Saan olla miehen mökillä kesällä viikon, muu perhe koko loman

Vierailija kirjoitti:

En olisi parisuhteessa, jossa on sun ja mun mökit. Omia menoja ja kavereita saa olla, mutta tuo alkaa menemään jo älyttömyyksiin. Ei tuo ole elämän jakamista.

Eipä tarvi riidellä. Jos ei tehdä niinkuin sanon niin ei tehdä ollenkaan. Sopii mulle. Ja kokemusta todellakin on narsistisesta ja rajattomasta anopista joka on yrittänyt päsmäröidä ihan kaikessa kosimisesta lähtien.

Toki se äijä pitää lapset siellä 3 viikkoa jotta te vaimot saatte huilata.

Kylläpä on kiva kun ei ole tuotakaan ongelmaa 😂

Joku arveli että olisi tahallista kiusaamista suvun puolelta, mutta ap sanoi ettei ole. Mulla kuitenkin pomppas silmiin se että anoppi kertoo juttuja ja kehuu miniänsä kuullen poikansa exiä , jotka olivat väkivaltaisia juoppoja jne. Aivan kuin ne exät olisivat olleet täydellisiä vaimoja hänen pyhimyspojalleen. Eikö anoppi tajua että tuollainen loukkaa, vai onko tarkoituskin loukata.

Vierailija kirjoitti:

Täällä selvästi ihmiset ymmärtää tahallaan väärin ja yrittää provota ap:ta suuttumaan.

Ymmärrän aivan täysin ongelman, että parisuhteessa toinen ei voi sanella miten perhe lomailee.

Mies on varmaan mielessään ajatellut, että tämä on täydellinen ratkaisu.

Hänellä on varmaankin hyvä toimiva suhde vanhempiinsa, mutta ei kykene ymmärtämään, että vaimolla on tarpeita, toiveita ja ajatuksia yhteisestä ajasta ja varmasti myös monista muista asioista.

Eli mies menee omat tarpeet edellä, eikä kykene asettumaan vaimon asemaan.

Vaimon eli ap:n asema ei ole helppo. Varsinkin kun taustalla taitaa olla uupumusta ja liitossa myös kuulemattomia toiveita ja tarpeita.

Nyt onkin tosi hyvä tilaisuus ottaa itselle omaa aikaa ja lepoa.

Toivottavasti ap saat pahan mielen unohtumaan ja nautittua hyvin ansaitusta lomasta <3

Juuri näin!

Meillä on aivan samanlainen kriisi miehen kanssa parhaillaan. Mies on jörjestänyt koko kesälomansa omien tarpeidensa mukaan, eikä meillä ole yhtään viikkoa, ei yhtään, yhteistä aikaa koko kesänä! Hän ei ymmärrä, miksi olen pettynyt ja vihainen, kun hänellähän on täydellisesti järjestetty ja aikataulutettu kesä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on yksi viikko omaa lomaa lasten kanssa, joten ap:lle jää 51 viikkoa aikaa nalkuttaa ja haastaa riitaa. Ja voihan sen yhden viikonkin nalkuttaa etänä.

Nalkuttaminen ei ole kenestäkään kivaa, vaan kertoo tyytymättömyydestä elämään ja parisuhteeseen. Jollain miehillä on asenne, että akka turhaan nalkuttaa ja mies jolla on tämä asenne, sabotoi suhdettaan ihan yhtä paljon kuin se nalkuttava nainen.

Mulle tuli kuva, että ap on siirtymässä nyt sanoista tekoihin.

En edes nalkuta, minusta on tullut hyvin sopeutuvainen, ainakin päältä katsoen. Mutta oon kerännyt rohkeutta, pistänyt kulisseissa talouteni hyvään kuntoon, jne. Olen valmis siirtymään tekoihin. Turhat uhkailut ja valitukset vain aiheuttavat halveksuntaa, teot ja ilman minua lomailu konkretisoivat miehen käytöksen seuraukset. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä siis saat olla mökillä viikon, lapset kaksi viikkoa.

Keitä ovat ne "muu perhe", jotka saavat olla mökillä koko loman?

Miehen perhe käsittää ilmeisesti yhä hänen vanhempansa.

Rouva saa olla kuvioissa jollain tavalla,  koska on synnyttänyt ne lapset. Muutoin hän on eräänlainen perheen ulkojäsen, kuten kotiapulaiset ennen muinoin.

Tähän sellainen huomio, että mies on nimenomaan keskeinen nimittäjä tässä. En halua syyttää appivanhempia tilanteesta, miehen pitäisi itse osata ajatella tätä muidenkin kuin itsensä kannalta. Kun olen yrittänyt selittää, että mulla on välillä raskasta olla mökillä, niin saan mieheltä lähinnä kummastelua siitä, miten hankala olen kun appivanhemmat ovat niin helppoja ja mukavia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis mies haluaa viettää koko lomansa äitinsä kanssa, mutta ei oman perheensä. Eiköhän se kerro ihan kaiken kyseisestä miehestä. Normaali mies käy siellä suvun mökkikuviossa, ja suurin osa lomasta vietetään jossain ihan muualla.

Niin, näinhän tämä menee. Mies haluaa minut ja lapsetkin pois omaa lomaa varten, jota hän viettää omien vanhempien nurkissa. Hän ei ikinä tule tajuamaan, että tämä vaikuttaa suoraan meidän suhteeseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Osta tai vuokraa oma mökki, johon ei tule muuta sukua! Näin minä tein.

Tai nauti ja lähde vaeltamaan.

Minulle siis riittää muutama päivä mökkielämää :) nyt on aika omien mielenkiinnonkohteiden. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä siis saat olla mökillä viikon, lapset kaksi viikkoa.

Keitä ovat ne "muu perhe", jotka saavat olla mökillä koko loman?

Miehen perhe käsittää ilmeisesti yhä hänen vanhempansa.

Rouva saa olla kuvioissa jollain tavalla,  koska on synnyttänyt ne lapset. Muutoin hän on eräänlainen perheen ulkojäsen, kuten kotiapulaiset ennen muinoin.

Tähän sellainen huomio, että mies on nimenomaan keskeinen nimittäjä tässä. En halua syyttää appivanhempia tilanteesta, miehen pitäisi itse osata ajatella tätä muidenkin kuin itsensä kannalta. Kun olen yrittänyt selittää, että mulla on välillä raskasta olla mökillä, niin saan mieheltä lähinnä kummastelua siitä, miten hankala olen kun appivanhemmat ovat niin helppoja ja mukavia. Ap

Ja tuossa on totuuden siemen, eikö? Sinä, vain sinä olet vastuussa onista fiiliksistäsi ja suhteestasi appivanhempiisi. Kyllä miehesi ihan oikeutetusti saa ihmetellä miksi appivanhemmat sua häirii vaikka se ymmärrettävää olisikin. Samoin vain sinä olet vastuussa siitä viihdytkö mökillä vai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mies haluaa viettää koko lomansa äitinsä kanssa, mutta ei oman perheensä. Eiköhän se kerro ihan kaiken kyseisestä miehestä. Normaali mies käy siellä suvun mökkikuviossa, ja suurin osa lomasta vietetään jossain ihan muualla.

Mies omistaa mökin siellä. Appivanhemmat asuvat mökin lähistöllä.

Siis miehen kuuluisi vain "käväistä" omalla mökillään ja suurin osa lomasta vietettäisiin jossain ihan muualla?

Miksi mies ei saisi viettää aikaa omalla mökillään?

Ainakin olen luullut, että ne suomalaiset, joilla on oma mökki niin miltei asuvat koko kesän siellä. Moni käy töissäkin mökiltä jos mahdollista tai tekee etänä.

Miksi yläpitää mökkiä ja maksaa kulut jos siellä ei saa viettää kesällä aikaa?

Jotkut jopa vuokraavat mökin kesäksi.

Mies ei varsinaisesti vietä aikaa äitinsä kanssa. Olosuhteiden vuoksi nyt joutuvat olemaan tekemisissä keskenään. Kuten hyviin tapoihin kuuluu.

On meilläkin mökki. Emme todellakaan ole siellä koko lomaa, vaan sen aikaa kun milloinkin huvittaa. Matkustelemme tietysti myös ja teemme muutakin. Miehen vanhempien mökillä käymme kerran kesässä, ja minun vanhempieni kerran. Oman mökin olemme hankkineet sellaisesta paikasta, josta ei ole mitään kytköksiä kummankaan sukuun.

Oikeasti aika painajainen tuo suurimmalle osalle ihmisistä, että koko loma pitäisi käyttää paikassa, joka ei oikeasti olisi oma ja yksityinen, vaan appivanhempien henkistä reviiriä.

Mies toimii tosi väärin, kun ei edes neuvottele yhteisestä lomanvietosta, vaan kertoo ilmoitusasiana, että aikoo olla tuolla koko lomansa. Ei ole terve parisuhde sellainen.

Kiitos, juuri noin itsekin ajattelen! Tuo on hirveän hyvä pointti, että haluttiinpa näin tai ei, niin mökki on appivanhempien henkistä reviiriä! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on yksi viikko omaa lomaa lasten kanssa, joten ap:lle jää 51 viikkoa aikaa nalkuttaa ja haastaa riitaa. Ja voihan sen yhden viikonkin nalkuttaa etänä.

Nalkuttaminen ei ole kenestäkään kivaa, vaan kertoo tyytymättömyydestä elämään ja parisuhteeseen. Jollain miehillä on asenne, että akka turhaan nalkuttaa ja mies jolla on tämä asenne, sabotoi suhdettaan ihan yhtä paljon kuin se nalkuttava nainen.

Mulle tuli kuva, että ap on siirtymässä nyt sanoista tekoihin.

En edes nalkuta, minusta on tullut hyvin sopeutuvainen, ainakin päältä katsoen. Mutta oon kerännyt rohkeutta, pistänyt kulisseissa talouteni hyvään kuntoon, jne. Olen valmis siirtymään tekoihin. Turhat uhkailut ja valitukset vain aiheuttavat halveksuntaa, teot ja ilman minua lomailu konkretisoivat miehen käytöksen seuraukset. Ap

Just. Eli kaikki tämä marttyyriulina ja miehen syyttely oli vain kulissia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä siis saat olla mökillä viikon, lapset kaksi viikkoa.

Keitä ovat ne "muu perhe", jotka saavat olla mökillä koko loman?

Miehen perhe käsittää ilmeisesti yhä hänen vanhempansa.

Rouva saa olla kuvioissa jollain tavalla,  koska on synnyttänyt ne lapset. Muutoin hän on eräänlainen perheen ulkojäsen, kuten kotiapulaiset ennen muinoin.

Tähän sellainen huomio, että mies on nimenomaan keskeinen nimittäjä tässä. En halua syyttää appivanhempia tilanteesta, miehen pitäisi itse osata ajatella tätä muidenkin kuin itsensä kannalta. Kun olen yrittänyt selittää, että mulla on välillä raskasta olla mökillä, niin saan mieheltä lähinnä kummastelua siitä, miten hankala olen kun appivanhemmat ovat niin helppoja ja mukavia. Ap

Ja tuossa on totuuden siemen, eikö? Sinä, vain sinä olet vastuussa onista fiiliksistäsi ja suhteestasi appivanhempiisi. Kyllä miehesi ihan oikeutetusti saa ihmetellä miksi appivanhemmat sua häirii vaikka se ymmärrettävää olisikin. Samoin vain sinä olet vastuussa siitä viihdytkö mökillä vai et.

Se on vaan niin paljon helpompaa odottaa, että toinen alkaa toimia niin ettei ahdista kuin pohtia omia tunteitaan.

Miehesi vaikuttaa m**kulta. Ei mulla muuta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä siis saat olla mökillä viikon, lapset kaksi viikkoa.

Keitä ovat ne "muu perhe", jotka saavat olla mökillä koko loman?

Miehen perhe käsittää ilmeisesti yhä hänen vanhempansa.

Rouva saa olla kuvioissa jollain tavalla,  koska on synnyttänyt ne lapset. Muutoin hän on eräänlainen perheen ulkojäsen, kuten kotiapulaiset ennen muinoin.

Tähän sellainen huomio, että mies on nimenomaan keskeinen nimittäjä tässä. En halua syyttää appivanhempia tilanteesta, miehen pitäisi itse osata ajatella tätä muidenkin kuin itsensä kannalta. Kun olen yrittänyt selittää, että mulla on välillä raskasta olla mökillä, niin saan mieheltä lähinnä kummastelua siitä, miten hankala olen kun appivanhemmat ovat niin helppoja ja mukavia. Ap

Ja tuossa on totuuden siemen, eikö? Sinä, vain sinä olet vastuussa onista fiiliksistäsi ja suhteestasi appivanhempiisi. Kyllä miehesi ihan oikeutetusti saa ihmetellä miksi appivanhemmat sua häirii vaikka se ymmärrettävää olisikin. Samoin vain sinä olet vastuussa siitä viihdytkö mökillä vai et.

Ap on päättänyt ohittaa ongelman ja mikäs siinä. Kyllä se päivä vielä tulee vastaan kun hän joutuu pohtimaan mikä mökissä ahdisti ja sit hän ehkä näkee asian pikkasen laajemmin.

Yritin lukea tätä vähän sekavaa ketjua. Ymmärsinkö nyt oikein: Ap:lla ja miehellään on kolme viikkoa lomaa, ja mies aikoo viettää koko lomansa mökillä. Ja hän haluaa olla siellä kaksi viikkoa ilman vaimoaan. Lapset saavat olla siellä koko ajan. 

Minua kiinnostaa, miten teidän aikaiset kesälomanne ovat menneet. Onko mies viettänyt nekin mökillä kokonaan. Eikö jo lapset ala vaatimaan, että kesälomalla pitäisi tehdä jotakin. Matkustaa, käydä jossain Suomen kaupungeissa, jossain huvipuistossa, kutsua kavereita mökeille, ihan mitä vaan mitä nyt lapset haluavat. Mennäänkö perheessä miehen vaatimusten mukaan, sillä unohtuuhan tuossa nyt näköjään vaimon lisäksi lapsetkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä siis saat olla mökillä viikon, lapset kaksi viikkoa.

Keitä ovat ne "muu perhe", jotka saavat olla mökillä koko loman?

Miehen perhe käsittää ilmeisesti yhä hänen vanhempansa.

Rouva saa olla kuvioissa jollain tavalla,  koska on synnyttänyt ne lapset. Muutoin hän on eräänlainen perheen ulkojäsen, kuten kotiapulaiset ennen muinoin.

Ap ei ole missään vaiheessa sanonut mitään tuon suuntaistakaan. Hän on kertonut, että häntä ahdistaa kun mies toivoo hänen olevan ystävällisempi appivanhemmille ja mökillä ollessa apn mielestä laittaa heidät hänen edelle. Esimerkit ontuu ja todellisuus on sitä, että ap ahdistuu ihan itse ja syyttää siitä miestään. Kaikkialla muualla homma toimii mikä kertoo siitä, että ei syy ole miehessä vaan apn tunteista mökillä.

Isovanhemmat ostavat lastenlasten suosiota makealla, herkuilla, tavaralla, rahalla, ostelulla, turhalla krääsällä, lepsuilulla, lupailemalla asioita vanhemmilta ensin kysymättä ja kumoamalla vanhempien kieltoja.

Lastenlasten suosiota ostetaan lepsuilulla, kieroilulla ja puuttumalla ikävällä tavalla lastenkasvatukseen. Perinteisesti tätä kieroilua harrastavat hankalat appivanhemmat ja joskus myös omat vanhemmat. Vaikealla anopilla on kierot keinot, joilla hän kaivaa maata ei-toivotun miniän jalkojen alta.

Perheellisen ihmisen ei tarvitse kauaa miettiä, mistä nämä huonot suhteet appivanhempiin johtuvat. Appivanhempien narsistinen vallankäyttö, henkinen väkivalta, ylimielinen Besserwisser-asenne, kotirauhan rikkominen ja lastenkasvatukseen sekaantuminen eivät paranna vaikeaa ihmissuhdetta, joka ei ole alkuaankaan toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Joskus se ilkimys on anoppi, joskus appiukko, joskus puolison sisarus. Kun nämä kaikki ilkimykset liittoutuvat yhteen miniää vastaan, niin elämästä tulee taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Rajaton, narsistinen ja henkistä väkivaltaa käyttävä anoppi ja appiukko haluaa sekaantua ja päsmätä asioihin, jotka eivät heille kuulu. Näitä ovat muun muassa parisuhde, perhe-elämä, kodinhoito, lastenhoito, lastenkasvatus, vapaa-ajanvietto ja rahankäyttö. Kun miniä ei hyväksy rajattomien appivanhempien mielivaltaa ja kotirauhan rikkomista, niin miniästä tehdään miehen suvussa ns. pa**a akka. Miniästä löytyy vikoja, kun niitä keksitään ja haetaan suurennuslasin kanssa. "Eikö se äiti anna lapselle sitä, tätä ja tuota? Onpas se äiti ilkeä! Kyllä isoäiti ja isoisä antaa!"

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun, ja ymmärrän kyllä ap:tä, huolimatta siitä, millaiselta riitapukarilta hän mökillä saattaa vaikuttaa. Olen kokenut samaa rajojen rikkomista vuosien ajan mieheni ja anoppini puolelta. Se tuntuu pahalta, ja sitä on erittäin vaikea sanoittaa. Kesti kauan, ennenkuin ymmärsin, mistä oli kyse. Syytin tilanteesta myös itseäni ja yritin olla diplomaattinen ja joustava ennen kaikkea lastenkin takia. Mutta mies halusi välttää konflikteja vanhempiensa kanssa, ja oli valmis tinkimään lojaalisuudesta minua kohtaan. Minun perheeni oli 'outo', hänen oli 'normaali'. Minä olin utelias ymmärtämään hänen perheensä dynamiikkaa, häntä ei kiinnostanut minun perheeni. Mieheni ei esimerkiksi nähnyt mitään ihmeellistä siinä, että äitinsä käytännössä päätti, missä lapsemme ristiäiset pidetään. Sitä kutsuttiin aina 'auttamiseksi', ja se saatiin siltä näyttämään myös ulospäin. Minä sitten olin se kiittämätön tai huumorintajuton osapuoli. Jotenkin alkoi tilanne vuosien mittaan jurppimaan. Hiljalleen aloin saamaan yllättäviltä tahoilta tsemppitoivotuksia. Ymmärsin, että jotkut sittenkin näkivät tämän tilanteen läpi, ja että tunteeni olivat ok. Itsenäistymistäni ei hyvällä katsottu mieheni perheessä, ja keinoja ei kaihdettu minun oloni hankaloittamiseksi, sellaisella viattomalta näyttävältä kiusaamisella. Kiusaajat eivät ole ihan tasapainossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun, ja ymmärrän kyllä ap:tä, huolimatta siitä, millaiselta riitapukarilta hän mökillä saattaa vaikuttaa. Olen kokenut samaa rajojen rikkomista vuosien ajan mieheni ja anoppini puolelta. Se tuntuu pahalta, ja sitä on erittäin vaikea sanoittaa. Kesti kauan, ennenkuin ymmärsin, mistä oli kyse. Syytin tilanteesta myös itseäni ja yritin olla diplomaattinen ja joustava ennen kaikkea lastenkin takia. Mutta mies halusi välttää konflikteja vanhempiensa kanssa, ja oli valmis tinkimään lojaalisuudesta minua kohtaan. Minun perheeni oli 'outo', hänen oli 'normaali'. Minä olin utelias ymmärtämään hänen perheensä dynamiikkaa, häntä ei kiinnostanut minun perheeni. Mieheni ei esimerkiksi nähnyt mitään ihmeellistä siinä, että äitinsä käytännössä päätti, missä lapsemme ristiäiset pidetään. Sitä kutsuttiin aina 'auttamiseksi', ja se saatiin siltä näyttämään myös ulospäin. Minä sitten olin se kiittämätön tai huumorintajuton osapuoli. Jotenkin alkoi tilanne vuosien mittaan jurppimaan. Hiljalleen aloin saamaan yllättäviltä tahoilta tsemppitoivotuksia. Ymmärsin, että jotkut sittenkin näkivät tämän tilanteen läpi, ja että tunteeni olivat ok. Itsenäistymistäni ei hyvällä katsottu mieheni perheessä, ja keinoja ei kaihdettu minun oloni hankaloittamiseksi, sellaisella viattomalta näyttävältä kiusaamisella. Kiusaajat eivät ole ihan tasapainossa.

Kiitos tästä! Juuri noin koen, ja tätä on todella vaikeaa kuvata muille siksi, että kaikki on niin hienovaraista. Usko tai älä, minulla on ensimmäisen lapsen ristiäisten osalta samatyyppinen kokemus, tarjoiluihin liittyen. Ylitseni käveltiin 6-0 ja minut haukuttiin kiittämättömäksi. Juuri tuo "auttaminen" ja syytökset, että olen liian tiukkasi, anoppihan vain "auttoi". Olisi kiva kuulla, millaisia muutoksia teit!? Mikä auttoi? Ap

Pitkä tarina, muutama muukin on jakanut täällä näitä samantyyppisiä kokemuksia ja arvioita. Viidentoista (!) vuoden aikana asiaa on meillä puitu, mutta puhuimme usein toistemme ohi. Syynä molemminpuolinen turhautuminen ja näkemyserot. Opimme myös välttelemään joitain aiheita, mikä ei tietenkään ole hyvä. Hiljattain mieheni vihdoin ymmärsi, miksi en kunnioita häntä tasavertaisena kumppanina - tämän perhesymbioosinsa takia. Kälynikin mukana säestämässä. Pidimme kyllä nämä vuodet perheen eli lastemme takia yhtä, mikä on kannattanut. Juhlimme ja matkustelemmekin yhdessä, ja on mukavaakin ollut. Hoidamme käytännön asioita yhdessä ja autamme toisiamme (auton osto, työasioista puhuminen yms.) Mutta käytännössä meillä on siitä lähtien ollut omat suhteemme. Samaan kammariin tuskin eksymme.

Paljon on vettä virrannut ja minulla on osittain ihan uusi oma ystäväpiiri, osa taas vanhoja yhteisiä. Suhteeni appivanhempiin olen minimoinut, myös joutunut puheenaiheita valikoimaan. Sääli, mutta muuten minut yritetään jyrätä jotenkin aina. Olen oppinut ymmärtämään, että tuollainen rajojen loukkaaminen, jota erityisesti anoppini harrastaa, ei välttämättä edes ole niin suunniteltua. Mutta siksihän siitä onkin niin vaikea puhua suoraan, kun toinen ei edes tajua. Ei äiti eikä poika. (Yhtä helppoa olisi sanoa lapselle, että älä ole noin lapsellinen.) Myös muissa ihmisissä, jotka hänet hyvin tuntevat, pystyy hän saamaan samanlaisia reaktioita aikaan. Mistä se poikansakaan olisi muiden rajojen kunnioitusta oppinut? Pitkän ajan kuluessa tällainen turhauttava kommunikaatio on tosi kuluttavaa. Riskinä on että itse väsyy ja ylireagoi, ja taas muut voivat ihmetellä, että mikä nyt taas on vikana. Siksi minäkin voin vain antaa neuvon, että tunnista ja tunnusta omat tunteesi. Lähiomaisiaan ei voi terapoida. Asetelma ei toimi eikä se voi onnistua.

Suurkiitos sinulle! Tämä kuulostaa kovasti tutulta. Välttelemme tiettyjä asioita myös, olen huomannut ettei puhuminen auta, kun mitään ongelmaa ei miehen mielestä ole muualla kuin minun päässäni. Se tuntuu ihan hirveän pahalta. Ja tuon väsymisen ja ylireagoinnin takia minut nähdään syntipukkina, eikä katsota taustalla olevia syitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä siis saat olla mökillä viikon, lapset kaksi viikkoa.

Keitä ovat ne "muu perhe", jotka saavat olla mökillä koko loman?

Miehen perhe käsittää ilmeisesti yhä hänen vanhempansa.

Rouva saa olla kuvioissa jollain tavalla,  koska on synnyttänyt ne lapset. Muutoin hän on eräänlainen perheen ulkojäsen, kuten kotiapulaiset ennen muinoin.

Ap ei ole missään vaiheessa sanonut mitään tuon suuntaistakaan. Hän on kertonut, että häntä ahdistaa kun mies toivoo hänen olevan ystävällisempi appivanhemmille ja mökillä ollessa apn mielestä laittaa heidät hänen edelle. Esimerkit ontuu ja todellisuus on sitä, että ap ahdistuu ihan itse ja syyttää siitä miestään. Kaikkialla muualla homma toimii mikä kertoo siitä, että ei syy ole miehessä vaan apn tunteista mökillä.

Sehän on selvää että apn tunteista tässä puhutaan. Miehen loman rajaaminen nosti ne esiin ja jos ap sit liittää tunteensa mieheensä, erohan siitä tulee. Selvästi kyse on pidemmän ajan patoumasta ja ap nyt sit laittaa ajatuksensa järjestykseen, olisi se voinut toki tapahtua sisäsyntyisestikin, mutta kaikille varmasti parempi näin.