiensa kanssa, ja oli valmis tinkimään lojaalisuudesta minua kohtaan. Minun perheeni oli 'outo', hänen oli 'normaali'. Minä olin utelias ymmärtämään hänen perheensä dynamiikkaa, häntä ei kiinnostanut minun perheeni. Mieheni ei esimerkiksi nähnyt mitään ihmeellistä siinä, että äitinsä käytännössä päätti, missä lapsemme ristiäiset pidetään. Sitä kutsuttiin aina 'auttamiseksi', ja se saatiin siltä näyttämään myös ulospäin. Minä sitten olin se kiittämätön tai huumorintajuton osapuoli. Jotenkin alkoi tilanne vuosien mittaan jurppimaan. Hiljalleen aloin saamaan yllättäviltä tahoilta tsemppitoivotuksia. Ymmärsin, että jotkut sittenkin näkivät tämän tilanteen läpi, ja että tunteeni olivat ok. Itsenäistymistäni ei hyvällä katsottu mieheni perheessä, ja keinoja ei kaihdettu minun oloni hankaloittamiseksi, sellaisella viattomalta näyttävältä kiusaamisella. Kiusaajat eivät ole ihan tasapainossa.

Kiitos tästä! Juuri noin koen, ja tätä on todella vaikeaa kuvata muille siksi, että kaikki on niin hienovaraista. Usko tai älä, minulla on ensimmäisen lapsen ristiäisten osalta samatyyppinen kokemus, tarjoiluihin liittyen. Ylitseni käveltiin 6-0 ja minut haukuttiin kiittämättömäksi. Juuri tuo "auttaminen" ja syytökset, että olen liian tiukkasi, anoppihan vain "auttoi". Olisi kiva kuulla, millaisia muutoksia teit!? Mikä auttoi? Ap

Pitkä tarina, muutama muukin on jakanut täällä näitä samantyyppisiä kokemuksia ja arvioita. Viidentoista (!) vuoden aikana asiaa on meillä puitu, mutta puhuimme usein toistemme ohi. Syynä molemminpuolinen turhautuminen ja näkemyserot. Opimme myös välttelemään joitain aiheita, mikä ei tietenkään ole hyvä. Hiljattain mieheni vihdoin ymmärsi, miksi en kunnioita häntä tasavertaisena kumppanina - tämän perhesymbioosinsa takia. Kälynikin mukana säestämässä. Pidimme kyllä nämä vuodet perheen eli lastemme takia yhtä, mikä on kannattanut. Juhlimme ja matkustelemmekin yhdessä, ja on mukavaakin ollut. Hoidamme käytännön asioita yhdessä ja autamme toisiamme (auton osto, työasioista puhuminen yms.) Mutta käytännössä meillä on siitä lähtien ollut omat suhteemme. Samaan kammariin tuskin eksymme.

Paljon on vettä virrannut ja minulla on osittain ihan uusi oma ystäväpiiri, osa taas vanhoja yhteisiä. Suhteeni appivanhempiin olen minimoinut, myös joutunut puheenaiheita valikoimaan. Sääli, mutta muuten minut yritetään jyrätä jotenkin aina. Olen oppinut ymmärtämään, että tuollainen rajojen loukkaaminen, jota erityisesti anoppini harrastaa, ei välttämättä edes ole niin suunniteltua. Mutta siksihän siitä onkin niin vaikea puhua suoraan, kun toinen ei edes tajua. Ei äiti eikä poika. (Yhtä helppoa olisi sanoa lapselle, että älä ole noin lapsellinen.) Myös muissa ihmisissä, jotka hänet hyvin tuntevat, pystyy hän saamaan samanlaisia reaktioita aikaan. Mistä se poikansakaan olisi muiden rajojen kunnioitusta oppinut? Pitkän ajan kuluessa tällainen turhauttava kommunikaatio on tosi kuluttavaa. Riskinä on että itse väsyy ja ylireagoi, ja taas muut voivat ihmetellä, että mikä nyt taas on vikana. Siksi minäkin voin vain antaa neuvon, että tunnista ja tunnusta omat tunteesi. Lähiomaisiaan ei voi terapoida. Asetelma ei toimi eikä se voi onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mies haluaa viettää koko lomansa äitinsä kanssa, mutta ei oman perheensä. Eiköhän se kerro ihan kaiken kyseisestä miehestä. Normaali mies käy siellä suvun mökkikuviossa, ja suurin osa lomasta vietetään jossain ihan muualla.

Mies omistaa mökin siellä. Appivanhemmat asuvat mökin lähistöllä.

Siis miehen kuuluisi vain "käväistä" omalla mökillään ja suurin osa lomasta vietettäisiin jossain ihan muualla?

Miksi mies ei saisi viettää aikaa omalla mökillään?

Ainakin olen luullut, että ne suomalaiset, joilla on oma mökki niin miltei asuvat koko kesän siellä. Moni käy töissäkin mökiltä jos mahdollista tai tekee etänä.

Miksi yläpitää mökkiä ja maksaa kulut jos siellä ei saa viettää kesällä aikaa?

Jotkut jopa vuokraavat mökin kesäksi.

Mies ei varsinaisesti vietä aikaa äitinsä kanssa. Olosuhteiden vuoksi nyt joutuvat olemaan tekemisissä keskenään. Kuten hyviin tapoihin kuuluu.

On meilläkin mökki. Emme todellakaan ole siellä koko lomaa, vaan sen aikaa kun milloinkin huvittaa. Matkustelemme tietysti myös ja teemme muutakin. Miehen vanhempien mökillä käymme kerran kesässä, ja minun vanhempieni kerran. Oman mökin olemme hankkineet sellaisesta paikasta, josta ei ole mitään kytköksiä kummankaan sukuun.

Oikeasti aika painajainen tuo suurimmalle osalle ihmisistä, että koko loma pitäisi käyttää paikassa, joka ei oikeasti olisi oma ja yksityinen, vaan appivanhempien henkistä reviiriä.

Mies toimii tosi väärin, kun ei edes neuvottele yhteisestä lomanvietosta, vaan kertoo ilmoitusasiana, että aikoo olla tuolla koko lomansa. Ei ole terve parisuhde sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Osta tai vuokraa oma mökki, johon ei tule muuta sukua! Näin minä tein.

Tai nauti ja lähde vaeltamaan.

Näinhän ap:n miehenkin kuuluisi tehdä. Ostaa yhdessä vaimonsa kanssa yhteinen mökki, joka ei olisi suvun mailla. Missä molemmat olisivat tasa-arvoisia.